Kirjoittaja Aihe: Coraline varjojen talossa  (Luettu 2711 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

WithoutClue

  • Ankeuttaja
Coraline varjojen talossa
« : Kesäkuu 18, 2004, 12:24:44 »
Musta tää kirja on aika mielenkiintoinen. Siis kun on lukenu tän, tuntuu että tää ois vaan joilleki nelosluokkalaisille sopivaa "kauhua", mutta silti sitä jää ajattelemaan, että mitä siinä oikeastaan oli... Vaikea selittää (kuten huomaatte), mutta tää oli kuitenki niin erilainen kirja, että jäi semmonen outo tunne...
No, kuitenki, juoni lyhyesti:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Tää on Neil Gaimanin kirjoittama. Takakannessa kerrotaan: "Kulttikirjailija Neil Gaimanin kauhutarina vie rinnakkaismaailmaan, joka jää kummittelemaan kaikenikäisten mieleen."
Ihan miten vain... ;)
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 15, 2007, 20:30:08 kirjoittanut Tinna »

Poissa Seireeni

  • Kielipoliisi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • 17 seconds is all you need
  • Tupa: Rohkelikko
Coraline varjojen talossa
« Vastaus #1 : Kesäkuu 23, 2004, 15:22:51 »
Oi, luin Coralinen juuri (suomeksi kylläkin) ja pidin kovasti. Minusta kirja oli ihanan kiehtova. Siinä oli paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia,
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Välillä Coralinen repliikit tuntuivat hieman väkinäisiltä, mutta ehkä Gaiman on halunnut painottaa sitä, että Coraline on lapsi.

Kavahdin vähän kirjan takakantta, jossa sitä luonnehdittiin kauhukirjaksi. Ei se kyllä minua pelottanut, onneksi. Minä olen nimittäin aivan hysteerinen, en voi sietää kauhua.

Minä pidin kissasta myös, ja Neidit Spink ja Forcible olivat kanssa hauskoja.

Hyvä kirja, tosin toisella kerralla täytyy lukea se yhdeltä istumalta.

(Edit: poistin epätoimivat hymiöt.)
//Tinna lisäsi varoituksen spoilauksesta
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 15, 2007, 20:31:28 kirjoittanut Tinna »
Ja naamiaiset satumaan, ne on lopuillaan
Niin seireeni vei kuninkaan

Poissa Fimca Worthleberr

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Capricorn Ascending
  • Tupa: Korpinkynsi
Coraline varjojen talossa
« Vastaus #2 : Toukokuu 21, 2005, 19:53:13 »
Viehättävä ja outo, jopa hieman pelottava pikku kirja. Olen vasta puolessavälissä, mutta voin jo sanoa, että erittäin hyvä ja viihdyttävä tarina on kyseessä, suosittelen kaikille. Aluksi ajattelin, että jaa-a, jokin lasten satuhan se tämä (minulla ei ole mitään lasten satuja vastaan), otetaan nyt sitten välipalaksi ennen kuin alan lukea Tsehovin valittuja novelleja.

Osoittautuikin sitten niin, että kirja ylitti alkuperäiset odotukseni, jopa roimasti. Se on nopea- ja helppolukuinen, kerronta on mielestäni mukavaa, jotenkin sopii pikkutytön seikkailuihin. Huumoriakin löytyy, ainakin minun mielestäni, eikä se ole ollenkaan huono asia. Nappisilmäiset ihmiset ovat todella epämiellyttävä, jopa sairas, mutta nerokas keksintö, ja se, kuinka toinen äiti syö koppakuoriaisia elävältä revittyään näiltä ensin jalat irti. Nice.

Kirjan sisäkannessa oli jonkun immeisen arvostelu kirjasta, siinä sitä verrattiin Liisa ihmemaassa-satuun. Minusta Coraline hakkaa Liisan mennen tullen, ihmemaa-juttu on aikansa elänyt, tyhmä ja järjetön. Toista on tämä kirja, jossa on ainakin jonkinlainen logiikka, ja jossa outoja juttuja esiintyy tuon tuostakin - juuri minun makuuni. Odotan innolla, mitä kaikkea saan vielä varjojen talosta lukea.
Musta kissa on yksi lempparini.
Look, look, keep looking straight into those cold eyes.

Poissa Graveheart

  • Vesijuoppo Yrjäläinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Coraline varjojen talossa
« Vastaus #3 : Kesäkuu 11, 2005, 20:35:34 »
Luin Coralinen käydessäni kaverin luona viime viikonloppuna. Näin kirjan pöydällä ja kun olin Neil Gaimanista vähän jotain aikaisemmin kuullut, päätin tylsyydessäni ottaa kirjan käteen ja lukea sen siltä istumalta (makaamalta). Suunnilleen puolitoista tuntia siihen meni, pitkäksi sitä ei nimittäin ole kirjoitettukaan.

Tarina ei sinänsä jäänyt kummittelemaan jälkeenpäin, ehkä eniten mieleen jäivät ne vangitut aaveet jotka olivat unohtaneet kaiken itsestään oltuaan teljettyinä piiloihinsa liian kauan. Mukana oli myös aika mielenkiintoisia yksityiskohtia, joita en kuitenkaan pelottaviksi sanoisi. Ehkä fantasiakauhu ei toimi minuun kovinkaan hyvin. Mutta uskon kyllä että aika monet 8-12-vuotiaat lukijat varmasti saavat niistä paljon irti. Kirja ei kuitenkaan tuntunut mitenkään täydellisen lapsenmieliseltä, minä en ainakaan lukisi sitä iltasaduksi kouluikäistä nuoremmille.

Tarinassa tuntui myös olevan jonkinlainen opetus. Omat vanhempasi rakastavat sinua kaikkein eniten, vaikka he tuntuisivatkin joskus maailman tylsimmiltä vanhemmilta.

Mitä muita Neil Gaimanin kirjoja suosittelisitte? Voitte myös vaikka kertoa niistä jotain (olen lukenut Tähtisumun jo).
My gramma has this joke where she says "Knock knock"
I say "Who's there?"
She says "I can't remember" and starts to cry

Poissa Founa

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Coraline varjojen talossa
« Vastaus #4 : Kesäkuu 26, 2006, 11:37:09 »
Luin kirjan tässä muutama päivä sitten lainattuani sen kirjastosta, itse asiassa tämän topicin ansiosta.

Ei ollut niin pelottava kuin olin päätellyt kannen perusteella. Mutta kyllä siinä oli jotain "värisyttävää", kuten esim. napit silmien tilalla, peilin taakse lukitseminen ja tuollainen lukittu ovi, jonka takaa löytyy toinen maailma. Pelkään kaikkea tälläistä. :D Luin kirjan melkein kokonaan yhdessä päivässä, ja mielestäni loppu ei ollut jotenkin niin hyvä. Kuten joku mainitsikin jo täällä, niin ehkä vähän venähtänyt ja pitkäveteinen. Välillä siis.

Mutta se kissa oli paras. (:
i am my own life, own harm

Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Coraline varjojen talossa
« Vastaus #5 : Kesäkuu 03, 2008, 15:03:05 »
Luin tuon kirjan ensimmäisen kerran muutamia vuosia sitten, jolloin olin tietysti nuorempi ja pelokkaampi, ja silloin kirja teki todella voimakkaan vaikutuksen, ja kyllä se tuntui kamalan pelottavalta ja ahdistavaltakin. Sittemmin olen lukenut Coralinen uudelleen sekä suomeksi että englanniksi, ja jotain viehätystä siinä edelleen on, vaikka tapahtumat eivät ahdistakaan yhtä paljon kuin silloin pienempänä - ja yleensä ensimmäinen lukukerta on kaikkein jännittävin, kun ei tiedä, mitä kirjassa tulee tapahtumaan. Hienosti kirjoitettu ja yllätyksellinen kirja tämä kuitenkin on, todella hyvä.
In my world love is for poets - so I'm trying to be one.

Poissa Ana

  • Vuotislainen
Vs: Coraline varjojen talossa
« Vastaus #6 : Tammikuu 02, 2015, 20:59:04 »
Luin kirjan ensi kertaa joskus tosi nuorena. Pidin silloin ja pidän siitä nyt. Löysin kirjan todella hyvällä onnella kirpputorilta ja ostin saman tien. Nettiantikvariaateissa toki on, mutta useimmat Neil Gaimanin kirjat on kiven alla jos tahtoo ostaa. Olen tosi tyytyväinen että omistan sen kirjan nyt ja se on kirjahyllyssäni. Kirja on nopealukuinen ja painajaisen kaltainen, lähinnä kauhua lapsille. Siitä huolimatta iästä riippumatta siitä voi nauttia! Kirja on ihan paras, siinä on jotain unenomaista. Pitääpä taas lukea uudestaan joku päivä.