Vuotava noidankattila

Velhomaailma ja sen ihmeet => Velhomaailman taideakatemia => Erään taikurin tarut (K-12) => Aiheen aloitti: Mini - Toukokuu 11, 2012, 19:22:18

Otsikko: Siriuksen iskupäiväkirja (K-12, L/J, Kelmit/OC Luku 21/26 tullut 7.12)
Kirjoitti: Mini - Toukokuu 11, 2012, 19:22:18
Siriuksen iskupäiväkirja

Kirjoittaja: MiNi
ikäraja: K-12
Genre: romance ja fluff (on siinä vähä huumoriakin)
Paritus: Lily/James, ja muille Kelmeille on oma keksimäni hahmot
// Paritukset muokattu otsikkoon. :) -R
Tiivistelmä: HUOM! sisältää juoni paljastuksia. Tarina on Kelmien viidennestä vuodesta. Heidän vuosiluokalle tulee tyttö nimeltä Melissa. Lily ja muut rohkelikko tytöt ottavat hänet heti kavereiksi. Mitä tapahtuu kun Melissan suuri salaisuus paljastuu? Hylätäänkö hänet? Ja mitä tapahtuu kun Sirius rakastuu?
A/N: Tämä on ensimmäinen fikkini. Toivon, että nautitte. (Tarinassa on myös vähän vaikutteita Merlin sarjasta) Ja pahottelen laatua... Se on parempi myöhemmin. Lupaan ja tiedän sen... Ja virheitä juu on...


Luku 1 Pehmo heittää?


Näin kaukana kalliolla kaksi tummaa hahmoa juttelemassa. Juoksin lähemmäs, kunnes erotin keitä hahmot olivat. Mies jonka harmaa parta ylettyy vaikka vyön alle ja nainen jonka harmaa nuttura on joskus liian tiukalla. Ajattelin huvittuneesti. Albus Dumbledore ja Minerva McGarmiwa. Dumbledore polvillaan McGarmiwan edessä. Dumbledore kohottaa päänsä ja katsoo McGarmiwaa suoraa silmiin ja sanoo:
”Minerva, me olemme tunteneet kauan, mutta aikaisemmin en ole uskaltanut kysyä. Minerva tuletko vaimokseni” Jotain märkää ja kylmää kaatui Siriuksen päälle
”Phyi! Mitä vit*** Sarvihaara sinä riehut?!” Sirius huusi niin että vettä roiskui kaikkialle.
”Ajattelin raahata sinut aamupalalle ennen kuin se loppuu.” James sanoi muina miehinä ja auttoi Siriuksen ylös.       
”Sarvihaara sinä pilasit maailman parhaan unen jossa...”                 
”Jossa Dumbledore kosii McGarmiwaa” James lopetti.                                     
”Mistä sinä arvasit?” Sirius kysyi samalla kun puki paitaa päälleen.                 
”Sinun likaista mielikuvitusta on aika hankala arvata.” James sanoi oven suusta ja katosi ennen kuin Sirius ehti vastata.                                                                           
”Mutin mutin...” Sirius mutisi ja lähti hänkin alakertaan                                                                   
                           
Sirius oli ollut Pottereilla siitä asti kun hänet oli revitty irti Blackien suvusta. Potterit kohtelivat Siriusta kuin omaa poikaa, eli niin hyvin kuin Kelmiä voi kohdella.
”Sarvihaara mitä on aamupalaksi?” Sirius kysyi ja istui Jamesin viereen.
”Phahmoheiphää” James mumisi suu täynnä ruokaa.                                       
”Pehmo heittää?” Sirius kysyi ihmeissään.                                               
”Paahtoleipää Anturajalka p-a-a-h-t-o-l-e-i-p-ä-ä.” James sanoi ja otti uuden paahtoleivän.
”Ja muuten Anturajalka raahaa laukkusi alakertaan niin lähdetään, ettei myöhästytä junasta. Koulu alkaa tänään.”                                                     
”TÄNÄÄN!!!” Sirius nousi pöydästä niin lujaa että pöytä meinasi kaatua ja juoksi yläkertaan. Hän oli unohtanut koko Tylypahkan. Sirius pakkasi kaiken tärkeän ja muutaman ei niin tärkeän tavaran. Hän otti paksun vihon jonka nimi oli iskupäiväkirja. Sirius oli aloittanut sen jo kolmannella luokalla koska ei halunnut iskeä samaa tyttöä kahta kertaa. Tänä vuonna piti iskeä kaikki neljäs luokkalaiset tytöt ja sen lisäksi 14 muuta. Aika helppoa, Sirius ajatteli ja pakkasi senkin. Sirius raahasi matkalaukkunsa alas ja vei sen autoon.                                                                                                         
”Vauhtia töppösiin James me odotamme sinua jo!” Jamesin isä huusi ja käynnisti auton. James juoksi autoon ja he lähtivät. Hän avasi kelmun ja ojensi Siriukselle paahtoleivän.
”Ajattelin että sinulla on nälkä” James sanoi ja otti itsekin leivän.                     
”Ajattelit sitten oikein” Sirius sanoi ja alkoi syödä paahtoleipäänsä.


A/NTuli vähän lyhyt, mut joo. Kommenteja kiitos :D. (ja tämä on paaljon pitemmällä finfanfunissa ;) )

//Suurennettu tekstikoko poistettu. :) -gamma
Otsikko: Vs: Siriuksen iskupäiväkirja ( K-12 Kelmifikki ) (Luku 1 ilmestynyt 11.5))
Kirjoitti: Mini - Toukokuu 12, 2012, 18:42:14
LunaLovegood Ekat lukijat on ihania ♥. Ja kyllä vain Sirius on hölmö itsensä ja no... Vähän kaikkea muutakin :D. Itse asiassa Dumbledore ei tule kosimaan McGarmiwaa. Kiitos :)

A/N Noniin tässä tulee uusi luku (ainakin puolet pidempi kuin edellinen) Toivottavasti tykkäätte.


Luku 2 Kiitoksia käynnistä ja tervetuloa uudelleen joskus toiste


Auto pysähtyi rautatieaseman eteen ja sieltä astui Sirius ja James.
”Kuule Anturajalka, ajattelin, että jatkatko vielä naisten iskemistä?” James kysyi, kun he työnsivät kärryjään kohti laituria 9 ¾.
”Tietysti! Haluan jäädä historiaan Tylypahkan pahimpana naistennaurattajana.” Sirius sanoi kuin se olisi ollut itsestään selvyys.
”Ja Sarvihaara aiotko vielä hurmata Lilyn sydämen?” Sirius kysyi ja he juoksivat puomin läpi
”En osaisi elää ilman Lilyä joten kyllä.” James sanoi ja jatkoi
”Ja tuolla hän on. Nähdään joskus Anturajalka.” Sirius seurasi katseellaan, kun James hiipi Lilyn taakse ja yllätti hänet. Lily oli nopeampi ja kangisti Jamesin. Sirius lähti tirskuen kangistuneen Jamesin luokse.
”Anteeksi neidit tulin hakemaan kangistuneen ystäväni.” Sirius sanoi Lilylle ja hänen kaverilleen Camilla Wilderille. Harmi että Camilla oli varattu, Sirius ajatteli. Hän oli varattu Kelmille Peterille. Kaikilla muilla paitsi Siriuksella on tyttökaveri. Sirius hymähti ja lausui loitsun (herpaannu) ja auttoi Jamesin ylös.
”Taitosi taisivat ruostua kesän aikana.” Sirius sanoi melkein nauraen
”Hahhah... Oli hauskaa” James sanoi ja jatkoi
”Mennään varaa vaunu.” Niin he lähtivät.
                       
Löydettyään Remuksen yhdestä vaunusta Sirius katosi selittäen, että menee iskemään naisia. Sirius käveli ympäri junaa ja löysi tytön jota ei tuntenut. Outoa, tyttö ei ollut missään vaunussa, vaan katsoi ulos viimeisen vaunun perällä. Sirius käveli tytön luokse ja kysyi:
”Hei! Kuka sinä olet, en ole nähnyt sinua ennen.” Tyttö kääntyi ja vastasi
”Hei! Et varmasti ole nähnyt minua tulen näet Beauxbatonsista Ranskasta. Nimeni on Melissa Cape. Kuka sinä olet?” Melissa vastasi
”Nimeni on Sirius Black. Haluatko tulla kanssani Tylyahoon?” Sirius kysyi.
”Anteeksi Sirius, mutta luulin että en saa ketään kaveriksi. Joten menin ensimmäisen kanssa joka kysyi eli Mikael Riverin kanssa. Anteeksi.” Melissa sanoi ja suuteli Siriusta poskelle. Ja otti matkalaukustaan kiinni ja lähti kävelemään pois päin.
”Melissa...” Sirius sanoi. Melissa kääntyi ja Sirius suuteli häntä suoraan suulle. Melissa vastasi suudelmaan, mutta lopetti pian ja sanoi
”Yksi suudelma ei tarkoita sitten sitä että olisimme yhdessä.”
”Mutta toinen tarkoittaa.” Sirius sanoi ja väläytti kuuluisan sä-oot-nyt-isketty-hymyn.
”Sitten minulle riitti yksi suudelma.” Melissa sanoi ja he lähtivät kävelemään
”Muuten mikset ole sen Mikaelin kanssa?” Sirius kysyi
”No hän vain kysyi minua Tylyahoon. Ja kun olin vastannut, hän lähti pois.” Melissa selitti.
”Tulisitko minun ja minun kavereitteni kanssa samaan vaunuun?” Sirius kysyi
”Ihan sama minulle, vaikka.” Melissa vastasi ja Sirius otti häntä kädestä ja veti vaunujen ohi heidän vaunuun.
                     
”Arvatkaa kenet löysin?” Sirius sanoi kun he pääsivät vaunuun. Väki oli kasvanut sillä aikaa kun Sirius oli naisia iskemässä. Remuksen ja Jamesin lisäksi siellä oli Elisabeth Smith, (Remuksen tyttöystävä) Lily Evans, Camilla Wilder ja Peter.
”Uuden naisen?” James arvasi.
”Melkein.” Sirius sanoi ja jatkoi:
”Uuden NAIS-puolisen oppilaan.”
”No kenen?” Remus kysyi. Sirius astui sivuun ja Melissa astui eteen ja sanoi:
”Moi... Olen Melissa Cape ja tulen Beauxbatonsista.
”Hei Melissa olen Lily Evans ja tässä ovat kaverini Camilla Wilder ja Elisabeth Smith sekä Kelmit James Potter, Remus Lupin, Peter Piskulain ja Sirius Black. Olemme viidennellä luokalla Rohkelikossa. Millä luokalla sinä olet?” Lily kysyi ja teki tilaa penkille. Melissa istui Lilyn viereen ja Sirius istui Melissan viereen.
”Olen viidennellä luokalla ja mikä Rohkelikko on?” Melissa kysyi tuntien itsensä tyhmäksi.
”Rohkelikko on yksi Tylypahkan tuvista, kolme muuta ovat Puuskupuh, Korpinkynsi ja Luihuinen.” Remus vastasi. James väläytti iskitkö-jo-hänet-ilmeen Siriukselle. Sirius vastasi en-vielä-mutta-vielä-ehkä-joskus-jos-ehdin.
”Voiko joku esitellä Tylypahkaa perillä?” Melissa kysyi pitkän hiljaisuuden aikana, jolloin Sirius ja James vaihtoivat äänetöntä keskustelua.
”Tarvitset Kelmin, koska vain Kelmit tuntevat kaikki Tylypahkan salakäytävät.” James sanoi ja iski silmää Siriukselle.
”Minä voin uhrautua siihen hommaan.” Sirius sanoi
”En tiennyt että naispuolisen henkilön kanssa oleminen on uhrautumista.” Melissa totesi.
”Taidat tuntea Siriuksen aika hyvin.” Peter sanoi.
”Niin hyvin kun 5 minuutissa voi tutustua.” Melissa vastasi ja vaihtoi paljonpuhuvia katseita Siriuksen kanssa. Sirius on sitten ihmeellinen. James mietti. Nuoleskella nyt tyttöä jota ei tunne! Ja he eivät ole edes yhdessä.
”Ja nyt kaikki Kelmit voivat lähteä pois, koska me vaihdamme kaavut päälle.” Lily sanoi ja lähti työntämään Jamesia ulos.
”Hei Lils, ME Kelmit, paremmin sanottuna Remus oli täällä ensin. Mistä me nyt löydetään uusi paikka?” James valitti.
”Saatte tulla tänne MEIDÄN jälkeen. Ja muuten Melissa voit jäädä tänne.” Lily sanoi ja työnsi Jamesin ulos. Tytöt aikoivat aloittaa, mutta jostain kuului yskäisy.
”Tulejo näkymättömyysviitta.” Elisabeth sanoi ja Sirius tuli näkyviin.
”Kiitoksia käynnistä ja tervetuloa uudelleen joskus toiste.” Camilla sanoi ja työnsi Siriuksen ulos ja paiskasi oven kiinni.
”Hei! Antakaa viitta.” Sirius huusi oven läpi.
”Saatte sen myöhemmin.” Lily huusi takaisin.
                     
Vartin päästä tytöt tulivat kaavut päällä pois ja päästivät Kelmit vaihtamaan vaatteita.
”Voi minä niin toivon että pääsen Rohkelikkoon.” Melissa sanoi kun he odottivat Kelmejä.
”Minäkin toivon että pääset Rohkelikkoon.” Camilla sanoi ja hymyili Melissalle.
”Me kaikki toivomme.” Sirius sanoi ovelta.
”Tepä olitte nopeita.” Lily totesi
”Meillä on Kelmien nopeus.” Peter sanoi ja meni Camillan viereen. Ja Sirius jatkoi:
”Ja sen lisäksi meillä on Kelmien k...” James läppäsi käden Siriuksen suun eteen.
”Kelmien suunta vaisto.” Remus sanoi. Tytöt vaihtoivat katseita. Muuten matka meni hyvin.

A/N Kommenteja saa mielellään lähettää ja jos on kysyttävää niin kysykää. Yritän vastata mahdollisimman nopeasti ;).

Ja joo tiedän... Näkymättömyysviittaan ei tehoa tulejo loitsu, mutta se nyt on tuolla ;)
Otsikko: Vs: Siriuksen iskupäiväkirja ( K-12 Kelmifikki ) (Luku 2 ilmestynyt 12.5))
Kirjoitti: Mini - Toukokuu 13, 2012, 18:53:54
LunaLovegood Ihanaa, että joku edes kommentoi, että lukee edes tätä ^^. Sillä se vaatii paljon rohkeutta edes kertoa se, jos joku muu ei oo kommannu joten ♥ kiitos :)

A/N Tää seuraava luku on lyhyt, joten julkasen kaks lukuu (ei, en hemmottele teitä...) Ja sorry Melissa on kolmos luvussa lapsellinen. Mutta en oikein halinnu tuollon vielä kirjotusta niin hyvin :)


Luku 3 Se oli vain maljakko...


”Melissa onko sinulla kylmä?” Lily kysyi, kun he olivat vaunussa. Melissa, Lily, Sirius ja James olivat omassa ja Elisabeth, Camilla, Remus ja Peter omassa.
”Ei, mutta jännittää vähän.” Melissa sanoi ja kylmät väreet tuntuivat selässä.  Melissaa puistatti.
”Minä voin piristää sinua.” Sirius sanoi ja väläytti sä-oot-nyt-isketty-ilmeen.
”Ei kiitos.” Melissa sanoi ja katsoi ulos. Ai hän haluaa olla vaikea. Sirius ajatteli. Minä olen sitten pahempi.
”Lily tulisitko kanssani Tylyahoon ensi viikonloppuna?” James kysyi
”No en tule!” Lily vastasi töykeästi Jamesille.
”Ei käynyt hyvä tuuri Sarvihaara...” Sirius sanoi ja taputti Jamesia olkapäälle.
”Mikä on Sarvihaara?” Melissa kysyi.
”Sarvihaara on Jamesin lempinimi. Minun on Anturajalka, Remuksen Kuutamo ja Peterin Matohäntä, Melissa armaani.” Sirius sanoi
”1. En ole armaasi
 2. Olen Cape sinulle
3. Lopeta tuo iskeminen!” Melissa huusi
                   
Vaunujen pysähdyttyä Melissa lähti kovaa kyytiä pois Siriuksen luota.
”Kiitos vain Sirius. Hän ei tunne paikkoja.” Lily tiuskaisi ja lähti Melissan perään. Melissa harppoi kovaa vauhtia kohti linnan ovia. Miten Sirius voi olla niin tyhmä! Melissa ajatteli. Sisällä Melissa muisti, että oli aivan tuntemattomassa paikassa. Hän lysähti siihen keskelle ala-aulaa. Lily näki jonkun istumassa keskellä lattiaa. Melissa. Lily ajatteli.
”Tule mennään jonnekin muualle.” Lily sanoi ja otti Melissaa kädestä. He menivät tarvehuoneeseen. Kun ovi oli mennyt kiinni, Melissa alkoi itkeä pää Lilyn olkapäällä.
”Miksi Sirius on niin tyhmä?!” Melissa nyyhki.
”Miksi hän ei jätä minua rauhaan?!”
”Miksi juuri minut?! Miksi juuri minut?!...” Melissa nyyhki
”En tiedä, en tiedä...” Lily lohdutti. Lily huomasi kuinka Melissan suru muuttui vihaksi. Yhtäkkiä maljakko rikkoutui Lilyn takana. Lily säikähti ja Melissa juoksi peloissaan nurkkaan. Lily käveli hiljaa Melissan luo.
”Melissa se oli vain maljakko. Vain maljakko...” Lily sanoi.
”Mene pois en halua satuttaa sinua...” Melissa sanoi kasvot yhä nurkkaa kohti.
”Et sinä minua satuta.” Lily sanoi ja astui askeleen lähemmäs Melissaa.
”En halua satuttaa sinua joten mene pois.” Melissa sanoi ja kääntyi katsomaan Lilyä. Kyyneleet poskilla, suu mutrussa. Siniset silmät eivät olleet punaiset, vaan ne olivat kirkkaan siniset.
”Et sinä minua satuta.” Lily toisti. Mutta yhtäkkiä Melissan silmät muuttuivat keltaisiksi ja Lily kuuli kuinka maljakko meni rikki. Melissa käänsi taas päänsä nurkkaan päin. Lily juoksi ovelle ja meni äkkiä pois. Ennen lähtöään hän kuuli Melissan itkevän. Lily juoksi ja juoksi hänen oli löydettävä joku jolle kertoa, joku joka ymmärtäisi. Lily juoksi Jamesin ja Siriuksen luokse. Hän heittäytyi Jamesin kaulaan.
”Lohdutin Melissaa, maljakko meni rikki, hän väitti satuttavansa minua, hänellä oli keltaiset silmät, juoksin pois. Voi James mitä minä teen?” Lily selitti ja alkoi itkeä Jamesin olkapäällä. James ja Sirius vaihtoivat katseita. Melissa oli jokin, jokin muu kuin ihminen.



___________________________________________________________ ________________________________________________________


Luku 4 Ja tässä on yksi Tylypahkan parhaimmista luutakomeroista



James oli kertonut Dumbledorelle, että Melissa ei tule lajitteluun. Lily tunsi pahaa oloa siitä, ettei voinut auttaa Melissaa. Kelmit taas miettivät kuka, tai mikä Melissa on.
”Ei hän ainakaan ihmissusi ole”, Remus totesi.
”Ihmissusilla on punaiset silmät, ei keltaiset”, Peter sanoi. Melissa ei ollut tullut nukkumaan. Hän ei tullut edes lounaalle.
”Menen katsomaan häntä. Kuka tulee mukaan?” Sirius kysyi.
”Anturajalka, kuule, miten aiot saada hänet kertomaan?” James kysyi.
”Kerron hänelle oman salaisuuteni, niin hän kertoo omansa”, Sirius vastasi ja katseli muita.
”Minä voin tulla koska minulla on suurin salaisuus”, Remus sanoi.
”Mennään kaikki, vai mitä Matohäntä?” James sanoi ja pomppasi ylös sängyltä.
”En minä voi koska lupasin Camillalle...” Peter sanoi ja lähti pois. Ei hän oikeasti luvannut, mutta Peterillä ei vain ollut Kelmien rohkeutta. Hän pelkäsi.
                 
He työnsivät tarvehuoneen oven auki. Melissa istui lattialla, eikä huomannut, että Kelmit tulivat. Melissa mutisi jotain ja oli käsi ojolla kattilaa kohti. Seuraavaksi kattilassa oleva liemi alkoi kiehua. Kelmit vaihtoivat katseita, ja Remus rykäisi. Melissa käänsi päänsä ja huomasi Kelmit. Hänen silmänsä muuttuivat taas keltaisiksi. Ovi meni lukkoon.
”Taasko tulit leikkimään toisten tunteilla?” Melissa sanoi jäätävästi ja astui askeleen lähemmäs Kelmejä.
”Jos tulit sitä varten, voit kääntyä ympäri, tuolla suunnassa on ovi. Sitten voit etsiä uuden kohteen”, Melissa sanoi katkerasti. Hänen silmänsä muuttuivat taas keltaisiksi ja kaikki patsaat syttyivät tuleen.
”Me tulimme tänne sovussa”, Remus sanoi ja sammutti patsaat.
”Paremmin sanottuna tulimme kertomaan Kelmien suurimmat salaisuudet”, James sanoi ja istui Melissan viereen.
”Ollaan Salaisuudenhaltijaa, eli me olemme ringissä ja pyöritämme pulloa. Se, ketä pullon kärki osoittaa, kertoo suurimman salaisuutensa. Jos joku on sanonut saman salaisuuden, sano joku muu. Ja jos ei kerro, joutuu riisumaan yhden vaatteen,” Sirius sanoi.
”Mutta meillä on yksi ongelma”, James sanoi. Mutta Sirius keskeytti hänet
”Ai vain yksi?!” Sirius kysyi. James pyöritti silmiään ja jatkoi.
”SE YKSI ongelma on, että meillä ei ole pulloa”, Melissa taikoi pullon ja pyöräytti sitä. Se osoitti Jamesia.
”Olen laiton animaagi”, James sanoi ja pyöräytti, ja pullo osoitti Siriusta.
”Laiton animaagi muotoni on musta koira”, Sirius sanoi. Seuraavaksi oli taas James.
”Olen rakastunut Lilyyn”, James sanoi iloisesti. Melissa pyöritti silmiään. Olisi pitänyt arvata. Seuraavaksi oli Remuksen vuoro.
”Olen ihmissusi”, Remus sanoi.
”IHMISSUSI!!!” Melissa huusi ja pomppasi pystyyn.
”Niin on. Jatketaan”, Sirius sanoi ja katsoi kun Remus pyöräytti pulloa. Pullo osoitti Melissaa. Melissa mietti. Häntä ei huvittanut riisuutua Kelmien nähden.
”Omistan yliluonnollisia kykyjä... Voin... Voin taikoa ilman taikasauvaa”, Melissa sai viimein sanottua.
”TUO oli kyllä emävale! En usko ennen kuin näen!” Sirius huusi ja pomppasi seisaalleen.
Sirius riisui Melissan aseista.
”No niin, TODISTA”, Sirius sanoi ja pyöritteli Melissan taikasauvaa ilkikurinen ilme kasvoillaan. James näki kuinka Melissa kohotti kätensä ja mumisi jotain. Yhtäkkiä Sirius lensi seinään, ja Melissa nappasi sauvat ja iski silmää Siriukselle, joka oli juuri nousemassa ylös.
”Tuo EI ollutkaan emävale Sirius”, Remus kiusoitteli.
                     
Lily söi välipalaa huonolla ruokahalulla. Hän oli juuri lähdössä, mutta näki Jamesin, Remuksen, Siriuksen ja Melissan tulevan kaikki kädet toisten olkapäillä. He nauroivat.
"Mikä on noin hauskaa?" Lily kysyi, kun he pääsivät pöytään.
"No Melissa haastoi Bellatrixin kaksintaisteluun", Remus sanoi.                                     
"Olisit nähnyt sen ilmeen!" Melissa sanoi ja otti vadelmapiirasta.
"Ettehän ole juoneet?" Lily tiedusteli.
"Emme mitään kermakaljaa vahvempaa. Lily kulta", James sanoi ja suuteli Lilyä poskelle.
"Melissa miten sinä suostuit?" Lily kysyi ja katsoi Melissaa, kuin kaikki olisi hänen syytään. Melissa kohautti olkapäitään.
"Pitihän meidän juhlia", Melissa puolusti. Ja jatkoi:
"Sirius muuten, koska esittelet minulle Tylypahkaa?"
”Vaikka sitten, kun olen syönyt”, Sirius sanoi. Syötyään he lähtivät katsomaan Tylypahkan saloja.
”Ja tässä on yksi Tylypahkan parhaimmista luutakomeroista. Mutta kolmannen kerroksen taulun takana, on paras paikka iskeä”, Sirius sanoi ja ohjasi Melissan aulaan ja portaiden alle.
”Ja tässä on Kelmien rakentama hissi. Mennäänkö ylös?” Sirius kysyi.
”Mennään vaan”, Melissa sanoi, ja Sirius tarttui Melissaa kädestä. Portaiden alla oli ovi ja se puhui:
”Nimesi?”
”Anturajalka”, Sirius vastasi. Ovi aukesi ja he menivät hissiin.
”Mihin kerrokseen mennään ensin?” Sirius kysyi ja osoitti nappeja. Napeilla oli outoja nimiä. Piilopaikka 157, Iskupaikka nro 1, kaksintaistelu 38, Tylyahoon reitti 6 ja Tarvehuone.
”Mennään löhölään”, Melissa sanoi ja painoi nappia. Hissi lähti yhtäkkiä sivulle jyrkästi. Melissa kaatui Siriuksen päälle. Melissa Siriuksen mahan päällä.
”En ajattele tätä kaksimielisesti”, Sirius sanoi ja nousi ylös.
”Anteeksi herra, mutta en tiennyt mihin suuntaan hissi menee”, Melissa sanoi hymyillen.
”Mihin minä taas sekaannuin?” Sirius valitti. Viimein hissi pysähtyi ja he pääsivät paikkaan, jossa oli paljon sohvia. Sirius heittäytyi heti pitkälleen yhdelle sohvalle makoilemaan. Melissa istui nojatuoliin ja simahti. Melissa heräsi vasta muutaman tunnin kuluttua.
”Vihdoinkin prinsessa Ruusunen kehtaa herätä”, Sirius kiusoitteli.
”Sen siitä saa, kun juo jotain liian vahvaa”, Melissa sanoi ja he kävelivät hissiin, Melissa nojasi väärälle puolelle ja kaatui taas Siriuksen päälle.
”Tällä kertaa ajattelin tuon kaksimielisesti!” Sirius sanoi ja nousi TAAS kerran ylös hissin lattialta.
                 
Ruokailu oli jo alkamassa, kun Melissa ja Sirius saapuivat suureen saliin. Dumbledore nousi ylös ja viittoi Melissan eteen. Oli lajittelun aika.
”Saimme tänä vuonna uuden oppilaan, joka ei eilen voinut osallistua ruokailuun tietyistä syistä. Mutta ei siitä sen enempää, on aika lajitella”, Dumbledore sanoi ja istui alas. McGarmiwa toi jakkaran ja lajitteluhatun. Melissa istuutui jakkaralle ja tunsi toisten katseet, kun hänelle laitettiin hattu päähän. Haluan Rohkelikkoon, Rohkelikkoon, Rohkelikkoon... Melissa toivoi. Hän kuuli kuinka hattu aukaisi repaleisen suunsa ja huusi koko salille:
”ROHKELIKKO!!!” Koko Rohkelikon pöytä hurrasi.
”Tiesin, että olet Rohkelikko!” Sirius huusi ja halasi Melissaa.
Otsikko: Vs: Siriuksen iskupäiväkirja ( K-12 Kelmifikki ) (Luku 5 ilmestynyt 15.5))
Kirjoitti: Mini - Toukokuu 15, 2012, 19:14:00
A/N Uutta lukua en eilen laittanut, vaikka olisin kyllä voinut, mutta kun julkaisin silloin kaksi lukua kerrallaan. Ja nyt kun ei saa vastata kommentteihin (sillä niitä ei ole...) Ylpeänä esittelen (tai no... en ylpeänä, mutta se kuulostaa noin hienommalta) Uuden luvun ♥


Luku 5  Anteeksi, mutta olen vasta 25-vuotias


Kesken ruokailun Bellatrix tuli Melissan luokse ja kuiskasi Melissalle:
”Tänään kello kymmenen illalla tarvehuoneessa, sintti”, Bellatrix sanoi ja lähti nauraen kohti luihuisten pöytää. Melissa kohautti olkapäitään ja jatkoi syömistä.
           
Ensimmäinen tunti oli jo mennyt ja professori Palko oli raivoissaan. Hän laittoi Siriuksen, Jamesin ja Remuksen jälki-istuntoon, mutta Melissaa ei, koska hän oli vahvasti sitä mieltä, että Melissa ei ollut löytänyt kasvihuonetta ja antoi Melissalle kartan.
”Aikas kehno kartta; ei yhtään salareittiä”, Sirius harmitteli ja antoi kartan takaisin Melissalle.
           
Toinen tunti oli muodonmuutosta ja McGarmiwa oli heti saarnaamassa VIP-kokeista. Tunnin jälkeen Melissa kysyi tytöiltä, että oliko McGarmiwa aina noin tiukka. Mutta Kelmit sanoivat vastauksen, kuin yhdestä suusta.
”KYLLÄ!”
”Ovatko he aina noin yksimielisiä?” Melissa ja kysyi ja kääntyi katsomaan kysyvästi Lilyä, Camillaa ja Elisabethia.
”Yleensä…” Elisabeth vastasi, kun he kävelivät kohti seuraavaa tuntia eli pimeyden voimilta suojautumista.
”Kukakohan on meidän tämän vuoden opettaja?” Remus kysyi, kun he pääsivät luokan eteen.
”Varmaan joku vanha aurori”, Sirius vastasi.
”Anteeksi, mutta olen vasta 25-vuotias”, kuului ääni Siriuksen takaa. Sirius kääntyi ja näki naisen, jolla oli pitkät mustat nahkasaappaat, lyhyet farkkushortsit ja revitty valkoinen t-paita.
”Oppilaat, tunti alkaa”, hän sanoi ja aukaisi oven.
”Aina ei voi olla oikeassa…” James kuiskasi Siriukselle ja istuutui hänen viereen.
”Niin, olen teidän uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja Nina Raindrops. Teille professori Raindrops”, Nina sanoi ja istui paikalleen, otti paperin pöydältä ja sanoi:
”Olen arponut teille tyttö-poika -järjestyksen…” Kelmit vaihtoivat onnellisia katseita.
”Joten ottakaa laukkunne ja nouskaa ylös”, Kuului supinaa ja kaikki nousivat ylös.
"Uusi järjestys on: Remus Lupin ja Elisabeth Smith, Peter Piskulain ja Camilla Wilder, Melissa Cape ja Mikael River sekä Susan Johnson ja Sirius Black", Nina kertoi ja oppilaat vaihtoivat paikkaa.
"Hei... Lainaisitko kynää?" Susan kysyi, kun Sirius istui alas.
"Hyvä on..." Sirius vastasi ja antoi kynän Susanille.
"Tänään harjoittelemme puolustautumista", Nina sanoi.
Yhtäkkiä hän kangisti Peterin.
"Hyvällä aurorilla pitää olla nopeat refleksit", Nina sanoi ja paransi Peterin.
"Vieruskaverisi on parisi. Toinen yrittää tainnuttaa ja toinen puolustautua. Voitte aloittaa", Nina sanoi ja oppilaat aloittivat. Kaikilla ei mennyt ihan hyvin. Remus tainnutti Elisabethin ja hän kaatui suoraan kirjahyllyyn ja sai haavan takaraivoon. Susan ei osannut tainnuttaa, ja Siriuksesta ja Remuksesta tuli pari. Mikael ei tainnuttanut, vaan käytti muita taikoja. Melissa suuttui ja unohti, että oli luokassa ja käytti erityistä taitoaan. Mikael lensi seinään ja kaikki kääntyivät katsomaan Melissaa.
"Tule huoneeseeni puoli yhdeksältä", Nina sanoi ja auttoi Mikaelin ylös. Mikael heitti murhaavia katseita Melissalle.
                   
Melissa oli aivan punainen, kun he lähtivät pois luokasta. Tunti loppui aikaisemmin, koska Nina lähti viemään Mikaelia sairaalasiipeen.
"Voi voi Melissa... Me kelmitkään ei olla vielä ehditty hankkia hankaluuksia. Menit meidän edelle, mutta et pysyvästi. Kelmit! Nyt, kun meillä on aikaa, keksitään joku kepponen", Sirius julisti ja he jäivät jälkeen.
"Ovatko hekin keppostelijoita?" Melissa kysyi. Tytöt nyökkäsivät.
‎"Helvetti minulla on tuuria! Muutin Ranskasta yksien ääliöiden takia. Ja nyt ystävystyn uusien kanssa", Melissa voihkaisi.
"Siriuksen tuntien luulen, että hänelle ei riitä pelkkä ystävyys..." Lily sanoi.
               
"No, mistä aloitetaan?" Peter kysyi, kun he kävelivät alakertaan.
"Tehdään oikein karmiwa pila halloweeniksi", James ehdotti, mutta salaa mielessään mietti, miten Lily suhtautuu asiaan. Remus huomasi sen.
"Sarvihaara luulen, että pieni jekku voi piristää kaikkia. Myös Lilyä", Remus sanoi, taputti Jamesia olkapäähän ja hymyili rohkaisevasti.
"Kun olette lopettaneet, voin kertoa teille ideani keittiössä", Sirius sanoi ja kutitti taulussa olevaa päärynää ja ovi aukesi.
             
”Teillä on kaunis makuuhuone”, Melissa totesi ihaillen ja lässähti sängylleen.
”MEILLÄ on, sillä nykyään tämä on myös sinun”, Elisabeth korjasi ja alkoi tyhjentää kassiaan.
”Huono puoli tänne muutossa oli se, että Ranskassa oli nätimmät kaavut, jos niitä kaavuiksi voi nimittää”, Melissa sanoi tyhjentäessään omaa matkalaukkuaan.
 ‎"Siitä asiasta olen samaa mieltä, en ole kyllä nähnyt Ranskalaista ’kaapua’ ", Camilla vastasi.
"Melissa onko sinulla sitä kaapua mukana?" Lily kysyi odottavasti.
"Ei, mutta kotona Lontoossa on. Voisitteko te (Melissa viittasi Camillaa, Elisabethia ja Lilyä) tulla meille joululomalla?" Melissa kysyi ja jäi katsomaan tyttöjä odottavasti.
"Kyllä me varmaan..." Lily sanoi ja katsoi muita. Camilla ja Elisabeth nyökkäsivät.
                     
Seuraava tunti oli taikakausien historiaa, ja Melissa sai huomata, kuinka tylsä professori Bins on. Sen jälkeen oli taikaliemien ja juomien vuoro astua kehiin. Silloin Melissa viimein tajusi, kuinka ällöttäviä luihuiset ovat, sillä heillä oli taikajuomat luihuisten kanssa. Kaksoistunti. Professori Brown ei kelpuuttanut Rohkelikkojen melkein hyvää. Lilyllä ja Melissalla meni keitto täydellisesti, koska Lily oli todella taitava taikajuomissa, mutta he joutuivat odottamaan ja professori antoi sen takia vain kelvollisen. Kun taas Bellatrix ja Narrisca posauttivat soppansa ja silti, he saivat odotuksen ylittävän.
"Argg... Me saimme vain kelvollisen täydellisestä sopasta!" Melissa raivosi tunnin jälkeen.
"Äh... Älä välitä, hän on aina epäreilu. Minä ja Jameskin saatiin peikko, koska keitossa oli sinertävä sävy", Sirius sanoi, kuin se olisi jokapäiväinen asia.
"Kyllä sinä siihen vielä totut", Peter sanoi rohkaisevasti.
"Ja muuten Beth. Käykö kahdeksalta?" Remus kysyi yhtäkkiä.
"Mainiosti", Elisabeth vastasi ja hymyili iloisesti.

A/N Kommenttei saa (ja pitää) lähettää :)
Otsikko: Vs: Siriuksen iskupäiväkirja (K-12, L/J, kelmit/OC ) (Luku 5 tullut 15.5)
Kirjoitti: Mini - Toukokuu 16, 2012, 19:52:54
A/N oonko mää liian nopee ja kukaan ei pysy tahdissa? (voi hyvinkin olla niin...) Ja voi kiitosta sille joka paransi mun otsikkoo :) Oon siitä tosi kiitollinen :D. Ja nyt taas nopeeta viuhahtaa luku kuusi ;) Ja sorry verry luku on vähä lyhyempi....


Luku 6  Minne menette häämatkalle?



Tytöt istuivat oleskeluhuoneen nurkkapöydässä ja tekivät läksyjä. Kelmit olivat toisella puolella huonetta, toisella nurkkapöydällä, eivätkä tehneet läksyjä, mutta jotain tärkeää hekin tekivät.
"Käykö kaikille Siriuksen keksimä idea?" Remus kysyi. Muut nyökkäsivät.
"Hyvä! James ota paperi. Kirjaa siihen kaikki tarvittava", Remus jatkoi. James otti pergamentin palan ja sulkakynän ja tietysti mustepullon.
"Tarvitsemme jokaisesta tuvasta tiedon siitä, kuinka monta ihmistä niissä on", Sirius sanoi.
 ‎"Meidän pitää jakaa tuvat", Remus lisäsi.
"Jos Remus ottaa Korpinkynnet, koska hän on meistä kaikkein fiksuin. Minä voin ottaa Luihuiset, koska minulla on näkymättömyysviitta. Sirius voi ottaa Puuskupuhit. Silloin Peterille jää Rohkelikot", James luetteli.
"Muistakin valita meille parhaat naiset", Sirius sanoi ja vilkaisi tyttöjen pöytään. Melissan ja Siriuksen katseet kohtasivat. He käänsivät noloina katseensa muualle.
"Mennään huomenna keittiöön", Peter sanoi.
"Anteeksi, että keskeytän teidän iki-ihanan keskustelun, mutta harmi kyllä joudun lähtemään Jamesin kanssa partioimaan", Lily sanoi ja katsoi Kelmejä.
"Kuinka paljon kello on?" Remus kysyi.
"Kahdeksan. Miten niin?" Sirius sanoi.
"Joudun jättämään teidän ihanan seuranne. Daamini odottaa", Remus sanoi ja lähti Elisabethin luokse.
"Lähdetään mekin Lils", James sanoi ja kietoi kätensä Lilyn vyötärölle.
"1. Sinulle olen Evans.
2. Laita se käsi pois!" Lily kivahti.
"Minäkin taidan lähteä MINUN daamini perään. Törmäillään!" Peter sanoi ja lähti tyttöjen makuusalille.
"Miten parhaat kaverini voivat jättää minut yksin..." Sirius sanoi lähinnä itselleen.
"Sitten löysit kohtalotoverin", Melissa sanoi Siriuksen takaa. Sirius käänsi päänsä ja kaatui tuolilta. Melissa nauroi Siriukselle ja auttoi hänet ylös.
"Älä säikyttele ihmisiä tai he juoksevat pois. Varsinkin jos aiot iskeä hänet", Sirius sanoi ja iski silmää. Melissa pyöritti silmiään.
"Hyvä yritys, mutta ei", Melissa sanoi.
               
"Mennäänkö ensin tähtitorniin?" James kysyi.
"Käydään vaan se on matkan varrel..." Lily sanoi, mutta lopetti, kun kuuli ääntä nurkan takaa.
"Sopiihan se?" Ääni kysyi. Lily ja James hiipivät nurkalle ja kurkistivat. Loitsujen opettaja John Jackson ja pimeyden voimilta suojautumisen opettaja Nina Raindrops. Lily ja James katsoivat ihmeissään kun Nina nyökkäsi.
               
"Äkkiä nyt Beth!" Remus hoputti.
"Äh... Onko tämä viisasta Remy?" Elisabeth kysyi.
"Tietysti", Remus sanoi ja lausui loitsun.
             
"Lils kiltti etkö tulisi kanssani edes kerran Tylyahoon?" James kysyi alentuvasti. Lily aikoi vastata jyrkästi ei, mutta jokin käsittämätön voima pakotti hänet suostumaan. James hyppäsi riemuissaan ilmaan ja otti Lilyä käsistä ja he pyörivät niin kovaa, että he lensivät lattialle ja alkoivat nauraa.
             
"Minun täytyy nyt lähteä", Melissa sanoi ja nousi ylös.
"Minne?" Sirius kysyi.
"Sinne..." Melissa sanoi ja huitoi käsillään oikealle päin.
"Ulos...?" Sirius kysyi kurtistaen kulmiaan. Melissa tuhahti ja lähti kohti ovea.
James hyppeli pian Siriuksen luo hoilottaen:
"Lily suostui, Lily suostui, Lily suostui..."
"Kosintaasiko? Lämpimät onnittelut nuorelle parille.
Koska, pidätte häät?
Olenko sinun bestmanisi?
Oletko jo ostanut sormuksen?
Onko Lily ostanut jo häämekon?
Minne menette häämatkalle?
Onko minut kutsuttu häihin?
Kuinka suuri hääkakku teillä on?
Mikä bändi siellä soittaa?
Kuinka monta vierasta olette jo kutsuneet?
Kutsuitteko koko koulun?
Missä ne vietetään?
Mitä toivot häälahjaksi?
Onko siellä hyvää ruokaa?
Kutsutko auroreita turvaamaan?
Missä teidän uusi asunto on?
Harkitsetko lasta?
Kuinka monta kerrosta talossanne on?
Mistä saat elantosi perheen elättämiseen?
Koska voin tulla käymään?
Kuinka monta timanttia Lilyn sormuksessa on?
Kuinka paljon se maksoi?
Kuka suunnittelee ne häät?
Kysyitkö sinä Lilyä vaimoksi, vai Lily sinua?
Kuinka kauan Lily harkitsi asiaa?
Lopetatteko koulun kesken?
Onko Lilyn hääpuku seksikäs?..." Sirius lateli kysymyksiä toisensa perään.
"Mistä nyt puhaltaa? Luulin, että olet sitoutumiskammoinen", James uteli.
"Mutta ne eivät ole omat hääni, siksi se on erinomaista. Mutta vastaapa kysymyksiini", Sirius selitti.
"En edes kosinut Lilyä, mutta hän lähtee kanssani Tylyahoon", James kertoi onnensa kukkuroillaan.
                   
Melissa käveli ripeästi kohti pimeyden voimilta suojautumisen luokkaa ja koputti oveen.
"Sisään", Ääni kehotti. Melissa nielaisi ja astui sisään.

// Haa!! löysimpä :) Kiitos Renefer
Otsikko: Vs: Siriuksen iskupäiväkirja (K-12, L/J, kelmit/OC ) (Luku 6 tullut 16.5)
Kirjoitti: Jane Eyre - Toukokuu 16, 2012, 20:36:15
Ihana! Siriuksen kyselykohtaus :D Mistä sä edes keksit noin paljon kysymyksiä?? :D Mikä toi loitsujen opettajan ja pimeyden voimilta suojautumisen opettaja -juttu oikein oli?
Mut siis; En huomannut ainakaan silmiinpistäviä kirjoitusvirheitä ->hyvä. Teksti on sujuvaa, ymmärrettävää, eikä liian nopeaa. Kuitenkin juoni kulki silti eteenpäin.
Elikä suomeksi: Hyvä uusi luku tähän ficciin.
En muuten oo kommentoinu edelliseen lukuun näköjään.
Hyvä luku sekin, en nyt kerkee sitä tässä kummemmin kommentoida.
Tykkään tästä sun nopeesta tahdista, oon usein melkosen kärsimätön ihminen. :)
Otsikko: Vs: Siriuksen iskupäiväkirja (K-12, L/J, kelmit/OC ) (Luku 6 tullut 16.5)
Kirjoitti: Mini - Toukokuu 17, 2012, 16:18:22
LunaLovegood Sirius on ihana ^^. Enpä itekkään tiiä... Niitä tuli mieleen aina välillä :DD. Öö... Se selviää toisella Tylyahon reissulla ;). Joku pysyy tahdissa *bailaa* :). Sillä kirjotan tätä myös finfanfuniin ja siellä ei meinata pysyä aina välillä tahdissa, vaikka laittaisin viikon välein :DD. (sori siis... Ei ollu tarkotus haukkuu teitä finfanfun lukijani...)

A/N Uuta lukua tulossa. Ja tahti pysyy samana kunnes saavutetaan luku 18 :D.



Luku 7 Tervehdys taas Ruikuli



Ninan huone oli tumma ja täynnä erilaisia tavaroita. Hämykeijuja, naisellisia tavaroita sekä häkki, jossa luki: Kirottuja eläimiä. Melissa istui tuolille ja odotti Ninaa. Pian Nina saapuikin ja sanoi:
”Anteeksi, että jouduit odottamaan. Valmistelin 7-luokan tuntia”, Nina sanoi ja istuutui nojatuoliin
‎"Yllätyin aikaisemmin tänään, kun loitsit Mikaelin. Luulin näet olevani ainoaa laatua", Nina sanoi. Melissa kurtista kulmiaan ja näytti siltä, ettei tiennyt mistä Nina puhui. Nina napsautti sormiaan ja teeastiasto lensi huoneeseen.
               
"Kiitos tästä ihanasta illasta Remy", Elisabeth sanoi, kun he pääsivät autioon oleskeluhuoneeseen. Vain tuli räiskyi iloisesti takassa.
"Kiitos sinulle Beth. Ilman sinua päivä olisi ollut pilvessä", Remus sanoi ja yritti olla yhtä vakuuttava kuin Sirius. Elisabeth pidätteli naurua.
"Sinun pitäisi hioa iskurepliikkejäsi", Elisabeth totesi ja heilautti vielä kerran ruskeita hiuksiaan, ennen kuin lähti kohti makuusalia. Remus jäi miettimään Elisabethin sanoja. Ja lopulta päätti pyytää Siriukselta, iskemisen kuninkaalta apua. Pian ennen poikien makuusalia Remus kuuli laulua. Oven takana oli yllätys. Sirius ja James tanssivat rivitanssia ja hoilottivat pullo kädessä.
"Tule sinäkin juhlimaan", James sanoi ja hörppäsi pullosta.
"Menen kertomaan Melissalle, että rakastan häntä", Sirius sanoi ja hoiperteli ovelle. Ääni kertoi, että Sirius oli kaatunut portaissa.
             
"Minä itse pidän napsauttamistavasta", Nina sanoi. Yhtäkkiä Sirius ryntäsi varoittamatta sisään ja sanoi rakastavansa Melissaa. Sen sanottuaan Sirius sammui lattialle.
         
Melissa ja Nina olivat ihmeissään Siriuksen saapumisesta. Nina napsautti sormiaan ja vettä kaatui Siriuksen päälle.
"Eipä ollut ensimmäinen kerta, kun herään vettä naamalla", Sirius sanoi ja virnisti.
"Melissa sinä ja ystäväsi voisitte jo lähteä. Tule vain kysymään, jos on ongelmia", Nina sanoi Melissalle ja iski silmää.
"Hetkonen! Olet ensimmäinen ihminen, joka ei muista nimeäni! Se on Sirius Black, Tylypahkan pahin naistenmies. Olen yksi neljästä kelmistä. Kelmeille Anturajalka. Rohkelikon huispaus joukkueen lyöjä. Ja myös rohkelikon pahin ongelmien aiheuttaja, yhdessä ystäväni Jamesin kanssa. Oli hauska tutustua", Sirius sanoi ja kätteli Ninaa kumartaen samalla syvään. Sen sanottuaan Sirius ja Melissa lähtivät kävelemään. Heillä oli jo kiire tarvehuoneeseen. Pienen hiljaisuuden jälkeen Sirius kysyi:
”Saanen kysyä neidiltä, mitä minä tein pimeyden voimilta suojautumisen luokan lattialla?”
”Sinä juoksit sisään ja sanoit, että sinulla olisi asiaa. Sitten kaaduit lattialle. Ei sen kummempaa”, Melissa sanoi. Hän ei sanonut mitään siitä, että Sirius kertonut rakastavansa häntä. Hän ei tiennyt oliko Sirius ollut tosissaan sanoessaan sen.
       
Tarvehuoneessa Bellatrix istuikin jo odottamassa. Hänellä oli mukanaan melkein kaikki luihuiset. Bellatrix huomasi Melissan ja Siriuksen.
"Hänkö on uusi tyttöystäväsi? Serkku rakas en IKINÄ ymmärrä valintojasi. No ainakin voin kostaa sinulle hänen kauttaan", Bellatrixi sanoi ja nousi ylös.
"Tiedoksesi vain rakas serkkuni hän EI ole tyttöystäväni", Sirius julisti ja kuiskasi Melissan korvaan:
"Kosta hänelle minunkin puolesta", Luihuiset tekivät puolikaarta muistuttavan kehän. Sirius siirtyi Kalkkaroksen viereen.
"Tervehdys taas Ruikuli. Ihme, että rakas serkkuni pyysi sinut ja rasvaisen tukkasi tänne", Sirius sanoi ja virnisti Kalkkarokselle. Severus tyytyi katsomaan Siriusta murhaavasti ja keskittyi sitten alkavaan taisteluun.
                 
Sinulla ei ole yhtään mitään hätää rentoudu. Melissa puhui itselleen. Ei täällä ole kuin parikymmentä luihuista ja kaksintaistelu, jossa olen.  Melissa havahtui, kun heitä käskettiin kumartamaan toisille. Hän kumarsi syvään, mutta Bellatrix vai nytkäytti päätään ja virnuili Melissalle. Yksi luihuisista (luultavasti tuomari) sanoi:
”Taistelussa ei ole sääntöjä kuin se, että ei saa ruveta nyrkkitaisteluun. Saatte aloittaa ny…”
”Käärmetulious!!” Bellatrix huusi ja pitkä käärme luikersi sauvasta.
”Poistujo!” Melissa sanoi ja osoitti sauvallaan käärmettä. Käärme katosi ja he alkoivat taistella kunnolla.
”Tainnutu!!”
”Estous!”
”Kidutu!!”
”Estous!! Karkotaseet!!”
”Varjelum!!”
”Tarantellegro!!”
Tällä kertaa Melissa onnistui ja Bellatrixin jalat alkoivat tanssia ja juosta. Sirius nauroi.
”Karkotaseet!!” Bellatrix huusi yhtäkkiä ja Melissan taikasauva lensi Bellatrixille. Sirius nauroi vielä aivan hirveän lujaa ja kaikki kääntyivät katsomaan Siriusta. Melissa katsoi tilaisuutensa tulleen ja taikoi Bellatrixin seinään. Melissa juoksi hakemaan taikasauvansa, ennen kuin kukaan luihuinen huomaisi hänen voittaneen. Hän otti yhäkin nauravaa Siriusta kädestä ja he lähtivät juoksemaan. Heidän takanaan Bellatrix oli herännyt iskusta ja huusi lujaa:
”Tulkaa nyt pölvästit auttamaan minut ylös!!” Sirius alkoi nauramaan vielä lujempaa ja he juoksivat äkkiä kohti makuusalia.
               
Remus kuunteli kuinka hänen ystävänsä nukkuivat. Hän odotti yhä Siriusta. Remus halusi aloittaa heti aamusta hyväksi iskijäksi. Hän vilkaisi kalenteria. Täyteen kuuhun oli vielä yksi ja puoli viikkoa. Remus kuuli, kuinka joku tuli oleskeluhuoneeseen.
"Sirius lopeta tuo nauraminen tai joku herää", Melissa kuiskasi Siriukselle aika kovaan ääneen.
"Yritän. Hyvää yötä", Sirius sanoi ja lähti vielä tirskuen kohti poikien makuusalia. Melissa pyöritti silmiään ja lähti hänkin nukkumaan.
"Olit nähtävästi iskemässä Melissaa", Remus sanoi, kun Sirius saapui jo vähän rauhoittuneena nukkumaan.
"En vielä iskenyt häntä. Vaan olin katsomassa kaksintaistelua, jonka sinä skippasit", Sirius muistutti ja lysähti sänkyyn.
"Voisitko huomenna opettaa minulle iskurepliikkejä? Äläkä ajattele sitä noin!" Remus sanoi, kun näki Siriuksen virnistyksen.
"Voinhan opettaa muutaman iskurepliikin sinulle, jos pikku viettelijämme niin haluaa", Sirius sanoi virnistellen. Remuskin pyöritti silmiään ja meni nukkumaan.

"Missä sinä olit?" Lily kysyi, kun Melissa saapui nukkumaan. Kaikki kolme tyttöä olivat hereillä.
"Me mietimme eksyitkö?" Camilla sanoi ja nousi ylös lattialta missä hän pelasi korttia Lilyn kanssa.
"En eksynyt, olin Siriuksen seurassa", Melissa sanoi ja istahti sängylleen.
"Heti iskemässä vai? No miten meni? Olet aika kerkiäväinen tyttö", Elisabeth sanoi ja virnisti.
"Kyllä sinä voit meille sen kertoa", Lily sanoi kiinnostuen aiheesta.
"Ei mitään sellaista.." Melissa vastasi.
Otsikko: Vs: Siriuksen iskupäiväkirja (K-12, L/J, kelmit/OC ) (Luku 7 tullut 17.5)
Kirjoitti: Jane Eyre - Toukokuu 17, 2012, 17:01:32
”Karkotaseet!!” Bellatrix huusi yhtäkkiä ja Melissan taikasauva lensi Bellatrixille. Sirius nauroi vielä aivan hirveän lujaa ja kaikki kääntyivät katsomaan Siriusta. Melissa katsoi tilaisuutensa tulleen ja taikoi Bellatrixin seinään.

^tykkäsin jotenkin tosta kohdasta, se vaan niin nauratti, ku luihuiset ei tienny mille Sirius nauraa.. :D

Hmm.. Elikä siis hyvä luku jälleen, yllätyin hiukan tosta, että Remus haluaa Siriuksen apua iskemisessä, mutta kai se on ihan ymmärrettävää, kun Sirius on niin loistava :D

En myöskään mitenkään osannu odottaa tota, että toi Ninakin osaa taikoa ilman sauvaa, niinkuin Melissa. Mut se oli aika hyvä käänne tähän.

Sun kirjottama Sirius on ihana, niinku se toki aina on. :)

Lainaus
"Minä itse pidän napsauttamistavasta", Nina sanoi. Yhtäkkiä Sirius ryntäsi varoittamatta sisään ja sanoi rakastavansa Melissaa. Sen sanottuaan Sirius sammui lattialle.

Melissa ja Nina olivat ihmeissään Siriuksen saapumisesta. Nina napsautti sormiaan ja vettä kaatui Siriuksen päälle.
"Eipä ollut ensimmäinen kerta, kun herään vettä naamalla", Sirius sanoi ja virnisti.

^Ei oo todellista :DD nauroin tällekin ihan ääneen :D
Otsikko: Vs: Siriuksen iskupäiväkirja (K-12, L/J, kelmit/OC ) (Luku 7 tullut 17.5)
Kirjoitti: Mini - Toukokuu 17, 2012, 17:27:28
LunaLovegood Niinpä! :) No, Sirius nauraa vähän kaikelle :D. Keneltä muultakaan?! Sirius on iskemisen kuningas. (ja paljastanpa nyt että ainakin kaks oppituntii tulee ja *käy äkkiä vilkaisemassa* Aaa!! Tässä luvussa tulee siis oppitunti one :). Ajattelin, että Nina on salaperäisyyden perikuva ja hän no... On salainen ja naispuolinen Sirius (eli vetää miehiä puoleensa, kun taas Sirre naisia :D ) Sirius on ihana ♥ (saaks tänne laittaa sydänmii?? jos ei saa joku poistaa sen kiitos :) ) Ja kyllä se on nyt todellista. Ja valmistaudu sitten lukuun viistoista (Kuolee nauruun omasta tekstistä... Outo? Ei en ainakaan tietääkseni. tyhmä ja hullu vaan :) )

A/N En jaksanut odottaa. Ja tämä sitten korvaa lauantain. Eli huomenna siis tulee uus luku, mutta ei lauantaina, mutta sunnuntaina taas ;)


Luku 8 Etkö voi uskoa, että rakastan sinua?!



”Remus Lupin”, McGarmiwa lausui, ja Remus nousi ylös. Häntä hermostutti.
”Hyvä Kuutamo!” Sirius huusi ja taputti. Mutta se vain lisäsi Remuksen kauhua.  Remus käveli ja käveli mailien pituista matkaa McGarmiwan luokse. Vaikka hän käveli ja käveli, hän ei päässyt pitemmälle. Lopulta hän tippui kuiluun. Remus hätkähti hereille unestaan ja katsoi kelloa. Se näytti kahdeksaa. Remus nousi ylös ja venytteli. Hän puki vaatteet päälle ja päätti herättää Siriuksen.
”Herätys Anturajalka!  Aikainen lintu madon nappaa!” Remus kailotti ja vetäisi peiton pois Siriuksen päältä.
”Myöhäinen mato linnun välttää”, Sirius mumisi ja laittoi peiton takaisin päälleen ja käänsi kylkeä.
”Muistaakseni lupasit opettaa minua”, Remus sanoi ja Sirius pomppasi ylös. James liittyi keskusteluun.
”Taidan olla vielä unessa. Luulin Remuksen kysyvän APUA Siriukselta”, hän sanoi unen pöpperössä ja nousi istumaan sängylleen.
”Kuulit ihan oikein Sarvihaara. Pikku-Kuutamollamme on iskemisongelmia”, Sirius vastasi ja vaihtoi vaatteet päälleen. Remus kävi hakemassa muistilehtiön ja sulkakynän ja istui Siriuksen sängylle.
”Oppitunti 1. Miten voi iskeä tytön?
-   Huolehdi ulkonäöstäsi. Käy joka aamu suihkussa. Pahan hajuisia pokia tytöt inhoavat. Rakas Ruikuli on hyvä esimerkki…” Sirius sanoi.
”Kyllä vain, näen unta”, James sanoi ja nukahti uudestaan.
”- Ota flirttaileva ilme, kun katsot tyttöä/tyttöjä.
-   Puhu tytöille nätisti, siitä tytöt tykkää.
-   Jos joku katsoo sinua kuolaten, vinkkaa hänelle silmää.
-   Muista kunnon iskulauseet. Onko sinulla kylmä? Tarvitsetko takkia? ” Sirius luetteli samalla, kun Remus merkitsi ne ylös.
”No niin Remus leikitään, että olisin tyttö, yritä iskeä minut”, Sirius selitti.
”Hei Sirius-kulta. Onko sinulla tylsää?” Remus sanoi ja virnisti Siriukselle. Sirius pudisti päätään.
”Et vielä oikein hallitse tätä hommaa. Tule, mennään nyt, ja katso, kun minä näytän mallia.” Sirius sanoi ja he lähtivät.
          Käytävällä tyttöporukka kuolasi Siriusta, Sirius vinkkasi silmää ja lähetti lentosuukon. Yksi tytöistä pyörtyi, ja loput alkoivat kuolata enemmän. He jatkoivat matkaa. Käytävän päässä oli mustahiuksinen tyttö.
”Katso ja ota mallia”, Sirius kuiskasi Remukselle ja meni tytön luokse.
”Hei kulta, onko sulla kylmä?” Sirius kysyi virnistellen.
”Hei sinullekin rakas. On kylmä, voitko lainata takkia?” Tyttö sanoi, ja he lähtivät pois. Luultavasti lähimpään luutakomeroon. Remus pyöritti silmiään ja lähti takaisin, sillä aamupala alkaisi vasta tunnin kuluttua.
             
Melissa heräsi ja katsoi kelloa. Se näytti puoli yhdeksää. Hän nousi ylös ja meni suihkuun. Hän lauloi hiljaa suihkussa yhtä jästilaulua, jonka oli kuullut radiosta.   
“Melissa, mitä sinä laulat?” Camilla kysyi oven takaa.
”Yhtä jästilaulua”, Melissa huikkasi takaisin.
”Voitko lainata sinun Muodonmuutosten vihkoa, koska en ehtinyt kirjoittaa tunnilla”, Camilla huusi pian.
”Lainaa vaan. Se on Muodonmuutoskirjan välissä”, Melissa vastasi ja tuli pois suihkusta.
”Kiitos Melissa. Mutta minä menen ensin suihkuun, kun nyt se on vapaa”, Camilla sanoi ja meni suihkuun.
”Pitikö teidän kuitenkin keskustella noin kovaa ja herättää kaikki?” Susan sanoi ja hieroi silmiään. Lily ja Elisabeth istuivat sängyllä ja juttelivat.
                 
Kelmit saapuivat aamupalalle, kuten yleensä, myöhässä. Mikael oli päässyt pois sairaalasiivestä ja istui iloisesti puhuen Puuskupuhien pöydässä. Syy, miksi hän oli Rohkelikkojen tunneilla, oli se, että hän ei tullut toimeen muiden Puuskupuhien kanssa. (Ihme kyllä, sillä muut Puuskupuhit tulivat toimeen kaikkien kanssa. Mikael taitaa olla ainoa, joka ei tullut toimeen.)
”Oli vähän KELMIkiireitä”, Remus sanoi ja istui Elisabethin viereen.
”Nam, vohveleita”, James sanoi ja otti ainakin kymmenen vohvelia.
"Syökö hän aina noin paljon?" Melissa kuiskasi Lilylle. Lily nyökkäsi ja otti yhden vohvelin. Hän levitti kurpitsahilloa sen päälle. Melissan mielestä se oli outo yhdistelmä, mutta hän halusi maistaa sitä. Melissa otti oikein ison vohvelin ja paaaaljon hilloa. Hän haukkaisi oikein ison palan vohvelista. Hän meinasi oksentaa ruokapöytään ja juoksi käsi suun edessä vessaan.
"Mikä Melissalle tuli?" Peter kysyi.
"En hinhä thiehdä", James sanoi suu täynnä ruokaa.
"Ei hihna siedä?" Remus kysyi.
"Eikö kukaan enää osaa kuunnella?" James sanoi ja jatkoi vohveliaan.
"Mikä sinulle tuli?" Elisabeth kysyi.
"En oikein pitänyt tuosta vohvelista", Melissa sanoi inhoten ja työnsi lautasen pois.
               
Tunnit matelivat hitaasti, mutta lopussa kiitos seisoo. Sillä viimeinen tunti oli taas pimeyden voimilta suojautumisen -tunti. He istuivat paikoilleen ja odottivat professori Raindropsia.
”Tässä se kynä, unohdin antaa sen eilen”, Susan sanoi ja punastui punaisemmaksi kuin Lilyn hiukset. Sirius hymyili flirttailevasti ja otti kynän.
”Ajattelin vain, että kuka tulee kanssasi Tylyahoon, kun minulla ei ole ketään…” Susan sanoi ja punastui entisestään, jos se on edes mahdollista.
”Itse asiassa minulla on jo pari. Mutta kysy sitä Marcusta Korpinkynnestä”, Sirius sanoi ja käänsi katseensa Jamesiin ja Lilyyn. Heillä oli meneillään riita.
”Voisin viedä sinut oikeuteen asti tästä asiasta!” Lily huusi päin Jamesin naamaa. James ei siitä välittänyt vaan huusi takaisin.
”Etkö voi uskoa, että rakastan sinua?!”
”En voi. Et ole todistanut sitä hyvin. Sinä vain roikut perässäni kuin takiainen!” Lily huusi ja ajatteli miksi James oli jahdannut häntä jo kaksi vuotta tuloksetta. James ei aikaillut vaan suuteli Lilyä suoraan suulle. Lily vastasi suudelmaan yllättyneenä.
”Öhöm…” Nina sanoi heidän takaansa ja Lily ja James irtautuivat toisistaan. James kylläkin vastahakoisesti.
”Voisitteko keskittyä silti tuntiin”, Nina sanoi ja he aloittivat tunnin.
Otsikko: Vs: Siriuksen iskupäiväkirja (K-12, L/J, kelmit/OC ) (Luku 8 tullut 17.5)
Kirjoitti: Mini - Toukokuu 18, 2012, 19:14:10
LunaLovegood Ei, ei se Remus opi :D. Ei ainakaan vielä... Sattui juuri tuolloin tekemään mieli vohvelia ja mietin, mitä siihen päälle voisi laittaa? :D. Kyllä James osaa ;). Mutta harmi kyllä asiaan päästään vähän myöhemmin. Ja homma toimii ;). Ja voi kiitos kiitos :D. Kelmificit on ihania :3. Taitaa jäädä tämä fikki vain sun kommentteihin ja mun vastailuihin, mutta ei täällä nähtävästi ole niin montaa lukijaa kuin finfanfunissa. (ja ihan vinkkinä, jos et ois kommannu ja tähän ois tullu jo viis lukuu tämä ois kadonnu kun tuhka tuuleen)

A/N Mutta, mutta itse luku again :). Ja joo, niin nyt tulee Iskupäiväkirjan sisältöö esille, että olkaapas hyvä :D


Luku 9  Kohta koko maailma tietää meistä



Kaikki tunnit olivat ohi ja tytöt menivät heti tekemään läksyä. Remus meni auttamaan Peteriä, ja Sirius katosi salaperäisesti virnistellen. James jäi yksin ja päätti mennä makuuhuoneeseen tekemään läksyjä. Hän hyppäsi sängylleen istumaan ja kaivoi laukustaan kirjat. Hän kirosi itsekseen Siriusta, joka oli jättänyt tavarat hujan hajan. James näki sängyn alla vihkon. Hän otti sen käteensä ja katseli sitä ihmeissään. Iskupäiväkirja, luki vihkon kannessa. Jamesin mielenkiinto heräsi ja hän istahti sängylleen lukemaan sitä.
Tervehdys taas pahin naistenmies ikinä.
(James virnisti ja jatkoi lukemista)
Avasit tämän jälleen kerran ja huomaat iloksesi, että todella olet tyttöjen suosiossa. Jos löydät jonkun kauniin tytön, kirjoita hänen nimensä tänne ja kun olet iskenyt hänet vedä viiva sen nimen ylitse. Tässä selitykset merkkeihin:
:) Kiltti luonteeltaan
:D Hyvä huumorintaju
;D Kaksimielinen
:o Tosi kaunis
! pisin seurusteluaika
? Iske uudestaan (ehkä)
!! PAKKO ISKEÄ UUDESTAAN
<3 uskomattoman ihana
… et halua tietää… ;D
Carrie Nelson
Rosemary Gray :D
Elise Bennet
Kate Parker :o
Maribel Kelly ;D …
…..
(Tällaisia oli ainakin viisi sivua)

Melissa Cape :) :D ;D :o <3

James katsoi vihkoa silmät suurina. Oliko Sirius rakastunut? James heitti vihkon takaisin sängyn alle, ja aloitti tekemään läksyjä.
             
"Sinäkin viitsit viimein saapua Sirius. Kello on puoli kaksi", Peter sanoi, kun Sirius saapui makuusaliin.
"Oli oikein kiltisti tehty, kun jäitte odottamaan minua", Sirius sanoi virnistellen ja istui lattialle piiriin.
"Itse asiassa me mietimme", Remus sanoi.
"Mitä te mietitte?" Sirius kysyi uteliaasti.
"Kuka tekee kepposet ja muut, kun me lähdemme pois Tylypahkasta?" James vastasi mietteliäästi.
"Mutta siihen on kaksi vuotta!" Sirius ihmetteli kovaan ääneen.
"Mutta Sirius mieti, jos me koulutetaan uudet kelmit. Niin McGarmiwa saa ilonaihetta vielä monta vuotta", James selitti.
"Mutta silti me lähdemme vasta kahden vuoden kuluttua. Miksi kiirehtiä?" Sirius kysyi.
"Me laskimme, että Kelmiksi oppimiseen kestää kaksi vuotta", Remus selitti.
‎"No, sitten meillä on jo kova kiire!" Sirius huusi, tajuttuaan asian tärkeyden.
"James toimi sinä taas kirjurina, koska sinulla on siitä jo kokemusta", Remus sanoi ja James otti kirjoitusvälineet esille.
"Hyvät rohkelikot..." Sirius aloitti, mutta Peter keskeytti hänet.
"Miksi vain rohkelikot?" Peter kysyi ihmeissään.
"Koska vain ja ainoastaan rohkelikoilla on tarpeeksi älliä olla Kelmi", Sirius julisti.
"Me Kelmit koulutamme uudet Kelmit. Koulutus kestää kaksi vuotta. Lisää aiheesta voit kysyä herroilta Potter, Lupin, Black ja Piskuilan. Ilmoittaudu samoille herroille viimeistään 15.8", Remus jatkoi siitä, mihin Sirius jäi.
”Se on siinä!” James sanoi ja pamautti nyrkin maahan.
           
”Miksi kaikki ovat tuolla!” Camilla kysyi ja osoitti rohkelikkojen ilmoitustaulua. Melkein kaikki rohkelikot olivat sen ympärillä ja yrittivät nähdä, mitä siellä luki. Tytöt ahtautuivat myös väkijoukkoon. Elisabeth, joka oli tytöistä pisin, luki lapun muille.
"Hyvät rohkelikot. Me Kelmit koulutamme uudet Kelmit. Koulutus kestää kaksi vuotta. Lisää aiheesta voit kysyä herroilta Potter, Lupin, Black ja Piskuilan. Ilmoittaudu samoille herroille viimeistään 15.8", Elisabeth sanoi ja kääntyi muiden tyttöjen puoleen virnistellen.
"Ajatteletteko te samaa kuin minä?" Hän sanoi ja muut tytöt nyökkäsivät. He hyppivät yhäkin virnuillen Kelmien makuusalin ovelle. Mutta ovella oli jonoa. Nähtävästi moni muukin halusi Kelmiksi. Heidän edessä oli joukko kuudennen luokan tyttöjä, jotka kikattivat hirveästi.
         
Kun tytöt viimein pääsivät ensimmäisiksi, Kelmit virnistelivät.
"Ai tekin haluatte Kelmeiksi. Tämä on suuri kunnia", Sirius sanoi ja kumarsi arvokkaasti.
"Mutta nyt asiaan, ensinäkin olette meidän kanssa saman ikäisiä, joten lähdemme samaan aikaan koulusta. Toiseksi olette tyttöjä. Te olette liian hienohelmoja. Anteeksi Beth..." Remus sanoi.
‎"Onko sillä väliä?" Melissa kysyi vuorostaan.
"Niin millä? Sillä, että olette meidän kanssa saman ikäisiä vai sillä, että olette tyttöjä?" James kysyi.
"Kummallakin", Melissa vastasi.
"Koska te olette kanssamme saman ikäisiä, ette voi käyttää Kelmitaitoja Tylypahkassa, jota varten me opetamme. Ja, koska te olette tyttöjä, eli olette yksinkertaisesti kyvyttömiä Kelmeiksi. Joten voisitteko siirtyä pois muiden tieltä. Jos ette huomanneet, tänne on jonoa", Sirius selitti ja tytöt lähtivät pois.
"No se siitä sitten", Camilla sanoi tympääntyneenä.
‎"Ette te voi luovuttaa noin nopeasti! Me todistamme sen heille!" Melissa sanoi.
"Minä olen samaa mieltä Melissan kanssa", Lily totesi ja siirtyi Melissan viereen.
"Minäkin olen samaa mieltä. Kelmit tarvitsevat opetuksen. Camilla oletko mukana?" Elisabeth kysyi.
‎"Tietysti! Kelmit saavat tuta koston nahoissaan", Camilla sanoi ja tytöt laittoivat kädet yhteen.
"Se on nyt sovittu?" Melissa sanoi.
"Sovittu!"
               
"Aika moni halusi Kelmiksi", Peter totesi kahden tunnin työn jälkeen.
"Taidamme olla aika suosittuja", Remus sanoi.
‎"Jep. Meillä on jo suuri maine. Kohta koko maailma tietää meistä", Sirius totesi pilke silmäkulmassa.
‎"Sinä elät unelmaa Anturajalka", James sanoi ja he lähtivät syömään.
Kelmit istuivat ruokalassa. Tietämättöminä siitä kohtalosta, joka heitä odotti...

A/N MUAHAHAHAHAA!! Kiusaan Kelmejä :P. Mutta siis pärjäilkää tällä sunnuntaihin ;)
Otsikko: Vs: Siriuksen iskupäiväkirja (K-12, L/J, kelmit/OC ) (Luku 11 tullut 21.5)
Kirjoitti: Mini - Toukokuu 21, 2012, 19:23:00
LunaLovegood hmm... Kyllä Sirius on rakastunu ;). Kyllä kyllä kosto on suloinen *pahis naurua* Niin Sirius (sydän)

A/N Sorry, sorry, verry en laittanu eilen ja nyt mää oon maanraossa ja kaivauduin sieltä ylös vain, että voisin julkasta teille luvun, että ollos hyvä ;). Ja ainiin! Kaks lukuu :D.


Luku 10  Siriuksensyöjä-kasvi


"Anteeksi tytöt, me Kelmit menemme järjestelemään Halloweenin pilaa. Palaamme pian", Kelmit julistivat ja jättivät tytöt keskenään. Itse asiassa tytöt eivät olleet yhtään harmissaan asiasta, pikemminkin innoissaan. Heidän kostosuunnitelmansa olivat jo pitkällä.
”No niin, nyt meillä on kolme vaihtoehtoa", Lily sanoi ja katsoi paperia, jonka oli ottanut laukustaan.
"Vaihtoehto 1. Lily sanoo Jamesille, että hänellä on asiaa. He lähtevät pois. Joku meistä muista ehdottaa, että muut Kelmit lähtisivät perään katsomaan.
Vaihtoehto 2. Me kaikki näyttelemme rakastuneemme yhteen ja samaan poikaan. Kelmit tulevat mustasukkaisiksi.
Vaihtoehto 3. Kostamme heille yksitellen", Lily luetteli paperista.
"Nyt äänestetään!" Melissa hihkaisi.
"Vaihtoehto 3.", Camilla sanoi.
"Kakkonen", Melissa vastasi.
"Ykkönen", Elisabeth sanoi, mutta Lily mulkaisi häntä.
"Mitä? Te olisitte söpö pari", Elisabeth vastasi.
"Minäkin olen kolmosen kannalla", Lily sanoi ja merkitsi vaihtoehto 3. kohdalle kaksi viivaa.
               
"Kathy-rakas, tulisitko vähän tänne", Sirius sanoi ja lähti Kathyn kanssa kohti lähintä luutakomeroa.
"Kulta, mitä asiaa sinulla oli?" Kathy kysyi ja käänsi yhden ämpärin väärin päin ja istuutui sille.
"Ei varsinaisesti mitään asiaa, mutta minulla on tylsää", Sirius sanoi "Ajattelin, että voisit viihdyttää minua." Hän siirtyi lähemmäs Kathya. Kathy tunsi lämpimät huulet omillaan. Hän vastasi suudelmaan.
"Tietysti voin viihdyttää sinua, mutta vain tietyissä rajoissa", Kathy sanoi. Sirius virnisti. Tätä iltaa hän ei helposti unohtaisi.
               
"Avatkaa kirjanne sivulta 175 ja..." Professori Palko sanoi, mutta juuri sisään astunut Sirius keskeytti hänet.
"Anteeksi, että olen myöhässä", Sirius sai sanottua ja meni paikalleen Jamesin viereen.
"Voisitko ystävällisesti kertoa meille, mikä sai sinut tulemaan vasta nyt?" Professori Palko kysyi ja laski oppikirjan käsistään. Kaikki kääntyivät katsomaan Siriusta.
"Professori, luulen, ettet te halua kuulla yksityiskohtia, joten vastaan lyhyesti. Minulla oli tärkeämpää tekemistä", Sirius sanoi ja etsi kirjan laukustaan.
"Peter, voisitko ystävällisesti lukea meille sivun 175", Professori Palko sanoi, kun viimein ymmärsi, missä Sirius oli ollut. Niin Peter luki pitkän ja tylsän jaarituksen lihansyöjäkasveista. Tunti oli melkein yhtä tylsä kuin taikakausienhistorian tunti. Loppu tunnilla he joutuivat hoitamaan yhtä lihansyöjäkasvia, nimeltä hanhipiikki. Jos Sirius olisi kuunnellut, hän olisi tiennyt, että hanhipiikki voi näykkäistä sormesta, eikä olisi ikimaailmassa antanut sille siemeniä kämmeneltään.
‎         
"Kiroaisin tuon Siriuksensyöjä-kasvi, mutta en voi nyt edes kunnolla taikoa kostaakseni sille", Sirius sanoi harmissaan. Hän oli käynyt sairaalasiivessä ja saanut siteen käteensä. Sirius saisi ottaa sen pois huomenna. Yrttitieto oli juuri loppunut, ja he kävelivät kohti linnaa.
"Siriuksensyöjä-kasvi?" Melissa sanoi pidättäen naurua.
"Niin, etkö huomannut, että se näykkäisi vain minua", Sirius vastasi.
"Se ei olisi näykkäissyt sinuakaan, jos olisit kuunnellut tunnilla, kuten muutkin", Lily sanoi.
"Asiasta toiseen. Lily, muistatko, että lupasit mennä kanssani Tylyahoon?" James kysyi.
"En minä ainakaan muista", Lily valehteli. Hän muisti sen kyllä ihan hyvin. Lily muisti kuinka hänen suustaan oli karannut lupaus, että hän menisi Jamesin kanssa Tylyahoon. Ugh. James oli iljettävä, vain itsestään välittävä ääliö. Mutta Lily ei ollut hennonut sanoa Jamesille, että ei olisi oikeasti halunnut lähteä Tylyahoon Jamesin kanssa. Nyt hän katui sitä syvästi.
"Etkö muka muista? Silloin, kun olimme partioimassa. Sinä lupasit!” James sanoi jo loukkaantuneena.
"Lily, jos lupasit, niin sinulla ei ole vaihtoehtoja", Elisabeth sanoi virnistäen.
”Hyvä on, minä lupasin! Oletteko nyt tyytyväisiä?” Lily kysyi ärtyneesti.
”Itse asiassa olemme, sillä sinä ja James olette söpö pari”, Elisabeth sanoi. James oli onnensa kukkuloilla ja hymyili iloisesti Lilylle. Mitenköhän pärjään elossa Tylyahon reissulta? Lily mietti ja alkoi kävellä nopeammin kohti linnaa.
           
Melissa avasi tyttöjen makuuhuoneen oven ja meni tyhjään makuuhuoneeseen. Hän etsi kirjoitusvälineet laatikoistaan, jotka pursuilivat tavaroita. Kun Melissa viimein löysi kynän ja paperia, hän istuutui sängylleen kirjoittamaan kirjettä äidilleen.

Rakas äiti

Koulu täällä Englannissa on alkanut hyvin. Olen saanut huonetovereistani uusia ystäviä. Sen lisäksi ystävystyin samanikäisten rohkelikkopoikien kanssa. He nimittävät itseään Kelmeiksi. Nämä Kelmit saivat tietää salaisuuteni, mutta sain tietää myös heidän salaisuutensa. En ole vielä aiheuttanut ongelmia. Sano pikkusiskolle terveisiä. Minulla on sinua ikävä.

T: Melissa


Kirje näytti kovin teennäiseltä, sellaiselta, joka kirjoitetaan yhdessä minuutissa vältellen kertomasta kaikkea. Äiti kuitenkin näkisi sen lävitse, Melissa ajatteli hiljaa. Hän kuitenkin päätti olla kirjoittamatta uutta. Melissa nousi ylös upottavasta sängystä. Hän nappasi kirjekuoren ja lähti pöllölään.
         
Oleskeluhuoneessa Melissa näki Camillan ja Peterin lähekkäin takan edessä. Hän käänsi katseensa nopeasti muualle. Melissa ei tahtonut häiritä.
       
"HeksunTeksun!" Melissa kutsui pöllöään. Vaalea tunturipöllö laskeutui Melissan olkapäälle.
"Vie tämä kirje äidille", Melissa sanoi ja antoi kirjeen pöllölle. Pöllö otti sen iloissaan vastaan. Se ei ollut vienyt kirjeitä pitkään aikaan. Melissa katsoi, kun pöllö lensi niin kauas, että se näytti pelkältä pisteeltä.
"HeksunTeksun? Saanen sanoa, että se on outo nimi pöllölle", Melissa kuuli äänen sanovan takaansa. Hän kääntyi ja näki Remuksen.
"Ei se ole sen oikea nimi. Sen oikea nimi on Hector, mutta se on tyhmä nimi, ja siksi kutsun sitä mieluummin HeksunTeksuksi", Melissa selitti.
‎"Minusta Hector on kaunis nimi pöllölle", Remus sanoi yrittäen pitää keskustelua yllä.
"Minun siskoni antoi sen nimen", Melissa vastasi ja katsoi Remusta.
"Eikö se ole rankkaa?" Melissa kysyi yhtäkkiä.
"Mikä niin?" Remus kysyi ihmeissään.
"Täysikuu", Melissa sanoi.
"En mieluusti puhuisi siitä. Äläkä sano sitä ääneen", Remus sanoi loukkaantuneesti.
"Ai... anteeksi", Melissa sanoi ja katsoi kenkiään, kuin ne olisivat hyvinkin kiinnostavat. Pitkän hiljaisuuden jälkeen Remus lähti. Askeleet kumisivat hiljaisessa pöllölässä. Melissa katsoi kuinka Remus käveli kohti ovea ja hävisi nurkan taakse. Melissa jäi vielä vähäksi aikaa pöllölään. Hän katsoi tähtitaivasta. Pian olisi puolikuu.


___________________________________________________________ __________



Luku 11 Kello viiden suihkuruuhka



Sirius laahusti väsyneesti makuusaliin. Sirius katsahti kelloa. Se näytti puoli neljää yöllä. Hän avasi oven hiljaa, mutta ei jaksanut hiipiä sänkyynsä, vaan lampsi sinne masentuneesti. Juuri ennen ihanan pehmeään sänkyä Sirius sattui lyömään varpaansa taikakausien historian kirjaan ja kirosi kovaan ääneen.
"KukaMitäHä?" Peter kysyi nousten istualleen ja kolautti päänsä sängyn reunaan. Remus ei jaksanut edes huomioida sitä ja käänsi vain kylkeä. James sen sijaan ei herännyt Siriuksen kiroiluun tai Peterin voihkintaan. Pian Sirius kuitenkin rauhoittui ja istuutui sängylleen. Uneliaasti hän etsi patjan alta iskupäiväkirjaansa. Sirius tunsi kovan kannen ja veti vihon esille. Se oli paksumpi kuin viime vuonna, sillä Sirius oli joutunut lisäämään uusia sivuja, koska vanhat olivat loppuneet kesken. Sirius virnisti kohteliaisuuksille alussa. Sen jälkeen hän hyppi yli monta sivua, kunnes löysi oikean sivun.

Kathy

Sirius ei tiennyt Kathyn sukunimeä, sillä hän ei ollut kysynyt sitä näiden kolmen päivän aikana. Sirius rustasi merkit (... :o ;D) ja veti viivan Kathyn nimen yli. Oli aika vaihtaa taas.
           
"Enää yksi päivä", Elisabeth sanoi innoissaan ja haukkasi palan omeletista.
"Mihin on enää yksi päivä?" Camilla kysyi ja kääntyi katsomaan Elisabethia.
"Tylyahon reissuun", Elisabeth sanoi virnistellen.
"Ei se ole mitenkään erikoista. Melissan tässä pitäisi olla innoissaan, koska hän menee sinne ensimmäistä kertaa. Sinä olet käynyt siellä jo monesti", Lily selitti.
"Mutta, nyt minä menen ensikertaa Remuksen kanssa parina", Elisabeth hihkaisi. Remus punastui. He olivat alkaneet seurustella kesällä, eivätkä he viitsineet matkustaa näin kauas vain Tylyahon takia. He olivat odottaneet (tai no, Elisabeth oli odottanut) sitä kesästä asti.
”Ja minäkin odotan sitä kuin kuuta nousevaa”, James sanoi ja hymyili säteilevästi Lilylle.
”Minä taas en…” Lily mutisi niin hiljaa, että kukaan muu ei huomannut sitä.
”VOI EI!!” Melissa parahti. Koko suuri sali hiljeni ja kaikki kääntyivät katsomaan Melissaa. Melissa punastui.
”Mikä hätänä?” Lily kysyi.
”Tajusin äsken, että joudun Tylyahoon Mikaelin kanssa”, Melissa kuiskasi niin, että vain Kelmit, Lily, Camilla ja Elisabeth kuulivat sen.
”Hahaa! Ja jos se sinua noin kovasti harmittaa (Melissa mumisi jotain, joka kuulosti tietysti harmittaalta) käy sanomassa sille, että menet jonkun muun kanssa”, Sirius ilkkui.
”Luulen, että Mikael ei suostu enää perumaan sitä. Sillä nyt hänellä on hyvä mahdollisuus kostaa minulle siitä, mitä pimeyden voimilta suojautumisen tunnilla kävi”, Melissa sanoi masentuneesti. Hän oli menettänyt ruokahalunsa. Melissa nousi nopeasti ylös ja poistui suuresta salista kaikkien seuratessa häntä katseillaan hiiren hiljaa.
”Sirius, kenen kanssa sinä menet Tylyahoon?” James kysyi, kun suuri sali täyttyi taas äänistä.
”Ai niin… Käyn äkkiä iskemässä jonkun”, Sirius sanoi, nousi ylös, virnisti muille ja lähti pois suuresta salista.
           
”Ylös, ulos ja Tylyahoon!!!” Elisabeth kailotti ja vetäisi peitot Camillan ja Lily päältä.
”Mitä kello sitten on?” Lily kysyi unenpöpperössä. Camilla nousi sängylleen ja venytteli.
”Jo viisi”, Elisabeth sanoi samalla, kun lähestyi uhkaavasti Melissan sänkyä.
”Olen jo hereillä!” Melissa huusi häthätää ja tarttui tiukasti peittoonsa.
”Vasta viisi! Oletko ihan tärähtänyt?!” Lily raivosi ja vetäisi peiton päälleen.
”Minä heräsin jo tunti sitten ja yritin päättää, mitä laitan päälle, mutta lopulta päädyin siihen tulokseen, että te saatte päättää”, Elisabeth sanoi ”Camilla, mene sinä ensin suihkuun niin ei tule ruuhkaa.”
”Ruuhkaa? Kello viisi! Onko sinulla kuumetta?” Camilla sanoi, mutta silti laahusti suihkuun.
”Niin, aina voi juuttua kello viiden suihkuruuhkaan”, Elisabeth sanoi ja kääntyi Lilyn vaatekaapin puoleen.
”ELISABETH!!! OLET NIIN KUOLLUT!!!” kuului huuto suihkusta.
”Mitä sinä oikein teit, kun Camilla noin kovaa huutaa?”  Lily kysyi yhä sängyssään makoillen.
”Suljin kuuman veden hanan, että hän varmasti heräisi”, Elisabeth sanoi ja virnisti Lilylle penkoen yhä Lilyn vaatekaappia.
”Ei sinun tarvitse vaivautua etsimään minulle vaatteita. Minä valitsin jo eilen”, Lily sanoi ja osoitti sänkynsä laitaa. Elisabeth katsahti vihreää hupparia ja harmaita farkkuja, joita Lily osoitti.
”Eivät nuo ole hyvät. Ajattelin, että ne mustat farkut, sininen t-paita ja luonnonvalkoinen villatakki sopisivat hyvin, mutta en löydä sitä villatakkia mistään…” Elisabeth sanoi ja alkoi heitellä vaatteita Lilyn kaapista.
”Et varmaankaan, koska se on likainen”, Lily sanoi, ja Elisabeth katsahti likavaatekoria. Siellä se villatakki päällimmäisenä oli. Elisabeth nappasi sen.
”Lähdenkin tästä pesemään tätä. Lily, mene sinä Camillan jälkeen suihkuun. Ja Melissa sinun jälkeen”, Elisabeth huikkasi ja katosi oleskeluhuoneeseen.
”Lily, sinä voit nyt tulla suihkuun”, Camilla sanoi ja hyppäsi sängylleen.
”Menen sinne kohta, ensin vähän levähdän”, Lily sanoi ja ummisti silmänsä.
           
”LILY EVANS HERÄÄ!!!” Elisabeth kailotti Lilyn korvan vieressä, ja Lily hätkähti hereille.
”Heti, kun kahdeksikymmeneksi minuutiksi poistuu, kaikki menee sekaisin. Siinä se nyt on, vastapesty villatakkisi”, Elisabeth sanoi ja tyrkkäsi villatakin Lilylle. Lily virnisti unisesti ja meni suihkuun.
”ELISABETH!!!!! SINÄ TULET KUOLEMAAN!! JOS ET CAMILLAN TAPPAMANA, NIIN MINUN SITTEN!!!” Lily huusi suihkusta. Elisabeth virnisti ja hyökkäsi Camillan vaatekomeron kimppuun.
           
”Mitä huutoa teidän makuusalista kuului viiden aikaan?” Remus kysyi, kun Elisabeth, Lily ja Camilla saapuivat ala-aulaan.
”Elisabethin hyökkäys”, Lily sanoi.
”Kello viideltä?” Sirius kysyi ja jatkoi.
”Minä heräsin seitsemältä ja ehdin hyvin valmiiksi”,
”Mutta mihin Melissa jäi?” James kysyi ja käveli Lilyn viereen, joka oli tahallaan jättäytynyt kauas Jamesista.
”En tiedä, käyn katsomassa. Palaan pian”, Elisabeth huikkasi ja juoksi kohti rohkelikkojen oleskeluhuonetta.
         
”Mihin sinä jäit?” Elisabeth kysyi.
”Minulla on vähän huono olo. Jätän Tylyahon väliin”, Melissa sanoi.
”Hyvä on, yritä parantua”, Elisabeth sanoi ja lähti takaisin ala-aulaan.

A/N Mutta mutta siis... Kommentit on ihania ja tieto (varsinkin se) lukeeko kukaan muu tätä kuin LunaLovegood. Ja apua! Kohta joudutte odottamaan jatkoa... Jo luku 11...
Otsikko: Vs: Siriuksen iskupäiväkirja (K-12, L/J, kelmit/OC ) (Luku 12 tullut 22.5)
Kirjoitti: Mini - Toukokuu 22, 2012, 18:47:53
LunaLovegood Mää oon hirmu pahoillani kun sunnutaina ei tullutkaan... Kosto on lupaava... (hehee...) Ja jos Tylyahoo ootat, niin voin sanoo, että nämä kaksi seuraavaa lukua ovat Tylyahoa ;). Siitä tulee mielenkiintoinen. Paha. Ilkeä. Kauhea. :'(.Ja ei siitä sen enempää ;)

A/N Huppista heijakkaa! Kohta joudutte oottaa ;). (ja huomaatko LunaLovegood, että teitittelen sua. Sillä piilolukijoita en laske ;) ) Ja nyt siis Tylyahoo. Ja varotan! Jamesfanit, sori angstia teille... :'(


Luku 12  Mene naimisiin luutasi kanssa



"No?" Peter kysyi, kun Elisabeth laskeutui kiiruhtaen portaita alas.
"Melissalla on paha olo", Elisabeth sanoi, asteli Remuksen viereen ja otti tätä kädestä kiinni. Elisabeth lähti iloisesti hyppimään kohti jonoa, joka oli jonottamassa Voron tarkistukseen. Remus laahusti perässä vähemmän iloisesti, sillä häntä nolotti Elisabethin liian iloinen olemus, joka sai kaikki katsomaan heitä, supisemaan kaverinsa korvaan ja nauramaan. Elisabeth ei siitä välittänyt, vaan hymyili kaikille iloisuutta uhkuen. Sirius häipyi daaminsa luokse, ja Peter, James, Camilla ja Lily asettuivat jonon hännille.
"Kuka tuo Siriuksen uusi tyttöystävä on?" Lily supisi Jamesin korvaan.
"Joku Lucy, tai ehkä sittenkin Margetta", James supisi takaisin.
"Lucy tai Margetta? Eivät kuulosta samalta, ja sitä paitsi Margetta on tuolla Thomasin vieressä", Lily sanoi ja osoitti jonon etupäähän. Margetta ja Thomas olivat juuri Voron tarkistuksessa. Voro ei päästänyt heitä eteenpäin, koska luuli Thomasin laskinta pimeäksi esineeksi. Thomas yritti vaivalloisesti kertoa Vorolle, mikä laskin on.
       
”No, minne mennään ensin?” James kysyi Lilyltä pitkän ja kuoppaisen matkan jälkeen. Lily katsoi mietteliäästi kauppoja. Pitkän harkinnan jälkeen Lily vastasi.
”Hunajaherttuaan, koska minun suklaavarastoni on ehtynyt, ja mitä minä sitten syön sydänsuruihin?” Lily lähti harppomaan kohti Hunajaherttuaa, mutta Jamesin vahva käsi tarttui Lilyä ranteesta ja vetäisi hänet takaisin. Lily katsoi Jamesia vihaisesti ja risti kädet rinnalleen. Hyvä alku, Lily ajatteli.
”Uskotko sinä, että suklaa auttaa sydänsuruihin?” James kysyi huvittuneesti ja katsoi Lilyä silmiin. Lilyn kauniin vihreisiin silmiin, jotka huokuivat ihmetystä.
”Tietysti uskon. Se on kuule testattu. Testin mukaan suklaa…” Lily aloitti, mutta James keskeytti hänet.
”Niin JÄSTItestin mukaan. Velhotkin ovat testanneet tämän asian. Setäni oli mukana testissä. Hänellä oli paljon sydänsuruja, ja siksi hän kuoli lopulta liikaan suklaan syöntiin. Kohta väität, että salmiakki on yhtä hyvä kuin kurkkupastilli”, James kertoi.
”Itse asiassa salmiakki on melkein yhtä hyvä kuin kurkkupastilli, jos salmiakki on tarpeeksi väkevä, tulinen ja …” Lily aloitti, mutta James keskeytti hänet toistamiseen.
”Mennään nyt vaan, ennen kuin tulee ruuhkaa”, James sanoi, otti Lilyä taas kädestä kiinni ja lähti Hunajaherttuan suuntaan. Lily vetäisi kätensä pois Jamesin kädestä ja käveli ripeästi kohti Hunajaherttuaa. Ei, ei ala ollenkaan hyvin, James ajatteli ja lähti Lilyn perään juosten.
       
”Tuolla se nuoripari on”, Elisabeth sanoi Remukselle ja lähti huomaamattomasti Lilyn ja Jamesin perään kohti Hunajaherttuaa.
”Elisabeth rakas, minä luulin, että vietämme tämän Tylyahon reissun kahdestaan. Ei jahdaten Lilyä ja Jamesia”, Remus sanoi turhautuneesti, eikä edes yrittänyt olla huomaamaton, kuten Elisabeth.
‎"Puhu hiljempaa tai he huomaavat", Elisabeth sanoi tyttöporukan takaa, minne hän oli piiloutunut. Remus pyöritti silmiään.
"Beth kulta, tuo on tarpeetonta", Remus sanoi.
"Pyh! Näin kukaan ei huomaa meitä", Elisabeth vastasi ja hyppäsi roskakontin taakse.
               
James kuuli takanaan juoksuaskelia ja kääntyi ympäri. Heti ensimmäisenä Jamesin silmään osui Elisabeth, joka juoksi kikattavan tyttöporukan taakse. Sieltä hän hyppäsi roskakontin taakse, saaden aikaan suuren melun. Remusta James ei nähnyt, vaikka katsoi kadun joka kulman tarkasti. James kääntyi katsomaan Lilyä, joka astui juuri sisälle Hunajaherttuaan.
"EI! Täällä on taas vaihdettu järjestystä. Missä ne suklaat nyt ovat?" Lily voihkaisi ja katseli Hunajaherttuaa. Siellä oli liikaa ihmisiä, jotta Lily näkisi etsiä suklaita. Tässä kestäisi ikuisuus, Lily sanoi itselleen.
‎"Ne ovat täällä päin", James sanoi ja otti Lilyä kädestä jo toisen kerran päivän aikana. Lily kulki Jamesin johtamana ihmisten ohi. He kiersivät jonkin varastohuoneen kautta, jossa oli myynnistä poistettuja karkkeja. Viimein he pääsivät perille suklaahyllylle, joka oli aivan kassan vieressä. Samalla, kun Lily valitsi suklaata, James lähti lakritsitaikasauvojen hyllylle.
"James, onko sinusta tämä vai tämä parempi?" Lily kysyi kaksi suklaapakettia käsissään ja kääntyi ympäri, katsoen sinne, missä James hetki sitten oli ollut. Mutta Jamesia ei näkynyt missään.
"Argh! Minne se ehti jo kadota?!" Lily kysyi kovaan ääneen, mikä sai pienen kolmasluokkalaisen hyppäämään ilmaan säikähdyksestä. Lily, yhä suklaat käsissään, meni kiukkuisena kassalle, missä osti loppujen lopuksi kummatkin suklaat. Lily toivotti hyvää päivän jatkoa ja kiukkua uhkuen lähti ulos Hunajaherttuasta.
     
James oli juuri valitsemassa hyvää lakritsitaikasauvaa, kun jokin punahiuksinen käveli kiukkuisesti Jamesin ohi. James käänsi vaistomaisesti katseensa tyttöön, joka osoittautui Lilyksi. James jätti lakritsitaikasauvat siihen, sillä hän voisi ostaa ne myöhemmin, vaikka huomenna, mutta Lilyä hän ei pelastaisi enää huomenna. James juoksi Lilyn viereen. Lily kääntyi katsomaan poikaa, joka vain virnisti hänelle. Lily pysähtyi.
”Nyt herra kehtaa saapua, vaikka äsken jätit minut yksin!” Lily sanoi ja purki vihaa, jota oli ehtinyt jo kertyä aika lailla.
”Ajattelin käydä ostamassa lak…” James aloitti selityksen vähän hämillään, mutta Lily keskeytti hänet.
”Eikö mieleesi tullut sanoa, että lähdet jonnekin? Ei, vaan herra katoaa taivaan tuuliin!” Sen sanottuaan Lily lähti harppomaan kohti Kolmea luudanvartta. James toipui pian Lilyn vihanpurkauksesta ja juoksi tytön kiinni. Hän tarttui Lilyä olkapäästä, käänsi hänet itseensä päin ja suuteli häntä lujasti. Lily hämmästyi, vetäytyi irti Jamesin otteesta ja löi Jamesia naamaan, niin että Jamesin poskeen jäi punainen kädenjälki.
”Senkin paskiainen! Älä suutele minua, me emme seurustele, enkä minä rakasta sinua! Etkä sinäkään rakasta minua, haluat vain leikkiä! Sinä olet itserakas idiootti, joka välittää vaan itsestään ja luudastaan! Mene naimisiin luutasi kanssa!” Sen sanottuaan Lily juoksi sisälle Kolmeen luudanvarteen. James jäi siihen keskelle katua. Hän kosketti arkaa poskeaan, johon Lily oli juuri äsken lyönyt. Jamesin silmäkulmaan karkasi kyynel. James pyyhkäisi sen pois. Hän ei itkisi tytön takia, eikä varsinkaan, jos tyttö oli Lily Evans!

A/N Ja niin... Ois kivempi julkasta, jos tähän kommattaisiin... Mutta onneks mulla on finfanfunissa suunnilleen 15 lukijaa ^^
Otsikko: Vs: Siriuksen iskupäiväkirja (K-12, L/J, kelmit/OC ) (Luku 12 tullut 22.5)
Kirjoitti: Mini - Toukokuu 24, 2012, 16:41:09
LunaLovegood Tietysti teidän korkeutenne :D. Siis minä on suklaa hirmujen suklaahirmu! Siitä mun suklaan mussutuksesta ei tuu loppua :P. Niin... Pahis James :(. Ei Elisabeth halunnut missata, jos Lily ja James tulisivat yhteen :D. Saa ne välinsä selvitettyä, mutta Lily ei vielä saa selville niitä syvempiä tunteitaan ;)

A/N Hai hai! Taas uutta lukuu. Mutta tämä vois olla vimppa luku täällä, sillä LunaLovegoodhan voi lukea sitä finfanfunista. Joten jatkoa tulee sitten kun joku muu kommentoi. Nyt siis ehkä viimeinen luku ;). (ja en aio unohtaa tätä!)

Luku 13, Hurrikaani- James


Camilla ja Peter istuivat vierekkäin. He joivat kermakaljaa, suutelivat, juttelivat ja suutelivat. He olivat juuri hörppäämässä kermakaljaa, kun Lily tuli yhtäkkiä ovet paukkuen sisään näyttäen siltä, että voisi kirota koko maailman. Jamesin heti ensimmäisenä. Tämä Lilyn yllättävä saapuminen sai Peterin läikyttämään kermakaljat puhtaalle valkoiselle paidalleen. Peter kirosi sitä hyvin pienesti niin, että hän oli entistä enemmän hiirimäinen. Camilla katsoi Peteriä anteeksi-mutta-Lily-kaipaa-apua-ilmeellä, nousi ylös ja lähti ystävänsä luokse, joka seisoi keskellä Kolmea luudanvartta miettien, mikä olisi seuraava siirto.
"Lily, mitä James sinulle nyt teki?" Camilla kysyi vähän matkan päästä Lilyä, sillä hän oli jo oppinut, että kun Lily oli vihainen, ei kannattanut mennä tulilinjalle. Lily tuhahti.
"Että mitäkö?! Se aivoton paskiainen ahdisteli minua!!" Lily huusi ja sai koko Kolmessa luudanvarressa olleet ihmiset hiljaisiksi ja tuijottamaan Lilyä vihaisesti.
             
"Hei James, minulla on idea, jolla lepytät Lilyn", Remus sanoi. Hän käveli poskeaan hierovan Jamesin luo. Remus oli käskenyt Elisabethin pysymään piilossa ja odottamaan.
"Mihin sinä Elisabethin jätit? Näin hänet ihan vasta hyppimässä ja juoksemassa", James kysyi ja lähti Remuksen kanssa kävelemään. Remus punastui, mutta vastasi silti.
”Sinä… näytit… olevan… kipeästi avun tarpeessa ja Elisabeth halusi… mennä katsomaan vaatteita”, Remus sepitti tarinaa, jonka hän juuri äsken häthätää keksi. Hän toivoi hartaasti, että se menisi läpi.
”Aijaa… Mutta mikä oli se sinun hyvä ideasi?" James kysyi Remukselta, joka johdatti häntä pitkin Tylyahon kapeita katuja.
"Naiset pitävät suklaasta, mutta Lily osti sitä jo. Joten osta kukkia", Remus sanoi ja viittasi Jamesille Flooran kukkakauppaa. James virnisti Remukselle ja juoksi sisälle kukkakauppaan. Heti ensimmäisenä kukkien tuoksu lankesi Jamesin ylle. Kauppa oli sisältä täysin kasvien peitossa. Lattiasta kattoon asti oli kukkia. James katsoi jokaista kukkaa ja kääntyi sitten taas Remuksen puoleen.
"Mutta mikä kukka?" James kysyi onnettomana.
"Ei ainakaan ruusu, sillä ruusu on rakkauden kukka. Ja tällä hetkellä Lily suostuu vain ystävyyteen. Jos siihenkään. Suosittelisin liljoja", Remus sanoi ja ojensi Jamesille kuusi oranssia liljaa. James otti ne iloisesti vastaan ja vei ne kassalle. James soitti vanhaa ja jo kulunutta kelloa, ja verhon takaa ilmestyi iäkäs nainen tumman sinisessä kaavussa.
"Niin?" nainen kysyi Jamesilta.
"Ostaisin nämä kuusi oranssia liljaa", James sanoi ja ojensi kukat naiselle, joka tutki niitä käsissään ja sanoi viimein:
"Yksi ja puoli kaljuuna.” James kaivoi taskustaan kaksi kaljuunaa ja maksoi niillä. Nainen laittoi kukat pakettiin ja ojensi sen Jamesille. James kiitti kohteliaasti ja lähti Remuksen kanssa ulos liikkeestä.
               
"James siis suuteli sinua keskellä katua varoittamatta. Vai...?" Camilla kertasi, kun Lily oli kertonut koko tarinan ja sitten vielä kymmenen kertaa.
"Kyllä. Juuri niin", Lily sanoi ja hörppäsi kermakaljaansa.
"Et siis aio antaa Jamesille anteeksi?" Camilla kysyi ja katseli Lilyä suoraan silmiin.
"En ainakaan vielä", Lily sanoi jo enemmän rauhoittuneena. Yhtäkkiä Lily tunsi pienen käden koputtavan häntä olkapäähän. Lily kääntyi ja näki pienen pojan. Ehkä 5-vuotiaan. Pojalla oli ruskeat hiukset ja suklaan väriset silmät. Poika oli kaikin puolin suloinen.
"Tämä on lähetysh Lily Evanshille", poika sanoi ja ojensi kukat Lilylle. Häkeltynyt Lily otti kukat vastaan ja poika juoksi ulos Kolmesta luudanvarresta. Lily vilkaisi kukkia, jotka sattuivat olemaan liljoja. Kukkien vieressä oli kortti.

Lily

Minä tiedän, että nyt sinä vihaat minua koko sydämestäsi. Voin yrittää olla ystäväsi, sillä en voi olla enemmän, koska se ei sinulle kelpaa. Annathan anteeksi. Edes tämän kerran.

James


Lily katsoi korttia ja sitten Camillaa ja sitten taas korttia.
”Ehkä olisi helpompaa, jos olisimme kavereita. Se helpottaisi huomattavasti partiointia”, Lily lopulta sanoi katsoen yhä korttia. Siksi hän ei huomannut, kuinka hymy hiljalleen nousi Camillan naamalle.
”Käy sanomassa se hänelle sitten”, Camilla sanoi. Lily kohotti kasvonsa ja katsoi Camillaa, joka nytkäytti päätään yhden pöydän suuntaan. Lily katsoi sinne ja näki loukkaantuneen näköisen Jamesin, ja samassa pöydässä Remuksen ja Peterin, jotka yrittivät piristää Jamesia. Lily tunsi piston sydämessään. Oli hänen syytään, että James oli noin huonossa jamassa. Ehkä hän oli ollut liian ilkeä hänelle… Lily nousi ylös ja käveli Jamesin luo. James kohotti katseensa ja kun hän näki Lilyn, hän pakotti kasvoilleen hymyn. Lily oli satuttanut häntä pahasti. Lily istui Jamesin viereen. Hän huokaisi syvään.
”Anteeksi James, jos satutin sinua. Muutenkin kuin fyysisesti. Ollaanko ystäviä?” Lily kysyi, muttei katsonut Jamesia silmiin. James tarttui Lilyä leuasta ja käänsi tytön katsomaan itseään.
”Oletko varma?” James kysyi innoissaan. Tyttö katsoi suoraan Jamesin silmiin.
‎"Olen", Lily sanoi irrottamatta katsetta Jamesin silmistä, jotka huokuivat iloa. Jamesin piti pitää itsensä kurissa, ettei suutelisi Lilyä uudestaan. Sen sijaan James otti kiinni pöytäliinasta ja kiskaisi sen pois pöydältä. Se sai aikaan paljon tuhoa. Peterin kermakalja oli liinan päällä, ja kun James vetäisi sen pois, kermakalja kaatui Peterin päälle. Peter tönäisi vahingossa Remusta, joka kaatui tuolilta. Lily pelästyi, kirkaisi ja nousi nopeasti seisomaan, mikä sai pöydän kaatumaan. James, joka oli nojannut pöytään, kaatui eteenpäin pöydän kadotessa alta.
             
"Mennään käymään Kolmessa luudanvarressa", Lucy sanoi Siriukselle, joka virnisti hänelle kuuluisan hymyn, yhden niistä sadasta hymystä. Lucy hymyili Siriukselle ja avasi oven. Sirius astui sisään ja koki suuren yllätyksen. Ensimmäisenä hän näki Peterin, joka putsasi paitaansa samalla kiroten, uskomatonta tuuriaan, Remuksen, joka nousi ylös lattialta, Jamesin, joka makasi yhä mahallaan lattialla, Lilyn, joka seisoi järkyttyneen näköisenä, sekä pöydän, joka oli kaatuneena väärinpäin.
"Osuiko pyörremyrsky teihin?" Sirius kysyi pidätellen naurua.
"Itse asiassa Hurrikaani-James", Lily vastasi shokista. Mahallaan makaava James alkoi nauraa ja tartutti sen kaikkiin.
         
”No, oliko teillä hauskaa Tylyahossa?” Melissa kysyi, kun Camilla, Elisabeth, Lily ja Kelmit saapuivat jo ahtaaseen aulaan. Elisabeth virnisti.
”Et arvaa mistä kaikesta jäit paitsi!” Elisabeth sanoi ja otti Melissaa kädestä kiinni ja vei hänet jonnekin väkijoukon sekaan.
”Minulla on nälkä”, Sirius totesi.
”Anturajalka, sinulla on aina nälkä. Mutta mihin sinä Lucyn veit?”, James kysyi ja katsoi ympärilleen. Lucy oli kadonnut.
”Minä jätin hänet”, Sirius sanoi ja lähti väkijoukon mukaan kohti suurta salia.
”Jätit hänet? Jo nyt?” James kysyi ja juoksi Siriuksen viereen.
”Kuulit oikein. Hänellä ei ollut huumorintajua”, Sirius sanoi ja istuutui tavalliselle paikalleen. James istui häntä vastapäätä.
”Mitä?” James kysyi ihmeissään.
”Sarvihaara et voi olla noin tyhmä. Jos ihmisellä ei ole huumorintajua, hän on huumorintajuton, ja huumorintajuton ihminen ei…” Sirius aloitti, mutta James keskeytti hänet.
”Kyllä minä tiedän mikä on huumorintajuton, mutta jätit hänet jo nyt? Sinähän iskit hänet aamulla”, James kysyi. Tämä keskustelu olisi jatkunut ainiaan, mutta kun Camilla, Lily, Melissa, Elisabeth, Remus ja Peter saapuivat, he päättivät lopettaa aiheesta puhumisen.
”Onko sinulla jo parempi olo?” Sirius kysyi Melissalta.
”Itse asiassa on. Se taisi olla vain aamupahoinvointia”, Melissa sanoi ja hymyili pienesti Siriukselle.
”Tai sitten Mikaelpahoinvointia”, Camilla mumisi.
”Hei! Tuo oli loukkaus!” Melissa sanoi ja pukkasi Camillaa kylkeen, mutta ei voinut olla nauramatta muiden mukana.

A/N Apua! Kommentteja, kommentteja. En haluu jättää tätä tähän!
Otsikko: Vs: Siriuksen iskupäiväkirja (K-12, L/J, kelmit/OC ) (Luku 13 tullut 24.5)
Kirjoitti: Mini - Toukokuu 27, 2012, 20:36:28
LunaLovegood Te, Tuppukylän kuningatar, saatte tietysti kommentoida tänne, mutta luulen, että tuo oli viimeinen kommenttisi tänne (surullista :'( ) Siitä ne liljat justiin keksin ;). Koska mietin, että mitä kukkia James antaa... Ja päädyin liljoihin. Riidat on inhottavii... Ne on jotenki ahdistavii. Hei! Sillä oli Mikaelpahoinvointia :D. Ja karkaa sinne, vaikka karkasit jo, sillä oon myöhässä.

A/N Ei kommentteja, ei tule lukua (sniff.. :'( ) Sorry vaan, mutta jatkoo tulee jos joku kommaa ;)
Otsikko: Vs: Siriuksen iskupäiväkirja (K-12, L/J, Kelmit/OC Luku 13 tullut 24.5) lopetettu :(
Kirjoitti: Guépard - Toukokuu 31, 2012, 23:43:10
Heei, ei saa luovuttaa! Kyllähän sulla on niitä lukijoita enemmänkin vuotiksessa -täällä päin esimerkiksi. On pitänyt jo kauan kommentoida mutta se on aina vaan jäänyt kun mulla on paha tapa lukea tätä aina illalla aika myöhään ja kukapa puoli kymmeneltä jaksaa näpytellä kommentteja? (:O Okei, selitystä ja selitystä mutta totta kumminkin. Nytkin on myöhäistä mutta mutta koen tarpeelliseksi ainakin ilmoittaa lukevani tätä ja haluavani ehdottomasti jatkoa koska olen melko varma etten mene finiin etsimään tätä. En muistaisi ainakaan... Krhm, mutta siis. Yritän nyt saada jotain rakentavaakin kasaan vaikka yritykseksi se luultavasti vaan jää vähän aikaan päivästä illasta/yöstä. Eli: Tykkään tästä ficistäsi tosi paljon. Pakko on kuitenkin sanoa että alku oli vähän liian... Nopea ja yksinkertainen. Tarkoitan vain että on vähän omituista miten nopeasti Kelmit olivat valmiita jakamaan salaisuutensa ja tutustumaan Melissaan. Mutta se jäi suurimmaksi osaksi sinne alkuun. Hahmosi ovat kuitenkin tosi hauskoja ja olen joutunut pidättelemään monestikin naurun tyrskähdyksiä etten herättäisi ketään :"D En malta odottaa tyttöjen kostoa >:D No niin, muu on siis nyt kommentoinut joten jatkoa, rukoilen pyydän^^
Otsikko: Vs: Siriuksen iskupäiväkirja (K-12, L/J, Kelmit/OC Luku 13 tullut 24.5) lopetettu :(
Kirjoitti: Mini - Kesäkuu 01, 2012, 17:56:41
Guépard Jes!! mun ei tartte lopettaa tätä :D. (aattelin, että jos tätä kukaan ei lue. Niin mitä järkeä jatkaa?) (kävin aina joka päivä kattoo olisiko joku kommannu mulle. Pelastit mun päivän ^^. Laitan jatkoo kun noin kauniisti pyydät :D.
Lainaus
alku oli vähän liian... Nopea ja yksinkertainen. Tarkoitan vain että on vähän omituista miten nopeasti Kelmit olivat valmiita jakamaan salaisuutensa ja tutustumaan Melissaan.
Voi johtua siitä, että tein sen joskus syyskuussa.. :/. Ja inhoon niitä ekoja kappaleita suoraan sanottuna! >_<.

A/N Jee! juu! hei! I'm back :D. Elis siis nyt luku 14 ^^


Luku 14 RanskalaisHiipparinIdioottiIhmeOminaisuusJokaOlisiKivaOmist aa



"Melissa, Lily ja Camilla, meillä on nyt kolme varttia aikaa, ei käytetä sitä hukkaan", Elisabeth sanoi pitkän hiljaisuuden jälkeen. He olivat juuri suuressa salissa syömässä iltaruokaa, joka sattui tällä kertaa olemaan kanaa. Lily ja Camilla olivat jo syöneet, mutta Melissalla oli vielä leipä kesken.
"Menkää te jo edeltä. Minä tulen kohta perässä", Melissa sanoi. Camilla, Elisabeth ja Lily nousivat pöydästä.
"Me odotamme sinua kirjastossa. Tiedäthän missä kirjasto on?" Lily kysyi vielä ennen lähtöä.
"Tiedän, tiedän, menkää nyt vaan", Melissa hätyytti. Niin he lopulta lähtivät, jättäen Melissan Kelmien kanssa syömään. Kelmit olivat hiljaa kuunnelleet ja miettivät nyt ankarasti, mitä salattavaa tytöillä oli.
"Mitä te oikein teette?" Sirius lopulta kysyi Melissalta. Melissa kohautti olkapäitään.
"Ei se teille kuulu", Melissa sanoi ja haukkasi taas leipäänsä.
"Jokainen asia kuuluu Kelmeille. Ja sitä paitsi saamme sen kyllä selville jossain vaiheessa", Sirius vastasi.
"Te saatte vielä joskus sen selville", Melissa sanoi, haukkasi viimeisen palan leivästään ja nousi ylös. Hän halusi äkkiä pois, ettei vaan vahingossa paljastaisi mitään. Melissa käveli ripein askelin pois suuresta salista.
             
Melissa huokaisi helpotuksesta, kun huomasi kirjaston olevan mutkan takana. Melissa ei kuitenkaan hidastanut tahtia ollenkaan, sillä hän ajatteli, etteivät Kelmit noin helposti luovuttaisi. Kulman takana seisoi joku ja Melissa ripein askelin törmäsi häneen. Melissa kaatui istualleen maahan. Poika, johon Melissa oli törmännyt, ojensi hänelle kätensä, ja Melissan siihen tarttuessa, nosti Melissan seisomaan. Melissa katsahti poikaa ja meinasi kiittää, mutta huomattuaan pojan olevan Sirius ja muiden Kelmien seisovan hänen takanaan, hän päätti olla kiittämättä.
"Mitä, hä? Minä lähdin ennen teitä, ja nyt te olette siinä. Kuka, mitä, täh?" Melissa kysyi ja mietti. Kelmit nauroivat hänen ihmettelevälle ilmeelleen.
"Luuletko, että emme tietäisi salareittiä kirjastolle?" James sai lopulta sanottua.
"Mutta voisitteko päästää minut nyt sinne kirjastolle, jossa ystäväni minua odottavat?" Melissa kysyi ja yritti päästä ohi, mutta Kelmit astuivat tien tukkeeksi.
"Pääset ohi, kun kerrot mitä te teette", Sirius sanoi ja virnisti.
"Se ei yhäkään kuulu teille!" Melissa sanoi vähän tiukempaan sävyyn.
"Ai ei kuulu meille? Kyllä minun kuuluu tietää, mitä minun tyttöystäväni tekee", Remus sanoi vuorostaan. Melissa huokaisi syvään. Hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa.
"Anteeksi, mutta ei ole muuta vaihtoehtoa", Melissa sanoi ja kohotti kätensä. Hän mumisi loitsun ja Kelmit kaatuivat pois tieltä. Melissa hyppäsi heidän yli. Melissa käveli melkein kirjastolle asti ja mutisi vasta sitten vastaloitsun. Sen tehtyään hän luikahti kirjastoon.
         
”Kestääkö sinulla yhden leivän syöminen noin kauan?” Camilla kysyi kuiskaten, kun Melissa istuutui pöydän ääreen Camillan, Lilyn ja Elisabethin seuraksi.
”Ei, mutta Kelmit aikovat ottaa selville mitä me teemme”, Melissa sanoi, ja tytöt vilkuilivat ympärilleen, mutta Kelmeistä ei näkynyt jälkeäkään.
”Nuijitaan ne oikein kunnolla”, Elisabeth ehdotti.
”Nuijitaan? Jos et muista, sinä seurustelet Remuksen kanssa, ja minä Peterin. En minä voi Peteriä nuijia”, Camilla sanoi. Camilla oli aina ollut heistä se rauhallisin, kun taas Elisabeth työnsi nokkansa joka asiaan.
”No suunnitelmaan kuuluu ainakin nuijat. PISTE!” Elisabeth sanoi ja kirjoitti se listaan.
”Eli siis me kostamme Kelmeille nuijilla. Hei haloo?” Lily sanoi ja pyöritti silmiään.
”Muuten, tiesittekö, että Sirius pitää päiväkirjaa niistä, jotka on iskenyt ja jotka aikoo iskeä?” Melissa kysyi tytöiltä. Tytöt pudistivat päätään.
”Katsos, jos me katsoisimme jonkun tytön Rohkelikosta, joka on siinä seuraavana listassa. Se tyttö on aluksi sulaa vahaa Sirrelle, mutta lopulta jättää hänet mahdollisimman ilkeästi”, Melissa ehdotti.
”Tuo on hyvä idea! Mutta miten se tyttö suostuu?” Lily intoili.
”No jos lahjomme ja selitämme tilanteen. Ja luulen, että joku muukin haluaa kostaa Siriukselle jostain asiasta”, Melissa selitti.
         
‎"Mitä loitsua se himputin ranskalainen hiippari meihin käytti?" Sirius kysyi ja nousi ylös. Hän alkoi putsata vaatteitaan, sillä ei ollut Siriuksen arvolle sopivaa kulkea sotkuisissa vaatteissa.
"Luultavasti sitä erikoistaitoaan. Äh, keksitään sille joku nimi, sillä 'erikoistaito', sen voi ajatella kaksimielisesti", Remus sanoi ja auttoi Peterin ylös. James ja Sirius katsoivat Remusta ihmeissään.
"Oho! Kuutamo osaa ajatella kaksimielisesti", Sirius ihmetteli. Remus pyöritti silmiään.
"Olen osannut viimeiset viisi vuotta. Kiitos vain teille kahdelle", Remus sanoi ja osoitti Jamesia ja Siriusta.
"Mutta se nimi", Peter muistutti, tuntien olevansa ulkopuolinen keskustelusta.
"Mystinen taikuus?" James ehdotti.
"RanskalaisHiipparinIdioottiIhmeOminaisuusJokaOlisiKivaOmist aa" Sirius ehdotti.
"Älkää minulta kysykö!" Peter sanoi ja perääntyi askeleen.
"Taikuus, jota ei kirjat selitä", Remus vastasi vuorostaan.
"Minusta Jamesin ehdotus on paras", Peter sanoi.
"Niin minustakin. Se on siis Mystinen taikuus", Remus sanoi.
"Käy minulle ainakin", James sanoi.
"Ja minulle!" Sirius huikkasi. Niine hyvineen Kelmit unohtivat tytöt (vaikka sitä on vaikea uskoa!).
         
"Hei Remus! Sinullahan on vielä opiskelut kesken", Sirius tajusi yhtäkkiä ja tarttui Remuksen arpisesta, mutta silti lämpöisestä kädestä. Remus ja James pysähtyivät, mutta Peter vain jatkoi matkaansa hyräillen. Pian hän jo katosi kulman taakse.
"Meidän pitäisi harkita kuulolaitteen ostamista Peterille", Remus totesi ja irrotti kätensä Siriuksen otteesta, joka punastui asiasta. Remuksen käsi vain oli ollut niin ihanan lämmin ja turvallinen.
"Mikä on kuulolaite?" James kysyi ja havahdutti mietiskelevän Siriuksen.
"Se on sellainen jästijutska. Selitän joskus, mutta Sirius, se oppitunti numero 2.", Remus sanoi ja katsoi Siriusta kysyvästi ja vaihtoi painoa jalalta toiselle.

"Oppitunti 2: Mitkä ilmeet ovat sopivia iskuilmeitä.

1. Silmänisku tarkoittaa olen nyt valinnut sinut.
2. Yksi tärkeimmistä virnistyksistä on minä-isken-sinut-nyt-ja-sinä-pyörryt-virnistys. Se on hyvin helppo tehdä. Ensiksi virnistä leveästi niin, että koko hammasrivi näkyy. Muista sitten pestä hampaat hyvin, että ne oikein säihkyvät. Katso kohdettasi puhuen silmilläsi. Iske vielä toisella silmällä vakuuttavasti.
3. Jos haluat olla tavoittelematon, valitse ensin kohde. Kävelet hänen ohi virnistät hei-söpöläinen-tule-perässä-jos-haluat-iskeä-minut ja käännät katseesi pois. Vähän matkan päässä käänny ja iske vielä silmää", Sirius selitti, ja Remus painoi asiat tarkkaan mieleensä. James joka kuunteli vain toisella korvalla, oli ällikällä lyöty. Mitä ihmettä hänen kaverinsa oikein tekivät?
"Nyt hymyile minulle hyvää-huomenta-rakas-hymyllä", Sirius sanoi. Remus hymyili niin kuin luuli olevan oikein, mutta Sirius pudisti päätään.
"Tuo näytti enemmän olen-sammakko-ja-minua-oksettaa-ojenna-lasi-vettä-irvistykseltä", Sirius sanoi ja ehti juuri väistää kirouksen, jonka Remus oli suunnannut häneen. Sirius juoksi mahdollisimman kauas, mutta vihainen Remus tuli hänen perässään loitsien Siriusta ensimmäisellä loitsulla, joka mieleen sattui. James jäi nauraen käytävän päähän. Tämä kaikki aiheutti traumoja pienille ykkösluokkalaisille, jotka sattuivat kävelemään ohi. Mutta onneksi heiltä pyyhittiin muisti, ja Sirius ja Remus saivat jälki-istuntoa viikoksi traumojen aiheuttamisesta.

A/N Ja jos joku ei ymmärrä, miksi saa traumoja tuollaisesta? Joku pieni ja pelokas ykkösluokkalainen kävelee ohi ja näkee valvojaoppilaan irvistämässä olen-sammakko-ja-minua-oksettaa-ojenna-lasi-vettä-irvistyksen ja sitten kiroamassa ystävää  (juu toivon ettei kukaan teistä saanut traumoja :D. Vaikka uskon että ette saaneet.) Ja en oo parittamassa Siriusta Remukselle :D
Otsikko: Vs: Siriuksen iskupäiväkirja (K-12, L/J, Kelmit/OC Luku 15 tullut 4.6)
Kirjoitti: Mini - Kesäkuu 04, 2012, 20:12:58
A/N: Minä täällä taas ^^. Uutta lukua tulee siis. Siriuksesta paljastuu uusia puolia ja älkää nyt tappako mua tästä puolesta (kiusaan mun lempihahmoa :'( ) MINÄ SITTEN VAROITIN TEITÄ!! 


Luku 15 Sirius-setä pitää sinusta huolen



Jos Kelmit eivät olisi olleet niin kiireisiä, he olisivat huomanneet tytöt, jotka hiippailivat Kelmien makuusaliin. Elisabeth ehti ensin ovelle ja hiljaisesti avasi oven, joka heidän onnekseen sattui olemaan auki. Tytöt puikahtivat sisään vähin äänin. Lily sulki oven.
"No niin, mikä näistä sängyistä on Siriuksen?" Melissa kysyi ja antoi katseensa kiertää makuuhuoneessa. Vasemmanpuolimmainen sänky oli petaamatta ja yöpöydällä oli vino pino suklaasammakoita. Seuraava sänky oikealle päin mennessä oli pedattu. Yöpöydän päällä oli siisti pino koulukirjoja. Seuraava sänky oli myös petaamatta ja sängyn päällä oli huispausvälineitä ja yöpöytä oli täynnä kuvia. Viimeinen ja oikeanpuolimmaisin sänky oli hirveässä kunnossa. Patja oli vinksallaan ja tyyny oli lattialla. Yöpöydän päällä ei ollut mitään, sillä kaikki tavarat oli huiskittu maahan. Tätä sänkyä ympäröi ”tavarameri”.
"Luultavasti tuo oikeanpuolimmaisin on Siriuksen, seuraava on Jamesin, sitten Remuksen ja viimeinen on sitten Peterin", Lily luetteli ja astui tavarameren reunalle.
"Sen on pakko olla jossain siellä siis", Camilla sanoi ja astui ensimmäisenä tavaramereen. Ihan yöpöydän vieressä tavaroita oli polviin asti.
"Jos me siivottaisiin ensin vähän, se olisi helpompaa", Elisabeth ehdotti ja alkoi suoristaa patjaa.
"Odota! Minä siivoan", Melissa sanoi ja käytti 'Mystistä taikuuttaan' kuten Kelmit sitä kutsuivat.
"Noin, nyt uskaltaa kurkistaa yöpöydän laatikoihin", hän sanoi. Camilla, joka sattui olemaan lähimpänä, raahautui yöpöydän eteen ja avasi laatikon. Ja toden totta, se oli siistissä järjestyksessä. Sulkakynät olivat siististi vierekkäin. Pitkän tonkimisen jälkeen Camilla pudisti päätään. Melissa taikoi kaikki lattialla olevat tavarat siisteihin kasoihin. Vaatteilla oli oma kasansa, papereilla oli oma, kirjoilla ja vihoilla oli oma ja sekalaisilla oli oma. Lily, joka sattui olemaan tällä kertaa lähimpänä, kääntyi kirjoista ja vihoista koostuvan kasan puoleen. Elisabeth meni hänen luokseen ja alkoi hänkin etsiä. Sillä aikaa kun Lily ja Elisabeth etsivät, Melissa nosti patjan ilmaan.
"Täällä se on!" Camilla huikkasi ja tarttui vihkoon, joka paljastui patjan alta. Tytöt kuulivat ääntä oven takaa.
"Remus älä minua syytä. Etkö muista, että sinä olit se, joka taikoi."
"Äkkiä, menkää suihkuhuoneeseen", Melissa sanoi ja loitsi tavarat nopeasti oikeille paikoilleen. Camilla juoksi Elisabethin ja Lilyn kanssa suihkuhuoneeseen. Pian Melissa juoksi perässä. Kelmit tulivat juuri silloin makuuhuoneeseen, kun Melissa sai suljettua oven.
          ‎
"Remus et sinä voi tuollaisesta suuttua, minä... HEI! KUKA ON KOSKENUT MINUN RAKKAASEEN MIKSUUNI?!" Sirius sanoi ja osoitti mustaa pehmolelukoiraa, joka makasi yöpöydän päällä. Koira muistutti paljolti Siriukselta animaagimuodossa. Sillä oli musta tuuhea turkki, se istui ja sillä oli kieli ulkona suusta. Sirius juoksi Miksun luokse ja otti sen syleilyynsä.
"Ei hätää enää Miksu. Kukaan ei enää koske sinuun ilman minun lupaani. Sirius-setä pitää sinusta huolen", Sirius selitti koiralle ja heijasi ja paijasi sitä.
"Sirius, kukaan ei ole koskenut Miksuun. Sinä sen olet siihen jättänyt", James sanoi, hyppäsi tavara meren yli ja istahti sängylleen.
"MINÄ!? Minä en jättäisi sitä kyljelleen. Miksu on sanonut, että se sattuu. Etkö olekin Miksu?" Sirius sanoi. Hän alkoi rapsuttaa koiraa mahasta.
"Jos tuulenvire on kaatanut sen", Peter ehdotti.
"Vaikka olisikin, ei Miksu olisi tuossa, vaan sänkyni vieressä", Sirius sanoi.
"Miksu on hyvä piiloleikissä. Katsokaa vaikka", Sirius sanoi, asetti Miksun sängylleen, kääntyi selin ja alkoi laskea. Remus kääntyi katsomaan Jamesia.
"James se on sinun vuorosi", Remus sanoi tympääntyneenä. James huokaisi, mutta nousi silti ylös ja kätki Miksun.
"SATA!" Sirius huusi ja alkoi kontata lattialla. Pian hän löysikin pehmolelunsa.
"Sinähän olet ovela. Piilouduit sukkaan. Hyvä poika", Sirius sanoi ja taputti Miksun päätä.
"Käyn laittamassa ilmoituksen huispausharjoitusten koelennoista", James sanoi.
"Minä menen tekemään läksyjä. Kuutamo, voitko tulla auttamaan?" Peter kysyi ja nousi ylös.
"Tietysti voin Peter", Remus sanoi, ja he lähtivät pois makuusalista.
"Odottakaa minua!" Sirius huusi ja juoksi heidän perään. Makuusaliin tuli hiiren hiljaista. Lily kurkisti varovasti ja huokaisi helpotuksesta. He olivat selvinneet pelkällä säikähdyksellä.
         
”Anturajalka pelataanko erä shakkia?” James kysyi ja istuutui Siriuksen viereen. Ihmiset alkoivat kerääntyä ilmoitustaulun viereen, jonne James oli äsken koeharjoitusten ajan laittanut.
”Hyvä idea! Meinasin juuri mennä iskemään uuden tytön, mutta shakin peluupyyntöön en voi sanoa ei!” Sirius sanoi ja vaihtoi asentoa paremmaksi. James kaivoi shakkilaudan esille.
”Minä olen musta!” Sirius huusi ja nappasi mustan kuninkaan.
”Ei sinun sitä tarvitsisi ilmoittaa, sillä sinä olet AINA musta. Senhän kuulee jo sukunimestäsi”, James sanoi ja asetteli omat nappulansa tarkasti oikeille paikoilleen.
”Niin se on vain YKSI syy. Siihen on monta syytä, miksi olen aina musta”, Sirius järkeili. James vain pyöritti silmiään.
”No, mitkä ne muut syyt ovat?” hän kysyi ja siirsi ensimmäisen siirron.
”Ensinnäkin, musta on jalo väri, se on tavallaan lämmin, sillä se kerää auringosta lämpöä itseensä, ja sillä…” Sirius luetteli, mutta James keskeytti hänet.
”Ole nyt hiljaa!!” James tiuskaisi. Sirius katsoi häntä ihmeissään.
”Mutta sinä kysyit niitä muita ja…” Sirius sanoi, mutta James keskeytti hänet taas tylysti.
”Ole jo hiljaa! Joku tulee meidän makuusalista”, James sanoi, ja he käänsivät päänsä portaiden suuntaan.
           
Tytöt olivat juosseet heti omaan makuusaliinsa yrittäen välttää Kelmejä, mutta heidän harmikseen he istuivat oleskeluhuoneessa. Muuten oli mennyt hyvin, mutta puoli matkassa Peter oli äkännyt heidät.
”Terve! Missä te olette olleet?” hän kysyi ja teki tilaa tytöille. Mutta he pudistivat päitään.
”Ei nyt, meillä on tyttöjen juttuja”, Camilla sanoi ja virnisti. Ja ennen kuin Kelmit ehtivät tehdä mitään, tytöt olivat jo makuuhuoneessaan.
             
Tytöt aikoivat siis nyt kurkistaa Siriuksen iskupäiväkirjaan.
”Avaa se jo! haluan nähdä” Elisabeth sanoi jännittyneenä. Hän pomppi yrittäen saada parhaan kuvakulman.
”Odota nyt hetki duraselpupu”, Lily sanoi ja avasi vihon. Hän luki ääneen:
Tervehdys taas pahin naistenmies ikinä.
Avasit tämän jälleen kerran ja huomaat iloksesi, että todella olet tyttöjen suosiossa. Jos löydät jonkun kauniin tytön, kirjoita hänen nimensä tänne ja kun olet iskenyt hänet vedä viiva sen nimen ylitse. Tässä selitykset merkkeihin:
:) Kiltti luonteeltaan
:D Hyvä huumorintaju
;D Kaksimielinen
:o Tosi kaunis
! pisin seurusteluaika
? Iske uudestaan (ehkä)
!! PAKKO ISKEÄ UUDESTAAN
<3 uskomattoman ihana
… et halua tietää…

Ja sitten tulee monta sivua yliviivattuja nimiä” Lily sanoi ja selaili sivuja nopeasti.
”Aa, tässä!
Carrie Harris
Elise Cox …
Ei voi olla totta!” Lily huusi ja käänsi vihon väärin päin niin, että yksi sivu tippui välistä
”Sano nyt!” Camilla sanoi ja ei voinut olla hyppimättä Elisabethin kanssa. He näyttivät duraselpupusisaruksilta, jotka tanssivat idioottitanssia.
”Ei se sinua tapa!” Melissa kehotti. Lily vilkaisi Melissaa. Melissa vain hymyili Lilylle rohkaisevasti. Ehkä hänen pitäisi kertoa, Lily ajatteli. Hän puri huultaan, rykäisi ja jatkoi:
”Näitten merkintöjen jälkeen ei voi muuta kuin todeta, että Sirius on rakastunut”, Lily sanoi ja puri taas alahuultaan, joka alkoi vuotaa verta.
”Niin, keneen Sirius on rakastunut?” Melissa kysyi ja alkoi hänkin tanssia Camillan ja Elisabethin kanssa. Lily katsoi ystäviään ja hänellä oli ilme, jota ei voinut oikein tulkita. Hän ummisti silmänsä ja sanoi:
”Melissa, Sirius on rakastunut sinuun…”

A/N En ole (vielä) kuollut :D.
Otsikko: Vs: Siriuksen iskupäiväkirja (K-12, L/J, Kelmit/OC Luku 14 tullut 1.6)
Kirjoitti: Guépard - Kesäkuu 05, 2012, 16:09:55
Voi eeei :""D Repesin niin pahasti joissakin kohdissa *pyyhkii naurunkyyneliä* Toi Miksu-kohtaus oli kyllä loistava! Jos olisin ollu yks niistä tytöistä, en ois voinu olla hiljaa... :')

Noi iskemis-oppitunnit on kans niin mahtavia, Kelmit on parhaita! Tosi hauskoja lukuja nämä! Olen koukussa...

Kammottavaan kohtaan kyllä jätit luvun. =.= Tahtoo tietää miten Melissa suhtautuu!

Mutta en eden kevadrata sua, olen niin armollinen; haluan nimittäin jatkoa :D
Otsikko: Vs: Siriuksen iskupäiväkirja (K-12, L/J, Kelmit/OC Luku 14 tullut 1.6)
Kirjoitti: Mini - Kesäkuu 05, 2012, 16:30:41
Guépard Sää kommasit sopivaan aikaan meinasin tulla laittaa jatkoa :D.. Ehkä tytöt oli liian shokissa. En tiedä. :D. Kelmit on yksinkertaisesti ja helposti parhaita ♥. Hei siis ajattele niitä, jotka joutu odottaa noin viikon jatkoa xD. Jatkoo tulee tänne nopeemmin, kunnes saan kiinni ;). (kumartaa syvään) säilyin hengissä ^^.

A/N Hei! Minä täällä taas ^^. Eli nyt siis näkyy Melissan reaktio. Ja anteeks jos se on vähän sekava, mutta kun tein Melissasta itselleni helposti samaistuttavan tyypin. Niin tuo olisi niinkuin minun ajatukseni, jos olisin Melissa. (huomaatte kuinka outo ajattelu tapa minulla on ft. Minun mielikuvitukseni :D)


Luku 16 Ai, te harjoittelette armeijaa varten, vai?



Hermoja raastava hiljaisuus oli jatkunut jo tovin. Camilla, Elisabeth ja Lily katsoivat Melissaa, joka vain tuijotti tyhjyyteen. Viimein Melissa sanoi:
"Mitä siitä? Kaikki rakastuvat joskus." Elisabeth löi kädellä otsaansa, Camilla käänsi katseensa kattoon ja Lily vain tuijotti Melissaa.
"Sinä et siis tunne Siriusta niin hyvin kuin luulimme. Ensinnäkin Sirius ei IKINÄ rakastu. Hän vaihtaa tyttöjä melkein joka päivä, eikä välitä heidän tunteistaan", Elisabeth selitti. Melissa katsoi Elisabethia miettivästi. Hän pohti Elisabethin sanoja.
"Eli Sirius ei ole ennen rakastunut..." Melissa kysyi varovasti. Tytöt pudistivat päitään. Melissan ilmeestä näki miten hän mietti. Jos kuuluisi PIM! aina kun joku tajuaa jotain, sellainen olisi kuulunut nyt. Melissan kasvoista näki hyvin hänen mielialansa muutokset. Ensin ihmetystä, sitten kauhistusta, ilkeä virnistys, viha, ilo, onni ja viimeisenä järkyttyneisyys. Melissa kaatui makaamaan sängylle. Mitä minä nyt teen? Melissa kysyi itseltään. Tavallaan hän piti Siriuksesta, mutta että alkaa seurustella? Tai ehkä tämä oli vain Kelmien kiero suunnitelma saada Melissa yhdeksi yliviivatuksi nimeksi iskupäiväkirjaan. Tai tämä oli joku piilokamera, ja kohta joku hyppäisi kaapin takaa ja sanoisi ”Tervetuloa piilokameraan!”
”Ainakin nyt tiedetään, miten kostetaan Siriukselle”, Melissa sanoi hiljaa. Tytöt mietivät ja tarkkailivat Melissaa hiljaa.
”Niin. Nyt me tiedetään hyvä keino”, Melissa sanoi ja vähän kovemmalla äänellä. Tytöt eivät vastanneet vaan kuiskivat toisilleen.
”HERÄTKÄÄ PAHVIT, MINÄ PUHUN TEILLE!!” Melissa huusi ja nousi istumaan.
”Juu. Niin. Siis nyt tiedetään Siriuksen heikko kohta. Mutta eikö Miksun varastaminen olisi kostoa…” Elisabeth sanoi hiljaa. He olivat Camillan ja Lilyn kanssa sopineet, että he jättäisivät Melissan pohtimaan Siriusta ja häntä.
”Ei! Siriuksen tulee tulla jätetyksi, jotta hän tietäisi miltä meistä tuntuu, jos meidät jätetään”, Melissa sanoi ja meni taas makuulle. Camilla, Elisabeth ja Lily hiipivät pois ja sulkivat oven.
”Me ei olla tehty sitten mitään. Selkä suoraan ja iloinen ilme”, Camilla kuiskasi. He kävelivät mahdollisimman tavallisesti portaat alas.
”Ai, te harjoittelette armeijaa varten, vai?” Remus kysyi huvittuneena, sillä Camilla, Elisabeth ja Lily olivat näyttäneet jäykiltä, kuin olisivat armeijassa.
”Ei minnekään armeijaan. Vaan me… me… parannamme ryhtiämme”, Lily sanoi ja Kelmit pidättelivät naurua.
”Lily kulta, minusta sinulla on hyvä ryhti”, James sanoi, virnisti iloisesti ja oli juuri purskahtamassa nauruun.
”EVANS YHÄKIN!!” Lily mesosi ja lähti muotokuva-aukolle.
             
Melissa katsoi makuusalin kattoa. Hän osaisi kohta sen ulkoa. Tuo yksi oksan kohta näyttää ihan silmältä. Ja tuo toinen on kuin purjevene. Melissa käänsi kylkeä ja mietti. Jos hän kokeilisi seurustelua Siriuksen kanssa, koston vuoksi. Hän voisi aina iskeä Siriuksen uudestaan, jos haluaisi. Melissa mietti Siriusta, kostoa, Siriusta, koulua ja häntä ja Siriusta. Melissa pomppasi seisaalleen. Hänellä oli hyvä idea. Melissa melkein juoksi ovelle ja heti oven avattuaan näki Camillan ja Elisabethin Kelmien kanssa käymässä kiivasta keskustelua. Melissa laskeutui portaat alas hitaasti ja kuunteli heidän keskustelua.
"Eiväthän tytöt käy armeijaa, Kuutamo. Se on miesten tehtävä. Se ei sovi hienohelmoille, kuten tytöt", James sanoi. Camilla pyöritti silmiään.
"Saanen sanoa, että tunnen monta naista, jotka käyvät, meinaavat mennä tai kävivät armeijan. Esimerkiksi siskoni kävi", Camilla sanoi.
"Bethkin aikoo", Remus lisäsi. Elisabeth punastui. Remus oli luvannut olla kertomatta.
"Hän ei sentään ole niin paha hienohelma", James sanoi.
"James, saanko udella. Minkälainen ihminen sinusta on hienohelma?" Sirius puuttui keskusteluun.
"Sellainen paksu vanha täti, jolla on vähän tyylitajua... Ei kun siis... Ai! Tuo sattuu... Remus, tee jotain!" James sanoi, mutta lopetti, kun Elisabeth alkoi lyödä häntä kirjalla, joka sattui olemaan pöydällä. Kaikki alkoivat nauraa, paitsi tietysti Elisabeth ja James, joka hieroi päätään siitä kohti, mihin Elisabeth oli häntä lyönyt.
‎"Camilla ja Elisabeth, minulla on teille asiaa", Melissa sanoi, ja vihdoin he huomasivat hänenkin saapuneen. Camilla ja Elisabeth kävelivät Melissan kanssa nurkkapöytään.
"Saitko sen asian selvitettyä?" Camilla kysyi ja istuutui tuolille.
"Melkein, mutta sain hyvän idean kostoon" Melissa sanoi ja kertoi idean tytöille. Tytöt virnistelivät ja katselivat Kelmejä. Kosto on suloinen.
             
”Tuntuuko teistäkin, että tytöt välttelisivät meitä?” Remus kysyi ja katsoi Camillaa, Elisabethia ja Melissaa, jotka istuivat hiljaa supattaen. Muut Kelmitkin kääntyivät katsomaan.
”Itse asiassa kyllä. Camilla unohti eilisillan suunnitelmat”, Peter sanoi.
”Heillä on joku salaisuus. Ehkä he yrittävät kostaa meille”, James ehdotti, ja he alkoivat nauraa.
”James, tuo oli vuosisadan vitsi”, Sirius sai sanottua naurun keskeltä ja piteli mahaansa.
”Ja sitä paitsi, ei Kelmeille voi kostaa”, Remus totesi, ja he nauroivat yhäkin, joka sai kaikki oleskeluhuoneessa olevat katsomaan Kelmejä.
                   
Lily selaili kirjoja kirjastossa, kun yhtäkkiä Severus tuli nurkan takaa.
"Hei Lily", hän sanoi ja istuutui Lilyä vastapäätä. Hänen rasvainen tukkansa valui silmille, mutta Severus pyyhkäisi sen pois.
"Hei Severus", Lily sanoi kääntämättä katsetta kirjasta.
"Et ole viettänyt kanssani paljoa aikaa", Severus töksäytti.
"Koulu on vienyt paljoa aikaani", Lily selitti ja käänsi sivua.
"Mutta silti ehdit mennä Tylyahoon Potterin kanssa", Severus sanoi, ja katkeruus hänen äänensävyssään kuului.
"Itse asiassa se oli vahinko..." Lily sanoi ja punastui. Hän hautasi kasvonsa kirjaan.
"Ai, en tiennyt, että se oli vahinko, että rakastuit Potteriin", Severus tiuskaisi.
"En ole rakastunut Potteriin! Sovitaanko, että olen seuraavan Tylyahon reissun kanssasi?" Lily kysyi.
"Sopii. Mutta Lily, haluan olla sinulle enemmän kuin ystävä", Severus sanoi ja laski kirjan pois Lilyn kasvojen tieltä.
"Sinähän olet hyvä ystäväni" Lily totesi.
"Niin vain ystävä..." Severus sanoi ja lampsi pois kirjastosta, jättäen hämmentyneen Lilyn yksin.
             
”Huomenna joku kepponen”, James ehdotti, kun he olivat jo nauraneet kymmenen minuuttia.
”Hyvä idea. Kostetaan Ruikulille”, Sirius ehdotti.
”Mistä tällä kertaa?” Peter kysyi. Hän kurotti kirjaansa, mutta vain kaatui maahan. Hän yritti korjata sen nousemalla ylös nopeasti ja istuutumalla takaisin.
”En tiedä. Kyllä me jotain keksitään”, James sanoi ja kohautti olkapäitään. Juuri silloin Lily astui muotokuva-aukosta. Hän käveli tyttöjen luokse. He supattivat jotain.
”Ei! Ei, en suostu…” Lilyn ääni kuului sanovan. Melissa, Camilla ja Elisabeth selittivät jotain.
”Ei! Sanoin ei!” Lily huusi taas.
”Itse asiassa sinä et voi vaikuttaa asiaan”, Elisabeth vinoili.
”Uskon, että hänkään ei suostu”, Lily sanoi jo korottaen ääntään.
”Puhutte varmaan minusta”, James sanoi ja virnisti.
”Sinusta nyt viimeisenä!” Lily kivahti. Ja käänsi katseensa pois Jamesista, joka oli ilmestynyt äsken hänen viereen.
”Lily… Eikun siis Evans… Et voi olla väittämättä, että sinulla ei ollut hauskaa kanssani Tylyahossa”, James vastasi.
”Voin hyvinkin väittää, että ei ollut! Sinä suutelit minua keskellä katua!” Lily huusi takaisin.
”Olinko sitten niin huono?” James kysyi virnistellen.
”Et! Ei kun siis, olit!” Lily vastasi. James oli saanut hänet ansaan.
”Hah! Äsken todistit, että sinulla on tunteita minua kohtaan”, James sanoi iloisesti.
”En, se lipsahti…” Lily sanoi.
”Niin, eli sinä pidät Jamesista”, Camilla totesi.
”Hiljaa sinäkin”, Lily sihahti.
”En minä mitään…” Camilla sanoi ja vihelteli viattomasti.
Otsikko: Vs: Siriuksen iskupäiväkirja (K-12, L/J, Kelmit/OC Luku 17 tullut 10.6)
Kirjoitti: Mini - Kesäkuu 10, 2012, 16:08:28
A/N eli nyt lukua 17 viedään jo eli pian tulee pidemmät odotusvälit :/. Harmi...


Luku 17 Marsilaiset hyökkää!!


Lily oli masentunut. Itse asiassa hän ei tiennyt miksi, mutta hän tunsi itsensä ulkopuoliseksi. Ontto tunne valtasi hänet, vaikka Lily yritti estää sitä. Hän pyöritti lusikkaa marjakiisselissä, sillä hänellä ei ollut nälkä. Huomenna he kostaisivat Jamesille, ja Melissan pyynnöstä kosto Siriukselle alkaisi tänään. Lily ei tiennyt pitäisikö hänen olla innoissaan parittamassa Melissaa ja Siriusta Elisabethin kanssa, vai jäädä taka-alalle, kuten Camilla.
"Lily, onko sinulla huono olo? Vienkö sinut sairaalasiipeen?" Camilla kysyi ja katsoi Lilyä.
"Ei minulla ole huono olo, outo vain. Se voi johtua huomisesta..." Lily vastasi, nosti soppaa lusikkaansa ja tiputti sen taas alas.
"Mutta hän suostui, toisin kuin väitit", Melissa sanoi vahingoniloisesti.
"Ihme kyllä! Miten saitte hänet suostumaan?" Lily kysyi. Hänellä oli yhä tyhjä tunne, ja se kuului hänen äänestään. Mutta Melissa ei ollut tuntenut Lilyä niin kauan, että olisi huomannut asiaa, kuten Camilla ja Elisabeth.
"Itse asiassa, hän oli innoissaan kostosta", Melissa vastasi ja lusikoi soppaa suuhunsa. Camilla ja Elisabeth yrittivät kertoa ilman sanoja, että Lilyllä ei ollut kaikki hyvin. Melissa ei sitä huomannut, vaan jutteli innoissaan Lilyn kanssa.
”Meillä Ranskassa ei ollut ikinä näin hyvää marjasoppaa, mutta meillä oli tosi hyvää patonkia. Kannattaa maistaa, sillä se on tosi hyvää. Minä pidän eniten valkosipulipatongista…” Melissa kertoili, ja Lily aina välillä sanoi kyllä siihen kohti, mihin luuli sen sopivan. Hän ei jaksanut kuunnella nyt mitään.
”Niin ja kerroinko, että olimme kerran Eiffel-tornilla luokkaretkellä. Yksi poika meinasi hypätä alas jäätelön perässä, mutta professorimme sai sen estettyä. Tiesitkö, että Eiffel-tornissa on kahvila?” Melissa selosti.
”Yhym…” Lily mumisi ja hämmensi lusikalla kyllästyneesti marjasoppaansa.
”Siellä oli tosi hyvää kahvia. Jos te joskus tulette kanssani Ranskaan, mennään Eiffel-torniin ja syömään patonkia ja sitten…” Melissa selitti.

"No niin, kerrataanpa nyt, Peter, sinä osaat hommasi?" Sirius kysyi. Peter nyökkäsi ja lähti suureen saliin.
"Entä sinä James?" Sirius kysyi ja kääntyi Jamesin puoleen.
"Kyllä sir!" James sanoi ja marssi Peterin perään.
"Ja nyt me, Remus. Etsitään Ruikuli", Sirius sanoi virnistellen. Remuksenkin oli pakko virnistää. Itse asiassa hän oli täpinöissään. Oli tylsää aina vain opiskella. Elämästä piti nauttia! Mutta ei niin usein kuin James ja Sirius, Remus ajatteli ja naurahti. Sirius käski olla hiljaa ja muotoili äänettömästi suulleen sanat:
"Ruikuli on tuolla." Sitten Sirius kääntyi Severukseen päin ja tainnutti hänet. Kaikki muut olivat jo syömässä, joten kukaan ei huomannut mitään.
"Sehän sujui hyvin", Sirius sanoi ja kumartui tainnutetun Severuksen viereen.
"Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa Sirius", Remus sanoi ja loitsi loitsun Severuksen ylle. He juoksivat piiloon ja herättivät Severuksen. Severus nousi ylös ja katsoi ympärilleen. Hän puhdisti nopeasti kaapunsa ja meni Suureen saliin. Nyt olisi Jamesin ja Peterin vuoro. Sirius virnisti.

”Minne Remus ja Sirius jäivät?” Elisabeth kysyi, kun Peter ja James istuutuivat paikoilleen.
”Sirius unohti jotain, ja Remus meni hakemaan sitä hänen kanssaan”, James selitti ja söi suurella ruokahalulla, aina välillä vilkaisten suuren salin ovelle. Camilla huomasi tämän vilkuilun.
”Odotat jotakuta tyttöä vai?” Camilla kuiskasi Jamesille. James vain pudisti päätään. Yhtäkkiä James nousi ylös ja huusi.
”Katsokaa! Marsilainen!” James osoitti ovelle. Sisään käveli ihminen, jolla oli vihreät kasvot. Suuri Sali täyttyi puheensorinasta ja paniikista, kun kaikki yrittivät päästä ulos.
”Marsilaiset hyökkää!! Tuokin on huono kopio Severus Kalkkaroksesta! Sillä ei ole yhtä rasvaiset hiukset ja sen naama on vihreä! Siitä tunnistaa marsilaisen! Mitä muuta minun pitikään sanoa… Ainiin! JUOSKAA HENKENNE EDESTÄ!!” Peter huusi niin kovaa kuin jaksoi. Kaikki kiljuivat ja tuuppivat toisiaan. He yrittivät juosta pois suuresta salista. Dumbledore kuitenkin vaiensi oppilaat. Ennen kuin Dumbledore ehti sanoa mitään, McGarmiwa huusi jo kurkku suorana:
”POTTER, BLACK, LUPIN JA PISKULAIN TIEDÄN, ETTÄ TE SEN TEITTE! SAATTE JÄLKI-ISTUNTOA AINAKIN KAHDEKSI KUUKAUDEKSI!!” Hän lampsi pahaenteisesti Kelmejä kohti, mutta tyytyi heittämään pari vihaista mulkaisua Kelmeihin ja jatkoi matkaansa Severuksen luo, joka oli ihan pihalla asioista. Hän putsasi pelkällä sauvan heilautuksella Severuksen kasvot.
”Viisikymmentä pistettä pois Rohkelikolta!” McGarmiwa vielä kailotti ja vei hämillään olevan Kalkkaroksen ulos salista.
”Tuo oli hyvä keksintö!” James iloitsi, kun puheensorina taas palasi saliin. Hän heitti ylävitoset Kelmien kanssa ja kääntyi sitten hymyillen Lilyn puoleen. James ei ehtinyt avata suutakaan, kun Lily jo löi häntä taas kasvoihin. Jamesin silmälasit putosivat marjakiisseliin.
”Senkin sika! Mikä oikeus teillä on kiusata Severusta?! Mitä hän on teille tehnyt! Ei mitään! Onko hän liian hyvä, vai mistä se johtuu!?” Lily kailotti, mutta vain lähellä olevat huomasivat sen. Lily nousi nopeasti ylös ja lähti nopeasti harppoen Severuksen perään. Kukaan ei kiinnittänyt häneen huomiota.

Pian Lily tavoitti Severuksen kolmannessa kerroksessa.
”Hei Severus!” Lily huusi ja juoksi Severuksen vierelle, mutta Severus vain nopeutti tahtiaan.
”Severus, minä ymmärrän hyvin miltä sinusta tuntuu. Tahdon auttaa sinua..." Lily selitti ja nopeutti askeliaan, jotta pysyisi Severuksen perässä.
"Ai ymmärrät?! Muuten vain nauroit ja olit mukana kepposessa, rouva Potter", Severus sylkäisi ja jatkoi matkaa. Lily pysähtyi vähäksi aikaa, mutta juoksi sitten pojan taas kiinni.
"Minä en ikinä nauraisi sinulle. Ja sinä tiedät että vihaan Potteria", Lily selitti, kun he nousivat ylös portaita.
"Minä luulin tuntevani sinut", Severus sanoi ja meinasi pudota alas, kun portaat vaihtoivat paikkaa yllättäen.
"Severus, minä haluan auttaa sinua", Lily sanoi ja lähti taas Severuksen perään. Yhtäkkiä Severus kääntyi ympäri.
"MINÄ EN KAIPAA APUA KURAVERISELTÄ! Kuule Lily, siskosi on oikeassa. Olet friikki, Lily, friikki", Severus sanoi ja jatkoi matkaansa. Mutta vähän matkan päässä Severus vielä kääntyi Lilyn suuntaan.
"Korjaan. Olet kaksinaamainen, kuraverinen friikki", Severus sylkäisi ja harppoi kulman taakse. Lily jäi seisomaan siihen. Hänen paras ystävänsä oli juuri jättänyt hänet.

James katsoi Lilyn loittonevaa selkää. Hän oli varautunut tähän, mutta silti se sattui. James piti toista kättään jo tottuneesti poskellaan, jaa toisella hän yritti kalastaa lasejaan sopasta. Kaikki muut Kelmit olivat hiljaa, samoin Elisabeth ja Camilla. Muuten suuri sali puhui kovaan ääneen.
"James, anna minun..." Sirius sanoi ja onki Jamesin silmälasit sopasta, kun James oli jo kaatanut puolet siitä pöydälle. Sirius pyyhkäisi silmälasit paitaansa, niin että siihen jäi violetti tahra, ja ojensi lasit Jamesille. James laittoi ne päähän ja katsahti Siriusta. Sirius hymyili väkinäisesti.
"Sirius, nyt sinun paitasi on sotkuinen. Ja minä tiedän kuinka paljon huolehdit ulkonäöstäsi..." James selitti, mutta Sirius hiljensi hänet.
"Ainahan voin ottaa paidan pois", Sirius sanoi ja virnisti.
"James, näytä sitä poskeasi..." Remus sanoi, ja James nosti käden pois poskeltaan. Elisabeth läppäsi käden suunsa eteen. Jamesin poski oli aivan veressä, kuten hänen kätensäkin.
"James, se sinun haavasi aukesi..." Sirius sanoi "Käydään näyttämässä sitä sairaalasiivessä..." Sirius nousi ylös. Jameskin nousi ylös, laittoi kätensä takaisin poskelleen ja lähti Siriuksen kanssa sairaalasiipeen.
Otsikko: Vs: Siriuksen iskupäiväkirja (K-12, L/J, Kelmit/OC Luku 17 tullut 10.6)
Kirjoitti: Guépard - Kesäkuu 12, 2012, 00:13:17
Eipäreilua! Miksi kaikki jättää lukunsa aina tällaiseen kohtaan? *nurisee* Mutta kiva luku oli vaikkakin aika lyhyt (tai sitten se vain tuntuu lyhyeltä kun luin juuri ficciä jossa oli järjettömän pitkät luvut). Tuossa edellisessä luvussa kylläkin ihmettelin sitä miten hyvin Lily tuli toimeen Seven kanssa, kirjossahan niille tulee välirikko jo  vitosella... Tuo Melissan Siriukselle kostaminen kuulostaa loistavalta. Se poika kaipaakin opetuksen >:D Kiinnostaa kovasti mitä muiden kelmien varalle kehitellään... Säikähdin hieman tossa vikassa kohtauksessa, mikä haava aukesi? Mutta joo, jatkoa odotan ja voisin nyt mennä nukkumaan^^ tai ainakin pian.
Otsikko: Vs: Siriuksen iskupäiväkirja (K-12, L/J, Kelmit/OC Luku 17 tullut 10.6)
Kirjoitti: Mini - Kesäkuu 16, 2012, 18:12:41
Guépard Ehkä siks, koska on hyvä taktiikka koukuttaa lukijoita :D. Ja minä rakastan (isolla R:llä) olla elokuvallinen ja haaveilla, että elämässä tapahtuisi jotain kuten elokuvissa, mutta se ei ikinä toimi. Siis tämä sijoittuu Kelmien viidenteen vuoteen ;). Ja siis jonkun pitää sanoa Sirrelle jotain! Siis Jamesille oli tullut joskus huispauksesta haava ja se oli auennut (rupi lähtenyt pois) Ei toteutus mulla toiminut :'D.

A/N Jei jei! lappuluku ♥. Mutta enempää en sano :X


Luku 18 Muistiin…panoja



Camilla, Elisabeth, Melissa, Peter ja Remus katselivat hiljaisina Jamesin ja Siriuksen loittonevia selkiä. Kukaan heistä ei tehnyt mitään pitkään aikaan, paitsi tietysti kaikki muut salissa olevat, jotka söivät tietämättöminä ruokaansa.
"ARG! Nyt se karkasi", Melissa sanoi tajuttuaan, että hänen olisi pitänyt iskeä Sirius nyt, heti, tänään. Melissa nousi ylös ja juoksi Jamesin ja Siriuksen perään.

Peter rikkoi hiljaisuuden heidän väliltään Melissan lähdettyä:
”Saanen kysyä neideiltä, välttelettekö te meitä?” Camilla ja Elisabeth punastuivat ja kääntyivät marjakiisseleidensä puoleen.
”Ei… Miten niin?” Camilla sanoi ja yritti olla näyttämättä siltä, että kätkisi sisälleen suuren salaisuuden.
”Hei muuten! Olisitte kuulleet mitä James sanoi!” Peter intoili, ja Remus ei tehnyt mitään. Hän ei jaksanut keskittyä yhtään, sillä täysikuu olisi huomenna.
”No, mitä James sitten sanoi?” Elisabeth kysyi.
”Hän vitsaili siitä, että te kostaisitte meille jostain. Hulvatonta!” Peter sanoi ja nauroi vedet silmissä. Remus vain hymähti. Camilla ja Elisabeth esittivät nauravansa. James oli ollut lähellä keksiä heidän suunnitelmaansa. Liian lähellä…

Melissa sai heidät kiinni vasta sairaalasiiven ovella, johon Sirius nojasi huolestuneen näköisenä.
”No…?” Melissa kysyi ja käveli Siriuksen viereen. Sirius kohotti katseensa ja kääntyi sitten taas katsomaan kenkiään.
”Minua ei päästetä sisään”, Sirius selitti. Hän oli surullinen asiasta, sillä olisi halunnut olla siellä, eikä odottaa ulkopuolella.
”Ei, kun tarkoitin Jamesia”, Melissa selitti ja nojasi hänkin oveen ja risti kätensä rinnalleen.
”Aa… Ei mikään paha, mutta se voisi tulehtua, jos sitä ei puhdistettaisi”, Sirius selitti.
"Sirius..." Melissa sanoi yhtäkkiä.
"Niin?" Sirius kysyi tavanomaisesti ja räpläsi paidan nappiaan.
"Voinko mennä ensi kerralla Tylyahoon sinun kanssasi?" Melissa kysyi ja hänen oli vaikea pitää pokka. Sirius kohotti katseensa. Hänen kasvoillaan oli hymy, joka kieli siitä, että hän yritti estää sitä.
"Miksi niin myöhään? Miksi ei huomenna?" Sirius kysyi iloisena.
"Huomenna? Miten me huomenna voidaan mennä? Eihän silloin ole Tylyahon reissua. Minä..." Melissa kysyi ihmeissään, mutta Sirius keskeytti hänet.
"Miksi pitäisi odottaa? Älä jätä huomiseksi sitä, minkä voit tehdä tänään", Sirius viisasteli.
"Hyvä on, hyvä on. Huomenna. Mennään viimeisen tunnin eli yrttitiedon jälkeen, mutta miten me päästään Tylypahkan muurien ohi? Et kai sinä yritä sanoa, että meidän pitäisi kiivetä muurin yli?!” Melissa kysyi ihmeissään, mutta Sirius pudisti päätään naureskellen.
”Hei haloo! Olen Kelmi. Tietysti osaan reitin ulos linnasta. Voidaan vaikka mennä siitä reitistä, joka vie Hunajaherttuan kellariin…” Sirius sanoi ja Melissa katsoi häntä ihmeissään. Sirius taas ihmetteli Melissan ilmettä.
”No?” Sirius kysyi.
”Mikä ihme on Hunajaherttua? En minä mihinkään mehiläispesään päätäni tunge!” Melissa selitti, ja Sirius purskahti nauruun.
”Siis missä tynnyrissä sinä olet elänyt?!” Sirius kysyi yhä nauraen.
”Ihan tuolla Ranskassa. En minä missään puskassa asu…” Melissa sanoi vähän loukkaantuneena.
”Ei siis, se on semmoinen melkein kuin sanonta”, Sirius selitti ja pyyhki naurun kyyneleet poskiltaan.
”Kyllä minä tiedän, mikä on san…" Melissa aloitti, mutta joku aukaisi oven heidän takaansa, ja he kaatuivat lattialle.
"Ai, hei Melissa! Iskemässä vai?" ovesta ulos tullut James totesi. Melissa pyöritti silmiään, mutta Sirius vastasi jo Melissan puolesta.
"Itse asiassa kyllä", Sirius sanoi ja nousi ylös. Hän katsahti Jamesin poskea, jossa oli jotain eroa.
"James, poskesi on erilainen..." Sirius sanoi ja tutkaili Jamesin poskea. James naurahti.
"Ai sinä huomasit sen? Vaikka matami väitti, että sitä ei näe kuin aivan läheltä. Se on ohut kangas. Saman tuntuista kuin jästien keksimä muovi. Pidän sitä vähän aikaa. Se suojaa haavaa roskilta", James sanoi ja nosti kangasta vähän ylös. Se oli enemmän hyttysverkon tapaista.
"Mutta mennään jo, että ei myöhästytä loitsutunnilta", Melissa sanoi ja he kiiruhtivat nopeasti tunnille.

Melissa, James ja Sirius ehtivät luokkaan juuri ennen kuin professori Jackson saapui. Melissa istuutui paikalleen. Heillä ei ollut ketään vierustoverina, sillä professorin mielestä niin tapaturmia syntyisi vähemmän, jos joku vahingossa räjäyttäisi jotain. Elisabeth katsoi Melissaa kysyvästi. Melissa hymyili ja näytti peukkua.
"Öhöm..." professori Jackson sanoi, ja kaikki kääntyivät katsomaan häntä.
"Tänään kertaamme muistinpyyhintäloitsua. Kuka muistaa mikä se oli?” hän kysyi ja katseli luokkaa. Lilyn käsi nousi ensimmäisenä ylös. Remus nosti myös kätensä, kuten Camilla ja melkein kaikki, lukuun ottamatta Peteriä, joka ei tiennyt vastausta, ja Jamesia ja Siriusta, jotka olisivat kyllä tienneet, mutta eivät jaksaneet vaivautua. Professori katseli luokkaa.
”Black, kerropas sinä meille, mikä se on?” professori Jackson sanoi ja katseli ilkeästi virnistäen Siriusta. Sirius virnisti takaisin.
”Etkö sinä sitten muista?” Sirius kysyi ivallisesti, nosti jalat pöydälle ja keinui tuolillaan. Professori Jackson katsoi häntä halveksuen.
”Minun tehtäväni on opettaa teitä. Ja sinun vastata”, Hän sanoi jo vähän ärtyneenä.
”Eli sinä et tiedä, ja siksi kysyt meiltä”, Sirius järkeili ja leikki nyt sulkakynällä.
”Kaksikymmentä pistettä pois rohkelikolta”, professori Jackson sanoi ja nyökkäsi Lilyyn päin.
”Muistinpyyhintäloitsu on nimeltänsä Unhoituta”, Lily sanoi tarkasti.
”Aivan oikein. Eli avatkaa vihkonne, kirjoitamme muistiin…” professori sanoi, ja etsi pöydältään kirjaansa.
”… panoja” hän sanoi ja koko luokka alkoi nauraa.

Pimeyden voimilta suojautumisen tunti oli suuri pettymys kaikille. Heillä oli sijainen, joka käski oppilaiden lukea kolme lukua vampyyreistä. Lily vilkuili aina välillä Jamesia ja jatkoi taas lukemista. James huomasi tämän ja antoi Lilylle paperin. Lily otti sen vastaan ja katsoi sijaista. Hän luki kirjaansa keskittyneesti, joten Lily uskaltautui katsomaan lappua

Saanen kysyä neiti Evansilta, miksi hän vilkuilee minua?

Lily punastui, mutta kirjoitti vastauksen ja antoi sen takaisin Jamesille.

Sinun poskesi on jotenkin erilainen.

James kastoi sulkakynän musteeseen ja kirjoitti vastauksen.

Kun sinä löit poskeani, siinä ollut haava aukesi. Matami laittoi siihen sellaisen valeihon, jotta sinne ei menisi roskia. Pidän sitä vain tänään.

Lily katsahti Jamesia, joka nosti vähän kalvoa poskensa päältä.

Ai... Anteeksi...

James hymyili Lilylle ja ojensi lapun taas hänelle.

Ei se niin paha ole...

On se! Minä korvaan sen jotenkin. Mitä vain...

James hymyili iloisesti ja kirjoitti taas.

Ai ihan mitä vain?

Ehkei nyt ihan. En suostu sänkyyn kanssasi.

Voi harmi... Mutta sinä sitten lupaat toteuttaa sen vai?


Lily puri huultaan, mutta antoi lapun lopulta takaisin Jamesille.

Kai minun täytyy...

Hyvä! Sinä siis suutelet minua huomenna koko koulun edessä.


Lily katsoi lappua. Hän oli odottanutkin jotain tällaista. Mutta tämä helpottaisi heidän suunnitelmia.

Hyvä on sitten... (valmistaudun kuolemaan)

Auts! Sinä satutit minua taas... Olenko minä tosiaan noin huono?


Lily ei ehtinyt vastata kun tunti jo loppui. Hän pakkasi tavaransa ja katsoi taululta läksyt. Hänen mielialansa laski hetkessä. Viiden jalan pituinen esitelmä vampyyreista tiistaiksi. Siinä menisi monta iltaa. Lily huokaisi ja lähti viimeisenä pois luokasta. Hän sulki oven. Kukaan ei huomannut lappua, joka makasi yksin lattialla.

Kosto on suloinen...
Otsikko: Vs: Siriuksen iskupäiväkirja (K-12, L/J, Kelmit/OC Luku 17 tullut 10.6)
Kirjoitti: Mini - Syyskuu 12, 2012, 18:17:04
kuutamosusi Kiitos ♥ Aivan mahtavaa, että kommasit! ♥

Neiti Kuutamo Minäkin lappuja rakastan ja siksi se luku ♥ :3 :D kommaa paremmin, kun oot lukenu sit loppuun ;)

tassuttaja Miksu kohtaus on kyllä rakkaus ♥ Ja jatkuu toki ^^

A/N juu anteeks kun on kestäny... Mutta koulu painaa päälle ja tyhjyydelle oli kiva kirjottaa. Mutta I'm back! Ja uuden luvun saatte ;)


Luku 19 Täydellinen pari


James katsoi mietteliäästi makuusalin kattoa. Kun Kelmit olivat olleet 11-vuotiaita, Sirius oli suuttunut Jamesille ja yrittänyt heittää tätä sontapommilla. Mutta heitto oli mennyt hutiin, ja vielä nytkin, melkein viiden vuoden päästä, katossa oli yhä tahra. James käänsi kylkeä ja yritti saada unta. Poikaa jännitti huominen. Tai oikeastaan tämä päivä, sillä kello näytti lähemmäs puolta yhtä. Tänään, jo tänään, James Potterin hartain toive toteutuisi. Hän suutelisi Lilyä, Lily Evansia koko koulun edessä.

"Tänään Lily, tänään!" Elisabeth sanoi ja taputti käsiään innokkaasti ja hyppi pieniä hyppyjä.
"Jep. Tänään kostamme Jamesille", Lily sanoi ja virnisti ajatukselle. Tyttö ei yleensä virnistänyt, ja siksi virne oli hyvin hauskan näköinen. Lilyn tunteet Jamesia kohtaan eivät olleet muuttuneet. Ei huonompaan, eikä kyllä parempaankaan suuntaan. Tai ehkä vähän, aivan pikkiriikkisen. Lilyn ajatukset keskeytti tyyny, jonka Elisabeth oli heittänyt suoraan hänen Kasvoilleen.
"Hölmö! Tarkoitin sinun ja Jamesin suudelmaa", Elisabeth selvensi. Elisabeth oli tytöistä aina se, joka paritti mitä oudoimpia pareja. Viimeksi hän yritti saada kilpikonnan ihastumaan taskulamppuun. Hän melkein onnistui siinä, mutta kilpikonna oli mennyt makaamaan lampun päälle ja lamppu oli rikkoontunut.

Camilla oli heistä ehkä syrjään jäävin. Se saattoi hyvinkin johtua siitä, että jästikoulussa häntä kiusattiin ja haukuttiin. Peter oli juuri sopiva Camillalle. Camillasta sai rauhallisen kuvat, mutta aina välillä tyttö osasi olla yhtä paha kuin Elisabeth.

Melissa taas oli hyvin mystinen persoona. Ikinä ei voinut tietää, mitä hän seuraavaksi tekisi. Hän muistutti paljolti Siriusta. Vaikka Sirius ei omistanut erikoisia voimia, kuten Melissa, he kummatkin omistivat kieroutuneen mielikuvituksen ja oudon huumorintajun. Tytöstä paljastui melkein joka päivä jotain uutta, joka sai juoruja kiertämään.

Lily. Hän on aina nenä kiinni kirjassa ja tekemässä ylimääräisiä läksyjä. Tytön omasta mielestä hän ei sopisi ollenkaan yhteen Jamesin kanssa. James ei yhtään välittänyt koulumenestyksestä ja tuskin teki läksyjä. Hän vietti vapaa-aikaansa jälki-istunnossa tai huispaamassa, mitä Lily ei ymmärtänyt. Lisäksi James haroi hiuksiaan ärsyttävästi. Lily ei pitänyt Jamesista yhtään. Poika ahdisteli häntä melkein koko ajan, mikä ärsytti Lilyä myös. Lily vietti aikaansa mieluummin kirjojen kuin Jamesin kanssa. Mutta poika ei sitä näyttänyt ymmärtävän.

”Haloo?! Tellus kutsuu Lily Evansia!" Elisabeth vitsaili ja heilutti kättään Lilyn naaman edessä ja nauroi Camillan ja Melissan kanssa. Lily hymyili.
"Lily Evans Tellukselle. Olen palannut juuri turvallisesti maankamaralle", Lily sanoi ja purskahti nauruun muiden kanssa.
"Mennään jo, tai aamupala ehtii loppua!" Melissa hoputti muita.

"Ylös senkin laiskamato!" James kailotti Siriukselle, joka makasi väsyneenä sängyllään.
"En ole mato. Peter on", Sirius mumisi unenpöpperössä.
"EN MINÄ OLE MIKÄÄN HIMPUTIN MATO!!" Peter karjui vihaisesti. Hän voi olla vähän tyhmempi kuin muut Kelmit, mutta mato oli liian suuri pala.
"Peter, sinun lempinimesi on Matohäntä. Matohäntä", Remus selitti samalla kun puki paitaa päälleen.
"Aijaa..." Peter totesi nolona.
"Sitä paitsi, jos olisin mato, olisin seksikäs, lihaksikas, komea ja naispuolisten matojen suosiossa oleva. Enkä mikään lihava ja laiska mato", Sirius selitti ja käänsi kylkeä.
"No tulepas tänne seksikäs mato. Lily odottaa minua", James sanoi ja lähti aamiaiselle. Tämän kuultuaan Sirius pomppasi salamana ylös ja alkoi pomppien laittaa housuja jalkaan.
"Odota Sarvihaara!" Sirius huusi, nappasi paitansa mukaan ja juoksi paidatta Jamesin perään.

Suuri Sali puhui kovaan ääneen, kuten tavallista. Mikään ei tuntunut erilaiselta. Paitsi tietysti Jamesin, Elisabethin, Siriuksen ja Lilyn mielestä. James oli innoissaan, ja kaikki kyllä ymmärsivät miksi. Elisabethin intoilu johtui tietysti siitä, että hän oli varma siitä, että kun Lily olisi saanut suudeltua Jamesia, hän rakastuisi poikaan. Sirius. Poika oli onnellinen, koska hänen melkein veljensä suutelisi pitkäaikaista ihastustaan. Lily intoili kostosta, koska hänellä oli vieläkin jotain Jamesia vastaan.

James asteli, tai pikemminkin hyppeli, Siriuksen kanssa Suureen saliin. Heti ensimmäisenä hänen katseensa osui Lilyyn, joka söi ystäviensä kanssa nauraen. James lähti kävelemään sinne päin. Hän näki Camillan pukkaavan Lilyä kylkeen, ja he kääntyivät katsomaan Jamesia. James hymyili leveästi, mutta Lily näytti ahdistuneelta. James tunsi itsensä huonoksi, mutta ei antanut sen pilata tätäkin päivää. Ei enää, kun hän oli jo näin lähellä.
”Heipähei tytöt!” Sirius sanoi ja kiilasi itsensä Elisabethin ja Melissan väliin. Melissankin ilme muuttui iloiseksi. Melissa oli Siriuksen kanssa yhdessä koston merkeissä, mutta eivät he vielä olleet virallisesti. James istuutui Lilyn viereen, joka hautasi kasvonsa punaisten hiustensa taakse.
”No heipähei sinullekin, Sirius”, Melissa sanoi ja hymyili. James tarttui nopeasti Lilyn kädestä kiinni ja nosti tytön ylös. Hän kietoi kätensä tiukasti Lilyn ympärille ja veti hänet lähelleen. Jamesin huulet painautuivat hellästi Lilyn huulia vasten. Ja sitten ne olivat jo poissa. Sirius vislasi, ja muut alkoivat taputtaa. James hymyili ja irrotti kätensä Lilyn ympäriltä. Hän kumarsi arvokkaasti ja istuutui alas.

Lily oli häkeltynyt. Se oli tapahtunut nopeasti. Hän olisi luullut Jamesin suutelevan pitkään. Mutta se olikin ollut lyhyt suudelma. Erilainen. Lily havahtui siihen, että Elisabeth katsoi häntä kysyvästi. Lily oli jäänyt vielä seisomaan. Tyttö istuutui alas nolona. Hän tunsi punan kasvoillaan, ja verhoutui siksi taas hiustensa alle ja jatkoi syömistä.
”Niin Sirius, onhan se yrttitiedon jälkeen?” Melissa kysyi hiljaisuuden jälkeen.
”Ai. Joo. Oli. Ei kun siis on”, Sirius selitti. Hän ei ollut ennen takerrellut puhuessaan. Ehkä se johtui äskeisestä.
”Hyvä. Mutta minun pitää vielä tänään mennä kirjastoon”, Melissa selitti ja söi nopeasti loppuun ja nousi ylös. Lilykin nousi ylös. Hän työnsi melkein syömättömän aamiaisensa pois ja lähti Melissan kanssa. James katsoi Lilyn perään ja näytti taas surulliselta. Hän aikoi lähteä, mutta Elisabeth tarttui Jamesia kädestä.
”Jos Lily ei olisi pitänyt tuosta, hän olisi lyönyt sinua. Lily on nyt ymmällään. Anna hänen sulatella asiaa. Mutta luulen, että hän viimein tajuaa teidän olevan täydellinen pari”, Elisabeth selitti ja hymyili Jamesille. James vastasi hymyyn ja lähti hänkin pois Suuresta Salista paremmalla mielellä.

Melissa ja Sirius katosivat salaperäisesti heti yrttitiedon jälkeen.
”Ovatko Melissa ja Sirius yhdessä?” Peter kysyi Camillalta, Remukselta, Lilyltä, Elisabethilta ja Jamesilta.
”Taitavat olla”, Remus vastasi ja kääntyi katsomaan siihen suuntaan, minne he olivat juosseet.
”Hyvä niin. Sillä nyt KetkäOlisivatHyväPari-listalla on yksi pari vähemmän”, Elisabeth sanoi.
”Siis mikä?” Camilla kysyi ihmeissään.
”KetkäOlisivatHyväPari-lista. Siellä on jokaiselle tylypahakalaiselle oma pari”, Elisabeth selitti ja kaivoi laukustaan päiväkirjan näköisen kirjan. Remus nappasi sen ja alkoi selata sitä.
”Mikä ihme pari on kilpikonna ja taskulamppu? Tämä menee jo karmivan puolelle”, Remus sanoi ja ojensi listan takaisin Elisabethille.
”Kuka olisi sinun mielestä minun parini?” James kysyi.
”Lily Evans tietenkin!” Elisabeth vastasi ja Lily punastui taas. Camilla katsoi Peteriä, Elisabethia ja Remusta ehkä-meidän-pitäisi-häipyä-ilmeellä, ja he katosivat yllättäen. James oli ensimmäinen, joka huomasi sen ja pysäytti Lilyn. Lily kääntyi katsomaan Jamesia.
”No… Olinko niin huono...? Etkö pitänyt siitä?” James kysyi ja haroi taas hiuksiaan. Lily katsoi poikaa silmiin ja vastasi:
”Kai minun on pakko tunnustaa. Se oli paras suudelmani ikinä.”
Otsikko: Vs: Siriuksen iskupäiväkirja (K-12, L/J, Kelmit/OC Luku 19 tullut 12.9)
Kirjoitti: Pälättäjä - Lokakuu 23, 2012, 22:06:31
Olen uusi lukija ja odotan innolla uutta lukua. Teksti on hyvin kirjoitettu ja oikeinkirjoitus hallussa. Rakastan kelmitarinoita ja tämä juoni kiinnostaa minua. Joka luvun jälkeen on oäpakkoaloittaa uusi luku, koska ei vain pysty lopettamaan. jokaisella henkilöllä pn ihana oma persoona. Rakastan erityisesti Siriusta (totta kai, aina), Jamesia ja Bethia. Kaikki varmaan ymmärtävät miksi. Pahoittelen näitä kirjoitusvirheitä. Kännykällä on vaikee kirjottaa
Otsikko: Vs: Siriuksen iskupäiväkirja (K-12, L/J, Kelmit/OC Luku 19 tullut 12.9)
Kirjoitti: Mini - Marraskuu 01, 2012, 21:34:24
tassuttaja jatkoa tulee nyt :D Kiitus ♥ :)

Pälättäjä uusi lukija! ^^ Kiitos tuosta kommentista lämmitti mieltä ♥

A/N anteeks, kun mulla on kestäny taas, mutta IRL elämässä on nyt kiireitä :D Mutta uutta lukua nyt olkaa hyvä :D

Luku 20 Operaatio kosto


Lily ja James eivät tienneet kuinka kauan he olivat siinä vain seisseet. Kumpikaan heistä ei tehnyt mitään. Kumpikaan heistä ei sanonut mitään. Kauhea hiljaisuus vain jatkui. Jos tämä olisi elokuva, nyt tulisi minäkin-rakastan-sinua-ja-hyppään-kaulaasi-ja-suutelemme-ties-kuinka-kauan-kunnes-joku-traagisesti-vahingossa-keskeyttää-meidät-ja-me-punastumme-kohtaus. Lily oli aina rakastanut näitä kohtauksia elokuvissa ja hän oli haaveillut sellaisesta jo kauan. Mutta nyt kun oli tilaisuus, mikään ei mennyt niin kuin pitäisi. Ensinnäkin:
Jamesin pitäisi olla tuijottamatta tyhjyyteen tyhmän näköisesti. Ja sulkea suunsa.
Toiseksi: Pitäisi olla sellainen hieno valonheitin, joka osoittaisi paria. Ja kaunis rakkausballadi tai tuulen humina. Tai hiiren hiljaista, mutta se nyt oli ainoa mikä oli oikein.
Kolmanneksi: Paikalla pitäisi olla hieno vesisade niin, että pari kastuisi kauniisti. Tai joku kukkula, jonka takana olisi auringonnousu tai -lasku.
Neljänneksi: Kuvakulman pitäisi olla paras. Sen pitäisi pyöriä ympäri, kun he suutelisivat.

Mutta ei. James vain oli hiljaa.
"Eikö meidän pitäisi mennä?..." Lily ehdotti varovasti. James vain nyökkäsi ja he lähtivät kohti oleskeluhuonetta.

"Noniin! Nyt se Jameskin vihdoin saapuu", Sirius sanoi iloisesti ja hyppäsi sängyltään.
"No niin saavunkin", James sanoi iloisesti ja istuutui sängylleen. Jamesin käyttäytyminen oli outo, mutta muut Kelmit päättivät yhteistuumin, että eivät kysele Jamesilta asiasta.
"Ajattelimme pitää Kelmikokouksen. Eli ensimmäinen uusien Kelmienkoulutuspäivä olisi viikon päästä. Mitä me silloin teemme?" Remus aloitti.
"No, aluksi selostamme miten tärkeää on, että Minerva-kullalla on aina joku, joka jaksaa kiusata ja piinata häntä, kun olemme poissa", Sirius sanoi käsi sydämellään.
"Ja voisihan sitä opettaa pieniä jippoja", Peter ehdotti. Muut kääntyivät katsomaan Peteriä, joka lehahti punaiseksi.
"Peter, mikä neronleimaus!" Sirius iloitsi. Peter punastui vielä pahemmin.
"Ei se niin hyvä ole..." poika mumisi.
"Ja sitten toinen asia. Tytöt", Remus sanoi.
"Nuo kauniit neitoset, jotka odottavat pelastajaansa. Nuo kauniit asiat maanpäällä, jotka rakastavat minua. Nuo tytöt, jotka jäävät kaipaamaan minua, kun kahden vuoden kuluttua lähden pois Tylypahkasta. Nuo tytöt, jotka jonottavat suorastaan luokseni. Nuo..." Sirius sanoi käsi sydämellään traagisella äänensävyllä, mutta Remus keskeytti hänet.
"Kiitos Sirius, mutta minä tarkoitin ikäisiämme rohkelikkotyttöjä. He oikeasti suunnittelevat jotain..."
"JUHLAT!!!" Sirius huusi.
"Peter ojennatko teipin?" James kysyi Peteriltä, joka katsoi takaisin ihmettelevästi, mutta ojensi teipin kuitenkin.
"Mitä sinä teipillä?" Sirius kysyi, ja James teippasi Siriuksen suuta kiinni.
"Mkmivma" Sirius yritti sanoa, mutta teippi esti häntä puhumasta.
"Kiitos James, jatketaan. En usko, että tytöt juhlia suunnittelee, mutta jotain silti..." Remus jatkoi.
"Niin, mutta sillä ei nyt ole kiire, sillä Lily sanoi, että se suudelma oli hänen parhaansa!" James iloitsi. Peterin ja Remuksen suut loksahtivat auki. Siriuksen olisi loksahtanut, mutta teippi esti sen.

Lily käveli makuusaliin. ovi hänen perässään sulkeutui heti, ja hänet ohjattiin istumaan niin, että valo osoitti häntä kasvoihin. Lilylle tuli ensimmäisenä mieleen salapoliisielokuvat, joissa kuulusteltiin.
"Mitä James Potter sinulle sanoi?" joku sanoi, mutta Lily ei nähnyt tämän kasvoja, sillä ainoa valo häikäisi häntä suoraan silmiin. Silti Lily tunnisti puhujan Elisabethiksi, sillä kukaan muu ei toteuttaisi näin outoa ideaa.
"Se on yksityisasia", Lily vastasi takaisin ja päätti pysyä leikissä.
"Minä en kerro siitä kenellekään ja asia jää meidän keskeiseksi", ääni vastasi taas.
"Mieluummin minä puhun ihmiselle jonka näen", Lily vastasi ja käänsi lampun osoittamaan vastapäätä istuvan Elisabethin kasvoihin.
"Valo häikäisee", Elisabeth vastasi ja laittoi kädet silmien eteen. Samaan aikaan Camilla ja Melissa avasivat oven ja sanoivat, että jos he aikoivat kostaa Jamesille, heillä olisi kiire, jos he aikoivat hakea avustajankin.

Tytöt hakivat Lilyn kaverin, joka oli korpinkynsi nimeltään Ivy Sanders. Lily oli tavannut tytön, kun oli mennyt ensimmäiselle luokalle jästikouluun. Silloin kumpikaan heistä ei tiennyt sellaisesta paikasta kuin Tylypahka. Neljännellä luokalla Ivy oli ihastunut Jamesiin ja oli luultavasti vieläkin umpirakastunut. Siksi olikin ihme, että tyttö oli suostunut kostoon Jamesia vastaan.
"No niin, oletteko valmiit?" Camilla kysyi Tylypahkan ovella. Muut nyökkäsivät ja he menivät ulos. Kuu oli vain yhtä yötä vaille täysikuu, mutta vain Melissa oli onnellinen, että se ei ollut vielä täysikuu, sillä hän oli ainoa, joka tytöistä tiesi Remuksen ongelmasta. Elisabeth kantoi salkkua, jossa oli huispauspallot. Hän ojensi toisen ryhmyn Camillalle, jolla oli vaikeuksia pitää se paikoillaan.
"Aloitetaan ryhmyistä. Lily, sinä tiedät loitsun. Loitsi ryhmy, kun Camilla pitää sitä paikoillaan", Elisabeth kertasi. Lily nyökkäsi ja osoitti sauvallaan ryhmyä, joka yritti karata Camillan otteesta. Yhtäkkiä ryhmy lopetti rimpuilun ja se näytti nukkuvalta.
"Hyvä! Sitten toinen", Elisabeth selitti ja otti aiemman ryhmyn, joka on nykyään mieluummin pehmo, ja laittoi sen lootaan. Lily loitsi toisen ryhmyn ja se näytti siltä, kuin olisi saanut piristyslientä.

Loppujen lopuksi heillä oli kaksi ryhmyä, toinen hirveän laiska ja toinen intopinkeä, Ivyn tuunaama sieppi, jota ei voinut saada kiinni, kaato, joka on superliukas sekä muutama luuta, joita on mahdotonta ohjata. Tytöt olivat tyytyväisiä. Huomenna olisi rohkelikkojen huispaustreenit ja Jamesin ensimmäinen päivä kapteenina. Operaatio kosto olisi pian ohi Jamesin osalta.

James hääräsi tavaroidensa kanssa. Tunnin kuluttua hän pitäisi ensimmäiset huispausharjoituksensa, ensimmäiset sinä aikana, kun hän oli kapteeni.
”Sirius!! Tule jo pois sieltä vessasta! Joillakin olisi vähän kiire!!” James huusi Siriukselle, joka oli ollut lukkiutuneena vessaan jo puoli tuntia.
”Ai ajattelit vai tehdä tarpeesi lattialle?” Sirius vinoili oven takaa.
”En nyt sentään!! Mutta kohta, jos et tule pian pois sieltä!!” James huusi takaisin
”No pitää kai minun Sarvihaara-poju päästää asioilleen”, Sirius virnisti ja meni sängylleen. James meni nopeasti vessaan. Siriusta laiskotti ja hänellä oli nälkä. Poika avasi Jamesin yöpöydän laatikon, jossa tiesi olevan toffeeta.
”Sirius!! NÄPIT IRTI MINUN TOFFEESTANI!!” James huusi oven takaa ja sai Siriuksen säikähtämään.
”Älä nyt suutu Sarvihaara, otin vain muutaman”, Sirius sanoi koura täynnä toffeeta.
”Sinä et kyllä syö ennen harjoituksia!!” James huusi taas.
”Meni jo”, Sirius sanoi ja heitti toffeet suuhunsa.
”Helvetin hurtta”, James manasi, tuli pois vessasta ja kurkkasi toffeepussiaan.
”SINÄ SÖIT YLI PUOLET!!!” James raivosi.
”Ei se ole paljon”, Sirius vain vastasi ja kääntyi selälleen sängylleen.
”Mene kentälle jo!” James hoputti.
”Mutta harjoitukset alkavat vasta kolmen vartin päästä”, Sirius vastasi katsoen kelloa.
”Mutta parempi olla aikaisin. Ja sinuna en söisi noita toffeita”, James sanoi kun Sirius taas nappasi yhden.
”Miksi en?” Sirius kysyi ja heitti yhden toffeepalan suuhunsa.
”Koska sitten et pysy luudan selässä”, James yritti sanoa, mutta Sirius oli jo kadonnut oleskeluhuoneeseen.
”Sirius!! Sinä et nyt karkaa nuoleskelemaan!! Meillä on treenit pian!!” James yritti huutaa, mutta vastausta ei kuulunut.
”SIRIUS BLACK!!!! TÄNNE NYT JA HETI!!!” James raivosi. Siriuksen pää kurkisti oven raosta.
”Kutsuit rakas”, Sirius sanoi ja virnisti.
”Että et mene nuoleskelemaan”, James toisti.
”No voi kukkanen! Miksi en?” Sirius kysyi vieläkin oven raosta.
”No koska ne treenit ovat pian, etkä sinä ikinä huomaa ajan kulua!” James selitti ja otti luutansa.
”Lähdetään”, James jatkoi ja tuuppi marisevaa Siriusta mukanaan.

A/N2 muistuttakaa mua laittamaan jatkoa (jota on vielä muutama luku valmiina) :D
Otsikko: Vs: Siriuksen iskupäiväkirja (K-12, L/J, Kelmit/OC Luku 19 tullut 12.9)
Kirjoitti: Ginskukka - Marraskuu 24, 2012, 18:52:59
Ihana fikki. Kirjoitat kivasti ja tätä on kiva lukea. Teksti on niin sujuvaa ja mielenkiintoista ja kirjoitusvirheitäkään en huomaa. Juoni on kiva,itse tykkään todella paljon erilaisista Kelmi-ficeistä. Itse luin tästä kaikki ilmestyneet luvut putkeen, sillä en kyennyt lopettamaan lukemista. Juoni ja luvut olivat vain liian kiinnostavia. Odottelen jatkoa enemmän kuin innoissani.

Hmmh... Aikas sekava tämä, eikä ollenkaan rakentava, muttah. Toivottavasti tämä kommentti kelpaa.
Otsikko: Vs: Siriuksen iskupäiväkirja (K-12, L/J, Kelmit/OC Luku 21/26 tullut 7.12)
Kirjoitti: Mini - Joulukuu 07, 2012, 22:33:37
Ginskukka Ihanaa, että joku pitää ficistäni niin paljon, että lukee kaiken putkeen ♥ Kiitos sinulle kommentistasi n_n

ilmiskooppi Itsekkin pidän Siriuksesta paljon ♥ Kiitos kommentista :)

A/N halloota ihmiset! :D Tällä kertaa jatko venyi taas yli kuukauden ja joulukuutakin jo eletään, mutta nyt jatkoa teille annan :D Ja ainiin! Lukuja tulee olemaan 26 + epilogi eli loppusuoralla ollaan :) (ps. Musta ei ole pahiskijottajaksi D: )


Luku 21 Turha luulo siskosein


Aika kului Jamesin mielestä hitaasti. Eikä poika ollut ainoa, joka oli sitä mieltä. Melkein koko luokka vilkuili kelloa, joka näytti pysähtyneen. Että taikakausien historian tunti osasi olla rasittava, kun joutui kuuntelemaan kaiken maailman tarinoita. Ehkä ne olisivat kiinnostavia, jos niitä ei lukisi noin tylsästi.
"Maahissota vuodelta 1742 on jäänyt varmaan kaikkien mieleen, niin siirrytään vuoden 1756 vuoteen, jolloin maahiset sopivat rauhan. Rauhanneuvottelussa oli mukana 50 000 maahista ja heidän nimensä olivat..." Professori Binns selosti yksitoikkoisella ja kuolettavan tylsällä äänellä. Sirius kuorsasi Jamesin vieressä. Lily vilkaisi Siriusta murhaavasti, mutta Sirius ei tätä tiennyt.

"HERÄÄ PAHVI!" James karjaisi Siriuksen korvaan, ja Sirius nousi nopeasti ylös ja katsoi Jamesia unisesti.
"Loppuiko tunti jo?" Sirius kysyi ja vilkaisi tyhjää luokkaa.
"JO?! Kymmenen minuuttia sitten. Mutta se oli varmaan tylsin tunti pitkään aikaan", James sanoi ja lähti pois luokasta Sirius vanavedessään.
"No mutta sehän on mukavaa!" Sirius totesi hullu virne kasvoillaan.
"Oletko nyt varmasti kunnossa?" James kysyi.
"ELÄMÄNI KUNNOSSA!" Sirius julisti ja levitti käsiään. Kädellään hän huitaisi neljäsluokkalaista puuskupuhtyttöä kasvoihin. Tyttö läppäisi Siriusta kasvoihin, joka aiheutti sen, että poika kompastui omiin jalkoihinsa ja kaatui naamalleen lattialle. James meinasi tikahtua nauruun.
"Naura vaan! Odota vain kun saan sinut kiinni!" Sirius sanoi ja nousi ylös lattialta. James lähti yhä nauraen juoksemaan portaita ylös, ja Sirius lähti hänen perään.

Huispaustreenit olivat juuri alkamassa ja James kiiruhti pää kolmantena jalkana kohti ulko-ovea. Ovella seisoi joku, ja tämä joku odotti jotakin. James hidasti tahtia ja tunnisti tytön. Lily Evans nojasi ulko-oveen ja käänsi katseensa Jamesiin ja sitten kenkiinsä. James käveli tytön luokse ja meni hänen viereensä nojaamaan oveen.
"Lily, ketä sinä odotat?" James kysyi jonkin ajan kuluttua.
"Itse asiassa en odota ketään", Lily sanoi. Hän ei tiuskinut tai huutanut tai käskenyt Jamesia kutsumaan häntä sukunimellä. Oli hetken hiljaista. He vain nojasivat oveen ja kuuntelivat hiljaista tuulta, joka humisi kauniisti.
"Lily, tulisitko katsomaan huispaustreenejä?" James kysyi viimein.
"Miksipäs en..." Lily vastasi ja lähti Jamesin kanssa huispausareenalle, jossa muut pelaajat odottivat.

Lily huomasi Elisabethin katsomosta. Hän nousi portaita ylös toiselle tasanteelle, käveli iloisen Elisabethin luokse ja istuutui tämän viereen.
"Sinä ehdit nähtävästi jo tänne", Lily hymyili Elisabethille, joka hymyili takaisin.
"Tietysti, tietysti", Elisabeth sanoi ja käänsi katseensa Jamesiin, joka kertoi ohjeita pelaajille.
"Jason. Sinun on paras olla sitten hyvä pitäjä. Tämä on ensimmäinen vuoteni kapteenina ja en halua huonon kapteenin leimaa huonon pitäjän takia. Yhtään kaatoa ei saa mennä sinun maalistasi läpi. Onko selvä?" James lateli tärkeällä äänensävyllä. Jason nyökkäsi ja nousi ilmaan.
‎"Darwin ja Nelly, joukkueemme kaksi jahtaajaa minun lisäkseni. Harjoittelette tänään ilman minua. Darwin saa opettaa Nellylle kikkoja. Ja muistakaakin tehdä ainakin yksi maali", James selosti.
"Mutta jos Jasonin pitää torjua kaikki, ja meidän saada maali... Sehän on mahdotonta!" Darwin totesi ja Nelly nyökkäsi merkiksi, että oli samaa mieltä.
"Mutta sehän on teidän ongelma", James totesi ja jatkoi matkaansa.
‎"Sirius ja Kathy. Te olette jo konkareita, joten ohjeina on, että älkää tappako ketään", James sanoi ja vilkaisi Siriusta. Sirius vain virnisti takaisin.
"Eli aloitetaan lämmittelyllä. Sirius ja Kathy lyövät ryhmyjä pelaajia kohti ja pelaajat väistelevät niitä. Onko selvä?" James kysyi ja sai vastaukseksi hyväksyvää muminaa. He nousivat ilmaan. James jäi alas katsomaan ja huutamaan ohjeita.

Lily ja Elisabeth istuivat katsomossa ja katselivat alas Jamesiin, joka opasti pelaajia. Yhtäkkiä kaikki muut paitsi James nousivat ilmaan. Lily kääntyi hätääntyneenä Elisabethin suuntaan.
"Perutaan tämä!" Lily huudahti.
"Lily, alatko sinä jänistämään?" Elisabeth kysyi ja virnisti Lilylle.
"JOKU VOI LOUKKAANTUA, JA SE ON MEIDÄN SYYMME!" Lily huusi, mutta kukaan muu ei kuullut sitä kuin Elisabeth, joka vain hymyili ilkeästi.
"Turha luulo siskosein. Et voi enää perääntyä", Elisabeth sanoi ja kääntyi katsomaan harjoituksia. Juuri sillä hetkellä Sirius löi ryhmyä, ja pojan maila katkesi. Sirius kirosi kovaan ääneen, eikä huomannut ryhmyä, joka osui häntä takaraivoon. Sirius kellahti luudalta ja tippui alas. Kukaan ei tehnyt mitään. Kaikki olivat liian shokissa ja vain katsoivat tippuvaa Siriusta. Lily ponkaisi ylös ja taikoi tyynyjä Siriuksen alle juuri ennen pojan osumista maahan.
"KATSO NYT!" Lily huudahti Elisabethille ja osoitti Siriusta, joka makasi hiljaa paikallaan. James juoksi Siriuksen luokse ensimmäisenä.
"Lily olet oikeassa. Ehkä tämä oli liian paha", Elisabeth totesi ja juoksi Lilyn kanssa alas muiden luokse.

Kaikki pelaajat olivat kerääntyneet Siriuksen ympärille, joka makasi yhä liikkumattomana.
”Mikä Siriuksella on?” Lily kysyi Jamesilta, joka ei kääntynyt katsomaan tyttöä vaan katsoi yhä parasta ystäväänsä.
”Ehkä aivotärähdys. Ja jalka on ehkä poikki. Onneksi ei sen pahempaa. Kiitos sinun Lily”, James sanoi ja kääntyi katsomaan Lilyä. Lily tunsi kyynelten tulevan, eikä edes estellyt niitä. Mitä he olivat ajatelleet? Lily oli yleensä se viisain. James halasi Lilyä, joka halasi poikaa takaisin. Muut vain katsoivat Siriusta. Yhtäkkiä Kathy juoksi paikalle matami Pomfrey perässään.
”Tietä tietä! Minä tiesin alun alkujaankin, että huispaus on todella vaarallista ja varasin ainakin kolme petiä, siltä varalta, että joku loukkaantuu”, matami voivotteli ja taikoi paarit johon Sirius nostettiin. Kaikki katsoivat hiljaa Siriusta ja matami Pomfreytä.
”Joukkue! Jatketaan harjoituksia!” James sanoi ja muut olivat jo menossa ilmaan, mutta Lily esti sen.
”Joku on turmellut ja sabotoinut tavaroitanne”, Lily sanoi, ja Elisabeth nyökkäsi.
”Ja me tiedämme kuka ja ketkä”, Elisabeth jatkoi. Kaikki katsoivat tyttöjä ihmeissään.
”Luihuiset”, Darwin sylkäisi.
”Ei. James…” Lily aloitti ja kääntyi katsomaan Jamesia.
”Me teimme sen”, Lily sanoi ja osoitti itseään ja Elisabethiä.
”Melissa ja Camilla olivat mukana”, Elisabeth jatkoi, sillä tyttö ei halunnut olla ainoa syyllinen Lilyn lisäksi. James otti kiinni edessään olevan Lilyn hartioista.
”Miksi? Miksi, Lily, miksi?” James kysyi.
”Selitän kohta, mutta sinun kannattaisi lopettaa nämä harjoitukset”, Lily sanoi ja vilkaisi muita pelaajia, jotka olivat kuunnelleet Lilyn, Elisabethin ja Jamesin sananvaihtoa.
”Joukkue! Kuulitte kyllä voitte painua suihkuun!” James kailotti ja jäi odottamaan, että kaikki olivat jo pukuhuoneissa. Sen jälkeen poika kääntyi Lilyn ja Elisabethin puoleen.
”Miksi?”
”No koska…” Lily yritti aloittaa, mutta ei tiennyt mitä sanoa ja kääntyi katsomaan Elisabethia.
”Koska halusimme kostaa teille”, Elisabeth sanoi suoraan. James oli ällikällä lyöty. Miksi ihmeessä? Ei sillä, että Kelmit eivät ikinä olisi olleet pahoja, mutta mikä sai tytöt kostoa tekemään?
”Minkä takia?” James kysyi.
”No, koska te ette usko, että emme kykene siihen”, Lily sanoi. James kurtisti kulmiaan.
”Milloin muka?”
”Mieti vähän”, Elisabeth sanoi.
”Ai niin! Silloin. Yhäkin siitä asti?” James kysyi.
”Tietysti! Pääsemmekö mukaan?” Elisabeth kysyi toiveikkaana.
”Me mietimme asiaa. Sitten kun Sirius on pääsyt pois sairaalasiivestä”, James vastasi ja hymyili jo vähän.
”Eikös kapteenin kuuluisi jo mennä pukuhuoneisiin puhumaan seuraavista treeneistä?” Lily kysyi.
”Itse asiassa kyllä”, James sanoi ja käveli pukuhuoneeseen. Lily katsoi Elisabethia. Kosto oli ensin epäonnistunut, mutta sitten ehkä jopa onnistunut.
Otsikko: Vs: Siriuksen iskupäiväkirja (K-12, L/J, Kelmit/OC Luku 21/26 tullut 7.12)
Kirjoitti: Ginskukka - Joulukuu 08, 2012, 21:46:57
Oijoi, ihana luku. Tyttöjen epäonnistunut kosto oli ihan mahtava. Ja Siriukselle oli oikein saada ryhmystä takaraivoonsa. Ei minulla ole mittään Siriusta vastaan, mutta siis niin. Joo... Tota rakentavaako tähän piti vielä saada?? Ei taida onnistua, kun en mistään kieliopillisesta jutusta tai olemattomista kirjoitusvirheistä ala sanomaan. Mutta joo... Toivottavasti tämä sekava kritiikitön kommentti kelpaa sinulle. Jos ei, niin voin minä sen rakentavankin puolen kehittää. :3 Ihana luku ja mahtava fikki ja, ja odotan uutta lukua taas todella paljon.
Otsikko: Vs: Siriuksen iskupäiväkirja (K-12, L/J, Kelmit/OC Luku 21/26 tullut 7.12)
Kirjoitti: Sezzie - Tammikuu 11, 2014, 17:00:13
Luin kaiken putkeen ja sain kyllä niin hyvät naurut :D Alussa tekstin seuraaminen oli hankalampaa, koska pilkutusvirheitä oli aika paljon eikä kerronta ollut niin sujuvaa, mutta tekemällä oppii! Mitä pidemmälle luin, sitä miellyttävämmäksi teksti tuli lukea. Myös hahmot ovat syventyneet ja parantuneet kiitettävästi fikin aikana. Tykkään monitasoisesta juonesta - ihan kuin oikeassa elämässä, tekstissä viedään enemmän kuin yhtä asiaa kerrallaan eteenpäin. Viime julkaisusta on jo pitkä aika, mutta jos satut näkemään tämän, Mini, niin musta olisi kiva, jos julkaisisit loputkin:) Lukisin mielelläni. Kiitos hauskasta lukukokemuksesta!

//Piti vielä sanoa, että rakastan sun luvun nimiä!! Koko fikin nimi kuulosti houkuttelevalta ja joka luvun nimi jatkaa laatua. Ne on parhaita! :D
Otsikko: Vs: Siriuksen iskupäiväkirja (K-12, L/J, Kelmit/OC Luku 21/26 tullut 7.12)
Kirjoitti: Tähtisydän - Maaliskuu 08, 2014, 16:35:48
Hyvää päivää!

Oikein kiva ficci, lukujen nimet ovat ihania ja ficinkin nimi on kiva. Pilkkuvirheet jäi häiritsemään, samoin muutama muu kirjoitusvirhe, mutta antaa niiden olla. Hahmot ovat loistavia, rakastan Siriuksen antamia oppitunteja Remukselle. (Ne niin vois ajautua suhteeseen tosta tilanteesta. ^^) Kerronta ja dialogi ovat ihan sujuvia, mutta joku tässä nyt vähän häiritsee. Ei mitenkään pahalla, en halua loukata sinua, mutta jokin pienen pieni seikka ei loksahda paikalleen. Muuten hieno ficci ja luin koko homman yhdeltä istumalta. Jatkoa vain, niin kommenttejakin saat lisää.
Otsikko: Vs: Siriuksen iskupäiväkirja (K-12, L/J, Kelmit/OC Luku 21/26 tullut 7.12)
Kirjoitti: Lumottu Kirja - Toukokuu 20, 2014, 07:40:05
Tässä tosiaankin on mukana hyvää huumori ainesta :D.
Muutamia kirjoitusvirheitä ja pilkkuvirheitä, mutta aika sujuvaa tekstiä ja ihana ficci. Enhän minäkään täydellistä tekstiä kirjoita, mutta kyllähän ihmiset ymmärtävät, että virheellistä tekstiä on ärdyttävä lukea. Juu, ihana ja hauska tarina vaikkakin kelmit ovat erilaisia minkälaiseksi minä heidät mietin, mutta sopivat tähän ficciin täydellisesti. En pysty olemaan nauramatta joissakin kohdissa :>.

Haluaa lisää, lisää! :)
Otsikko: Vs: Siriuksen iskupäiväkirja (K-12, L/J, Kelmit/OC Luku 21/26 tullut 7.12)
Kirjoitti: katjuska - Toukokuu 22, 2014, 12:23:52
Todella hyvä fikki! Ei muuta.sanottavaa kuin jatka.