Aihe: Potterin klishee

[My Name Is]

Minusta on hyvin ärsyttävää kun joka ainoan kirjan lopussa Harry joutuu suureen seikkailuun (joo, tiedetään, kirja olisi tylsä mutta silti!), josta sitten oman nokkeluutensa ja määrätietoisuutensa avulla pelastuu lähes vahingoitta. Ja aikuiset, koulun läpi käyneet velhot vain kaatuvat, mutta nuoriso vain talsii eteenpäin! Siis tuntuu kuin Fred olisi ainoa nuorimmasta sukupolvesta, joka kuoli. Siitä sitten seuraavaan kliseeseen, täysin identtiset kaksoset, jotka eivät poikkea toisistaan millään tavalla. Ja, kirjoissa tuntuu epäuskottavalta että Harry ja kumppanit ei tehneet mitään pahaa täysin siitä syystä, että tekee mieli (kuka muka ei ole joskus viisivuotiaana varastanut isosiskon karkkeja?). Siis, he veivät Norbertin pois, koska eivät halunneet että Hagrid saa potkut, he menivät lentävällä autolla, koska eivät päässeet portista, joten siis periaatteessa jos Harry kertoisi kaikille täyden totuuden, hän ei koskaan joutuisi jälki-istuntoon (ihan sama vaikka Pimento on ääliö). Ja Draco Malfoy! Hänen kliseensä:
-Se peruspahis, joka ei tee mitään hyvää ikinä.
-Kaikki ovat häntä vastaan, paitsi luihuiset.
-Aina hyökkäämässä Harryn kimppuun.
Ja pari muutakin. Harryn kliseet:
-Orpo, menettänyt vanhempansa, ah, niin traagisella tavalla.
-Itsepäinen ja rohkea, aina pelastamassa ystäviään (mitä väliä omalla nahalla on?).
-Kiltti, ei tee ikinä mitään väärää.
Ronin kliseet:
-Isosta perheestä.
-Köyhä.
-Ei melkein mitään riitoja Harryn kanssa.
Hermionen kliseet:
-Poikaporukan tyttö.
-Ensin niin ärsyttävä, mutta sitten päähenkilön paras kaveri (ainakin melkein).
-Fiksu ja suorasukainen, keksii aina oikeat sanat, jotka servaa "pahat".
Voisin keksiä monesta muustakin, mutta tällä hetkellä en ehdi (tulen ehkä muoksimaan lisää myöhemmin).

[Astella]

Kuten aloitusviestissä huomautettiin, Harry ei ole koskaan hävinnyt Voldemortille, mutta sitävastoin ei ole myöskään voittanut (paitsi lopussa, of course). Se osittain häiventää klisheetä.

Mikä kirja ei olisikaan niitä täynnä? On otettava huomioon että Potterit on alunalkaen ollut lastenkirjoja, ja lapset tarvitsevat useinmiten selkeitä asioita määrittelemään eri henkilöt (esim hyvän ja pahan). Jos Draco olisi kauhean komea, mukava ja voittaisi aina, mutta olisi pohjimmiltaan paha, niin ei lapsi sitä huonona ajattelisi. Lapselle on helpompi ymmärtää hyvän ja pahan erot kun hyvä on täydellinen ja paha vähän vähemmän täydellinen.

Totuudenmukaistahan se ei ole, koska hyvää ja pahaa on vaikea normaalielämässä määritellä, ja pahis voi olla komea ja mukava ja hyvis ruma ja häijy, mutta lapsi ymmärtää sen paremmin kun se on ns. "oikein päin". Kuitenkin kyse on vain kirjasta.

Totta, Harry Potterithan ovat mustavalkoisia kerronnaltaan, koska itse Harry on ajattelee suurimman osan asioista mustavalkoisesti. Ja tietysti lapsenkin on kirjat helpompi näin ymmärtää.

Ja pakko sanoa, että kun joku sanoi, että Harry onnistuu kaikessa, niin enpä usko. Harry on koulussa vain kohtuullinen, ei noudata sääntöjä, ei näytä kirjojen mukaan hyvältä jne. hän on hyvä vain huispauksessa.

Mutta huomauttaisin tähän, Dracohan on komea ja hauska, aivan loistava tilannekomiikassa :) eli ei nämä hahmot niin mustavalkoisia ole, täytyy vain ajatella toisin kuin Harry, nimittäin objektiivisemmin

Okei, se kyllä on outoa, että ensin Luihuinen voittaa monta vuotta peräkkäin. Sitten Harry tulee kouluun ja johan alkaa Rohkelikko voittamaan :P
Se on ehkä mieltäni eniten järkyttävä klisee ja on Voldemortiakin kuvailtu liian mustavalkoisesti, mutta kuten sanoin, kirjat ovat mustavalkoisia, koska harryn ajatusmaailma on mustavalkoinen, varsinkin Voldea kohtaan.