Aihe: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta

[Mortal Illusion]

Käsikirjoittaja Philippa Boyens mainitsee että he miettivät tuota juttua pitkään, mutta ajattelivat että koko homma lösähtäisi jos Faramir vaan sanoisi: "En tietenkään halua sitä". Omastakin mielestäni kirjan Faramir on todella hyvin kirjoitettu ja osoittaa Faramirin nöyryyttä, mutta elokuvassa se ei olisi toiminut niin hyvin. Nyt Faramir Boyensin sanoja lainatakseni kehittyy luontevasti.

Toisaalta homma lösähtää kyllä siinä vaiheessa, kun Nazgûl on parin metrin päässä Frodosta Osgiliathissa ja Frodo on antamassa Sormusta sille. Joku ampuu Nazgûlia YHDELLÄ NUOLELLA ja se painelee pakoon. Luulisi, ettei yksi pieni pisto olisi estänyt, kun kyseessä oli sentään Sormus. Minua harmittaa Faramirin luonteen tuhoaminen siksikin, että hän oli kirjassa kuitenkin niin hyvä ihminen..toisin kuin Boromir, hän oli kiinnostunut muustakin kuin sodasta etc. ja oli Gandalfin ystävä. Toisaalta tuo mainitsemasi perustelu on ihan hyvä, mutta sekin pidentää jo ennestään ylipitkää elokuvaa. Olen varmaan maailman ainoa ihminen, joka ei jaksa katsoa LoTR-elokuvia putkeen, siis edes yhtä kerrallaan. Leffassa tietenkin katsoin, mutta kotona en koskaan.

[Tinde]

Musta Taru sormusten herrasta on toiseksi paras sarja Harry Potterin jälkeen.

Legolas on mun lempihahmoni,koska se on super josiampuja.Se osaa käsitellä jousta kunnolla.

Frodo on kans kiva.Harmi vaan,että se sekoaa,ku kantaa sitä sormusta sinne tulivuorelle.

Sam on musta tosi hauska hahmo,mutta koettelumksia Frodon kanssa on ollut koko kirjan ajan.

Siinä oli kolme hahmoa jotka on yli muiden,mutta Pippin ja Merriki on ihan kivoja hahmoja,mutta noi on parhaita joista vähän kommentoinkin.

Tolkien on osannut tehdä todella onnistuneen trilogin:)

[Tundra]

Taru Sormusten Herrasta on aivan mahtava kirja! Lempikirjani.

Siinä on mahtava juoni, hahmot ja kaikki. Yksinkertaisesti se on kirja jossa on kaikki mitä tarvitaan. Kerronta on hyvää, juoni etenee sujuvasti. Lisäksi siinä on paljon tietoa kansoista ja kaikeata. Mitä harvassa muussa kirjassa on ollenkaan.

Merri ja Pippin ovat lempihahmoni. Ne ovat niin hauskoja ja muutekin... Sekä Klonkku on yksi parhaimmista hahmoista.

[Mirachiel]

En tiedä mitä pitäisi sanoa. Jos "sanon että tämä on lempikirjani, ja että tykkään siitä ihan mielettömästi", niin se kuulostaa kovin teennäiseltä. Eikö se tunnu aidolta.
Mitä minun pitäisi sanoa? Kun Taru Sormusten Herrasta on kirjallisuuden helmi. Isänikin sanoo, että häneltä puuttuu aukko sivistyksestä, koska hän ei ole lukenut TSH:ta. Se on aivan totta.
En kunnioita ketään muuta kirjailijaa näin paljon ja aidosti, kuin Tolkienia. Hän on ollut esikuvani siitä asti kun sain käsiini Hobitin, joka oli ensimmäinen hänen kirjansa jonka luin. Sen jälkeen tuli TSH, enkä voinut olla itkemättä, kun tiesin että Tolkien on kuollut. hän oli aivan suurenmoinen kirjailija, ja tiedän että hän tulee aina olemaan esikuvani, ja ainoa kirjailija jota pystyn kunnioittamaan näin. En osaa selittää sitä miten kunnioitan, koska en oikeastaan itsekkään tiedä. Se on vaan niin laajaa ja aitoa.
Taru Sormusten Herrasta on oikeasti pala sivistystä *hymin*. En ole lukenut sen kuin kerran, ja siitäkin on kovin kauan aikaa. Siitä tulee kohta kuluneeksi neljä tai viisi vuotta, kun luin sen. Ja haluaisin lukea sen uudelleen, mahdollisimman pian, vaikka muistaisinkin ulkoa niin paljon tapahtumia.
Mikään kirja ei koskaan tule tämän edelle minun järjestyksissäni, siitä olen varma. Arvostan eniten tätä teosta, enkä suotta.

Ja on todella hieno että Quenya pohjautuu osaksi meidän kielestämme. Se on jotain aivan imartelevaa osaksi. Ja Tolkienhan piti Suomesta todella plajon. Ja Kalevalasta. *hymy*

TOLKIEN - meidän oma fantasia-setämmä ^__^
TSH - Lukekaa tai teillä on aukko sivistyksessä  ^__^

[Hautausmaa]

Taru Sormusten Herrasta on yksi maailman parhaista kirjoista.  Puhun kirjasta enkä kirjasarjasta, koska omistan trilogian isona tiiliskivipainoksena, jossa on kaikki kolme osaa plus liitteet.  Ei ole lempikirjani, mutta yksi parhaista. Tempaa mukaansa uudestaan ja uudestaan.  Juoni on loistava, eikä oikeastaan muuta vikaa, kun että tietää sormuksen tuhottavan ja hyvien voittavan. Aragorn on todella hieno hahmo ja on vielä elokuvissa täsmälleen samanlainen, kuin kuvittelin.

Tolkien oli tehnyt valtavasti työtä saagan hyväksi ja se näkyy. Jokaisella rodulla/kulttuurilla on pitkä historia ja omat kieletkin. Lisäksi saatavilla on tarkat kuvaukset Keski-Maasta ja muista paikoista. Itse en ole kuin selaillut Silmarillieniä ja Keskeneräisten tarujen kirjaa. Jos vaikka kohta iskisi puuska perehtyä lisää Tolkienin kirjoituksiin, joista oikeastaan tiedän säälittävän vähän. Taitaa kuitenkin jäädä haaveeksi, kun on niin paljon muitakin kirjoja odottamassa lukemista ja uusia jatko-osia hyviin sarjoihin tulossa.

En oikeastaan keksi mitään syytä haukkua kirjaa.  Ei voi haukkua, kun ei ole mitään haukkumistä.

[Marnie of Gondor]

Taru on lempikirjani, olen lukenut sen vuosien varrella niin monta kertaa etten pysty laskemaan. Se maailma, jonka Tolkien loi, on itselleni lähes yhtä todellinen kuin tämäkin, ja ehdottomasti paljon kiehtovampi kääpiöineen, haltioineen, hobitteineen jne. Lämmin ja kiehtova Kontu, salaperäisempi Bukinmaa, iloisten ihmisten Brii, haltiavaltakunnat, kerran niin mahtava Gondor.. kaikki ne on suunniteltu niin huolella ja suurella tarkkuudella.

Mikään kohta kirjassa ei mielestäni ole tylsä. Vastoin monien mielipiteitä kirjan alku on mielestäni paras kohta kirjassa; kun hobitit ovat vielä Konnussa ja tekevät matkaa Briihin. Siihen voi tietysti vaikuttaa se, että Merri on minun lempihenkilöni kirjassa, ja Bukinmaa- ja Vanha Metsä-kappaleet ovat ne, missä Merrillä on hetkensä. Se on niin ihanan hoksaavainen hobitti, jolla on paljon maalaisjärkeä, ja se tuntuu niin paljon aikuisemmalta kuin toiset hobitit.

Ei kirja loppua kohden tietenkään huonone, vaan säilyttää kiehtovuutensa - Elrondin neuvonpito on loistava kappale, varsinkin kaikki mitä Boromir Gondorista kertoo, ja se, miten Boromiriä kuvaillaan. Boromir onkin Merrin lisäksi toinen lempparini - niin traaginen hahmo. Gondorin sotilas, tottunut toimintaan, ja sillä ei ollut mitään mahdollisuuksia sormusta vastaan. Onneksi se pystyi korvaamaan sen lopussa.

Minä voisin kai jaaritella tästä loputtomiin.. Taru kai tulee aina säilymään suosikkinani.

[fuksi]

Yksi rakkaimmistani<3 [piti kaivaa topikki esiin, että saan selostaa tämän johonkin.]
Muistan kyllä, kun en tahtonut lukea koko kirjaa ja äpätin vastaan. Ei se ole hyvä. En pidä. Ei voi olla. - mutta nyt kun olen muutamaan otteeseen lukenut, niin on varmasti parhaimpia kirjoja.
En muuten sanoisi että se on tylsä. Ja keksin äsken mistä se johtuu - minä pidän niin paljon historiasta, että kirja on puhtaasti mielenkiintoinen. Tutkin Liitteet juurta jaksain ja kaiken mahdollisen tiedon imen sisääni. Historia on siinä se minun juttuni.

Kunnioitan Tolkienia, ja minusta kukaan ei ole yhtä suuri kuin hän. Eikä kukaan tule koskaan kirjoittamaan mitään sellaista kuin Sormukset. [ja tämä on minun mielipiteeni]. Heti ensimmäisen sivun luettuani Tarusta, sain käsityksen, että tässä on jotain suurta. Jotain, joka on ihan oma maailmansa. Eikä se arvio hirveästi heittänytkään.

Pippin. Ai että. Pippin ja Entit ovat lempihahmoni. Jotenkin voisin selitellä näitä loputtomiin, muttamutta. Nukkumaan meno kutsuu hetken päästä, niin että.

Sanon vain, että tämä on helmi. Tämä TSH. Ja sen maailma on minunkin maailmani. Elän siinä aina, kun hetkellisestikin on aikaa. <:

[Citrus]

Pidän Tolkienin kirjoista, niistä, mitä olen lukenut. Ei, rakastan niitä!

Tolkienilla on ollut aivan uskomattoman hyvä mielikuvitus.
Ei kuka tahansa tuollaista maailmaa olisi voinut luoda. Ja kaikki. Historia, jokainen pieni yksityiskohta... Ne ovat niin tarkkoja!
Mikään kohta(ainakaan melkein) ei jää roikkumaan tyhjänpanttina tai selittämättömänä...
Hobitti eli sinne ja takaisin oli myös aivan fantastinen kirja! Se myös pohjusti Sormus-trilogiaa erittäin hyvin, ja suosittelenkin sen lukemista eenen kuin lukee Sormuksia... Tajuaa nääs paljon enemmän...

[talvi]

Omistan myös kaikki kolme kirjaa Danen sanoja lainatakseni tiiliskivipainoksena. Olen lukenut ne yhden kerran muistaakseni joskus pari vuotta sitten. Vaikka monet kehuvat TSH maasta taivaisiin, niin en välttämättä niin voisi sanoa samaa. Totta kai kirjat on kirjoitettu upeasti, kenellä voisi olla parempi mielikuvitus, niin kuin joku jo tuossa mainitsikin. Jotenkin kirjat eivät vain kolahda. Pidin kyllä elokuvista ja eikä kirjojakaan huonoiksi voi sanoa, mutta jokin vain tökkii. Kirja tuntui silloin pari vuotta sitten luettuna kauhean monimutkaiselta. Ehkä se johtui siitä, että en silloin ollut lukenut fantasiaa paljoa, tai ylipäätään ollut edes lukemisesta niin paljoa kiinnostunut mitä nyt. Pitäisi varmaankin ottaa ja päättää lukea tuo uudestaan oikeen urakalla, vaikka urakka lukeminen onkin kauheaa ja loppujen lopuksi pelkkää pakkopullaa. ;)

[Leamire]

Osaako kukaan täällä vuotiksessa puhua tuota haltiakieltä?
Olisi kiva oppia...
Tietääkö joku jotain hyvää TSH sivustoa?

TSH on kyllä parhaimpia kirjoja, joita olen lukenut. Olen juuri lukemassa elämänkertaa ja kiinnostuin tuosta haltiakielestä. Joskus kolmannen leffan aikaan meidän lehdessä haastateltiin faneja, joista pari sanoi osaavansa puhua tuota kieltä ja päätin opetella itsekin.=)

Tolkien on luonut mahtavan mytologian, ja tarinan, joka tempaa mukaansa. Muutkin hänen kirjansa ovat hyviä, mutta TSH, Hobitti ja Silmarillion päihittävät kyllä muut.=)
Lempihahmojani ovat Aragorn, Legolas, Gimli ja Gandalf. (yllätys yllätys.=) Myös Merri ja Pippin ovat yksiä suosikkeja.=)

[Ouva]

Ei ole edes totta kuinka paljon tykään kyseisestä trilogiasta. Minulla ei ole sitä omana, mutta kaverilta olen sen kahdesti lainannut ja näin ollen myös kahdesti lukenut. Minulla on sen mukana olevasta kaksipuolisesta kartasta kaksi kopiota. Toiseen olisi tarkoitus merkitä mitä reittejä Frodo ja Sam kulkivat.

TSH:n maailma on kerrassaan hämmästyttävän tarkasti keksitty. Ei uskoisi, että sellainen on lähtöisin yhden ihmisen päästä. Historia, sukulaissuhteet, paikat, kansat, tulevaisuus... Se kaikki. Ja kielet ja aakkoset. Minä olisin varmaan seonnut jo viimeistään puolessa välissä.

Kaikken kiinnostavimpia kansoja ovat hobitit (tuo ihanan iloinen ja yksinkertaisesti elävä kansa) ja kääpiöt (parrakaat pikku-ukkelit). Haltiat ovat  jotenkin liian täydellisiä. Mutta mielipiteensä kullakin.

[Renata]

Mä luin kirjan ja vaikka se oli hyvä se oli suurta tuskaa!!!!!! Niin pitkä ja niin pientä tekstiä!! ja mä viel pakottauduin lukee kirjankin!!!!

Kai se noinkin voi olla :I
Oikeastaan se on vähän maku kysymys. Minun mielestäni teksti oli liian isoa... Jos olisi ollut pienempää ja enemmän sivuja niin se ei olisi loppunut heti kesken ;)

Itse luin TSH:n ennenkuin elokuvat olivat ilmestyneet. Myönnettäköön etten silloin viellä tajunnut siitä paljoa ja nimet oli vaikea muistaa, mutta tärkeintä oli kuitenkin, että ehdin muodostamaan kirjasta ja sen henkilöistä oman mielikuvani ennen leffojen tuloa.
Nyt voin lukea kirjat uudelleen ilman, että verkkokalvoilla näkyy jokaisen "Frodo" sanan kohdalla Elijah Wood ja jokaisen "Legolas" sanan kohdalla Orlando Bloom.

Tsh fanittamisessani olen mennyt äärimäisyyksiin. Hollanissa käynti maksoi 70 euroa ylimääräistä kun oli pakko saada erikoisliikkeen ikkunasta bongattu iltatähti koru. (olen ylpeä siitä ;D )
Tämän hetken projekti on haltia kielen opetteleminen.

Tuon jälkeen taitaapi olla turhaa ylistää TSH:ta lisää.

Siitä huolimatta jatkan.

Suurin osa ihmisistä ei tykkää TSH:sta siksi, että se on kirjoitettu niin vanhalla kielellä.
Itsellenikin se on välillä hankalaa, mutta en voi vastustaa sitä siitä huolimatta.

Ihmisille, jotka muistuttavat minua edes vähän, tärkeitä ovat runot ja laulut, joita kirjoissa esiintyy TODELLA paljon. ;)
Niihin tuli kiinnitettyä huomiota myös kuniinkaan paluussa...

tästä aiheesta vois puhua loputtomiin...
Lopetan silti hyvän sään aikana.

[essgo]

Huippu kirja. En voi muuta sanoa. Jos ihan tylsänä vaan sitä lukee ei osaa aatella ,että Tolkien on keksinyt kokonaisen maailman kun hän sitä kirjoitti. Kielet,historian,kuninkaat... Siinä on varmaan mennyt aika kauan ennen kuin on koko historian  keksinyt. Siinä on ehkä välillä vaikea pysyä mukana ja silleen mutta se on hyvä kirja.
Kun luen kirjaa en ajattele henkilöitä näyttelijöinä vaan ihan omina persooninaan. Olen keksinyt mielessäni kaiken moisia jatkoja kirjaan.
Niin hyvä se oli että vaikka pitkä tarina onkin niin minusta se loppui kesken=)

[Magpie]

Aloitin kyseistä kirjaa kun olin 11.. ja lukeminen päättyi nopeammin kuin oli edes alkanut.. tuhottoman tylsää tekstiä!
MUTTA sitten luin Hobitin ja sen jälkeen huomasin, että Sormusten Herrasta oli tulossa elokuvakin ja päätin  aloittaa kirjan lukemisen uudestaan, olin tällöin jotain 13.. Sitten jotain vain tapahtui enkä vain pystynyt laskemaan kirjaa kädestäni.. Tolkienin maailma oli niin kiehtova, että mielessä kävi että miten ihmeessä joku on voinut keksiä tämän kaiken.. eikä vain trilogiaa, vaan kokonaan oman maailman, omat kielet, historian.. luulisin, että Tolkien kirjoittaisi kirjoja vieläkin jos ei olisi kuollut..
 

Tolkien on aivan loistava kirjailija ja TSH on ehkä paras ikinä lukemani kirja.. jos voisin niin kiittäisin häntä siitä...

[jihpf]

Vaauu......

Olen kolmannessa luvussa. Se on mahtava kirja!!! Katoin ekan elokuvan joku kuuukausi sitten kun se tuli neloselta, ja sitte lainasin loput isosiskon poikaystävän pikkuveljeltä. Aivan mahtavia!!

Aloitin kirjan joskus viikko sitten. Joskus sitä on vaikee lukea kun teksti on jotenkin... en mä tiedä. Ei se ole tylsää, missään nimessä, mutta se on vaan niin pitkä kirja että menettää toivon saada se ikinä luetuksi. Jos sivuilla olisi vähemmän tekstiä mutta niitä olisi enemmän, olisi helpompi lukea. Esimerkiksi Harry Pottereitakin on kivempi lukea suomeksi kun enkunkielisissä sivuilla on niin paljon pientä tekstiä.

Iiik, Sekosin kun ne puhui taru sormusten herrasta -elokuvista Everwoodissa...:D

[Zara Stara]

Minusta kirja on upea! En voi ymmärtää niitä, jotka jättävät kirjan kesken puolessa välissä. Itse en siihen pystyisi. Se vetää puoleensa. Alussa, ensimmäisessä kirjassa se voi olla vähän tylsähkö, mutta toisen kirjan alku on niin upea, etten koskaan voisi jättää sitä kesken. Huonoa siinä on, että laulut on välillä aika outoa kieltä, ettei tajua kaikkea. Olen lukemassa sitä nyt toista kertaa.  Se on kyllä lukemisen arvoinen! Välillä ehkä siinä kuvataan asiaa liian vähän. Ja se etten aluksi edes tiennyt niitä mittoja esim. virsta. Mitä hemmettiä ne oli? Sitten tajusin ettiä ne googlesta. Nyt toisella kerralla kirja paranee...

[Söpöilijä]

Ehdottomasti yksi maailman parhaista fantasia kirjoista!! Tunnetaan melkeimpä ympäri maailmaa.
Alussa minusta Tolkkien testaa lukijansa. Jaksavatko he hieman tylsistyttävän alun? Vai luovuttavatko heti kättelyssä?  Samoin on Silmarillionissa ja Hobitissa. Toisaalta Silmarillion on minusta ehkä vielä astetta pitkästyttävämpi, koska se kertoo ajasta ennen Taru Sormusten Herrassa tapahtunutta. Se mielestäni on hiukan hankalampaa lukea, mutta se on silti yksi parhaista kirjoista kirjahyllyssäni. Hobitti taas on melkein yhtä hyvä kui TSH sillä siinä on samanlaista tyyliä ja kerrontaa. Asiat ovat melkein kaikki jo tuttuja ennestään (toisin kuin Silmarillionissa.)
Kaikki on tullu luettua vähintään kaksi kertaa TSH ja Hobitti useamman kerran.

Jos siirryn elokuvien puolelle  niin myös elokuvat on toteutettu erittäin taitavasti. Niistä saa selkeän kuvan vaikka tietäisi kirjan pohjalta juonenkin.
Toisin on minusta Potter leffoissa toteutus ei aivan ole kunnossa melkein kaikki muu sitten meneekin nuottien mukaan. Kyllä mä Potterit käyn aina kattomassa, kun ne tulee.

[motiivi]

Trilogia on upea. En voi kuin ihailla Tolkienin tyyliä kirjoittaa ja hänen taitoaan luoda kokonaan uusi maailma. Pidin kirjoista eniten kakkososasta ja rakastan tuota sarjaa täydellisesti. Nyt minulla on luettavana Silmarillion eli koko juttujen myöhemmin laadittu alkuteos. Keskeneräisten Tarujen Kirjan voisin lukaista kanssa jossain välissä. Mutta tämä kirjasarja erityisesti vaikutti ja ilahdutti minua. Toivoisin, että moni ystävänikin lukisi sen.

Lempihahmojani ovat Gandalf, Frodo, Aragorn ja Legolas. Elokuvia en ole nähnyt paitsi ykkösen, ja kovasti haluaisin kakkosen ja kolmosen nähdä, ja piakkoin aionkin katsoa.

[Circle]

Kirjat ovat aivan upeita. Ensimmäinen, Sormuksen ritarit, on ehkä paras kaikista. Lempihahmoihini kuuluvat ainakin Pippin, Gimli, Aragorn ja Arwen. Leffatkin olen nähnyt ja ne ovat kanssa loistavia.
Olen myös lukenut Silmarillion ja Hobitti- eli sinne ja takaisin kirjat.
Tolkienin kirjat ovat minusta aivan ihania... <3

[Arwen's Light]

Joku tuolla kysyi osaako kukaan vuotiksessa haltiakieltä, niin voin sen verran sanoa, että olen opetellut kirjan takaa liitteistä eri kielten kirjaimia, ja niiden nimiä. Kieltä en kuitenkaan osaa, vaikka taoivoisin kuitenkin osaavani, ja olen yrittänyt etsiä kirjastosta ja vaikka mistä, mutta nepä ainkaan vielä ole löytänyt. Mutta periksi en anna.

Sitten itse kirjasta.
Aloitin sn joskus kevättalvella, enkä ole päässyt tokaa lukua pidemmälle (olen hidas, ja laiska, tiedän...)
Pidän kuitenkin kirjasta todella paljon. Tolkien on tehnyt hahmot ja kaikki niin hyvin että olen oikein kateellinen. Hami vaan että tolkien pappa ehti jo potkaista tyhjää (vai olenko väärässä?), olisi voinut tehdä vaikka kuinka paljon hienoja kirjoja...

Muoksista!
Kovan työn ja etsinnän jälkeen löysin netistä sivut, joilla voi opiskella Haltiakieltä eli Quenyaa, sekä kaikkea muuta keskimaahan liittyvää... Tossa on linkki: http://kmkk.suddenlaunch2.com/

Sinne sitten :)

[hömppä]

Hmm.. Taru sormusten herrasta. Mitä siitä voi sanoa, mitä ei olisi jo moneen kertaan sanottu. Sille löytyy niin paljon kehuvia sanoja, tiedättehän, loistava, mahtava, huippu... Silmarillionin kanssa suosikkini.

Minä en osaa kunnolla eritellä, että mikä siinä sitten niin viehättää, ehkä se on se kokonaisuus. Hahmot, joihin rakastuu ja kiinnostava maailma sekä kaikki ne taustat ja miten ne kietoutuvat yhteen. Jokaisella lukukerralla, jos kirjaa lukee tarkasti löytyy jotain uutta (itse harrastan yleensä juuri sitä nopeaa läpilukemista, mutta kun aiheeseen keskittyy, löytyy sieltä vaikka minkälaisia aarteita..).

Ja taruhan on tullut luettua lukematomia kertoja.. :) En enää pysty laskemaan. Ensimmäisen kerran matkasin Keskimaahan jo ihan pienenä kun kuuntelin Hobittia äänikirjana aina uudestaan ja uudestaan. Sitten vanhempana tajusin että siskolla on sen saman kirjailijan toinen kirja. Sisko ei ollut itse koskaan lukenut kirjaa kokonaan, mutta minä päätin ryhtyä hommaan. Ja se kestikin kolme kuukautta (tosin luin muita kirjoja siinä välissä), kun välillä oli vähän tylsiä kohtia. Nykyään en enää muista mitä kummia ne olivat.. Se on ihan kokonaan ihana.

Suosikkini on ehkäpä Sam, joka on niin uskollinen ja jotenkin kauhean vahva hahmo. Pidän myös Klonkusta ja sen ristiriitaisuudesta. Ja sitten vielä siitä ja tuosta.. tykkään kaikista hahmoista, koska ne ovat nykyään jo niin läheisiä. Pitää varmaan taas hyökätä TSH:n kimppuun, kun muistin miten hyvä se on.

[Sinzirn]

Minä en pitänyt LotRista, kun luin sitä ensimmäistä kertaa ja lopetin oitis kesken. Minä en missään nimessä pitänyt FotRista, kun se tuli elokuviin, enkä vaivautunut edes menemään katsomaan The Two Towersia kun se tuli elokuviin. Niin moni puhui siitä, että kirja on loistava ja elokuvat loistavia, mutta minusta ne eivät olleet ja olin vakaasti sitä mieltä, etteivät koskaan tulisikaan olemaan, mikäli minä siihen sain vaikuttaa. Kuinka helposti ihminen erehtyykään.

En muista tarkalleen, mistä kaikki silloin joskus yhtäkkiä alkoi. Syynä saattoi olla se, että lainasimme jonain ärsyttävänä alkukesän päivänä ensimmäisen elokuvan DVD:llä serkuiltamme. Kotona katsoimme sen, kun oli aikaa. Olin vakaasti sitä mieltä, etten jaksaisi katsoa elokuvaa loppuun asti, mutta toisinhan siinä kävi. Jäin koukkuun elokuvaan, ja enkö minä sitten varmistanutkin, että katsoisin niistä jokaisen - ja jos mahdollista - hankkisin ne meille kotiin.

Kun kesä ehti pidemmälle, lähdimme veneellä Saimaalle. Vanhemmat sanoivat, että siinä menisi viikko, ja uskoin tylsistyväni kuoliaaksi. Otin kirjahyllystä LotRin mukaan, johon en ollut ensimmäisen lukuyrityksen jälkeen koskenutkaan. Sain kyllä kirjan luettua venereissun aikana, mutta jollei minulla olisi ollut muuten niin tylsää, en olisi uskonut pääseväni loppuun asti. En silloin pitänyt LotRia mitenkään erikoisen hyvänä kirjana, mutta elokuvista pidin. Sanoin usein, että kirjassa on hyvä ja mielenkiintoinen juoni ja hahmot, mutta että se on kuollettavan tylsä ja aivan liian selittävä ja kuvaileva minun makuuni.

Niin. Siitä on nyt ehkä vajaat kolme vuotta. Silloin minulla oli tapana lukea kirja tosiaan lukemalla. Minä luin ja luin ja luin, yhteen pötköön niin paljon kuin ehdin, ja huomasin myöhemmin, että siinä piili syy siihenkin, etten välittänyt LotRista kirjana. Minä en voi lukea sitä kirjaa suoralta kädeltä. Se tarvitsee enemmän aikaa ja miettimistä, teksti ei ole samalla tavalla kevyttä kuin esimerkiksi juuri Harry Pottereissa. Sain tästä ajatuksesta kiinni silloin, kun hyvä ystäväni oli viettänyt itse LotRin parissa jo yli puoli vuotta, ja siitähän se sitten minunkin osaltani lähti eteenpäin.

Silloiset ajatukset tylsyydestä haihtuivat, kun aloitin LotRia kolmannen kerran. Sen kertainen tyylini oli hitaasti ja varmasti, miettien ja hutiloimatta. Se on toiminut, pidän siitä kirjasta valtavasti, en ole vieläkään saanut - tai joutunut saamaan - kirjaa loppuun. Nyt asiat ehtivät jäädä paremmin mieleen ja ehdin jopa nauttia kirjasta. En olisi uskonut muutama vuosi takaperin, mutta kaikkea se aika tekee.

Jos jotain LotRissa arvostan, niin Tolkienin panosta koko kirjan kirjoittamiseen, maailman ja kielien luomiseen. Taru sormusten herrasta on upea kokonaisuus, mutta ainakin minun kannaltani se tarvitsee aikaa. Mutta sitähän meillä on. LotR vaatii paljon, mutta se antaa paljon, ja vaikkei se ehkäpä nyt aivan lempikirjoihini (vielä) kuulu, en kyllä hetkeäkään kadu sen lukemista.

Elokuvista ja tästä kirjasta vielä vähän. Elokuva ei voi täysin vastata kirjaa, eikä toisin päin. Kirja antaa mielikuvia, elokuva konkreettisia kuvia. Minusta LotRit on toteutettu elokuvina erittäin hienosti, ne toimivat itsenäisenäkin kokonaisuutena. Ja ovatkin tietyllä tavoin. Elokuvia voi fanittaa siinä missä kirjaakin, vaikkei olisi toisesta kuullutkaan. Mikäs siinä, mutta kyllä minä silti ehdottomasti molempien kannalla olen. Sen verran upeita ne molemmat ovat :)

[Browey]

Enkö ole oikeasti koskaan kirjoittanut tähän topiciin?

Taru Sormusten herrasta on parhasta, mitä tähän mennessä olen varmaankin lukenut. Lisäksi se tulee olemaan vielä kauan parasta, mitä olen koskaan lukenut.

Trilogian luin ensimmäisen kerran vuonna 2002. Seuraavan kerran vuonna 2003. Tämän jälkeen en ole sitä enää lukenut, ehkä kiireiden takia. Tai sitten syy on se, että siinä on aivan liikaa lukemista.

Siitä huolimatta en ikinä voisi unohtaa sitä hetkeä, kun luin matkaa kohti Rivendelliä kohti. Tom Bombadil oli unohtamaton, samoin Vanha metsä. Jännitys alkoi ennen kuin koko raskas matka pääsi alkuunkaan.

TSH:n lukemisen jälkeen luin Hobitin, sitten Silmarillionin ja Keskeneräisten tarujen kirjan. Olen siis lukenut kaikki Keski-Maata käsittelevät kirjat, mitkä Tolkien ehti kirjoittaa (niin pitkälle, että poika Christopher saisi painokuntoon).

Tolkienin näkemä vaiva teoksiaan kohtaan näkyy; hän joutui kehittelemään kieliä (joista toinen perustuu suomen kieleen), hän suunnitteli satojen hahmojen nimet, joita ei välttämättä koskaan edes käytetty... tällaista vaivaa ei kukaan kirjailija tällä hetkellä ole teoksensa eteen nähnyt, eikä välttämättä tule näkemäänkään. Toisaalta, toisin kuin Tolkien, ihan jokainen kirjailija ei ole perfektionisti.

Mutta ei, korkeintaan Hobitin aion lukea lähiaikoina uudestaan. Ja muilla kielillä ei olisi tarkoitus lukea mitään hetkeen..

[Ninde]

Ihanan kirja. Todellakin mahtava. Ei Tsh voi olla vain tarina sen on pakko olla historiaa. Tolkien kuvaili Keski-maan niin hyvin että kirjan tapahtumiin uppoaa ja välillä tuntuu kuin olisi mukana tapahtumissa

Taru jättää tunteita jälkeensä vielä kirjan lukemisen jälkeenkin.
*huokaisee* Antaisin vaikka kaikki rahani jos saisin edes yhdenkin Valinorin  kukan tai puun siemenen. (siis niiden joita ei täällä ole.esim pyökin siemenestä en antaisi :) )

Osaako joku täällä Quenyaa?! tai sindaria!?

[Elindar]

Minä en ole kirjoittanut tänne? 0___o *häpeää silmät päästään*

Hmm, Taru. Mitä siitä voi oikein sanoa? Olen 100%-Tolkien fani ja se on yksi addiktioistani Pottereiden ohella.
Luin Tarun ensimmäisen kerran juuri ennen FotR:in tuloa elokuviin. Ja siitä saan kiittää vanhempiani. Muistan, kuinka isä antoi Tarun minulle. Hän tiesi että luen paljon, ja sanoi että tämä on aivan erityisen hyvä kirja. No, minäpä otin kirjan ja katsoin hiukan kauhuissani sen paksuutta. Muistan kuinka avasin ensimmäisen sivun ja luin jotain jostain, jota hobitiksi. Kiitos ei.
Kirja joutui perimmäiseksi hyllyyni enkä koskenut siihen pitkään aikaan. Aikaa kului jonkin verran, mutta sitten kerran ajattelin, että nyt minä yritän. Avasin kirjan ja aloin lukea siitä samasta kohtaa johon olin silloin joskus lopettanut. Ja minä luin. Ja luin. Ja ennen kuin tajusinkaan, kirja oli loppu.

Olin aivan myyty. Rakastin kirjaa, ja aloitin sen heti uudelleen. :D Tähän mennessä olen lukenut sen kahdeksen kertaa. Kirja on mahtava. Tolkien on luonut aivan uskomattoman maailman, ja kaiken vain yhden kielen pohjalta. Se on kuin oikeaa historiaa.
Tolkien kirjoittaa todella kauniisti ja elävästi, ja kun kirjaa lukee voi melkein itse tuntea olevansa vaikka Rivendellin laaksossa tai Hobittilan vihreällä nurmella. Keski-Maa on uskomattoman kaunis paikka. ^^
Hahmot ovat myös aivan omaa luokkaansa. Hobitit ovat loistavia päähenkilöitä. Ja niin ovat muutkin rodut: haltiat(he varsinkin), ihmiset ja kääpiöt. Ja Gandalf. :P

En muista olenko koskaan itkenyt mitään toista kirjaa lukiessani. Tarun lopussa itken kuitenkin aina. Loppu on toisaalta iloinen, mutta kuitenkin niin surullinen. Tolkienin muissakin teoksista löytyy tämä sama surumielisyys ja haikeus. Ja yleensä se liittyy haltioihin. Siihen kuinka he jättävät tämän Kuolevaisen maailman ja purjehtivat Länteen...
Tarun lopussa olevat liitteet ovat myös aivan yhtä kiinnostavia, kuin itse kirjakin. Ja siellähän kerrotaan myös, miten kaikille Saattueen jäsenille kävi sitten loppujen lopuksi.

Taru on laaja teos ja Tolkienin päätyö, mutta jos sitä haluaa ymmärtää täydellisesti (tai niin täydellisesti kuin vain mahdollista), kannattaa todella lukea muutkin Keski-Maahan sijoittuvat kirjat: Silmarillion, Hobitti ja Keskeneräisten tarujen kirja. Kaikki ovat yhtä hyviä kuin Taru, ja minun mielestäni Silma on ehkä jopa parempi. :)
Ja kun lukee KTK:n, ajattelee miksei Tolkien saanut elää vähän kauempaa. Sillä tuo kirja jos mikä kertoo, miten kesken kaikki jäi. Tolkienin luomasta maailmasta löytyy paljon aukkoja ja ristiriitaisuuksia ja niitä tuo kirja tuo mm. esiin. En uskalla edes ajatella mitä olisi tapahtunut, jos Tolkien olisi saanut kaiken valmiiksi. Kaikki voisi olla täysin toisin. Mutta ei jossitella.

Tämä on kirjallisuus-osio, joten en puhu niistä elokuvista. (ainakaan paljoa) Jackson ohjasi upeasti. Hän sai elokuviinsa mukaan kaiken oleellisen. Niitä katsoo mielellään, kirjojen lukemisen jälkeekin. Näyttelijät ovat suurimmaksi osaksi loistavia, ja onneksi kaikki pääosien esittäjät ovat mahtavia.
Myös lavasteet ovat upeita, he todella onnistuivat herättämään Keski-Maan henkiin. Kaikkia kunnia heille. Mutta kyllä minä silti ottaisin kirjan, jos pitäisi näistä valita. :p
Elokuvien myötä trilogia sai myös roppakaupalla julkisuutta, ja nekin jotka eivät siihen mennessä olleet kirjaa lukeneet, sen tekivät. Tai ainakin yrittivät.

Mutta mahtava trilogia mahtavalta kirjailijalta. Pitäisi varmaan ottaa ja lukea se taas.. Edellisestä kerrasta on aika pitkä aika.. :)

Osaako joku täällä Quenyaa?! tai sindaria!?

Hm, olen kyllä tulostellut netistäquenyan kielioppia, mutta se on ihan älyttömän vaikeaa. Ja sindar on kuulemmavielä vaikeampaa. Vaikka on siinä jotain samanlaista kuin suomessa. Tosin, ei suomikaan niitä maailman helpoimpia kieliä ole. Itse asiass se on maailman toiseksi vaikein kieli. Mutta takaisin asiaan, vielä en osaa mitään muuta kuin jotain hassuja sanoja..
Yritin etsiä yhtä todella kattavaa sivua, jossa oli tietoa haltiakielistä, mutta sitä ei taida olla enää. :( No, täällä on kuitenkin quenya-sanastoa, jos kiinnostaa. Se on tosin englanniksi.[/i]