Kirjoittaja Aihe: Deathly Hallows -elokuvat. (Spoilaa!) Vol. 2  (Luettu 88804 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Hämppyli

  • Näsäviisas-
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
Vs: Deathly Hallows -elokuvat. (Spoilaa!) Vol. 2
« Vastaus #425 : Lokakuu 24, 2011, 22:41:34 »
Onkohan Combo packin DVD:llä samat lisämateriaalit kuin Combo packin Blu ray levyllä, vai onko paketin Blu ray levyillä kaikki ja sitten vain elokuvat DVD:llä? Tämä olisi oleellinen kysymys jos aion investoida rahani tuohon mahtavaan combo pack versioon.

Saa korjata, jos olen väärässä, mutta käsittääkseni CP:n DVD on täysin sama, kuin ostaisit pelkän DVD:n ja sama juttu Blu-Rayn kanssa. Tunnustan tosin heti, että tämä "tieto" ei perustu omakohtaiseen kokemukseen, koska ostan pelkästään DVD-levyjä.
"If we're going to be damned, let's be damned for what we really are."

Captain Jean-Luc Picard

Poissa Kaapo

  • Suuri kyselijä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • ALITUINEN VALPPAUS!
  • Pottermore: NightJinx26
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Deathly Hallows -elokuvat. (Spoilaa!) Vol. 2
« Vastaus #426 : Lokakuu 28, 2011, 19:24:05 »
Viimeisen elokuvan poistetut kohtaukset ilmestyneet: http://www.youtube.com/watch?v=QfZriPMe10k
Tässä lepää Dobby, vapaa kotitonttu

Poissa last hero

  • Naaperkuutiainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Love only matters
  • Pottermore: MidnightHowl38
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Deathly Hallows -elokuvat. (Spoilaa!) Vol. 2
« Vastaus #427 : Lokakuu 29, 2011, 18:33:47 »
Hmm, tällä kertaa ei onneksi (?) ollut mitään semmosia noissa posteituissa kohtauksissa, mitä oisin välttämättä halunnut/ois ollut siistiä nähdä elokuvassa. :)
"But why's she got to go to the library?"
"Because that's what Hermione does. When in doubt, go to the library."

Poissa Hämppyli

  • Näsäviisas-
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
Vs: Deathly Hallows -elokuvat. (Spoilaa!) Vol. 2
« Vastaus #428 : Lokakuu 29, 2011, 18:54:12 »
Jollet omista kaikkia Potter-leffoja, niin ne kannattaa hankkia ennen vuodenvaihetta

Jep, WB:lle ei riitä, että sillä on hallussaan TSH:n jälkeen menestynein fantasia-sarja vaan siitä on lypsettävä jokainen pisara. Nyt kai on sitten pakko hankkia DH part 1 DVD jo nyt, sillä odottamani boxi, jossa olisi sekä part 1 ja 2 halvemmalla, tuskin ilmestyy.
"If we're going to be damned, let's be damned for what we really are."

Captain Jean-Luc Picard

Poissa Kaapo

  • Suuri kyselijä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • ALITUINEN VALPPAUS!
  • Pottermore: NightJinx26
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Deathly Hallows -elokuvat. (Spoilaa!) Vol. 2
« Vastaus #429 : Lokakuu 29, 2011, 22:39:46 »
Tuon ei kuulemma pitäisi vaikuttaa Suomeen, uusimpien tietojen mukaan.
Tässä lepää Dobby, vapaa kotitonttu

Poissa Craza

  • välikappale
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Deathly Hallows -elokuvat. (Spoilaa!) Vol. 2
« Vastaus #430 : Lokakuu 29, 2011, 22:49:33 »
Ihmettelen kyllä, jos aikovat _ihan kaikki_ leffat vetää markkinoilta, koska siis viimeinen leffahan on vasta ILMESTYMÄSSÄ nyt. Eli se ehtisi olla ostomarkkinoilla noin 2 kk?? Ööö mitä kuullostaa ihan ihmeelliseltä.

Onneksi siis ei vaikuta Suomeen jos pitää paikkansa, en muuten ehtisi koko leffaa enää uudestaan nähdäkään.

Poissa Evannaque

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Deathly Hallows -elokuvat. (Spoilaa!) Vol. 2
« Vastaus #431 : Marraskuu 01, 2011, 18:00:33 »
Ihmettelen kyllä, jos aikovat _ihan kaikki_ leffat vetää markkinoilta, koska siis viimeinen leffahan on vasta ILMESTYMÄSSÄ nyt. Eli se ehtisi olla ostomarkkinoilla noin 2 kk?? Ööö mitä kuullostaa ihan ihmeelliseltä.

Onneksi siis ei vaikuta Suomeen jos pitää paikkansa, en muuten ehtisi koko leffaa enää uudestaan nähdäkään.

käyn ostamassa sen heti, ja sitten multa löytyykin kaikki leffat:)

Poissa Adasme

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Hogwarts will always be there to welcome you home.
  • Pottermore: SilverRain48
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Deathly Hallows -elokuvat. (Spoilaa!) Vol. 2
« Vastaus #432 : Marraskuu 10, 2011, 19:34:15 »
Ohoh discshoppi ottanu pienet varaslähdöt dvd/blu-ray julkasun kanssa.. nimittäin ovat postittanu miulle tänään: http://www.discshop.fi/elokuvat/bluray/harry_potter_1_7_box_limited_edition_blu_ray/P84280
tämähä tietää sitä että ma-ti saan ton järkäleen jo jos onni vaan on myötä (koska tänään torstaina ovat päivällä lähettäneet) ja 16.11 pitäs olla ens vkon ke. :D

Poissa unknow

  • lukematon lehti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ErisedElm16162
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Deathly Hallows -elokuvat. (Spoilaa!) Vol. 2
« Vastaus #433 : Marraskuu 30, 2011, 15:31:40 »
Minulle tuli tuo ihana Harry Potter 1-8dvd box limited edition muutama päivä DVD:n ilmestymisen jälkeen ja täytyy sanoa, että tuo boxi oli parempi kuin osasin kuvitella. Siinä oli mukana pieni kuva kirja, joka ulkonäöltään on sama, jonka Harry sai Hagridilta. Lisäksi olin todella tyytyväinen kuoleman varjeluksen 1 ja 2 lisämateriaaleihin, vaikka blu raylla niitä luultavasti onkin enemmän. Vieläkin elokuva saa minut itkemään... todella mahtava lopetus kymmenelle vuodelle<3
I'm going to do what I want to do. I'm going to be who I really am. I'm going to figure out what that is. -Emma Watson

Poissa Rantsu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Deathly Hallows -elokuvat. (Spoilaa!) Vol. 2
« Vastaus #434 : Joulukuu 23, 2011, 13:05:59 »
On tullut viimein nähtyä tuo kakkososakin muutamaan kertaan, joten lienee korkea aika sanoa sananen siitäkin. Kuten olen jo useammassakin topicissa hehkuttanut, pidin ykkösosaa todella pätevänä, parhaimpiin Potter-leffoihin kuuluvana, joskin sillä oli omat ongelmansa. Kakkososa on juurikin sitä samaa. Kaikki on vain isompaa.

Onnistumiset ovat kenties suurempia, kuin ykkösosassa. Epäonnistuessaan kakkososa tekee jotain ykkösosaa ja aiempia Yates-Pottereita hirveämmin. Kaiken kaikkiaan fiilikset ovat todella ristiriitaiset. Lienee helpointa aloittaa alusta, eli Simpukkamökistä ja Irvetaan murtautumisesta... Jälleen on Yates saksinut mielenkiintoisen kohtauksen pois, sillä Billin selostus maahisten käsityksistä sopimusten suhteen ei päässyt leffaan. Tykkään takertua näihin Yatesin poistamiin kohtauksiin kerta toisensa jälkeen, sillä vaikka allekirjoitan sen, että elokuva pärjää ilman niitäkin, olisivat ne lähes poikkeuksetta tuoneet elokuvaan jotain lisää. Kaikki Yatesin Potterit perustuvat pitkiin kirjoihin, joissa olisi ainesta tunnelmalliseen, intensiiviseen ja kuitenkin kohtuullisen maltillisesti etenevään leffaan. Yates on kuitenkin tehnyt elokuvistaan sinänsä ihan hyviä, mutta melko lyhyitä ja laimeita läpijuoksuja. Ja Deathly Hallows osa 2 on tyypillinen Yates-Potter: rutiininomaisesti mukana on nimenomaan se pakollinen, muttei taatusti yhtään enempää. Tästä seuraa se, että leffa on varsinkin ensimmäisellä kerralla ihan hienoa katsottavaa, mutta lähes jokaisesta kohtauksesta jää käteen "tässäkö se nyt sitten oli?" -fiilis.

Alku ja Irvetan osuus on hienosti toteutettu, joskin minua jaksaa raivostuttaa jästiturvamiehiltä/poliiseilta näyttävät velhovartijat... Miksei velhojen kulttuuria tuoda juuri ollenkaan näissä leffoissa esille? Visuaalisesti alkupuoli on kuitenkin upeaa katsottavaa ja elokuvan musiikillinen puoli osoittaa heti terävyytensä, joten siitä puolesta kehut. Oikeastaan yllätyin siitä, miten sulavasti ja hyvin alkupuoli etenee ja Harryn saapuminen Tylypahkaan on vähintäänkin tunnelmallinen wanhan tutun teeman soidessa. Tähän mennessä kirjastakin poikenneet ratkaisut ovat toimineet suhteellisen hyvin, joskin jäin kaipaamaan Abeforthin vuohi-suojeliusta.

Oikeastaan varsinaisiin ongelmiin päästän vasta Tylypahkan taistelun alkaessa, sillä vaikka McGarmiva onkin karismaattisempi kuin koskaan, ei Azkabanin vangista alkanut Tylypahkan ympäristön kuvaaminen oikein tee varsinaisesti oikeutta kirjassa kuvaillulle taistelulle. Myös savupalloina lentävät kuolonsyöjät lievästi rikkovat alkuperäistä kaavaa, mutta tämä piti hyväksyä jo Feeniksin killassa, joten jääköön sen puinti nyt pois. Kivinen sisäpiha on sinällään ihan näyttävä taistelun näyttämö ja Yatesin ohjaus antaa tällä kertaa yllättävän paljon tilaa velhojen taisteluille ja tavoittaa paikoitellen juuri oikean fiiliksen. Ainesta olisi ollut parempaankin, sillä Tylypahkan taistelu jää lopulta raakileeksi, sillä taistelu jää lähinnä taustaspektaakkeliksi. Harmaa leidi ja Tarvehuone ovat perustoimivia, niistä ei juurikaan valitettavaa... Vaikka Leidiä olisi voinut käsitellä hieman toisellakin tapaa. No, jälleen kerran tällainen ei elokuvaa varsinaiesti pilaava seikka.

Lopulta ajaudutaan Severuksen kuolemaan ja Rickamin upeaan roolisuoritukseen. "You have your mother's eyes" oli parhaita elokuviin lisättyjä repliikkejä ikinä. Kuolinpaikan vaihtaminen röttelöstä venevajaan ei ollut minusta mikään suuri ongelma. Prissin tarinasta olen lukenut ristiriitaisia mietteitä. Teknisesti toteutus oli upea, mutta toisaalta kirjasta olisi voinut sisällyttää enemmänkin. Gambonin ja Rickmanin suoritukset olivat muistojen parasta antia, vaikka selitykset Lilystä kimmonneesta kirouksesta tai jotain siihen suuntaan olivatkin hieman rasittavia... Valittaa voisi, mutta minusta elokuva ei varsinaisesti Prinssin tarinan toteutukseen kaadu. Harryn vanhempien sotkeminen muistoihin oli jännä ratkaisu, enkä nyt osaa siitä sen enempää sanoa.

Elpymiskivi-kohtaus oli kieltämättä kaunis ja ehdottomasti elokuvan suurimpia ansioita. Voldemortin ja Harryn kohtaaminen oli jotain, mitä edes Yates ei olisi voinut sössiä, joten eipä siitä sen enempää, perustoimivaa. King's Cross oli ihan hieno. Keskustelua olisi voinut olla enemmänkin, mutta kaikki olennaisin kiteytettiin ihan hyvin... Mistä päästäänkin siihen loppuhuipennukseen, joka on niin perus-Yatesia kuin olla voi. Ensinnäkin, Voldemortin nauru ja halailut ovat lähinnä huvittavia ja surkuhupaisia ja en käsitä, miten se Harryn tappaminen tuntui olevan niin vaikeaa, kun tilaisuuksia siunaantui lopulta useampikin... Lento linnan ympäri oli aivan hirveä. Jos Yates halusi pelata "kaikki vain katsovat, eivätkä tee mitään" -kortin pois, joka saattaa elokuvaohjaajasta tuntua ymmärrettävästi hieman oudolta, olisi sen voinut tehdä kenties toisinkin. Jospa takaa-ajo olisi lopulta vain johtanut saliin, Nagini tapettu hieman aiemmin ja kun elokuvasta oli suurin osa Harryn puheista poistettu, olisi hän voinut hypätä suoraan "säälin sinua" -replaan ja molemmat laukaista taikansa. Voldemortista olisi saanut edes ruumis jäädä, mutta... No, en ole asiantuntija, kaipa nuo ammattilaiset sen paremmin tietävät ja näkemysasioitahan nämä ovat, mutta minusta elokuva lässähti erityisesti lopussa, epäonnistuen kunnollisen kliimaksin luomisessa.

Sama vika oli Yatesin aiemmissakin Pottereissa, sillä Feeniksin killan loppuhuipennuksesta puuttui kirjan version vaikuttavuus tyystin ja loppu oli äärimmäisen hämmentävä. Puoliverisessä Prinssissä ei mitään kliimaksia lopulta ollutkaan, vaan taistelu jätettiin pois ja tilalle saimme kamalan Kotikolo-kohtauksen ja hautajaiset sun muut sivuutettiin tylysti. KV:n ykkösosassa ei tietenkään mitään suurta kliimaksia voinut olla, mutta kakkososa onnistui sössimään koko sarjan huipennuksen käsittämättömällä tavalla.

Pidin kyllä elokuvasta, eikä loppu niin kamala ollut, mutta ottaen huomioon, miten paljon potentiaalia olisi ollut tai miten lyhyt elokuva lopulta oli (viimeinen osa ei juuri voi mammuttitaudista kärsiä, joten jokunen lisäminuutti ei olisi tehnyt pahaa)... Yatesin neljän elokuvan mittainen sarjan loppupuoli jätti äärimmäisen ristiriitaisen fiiliksen. Yatesilla oli paikoitellen hienoja näkemyksiä varsinkin kuvauksen suhteen ja lavastus oli paikoitellen aivan upeaa. Toisaalta itse tapahtumien ohjaus ja toteutus oli paikoitellen älyttömän laahaavan oloista ja varsinkin tässä Kuoleman varjelusten kakkososassa laimea lopetus jäi vaivaamaan.

19 years later oli sentään varsin upea, joten ainakaan pahaa makua ei lopulta jäänyt.

KV2 ei ollut surkea tai mahtava, vaan jotain käsittämättömän ristiriitaista. Parhaimmillaan elokuva kuuluu sarjan tunnelmallisimpiin, heikoimmillaan uidaan syvemmissä vesissä kuin koskaan. Kuten ylläolevasta tekstistä huomaan, en oikein keksi leffasta mitään kunnollista sanottavaa... Ja syynä siihen on luultavasti se, ettei KV2:sesta keksi mitään erikoisempaa sanottavaa... Paljon asioita on tehty hyvin, muttei juuri mitään täysin erinomaisesti. KV2:sta ei parin kerran jälkeen tee hirveästi mieli nähdä uudestaan, sillä Yatesin leffoille tyypillinen suppea sisältö ei tee elokuvasta kovinkaan kiinnostavaa. Ihan pätevä, mutta tässäkö se nyt sitten oli...
"Yet pity is of two kinds: one is of kinship recognised, and is near to love; the other is of difference of fortune perceived, and is near to pride."
*Tumblr
Instagram

Poissa Megia

  • Human Error
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Deathly Hallows -elokuvat. (Spoilaa!) Vol. 2
« Vastaus #435 : Tammikuu 07, 2012, 00:03:31 »
Olen tainut tänne jo aiemmin käydä kirjoittelemassa leffasta, mutta tulinpa nyt uudestaan. Katsoin äsken KV:n kakkososan ensimmäistä kertaa sitten maailmanensi-illan. Tuntui tosi oudolta. Nyt kun alkaa miettimään en ole varma olenko lukenut viimeistä kirjaakaan kuin kerran kokonaan. Välttelen näköjään lopetuksia.
Nyt kun olin puolisen vuotta elokuvaa sulatellut tuntui hyvältä idealta katsoa se uudestaan. Rehellisesti sanottuna lähinnä sen takia, että silloin kesällä tuli aika paljon tunteita pidäteltyä leffateatterissa. Nyt pääsin sitten vetistelemään ihan kunnolla omassa pienessä pimeässä huoneessani.

Leffa oli parempi kuin viime kerralla. Johtunee kenties osittain shokista, jonka sarjan loppuminen silloin samalla toi mukanaan. Mutta tosiaan, ihan itsekkin hämmästyin miten vähän minua häiritsivät tietyt kohtaukset/niiden muunteleminen/niiden puuttuvuus. Dumbledoren menneisyyden puuttuminen ei enää oikeastaan haitannut ja 19 vuotta myöhemmin tuntui melkein jopa hyväksyttävältä lopulta tarinalle. Näin selvennykseksi voin sanoa, että olen inhonnut epilogia siitä hetkestä asti kun sen ensimmäisen kerran luin.

Tietysti huonot kohtaukset nousivat yös paremmin esille. Inhoan edelleen äärimmäisen paljon lopputaistelua, seljasauvan kohtalo ärsyttää (lue: leikatkaa 15 viimeistä minuuttia leffasta pois ja olen onnellinen) ja Daniel Radcliffen näyttelijäntaidot saavat minut yhä tietyissä kohtauksissa kiskomaan hiuksia päästäni. Mutta ne hyvät kohtaukset. Täydelliset kohtaukset. Olen melkoisen vakuuttunut, etten koskaan tule näkemään yhtä kaunista ja koskettavaa kohtausta kuin Severuksen muistot. Niissä vain on sitä jotain. En osaa sanoin kuvailla, mutta ehkä ymmärrätte. Sitten on Severuksen kuolema, elpysmyskivikohtaus, kohtaus jossa linna "herää eloon"... Tuli itkettyä pienesti jokaisessa edellämainitussa.

Olen edelleen sitä mieltä, että elokuva on samanaikaisesti leffasarjan paras ja huonoin teos.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 21, 2012, 21:10:47 kirjoittanut Megia »
live hard live your dream.

Poissa Rantsu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Deathly Hallows -elokuvat. (Spoilaa!) Vol. 2
« Vastaus #436 : Elokuu 08, 2012, 23:31:11 »
Feeniksin killan ja Puoliverisen prinssin uudelleenkatsomisen ja perinpohjaisen tarkastelun – johon jostain syystä sitten ryhdyin  – jälkeen oli tietysti sitten pakko katsoa myös Kuoleman varjelukset uusiksi... YKkösosan katsoin jokin aika sitten ja en voi olla kirjoittamatta ajatuksiani jonkunlaisen arvosteluntapaisen muodossa tähän.

Harry Potter & Kuoleman varjelukset: osa 1

Viimeisen Potter-kirjan jakaminen kahdeksi elokuvaksi on kiistatta parhaita ratkaisuja, joita Potter-kirjojen elokuvaversioiden kanssa on tehty sitten Maggie Smithin tai Alan Rickmanin tapaisten näyttelijöiden mukaan ottamisen jälkeen. Ohjaaja David Yates pyyhki mainiolla, joskin kirjojen fanin silmin siltikin puutteellisella Puoliverisellä prinssillä Feeniksin killan sinänsä hyvän, mutta tietyllä tapaa tylsän ja hengettömän jälkimaun tyylillä pois; Yates osoitti pystyvänsä luomaan elokuvaan kirjan tunnelmaa ja ammentamaan kirjoista paljon elokuvakerrontaan. Kuoleman varjelusten ykkösosa on mielestäni elokuvasarjan onnistuneimpia elokuvia, katsoi sitä miltä kantilta tahansa.

Elokuvan ensi tahdit ovat yhtä juhlaa. Alun ministeri-pätkä on näennäisestä turhuudestaan huolimatta ihan tehokas ensinnäkin Rymistyirin pikaiseen esittelyyn, jonka olisin mieluusti toki nähnyt jo Puoliverisessä prinssissä, ja toimii Kingsleyn suojelius-viestiä ajatellen kätevänä muistutuksena katsojalle, että Taikaministeriö ei ole vielä joutunut Voldemortin vallan alle. Mutta elokuvan maagisen aloituksen varsinaiset huippuhetket ovat tunnelmallinen kohtaus, jossa Hermione langettaa vanhemmilleen muistiloitsun sekä näppärät otokset Kotikolosta ja Likusteritieltä. Elokuvan pääteema toimii alussa erinomaisesti ja ylipäätään elokuvan alku on todella "ladattu". Voldemortin ja Kuolonsyöjien kohtaus Malfoyn kartanossa olisi mahdollisesti kaivannut lievää viilausta Voldemortin vuorosanoihin, esimerkiksi toteamusta Professori Burbagesta Dracolle, mutta jos kirja-kitinä nyt jätetään sikseen, niin tämä(kin) kohtaus ansaitsee hatunnoston. Ralph Fiennes on Voldemortina huomattavasti vapautuneempi kuin esimerkiksi Feeniksin killassa: toiset pitävät, toisten mielestä Voldemortin uskottavuus kärsii Fiennesin kikkailusta erityisesti äänen kanssa, mutta vain elokuvaa ajatellen kohtaus on aika helmi.

Bill Weasley ja Mundungus esitellään viimein tässä elokuvassa; itse olisin toivonut Billiä jo Puoliveriseen prinssiin ja no, Mundungus ei olisi varmaan haitannut FK:ssa, mutta kun elokuva nyt on millainen se on, niin toimii tämä näinkin. Harryn lähtöä Likusteritieltä seuraava ilmataistelukohtaus on kaikin puolin vaikuttava, ainakin teknisesti. Karkotaseet-paljastumisen vaihtaminen Hedwigiin on ymmärrettävää, sillä vaikka Harryn hahmoa ei näin "kehitetä" tai analysoida kuten kirjassa, on ratkaisu ihan hyvä; Stan Pikitie tai "Harry riisuu aina aseista" -teema eivät ole mitenkään elintärkeitä elokuvalle ja Hedwigin kuolemaa myös korostettiin näin. Kotikoloon olisin kaivannut niitä kuuluisia "pieniä kivoja repliikkejä", esimerkiksi mainintaa siitä, että Voldemort tappoi itse Villisilmän tai että Georgen korvaan osui Kalkaroksen Sektumsempra. No, käy tämä näinkin. Eli hyvää rytmitystä, mutta ksityiskohtien viilauksella tästä(kin) olisi saanut enemmän irti. Mutta olen kritisoinut Yatesia tuosta aiheesta jo sen verran, että ehkäpä keskityn nyt vain itse elokuvaan...

Velhokaapujen toivominen häihin oli menetetty mahdollisuus jo Azkabanin vangin aloittaman vaatetrendin takia, mutta häiden "taisteluosuus" olisi saanut kestää pari sekuntia pidempään; nyt taistelevaa Ginnyä tuskin huomaa ja muutenkin tämä shokeeraava juonenkäänne läimäistään katsojan naamalle aika kuivasti; toisaalta taas hektisyys korostaa tilanteen yllätyksellisyyttä. Tottenham Cour Roadin vaihtaminen Shaftesbury Avenueksi oli mahdollisesti kuvaustekninen juttu, joten eipä siitä sen enempää. Kalmanhanaukio-osuuteen olisi voinut ehkä änkeä Harryn löytämän Lilyn kirjoittaman kirjeen Siriukselle, mutta pääpiirteittäin ei tietenkään mitää valittamista, ei se pianon pimputuskaan niin karmeaa lopulta ole. Laittamalla Dobbyn Oljon seuraan haluttiin ilmeisesti korostaa Dobbyn roolia ja valmistella katsoja sitä varten, että hänet nähdään pian uudestaan. Ratkaisu ei varsinaisesti haittaakaan, mutta Harryn ja Oljon lämpenevästä suhteesta ei saa mitään tarttumapintaa ja teema onkin jäänyt elokuvista pois kokonaan. Sen kanssa voi elää.

Ministeriö-kohtaukset ovat toimivia, vaikka Taikasilmä jäikin Pimennon oveen, joskin ministeriön vartijoiden ja henkilökunnan jästivirkamiesmäinen pukeutuminen pistää vähän silmään, mutta no... Velhokulttuurin tappo alkoi jo Azkabanin vangissa, joten minkäs teet. Ehkä jästisyntyisiä olisi voinut änkeä lisää kolmikon pelastettavaksi, mutta jälleen kerran kyseessä ei ole mikään erityisen olennainen seikka. Yatesin tiimin toteuttamat ankeuttajat ovat kyllä harvinaisen tylsiä; jos ankeuttajia on paljon, sen on tarkoitus olla vaikuttavaa, mutta se ei ole: ankeuttajat ovat vain tylsää massaa, eivätkä herätä oikein mitään fiiliksiä, vaikka tekevätkin tehtävänsä elokuvan kannalta vähintään välttävästi.

Telttailuosuus on samalla elokuvan ansioita ja kompastuskiviä: kolmikon suhteiden eri piirteitä kuvataan hyvin ja tunnelmaa on jälleen kerran ladattu osaavasti, eikä kirjan olennainen teema, eli Harryn (ja muiden) pärjääminen omillaan jää huomiotta, mutta tässä vaiheessa jo aiemmista leffoista minua mietityttämään jäänyt Yatesin leikkauspolitiikka menee taas yli hilseen: lyhyt kohtaus, jossa hirnyrkkejä kerrataan ja Voldemortin nimen tabu (joka on elokuvassa myöhemmin osana olennaista juonenkäänneettä) selitetään ei mahtunut mukaan. Tiedän, että elokuvasta kuuluu arvioida vain sitä, mikä siinä lopulta mukana on, mutta tarinan kerronnana kannalta kohtauksen olisi voinut hyvin sisällyttää mukaan. Dean Thomasin ja muutamien muiden poisjättäminen siitä eräästä metsästä eii sinänsä haittaa, mutta kaapparikohtausten muuttaminen olisi voinut elävoittää elokuvaa hiukan. Jostain syystä minulle tulee kaappariporukasta, tai siis lähinnä siitä "johtajasta" mieleen Summerin tai vastaavien yhteydessä esitettävät nuortensarjat... Outo mielikuva vain, ei sinänsä ongelma.

Harryn näkemät välähdykset Voldemortista ovat tietysti mukana, joskin tiivistettynä ja olisin kaivannut mm. pidempää vilkaisua Voldemortin Gregorovits-visiittiin, esimerkiksi kuvaa Voldemortista kävelemässä siellä vuoristomaisemissa tai missä olikaan kohti kylää: ei siksi, etteivätkö välähdykset toimisi – päinvastoin  – sillä ne ovat elokuvassa erittäin tyylikäs keino kertoa Harryn ja Voldemortin psyykkisestä yhteydestä, mutta telttailuosuus olisi kaivannut jotain piristävää tuulahdusta muualta. Ei sillä, etteikö se olisi sellaisenaan mielenkiintoinen, mutta en voi väittää olevani Harryn ja Hermionen tanssin ylin ystävä... Noin muuten elokuvan "väliosa" on joka tapauksessa hyvää jälkeä. Godrickin notko on kaunis kohtaus ja valeasujen pois jättäminen toimii hyvin. Ehkä tunnelmointia olisi voinut olla lisääkin ja kaunis musiikkiraita jää tälläkin kertaa ehkä liikaakin varjoon. Paikoitellen äänillä olisi nimittäin voinut tehostaa tunnelmaa enemmänkin, sillä alun jälkeen musiikkiraita on lähes poikkeuksetta todella hiljaisella.

Ksenofilus Lovekivan kohtaukset ja Tarina kolmesta veljeksestä laittavat elokuvalle kokonaan uuden vaihteen, jonka vauhti ja tunnelma jaksavat kantaa loppuun asti. Tarinan toteutus on kaunis ja elokuva lopetetaan tyylikkäästi Simpukkamökin edustalle ja Dobbyn kuolema on kaikin puolin koskettava kohtaus. Elokuva siis soljuu alusta loppuun kauniisti, viipyillen sopivasti, mikä on hyvää vaihtelua monen aiemman elokuvan hektiselle ja paikoin hengettömälle tahdille. Toisaalta elokuva ei myöskään, kuten ei valitettavasti ertyisemmin (en sano, että ei ollenkaan) mikään viimeisistä Potter-leffoista, "revittele" tunnelmalle missään vaiheessa, eikä ota aiheesta kaikkea irti. Kuoleman varjelukset, osa 1 on loistavasti rytmitetty, tunnelmallinen ja kunnianhimoisesti tehty elokuva, joka huutaa kuitenkin sitä pientä viimeistä silausta. Vikoja eli ei, elokuva on joka tapauksessa onnistuneimpia Potter-leffoja ja vailla selvää heikkoa lenkkiä: tasaisen vahvaa ja, jos esimerkiksi velhopukeutumisen puuttuminen tai vastaavat oikut eivät häiritse, kirjalle kunniaa tekevää jälkeä.

Kuoleman varjelukset, osa 1 vaattii hieman keskittymistä ja oikeaa mielentilaa, jotta siitä saa kaiken irti, sillä kuten todettu, elokuva ei hirveästi revittele asioiden kanssa, eli Tarina kolmesta veljeksestä -animaation lisäksi hienoja visuaalisia kikkoja tai muita vastaavia koukkuja ei ole. Dumbledoren historia jäi myös pimentoon, mutta elokuvaa katsellessa sitä ei hirveästi ajattele, mitä nyt jotkut asiat tuntuvat ilman vähän irrallisilta. Joka tapauksessa KV, osa 1 on tietyllä tapaa todella faniystävällinen elokuva, vaikka sille epäilemättä löytyy myös vastustajansa. Kaiken kaikkiaan Yatesin näköinen elokuva, hyvässä ja pahassa, tällä kertaa enimmäkseen hyvässä.

Pahoittelen mahdollisia epäjohdonmukaisuuskia tai kielioppi/kirjoitusasu-kämmejä tekstissä, ei meinannut pysyä paketti kasassa kirjoittaessa tällä kertaa. Toivottavasti kompaktimpi analyysi-arvostelu-mikäliepaasaus tulossa myös kakkososasta, yritän hillitä itseni sen kanssa.

****/5
+Aloitus on maaginen
+Ammentaa paikoin kirjasta hyvin, mm. Hermionen vanhemmat ja Tylypahkan pikajuna -pätkä
+Viipyilevä, maltillinen rauhallinen tahti
+Paikoitellen todella lumoava
+Aikalailla se tärkein saatu mukaan, vaikka pikkuasioista voi aina vääntää
-Ei käytä koko potentiaalia, mikä on sääli (tosin tähän on saanut tottua jo monen leffan kanssa)
-Jälleen kerran ne yksittäiset, kiistanalaiset... öö... omituisuudet
-Pieni viilaus olisi ollut paikallaan

"Severus... Severus, please! We were friends..."
"Avada Kedavra!"
"Yet pity is of two kinds: one is of kinship recognised, and is near to love; the other is of difference of fortune perceived, and is near to pride."
*Tumblr
Instagram