Kirjoittaja Aihe: Charles Dickens  (Luettu 510 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Charles Dickens
« : Heinäkuu 19, 2014, 23:36:53 »
Ah, Dickens, tuo viktoriaanisen ajan jättiläinen. Sanotaan suoraan: mikään muu kirjailija, edes Rowling, ei ärsytä ja aiheuta minussa yhtä voimakkaita tunteita kuin Dickens. Minulla on hänen romaaneihinsa erittäin kompleksi viharakkaussuhde. Juonen heikkoudet, paikoin imelä sentimentaalisuus, uskomattomat yhteensattumat, hyvien hahmojen pääosallinen tylsyys ja hieman liian tarkat karman iskut ärsyttävät. Monet hänen sankareistaan tuntuvat melko epäuskottavan moitteettomilta, tosin poikkeuksiakin on. Mutta etenkin konnien kohdalta hahmot ovat yleensä erittäin hienosti kuvattuja, aina nerokkaan charmantista James Steerforthista lapsia korruptoivaan Faginiin ja äärimmäisen traagiseen ja kompleksiin Bradley Headstoneen. Ja siinä missä Dickens ei onnistu kovin hyvin draaman kuvaamisessa hyvien hahmojensa kohdalla, draama kuitenkin onnistuu uskomattoman hienosti hirtehisten kohdalla. Olen aina ollut kiinnostuneempi "pahiksista" tai moraalisesti kyseenalaisista hahmoista kuin sankareista mutta Dickensin kohdalla tämä nousee erityisesti esiin. Dickens on myös uskomattoman hauska kirjailija. Esim. hänen poliittinen satiirinsa Pikku Dorritissa ja Koleassa talossa on suorastaan hulvatonta. Ja, pääosin, kukaan ei ole yhtä kekseliäs luomaan uniikkeja ja mielenkiintoisia hahmoja joiden kuvaus on yleensä täynnä oivallista psykologista jännitystä tai hillitöntä parodiaa (mikä tosin joskus katsotaan negatiiviseksi asiaksi, hahmoja moitittaessa karikatyyreiksi). Dickens on luonnollisesti erittäin tarkka lasten ja köyhien sielunmaailman kuvaaja ja hän ei pelkää tuoda yhteiskunnan epäkohtia esiin, joskus melko räikeästi liioitellenkin.

Dickens on inspiroinut monia merkittäviä kirjailijoita aina venäläisjättiläisistä Dostojevskista ja Tolstoista brittinero Louis Stevensoniin ja luonnollisesti Rowlingiin. Vastustajia myös on ollut, esim. Oscar Wilde sanoi että lukiessa Pikku Nellin kuolemaa Old curiosity shopissa ei voi olla purskahtamatta kyyneliin... naurun kyyneliin. Rowlingiin vaikutti erittäin voimakkaasti romaani Kaksi kaupunkia ja hän on kutsunut kirjan viimeisiä sanoja täydellisimmäksi lopuksi mitä kirjallisuudessa on ikinä luotu. Itse huomaan myös tiettyjen romaanin henkilöiden samankaltaisuuksia Pottereissa olevien hahmojen kanssa mm. Sydney Cartonin ja Severus Snapen välillä. Cartonin kuolema kuulemma vaikutti Rowlingiin niin voimakkaasti että hän itki hillittömästi.

Olen lukenut valtaosan Dickensin romaaneista, myös useimmat suomentamattomista ja joitain hänen joulukirjojaan, poliittisia ja yhteiskunnallisia kirjoituksiaan jne. Suhteeni häneen on niin monimutkainen että saatan saman päivän aikana huudahtaa itsekseni: "Tämä on nerokkainta tekstiä mitä olen ikinä lukenut!" tai sitten jostain toisesta kohdasta: "Hitto mitä sontaa!" Dickensin elinaikana pidettiin suuremmassa arvossa hänen aikaisempia romaanejaan kuten Pickwick-kerhon jälkeenjääneitä papereita ja Old Curiosity Shopia kun taas nykyään kriitikoiden mielipide yleensä taipuu enemmän myöhempien kirjojen puolelle ja olen itse pääosin samaa mieltä vaikka aikaisemmissakin kirjoissa on paljon ihailtavaa. On myös poikkeuksia jotka ovat universaalisti ihailtuja sekä nykypäivänä että Dickensin elinaikana kuten omaelämäkerralliset David Copperfield (jota Dickens itse piti parhaana teoksenaan) ja Suuria odotuksia. Aloittelijalle kaksi edellämainittua ovat usein antoisinta luettavaa joskin Pikku Dorritista, Koleasta talosta ja jopa suhteellisen aikaisesta Oliver Twististä ja Joululaulusta on hankalaa olla pitämättä. Oma suosikkiromaanini vaihtelee vähän väliä. Tällä hetkellä todennäköisesti kallistun aliarvostetun Barnaby Rudgen ja mestarillisen Pikku Dorritin puoleen joskin David Copperfield, The Old Curiosity shop, Suuria odotuksia ja viimeinen valmistunut romaani Our mutual Friend, rynnivät kannoilla.
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.