Kirjoittaja Aihe: C. S. Lewis: Narnia-sarja  (Luettu 20529 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Jeppis

  • Ankeuttaja
C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #50 : Kesäkuu 10, 2006, 18:35:17 »
Voi minua raukkaa.. Oma "Narnian kaikki tarinat" on kaverilla lainassa..
Se on ollut hänellä lainassa kolme kuukautta, mutta hän ei ole lukenut kuin kaksi sivua..
Hän on ilmeisesti rikkonutkin sen, koska ei ole "muistanut" tuoda sitä minulle.
hän nyt sitten saa maksaa hieman ylimääräistä, koska onhan kirjastossakin sakko myöhästyksestä..

Itse kirjaan:
Lempi kirjani ovat ehdottomasti Hevonen ja poika, Prinssi Kaspian ja Narnian viimeinen taistelu.
Mielestäni on mukavaa kun ei ole aina sitä samaa "aikuiset ovat ainoita, jotka kelpaa fantasiaan."
Lempi hahmoni on Susan ja Peter.
Minusta kirjassa on parasta mielikuvitus, ja nopeat juonenkäänteet.
Kirja osaa yllättää vielä useiden lukukertojen jälkeen.
Kirjan sulkukohdat ovet humoristisia ja persoonallisia.

Voisikos muuten joku heittää minua linkillä, joka vie johonkin Narnia keskustelufoorumiin??

-Jeppis-

Poissa Sinadra

  • salaisuudenhaltija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Chris
  • Tupa: Korpinkynsi
C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #51 : Kesäkuu 26, 2006, 23:35:02 »
Juuh... Olen lukenut Narnia- sarjan ja pidin siitä...

Menin vaan kirjastoon ja kysyin ystävälliseltä ja ihanalta kirjasto-tädiltä, että mikä kirja sopisi minulle ja hän antoi minulle Narnia- sarjan. Kirjasto-täti tunsi makuni hyvin sillä ramppasin jatkuvasti siellä janoten lisää ja lisää kirjoja...
En muista mistä "fantsu"kirja "innostus" lähti, mutta Narnia- sarja oli ainakin osana siinä.

KIITOS KAUNIS KIRJASTON-TÄDILLE!!!!!!

vennu

  • Ankeuttaja
C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #52 : Heinäkuu 03, 2006, 17:57:03 »
Olin lukenut muutamia Narnian tarinoita pienempänä, muistaakseni Velhon ja leijonan sekä Hopeatuolin. Ehkä enemmänkin, joka tapauksessa nyt kun Narniasta tuli elokuva ja sen suosio nousi taas korkealle, minä kilttinä tyttönä menin kirjakauppaan ja ostin itselleni sen kuvitetun laitoksen. Luin läpi ja tykkäsin, oli jännä kun löysin varsinkin Hopeatuolista semmoisia kohtia joita muistin kuulleeni mutta en tiennyt mistä. Sanpahan vastauksen siihen ;) Ja se on kyllä semmoinen kirja jota tulee varmaan omille lapsille joskus luettua iltasatuna. Varsinkin se kuvitettu on ihanan satukirjamainen. Kannattaa myös lukea se kronologisesti kuten Lewis itse tahtoi, minusta se on myös niin parhaiten ymmärrettävissä.

KitKat

  • Ankeuttaja
C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #53 : Marraskuu 11, 2006, 09:37:07 »
Saattaa spoilata vähäsen kirjoja.

Sain koko sarjan joululahjaksi viime vuonna (minusta tuntuu, että kaikki saivat sen) ja luin sen melkein saman tien. Täytyy sanoa, että pidin kovasti. Ensimmäinen osa tuntui mielestäni kuitenkin aika tylsältä, koska siinä ei "tapahtunut mitään". Tottakai Narnia syntyi silloin yms, mutta se ei samalla tavalla iskenyt.

Lempiosani koko sarjasta ovat "Velho ja Leijona", "Kaspianin matka maailman ääreen" (en ole varma tarkasta sanamuodosta), "Hopeinen tuoli" ja "Narnian viimeinen taistelu". Ensimmäinen siksi, koska se periaatteessa on kaikkein "tärkein" kaikista ja kertoo kaikkein eniten (siis minun mielestäni). Toisesta en osaa oikein sanoa, jostain syystä vain tykkään siitä. Erityisen suloista minusta on se, miten Ripitsiip lähtee veneellä maailman ääreen. :') Hopeista tuolia inhosin aluksi, inhoan sitä Peterin, Edmundin, Susanin ja Lucyn serkkua Eustaceakin, mutta loppujen lopuksi pidin siitä todella paljon. Se, että lähes koko kirja tapahtui maan alla oli kiva. Viimeisestäkään en lukiessani sitä aluksi pitänyt lainkaan ,  Loppu oli mielestäni todella yllättävä, mutta tavallaan kuitenkin todella tyhmä. Kaikki saavat elää elämänsä (kuolemansa) loppuun asti Todellisessa Narniassa ja syövät omenia hedelmäpuusta (mistähän tämäkin tuli?) ja hoitavat lampaita. "And they lived happily ever after. The end."

Narnia on todella ihana paikka (lukemani perusteella). Tulee mieleen joku paratiisi, johon pääsee kuoleman jälkeen (mikä se loppujen lopuksi olikin). Eläimet puhuvat, ikuinen kesä (kai)... Olisi todella mahtavaa päästä käymään siellä. :)

Paras hahmo on mielestäni Riipitsiip. Hän (se) on todella hauska hahmo ja osoittaa, että maasta se pienikin ponnistaa. :) Minua huvitti hänessä erityisesti se, että hänellä oli Kaspianin matkassa maailman ääreen tapana kiusata Eustacea. :)

Amadilia

  • Ankeuttaja
C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #54 : Marraskuu 12, 2006, 15:15:15 »
Itse opin tuntemaan Narnian jo parivuotiaasta, kun äitipuoli luki aina kirjoja minulle. Tarinoissa ihanaa on se, että ne vetoavat kaikkiin ikäpolviin; pienimmille ihanaa on eläinjutut, kuvituksen visuaalinen kauneus ja helposti ymmärrettävä teksti, teini-ikäiseen vetoaa fantasia ja suhdekoukerot, ja aikusillakin riittää pohdittavaa juonen merkityksen,  vastakkainasettelun ja vastaavan kanssa.

Narnia on nautittavaa lukemista, siinä taikuus ja muu ei ota liian suurta roolia, vaan sisältöön mahtuu niin paljon muutakin kuin pelkkä taikuus. Tosin itse ehkä suhtaudun kirjoihin liiankin suurella lojaaliudella, kun minulle on niitä liki vauvasta asti luettu ja siten niitä kohtaan on kehittynyt aivan erityinen rakkaus.

Onhan Narnian tarinoissa vähän itsensä toistoa, turhankin yksinkertaisia lauserakenteita ja pientä epäjohdonmukaisuuttakin, mutta silti se lunastaa paikkansa lempikirjallisuuteni joukossa.

Poissa nutcracker

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #55 : Marraskuu 17, 2006, 16:11:47 »
SPOILER.

Minä suorastaan rakastan Narnian tarinoita, olen rakastanut siitä lähtien kun sain joululahjaksi sen paksun kirjan, jossa on ne kaikki oikeassa järjestyksessä. Tämä tapahtui viime jouluna, ja rupesin lukemaan niitä heti harmitellen, miten en ollut lainannut niitä kirjastosta aiemmin.
Luin TSH:n paljon aikaisemmin, jo kymmenenvuotiaana, ja olisin toisaalta toivonut että olisin lukenut Narniankin jo silloin, koska se nyt on kuitenkin lapsekkaampi. Mutta minusta se ei tee siitä huonompaa, eikä niitä voi verrata keskenään - molemmat ovat loistavia.
En rupea erittelemään Narnian tarinoita keskenään, enkä ole varma mikä niistä on paras. Kuitenkin joku, joka kertoo pääosin Pevensien tarinaa. Edmund on kirjoissa suosikkini.
Minusta Narniat on kirjoitettu sellaisella rakkaudella, että sitä on ilo lukea. Narnia maailmana on niin kaunis ja ihmeellinen, ettei siihen kyllästy. Ne eivät tylsistyttäneet, enkä missään vaiheessa toivonut niiden loppuvan. Ainoa asia mistä en juuri pitänyt, on Susanin uskon hiipuminen Narniaan. Murr.

Tämä on ensimmäinen iso kirja, minkä aion lukea (mahdollisille) tuleville lapsilleni.
"I'm selfish, impatient and a little insecure. I make mistakes, I am out of control and at times hard to handle. But if you can't handle me at my worst, then you sure as hell don't deserve me at my best." - Marilyn Monroe

Poissa Eru

  • Härskilärvi
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Nynny
    • Kanjikaveri - opi japania!
C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #56 : Joulukuu 02, 2006, 19:34:43 »
Lainaus käyttäjältä: "Vauhko-Harry"
Lainaus käyttäjältä: "mörkö"
Nuo sinun mainitsemasi kuvat ovat luultavasti niissä vanhemmissa Narnia-kirjoissa. Mutta näissä uudelleen painetuissa ei ole kuvia.
Ai onko uusia narnia-kirjoja? Pakko lukee, ne on varmaan paremmat!
Ei ole, kirjoja on ilmestynyt 7 ja se siitä. Mörkö tarkoittaa varmasti uudempaa painosta, jossa ei mahdollisesti ole kuvia lainkaan. Itse en kyllä tajua kuinka joku ei voi tykätä Pauline Baynesin kuvitusesta (se alkuperäinen), sehän on aivan loistava. Mielipiteensä kullakin.
Kanjikaveri - opi japania!
suomi-japani-suomi  -sanakirja
Keskustele japanin kielestä ja kulttuurista foorumilla

damis

  • Ankeuttaja
C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #57 : Tammikuu 01, 2007, 11:07:14 »
Itse kävin noin kuukausi sitten hakemassa tämän Narnia - kaikki tarinat -yhteisniteen ja eilen sain luku-urakkani päätökseen.
Joidenkin kirjojen kohdalla tämä oli jo kolmas - ellei neljäs - lukukerta. Edellisestä kerrasta on kuitenkin kulunut aikaa.

Täytyy sanoa että eri tavalla Narniaa luki nyt kuin silloin nuorempana. Kristillinen sanoma erottui nyt erittäin vahvasti. Ylipäätään kirjoista sai nyt enemmän irti. Tähän vaikutti varmasti myös se, että luin kirjat melko tiivissä tahdissa niiden kronologisessa järjestyksessä.

Oli hauska huomata, että - ainakin minun käsitykseni mukaan - alunperin itsenäiseksi teokseksi suunniteltu Velho ja leijona erottui muista kirjoista "lapsellisemman" kirjoitustyylinsä osalta. Muut kuusi kirjaa olivat mielestäni mukavampaa luettavaa, asioita kerrottiin jo tarkemmin, eikä aliarvioivia huomautuksia (jos kuvailisin sitä ja tätä, vanhempasi eivät enää antaisi sinun lukea tätä kirjaa) esiintynyt.
Velho ja leijona leimautui selkeästi eniten lastenkirjaksi, mikä ei tietenkään ole paha asia, joskaan nuo lapselliset huomautukset eivät suosikkejani olleet.

Suosikkikirjakseni nousi Kaspianin matka maailman ääriin. Kuvaillessaan Ramandun saaren ja Aslanin maan välistä merimatkaa kirjailija saavuttaa kerronnassaan jotain niin kaunista, että maisemat ja tilanteet todella piirtyvät silmien eteen. Kokonaisuudessaan kirjan aihe matkasta tuntemattomalle merelle kiehtoo. Vaikka jokaisella uudella saarella käydään oma seikkailunsa, ei kirja muodostu liian episodimaiseksi.

Narnian tarinoissa esiintyy välillä pahojakin epäloogisuuksia, jotka johtunevat "väärästä" kirjoitusjärjestyksestä ja siitä, että Lewis tuskin velhoa ja leijonaa kirjoittaessaan kuvitteli, että kirjoittaisi joskus kirjan Narnian luomisesta. Viimeinen kirja, jossa Taikurin sisarenpojan asiat on jo otettu huomioon, jollakin tavoin yhdistelee kokonaisuutta.

Hyvä sarja, tyytyväinen olen että kirjakaupasta tuon opuksen hankin. (Oli vielä niin mahtavassa tarjouksessa etten voinut vastustaa kiusausta.)

Keira Woodbag

  • Ankeuttaja
C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #58 : Tammikuu 03, 2007, 19:26:26 »
Luin tuon kirjan ehkä vuosi sitten ja en muista siitä enää kauheasti. Sen voin kuitenkin sanoa, että kirjat ovat todella mielenkiintoisia ja hyviä. Parhaimpia lukemiani, täytyy myöntää. Viimeisen kirjan raamatullinen kuvaus on täydellisesti onnistunut. Se sopii kuin valettu tarinan loppuun. Muistaakseni itkin kun luin viimeisiä sivuja, koska kuvaus oli niin ihana ja jotenkin se vain kosketti syvältä.
Kirjan vahva raamatullinen viesti ja kuvaus ovat onnistuneet eivätkä ne mene missään vaiheessa yli, eikä se ole koko tarinan (siis kaikkien kirjojen) pääosassa. Paitsi ehkä viimeisessä mutta se ei todellakaan haittaa. Vaikka joku ei olisikaan kristitty, niin uskon, että luettuaan kirjat hän olisi erittäin vaikuttunut. Minä ainakin olin.

En ole vielä nähnyt Narnia- elokuvaa, mutta uskon että se on hyvä. Kun kerta kirjakin oli niin miksei elokuvakin, ellei puikoissa sitten ole jotakuta todella lahjatonta. Enkä usko siihen. Ainakaan arvostelujen perusteella. Elokuva olisi mukava joskus katsoa itse ja siten saisi tietää, miten paljon kirjan tapahtumia on seurattu ja kuinka paljon itse sovellettu.

iitukainen

  • Ankeuttaja
C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #59 : Tammikuu 03, 2007, 20:24:23 »
Minä löysin Narnian tarinat ystäväni kautta. Hän (kuten minäkin ^^) on lukutoukka sanan varsinaisessa merkityksessä ja sai Narnian kaikki tarinat-kirjan joulu-tai syntymäpäivälahjaksi. Kun hän oli lukenut sen, hän suositteli sitä minulle lämpimästi ja koska meillä on aika samanlainen maku, lainasin sen häneltä. Seuraavana päivänä olin jo ehtinyt vilustua (ilman kaulahuivia hyppelin pihalla :) ) ja aloitin lukemisen. Ensimmäiset pari sivua menivät sellaisin miettein kuin "mjaa, aika tylsä.. Mutta eipä ole muutakaan lukemista niin yritetään sitten" Ensimmäisen kirjan lopulla olin jäänyt koukkuun. Ahmin kirjan noin puolessatoista viikossa ja kun kirja loppui, painoin sen itseäni vasten ja huokaisin syvään, sillä tiesin ettei kirjassa olisi koskaan samanlaista tunnelmaa kuin ensilukemalla. En vieläkään omista kirjoja, mutta heti kun saan tarpeeksi rahaa, ryntään ostamaan tuon kultakimpaleen itselleni.

The End. :)

Tyris

  • Ankeuttaja
Re: C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #60 : Tammikuu 25, 2007, 14:36:00 »
Uiii Narnia on aivan mahtava kirja-sarja niihin jää koukkuun luin ensin niin että lainasin yhden pokkarin kerrallaan kaveriltani mutta sitten jäin koukkuun ja ostin omakseni sen ison jossa ne kaikki on koottu yhteen (taas selvää suomea) aloitin sen alusta koska pokkarit on numeroitu Velhosta ja leijonasta alkaen vaikka kirjailija olisi halunnut sen toiseen (en nyt muista mistä alkaa) järjestykseen.
Olisin halunnut ostaa ne pokkareina (omistan yhden) mutta niitä ei enää myydä.:(

Tosi hyvä kirja sarja kokonairuudessaan! :D

Poissa Miléna

  • Ryppykuu
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LumosQuest8
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #61 : Helmikuu 24, 2007, 16:02:28 »
Lainaus käyttäjältä: Eru
Ei ole, kirjoja on ilmestynyt 7 ja se siitä. Mörkö tarkoittaa varmasti uudempaa painosta, jossa ei mahdollisesti ole kuvia lainkaan. Itse en kyllä tajua kuinka joku ei voi tykätä Pauline Baynesin kuvitusesta (se alkuperäinen), sehän on aivan loistava. Mielipiteensä kullakin.

Minäkään en ymmärrä miten joku ei voi pitää niistä. Minusta se, että ne ovat ns. vanhanaikaisia vaan lisää viehätystä ja onhan Narnian tarinat aika vanhakin :D

Minä itseasiassa kuulun näihin, joilla ei ole mitään erityistä pitämis-suhdetta Narnian kuvitukseen. Ehkä se johtuu siitä, ettei minulle ole pienenä Narnioita luettu enkä siis ole tutustunut kuvitukseen kuin vasta sitten kun itse opin lukemaan ja luin Narnioita kaikkien muiden kirjojen rinnalla... ja niissä muissa kirjoissa ei pahemmin kuvia ollut. Nykyään kuvitus ärsyttää minua suuresti, ymmärrän kyllä, että ne kuvat ovat joillekin tärkeä osa kirjoja, mutta minua vain ärsyttää kokoajan kun kuva tulee ja katkaisee tarinan. Siksi lahjoitin hyvällä mielellä pikkusiskolleni omistamani Narnia kirjat ja ostin tilalle sen uuden yhteispainoksen, jossa ei kuvia ole. Nyt voin nauttia tarinasta ilman ärsytysreaktioita ja tarinasta on tullut paljon miellyttävämpi.
Voima on massa kerrottuna kiihtyvyydellä (F = ma)

Darth Idril

  • Ankeuttaja
Vs: C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #62 : Helmikuu 28, 2007, 15:00:27 »
Itse pidän kirjoista ja luin ne ensimmäisen kerrain vasta viisitoista vuotiaana, joten se on aika hyvin. Kirjoista pidin eniten Hevosesta ja pojasta, sillä siinä on jännittävin juoni. Lempihenkilöni kirjoista on Susan (en voi sietää Lucya aikuisena ja muissa kirjoissa kun velhossa ja leijonassa), koska tämä ei ole mikään soturi eikä bimbo (sen takia en pitänyt Kaspianin matkasta maailman ääriin tai viimeisestä taistelusta, koska Susanista tehtiin tyhmä).

Itse inhoan yli kaiken Pauline Baynesin kuvituksia Narnia kirjoihin, sillä kukaan henkilö ei näytä itseltään. Esimerkiksi kuvittelin Valkoisen Velhon olevan valkohiuksinen parikymmentä vuotias nainen enkä tumma hiuksinen akka (tiedän että velholla on tummat hiukset, mutta en itse osaa kuvitella tätä sen väriseksi). Lucy ei ole tummahiuksinen, vaikka kaikki kuvittelevat Lucyn nyt, kun Baynesin piirrustuksissa sekä elokuvissa Lucylla on tummat hiukset (Velhon ja Leijonan lopussa sanottaan, että Lucylla oli todella pitkät vaaleat hiukset). Muutenkaan henkilöt eivät vastaa mielikuviani ollenkaan kuvituksissa. Mielestäni lukutaitoisille lapsille tarkoitettuja kirjoja ei saisi kuvittaa, sillä lapset eivät pysty itse kuvittelemaan miltä henkilöt näyttävät vaan luulevat henkilöiden olevan juuri sen näköisiä kun, joku kirjoja lukematon aikuinen on ne kuvitellut. Se on sitten eri asia, jos kirjailija itse kuvittaa kirjansa sillä silloin henkilöt ovat juuri sellaisia kuin kirjailija tarkoitti näiden olevan.

Poissa Celia

  • Aurinko
  • Vuotislainen
Vs: C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #63 : Huhtikuu 26, 2007, 22:23:52 »
Itse lainasin sen yhteisniteen vasta kirjastosta ja olen nyt noin sivulla 150. Alussa tuntui vähän vaikealta päästä alkuun. Ennen pidin paljonkin fantasia-kirjallisuudesta ja toivon tavallaan, että olisin lukenut Narnian pari vuotta sitten, koska nyt olen enemmänkin hurahtanut elämänkertoihin ja kirjoihin, jotka pohjautuvat tositapahtumiin (mm. Torey Haydenin kirjat) Mutta kyllä nyt aion lukea tuonkin kirjan loppuun. Pidin Pollysta kamalasti ja toivon, että tapaisin hänet vielä kirjassa, jotenkin tuntui haikealta kun Taikurin sisarenpoika loppui. Tulen sitten vaikka kommentoimaan lisää, kun olen lopetellut tuon kirjan :)

Homonyymi

  • Ankeuttaja
Vs: C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #64 : Kesäkuu 29, 2007, 20:59:41 »
Omistan kaikki Narnia-kirjat, elikkäs sen ison kirjan jossa on yksissä kansissa kaikki kirjat. Niiden lisäksi omistan 20-30 vuotta vanhoja kirpparilta löydettyjä Narnia-kirjoja pari kappaletta. Mielestäni Narnian tarinat ovat fantasiakirjallisuuden parhaimmistoa <3.

 Narnian tarinat löysin poikkeukselliseti(ko?) vanhojen elokuvien kautta. Olin katsonut Hopeisen tuolin joskus lapsena, kun eräänä päivänä kirjastossa törmäsin kirjoihin ja lainasin saman tien kaikki. Myöhemmin ostin sitten kirjat omaksi. Omistan myös elokuvia, vaikken niistä niin paljoa välitä.

Narnian tarinat kuuluvat niihin harvoihin ja valittuihin kirjoihin, jotka ovat saaneet minut itkemään ja se kertoo jo kaiken tarpeellisen <3.

Poissa Pöpi Profeetta

  • Ennustelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • I see you...
Vs: C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #65 : Marraskuu 03, 2007, 13:26:55 »
Narnia on fantasiaklassikko. Piste. Asiasta ei neuvotella, kuten ei myöskään TSH:n tai Maameri-kirjojen klassikkostatuksesta. Ostin kerran kirjastosta kaikki seitsemän kirjaa yksissä kansissa, ja sitten ei ollakaan tultu takaisin. Ensikosketus taisi olla kun katsottiin koulussa Velho ja Leijona. Hjuva leffa.
Suosikkihahmo kirjoissa on ehkä Aslan. Inhokki on... P*rse, ei sellaista olekaan. Narniat ovat pääasiassa lastenkirjoja, ja sellaisena ne ovat lähes ylipääsemättömiä. Jos saan lapsia, näitä tulee varmasti luettua. Jos ei muuten, niin piilotan ne jollekin näkyvälle paikalle ja toivon mukaan lapsi kiinnostuu.

Kirjojen selkeä kristillisyys ei haittaa, vaikka ei siihen paljoa vaadita, että keksii, kuka Aslan tässä maailmassa on. Viimeistään Lucyn kommentissa "Narnian viimeisessä taistelussa" paljastuu, kuka kaikille hyvinkin tuttu hahmo vaikuttaa Narniassakin. "Kerran meidänkin maailmassamme tallissa oli jotakin, mikä oli suurempaa kuin koko maailma", tai jotain sellaista.

Että sillain. Klassikko aina ja ikuisesti.
"That is not dead which can eternal lie
And with strange aeons even death may die"

H. P. Lovecraft

Poissa Xanie

  • hymyilevä huomispäivä
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • *reps*
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #66 : Marraskuu 11, 2007, 13:31:28 »
Mielestäni Narnia-sarja on hyvin rakennettu. Kaikki alkaa Taikurin sisarenpika -kirjasta, jossa maailma luodaan ja päättyy Viimeinen taistelu-kirjaan, jossa kaikki loppuu. Ja kaikki kijrat siltä väliltä on kirjoitettu niin, että ne voi lukea joko yksittäisinä kokonaisuuksina, tietämättä mitään muista kirjoista tai osana koko sarjaa.

Minua yhteys Raamattuun ei ole ainakana häirinnyt. Pikemminkin päinvatoin. Minutsa on vain hauska huomata niitä yhteyksiä, joita pitkin sarjaa on.

Vaikka Narnia onkin ns perusfantasiaa, niin se on silti mielestäni äärettömän hyvä ja omintakaisella tyylillä kirjoitettu. Että hatunnosto Lewisille :)

Tiesin sen olemassa olosta jo pitkään, ennen kuin luin sen. Meillä oli kotona yksittäisinä kijroina Taikurin sisarenpioika ja poika ja hevonen, mutten jotenkin ollut tajunnut niiden olemassa oloa. Kun sitten joululahjaksi sain sen kirjan, missä on koko sarja yksien kansien välissä, niin oli kiire lukea. Kun oltiin menossa joulun välipäivinä elokuviin katsomaan se, niin ajattelin, ettähaluan lukea kirjan ensin. Ja tottakai oli aloitettava alusta ja luettava Taikurin sisarenpoika ennen velhoa ja leijonaa. Mutta onneksi ne ovat niin helppo lukuisia ja hyviä ja suhteellisen lyhyitä, että niitä ei kauan lukenut. Viimeiset sivut luin velhosta ja leijonasta autossa matkalla Tampereelle. Mutta enhdin, kuin ehdinkin :D

~Xanie
Kun ystäväsi katselevat sinua hyppäämässä laskuvarjolla joka ei aukea, voisi olla hauska temppu, jos esittäisit vaikkapa uintiliikkeitä.
Avasta kiitos Seatearille!
Tee päivän hyvä työ: www.freerice.com

Ben eneth

  • Ankeuttaja
Vs: C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #67 : Tammikuu 19, 2008, 21:42:33 »
Siis anteeksi anteeksi, ai onko Narniassa jotain yhteyksiä Raamattuun? Minusta ne ovat niin päällekäyviä ja selviä, etteivät ne lopulta edes ärsytä, ja kuten monet ovat todenneet, kun lapsi ei niitä huomannut, menevät ne aikuisellekin. (Ja tarkennus: Minä en siis vastusta kristillistä sanomaa vaan sitä, että teemat kopioidaan muualta suoraan.) Mutta oikeastaan se karitsaepisodi on ainoa, jonka heittäisin vaivihkaa takavasemmalle.

Mutta viis Raamatusta, minua arveluttaa enemmän se, että koko jutusta paistaa niin orjallisesti nippu länsimaisen filosofian pääajatuksia. Kuten professori Kirke toteaa: "Se on kaikki Platonilla". Ja niin onkin. Ideamaailma, jonka täydellisistä käsitteistä meidän maailmamme ilmiöt ovat vain haamuja, on ihan selkeästi Narnian peruskivi. Koko konseptia kun ajattelee, Narniahan ei ole ihan perinteinen fantasiamaailma, koska siinä Niiden ja Meidän ajatusmaailmat, kieli jne. eivät oikeastaan eroa toisistaan millään lailla. Maailmat ovat siis sisäkkäisiä eivätkä rinnakkaisia.

Lastenkirjanäkökulmasta tämä on tietysti epäolennaista, koska niissä maailman tekninen rakentuminen on harvoin pääasia. Mutta jossain vaiheessa minun tolkienistina oli pakko saivarrella ajatuksella, miten kaikki niin automaattisesti ymmärsivät kirjoissa toistensa puhetta, ja lopulta Platon iskikin sitten täyden vaihteen päälle.

Koko ajan kirjoissa korostetaan Narnian peilinkaltaista ihanuutta ja täyteläisyyttä verrattuna kaikkeen muuhun, ja viimeisen osan lopussahan tästä tulee suorastaan manifesti. Ja sitten kun miettii yksityiskohtia, ne tuntuvat pitkin sarjaa kaikki liittyvän samaan asiaan: Kieli ei ole relevantti, koska todellinen kieli, sen syvin olemus, on käsitteissä ja siis pohjimmiltaan yhtenäinen ilmiö. Joten totta kai kaikki ymmärtävät Narniassa toisiaan, hehän puhuvat tavallaan sydämellään. Sitten tuo miten lapset saavuttavat aina Narniassa jonkinlaisen ideaalin fyysisen ja henkisen tilan, jossa he eivät ole lapsia eivätkä aikuisia vaan vain omia itsejään: siinä on sama syväidean ajatus ihmisen olemuksesta. Vastaavasti faunien ja muiden fantasiaolentojen mukanaolo (näemme hämmentävästi myös Bakkuksen ja joulupukin) on esimerkki Platonilta siitä miten kaikki mielemme käsitteet löytyvät todellisesta ideamaailmasta, oli niitä olemassa tai ei. Mitä niitä siis hämmästelemäänkään.

Jos jollakulla on filosofian kurssi lähempänä historiassa kuin minulla, voisi muistutella, mitä metsä maailmojen välillä symboloi, koska melko varmasti olen kuullut siitä jostain. Ja muitakin esimerkkejä varmaan vielä löytyy.

Narniat ovat aina kuuluneet lempikirjoihini ja kuuluvat edelleen, mutta kaiken edellä mainitun perusteella toivoisin, että teemojen lainailu ei olisi ihan niin suoraviivaista. Kuitenkin filosofian läsnäolo tuo myös kiehtovan lisämausteen: jos muistelette Hopeisen tuolin kohtausta, jossa noita kiusaa sankareita, joiden täytyy yrittää määritellä mm. auringon todellinen olemus eikä se osoittaudukaan helpoksi - siinä on filosofiasta oikein malliesimerkki!

Lopuksi tuli mieleeni, että Narnian Tolkieniin vertailun asemasta olisi hauska välillä kääntyä Pottereihin päin, vaikka näiden yhteydet tietenkin ovat pelkkää sattumaa toisin kuin e.m. Mutta näitä pikkujuttuja on aika paljonkin.

Ensinnäkin molemmissa sarjoissa on seitsemän kirjaa, ja sarjojen rakenteessa on suuria yhtäläisyyksiä. Kaksi ensimmäistä kirjaa ovat molemmissa maailman ja päähenkilöiden esittelyä, kronologista, selkeää etenemistä. Sitten kolmannet kirjat ovat uusi askel ja monien mielestä juonellisesti omaperäisimpiä - ja mikä tärkeintä, ne ovat eräällä lailla lapsuuden loppu. Neljänsissä kirjoissa yhtenä teemana on hylätyksi tulemisen tunne, ja löytyypä komennuskirouksen tyyppinen kuvauskin sattumalta molemmista. Sitten viides ja kuudes kirja ovat niin Narniassa kuin Pottereissakin takautumien ja historian kaivelun aikaa: niissä teemat syvenevät. Ja seitsemännet kirjat ovatkin sitten jo grande finaleja molemmat. Kaiken lisäksi molemmissa sarjoissa pelataan enemmän tai vähemmän kirjojen välisillä hämärillä viittauksilla.

Heh, tämä on tietysti saivartelua, mutta jotenkin kaikki osoittaa, miten lähellä kaikki maailman tarinat lopulta ovat toisiaan.

Go, Narnia.   
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 20, 2008, 22:26:04 kirjoittanut Ben eneth »

Poissa Giladra Carrion

  • Kuolonsyöjä
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ShieldFang27063
  • Tupa: Luihuinen
Vs: C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #68 : Tammikuu 22, 2008, 15:58:16 »
Hmh, joo pidän ehdottomasti Narniaa yhtenä maailman parhaimmista kirjoista (niitä kaikkia siis...)
Luin ensimmäisen Narnian 13-vuotiaana, enkä muistaakseeni tiennyt, mikä on Narnia ylipäätään, kuin vasta 11-vuotiaana. Noloa, mutta totta...
Fantasiakirjallisuudesta pidän muutenkin, ja Narniat ovat TSH -trilogian, Hobitin ja Silmarillionin ohella ehdottomasti arvostusasteikossani ylimpinä.
Lewis ja Tolkien yhdessä loivat pohjan myöhemmälle fantasiakirjallisuudelle ja peruskäsitteen sille, mitä fantasiakirjallisuus on. Tämä ei tietenkään olisi ollut mahdollista, mikäli kirjat eivät itsessään olisi olleet loistavia ja ainutlaatuisia (mitä ne totisesti olivat).

Narnian maailma on todella taidokkaasti luotu ja Lewisin kerrontatyyli on täydellistä. Henkilöhahmot ovat vanhahtavia, mutta se ei todellakaan ole miinusta. Kuten aiemminkin on jo mainittu, on jännää, kuinka Narnia ja "meidän maailmamme" ovat loppujen lopuksi samalla "aaltopituudella" keskenään (kielet jne.), eivätkä kaksi täysin erilaista maailmaa.
Mikä melko harvinaista, kristilliset piirteet eivät haittaa minua laisinkaan. Ei tämän kaltaisessa teoksessa, eikä varsinkaan tässä nimenomaisessa. Kuitenkin kristinusko oli (ja on yhä) todella keskeinen osa elämäämme, vaikkemme käsitystä jakaisikaan, niin ei ole mikään ihme, että se näkyy myös kirjallisuudessa. Varsinkin Narniassa se on täysin sopivaa, että puhutaan Aatamin pojista ja Eevan tyttäristä, mukaanlukien erinäiset kommentit ja muut viitteet.
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #69 : Tammikuu 22, 2008, 21:00:05 »
Lewis ja Tolkien yhdessä loivat pohjan myöhemmälle fantasiakirjallisuudelle ja peruskäsitteen sille, mitä fantasiakirjallisuus on.

Eipäs unohdeta herraa nimeltä Robert E. Howard, jonka luoma Conan Barbaari raivasi tietä ja loi perustaa fantasiakirjallisuudelle jo 30-luvulla.
Constantem decorat honor

Poissa Pöpi Profeetta

  • Ennustelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • I see you...
Vs: C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #70 : Tammikuu 23, 2008, 16:42:33 »
Eipäs unohdeta herroja lordi E. J. M. D. P. Dunsany ja Clark Ashton Smith, jotka olivat myös luomassa pohjaa tälle rakkaalle kirjallisuudenlajille. Smith vaikutti 30-luvulta lähtien ja oli ystävä Robert E. Howardin ja H. P. Lovecraftin kanssa ja arvon lordi taas vuosina 1905-1920. Smithin tuotanto on kylläkin pääasiassa runoutta, mutta hänen töistään on tunnistettavissa selkeitä fantasiateemoja. Dunsany taas on eräitä fantasian tärkeimpiä kehittäjiä.

Mutta jos vastataan Tolkien, ollaan oikeilla jäljillä, koska hän aloitti Silmarillionin kirjoittamisen 1917. Tuota ei vain lasketa.
"That is not dead which can eternal lie
And with strange aeons even death may die"

H. P. Lovecraft

Poissa parma

  • The Demented One
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Putoamista tyylillä
Vs: C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #71 : Helmikuu 14, 2008, 20:58:52 »
Aww, rakastan.

Luin ensimmäisen kerran varmaankin n. 10- vuotiaana, silloin se tuntui lähinnä sellaiselta pakkopullalta: "No okei kun kerran täti nyt osti tän mulle joululahjaks niin kai mun on pakko lukea, ei tää kyllä vaikuta oikein miltään mut yritetään."
Ensimmäiseksi kun katselin kirjaa, se vaikutti mahdottomalta tehtävältä; minulla on sellainen järkälemäinen painos missä on ne kaikki kirjat, painava kuin mikä (löin sillä muuten kerran naapurin poikaa päähän, köh) mutta kieltämättä kansikuvan perusteella ihan mielenkiintosen näköinen. Ensimmäisen kirjan luku meni toivottoman hitaasti, kunnes pääsin vasta loppupuolella vauhtiin mukaan ja tajusin että eihän tää nyt olekaan niin huono. Luin sitä ihan mielenkiinnolla, mutta ei se silloin oikein kuitenkaan "lempikirja" ollut. Vatsa kun pääsin Kaspianin matka maailman ääriin- kirjaan, aloin tosissaan pitää niistä. Luin viimeiset kirjat vauhdilla ja heti kun pääsin siihen niin helkutin itkettävään vaikkakin kliseiseen loppuun, aloitin koko kirjasarjan uudestaan :)

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Minulla on ollut traditiona että luen Narnian tarinat aina kesällä ja talvella, ja enköhän tule noudattamaan sitä kaavaa tänäkin vuonna ^^
Tie Miehen Sydämeen Käy Kairon Kautta
Niin kauan kuin kuulen lokkien kiljunnan,
tiedän olevani elossa.

Poissa Kuupposen päivä

  • Vuotislainen
  • Pottermore: NightGold9667
  • Tupa: Tuvaton
Vs: C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #72 : Maaliskuu 09, 2008, 04:24:58 »
Pidän kyllä tästäkin sarjasta. Perustelu on varsin yksinkertainen: rinnakkaistodellisuudet vain vetävät puoleensa. On niin mukavaa välillä päästä pois tästä maailmasta, matkustaa jonnekin aivan muualle. Juuri tähän samaanhan perustuu myös suuri osa Pottereiden viehätyksestä. Tosin Narnian maailma ei koskaan ole tuntunut minulle läheskään yhtä läheiseltä ja raakkalta kuin Pottereiden. On Narnoidenkin todellisuuteen silti saatu sitä silti saatu sitä kiehtovaa taianomaisuutta mutta myös vahvaa todentuntuisuutta, joka saa tapahtumat eloon. Ei vain niin paljon kuin Pottereihin.

Tosin täytyy sanoa, että kukaan hahmoista ei erityisemmin saanut minua rakastumaan itseensä. Tosin Aslanissa on jonkinlaista tyyliä. Liian jumalamainen se kylläkin on. Ja oli hahmogalleriassa myös mukana joku sisukas hiiri, josta pidin.

Lewisin kielestä, tyylistä ja miljöökuvauksista minulla ei ole oikein mitään sanottavaa. Tuskin ne huonoja ovat, mutta ei vain ole jäänyt mieleen mitään erityistä piirrettä. Tosin sen muistan, että Lewis toisinaan puhuu lukijalle tyyliin "sinähän muistat, että...". Se on mielestäni ärsyttävää. Jokatapauksessa Narnioissakaan se tärkein asia ei ole kielellinen rikkaus tai taidokkuus, vaan juuri nimenomaan taianomainen maailma ja tunnelma, kuten Pottereissakin (miksi aina vertaan noita kahta sarjaa toisiinsa?).

Tulipa muuten mieleen, että en ole tainnut lukea ihan kaikkia sarjaan kuuluvia teoksia. Viime keväänä (vai olikohan se edes viime kevättä?) innostuin ja luin lähes kaikki Narniat lyhyen ajan sisällä, mutta sitten se jotenkin jäi. En ole vieläkään jatkanut. Pitäisi. Sen verran kova sarja on kyseessä. Onhan se jollain tapaa aika tavanomainen fantasiakirjallisuuden edustaja hyvän ja pahan taisteluineen, mutta toisaalta Lewis on kyllä saanut mukaan myös sen jonkin oman erityisen jutun, mikä tekee sarjasta poikkeuksellisen. Kouluarvosaksi antaisin ehkä ysi miinuksen. Ei parempaa, koska eivät ne nyt kuitenkaan ole niin loistavan mahtavan täydellisiä tai rakkaita minulle, että voisin antaa esim. kympin. Onhan ysikin tosi hyvä.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 15, 2014, 19:54:55 kirjoittanut Kuupposen päivä »

Shiayla

  • Ankeuttaja
Vs: C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #73 : Maaliskuu 19, 2008, 21:19:14 »
Ihana sarja. Aloitin näiden lukemisen joskus 2-luokkalaisena, ja jotenkin ne on vaan jäänyt hyvin mieleen. Kirjojen "todellisuus" on niin ihana, ja kiehtova, kaunis. Vaan niin upea sarja. Joskus olen miettinyt että olisi ihana itsekin päästä johonkin rinnakkaistodellisuuteen, pakopaikkaan. (minulle niin rakkaiden kirjojen lisäksi) Tosin aikaharppaukset ovat joidenkin kirjojen välillä turhan rajuja, eikä kaikkiin hahmoihin tykästy samalla tavalla kuten esim. Forgotten Realms-kirjasarjan hahmoihin tykästyy, Narnian hahmojen kuolemiin ei reagoi samalla tavalla kuten joidenkin muiden sarjojen hahmojen kuolemiin. (esim. Sormusten Herran Boromir)

Poissa manta

  • Kajahtanut potteristi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Tassujengi
Vs: C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #74 : Maaliskuu 20, 2008, 19:43:37 »
Luin Velhon ja Leijoan marraskuussa'05, kun ostin kirjan divarista. Sitten jouluna luin kaikki seitsemän osaa, ja pidin paljon. Olen lukenut koko sarjan läpi kaksi kertaa, paitsi Velhon ja Leijonan kolme kertaa.

Nykyään on minun mielestäni äärimmäisen tylsä ja lapsellinen fantasiasarja, jossa on liian vähän ahaa- elämyksiä ja toimintaa. Itse en ole huomannut yhteyttä Raamattuun, mutta se liittyy varmasti siihen, että olen ateisti.

Narniat ovat ehkä liian lapsellisia kirjoja 14- vuotiaalle maailmanpelastajalle. (Paraskin puhuja, kun lukee Nalle Puheja.)

-manta
Aivojen tilalla ilmapalloja.