Kirjoittaja Aihe: C. S. Lewis: Narnia-sarja  (Luettu 20239 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #25 : Joulukuu 20, 2005, 22:03:50 »
Niin, koska Velho ja leijona kirjoitettiin ensimmäiseksi.

Lainaus käyttäjältä: "Friikki"
Kumpi on vahvempi peruste kirjasarjan kirjojen järjestykselle - tapahtumien kronologisuus vai kirjailijan itsensä päättämä järjestys? Minä väittäisin, että tulisi noudattaa jälkimmäistä: eihän kukaan ala vaihtelemaan tilataideteoksenkaan osien paikkoja, ja yhtä lailla kuin tilataideteos, myös kirjasarja on taidetta!


Tässä tapauksessa onkin nimenomaan kyse siitä että kirjailija itse päätti lopulta asettaa kirjat siihen järjestykseen, missä ne Chronicles of Narniassa on julkaistu, koska hänen itsensä mielestä oli tärkeää, että tapahtumat etenevät kronologisessa järjestyksessä. Eihän se kuitenkaan estä ihmisiä lukemasta kirjoja tasan siinä järjestyksessä kuin huvittaa, kokoomakirjasta vain näkee, missä järjestyksessä Lewis on tarkoittanut Narnian tarinat luettaviksi.
Constantem decorat honor

Luciano

  • Ankeuttaja
Ensimmäinen askeleeni kirjallisuuden kiehtovaan maailmaan
« Vastaus #26 : Joulukuu 22, 2005, 16:26:26 »
Minä aloitin oikeastaan kokopäiväisen lukemistyöni Narnioista. Sain Velhon ja leijonan ja Prinssi Kaspianin nimipäivä tai synttärilahjaksi äidiltäni. Se oli menoa sitten.

Muistan, miten luin niitä kun olin vanhempieni mukana veljieni jääkiekko turnauksessa. Bussissa ei ollut mitään muuta tekemistä, joten minä luin.

Kirjoissa on jotain selittämätöntä, joka saa aina lukemaan niitä uudestaan.
En tiedä onko se sitten se, miten tarkasti Lewis kertoo joka asian, vai se, millaisia henkilöitä tarinoissa esiintyy, vai se, että ne yksinkertiasesti ovat ylivetoja!

Joo, noin ajattelin vielä muutamia vuosia sitten. Nykyään minua kuitenkin ärsyttävät kirjojen järkevät henkilöt. Ja mitä tulee siihen Raamatulliseen puoleen ynnä muuhun: mitä väliä? Kirjat ovat satuja lapsille, eivät aikuisille, vaikka toki niitä voi aikuinenkin lukea.
Lapsi ei tiedä vielä mitään sellaisista asioista, hänelle kirjat ovat vain satua, vain satua. Ja niin pitääkin olla. Minusta on väärin, että nyt kun olen vanhempi ja ajattelen omilla aivoilla, aletaan äkkiä pauhata jostain saarnaamisesta. Pikku tytön rakkaimmat kirjat olivat tahrattu aikuisten vereen. Kuvainnollisesti tietenkin. Tuntuu pahalta, että kirjoissa on ollut joku salaperäinen viesti, jota en pienenä ymmärtänyt ja joka on saattanut jotenkin manipuloida minua. Se oli ensimmäinen ajatukseni.

Ja kun tässä on nyt vielä puhuttu siitä, miten/miksi ja kuinka kirjojen paikkoja on vaihdeltu niin tässä oma mielipiteeni: järjestyksellä ei ole väliä. Itse luin ne "väärässä järjestyksessä". Minusta se, että tuosa järjestyksessä Taikurin sisarenpoika ja Hevonen ja poika ovat loppupäässä on hyvä asia. Taikurin sisarenpojassa selitetään muutamia asioita, jotka pystyy helposti yhdistämään esim. Velhoon ja leijonaan. Ja Hevonen ja poika muistuttaa taas mieleen Lucyn, Peterin, Edmundin ja Susanin, mikä tavallaan valmistelee Narniaan viimeiseen taisteluun.

Lucy, Peter ja Edmund ovat Aslanin ja Riipitsiipin lisäksi ehdottomat suosikkini ovat parannuksen tehnyt Ruikku ja Pölkky. Myös Pulma-aasi ja se yksisarvinen siitä Narnian viimeisestä taistelusta ovat herttaisia.

On pelottavaa, muuttuuko kuvani Lewisin maalaamasta satumaasta, kun käyn katsomassa elokuvan. Pakko se on kuitenkin katsoa.

Ja vielä yksi juttu. Minä en ymmärrä noista teidän kronologisista ja muista sivistyssanoistanne, mutta ymmärrän kirjat ja niiden ihmeellisen voiman. Eiköhän sillä pärjää teille viisaille Tietäjille - nyt kun kerran kristillisessä hengessä ollaan...?

Muoks.// Nauroin ihan älyttömästi tässä yhtenä päivänä, kun luin Prinssi Kaspiania. Se Susanin "taikatorvi" kuulosti niin idioottimaisen lapselliselta! Siis kun siitä yleensä puhuttiin lumottuna torvena... Niin että kaikki taikatorvet herätys! ;)

Poissa Vesi Y

  • Muppet
  • Vuotislainen
C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #27 : Joulukuu 22, 2005, 19:42:42 »
Luciano:
Kronologinen järjestys tarkoittaa aikajärjestystä. (Sanan alkuperä on luultavasti kreikan sanasta khronos, 'aika'. Chronos (ei aavistusta mikä nimi on suomeksi) oli/on Kreikan mytologiassa ajan persoona/henkilö/hahmo.)

Narnioissa lukujärjestyksellä on itseasiassa hieman vaikutusta esimekiksi sekaannusten välttämiseksi; Silver Chairin tapahtumat ovat Voyage of the Dawn Treaderin jälkeen, Magician's Nephew tapahtuu ennen the Lion, the Witch and the Wardrobea ja niin edelleen. Jos pystyy yhdistämään tapahtumat toisiinsa niin sitten kaikki on hyvin.. Eikä mene sekaisin kun ensin on lukenut Narniasta monta kirjaa ja sitten yhtäkkiä tulee eteen teos, jossa 'luodaan' Narnia. ^^ Tai jotain.

Poissa Mariapaige

  • Noita-akka
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #28 : Joulukuu 24, 2005, 13:15:28 »
Luin Narniat kauan sitten lapsena ja olin unohtanut niiden sisällön. Viikko sitten aloitin uudelleen - ensimmäistä kertaa aikuisiällä - lukemaan tarinaa Taikurin sisarenpojasta ja sen jälkeen Velhosta ja leijonasta. Tarkoituksenani oli käydä tarinaa läpi ennen kuin menen katsomaan elokuvan. Yllätyin suunnattomasti kahden ensimmäisen tarinan uskonnollisuudesta, sillä en muistanut tuota aspektia lainkaan lapsuudesta. Minulla oli mielikuva salaperäisestä komerosta joka vei upeaan fantasiamaailmaan, jossa oli erikoisia hahmoja ja seikkailua. Nyt nämä asiat jäivät sen varjoon, että koko ajan lukemisen yhteydessä rinnastin tapahtumia raamatun teksteihin; Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen ja kidutukseen joka sitä ennen tapahtui. Aslanin kohtalo oli viimeistä piirtoa ylösnousemuksineen raamattuun pohjautuvaa. En pidä lainkaan huonona asiana mytologian ja historian ottamista mukaan tietyllä tasolla fantasiaan, mutta Lewisin mittakaavassa se alkoi jo vaivata.

Lainaus käyttäjältä: "Eru"
C. S. Lewishän oli muuten J. R. R. Tolkienin hyvä ystävä mutta heidän välinsä viilenivät kun Tolkienin mielestä Lewis lainasi hänen ideoitaan omiin kirjoihinsa.  

Luin jostain vasta, että on myös tulkinta, että Tolkienin ja Lewisin välit viilentyivät myös sen vuoksi, ettei Tolkien pitänyt siitä, että Lewis sisällytti raamatun tarinaa omaan kirjoitukseensa. Hänestä fantasia piti pitää erillään uskonnosta, eikä uskontoa saanut fantasian varjolla tuputtaa ihmisille. En tiedä mikä sitten oikeasti aiheutti välien viilentymisen, ehkä se oli kaikkien täällä mainittujen asioiden summa.

Joka tapauksessa, Narnian maailma, niin upea kuin se onkin ajatuksena, ei enää sytyttänyt minua uudelleen lukemisen jälkeen. Aion kuitenkin käydä loputkin viisi tarinaa läpi ja toivon, josko sieltä löytyisi se maailma, jonka lapsena koin siitä löytäväni.

Poissa Grainne

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #29 : Joulukuu 26, 2005, 14:25:52 »
Aloitin vasta tänä syksynä lukemaan suurin odotuksin tätä suurta Narnia-tarinaa. Lopetin lukemisen saatuani Velhon ja leijonan loppuun, en yksinkertaisesti pystynyt enää jatkamaan - syynä tämä paljon puhuttu   kristillinen ajatusmaailma ja vertauskuvat Jeesukseen jne.
 Miten inhottava kokemus oli, kun odotin pääseväni fantastiseen toiseen maailmaan, ilman mitään nykypäivän rasittavia kristillisiä riippakiviä ja moralisointia, ja mitäpäs sieltä muuta lävähtää naamalle kuin Jeesusta.
En ole uskossa, mutten myöskään pelkästä periaatteesta vastusta kristillisyyttä (khöh höh, okei vastustan ;)), tuntuu vaan niin vastenmieliseltä kun ne asiat väkisin ympätään fantasiatarinaan jonka nimenomaan pitäisi olla tästä ajasta ja maailmasta erillään. (Varsin kömpelö kuvaus, mutta ymmärtänette asiani. Olin kunnon pakana tänä jouluna ja söin siinä määrin ettei ajatuskaan juokse enää kunnolla.)

Lainaus käyttäjältä: "MariaPaige"
Tolkien pitänyt siitä, että Lewis sisällytti raamatun tarinaa omaan kirjoitukseensa. Hänestä fantasia piti pitää erillään uskonnosta, eikä uskontoa saanut fantasian varjolla tuputtaa ihmisille.


En ole tiennyt tätä ennen Tolkienin ja Lewisin väleistä mitään, mutta juuri tuo Marian lainaus uskonnon - mielestäni melko kierosta ja vilpillisestä - tuputtamisesta lapsille tuli minullekin mieleen luettuani ensimmäisen kirjan. Olihan Tolkienkin harras uskovainen, muttei hän tehnyt luomastaan maailmasta räikeän kristillistä, vaikka niitä yhtäläisyyksiä Raamattuun löytää vaikka millä mitalla jos sillä silmällä katsotaan. Tolkien käytti Raamattua siinä missä muitakin myyttejä esikuvana maailmalleen, mutta minulle ei vielä kertaakaan ole tullut hänen tarinoistaan sellaista oloa että hän yrittäisi luovia kristillisiä oppeja lukijansa päähän fantasian varjolla. Ja Narniasta sellainen tunne totisesti tuli.

Tämän lisäksi minua ärsytti Lewisin tyyli päästää lukijansa helpolla; ;ja sitten siellä oli niin kammottavan näköisiä olentoja, etten aio kuvailla niitä, sillä silloin aikuiset eivät ehkä antaisi sinun lukea tätä kirjaa. Voi taivas.
"Tiedätkö, mitä koirat tekevät susille?"

Toxicity

  • Ankeuttaja
C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #30 : Joulukuu 26, 2005, 17:49:51 »
Neilikka, se saattaisi olla jopa fiksumpaa, lukea siis ne tarinat. Tai no en sitten tiedä, mutta ehkä fiksumpaa kuin tämä minun toimintani (luen kirjat täysin missäsattuu -järjestyksessä, kun ei niitä kirjastossa oikein ollut kaikkia). Aloitin Prinssi Kaspianista ja nyt on vuorossa Hevonen ja poika...

Tuosta uskonnon piilovaikuttamisesta. Noo, täytyy myöntää, että olen sen verran utelias kirjojen suhteen, että aion lukea ne kaikki (mikäli löydän ne jostain) vaikka niissä Aslan-jeesus ynnä muut hyppivätkin. Kai se täytyy vain purra hammasta ja yrittää olla välittämättä.

Mutta tosiaan tuon Prinssi Kaspianin jälkeen en ymmärrä, miksi Narnia -kirjoista on sanottu, että ne ovat niiin mahtavia. Johtuuko se tästä uskontomanipulaatiosta vai siitä, että ne ovat joskuskus 50-60 -luvulla kirjoitettuja fantasiakirjoja? Minun mielestäni niissä ei ole oiken mitään järjettömän mahtavaa. Kun taas Sormusten herra sen sijaan on mahtava. No jaa, minun mielipiteeni.

Poissa Gollim

  • Paras
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Korpinkynsi
C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #31 : Joulukuu 27, 2005, 15:43:29 »
Luin ekan kerran joskus viidennen keväällä (kö?), koska joskus tokalla katsoimme koulussa sitä (surkeaa) televisiosarjaa. Tällöin kirjat olivat minusta "ihan hyviö" ja unohdin ne luettuani viimeisen loppuun (ja ajateltuani 'miten HUONO loppu! ei noin voi käydä... raah, tappaisin tuon jos eläisi vielä...) mutta nyt kun elokuva tuli ja sain jouluahjaksi lippuja ajattelin lukea Velhon ja Leijonan uudestaan, jotta voisin verrata kirjaa ja elokuvaa.

Toissapäivänä (okei, kello oli hieman yli kaksitoista, eli eilen...) aloin lukemaan Velhoa ja Leijonaa siis uudestaan. Ajattelin lukea vähän matkaa, mutta kirja olikin parempi kuin muistin. Lukaisin melkein koko kirjan sinä yönä läpi ja aamulla ne kaksi viimeistäkin lukua. Ihana kirja... Ja eilen illalla aloitin Prinssi Kaspianin ja tarkoitus olisi tänään lukea loppuun.

Suosikkini kirjoista silloin joskus oli Taikurin Sisarenpoika. Ja huonoin ehkä se viimeinen, koska en pitänyt (Tässä kohdassa on TODELLA inhottava spoileri... kannattaisin skippausta kunnes teksti on taas normaalia ) se tyhmä apina teki sitä ja tätä ja ne kaikki kuoli... mutta nyt kun sitä ajattelee ei se ehkä niin huono ollutkaan. Saa nähdä mitä ajattelen kun kirjat uudestaan luen!

Suosikkihahmoni on ehdottomasti Lucy, häntähän nähtiinkin eniten. En koskaan sulattanut ajatusta, että ne muut eivät enää pääsisi Narniaan. Sinnehän siis pääsevät vain lapset :(

Pidän Lewisin kirjoitustyylistä todella paljon. Kaikki ne suluissa olevat jutut saavat minut nauramaan... "(sillä hänhän tiesi, että oli hölmöä sulkeutua vaatekaapiin) Ja kirjat ovat jotenkin todentuntuisia. Muoksin kun olen lukenut jälleen loppuun.

Carneval

  • Ankeuttaja
C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #32 : Joulukuu 29, 2005, 00:12:05 »
Oi, Narnia on paras koskaan lukemani kirja!
Olen lainannut kirjastosta joskus marraskuussa sen Narnia, Kaikki tarinat-kirjan, jossa on siis kaikki kirjat siinä järjestyksessä kun Lewis ne halusi.
Kirjan olen lukenut kauan sitten... siiis kuitenkin marraskuussa. Ja rakastuin oitis! <3
Uskontoyhteläisyyttä en edes huomannut! En nähnyt mitään yhteistä kys. kirjan ja raamatun välillä... liene sitten mistä johtuu.
Mutta oliko kenelläkään muulla tällaista ilmiötä huomattavissa:
Itkin JOKAISEN kirjan lopussa aina kun Aslan ilmestyi. Varsinkin Prinssi Kaspianin lopussa, siinä kun Aslan hyvästeli Lucyn. Jotenkin koskettavaa, kun Aslan sano ettei Lucy enää palaa Narniaan. :)

Jokainen kirja oli mielestäni umpihyvä! Ja voisin lukea ne uudelleenkin ellen nyt olisi lukemassa Harry Potteria ja Feeniksin Kiltaa (seitsemättä kertaa tosin).
Minua häiritsi ainoastaan yksi asia Narniassa. Se että Aslan oli niin ylivoimainen ja sellainen kaikkivoittava. Missään vaiheessa ei tullut kohtaa, jossa paha olisi ainakin melkein voittanut, joka kerta hyvä voitti ylivoimaisesti, tuosta vain. Varsinkin Velho ja Leijona'ssa. Muissa kirjoissa se ei ehkä ollut niin huomattavissa, mutta silti tätä tapahtui.

Joka tapauksessa, ihana kirja sarja <3

Tikara

  • Ankeuttaja
C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #33 : Tammikuu 02, 2006, 19:13:57 »
Päätin minäkin sitten lukaista Narniat, kun niistä on kohistu niin paljon. En ollut koskaan ennen lukenut Narnioita, vaikka niistä on aina välillä kuullutkin jotain ja aina olen ajatellut, että ne voisi lukea. Joten kun sain joululahjaksi sen Narnia - kaikki tarinat yhteisnidoksen, aloin lukea ja eilen sain loppuun Narnian viimeisen taistelun. Itse siis luin kirjat niiden kronologisessa järjestyksessä, "siinä, jossa kirjailija itse halusi ne luettavan", kuten kirjassa sanotaan.

Tykkään kyllä Narnioista paljon. Ne ovat persoonallisia, hauskoja ja ihania fantasiakertomuksia. Ihastuin täydellisesti tuohon Narnian maahan ja olisi mukava piipahtaa joskus siellä itsekin. ^^ Mielestäni Narnioissa on paljon huumoria, juuri sellaista piilohuumoria enemmän, jota nuorempi lukija ei välttämättä huomaa.

Mutta toisaalta lukukokemusta varjostivat kokoajan nämä kristilliset vertauskuvat. Eihän siinä kristillisyydessä toisaalta ole mitään pahaa, mutta jotenkin se häiritsee... tapa, jolla kirjailija tarjoaa lukijoille (ja siis juuri lapsilukijoille, lapsillehan Narniat on suunnattu) kristillistä ajatusmaailmaa fantasiaromaaniksi puettuna. Varsinkin kun itse en ole kristitty enkä koskaan ole kristitty ollutkaan, niin en kauheasti välitä Narnioiden kristillisyydestä. Mutta saanpahan minäkin tietämätön jotain sivistystä. ;) No ei vaan, vaikka Narniat ovatkin kristillisiä/raamatullisia, ajattelen niitä kuitenkin omina tarinoinaan. Vaikka  Aslan onkin yhtä kuin Jeesus.

Oma lempparikirjani on ehdottomasti Prinssi Kaspianin matka maailman ääriin. Se on kauniin meri-aiheinen ja avartaa seikkailuja kauemmas Narniasta.
Narnian viimeisestä taistelusta pidän varmaankin vähiten. En jotenkin pidä kirjan lopusta. Siinä on jotakin liikaa. Siinä ylistetään sitä kaikkea ja Aslania liikaa ja se loppuu jotenkin tönkösti.

Narniat tulevat varmaan jatkossa kulumaan käsissäni useamman kerran. Kyllä siihen maailmaan on vielä pakko palata jatkossakin. Narniat eivät kuitenkaan ole minulle yhtä hyviä fantasiakertomuksia kuin Taru Sormusten Herrasta, Potteritkin taitavat olla hiukkasen parempia.

Lempihahmoni ovat Lucy ja Rapanhapakko. Lucysta pidän siksi, että minusta tuntuu että hän uskoi Narniaan/Aslaniin kaikkein eniten, oli kaikkein vilpittömin ja Narnia/Aslan merkitsivät hänelle paljon. Muistutan myös itse Narnian hahmoista ehkä eniten Lucya. Rapanhapakko taas vain on niin symppis hahmo, loppujen lopuksi rohkea, vahva ja sitkeä, vaikka aluksi Jill ja Eustace epäilivätkin häntä.

Myar

  • Ankeuttaja
C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #34 : Tammikuu 07, 2006, 01:31:37 »
Itsekkin aloin eilen lukemaan tuota sarjaa, kun ostin sellaisen kirjan missä on ne kaikki tarinat.
Olen nyt saanut luetuksi Taikurin Veljenpojan ja Velhon ja Leijonan. Tykkäsin tosipaljon ottaen huomioon että olen aika rajoittunut fantasian suhteen...
   
Tuo raamattusidosteisuus minuakin hieman ärsytti, kaiken maailman taivaan aukenemiskohdat ja Narnian luominen jne. Ystäväni minua tosin tästä jo varoittikin...
   
Kaikesta huolimatta juoni on mielenkiintoinen ja etenee hyvin ja maisemien kuvailut ovat suorastaan ihania! Ajattelin sen leffankin nyt sittenmennä katsomaan, vaikka pettymys se luultavasti on kirjan lukemisen jälkeen.

Hahmotkin vaikuttavat tosihyvin luoduilta. Kuningatar on hirveä, mikä on tarkoituskin ja Pikkuinen Lucy todella hellyyttävä... Ja Digoryn eno oli minusta jollakin tavalla tosi hupaisa. Tykkään!

Rattlesnake

  • Ankeuttaja
C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #35 : Tammikuu 07, 2006, 04:49:05 »
Tulihan toikin luettua, kun leffakin pitäisi kattomaan mennä ens viikolla. Kirja oli ihan hyvä, Aslan oli muuten ihan paras, mutta jokseenkin lyhyt. Luin tuon suunnilleen päivässä. Majavat ja faunit oli hauskoja ja Valkean Velhon kommentit ja korvapuustit aiheuttivat hilpeyttä. Odotukset leffaa kohtaan nousi roimasti, sillä kirja oli yllättävänkin hyvä. Odotin paljon vähemmän. Majavat oli kyllä hauskoja, ei mahda mitään, jotenkin repeilytti aina kun majava sanoi jotain. Mutta kirja oli ihan kiitettävä vaikka pirun lyhyt olikin, mutta olkoon.

Hjalli

  • Ankeuttaja
C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #36 : Tammikuu 09, 2006, 16:58:21 »
Arminas: Ettei tämä kieli ja ilmaisu-juttu ollut siitä johtuva, että kirjat on kirjoitettu yli 50 vuotta sitten? Tämähän vaikuttaa aika ratkaisevasti tyyliin. Itse en pitänyt vanhahtavuudesta, enkä varsinkaan brittivärityksestä. (Hahmot latkivat teetä kuin viimeistä päivää ja kirjailija kuvaa jokaisen aterian tarjoilun millintarkkaan.)

Uskonnollisuus. Ja kyllä, uskonnossa opiskelen roomalaiskatolista uskontoa, mutta. Aiheeseen. Mikäli nuo "vaikutteet kristinuskosta", kuten alkupuheessa todetaan, poistettaisi, niin olisin hyvinkin tyytyväinen kirjaan. Mutta kun ei. Äkkäsin uskonnollisuuden ennen kuin kukaan tästä itselleni huomautti, ja myöhemmin tajusin muidenkin huomanneen sen. Inhosin sitä. Se pilasi pahasti koko sarjan. En ymmärrä, mitä Lewisin päässä on pyörinyt sillä hetkellä, kun hän on lätkäissyt kunnollisen fantasiasarjan loppuun lähes suoran lainauksen Raamatusta. Loppu suorastaan lässähti. Ei olisi voinut mitään typerämpää keksiä.

En nyt ihan pysty arvioimaan Narniaa, sillä en tunne kovin hyvin muiden 1950-luvun kirjojen tasoa. Hahmot olivat kuitenkin suorastaan tylsiä. Ainoastaan Edmund toi pientä väriä ankeaan hyvisjoukkoon, mutta hänkin alkoi vaikuttaa kuvottavalta elokuvassa, kun Juudasmaisuus vahvistui. Duh.

Poissa Elros

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Älä spoilaa
  • Tupa: Rohkelikko
C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #37 : Tammikuu 10, 2006, 15:47:41 »
Minunkin kirjahyllyssäni loistaa Narnian kaikki tarinat-kirja ja tietysti olen myös sen lukenut. Todella loistavan tarun on arvon C.S.Lewis luonut ja käy kaikenikäisille. Kerrontatyyli on viehättävä ja hitusen vanhahtava ja on mielestäni melkein Tolkieninkin tasolla (sillä saralla Rowling jää heistä hiukan).
Parhaita tarinoita taitaapi olla Velho ja Leijona, Prinssi Kaspian, sekä Narnian viimeinen taistelu. Velho ja leijona varmaan kaikista viehättävin ja odotan sen pohjalta tehdyltä elokuvaltakin hyvin paljon, jonka käyn katsomassa ensi perjantaina. Aslan on todella loistava hahmo, kuten Pevensien lapset, joista tuli Narnian kuninkaita ja kuningattaria (Peter, Edmund, Susan ja Lucy). Siinä varmaan lempihahmoni.

Mitäs tähän vielä muuta laittaisi...
Anti olla.

Poissa Eleanír

  • Lähes vaaraton
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Minäkö?
    • Blogi
  • Tupa: Tuvaton
C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #38 : Tammikuu 12, 2006, 13:03:40 »
Kuten tuolla elokuva puolella jo mainitsin, minäkin olen nyt Narniasta innostunut ja ostanut sen paksun opuksen, joka tosin on aika tylsä ilman niitä kuvia. Totuin jo niin lukemaan sitä kuvallista.

Siitä missä järjestyksessä kirjat kannattaisi lukea voidaan kiistellä vaikka koko loppuelämä, ne kun voi perjaatteessa lukea paremmassa järjestyksessä vain kerran spoilaantumatta tulevilta tai menneiltä tapahtumilta, miten sen nyt tahtoo määritellä. Itse ainakin tyydyn tuohon järjestykseen, jossa Lewis itse on ne halunnut luettavan ja oletan, että jos lähtisin lukemaan niitä julkaisuvuoden perusteella menisin tapahtumista aivan sekaisin, tai ainakin niiden ajoista. Vaikka olen hiukan hämilläni tässäkin järjestyksessä, varsinkin kun joku sanoi, että tarinat sijoittuvat vuodella eteenpäin, mutta en sitten tiedä mistä järjestyksestä oli kyse?
Niin tai näin, oli aika hämmentävää lukea ensin lasten menevän takaisin kaappiin ja seuraavaksi lukea heidän olevan hallitsijoita. Hetki siinä meni ennenkuin hoksasin, että tämän pitäisi oikeastaan olla tuolla välissä, mutta näillä pohdinnoillani ole tässä niinkään väliä, joten siirrytään eteenpäin.

Yhtäläisyyksiähän Narnialla ja Keski-maalla on paljonkin, ja vaikka Lewis onkin leimattu matkijaksi, mikseivät he olisi voineet vaihtaa ideoita keskenään. Kai he tarinoistaan puhuivat.
Se selvä ero näillä on, että TSH- on jokseenkin vakavampi ja ehkä hiukan vanhemmille tarkoitettu, kun taas Narnian tarinat liikkuvat nopeasti eivätkä ne sisällä sivujen mittaisia kuvaelmia maisemista sun muista.

Kyllä Narnian tarinoista huumoria löytyy, minusta oli ainakin varsin hupaisaa, kun eläimet yrittivät sitä höppänää istuttaa ja pohtivat oliko se ylimainkaan puu. Ja kuinka se koira vastusti kaikkea.
Menetin kaiken kiinnostukseni psykologiseen analyysiin siitä lähtien kun tiedostin, että ihmiset tuntevat mitä he kuvittelevat tuntevansa.
Siitä oli hyvin lyhyt askel ajatukseen, että he kuvittelevat tuntevansa mitä tuntevat

Keetsara

  • Ankeuttaja
C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #39 : Tammikuu 14, 2006, 22:17:11 »
Juuh, onhan nuo tullut luettua ja kovasti olen pitänyt. ^^
Silloin pienempänä piti aina olla television ääressä tuijottamassa kun tuo sarja tuli. Se oli NIIN Ihana!
Häpeäkseni voin kuitenkin tunnustaa unohtaneeni koko (kirja)sarjan yhdessä välissä.  Muistin sen olemassa olon vast akun tuota elokuvaa alettiin mainostaa.
Pakkohan se sitten oli lainata tuo yhteis nide kaverilta.

Minua ei nyt niin hirveästi tuo uskonnollisuus haitannut. Tuo Narnian luominen ei minusta ainakaan muistuttanut tuota raamatullista mailman luontia. Joskin esim tuo "Minä olen teidänkin mailmassanne joskin teidän täytyy oppia tuntemaat minut toisella nimellä" Kuulosti NIIN "Jeesus pelastaa jos ostat tämän T-paidan" syöttämiseltä että ihan suututtaa.
Mutta kun tuo Lucy sanoo viimeisessä kirjassa "On meidänkin mailmassamme ollut kerran tallin sisällä jotain suurempaa kuin koko mailma"  
Sopi se mielestäni tuohon kohtaan todella hyvin.

Noista "huumori" kohdista ehdottomasti paras on mielestäni ollut se kun Riipitsiip haastoi Edwartin kaksintaisteluun ja kaikkien mielestä se oli ihan normaalia.
Siinä jotenkin kohtasi nyky mailman ajattelu ja tuollainen hiukan vanhempi ajattelu tyyli.

Elokuvaa ajattelin tässä lähipäivinä mennä katsomaan.
Toivon totisesti että se olisi ainakin yhtä hyvä kuin kyseinen sarja.

Tietäisikö kukaan saisiko  tuota  Tv-sarjaa ostettua mistään dvd:nä.
Epäilisin ettei voi mutta aina voi toivoa^^

Elanor

  • Ankeuttaja
C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #40 : Tammikuu 15, 2006, 15:14:21 »
^^ Eräiltä Narnian-keskustelu palstoilta luin että monetkin ovat noita telkkarisarjan dvd-paketteja ostaneet... :)

Narnioita olen lukenut, kaikki läpi oikeestaan, omistan sen ison paketin jossa on ne kaikki tarinat. Kovasti pidin niistä, vähän erilaista fantasiaa:) Ja elokuvankin kävin katsomassa, yllättävän hyväksi todettu.

Uskonnollisuutta en oikeestaan kirjaa lukiessa ajatellut tippaakaan, vaan vasta nyt jälkeenpäin. Ei se minuakaan haitannut, olihan siinä nyt jonkinlaista maailmanluomishässäkkää, mutta en ehkä sitten vaan ajatellut sitä niin "syvällisesti". Aslan oli niiden jumala.

willy

  • Ankeuttaja
C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #41 : Helmikuu 05, 2006, 20:07:06 »
Hm, sain sen Narnia -kirjan joululahjaksi, missä on ne kaikki. Rakastuin heti, kun luin ne. Tosin olen nyt vasta Hopeisesessa tuolissa enkä ole lukenut vielä Viimeistä taistelua, koska en ole ehtinyt (sain muitakin kirjoja jouluna eikä nyt ole ollut oikein aikaa), mutta aijon kyllä lukea, hiihtolomalla viimeistään kaikki (hmhm, kuudes potter suomenkielisenä; täytyy olla vain se, kaikki muu pitää lukea alta pois :D).
Myönnän, etten ole kuullut ennen yhtään mitään koko sarjasta, ennenkuin tuli nyt tämä elokuva. Mutta sitä en mene katsomaan, koska haluan säilyttää omat hahmokuvani miten kaikki henkilöt kirjassa nyt ikinä kuvittelenkin. Että, niin.

Poissa Eru

  • Härskilärvi
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Nynny
    • Kanjikaveri - opi japania!
C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #42 : Maaliskuu 11, 2006, 22:01:01 »
Lainaus käyttäjältä: "Roku"
Mä tykkään kans tosi paljo narnia kirjoista mut mua ihmetyttää ku aslan sano sen et se on meiänki maailmasa mut erillaisena ja et lapset oli siellä sen takia et oppis tuntee sen ni kuka se sit muka täälä on? Miks lasten pitäis tuntee se?

Herran jumala! Narnia-kirjathan on kyllästetty kristinuskolla! Eli Aslan on siis meidän maailmassamme Jeesus Kristus Jumalan poika.
Kanjikaveri - opi japania!
suomi-japani-suomi  -sanakirja
Keskustele japanin kielestä ja kulttuurista foorumilla

Poissa Qamra

  • wicked
  • Vuotislainen
C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #43 : Maaliskuu 15, 2006, 17:13:30 »
Oih! Narnia tulee aina olemaan yksi minun lempikirjoistani.
Luin sen ollessani ekallaluokalla (nyt olen kahdeksannella), kirjan hurmaavan kannen takia. Myöhemmin minun piti tietysti lukea kaikki muutkin osat, eikä mikäään kirja ole vieläkään onnistunut syrjäyttämään sitä minun Top5 kirjalistalta.
Vaikka kirja on kirjoitettu periaatteessa aika lapsellisella tyylillä, se ei sitä pahenna! Tällä tarkoitan nyt niitä kohtauksia, joissa kirjoittaja ikään kuin "puhuu" lukijoille (okei, tämä voi olla hieman väärä ilmaisu :D).

Oletteko muuten lukeneet Velhon ja leijonan omistustekstiä? Se on minun mielestäni PARAS omistuskirjoitus, jonka olen ikinä lukenut.

Kirja on kyllä vain kerta kaikkiaan niin ihana, eivätkä nuo "raamatulliset sävyt" minua juurikaan häiritse. On myös mukava lukea hieman lyhyempiä kirjoja, nykyään nuo fantasiakirjat tuppaavat olemaan niin paksuja...

Elokuvasta minä en kuitenkaan pitänyt. Se oli liian -miten sen nyt sanoisi-  kopio. En usko, että tarkoituksena oli saada aikaan mitään sormusten herra-kopiota, mutta siltä elokuva valitettavasti vaikuttaa :/.
Lopputaistelukin oli liian massiivinen, kirjasta saa mielestäni sellaisen käsityksen, että mitään KOVIN suurta taistelua Narniassa ei käyty, mutta ehkä olen tulkinnut väärin...

Suosittelisin kirjaa kyllä kaikille, jotka pitävät fantasiasta. Sopii myös nuoremmille lukutoukille :).

-Saphire-

Sheath

  • Ankeuttaja
C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #44 : Toukokuu 02, 2006, 22:05:06 »
Narnia on paras. Rakastan myös elokuvaa. Tutuistuin kirjasarjaan vähän alle 4 vuotta sitten, olen fanittanut siitä saakka. Ei ollut ensimmäinen askel fantasiaan, mutta ei se vie nautintoani mihinkään. Taisteluissa jätetään mukavasti mielikuvituksen varaan ja kirjoissa on aitoa ritarillisuutta, rohkeutta, rakkautta, uskoa ja mielenkiintoisia vertauksia kristinuskoon. Myös sarjan lopetus on loistava.
 Kun kuulin elokuvasta, en tiennyt mitä sanoa. Aluksi pelkäsin, että tästä tulee semmoinen väkivaltainen rahamagneetti, mutta kun menin elokuvan ennakkonäytökseen 17.12.2005 (olin seurannut elokuvan kehitystä vuosia), en todellakaan pettynyt. Mutta en nyt ala selittämään elokuvasta, koska ollaan kirja-alueella.
 Rakas äitini luki minulle kirjasarjaa ja innostuin, se koukutti ja hahmot olivat niin loistavia. Hyvänä esimerkkinä hiiri Riiptsiip ja lapset (Peter, Edmund, Susan, Lucy, Jill, Eustace, Sastra ja muut), myös Kaspian ja Rilian ja kaikki hahmot ovat mieleeni. Narnia on edelleen aika selvästi lempikirjasarjani, hyvänä kakkosena Potter. Olen lukenut Narniat monesti englanniksikin.
 Suosittelen lämpimästi kaikille, paitsi en ehkä kovanaama-koviksille :)

Qinea

  • Ankeuttaja
C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #45 : Toukokuu 04, 2006, 18:35:04 »
Luenkin juuri Hevonen ja poika -kirjaa. Ostin tällä viikolla kaikki tarinat ja olen lukenut kaksi ensimmäistä. Narniat ovat hyviä, mutta minua ärsyttää, että aina tarinoissa vaihtuu ns. päähenkilö. Juuri kun on tottunut vanhaan, tulee ihan uusi tarina... Ö_Ö
En ole nähnyt elokuvia, mutta aion katsoa.
Hyviä on, ehkä lempikirjani Potterin jälkeen...

Poissa Loreal

  • Vuotislainen
C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #46 : Toukokuu 07, 2006, 00:45:15 »
Pidän narniasta tarinana, mutta en kirjana. En pidä kerrontatyylistä, se on liian sellaista "sitten he leikkivät hetken piilosta, kunnes menivät juomaan teetä" -tyylistä.
Juoni on kuitenkin ihana. Se on juuri sen tyyppistä fantasiaa, joka vetoaa, vaikken kirjoitustavasta pidäkään.
Olen siis lukenut kaikki kirjat, ja elokuvasta pidin. Ehkä jopa enemmän kuin kirjoista, vaikka yleensä vihaan elokuvia. En pidä. Elokuvat tuhoavat mielikuvat, mutta Narnia ei ollut minulle niin rakas. Ja mielikuvat vastasivat aika hyvin sitä, mikä elokuvassakin tuli.
Mutta hyviä kirjoja silti.
Jos

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #47 : Toukokuu 21, 2006, 19:20:47 »
Tulipas pitkästä aikaa luettua Narnia, velho ja leijona-kirja, se oli hieno, kuten aina, itse asiassa vain yksi juttu ärsyttää:

Kun joulupukki antoi lahjat Susanille ja Lucylle, olin vähällä repiä kirjan noista "Sinäkään et saa ottaa osaa taisteluun, koska taisteleminen on rumaa naisten työksi". Tuskin oikea joulupukki sanoisi noin, luulisi, että joulupukki on tasa-arvon lähettiläs, mutta ei näköjään. En muistanut tuota, koska kirjan lukemisesta oli ollut melko pitkä aika, joten tuon jutun osuessa silmiin, heilahti kirja vaarallisen lähelle takkatulta enkä koskenut koko kirjaan kuukauteen sen jälkeen. Mutta kyllä se oli hieno kirja muuten.
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

Vertal

  • Ankeuttaja
C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #48 : Toukokuu 23, 2006, 14:37:42 »
Minusta Narnia-sarja on ihan hyvää luettavaa. Se on silkkaa fantasiaa josta minä pidän aika paljon. Siinä on hyviä kohtia kun inhottava ihminen muuttuu hyväksi esim. "Ruikku" kun hän muuttuu inhottavasta kiltiksi. Se on hyvin kuvailtu monen kannalta ja siinä on hyvä että paha. Vaikka ne kaikki ovat hyviä pidän erityisen paljon Hevonen ja poika-osasta en tiedä miksi mutta jokin siinä viehättää. Se on varmaan se kun matkaavat eri paikoissa. Se on kokonaisuudessaan hyvä kirja ja viimeinen osakin on ihan hyvä (Narnian viimeinen taistelu) Loppu jäi jotenkin kaivertamaan minua. Se jäi minusta vähän liian mahtipontiseen kohtaan. Muuten mahtava kokonaisuus.

Rönsy

  • Ankeuttaja
C. S. Lewis: Narnia-sarja
« Vastaus #49 : Toukokuu 23, 2006, 20:19:03 »
Suhtautumiseni Narnioihin on jotenkin kovin ristiriitainen, ja jos joku kysyisi, pidänkö niistä, en todellakaan tietäisi mitä vastata. Luin ne itse vasta pari vuotta sitten, mikä harmittaa vieläkin. Jos olisihin tutustunut niihin jo lapsena, olisin varmasti saanut kirjoista paljon enemmän irti. Tai itse asiassa paljon vähemmän irti -ja tykännyt niistä silloin paljon enemmän.

Narniat ovat klassikko, joten odotukseni olivat siis korkealla. Olin kai valmistautunut ihastumaan kirjoihin, ja petyin kun niin ei sitten käynytkään. Ensimmäinen korvaan särähtänyt juttu oli kieli, vaikka toisaalta uskonkin suomennoksen vaikuttaneen asiaan. Teksti oli paikoitellen töksähtelevää ja tökeröä, enkä hyväksy selitykseksi ainakaan sitä, että kirjat ovat "lapsille tarkoitettuja." Lastenkirjoistakin (tai juuri niistä) löytyy aivan upeita, kielellä leikitteleviä teoksia.

Toinen harmistuksen aiheuttaja oli sitten tietysti tuo kirjojen syvällisempi tarkoitus, kristinuskon päälleliimaaminen. Kuten tässä topikissa joku jo aiemmin sanoi, ei mytologioiden käyttö fantasiassa ole mitenkään huono asia, mutta kun Narnioissa ei juuri muusta puhutakaan. Kaikki ne vertauskuvat ja einiinkovinhienovaraiset vihjaukset vain pomppivat silmille ja häiritsivät lopulta ihan liikaa. Itse Aslanin kaikkivoipa superhahmo ei mielestäni oikeastaan ole kovin hyvä tai toimiva ratkaisu seikkailukirjoissa, joissa tarkoitus olisi saada mukaan jonkinlaista jännitystä: viimeistään muutaman kirjan jälkeen jokainen lukija tietää Aslanin lopulta aina selvittävän tilanteen, ja kohta kaikki on taas ah niin hyvin.

Toisaalta. Narniat ovat oikein suloisia ja mukavia satuja, jos ne sellaisina ottaa. Onnelliset loput voivat olla ihan kivojakin. Narnian maa on kuvattu kauniisti, ja värikäs hahmokaarti on ehdottoman kiva juttu: ihmisiä, puhuvia eläimiä, fauneja, jättiläisiä, dryadeja, kentaureja jne. Kirjoissa on omanlaisensa tunnelma.

Niin että ei, en minä tiedä. Kai Narnioiden lukemisesta ihan hyvä olo jäi, vaikka jotain jäi ärsyttämäänkin. Kenties pitäisi kokeilla muutaman vuoden päästä taas uudestaan.