Kirjoittaja Aihe: Jane Austen  (Luettu 10500 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

EternalEmerald

  • Ankeuttaja
Vs: Jane Austen
« Vastaus #25 : Kesäkuu 14, 2007, 10:14:45 »
Minäkin pidän kovasti Austenin kirjasta Ylpeys ja ennakkoluulo. Kirjassa on paljon hauskoja ja persoonallisia ihmisiä esim. Lizzyn äiti, joka on aivan tavattoman huvittava ja ärsyttävä. Darcy on myös yksi lempihahmoistani Bingleyn lisäksi. Pidän kovasti vanhanaikaisista kirjoista, sillä niissä oppii paljon ennenaikaisista käytönnöistä ja laeista jne. Kun nyt miettii, että ennen vanhaa vanhin poika peri isänsä tilan, eikä naisilla ollut mahdollisuuttakaan periä sitä, kuulostaa aika järjettömältä miten miehiä on ennen arvostettu enemmän kuin naisia! No, onneksi nykyään on ainakin Suomessa sitä tasa-arvoa. Mutta, kirja on ihana, sillä siinä on paljon tavallista perhe-elämää rakkauden ja pettymysten ja hauskojen tapahtumien ohella. Kirja on monella tavalla viihdyttävä ja sopii aika monen ikäisille ja kirjahan on klassikko, joten sitä toivottavasti luetaan vielä pitkään.
Omistan myös tuon 6-osaisen sarjan, joka on aivan ihana! En ole kyllä nyt sitä pitkään aikaan katsonut, sillä katsoin sen niin monta kertaa viime syksynä, ettei ihan heti tee mieli katsoa tässä lähiaikoina sitä. Ja lisäksi omistan vielä sen elokuvan, jossa näyttelee mm. Keira Knightley. On tuo elokuvakin ihan katsottava, mutta se ei ole niin hyvä, sillä se on ehkä mielestäni liian uudenaikainen, enkä muutenkaan ole kauhea Keira Knightley -fani.

Olen yrittänyt löytää Jane Austenin muita kirjoja, mutta valitettavasti niitä ei ole löytynyt mistään. Ehkäpä joskus esim. kirpparille mentäessä niitä tulee toivottavasti vastaan. Omistan kuitenkin tuon Järki ja tunteet -elokuvan, jossa taisi näytellä mm. Emma Thompson, Alan Rickman, sekä Hugh Grant ja Kate Winslet. Ihan mukava elokuva.

Poissa Villa Viola

  • Salarakas Mäyrä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Rakkaus on kärsivällinen!
  • Pottermore: WingHowl90
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Jane Austen
« Vastaus #26 : Syyskuu 24, 2007, 17:21:58 »
Jane Austenin tuotanto ei perusteluja kaipaa! Se vaan on niin ilmiömäistä.

Ensimmäinen kosketus Austenin tuotantoon oli BBC:n MAHTAVA Ylpeys ja Ennakkoluulo- filmatisointi. Jennifer Ehle ja Colin Firth ovat mahtavat Elizabeth Bennet ja Herra Darcy. Tämä sarja on jotain joka kaikkien tulisi nähdä! Valitettavasti vuonna 2005 ilmestynyt elokuva ei yllä samalle tasolle kuin BBC:n mini-sarja. ( Saattaa kyllä johtua siitä, että vertaan elokuvaa liikaa " alkuperäiseen" versioon. ( Minulle alkuperäinen on sarja.))

Ylpeys ja Ennakkoluulo- kirjaa lukiessani pystyn mainiosti eläytymään tapahtumiin. Häpeän joka kerta Rouva Bennetiä aina kun Elizabethkin tekee niin, ja pystyn tuntemaan sen epätoivoisen rakkauden, jota melkein kaikki kirjassa tuntevat. Mahtavaa!

Järki ja tunteet ei ole minulle aivan yhtä tuttu kuin edellä mainittu teos, mutta tiedän sen tarinan. Olen nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan moneen kertaan ( sen jossa on Alan Rickman, Emma Thompson... ) ja aloittanut lukea sitä kirjaa, mutta valitettavasti aika ei ole riittänyt, että olisin saanut kirjan loppuun asti. Mutta ehkä vielä joskus...

Ostin juuri Emman englanninkielisen version ja aion lukea sen (ja samalla kartuttaa sanavarastoani) ennen kevään englannin kirjoituksia. On hyvä tapa opetella uusia sanoja hyvän kirjan lomassa... Emman tarina on minulle varmaankin vierain Austenin tuotannosta.

Uusin löytöni Austenilta on Viisasteleva sydän. Luen sitä parhaillaan. Tämä into lähti liikkeelle viime tiistaina, 18.12, tulleesta Viisasteleva sydän- elokuva filmatisoinnista. Elokuva oli todella ihana, joten toivon kirjalta vielä enemmän!
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 23, 2007, 14:46:40 kirjoittanut Villa Viola »

Poissa Nimue

  • broccoli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I’m collapsing in stellar clouds of gas.
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Jane Austen
« Vastaus #27 : Joulukuu 22, 2007, 19:21:39 »
Sain kuuri luettua Ylpeyden ja Ennakkoluulon. Innostuin lukemaan kirjan, kun näin BBC:n version kirjasta. Lähinnä se innosti lukemaan (olen yrittänyt lukea teosta useammankin kerran, mutta nyt sitten otin itseäni niskasta kiinni.)

Ihastuin juoneen. Juoni oli ihana, hahmo kivoja, ja muutenkin en voi sanoa mitään pahaa kirjasta. Kuvitus piristi ;) Olen yrittänyt etsiä uudempaa versiota elokuvasta, mutten löydä. Vanhempi sarja oli kiva :D Tunteet ovat kirjassa niin aitoja, ja Herra Collinsin mielistely oli hauskaa. Varsinkin siinä kosimistilanteessa. "Olen valinnut teidät.." En osaa sanoa lempihahmoani, mutta Herra Darcy oli ihana <3 Austen keksi ihanat, ja monipuoliset hahmot, sekä ihana juonen.

Muita kirjoja en ole lukenut, nähnyt vain Järjen ja Tunteet, Emma ja Viisasteleva sydän odottavat vielä... :D Meiltä löytyisi kirjani myös Emman englanninkielinen versio, mutta epäilen, ettei kielitaitoni ylty ihan niin pitkälle ^^
"You being all mysterious with your - cheekbones and turning your collar up so you look cool."

Morre

  • Ankeuttaja
Vs: Jane Austen
« Vastaus #28 : Joulukuu 22, 2007, 19:28:40 »
Jane Austen on kirjailija, jonka suhteen minun pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja kasvaa aikuiseksi. Suorastaan hävettää, että olen kirjallisuudenopiskelija (olkookin että kotimaisen), enkä ole juurikaan perehtynyt Austenin tuotantoon. Tämä johtuu yläasteen kahdeksannesta luokasta. Minulla oli äidinkielenopettaja, joka määräsi tytöt lukemaan Ylpeys ja ennakkoluulo -teosta ja pojat saivat lukea Agatha Christietä, koska "dekkarit sopivat pojille paremmin". Sisäinen feministini varmaan heräsi silloin ensimmäistä kertaa ja luettuani Austenia kokonaiset 40 sivua, haukuin kirjan lyttyyn (fiksua!) ja vaadin saada lukea Christietä.
Sain tahtoni läpi ja sen jälkeen en ole Austenin tuotantoon koskenut.

Poissa Giladra Carrion

  • Kuolonsyöjä
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ShieldFang27063
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Jane Austen
« Vastaus #29 : Helmikuu 22, 2008, 14:00:02 »
Olen lukenut Austenin kirjat Ylpeys ja ennakkoluulo sekä Viisasteleva sydän. Pidin molemmista, ja mielestäni Austen on ehdottomasti yksi parhaimmista lajityyppinsä kirjailijoista.
Luen juuri parhaillani tuota Ylpeys ja ennakkoluulo -teosta uudelleen, en tarkalleen tiedä, miksi. Hyvä kirja ja hyvin jaksan lukea, mutta kenties liian tasainen minun makuuni. Kaipaan kuitenkin hieman enemmän dramatiikkaa romanttisilta kirjoilta, mutta on tuo siitä huolimatta hyvä. Eihän tuohon aikaan ollut soveliastakaan kirjoitella kovinkaan "räävittömiä" romaaneja...
Historiallisista romaaneista pidän erityisesti, ja siksikin tuo teos iski.
Katsoin tuon elokuvan vasta luettuani kirjan, ja oli sekin ok. Keira Knightleysta en pidä laisinkaan, eikä tuokaan rooli ollut poikkeus. Teki kenties Elizasta vain ärsyttävämmän hahmon, kun nyt luen toistamiseen.
BBC:n sarjasta olen nähnyt pari ensimmäistä jaksoa ja siitä kyllä pidin kovastikin :)

Mr. Darcy viehätti minua jostain syystä kovasti heti ensimmäisellä lukukerralla alusta alkaen, vaikka hän niin kovasti muka inhottava oli :)

Viisasteleva sydän oli myöskin hyvä teos, muttei yllä aivan tuon pääteoksen rinnalle.

//Muoks.
Olen tässä yrittänyt lukea tuota Viisasteleva sydän -teostakin uudelleen, mutten vain jaksa... Tuli mieleen, ettei se ehkä sittenkään ollut niin hyvä.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 28, 2008, 13:55:50 kirjoittanut Giladra »
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”

Poissa Mimmi

  • kolmen soinnun rälli
  • Vuotislainen
  • gimme danger
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Jane Austen
« Vastaus #30 : Maaliskuu 13, 2008, 16:04:22 »
Toki Austenkin on saanut aikaan myös vähemmän hyviä kirjoja. Esimerkiksi Kasvattitytön tarinaa en koskaan jaksanut lukea loppuun, eikä se myöskään elokuvana ollut erityisen
Kasvattitytön tarina alkoi mielenkiintoisesti ja kauniisti, mutta sitten se jotenkin hukkui. Siinä vaiheessa, missä hahmot rupesivat sitä teatteriesitystä pykäämään, olin jo että joo-ei-kiitos-enää-lisää. Muita Austeneita en sitten ole lukenutkaan, vaikka tarkoituksena kyllä olisi. Luin joskus Jane Austen-lukupiiri-nimisen kirjan, enkä osannut päättää oliko se hyvä kirja vai todellakin hanurista, mutta kirjat joista hahmot keskustelivat kuullostivat mielenkiintoisilta. Nyt, jos neuvoja saisin pyytää, haluaisin tietää, mikä Austenin teoksista minun kannattaisi (eli paras Austen siis) lukea ensimmäiseksi.
Keep your 'lectric eye on me babe
Put your ray gun to my head
Press your space face close to mine, love

Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Jane Austen
« Vastaus #31 : Maaliskuu 13, 2008, 18:46:31 »
Yksi tämänhetkisistä lempikirjailijoistani, aivan loistava :> Tosin kaikki Austenin kirjat eivät ole mitään mestariteoksia, kuten vaikkapa jo mainittu Kasvattitytön tarina. Olen kyllä jaksanut kahlata sen läpi, mutta melko pitkäveteinen se on - puhumattakaan päähenkilöiden ärsyttävyydestä!
Mutta Ylpeys ja ennakkoluulo, Järki ja tunteet sekä Viisasteleva sydän ovat jotain aivan mahtavaa. Kahteen ensimmäiseen tutustuin tv-sarjan ja leffan kautta (jotka niin ikään ovat suorastaan fantastisia), ja onneksi päädyin lukemaan kirjatkin. Ihanaa suhdesekoilua, puhumattakaan sitten niistä ihastuttavista henkilöistä. Darcy on ehdottomasti ihanimpia mieshahmoja, joihin olen koskaan törmännyt. Niin ihanan salaperäinen, synkistelevä ja romanttinenkin. Aww.
In my world love is for poets - so I'm trying to be one.

Poissa Miléna

  • Ryppykuu
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LumosQuest8
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Jane Austen
« Vastaus #32 : Maaliskuu 13, 2008, 19:45:30 »
Nyt, jos neuvoja saisin pyytää, haluaisin tietää, mikä Austenin teoksista minun kannattaisi (eli paras Austen siis) lukea ensimmäiseksi.

Minä aloitin Austenien lukemisen Emmasta, mutta kyseinen kirja luultavasti tuntuu aikalaisen tylsältä ja puuduttavalta (sellainen mielikuva minulla kirjasta oli kolmanteen lukukertaan asti, jolloin kirja paljastuikin minusta varsin ihanaksi kirjaksi, yhdeksi lempi Austeneistani). Ylpeys ja ennakkoluulo tietysti on se tunnetuin Austen ja aloittaminen siitä on suhteellisen turvallista, jos kuitenkin haluat lukea jotain tunnepitoisempaa niin Järki ja tunteet on hyvä vaihtoehto, joskin siinäkin on välistä tylsiä suvantovaiheita. Jos "tylsät tyttökirjat" eivät muuten ole lajisi ehdotan ehdottomasti sinua lukemaan Northanger Abbeyn (vanha suomennos: "Neito vanhassa linnassa") se on Austenin ensimmäinen kirja (vaikka julkaistiinkin muistaakseni viimeisenä) ja siinä on enemmän sellaista parodista otetta ja yhteiskunnan normeilla leikkimistä.

Sensijaan Kasvattitytön tarinan ja Viisastelevan sydämmen neuvon lukemaan vain, jos tyttökirjat kiinnostavat erityisesti :)
Voima on massa kerrottuna kiihtyvyydellä (F = ma)

Poissa Heliodora

  • haihattelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Jane Austen
« Vastaus #33 : Heinäkuu 14, 2008, 13:20:17 »
Vain Ylpeyden ja ennakkoluulon olen tähän mennessä lukenut kokonaan, mutta pidin siitä kyllä paljon. (Lukemista siivitti Ylpeys ja ennakkoluulo-elokuva, ja täytyy sanoa, että Keira Knightley oli kyllä hyvä Elizabeth, mutta kukaan muu ei voi minun mielikuvitukessani olla mr. Darcy kuin Colin Firth, vaikka en ole sitä TV-sarjaa edes nähnyt)

Olen lukenut joskus vähän Emman alkua, ja jotain melkein puoleenväliin asti, olisiko se ollut joku Neito vanhassa linnassa? Ja sen lisäksi minulla on nyt Järki ja tunteet kesken. Pidän Elinorin hahmosta, hänen järkevyydestään ja realistisuudestaan, mutta Marianne suurine tunteineen hieman ärsyttää. En viitsinyt nyt vielä selata koko keskustelua läpi ennen kuin olen lukenut tuon kirjan, joten kysyn: Järki ja tunteet elokuvassa esiintyvät ainakin siis Alan Rickman, joka on eversti Brandon? Onko Hugh Grant sitten Willoughby? Ja kuka esittää Edward Ferrasia?

Jane Austenin kirjoitustyyli on on mielestäni sellainen vähän piilohuumorinen,  hänen teksteissään on paljon ironiaa ja sarkasmia hänen omaa maailmaansa kohtaan. Lisäksi hänen henkilöhahmonsa ovat hienoja ja hauskoja.
for every lie I unlearn I learn something new
I sing sometimes for the war that I fight
'cause every tool is a weapon - if you hold it right.

Tuuli

  • Ankeuttaja
Vs: Jane Austen
« Vastaus #34 : Lokakuu 05, 2008, 17:29:10 »
Katsoin Jane Austen -leffoja, kun tulivat tässä jokunen talvi Yleltä (Northanger Abbey, Emma, Kasvattitytön tarina) ja sopivasti siinä tienoilla tuli Neloselta Järki ja Tunteet. Leffoista pidin paljon ja silloin päätin että Austenit on seuraavaksi lukemistossa... Mutta vasta nyt olen saanut aloitettua Emmaa. Alkuunsa oli totuttelua vanhahtavaan tekstiin ja aika rönsyilevään kerrontaan, sekä runsaisiin hahmoihin - mutta kyllä se siitä lähti. :) Montaa sivua kerrallaan en kyllä jaksa keskittyä lukemiseen, olen varmaan liian tottunut suoraviivaisiin toimintadekkareihin... : D

Poissa Flamerie

  • Emotionaalinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ProphecyHowl3
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Jane Austen
« Vastaus #35 : Lokakuu 20, 2008, 18:40:56 »
Minäkin voisin nyt julistautua suureksi Austenin faniksi.

Innostukseni taisi syntyä viime vuoden puolella kun YLEltä näytettiin leffoja kirjoista. Katsoin Järjen ja Tunteet ihan vain mielenkiinnon vuoksi, ja loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen että on pakko katsoa/mielellään lukea Austenia lisää. Sitten katsoin Northanger Abbeyn ja mielipide vahvistui. On kuitenkin yllättävän hankalaa löytää Austenin kirjoja mistään! Luin kesän lopussa Ylpeyden ja Ennakkoluulon ja rakastuin aivan täsyin. Jostain syystä tuommoinen romanttinen hömppä puree näemmä. Ensin olin vähän ennakkoluuloinen ihan vaan sen takia, koska kerronta oli vähän hankalaa lukea aluksi, ja koska suuria tunteen purkauksia tuskin voi odottaa 1800-luvulla kirjoitetulta kirjalta. Ihan tosi. :D Mutta sitten se alkoi sujumaan. Viime kuussa luin Tavat ja Tunteet (koska luulin kääntäjän tehneen virheen ja kuvittelin sen olevan Järki ja Tunteet). Se oli hyvä ja nopea luettava, mutta toisaalta, Austen itse oli kirjoittanut siitä vain ensimmäiset viisi lukua, ja joku toinen on kirjoittanut sen loppuun Austenin kuoleman jälkeen. Nyt sitten aloitin sen Järjen ja Tunteet ja olen kyllä pitänyt.

Austenin kirjoja lukiessa tulee välillä vähän sellainen olo, että ei ihan tiedä mitä kukakin tarkoittaa sanoessaan sitä ja tätä. Siis se jää todellakin välillä epäselväksi, onko tämä henkilö nyt sarkastinen vai tarkoittaako se sitä oikeasti vai mitä. :D
Forces collide.

Luna

  • Ankeuttaja
Vs: Jane Austen
« Vastaus #36 : Helmikuu 08, 2009, 00:16:28 »
Olen lukenut Austenilta Ylpeys ja ennakkoluulon (alkuperäiskielellä), Emman, sekä Neito vanhassa linnassa-kirjan. Lisäksi olen nähnyt Y&E:n ja Emman elokuvina, sekä myös ensinmainitusta tehdyn minisarjan. Minisarja on mielestäni aivan loistava ja ehdottomasti kaikista paras filmatisointi kyseisestä teoksesta. Mr. Darcy on mielestäni yksi kirjallisuuden ihanimmista mieshahmoista ärsyttävyytensä, ylpeytensä, käytöksensä ja lojaaliutensa puolesta. Sarjassa näyttelevä Colin Firth Mr. Darcyna on vain jotain, mikä sulattaa muuten niin jäisen sydämeni lopullisesti. :)

Mutta Austenin lumoavat kirjat ovat syy, miksi alun perin edes katsoin mitään hänen kirjoistaan tehdyistä elokuvista. Minä rakastan hänen teoksissaan tunnelmaa, kepeyttä, romantiikkaa ja tyylikästä ironiaa Englannin keskiluokkaa kohtaan. 1800-luvun kirjoissa on mielestäni se erikoinen puoli, että henkilöhahmojen syvyyksiä ei olla kuvailtu suoraan tekstissä, vaan lukija joutuu suurimmaksi osaksi itse miettimään hahmojen motiiveja ja sielunelämää. Kohteliaisuuden ja etiketin takana on aina jotain muutakin, vaikka Austen ei tuokaan sitä puolta kovin radikaalisti esiin.

Austenin kirjojen sankarittarille käy poikkeuksetta aina hyvin ja kaikki päättyy onnellisesti. Tämä on jotain, mistä salaisena romantikkona ja ikuisena haaveilijana olen erittäin riemastunut. On minullakin ollut lukuhistoriassani aika jolloin vaadin lähes inhorealistisia kuvauksia ja loppuja, mutta tosielämää saa tarpeeksi eteensä ilman että sitä tarvitsisi vielä lukea kaikista mahdollisista kirjoistakin.

Jos Austenin itsensä elämä kiinnostaa, suosittelen katsomaan elokuvan Jane Austenin jalanjäljillä. Se on tietysti vain yksi teoria siitä, millaista kirjailijan oma rakkauselämä saattoi olla, mutta antaa se ainakin vähän ajateltavaa. Ja elokuvanakin se on ihan hyvä.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 08, 2009, 00:22:21 kirjoittanut Luna »

Poissa Kate

  • Hänen korkeutensa
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
    • Livejournal
    • Otteita elämästä lasikellon alla
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Jane Austen
« Vastaus #37 : Helmikuu 08, 2009, 04:23:29 »
Jos Austenin itsensä elämä kiinnostaa, suosittelen katsomaan elokuvan Jane Austenin jalanjäljillä. Se on tietysti vain yksi teoria siitä, millaista kirjailijan oma rakkauselämä saattoi olla, mutta antaa se ainakin vähän ajateltavaa. Ja elokuvanakin se on ihan hyvä.

Jane Austenin elämän kiinnostaessa, kannattaa lukaista Carol Shieldsin Jane Austen-elämänkerta.
"Jos mielesi tekee joskus arvostella jotakuta, hän sanoi, - niin muista, etteivät kaikki ihmiset maailmassa ole olleet yhtä edullisessa asemassa kuin sinä."

F. Scott Fitzgerard: Kultahattu

Poissa escalier

  • ilkeännäköinen
  • Vuotislainen
    • A word, please.
Vs: Jane Austen
« Vastaus #38 : Syyskuu 01, 2009, 22:53:44 »
Tartuin Ylpeyteen ja ennakkoluuloon osana kirjallisuusdiplomikurssiani- enkä pettynyt! Parantumattomana romanttikkona (ainakin silloin tällöin syyssateilla) ihastuin niin tarinaan, kieleen kuin hahmoihinkin. Kirja ei ollut edes paikoittain puuduttava enkä kokenut sitä liian jaarittelevana, toisin kuin tuttuni, joka luopui lukuprojektistaan muutaman sivun jälkeen. Olen myös nähnyt leffan Järki ja tunteet osittain ja haluaisin erittäin kovasti nähdä sen kokonaan. (Eikä vähiten sen takia, että elokuvasta löytyy yksinkertaisen loistava näyttelijäkaarti.)

Voi kuinka kihisin tuolissani odottaessani Elisabethin ja Darcyn suhteen hidasta, mutta varmaa etenemistä. Ja herra Bennet oli myös mainio sarkastisine kommentteineen. Tunnelma välittyi todella hyvin kirjan sivuilta, ja toivoin voivani tehdä aikahyppäyksen 1800-luvun tanssiaissaleihin.

Toivon, että voisin tarttua johonkin toiseen Austenin teokseen vielä jossain vaiheessa. Minulla on ainakin mistä valita, sillä omistan englanniksi kirjoitetun paksun Austen-kokoelman!
"You may have created my past and screwed up my present but you have no control over my future."
-David Klass

Poissa Lorainne

  • glottaaliklusiili
  • Hämykeiju
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: MoonMist
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Jane Austen
« Vastaus #39 : Joulukuu 26, 2011, 20:43:06 »
Ylpeys ja ennakkoluulo -sarja tuli eilen maratonina Teemalta, ja katsoin sen nauhoitettuna kahdessa pätkässä - eilen ja tänään. Kuten kaikista Jane Austenin kirjoista ja niistä tehdyistä filmatisoinneista, myös tästä jäi niin ihana fiilis, että melkein epätoivoisena kolusin kirjahyllyä ja yritin etsiä lisää Austenia luettavaksi. Valitettavasti en löytänyt kuin Northanger Abbeyn englanniksi sekä Uskollinen ystävänne -kirjeromaanin, eikä kumpikaan niistä oikein sopinut mielentilaani. Nyt tulin tänne vuodattamaan.

Ensimmäisen kerran tartuin Austenin kirjoihin noin vuosi sitten, kun päätin lukea Kasvattitytön tarinan äikänkurssin kirjallisuusprojektia varten. Kliseistä kyllä, mutta se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Olin lukenut ennestään paljon esimerkiksi L.M. Montgomeryn kirjoja, ja tietty vanhanaikaisuus kiehtoi. Austenin teoksissa onkin mielestäni parasta juuri se vanhanaikainen puhetyyli, jäyhät käytöstavat - ja ylipäätään se tunnelma, joka niistä syntyy. Välillä lukiessa (tai elokuvia/sarjoja katsoessa) tuntuu, että olisi paljon ihanaa elää tuollaisessa maailmassa, jossa kaikki on niin paljon yksinkertaisempaa kuin nykyään. Toisaalta en haluaisi elää niin tiukkojen sääntöjen alaisuudessa - enkä varsinkaan alkaa nyt murehtia, mistä ihmeestä löydän aviomiehen.

Mainitsin aiemmin Northanger Abbeyn, joka minulta löytyy englanniksi. Sen lukeminen olikin varsinaista Iisakin kirkon rakentamista; teksti oli niin raskasta ja lauseet pitkiä, että kirjaa tuli luettua vain pienissä pätkissä, ja näin ollen aikaa meni kevyesti melkein puoli vuotta. Englantilainen tuttavani totesikin, että hänkin tarvitsisi kyseisen kirjan seuraksi sanakirjan ymmärtääkseen kaiken. Nyt voisin kyllä aloittaa vaikka saman tien jonkun muun Austenin teoksen englanniksi, sillä täytyyhän sitä haasteita olla! :D

Suosittelen muuten lämpimästi Uskollinen ystävänne -kirjaa; se koostuu kolmesta kirjeenvaihdosta, joissa Austen parodioi tyyliä, jolla itsekin kirjoitti. Hulvaton.

//Melkein unohdin: Colin Firth!
Using the "are we", are we?

Poissa Meleth

  • Viimeinen vihollinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Remember that the last laugh is on you.
  • Pottermore: RiverLight18790
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Jane Austen
« Vastaus #40 : Joulukuu 27, 2011, 22:50:58 »
Rakastan Jane Austenin kirjoja. Hän on yksi lempi kirjailijani.

Oma lempi kirjani häneltä on järki ja tunteet, jonka olen lukenut varmaan kohta 10 kertaan ja joka luku kerralla se saa minut huokailemaan onnesta. Pidän kyseisestä elokuvasta paljon ja Alan Rickman on osannut näytellä eversti Brandonin juuri sellaiseksi, kun olin hänet kirjoissa kuvitellut.  Eversti Brandon on ehdoton lempihahmoni kirjassa kuin elokuvassakin.
Pidän tuohon aikaan kirjoitetuista kirjoista, koska niiden puhetyyli on hyvin erilaista mitä nykyisin ja se millaista elämä siihen aikaa oli on todella kiinnostavaa.

Pidän paljon myös ylpeys ja ennakkoluulo kirjasta ja siitä tv-sarjasta. Sydämmeni sykki kovasti mr. Darcylle, joka on yksi loistava hahmo kirjassa. Aluksi karsastin jostain kumman syystä tätä kirjaa.

Emman olen myös lukenut mutten oikein siitä kirjasta pitänyt. Ehkä se johtuu Emma hahmosta, joka tuntuu niin tajuttoman ärsyttävältä eikä siinä ole sitä samaa kuin noissa kahdessa edellisessä.

Kasvattitytön tarinaa en ole lukenut vielä mutta se olisi tarkoitus lukea samoin muita Jane Austenin tekemiä kirjoja.
Happiness can be found, even in the darkest of times, if one only remembers to turn on the light.

Poissa goldensnitch

  • Sadetonna
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Action!
  • Pottermore: HeartPotion15680
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Jane Austen
« Vastaus #41 : Toukokuu 20, 2012, 14:40:40 »
Minulla on Jane Austenin tuotannosta kirjoina Järki ja tunteet ja Ylpeys ja ennakkoluulo. Olen lukenut vain Järki ja tunteet-kirjan, mutta voisihan kesän aikana luskella lisää Austenia :) Elokuvina olen nähnyt nuo kaksi edellä mainittua ja lisäksi Emman. Suosikkini on ehdottomasti Järki ja tunteet, olen nähnyt sen kaksi kertaa ja olisi kyllä kiva saada kasetilla omaksi. Varsinkin näyttelijäkaarti on aivan mahtava, ja lisäksi elokuva on hyvä tilaisuus bongailla Potter-näyttelijöitä.

Suosikkihahmoni on tietysti eversti Brandon *köh, Alan Rickman, köh* :)
Have you found Jesus yet?
- I didn't know I was supposed to be looking for him, sir.

Poissa Gina

  • Vuotislainen
Vs: Jane Austen
« Vastaus #42 : Heinäkuu 18, 2012, 18:01:00 »
Olen lukenut Ylpeys ja Ennakkoluulo kirjan. Se teki minuun vaikutuksen ja tulevaisuudessa aion lukea myös Emman. TV-sarja Ylpeys ja Ennakkoluulo kirjasta on minusta loistava, sillä se on niin samanlainen kuin kirja! Katsoin eka TV-sarjan ja sitten luin kirjan. Sarja on lähestulkoon sama ja tämä on iso plussa!

Tykkäsin siis kirjasta ja sarjasta.

Poissa Kuupposen päivä

  • Vuotislainen
  • Pottermore: NightGold9667
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Jane Austen
« Vastaus #43 : Elokuu 17, 2013, 17:12:27 »
Olen kyllä tutustunut Austenin tuotantoon ja jollakin tasolla jopa pidän hänen tyylistään. Tai sanotaanko näin, että siinä on puutteensa ja ansionsa. Puutteita on kieltämättä ehkä vähän enemmän kuin ansioita, mutta paskaksi Austenia ei silti sovi mennä haukkumaan, enkä aio sellaiseen sortuakaan.

Tänään olenkin positiivisella päällä (harvinaista sinänsä!) ja aloitan myönteisistä seikoista. Austenin huomattavin vahvuus olivat värikkäät henkilökuvat. Välillä tyypit olivat ehkä vähän turhankin mustavalkoisia ja kärjistettyjä, mutta Austenin tarkoitushan olikin kaiketi repiä huumoria inhimillisistä heikkouksista ja huumori ei useinkaan toimi ilman jonkinasteista liioittelua. Eli tietty yliampuminen oli varmasti tietoinen valinta ja palveleekin tarkoitusta melko hyvin. Pidän kyllä kovasti Austenin huumorista ja ironiantajusta, en ehkä ole montaakaan kertaa nauranut persettäni irti hänen kirjojaan lukiessa, mutta sitäkin useammin tulee hymyiltyä hyväntahtoisesti henkilöiden toilailuille ja muulle sellaiselle. 

Muutakin hyvää Austenissa oli. Kaiken kaikkiaan hänen opuksensa ovat mukavan kevyttä luettavaa. Pidän sitä, ettei hän syyllisty liialliseen jaaritteluun eikä vitkastuta tarinan etenemistä esimerkiksi nälkävuottakin pidemmillä ja tylsemmillä miljöökuvauksilla (no toisaalta tämän asian suhteen Austen menee välillä ojaankin, koska kuvailua on oikeasti vähän liiankin vähän). Lisäksi hänen tekstinsä on todella mukavaa ja selkeätä luettavaa ihan noin lauseteknisestikin. Olen tosin kuullut, että suuri ansio Austenin huolitellusta kielestä kuuluukin jollekin kustannustoimittajalle/oikolukijalle, sillä alkuperäisteksti vilisi virheitä ja oli muutenkin köykäistä verrattuna lopulliseen painettuun sanaan. Tunnen oloni hiukan huijatuksi…

Sitten ne negatiiviset jutut. Austenin suurin heikkous oli mielestäni se, että… ööh, hän ei osannut kirjoittaa rakkauskirjoja. Hänen teoksensa ovat kyllä kirjoina ihan onnistuneita (nimenomaan oivaltavan henkilökuvauksen ja huolitellun kielen ansiosta), mutta rakkauskirjoina ne eivät ole juuri mistään kotoisin.

Kerronpa tässä välissä, näkökantaani valaistakseni mutta kieltämättä lievänä offtopicina, millainen on mielestäni hyvä rakkausromaani. Omia suosikkejani ovat Tuulen viemää ja Humiseva harju. Minusta kunnon rakkausromaani on todellista tunteiden vuoristorataa ja pääpainon tulee vieläpä olla nimenomaan radan alamäissä eli ihmissuhteiden nurjissa puolissa. Kunnon rakkausromaani kertoo joko myrskyisästä viha-rakkaussuhteesta tai sitten onnettomasta rakkaudesta, ei kukaan tahdo lukea pelkästä ruusuilla tanssimisesta ja vaaleanpunaisista pilvenhattaroista. En minä tahdo lukea onnesta, perkele, tahdon itkeä silmät päästäni ja salaa nauttia siitä, että joillakin (vaikka sitten kuvitteellisilla hahmoilla) menee vieläkin huonommin kuin minulla. Tietenkään homma ei saisi mennä pelkäksi synkistelyksi. Hyvässä rakkausromaanissa on onnistuttu vangitsemaan myös ihastumisen aiheuttamat hormonimyrskyt, huumaavat hyvänolontuntemukset ja rakastavaisten välinen syvä connection, mutta vastapainona tulee tosiaankin olla riittävästi rakkauden nurjia tai jopa häiriintyneitä puolia. Tämä siksi, että siirappi on hyvää, mutta parin suupalan jälkeen se alkaa ällöttää.

Noh, takaisin Austeniin. Eivät hänen kirjansa oikeastaan ole liian onnellisia - senkin voisi vielä kestää hammasta purren -, mutta sen sijaan hän on valitettavasti sortunut vieläkin suurempiin synteihin eli vaisuuteen, tasapaksuuteen ja intohimottomuuteen. Tunteiden paloa ei ole juuri nimeksikään, ei negatiivisten muttei myöskään positiivisten tunteiden osalta. Välillä toivoisin, että joku hänen hahmoistaan sekoaisi, vetäisi haulikon esiin ja ampuisi rakastettuna sekä lopuksi tietenkin myös itsensä. Austenin tuotannosta puuttuu DRAAMA, hän oli kerta kaikkiaan liian nössö ja siinä mielessä hänen kirjansa ovat vähän turhan tylsää luettavaa. Minusta tylsyys ei siis tule niinkään tapahtumaköyhyydestä (joka muuten on myös yksi Austenin helmasynneistä) vaan nimenomaan tunneköyhyydestä.

Noh, mutta jos tämän pahan puutteen unohtaa, niin sitten Austen oli todella hyvä kirjailija. Hänen parasta romaaniaan en osaa sanoa enkä oikein voisikaan, kun en mikään asiantuntija todellakaan ole. Kasvattitytön tarina on ainakin aika hyvä, se herätti ehkä eniten tunteita minussa. Lisäksi olen lukenut Austenilta Emman ja Neito vanhassa linnassa -teoksen ihan loppuun saakka, nyt taasen on menossa Järki ja Tunteet. Ylpeys ja ennakkoluulo puolestaan jäi minulta kesken, vaikka ihan kelpo tekele onkin. Täytyy kyllä lukea se joskus loppuun. Ei ehkä vielä kuitenkaan. Ei Austenia liikaa jaksa lyhyen aikavälin sisällä.

Loppuyhteenveto:

+ humoristinen, kepeä
+ helppolukuinen, ei jaarittele
+ hyvin muodostetut lauseet, monipuoliset sanavalinnat, viimeistelty kieli
+ värikkäät henkilökuvat
+ historian siipien havina
+ romantiikka

- liiankin kevyt, ei mitään vakavaa eikä järkyttävää
- liiankin vähän kuvailua
- puuduttavan pitkät kappaleet
- paikoitellen yksiulotteiset hahmot
- traditionaalisuus (hahmojen vanhanaikaiset mielipiteet ärsyttävät minua, vaikka ne onkin esitetty kirjoissa humoristisessa valossa)
- ei suuria tunteita tai intohimoa, vaisuja

« Viimeksi muokattu: Elokuu 17, 2013, 17:16:14 kirjoittanut Kuupposen päivä »

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Jane Austen
« Vastaus #44 : Elokuu 17, 2013, 21:22:27 »
Minä väitän, ettei Austen ole nössö vaan säädyllinen ja järkevä. Juuri kirja Järki ja tunteet jos mikä kuvaa hyvin hänen suhtautumistaan tunteilla mässäilyyn: se on merkki heikosta itsehillinnästä ja vie vain turmioon (hyvä esimerkki tästä on myös Lydian kohtalo kirjassa Ylpeys ja ennakkoluulo).

Hyvinkasvatettu säätyläisihminen hillitsee itsensä, hallitsee tunteensa ja käyttäytyy järkevästi ja säädyllisesti, vaikka olisi millaisen sisäisen tunnemyrskyn kourissa. Muu ei tule kuuloonkaan, jos ei halua joutua naurunalaiseksi oman säätynsä edustajien silmissä, menettää mainettaan ja sitä kautta mahdollisuuksiaan edulliseen avioliittoon. Ja edullinen avioliitto oli Austenin ajan säätyläisnaisten ainoa mahdollinen tapa taata itselleen elatus, joten sen mahdollisuutta ei kannattanut heittää menemään jonkin niin ohikiitävän asian kuin palavan rakastumisen takia. Ei edes kirjoissa, joiden oli tarkoitus kuvata todellista yhteiskuntaa.

Henkilökohtaisesti pidän tästä tervehenkisestä piirteestä Austenin teoksissa. Hänen hanmonsa kyllä tuntevat, mutta päähenkilöt osaavat silti käyttää myös järkeään ja antaa sen ohjata ja hillitä tunteidensa osoittamista. Se juuri tekee heistä aidonoloisia ja mielenkiintoisia minun silmissäni.
Constantem decorat honor

Poissa Kuupposen päivä

  • Vuotislainen
  • Pottermore: NightGold9667
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Jane Austen
« Vastaus #45 : Elokuu 18, 2013, 15:00:39 »
No ehkä se nössö ei ollut paras mahdollinen sana kuvaamaan asiaa. Ymmärtäähän sen, ettei Austenin teoksissa ollut mitään sen suurempia tunteilla revittelyjä tai tapahtunut mitään kovin repäisevää, kun hänen oma elämänsä oli käsittääkseni tasaisen rauhallista. Kannattaa kirjoittaa siitä mistä tietää, silloin on helpompi olla uskottava.

En minäkään tietenkään oikeassa elämässä kannata sitä, että ihmiset antautuvat täysin tunteidensa vietäväksi ja alkavat vaikkapa ammuskella ohikulkijoita, kun kaikki ei mene oman mielen mukaan. Kyllä itsehillintä on kuitenkin aika kova juttu, eihän mistään muuten mitään tule. Tosin ei kaikkea myöskään pidä padota sisälleen, mutta kyllä monet tunnemyrskyt on syytä pitää ihan omana tietonaan. Kirjallisuudessa nautin kuitenkin suurista tunteista ja niiden ilmauksista. Sellaisista on mielestäni viihdyttävää lukea.

Eipä silti, onhan se luonnollista, että 1800-luvulla elänyt naishenkilö kirjoittaa kesympää tekstiä kuin nykykirjailijat, mutta toisaalta esimerkiksi Emily Brontën Humiseva harju on ihan toista maata.

Poissa Renefer

  • Koira
  • Aurori
  • *
  • Teidän alhaisuutenne Renefernefernefer
Vs: Jane Austen
« Vastaus #46 : Elokuu 18, 2013, 15:50:20 »
Jane Austen on kirjailija, jonka suosio jaksaa aina yllättää minut. Samoin herra Darcyn...

Innostuin kuitenkin sananvaihdosta:

Minä väitän, ettei Austen ole nössö vaan säädyllinen ja järkevä. Juuri kirja Järki ja tunteet jos mikä kuvaa hyvin hänen suhtautumistaan tunteilla mässäilyyn: se on merkki heikosta itsehillinnästä ja vie vain turmioon (hyvä esimerkki tästä on myös Lydian kohtalo kirjassa Ylpeys ja ennakkoluulo).  -- Henkilökohtaisesti pidän tästä tervehenkisestä piirteestä Austenin teoksissa. Hänen hanmonsa kyllä tuntevat, mutta päähenkilöt osaavat silti käyttää myös järkeään ja antaa sen ohjata ja hillitä tunteidensa osoittamista.

Olen vähän samoilla linjoilla, meno ei ole niin estotonta ja pulppuavaa kiitos järjen ja aikalaiskäsitysten. Vaikea nähdä Austenia intohimottomana, minusta Austen on todella tyylipuhdas romantikko. Hänen kirjansa ovat sitä, että parisataa sivua (nuoret kauniit) naiset vatvovat tunteitaan vatvomalla ettei tunteita pitäisi vatvomalla vatvoa kun vatvomisen vatvominen... ja niin edelleen. Mitään ei tapahdu, mitään ei tehdä, mutta paljon tunnetaan.

Se Austenin puolesta pitää minun sanoa Kuupposen päivään viitaten, että onneksi kirjat eivät sentään ole sellaista operettimaista päätöntä kaakattamista kuin vaikka Humiseva harju! Siinäpä vasta teos, jonka draamailu saa 2000-luvun teininkin vaivaantumaan, mutta toisaalta teosten erilaisuus on minusta aivan mahtava juttu jo pelkästään historiallisen perspektiivin tähden. George Eliot, Mary Shelley... vaikea niputtaa kaikkia 1800-luvun naiskirjailijoita yhdeksi joukoksi. :)

En muuten ihan käsittänyt, miksi Kuupponen perustelee Jane Austenin kirjojen tylsyyttä osittain kirjailijan tasaisella elämällä, kun samassa viestissä vilahtaa Humiseva harju: eipä Emily Brontënkään elämä nyt varsinaista seikkailua tainnut olla? Pyrin välttämään kirjailijan ja kirjan vertaamista toisiinsa, tuntuu jotenkin epätoivottavalta. Vaikka onhan esimerkiksi Austenin tapauksessa aika suuri kiusaus pohtia, paljonko kirjoissa on vanhanpiian haaveilua ja fantasiaa. Tai jos on fani, niin tietenkin siinä tapauksessa ulkopuolisen ovelaa satiiria!
Muista tervehtiä alakuloisia lintuja
POISSAOLEVAINEN
Toistaiseksi lopullisesti.

Poissa Kuupposen päivä

  • Vuotislainen
  • Pottermore: NightGold9667
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Jane Austen
« Vastaus #47 : Elokuu 18, 2013, 17:00:17 »
En muuten ihan käsittänyt, miksi Kuupponen perustelee Jane Austenin kirjojen tylsyyttä osittain kirjailijan tasaisella elämällä, kun samassa viestissä vilahtaa Humiseva harju: eipä Emily Brontënkään elämä nyt varsinaista seikkailua tainnut olla? Pyrin välttämään kirjailijan ja kirjan vertaamista toisiinsa, tuntuu jotenkin epätoivottavalta.

No siitä yksinkertaisesta syystä, että Austenin kirjojen tylsyys johtui varmaan tosiaankin suurilta osin kirjailijan tasaisesta elämästä. Minusta on ihan mielenkiintoista "verrata kirjaa ja kirjailijaa toisiinsa", tai siis spekuloida, että miksi jostakin teoksesta on tullut sellainen kuin se on ja miten tekijän omat elämänvaiheet ovat vaikuttaneet asiaan.

Ymmärsit kuitenkin varmaan tarkoitukseni vähän väärin. Pohdiskelin tuossa vain sitä, kun aiemmassa viestissäni nimitin Austenia nössöksi, ja nyt päädyin siihen tulokseen, että se ei tainnut olla ihan oikeudenmukainen nimitys. Ei Austenin teosten tylsyys välttämättä johtunut siitä, että hän ei olisi uskaltanut tuottaa rajumpaa tekstiä, vaan ehkä ennemminkin siitä, että hänellä itsellään oli enemmän kokemusta tuollaisesta rauhanomaisemmasta elosta ja hän tahtoi pysyä sellaisissa aihepiireissä, jotka itse tunsi. Muistan nimittäin lukeneeni jonkin Austenin kirjan esipuheesta, että hän pyydettäessäkin kieltäytyi kajoamasta aiheisiin, joista hänellä itsellään tai hänen lähipiirillään ei ollut kokemusta, koska hän tahtoi kirjoittaa siitä mistä tiesi. Sitten totesin, että tuollainen on minusta ihan järkevä periaate. Tarkoitus ei siis ollut arvostella Austenia tai vähätellä hänen elämänsä, vaan päinvastoin tuoda esiin sitä, että hänen teostensa tietty kesyys on varsin ymmärrettävää.

Humisevasta harjusta vielä sen verran, että se on todellakin aivan poikkeuksellinen tekele ottaen huomioon, millaisista oloista kirjoittaja oli kotoisin. Hänellä on kaiketi ollut mielikuvitusta ja eläytysmiskykyä, kun hän kykeni kuvaamaan noinkin kaukana omasta kokemuspiiristään olevia tapahtumia melko uskottavasti. Toki Humiseva harju on melkoista 1800-luvun saippuaa ylenpalttisine tunnekuohuineen, mutta minä pidän sellaisesta. Tämä on kyllä aikamoista offtopicia, mutta itsepä otin kyseisen teoksen puheeksi.

Poissa Renefer

  • Koira
  • Aurori
  • *
  • Teidän alhaisuutenne Renefernefernefer
Vs: Jane Austen
« Vastaus #48 : Elokuu 18, 2013, 18:38:37 »
Lainaus käyttäjältä: Kuupposen päivä
Ymmärsit kuitenkin varmaan tarkoitukseni vähän väärin. Pohdiskelin tuossa vain sitä, kun aiemmassa viestissäni nimitin Austenia nössöksi, ja nyt päädyin siihen tulokseen, että se ei tainnut olla ihan oikeudenmukainen nimitys. Ei Austenin teosten tylsyys välttämättä johtunut siitä, että hän ei olisi uskaltanut tuottaa rajumpaa tekstiä, vaan ehkä ennemminkin siitä, että hänellä itsellään oli enemmän kokemusta tuollaisesta rauhanomaisemmasta elosta ja hän tahtoi pysyä sellaisissa aihepiireissä, jotka itse tunsi. Muistan nimittäin lukeneeni jonkin Austenin kirjan esipuheesta, että hän pyydettäessäkin kieltäytyi kajoamasta aiheisiin, joista hänellä itsellään tai hänen lähipiirillään ei ollut kokemusta, koska hän tahtoi kirjoittaa siitä mistä tiesi. Sitten totesin, että tuollainen on minusta ihan järkevä periaate.

(Musta nössö sopii mainiosti kuvaamaan Austenin teoksia! Lauhkeita ja vaarattomia, annoksen veteliä.)

Toki jos Austen on kertonut ettei halua mukavuusalueensa ulkopuolelle, niin paha tietenkään sanoa mitään vastaankaan, ja kieltämättä hänen teoksensa tuppaavat pyörimään tietyn asian ympärillä. Ehkä vain vierastan niin voimakkaasti kirjailijan heijastamista kirjaan, että mieluummin ajattelen kirjailijan olevan suhteessa X huono kirjailija kuin että hänen kokemuspohjansa ei ollut riittävä kotikasvatuksen vuoksi tjsp. Kun niin monet kirjoittavat vauhdikkaita, mielikuvituksellisia kirjoja ja elävät todella tylsää elämää. Samaan aikaan!

Vähän niin kuin:

Lainaus
Humisevasta harjusta vielä sen verran, että se on todellakin aivan poikkeuksellinen tekele ottaen huomioon, millaisista oloista kirjoittaja oli kotoisin.

Eli kirjailijan olosuhteet antavat ikään kuin lisäpisteitä, ymmärsinkö tällä kertaa oikein? Siinäkin on tietty järki. En ole itsekään niitä lukijoita, jotka jättävät kirjailijan, aikakauden, kansallisuuden tai kielen aina totaalisen huomiotta vaikka kirja on aina kirja, ja sen pitäisi seistä omilla jaloillaan. Joidenkin mielestä kaikki etuliitteet (esikoisteos, naiskirjailija) vähentävät työn arvoa, mutta minä en osaa olla niin absoluuttinen. Johan minulta on tännekin lipsahtanut 1800-luvun naiskirjailijat. :9
Muista tervehtiä alakuloisia lintuja
POISSAOLEVAINEN
Toistaiseksi lopullisesti.

Poissa Kuupposen päivä

  • Vuotislainen
  • Pottermore: NightGold9667
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Jane Austen
« Vastaus #49 : Elokuu 18, 2013, 21:39:09 »
Eli kirjailijan olosuhteet antavat ikään kuin lisäpisteitä, ymmärsinkö tällä kertaa oikein? Siinäkin on tietty järki. En ole itsekään niitä lukijoita, jotka jättävät kirjailijan, aikakauden, kansallisuuden tai kielen aina totaalisen huomiotta vaikka kirja on aina kirja, ja sen pitäisi seistä omilla jaloillaan.

Juuri näin, oikein tajusit. Toki sekin pitää paikkansa, niin kuin sanoit, että kirja on kirja, ja se pitäisi seistä omilla jaloillaan. Kyllä Humiseva harjukin olisi mielestäni oiva teos, vaikka sen olisi tehnyt kuka hyvänsä. Jonkinlaista lisäpisteytystä on kuitenkin annettava siitä, että kirjailija itse ei tiettävästi ollut kokenut minkäänlaista draamaa elämässään ja onnistui siitä huolimatta kuvaamaan rajuja juttuja noin eläväisen tuntuisesti. Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että kannattaa kirjoittaa siitä mistä tietää (kuten Austen), mutta mikäli joku poikkeuksellinen henkilö osaa kirjoittaa muustakin, niin sehän vasta ihailtavaa onkin.