Aihe: Klassinen musiikki yleensä.

[castlevania]

Pidän myös todella paljon klassisesta musiikista, suosikkisäveltäjäni on Richard Wagner, Nibelungin sormus on uskomaton! Reininkulta on suosikkiteokseni hänen säveltämistään teoksista. Lentävä hollantilainenkin on loistava. Edvard Grieg on toiseksi suosikkisäveltäjäni, lempiteokseni hänen säveltämistään on(yllätys yllätys) Peer Gynt ja teos Vuorenpeikkojen tanssi. Kolmanneksi tulee Mozart, kuka on nähny sen leffan? Mäö oon, se oli loistava, Requiem oin loistava, taikahuilu myös puhumattakaan Don Giovannista, huu.

kuka on nähnyt nibelungin sormuksen, eli kaikki neljä oopperaa, reininkulta, valkyyria, siegfried ja jumalten tuho, mä oon ja ne on maailman parhaat oopperat! Don Giovanninkin oon nähny... ja taikahuilun :I ja carmen :P

[Girabbit]

Aww, klassinen musiikki. :3 Minä pidän. Kovastikin. Tsaikovskista eniten. Kaunista, kaunista musiikkia. Venäläinen tanssi kaikessa lyhykäisyydessään on aivan ihanan optimistisen kuuloinen; tuo mieleen jonkun talvipäivän (ja bambin! ^^), Joutsenlampi vain on. Joskus soitin jotain osaa siitä pianolla.

Vivaldi taisi olla ensimmäistä klassista mitä olen kuunnellut: Vivalvin Neljä vuodenaikaa on meidän talon toinen levy jolla on klassista musiikkia (toinen on night music -kokoelma - mozartia, griegiä janiinpoispäin.). Aiheeseen takaisin: otin Neljä vuodenaikaa itselleni koskapa äitini ei sitä sen suuremmin kuuntele. Kevät = <3. En kylläkään pidä keväästä vuodenaikana mutta se musiikki on kaunista.

Näköjään melkein kaikki jutut, joista olen selittänyt, ovat olleet kovin iloista musiikkia. Melankolisempikin on ihanaa. Mozartin Requiem on nerokas. Bachin Toggataan ja Fuugaan ihastuin koulun musiikkitunnilla; urkumusiikki todellakin on hienon kuuloista. Orkesterista tosin pidän eniten, jousisoittimet <3

Griegiä kuulisin mielelläni enemmän - pitää katsastaa näkyykö Peer Güntiä seuraavalla kerralla kun käyn kirjastossa. Aamutunnelma nääs on kaunis. (och vuorenpeikkojen tanssi.) Wagneria minä en ole paljon kuunnellut, mutta se valkyyria -systeemi (valikoiva muisti) on juuri niin ihanan mahtipontista. ^^

Listatakseni - Beethovenin Kuutamosonaatti, Sibeliuksen Finlandia, Mozartin Pieni yösoitto (eine kleine nachtmusik), Yön kuningattaren aaria...

Tähän on hyvä lopettaa, kohta alkaa Everwood.

[Amaterasu]

Klassinen musiikki - rakastan sitä! Se vaan jotenkin on niin ihanaa musiikkia, vie mukanaan. ^^ Äitini ei muuta kuuntelekkaan kuin klassista joten olen sen kautta sitä ruvennut kuuntelemaan. Se on niin rentouttavaa, kaunista ennen kaikkea.

Parhaita säveltäjiä on ainakin nämä:

Joe Hisaishi
Mike Rowland
Mozart
Vivaldi
Nobuo Uematsu
John Williams

On niitä muitakin, ei vaan tuu nyt mieleen.. :)

Elokuvissa on monesti todella upeaa musiikkia. Varsinkin elokuvassa Spirited Away [Henkien kätkemä] on musiikki jotain sanoinkuvaamattoman upeaa. Joe Hisaishi todella osaa asiansa.

Ja Mike Rowlandista en edes puhu, on se niiiiin hyvä!

[Katariina]

Chopinilla on monia upeita pianokappaleita. Voi jos osaiskin soittaa niin hyvin... Lisäksi Heino Kaski on idolini, ainakin Pankakosken, Yö meren rannalla-kappaleen ja Chanson tristen ansiosta.
Suurella sinfoniaorkesterilla soitetut kappaleet ovat monet hienoja; varsinkin ns. tanssimusiikki kuten shamppanjagaloppi. Myös Joutsenlampi on hieno kokonaisuudessaan, olisi upeaa nähdä se balettina.
muoks: ohoh, huomasinpas että olen kirjoittanut tänne. no, mikään siinä viestissä ei enää pidä paikkaansa, en edes enää soita paljoa pianoa... joutsenlammesta pidän kyllä yhä, Mozartista en niinkään.

[wikke]

Huomasimpa tässä viikonloppuna pimputellessani että Debussylla on loistavaa pianomusiikkia. Varsinkin Clair de Lune on hyvä. Jotku on hauskoja, jotku taas herkkiä ja hienoja. Otinki tavoitteeksi opetella yhen Debussyn kappaleen tässä, niitä on hauska soittaa. Tosin alennuksia on liikaa..

[Ruiskaunokki]

saattaa kuuolostaa oudolta, mutta oon alkanu säveltää.

Klassista musiikkia? Ei kuulosta oudolta minusta. Saanen kysäistä minkälaista sävellystä? Esim. menuettia, jotain jousikvartetille vai kenties sinfoniaorkesterille? Tosin orkesterille säveltäminen on melkoinen puuha, pitäisi tuntea joka ikinen soitin. Se tekeekin siitä vaikean homman. Rautalankayhtyeelle biisien tekeminen ei ole mitään verrattuna orkesteriin.

Päässä tulee itsekin sävellettyä kaikenmoisia orkesterikappaleita kuoroineen päivineen mutta kun minä en osaa enää sen jälkeen kirjoittaa edes melodiaa ylös kun unohdan kaiken paitsi sen, kuinka kauniilta se kuulosti.

[castlevania]

olen saanut jo muutaman sävellyksen valmiiksi, kuten Pianosonaatti c-duuri ja jousikvartetto a-duuri.

//Suosittelisin asioiden tiivistämistä yhteen viestiin, ja ehkä kertomaan laajemmin asiasta, jolloin ei tarvitsisi postata paljon lyhyitä viestejä. -Adéa

[castlevania]

Olen alkanut säveltää ensimmäistä sinfoniaani es-duurissa. Olen saanut jo ensimmäisen osan valmiiksi, toinen osa on suunnitteilla. Nyt selostan hiukan sinfoniaani, jos sallitte. :)

Castlevanian 1.sinfonia es-duuri, vapaudensinfonia, omistettu Suomen itsenäistymiselle.

1. osa, allegro.
Alku alkaa klarinettien pehmeillä soinnuilla, pian viulut liittävät ahdistavan tunnelman kuvaten venäjän vallan aikaa, pian kuitenkin patarummut ja fagotit alkavat kuvastaa hieman Sibeliuksen Finlandian tyylisesti Suomen halua päästä itsenäiseksi, trumpetit soittavat sotaisaa fanfaaria, Suomen taistelua Venäjää vastaan kuvastavat edellämainittujen trumpettien lisäksí käyrätorvet, jotka saavat aikaan voitonhuuman sekaisen kuvan. Osa päättyy räiskähtävästi viulujen argeggioihin ja lopulliseen loppujysähdykseen patarumpujen osalta luoden mitä voitonriemuisimman aiheen. Itse olen tyytyväinen tähän osaan ja se kuvastaa hyvin Suomen taistoa itsenäisyyden puolesta.

[Ibiza]

Tuleehan klassista kuunneltua aina toisinaan^^ Silloin kun kaipaa jotakin rauhoittavaa tai on muuten vaan stressaantunut olo.

En ole kuitenkaan perehtynyt mitenkään erityisesti. Kunhan etsin vanhempieni levyhyllyjen kätköistä jotakin kuuntelemisen arvoista ja laitan levyn soimaan.

Pidän eniten ehkä Bachista, mutta myös Vivaldi, Tsaikovski, Beethoven, Sibelius etc. ovat hyviä. Béla Bartokiin, jonka joku tuossa mainitsi, tutustuin jo ala-asteella, kun tein jotakin esitelmää hänestä. Pidin kyllä hänen sävellyksistään, vaikka en ole kuunnellut niitä tietenkään moniin vuosiin.

Niin ja Busonia kuuntelin tässä juuri pari päivää sitten. Sekin ihan hyvää musiikkia.

Elokuvissa on monesti todella upeaa musiikkia. Varsinkin elokuvassa Spirited Away [Henkien kätkemä] on musiikki jotain sanoinkuvaamattoman upeaa. Joe Hisaishi todella osaa asiansa.

Enpäs ole aiemmin tullut ajatelleeksi Joe Hisaishia... kaipa sekin musiikki sitten luokitellaan klassiseksi jollakin tapaa (?).
Mutta niin, voin kyllä allekirjoittaa sen, että Spirited Awayn musiikki on upeaa^^

[Mc Puuhto]

Mistä aikakaudesta pidätte? Minä pidän ehkä Romantiikan aikakauden muusiikista, erityisesti Wagnerista(en ole natsi)

Nyt on kyllä pakko kommentoida! En ymmärrä, miksi sinun tarvitsee sanoa, ettet ole natsi. Wagnerin kuunteleminen ei tee kenestäkään natsia, vaikka Hitler tämän musasta tykkäsikin. Tiesitkö, että Wagner itse ei todellakaan ollut natsi eikä tarkoittanut musiikkiaan natsihenkiseksi, vaikka Hitler sen niin tulkitsikin? Olen kuullut, että Wagner itse olisi ollut täysin päinvastaisella kannalla ja että Hitler tulkitsi tämän musiikkia mahdollisesti hyvinkin "väärin", jos nyt väärintulkinnasta on musiikin suhteen lupa puhua.

Mutta siis tosiaan, tietenkin kuuntelen klassista. Viimeisen vuoden - puolentoista aikana se on oikeastaan ottanut yliotteen kaikesta musiikinkuuntelustani. Nyt käyn varmaan monen teistä hermoille, mutta myönnän ihan avoimesti, että minusta klassinen on musiikkina parempaa, korkeampiarvoista ja laadukkaampaa kuin mikään kevyt musiikki (johon lasken siis kaiken populäärimusiikin hevistä purkkapoppiin). Olen oikeastaan aina ollut tätä mieltä, vaikka teininä kuuntelinkin enemmän poppia kuin klassista. Klassinen on aina ollut minulle kuitenkin eri tasolla kuin pop (siis kaikki populäärimusa, älkää loukkaantuko, pakko käyttää yleisnimityksiä - onhan "klassinenkin" aika järkyttävä yleisnimitys).

Kuuntelen eniten orkesteri- ja oopperamusiikkia. Kamarimusiikki, kuoromusiikki, yksinlaulut ym. ovat harvemmin soittolistallani, mutta tuttuja silti. Säveltäjiä en viitsi ruveta listaamaan, sillä rakastan niin monen eri hepun musiikkia. Mainittakoon nyt Mozart, Tshaikovski, Rachmaninov, Puccini, Sibelius... Ei, en todellakaan voi listata!

Minulle klassinen on myös omakohtaisesta myös tulkintapuolella. Soitin ennen viulua ja nyt harrastan klassista laulua. Orkesterisoittaminen on mieletöntä, sinfonioihin pääsee todella sisälle, kun niitä on itse ollut "tekemässä". Samoin jos on laulanut jotain aariaa, se aukeaa ihan eri tavalla kuin ennen.

Voisin puhua tästä sivutolkulla - "klassinen musiikki" on todellakin aivan liian laaja otsikko! Oopperatopicista voitte lukea mielipiteitäni siltä saralta ja kun tuonne näytti ilmestyneen Mozart-topic, käynen jossakin vaiheessa sielläkin vaahtoamassa.

Olisi mielenkiintoista puida vähän juuri kaiken klassiseksi nimitetyn laajuutta, eri alalajeja ja aikakausia jne. Tätä on myös mielenkiintoista verrata pop-musaan: ihmiset skitsahtavat, jos hevistä puhuu poppina, mutta puhuvat silti sävyyn "kaikki klassinen on niin tylsää" kuultuaan vaikka yhden osan yhdestä sinfoniasta. Eihän tässä ole mitään järkeä, kun miettii, miten laajalta aikajakaumalta, eri puolilta maailmaa, eli tyylikausilta jne. kaikki klassinen on peräisin. Kun sitten miettii, että poppia on tehty jostain 50-luvulta asti, niin.. No huh huh!

[Whinez]

Kuuntelen lähinnä Bachia, Mozartia, Vivaldia ja Paganinia. Mutta myöskin Beethovenilla on loistavia teoksia. Aikakausista eniten arvostan Barokkia.

[Catherine]

Rakastan Chopinia ja Vivaldia.
Chopinin Minuuttivalssi, Funeral March ja Romantic Piano ovat suosikkejani.
Vivaldin Neljä vuodenaikaa- sävellyksistä suosikkini on Syksy. Vilunväreet kulkee oikein selässä.

Harrastan musiikkia ja sitä kautta olen tutustunut klassiseen ja soitan myös klassista. Enemmäkseen Vivaldia. Chopinilla kun ei ole kamalasti viululle sävellettyjä teoksia.

[Punainen atlas]

Klassinen musiikki - mitä tohon nyt sanoisi? Voiko pojat nyt yleensäkään tykätä klassisesta (no voi)?

Okei, oon soittanu pianoo (klassista musiikkia) kohta yheksän vuotta, joten pakko siitä on tykätä. Bachia, Beethovenia ja Chopinia olen soittanut eniten, ja tykkään soittaa tosi erilaisia kappaleita.
Mutta kuuntelenko klassista - en, en yhtään.

Kuuntelen nimittäin heviä, metallia, deathiä, hard rockia, trashiä ja vaikka mitä mut en klassista. Ikinä. Siihen ei vaan jaksa keskittyä.
Soitan myös sähkökitaraa (toista vuotta vasta), joka vie aikaa vähintään yhtä paljon kun piano, joten kyllä kontrastia ainakin on.

Eli tykkään soittaa klassista musiikkia siinä missä heviäkin, mutta en kuuntele sitä. ;)

[Eleanír]

Kyllähän sitä tulee klassista välillä kuunneltua. Harvemmin kylläkin, meidän äiti ei oikein pidä siitä, eikä isukki liioin. Kaverilla on kuitenkin sellainen iso kokoelma klassista musiikkia ja siellä sitä onkn enemmän tullut kuunneltua. Koti koneella tosin saattaa edelleenkin olla Beethovenin Moonlight sonata, jota kukaan ei varmaankaan voi olla tunnistamatta.

Minulla ei liiemmin ole mitään suosikkeja, enkä häpeäkseni edes aina tiedä minkä niminen säveltäjä on milloinkin kyseessä, kappaleen nimestä puhumattakaan.

Ei Klassinen kuulu mitenkään suosikkilistalleni, mutta kyllä minä olen innoissani, kun sitä kuulee esimerkiski joissakin elokuvissa. Sitten kun kuuntelen ystävälläni klassista, "bongailen" sieltä vanhoja tuttavuuksia. Eniten taisin pitää baletti levystä, jossa oli kappaleita prinsessa ruususesta, pähkinän särkijästä ja joutsenlammesta. Kaverilla tosin meinasi mennä hermot, kun hyräilin sitä ruususesta tuttua kappaletta ja kuulemma pilasin tunnelman. Tiedetään, minulla ei ole oikein sävelkorvaa, saati minkäänlaista lauluääntä. Varsinkaan flunssaisena.

Kuten äitini sanoo, klassinen musiikki on ahdistavaa. En ole tästä 100% yhtä mieltä, mutta jotkut kappaleet ovat sellaisia, joita ei voi kuunnella ahdistumatta. En tiedä mikä siinä sen tekee, sitä ei vain kestä. Toisista tulee hyvin levoton olo, ei pysty pysymään ollenkaan paikallaan vaan pyörii ja hyörii, potkii jaloillaan. Ole siinä sitten ja nauti musiikista. Kyllä niitä sitten löytyy oikein piristäviä ja iloisiakin ja tietysti niitä, jotka tekevät mielen surulliseksi. Toisinaan ne saavat jopa itkemään.

En tiedä mihin musiikin lajiin nuo Lord of the ring soundtrakit sun muut lasketaan, mutta niitä kyllä tulee kuunneltua joskus hyvinkin paljon.

Jos minun pitäisi lyhyesti kertoa, millaista klassinen on, sanoisin; että se on tunteita herättävää.

[Ruppanainen]

Joo. Kuuntelen ainoastaan klassista musiikkia.
Lempisäveltäjäni on Beethoven. Ja koneella kuuntelen aina Beethovenin Moonlight Sonataa. Tykkään myös mm. Vivaldista, Mozartista, Chopínista, Bachista... Ja suomalaisista: Sibelius (tietty!), Erkki Melartina, Oskar Merikanto... Tosi mielenkiintoisia nämä säveltäjät ja niiden laulut ja kaikki muut mitkä on säveltäneet.
Mielestäni Barokki-aikakaudella on tehty tosi hienoa miuusikkia. Siis tykkään soittaa pianolla barokki-kappaleita. Ne ovat sellaisia reippaita römpsäköitä:D
Eli kuuntelen ja soitan klassista musiikkia, ja tietenkin myös laulan:)

[Valo]

Klassinen on aivan ihanaa, niin vivahteikasta ja jollain tavalla rauhoittavaa. Kuuntelin ainakin 10-vuotiaaksi asti pelkastaan klassista ja lastenlauluja silloin kun musiikkia tuli kuunneltua. Ylaasteella kevyempi musiikki vei mukanaan, mutta ne ajat on jo ohi.

Muistaakseni jossain on tehty tutkimus, jonka mukaan tietynlaisen klassisen musiikin kuunteleminen parantaa oppimistuloksia. Tietaako kukaan siita tarkemmin?

[eliseb]

Meidän englanninkielen kirjassamme oli aiheesta artikkeli, jossa taidettiin puhua Mozartin musiikista.
Hienoa huomata, että Beethovenin kuuntelijoita löytyy. Moonlight sonata on kuitenkin aika tylsä pätkä, loppujen lopuksi.
Ensimmäisenä Beethovenista useimmille mieleen tulee Kohtalosinfonia, Oodi ilolle,Für Elise ja Kuutamosonaatti.
Jos kiinnostusta Beethoveniin löytyy suosittelen lämpimästi:
Sinfoniat,
Pathetique(suomeksi pateettinen) pianosonaatti nr8. op.13
Appassionata Sonata in F minor op. 57
Tempest Piano Sonata No.17, Op.31/2
Keisarikonsertto eli pianokonsertto nr.5 op.73
Viulukonsertto D-duuri op.61 osa rondo

[Sakr]

Kuuntelen klassista musiikki melko paljon. Erityisesti pianosävellyksiä kuuntelen usein etsien kauniita kappaleita itselleni soitettavaksi.

Pidän paljon Beethovenin useista pianosävellyksistä, joita tuleekin soiteltua melko paljon. Suosikkeja lienevät Pianosonaatti nro 14 (Moonlight), Für Elise ja Pianosonaatti nro 8 (Pateettinen). Myös Mozartilla ja erityisesti Tšaikovskilla on hienoja sävellyksiä pianolle. Mozartilta esimerkiksi Pianokonserto 23 on loistava. Tšaikovskilla on suuri määrä hyviä sävellyksiä pianolle, esimerkiksi Romance.

Pianomusiikin lisäksi kuuntelen toki muutakin klassista musiikkia. Pidän eniten hitaista, tunnelmaltaan melankolisista sävellyksistä, oli kyse sitten klassisesta musiikista tai populaarimusiikista. Esimerkiksi Barberin Adagio for Strings on hieno. Myös Bachin Orkesterisarja nro. 3 on hyvä.

[Citrus]

Minä en juurikaan voi sanoa kuuntelevani klassista musiikkia, mutta pidän siitä kovasti. Muutoin en luultavasti soittaisikaan viulua.

Suosikkini tältä musiikin osa-alueelta on ehdottomasti Tshaikovskin Joutsenlampi, siis kappale, ei baletti. Tosin balettikin on aivan loistava, tarina on mielenkiintoinen ja musiikki on älyttömän kaunista. Mutta Joutsenlampi, se on niin surullinen ja niin todentuntuinen, että sitä kuunnellessaan voi melkein kuvitella joutsenparven lehahtavan syystaivaalle.

Paganinin musiikki on myös sydäntäni lähellä, ei tosin musiikin kauneuden vuoksi, vaan lähinnä viulistin perspektiivistä. Paganinin sävellykset ovat äärimmäisen vaikeita, jopa nykyajan huippuviulisteilla on vaikeuksia soittaa niitä virheettä.

Mozartin ja Vivaldin musiikkia arvostan suuresti tietynlaisen eleettömyyden ja toisaalta esim. Vivaldin tapauksessa mahtipontisuuden vuoksi. Vivaldin kappaleita ja hänen tyyliinsä sävellettyä musiikkia on suuri ilo soittaa.

[Huhutar]

Rakastan klassista musiikkia. En arvostanut sitä ennen, mutta kun aloin soittaa orkesterissa, aloin arvostaa sitä ihan erilla tavalla. Yleisen musiikkitiedon tunnit olivat minulle silloin tuskaa, (opetellaan klassisen musiikin historiaa ja kuunnellaan) mutta nyt kun sitä arvostaa voisin mennä uusimaan kurssin, että jäisi jotain mieleenkin.
Lempi säveltäjiä voisin mainita. Tsaikovski  kuuluu lempisäveltäjät ryhmääni. Tykkään tosi tosi paljon sen baleteista, joutsenlampi on aivan ihana. Vivaldi on myös yksi parhaista. Rakastan lähes kaikkien tuntemaa Neljä vuoden aikaa, sävellystä. Kevät osa on aivan ihana, siinä voi juuri kuvitella kaiken mitä keväällä tapahtuu. Ei saa unohtaa kotimaista ihanaa säveltäjää Sibeliusta. Hänen musiikki on niin kaunista, Finlandia saa aina kyyneleet silmiin sekä useat sinfoniat. Joskus nuoriso-orkesterista on jäänyt mieleen Andante Festivo, joka on niin kaunis, miten joku osaakin. Joku mainitsi Beethovenin kuutamosonaatin, se on niin kaunis, romanttinen ja aivan ihana. ^^ Mozartin taikahuilua ei saa myöskään unohtaa.

Edesmenneen ystäväni piti kerätä erääseen lehteen vissiin kuusi lempi klassista teosta. Hän orkesterimme bussissa totesi, että miten keksii niin monta klassista, yhtä aikaa kun eräs toinen orkesterikaveri totesi että siinä sinulla onkin valitseminen. Se oli huvittavaa miten eri ihmiset suhtautuu. ^^


//Muoksimpa mielipidettäni näin kolmen kasvattavan vuoden jälkeen.

Nykyisin klassisen musiikin kuunteluni on vielä laajentunut. Olen täysin kyllästynyt kaavamaiseen Vivaldiin ja innostunut mm. impressionismin ajan taiteilijoiden musiikista, kuten Debussyn La Mer ja Faunin iltapäivä nams. Sibelius ja Beethoven ovat edelleen pysyneet suosikkeinani. Beethovenin sinfoniat viehättävät mahtipontisuudellaan ja Sibeliuksen Satu on noussut ehkä kaikkien aikojen lempikappaleekseni vaihtelevaisuutensa (suuret dynamiikkavaihtelut, ihanat nyanssin kasvatukset ja sointivärit) vuoksi. Mendelssohniin olen erittäin mieltynyt. Erityisesti rakastan hänen teostaan Hebridit, jonka klarinettisoolo on upean laulava.

Lisäksi olen perehdyttänyt itseäni paremmin kontrabassomusiikkiin ja tutustunut sitä kautta säveltäjään Bottesini, jolla on upean laulavaa bassomusiikkia. Ja suomestakin löytyy upea bassomusiikin säveltäjä, Hauta-aho, joka loihtii aivan upeita melodioita kontrabassolle! :>

//Hmmm....! Klassisen musiikin kuunteluni on laajentunut vain entisestään. Nykyään en pidä Vivaldista, Debussy on ihan jees, edelleen olen vannoutunut Sibeliukselle, mutta uutuutena tänä vuonna -Brahms! Rakastan niitä sinfonioita, ne on jotain niin upeaa. Ykkössinfonian eka osan oboesoolo on aivan todella riipivä, kolmannen sinfonian kolmannen osan pääteema on niin haikea että pistää poikkeuksetta itkemään. Tai sitten neljännen sinfonian alku tiidi--tiidi-tiidi..aah! Kaunista. Brahms on yhtä aikaa niin kaunista ja se tuo hirveän hyvän olon, mutta samalla se tekee olon niin ahdistuneeksi. Mutta juu, rakastan hirveästi! Sibeliuksen Sadun olen maininnut jo aikaisemmin, se on edelleenkin pysynyt erittäin rakkaana teoksena. Voiko olla mitään sen lämpimämpää kuin alun teema kontrabassojen pizzicatoilla? Nam. Schubertin Keskeneräinen sinfonia on upea. Se on ihanan keinuva, samalla niin kepeä, mutta silti se on tosi raskas. <3

[V]

Ah, pakko tunnustaa, että olen itsekin alkanut kuunnella klassista musiikkia. Ja kyllä, rakastan sitä, jos niin voi sanoa.
En aluksi ollut kiinnostunut kyseisestä musiikkilajista yhtään, vaikka olihan sitä tullut kuultua vähän sieltä sun täältä.
Käänteen teki tässäkin tapauksessa "V for Vendetta". Oikeastaan ei se elokuva, vaan se sarjakuva.
Sarjakuvassa päähenkilö kuuntelee Beethovenin Viidettä, ja jotka kyseisen teoksen ovat lukeneet, ymmärtävät asian oveluuden.
No, en siis löytänyt klassista musiikkia ihan itse, V sai tälläkin kertaa auttaa. Kun olin lukenut sarjakuvan, testasin ihan kokeilumielessä kuunnella hieman Beethovenia.
Viides sinfonia oli tietenkin aivan upea, ja päätin näin kuunnella lisääkin. Siinä kuunnellessa, aloin ymmärtää, kuinka hienosta musiikista oikein oli kyse!

Aloin kuunnella joitain muitakin klassisia säveltäjiä, ja niistäkin löytyi oikeita helmiä! Suosikkejani ovat mm. Beethoven ja Vivaldia, Bachkin on ihan hyvä.

Suppealla musiikkimaulla varustettu pikkuveljeni on aivan kauhuissaan. Hän pelkää, että olen menettänyt järkeni ja että musiikkimakuni on menossa päin helvettiä!
No, raukka ei tiedä mistä puhuu...!

[castlevania]

Kuten sanottua, mielestäni paras teos koko musiikin historiassa ja klassisen musiikin historiassa ja oopperan historiassa on Wagnerin Nibelungin sormus. Sen jälkeen parhaat ovat Mozartin oopperat Don Giovanni, Taikahuilu ja Figaron häät, sen jälkeen Wagnerin Lentävä Hollantilainen, Nurnbergin mestarilaulajat, ja Parsifal. Olen todella monipuolinen klassisessa musiikissa, kuuntelen jokaista säveltäjää, joka eteen sattuu ja kaikenlaisia musiikin aloja. Klassinen musiikki on mielestäni melkein ainoata oikeata musiikkia.



Olen nähnyt melkein kaikki Wagnerin oopperoista, ahkerasti, kun olen käynyt katsomassa niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa ( Kuten Bayreuthissa Saksassa festspielhausissa, Wagner-oopperoiden mahtavinta oopperataloa ja semmoisten wagneriaanien kuten minä pyhiinvaelluskohteessa). Olen laskenut, että olen nähnyt elämäni aikana 18 eri oopperaa. Jokaisesta olen pitänyt valtavasti. Tässä ne ovat järjestyksessä:

1-4 Nibelungin sormus.
5. Don Giovanni.
6. Taikahuilu.
7. Figaron häät.
8. Lentävä Hollantilainen.
9. Nurnbergin mestarilaulajat
10. Parsifal.
11. Lohengrin.
12. Tannhäuser.
13. Rigoletto.
14. Aida.
15. Otello.
16. Falstaff.
17. Fidelio.
18. Carmen.



Lisäksi minulla on paljon levyjä tietysti kotonani, kuten Nibelungin sormus-levy, Mozartin ja Beethovenin levyjä ja paljon muuta. Mutta siis kaikista mieluiten kuuntelen 9:ää suosikkisäveltäjääni ( Lista Mozart-topikissa.)



Okei, pälätin taas ihan hitosti :I

[Fimca Worthleberr]

Kyllä klassinen musiikki on musiikin kuningas: syvällisintä, kauneinta ja mielenkiintoisinta.

Olen pienestä asti ikään kuin kasvanut klassisen musiikin parissa, sillä aloin soittaa pianoa jo 5-vuotiaana. Ja soitan edelleenkin. Ihan naperona sitä musiikkia ei osannut arvostaa niin paljon (vaikka joitain ehdottomia lemppareita silloinkin oli, esim. Bachin eräs Gigue), mutta kasvettuani olen tietysti oppinut kuuntelemaan ja keskittymään musiikkiin aivan eri tavalla. Luonnollisesti pianomusiikki on klassisesta ylitse muiden.

Jos olisi pakko mainita yksi säveltäjä ylitse muiden, se olisi ehdottomasti Rahmaninov. Miten joku voi säveltää niin kaunista, niin tunteisiin vetoavaa, niin energistä ja hienoa musiikkia? Siis aivan käsittämätöntä. Olen itse soittanut jo melko monta Rahmaninovin kappaletta, etydejä, preludeja ja yhden moment musicauxin (siis ihan kunnolla konsertissa, muita kappaleita olen soitellut huvikseni omaksi iloksi). Minulla on kaikki Rahmiksen preludit, etydit ja moment musicauxit CD:llä ja nuoteilla samaten. Niistä en koskaan luopuisi - en ikinä kyllästy siihen musiikkiin. Jo pelkät soinnut ja harmoniat ovat aivan älyttömän hienoja. Rahmiksen musiikki on persoonallista ja mielenkiintoista, sen tunnistaa jo kaukaa, vaikkei kappaletta olisi koskaan aikaisemmin kuullutkaan. Siinä musiikissa ei ole mitään kevyttä tai turhanpäiväistä, ei edes niissä "iloisimmissa" kappaleissa. Aina on se tietty raskaus ja synkkyys. Ja se ääretön kauneus. Siitä minä pidän.

Sitten on tietenkin J. S. Bach, josta olen pienestä asti pitänyt. Siinä oli kanssa yksi nero. Bachin musiikki, kun sitä kuuntelee esim. levyltä, on kumman rauhoittavaa, harmonista ja kaikin tavoin täydellistä. Niin, täydellinen on sana, jolla Bachin musiikkia voisi parhaiten kuvailla.

Klassisen kauden säveltäjistä pidän eniten Haydnista ja Beethovenista, en niinkään Mozartista (siis kyllähän sekin on hyvä, mutta ei ole niin minun juttuni kuin nämä kaksi - liian kepeää ja iloista). Haydnin musiikki on vaikeaa (soittaa), paljon vaikeampaa kuin etukäteen voisi arvata. Minulla on Richterin levy, jossa hän soittaa Haydnin sonaatteja, ja siinä on kyllä kaksi mestaria osunut yksiin.  

Schubertista aloin pitämään jo todella nuorena, kun soittelin huvikseni säveltäjän impromptuja ja moment musicauxeja. Siellä on todella hienoja kappaleita. Myös Brahms iskee aika jykevästi.
Liszt (yksi kestosuosikki) on minun makuuni enemmän kuin Chopin. Lisztin etydit ovat käsittämättömän hienoja (ja vaikeita), varsinkin transkendenttiset. Siellä on sellaisia kappaleita, jotka ovat saaneet itkemään (niin kuin Rahmiskin).

Ranskalaisesta, impressionistisesta musiikista pidän myös, kuten Debussysta ja Ravelista. Kummankin säveltäjän kappaleissa on aivan ainutlaatuisia harmonioita ja hienoja tunnelmia.

Rahmiksen lisäksi pidän myös muusta venäläisestä musiikista, kuten Prokofjevista. Siinä vasta musiikkia, jossa on energiaa.
Uudemmasta musiikista voisin mainita nyt alkuun vaikka Rautavaaran (Tulisaarna on mieletön). Muutenkin suomalaisessa klassisessa musiikissa pidän enemmän uudesta kuin vanhasta. Sibelius ei niin hirveästi iske.

Pakko vielä mainita Griegin a-molli-pianokonsertto. Siinä on yksi maailman hienoimmista pianokonsertoista (ja yllätys yllästys, erittäin vaikea).

No niin, siinä listani. Ja tässäkin vain ne, mitkä päällimmäisinä tulivat mieleen - maailmassahan on vaikka kuinka paljon klassisia sävellyksiä ja säveltäjiä, enkä todellakaan voi muistaa kaikkia lemppareitani..

[Herttuatar]

Klassinen musiikki... Hmm, mitä tuosta nyt saisi teidän viisaiden kommenttienne jälkeen sanoa?

Soitan viulua, joten klassinen on hyvinkin tuttua. Musiikin opettajani (entinen) oli hiukan suurudenhullu ja yritti saada 27 oppilaan päähän viime keväänä edes jotain kallisesta musiikista 8ja kevyestäkin sen jälkeen).
 Miten lie ollutkaan, muistan vain Amadeus elokuvan Mozartin hermoja raastavan naurun....

Klassinen on kaunista musiikkia, jota on upea soittaa. En kuitenkaan kuuntele sitä juuri lainkaan, mutta kyllä soittaessa tulee kuunneltua ihan kohtuullisesti. Ja tietysti oppilaskonserteissa. Suurin osa ajasta tosin menee siellä siihen, että laskee kuinka monta on vielä jäljellä....
Mutta kun jouduin esitelmän takia tutustumaan klassiseen kuuntelun kannalta ja vaaaehtoisesti, en voi väittää kauhistuneeni. Grieg nousi ehdottomaksi ykkösekseni teinhän siitä sentään esitelmän! Peer Gynt on kaunista ja niin valloittavaa ja... En osaa kyllin kuvailla. Aamutunnelma sulattaa aina ja Sulveigin laulu (Taidan edelleen kirjoittaa sen väärin?), josta en ollut ennen kuulutkaan ennen kuin opettajani mainitsi sen, vei mennessään surullisuudella, kauneudella ja hiljaisella kärsimyksellään. Ne sävelet eivät unohdu koskaan, pystyn aina taikomaan ne esiin.

[Malakai]

Kyllä tulee klassista täälläkin päin kuunneltua. Nyt tässä lähiaikoina varsinkin, kun kävin länsimaisen taidemusiikin historian kurssin tuossa ja tuli taas palattua noihin vanhoihin klasareihin. Suosikkini on Mozart, wieniläisklassismi yleensäkin. Joku sitten oli nero. Mitään teossuosikkia en lähde laittamaan, en halua edes miettiä asiaa. Se on se tyyli, tunnelma, se joka toistuu kaikissa Mozartin teoksissa, kädenjälki. Toki tykkään kuunnella muutakin, toisia tyylisuuntia, vaikka Beethovenia ja Vivaldia. Suomalaisista säveltäjistä suosikkini on Toivo Kuula. Klassinen on sellaista musiikkia, jota voi kuunnella ihan kuuntelemalla, eikä tehdä mitään muuta siinä samalla, mutta se voi soida myös taustamusiikkina vaikka lukiessa, eikä se häiritse yhtään. Enemmän pidän insturmentaalisesta klassisesta, laulut ja oopperat eivät niinkään tunne oloaan kotoisaksi minun soittimessani, mutta kuoroteokset on sitten taas eri juttu. Riippuu harmoniasta.