Kirjoittaja Aihe: Fjodor Dostojevski  (Luettu 2300 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Kuupposen päivä

  • Vuotislainen
  • Pottermore: NightGold9667
  • Tupa: Tuvaton
Fjodor Dostojevski
« : Elokuu 17, 2013, 18:08:56 »
Innostuin nyt näemmä oikein olan takaa tehtailemaan tänne uusia topiceja, mutta miten kummassa on ylipäätään mahdollista, ettei Dostojevskista ollut vielä keskustelua?

Sen verran tunnettu miekkonen on kuitenkin kyseessä, ettei hän varmastikaan esittelyjä kaipaa. Kerronkin siis vain joitakin omia mietteitäni.

Dostojevski on aina ollut minulle vähän hankala tapaus. Luin joskus Rikos ja rangaistus –teoksen ja siitä tykkäsin kyllä kovasti, mutta muista Dostojevskin kirjoista en ole onnistunut löytämään sitä samaa jotakin, vaikka olen kyllä etsinyt varsin ahkerastikin. Karamazovin veljekset, Idiootti ja Kirjoituksia kellarista jäivät minulta kesken. Köyhää väkeä sain luettua loppuun asti, eikä tehnyt edes tiukkaa, mutta ei sekään mikään maata järisyttävän erikoinen kokemus ollut.

Enpä osaa tarkkaan ilmaista, mikä noissa kesken jättämissäni Dostojevskeissä on ollut vialla. Ainakin minua ärsyttää se, että noilla venäläisillä hahmoilla on aina omituisen monta eri nimeä, mutta ei se nyt tietenkään mikään kovin massiivinen ongelma ole. Doston teksti on myös varsin raskassoutuista – lähinnä siksi, että päähenkilöt ovat sekopäitä ja heidän paniikinomaisia ajatuksiaan kuvataan liiankin ahkerasti – mutta ei sekään oikeastaan ole ollut se suurin heikkous, sikäli mikäli tuota nyt voi edes heikkoudeksi laskea. Kyseisissä kirjoissa vain ei ole tapahtunut tarpeeksi, toisin sanoen ne sortuivat liialliseen tylsyyteen, ja siksi hyydyin kesken lukuprosessin. Myöhemmin olisi varmaan tapahtunut enemmänkin, mutta minkäs teet, kun en jaksanut kahlata sinne asti.

Tänään lukemani Kaksoisolento oli kuitenkin poikkeus. Kyllähän sekin raskassoutuinen oli ja melko tapahtumäköyhäkin kieltämättä, mutta… öh, kuitenkin mukavan lyhyt. Lukeminen sujui mukavissa merkeissä enkä joutunut missään vaiheessa edes pinnistelemään, vaikka yleensäkin Dostojevski on ennemminkin sellainen kirjailija, että hänen teoksiaan ei välttämättä ole kovin miellyttävä lukea mutta ne jäävät jälkeenpäin päähän kummittelemaan ja antavat ajattelemisen aihetta. Kyllähän tämä Kaksoisolentokin kieltämättä jäi mieleen kimpoilemaan ja itse asiassa tekisi mieleni palata heti kyseisen kirjan pariin, koska niin moni asia jäi ensimmäisellä lukukerralla hämärän peittoon. Tapahtumat oli kuvattu niin tiukasti psyykeltään järkkyneen päähenkilön näkökulmasta, että lukijallekin jäi epäselväksi, mikä oli totta ja mikä hallusinaatiota. Siinä mielessä kirja oli vähän ahdistava, mutta toisaalta tällä tavoin päästiin todellakin pureutumaan häiriintyneen ihmisen mieleen, mikä oli todella mielenkiintoista. Päähenkilöön ei pystynyt täysin samastumaan, mutta jollakin tasolla häntä kykeni ymmärtämään ja kyllähän hän melkoiset määrät myötätuntoakin herätti ainakin meikässä. Goljadkinin tunteet nimittäin heittelivät niin järjettömästi, että en oikein pysynyt hänen mielialojensa perässä enkä pystynyt täysillä myötäelämään hänen kurimustaan, mutta sääliksi tosiaankin kävi. Toisaalta Goljadkinin sosiaalisessa epävarmuudessa oli paljon sellaisiakin piirteitä, jotka ainakin minusta tuntuivat pelottavankin tutuilta ja olivat myös pelottavan hyvin kuvattu.

Rikos ja rangaistus -kirjasta pidin suurilta osin samoista syistä kuin tuosta "Kaksaristakin". R&R:ssäkään ei tapahtunut juuri mitään, mutta se oli psykologisessa mielessä kiinnostava ja pureutui syvälle ihmismielen syövereihin. Näiden kahden onnistuneen Dostojevskin teoksen välillä on kuitenkin sellainen ero, että Kaksoisolento oli hyvin pitkälti sekavaa haahuilua ja tyytyi vain kuvailemaan päähenkilön tuntemuksia, kun taas R&R:n tarkoitus oli selvästikin toimia moraalisena kannanottona ja kannustaa lukijakin pohtimaan syntyvä syviä. Mielestäni sanomana oli yksinkertaisuudessaan se, että jokaisen on elettävä samojen lakien mukaan tai muuten ei hyvä heilu. Kaksoisolennossa ei niinkään ollut mitään sanomaa eikä se myöskään herättänyt yhtä paljon ajatuksia kuin "Rötös ja rangaistus".

Aion varmasti jatkaa matkaani Dostojevskin hankalan tuotannon hetteiköissä. Ehkä seuraavaksi olisi vuorossa taas se Karamazovin veljekset. Uusi yritys, siis.

Mitä mieltä te muut olette Dostojevskistä?
« Viimeksi muokattu: Elokuu 17, 2013, 20:59:50 kirjoittanut Kuupposen päivä »

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Fjodor Dostojevski
« Vastaus #1 : Elokuu 18, 2013, 19:08:11 »
Oi, Dostojevski, rakastan rakastan rakastan!

Eniten varmaan rakastan Dostojevskin kykyä kuvata hahmojaan, pahimpia rikollisiakin inhimillisesti. Otetaan esimerkiksi Svidrigailov rikoksesta ja rangaistuksesta: mies on murhaaja ja yhdessä kohtauksessa lähes raiskaa Raskolnikovin systerin. Tällaista henkilöä ei voi kuvata inhimillisesti, eikö? Väärin, ei ainoastaan voi mutta sivut joissa kuvataan tapahtumia Svidrigailovin näkökulmasta ovat koko kirjan parasta antia!

Karamazovin veljekset, Rikos ja rangaistus sekä Peluri ovat suosikkiteokseni häneltä. Lisäksi minua kiehtoo suunnattomasti hänen teostensa musta huumori. Tolstoi, toinen venäläismestari sen sijaan suorastaan pitkästyttää meikäläistä.

Ja yksi asia pitää tunnustaa: en ole vieläkään lukenut Idioottia. Täytyy korjata asia pikimmiten.
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

Poissa Rantsu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Fjodor Dostojevski
« Vastaus #2 : Elokuu 19, 2013, 21:10:23 »
Eniten varmaan rakastan Dostojevskin kykyä kuvata hahmojaan, pahimpia rikollisiakin inhimillisesti.
--
Lisäksi minua kiehtoo suunnattomasti hänen teostensa musta huumori.

Vahvaa komppia tälle. Rikos ja rangaistus on toistaiseksi ainut lukemani Dostojevskin teos ja se oli lopulta yllättävänkin kiehtova, vaikka lukukokemus lopulta vähän katkonainen olikin, syksyn lukuisten muiden kiireiden takia. Todella nerokas hahmojen käsittely vakuutti kuitenkin heti ja Dostojevskin musta huumori on varmaan käsite itsessään. Pitää ottaa uusiksi tuo Rikos ja rangaistus joku kerta, ei ainakaan huonoa makua jättänyt. Karamazovin veljekset on kuitenkin varmaan ensimmäisenä Dostojevskiltä vuorossa. Saa nähdä, milloin otan sen projektiksi.
"Yet pity is of two kinds: one is of kinship recognised, and is near to love; the other is of difference of fortune perceived, and is near to pride."
*Tumblr
Instagram

Poissa Kate

  • Hänen korkeutensa
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
    • Livejournal
    • Otteita elämästä lasikellon alla
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Fjodor Dostojevski
« Vastaus #3 : Marraskuu 26, 2013, 14:17:11 »
Luin tässä syksyn aikana (viimeinkin!) "Rikoksen ja rangaistuksen", mutta se ei kyllä minuun iskenyt. Innostuin kirjasta niin paljon että sen todella päätin lukea, kun sitä käsiteltiin Ylen Kymmenen kirjaa rikoksesta-sarjan avausosassa (huom! spoilaa kirjoja). Tämänkään kirjan sisällöstä minulla ei ollut juurikaan hajua, vain mielikuvia, jotka osoittautuivat vääräksi. Ajatus henkirikoksesta oikeutettuna tekona kiinnosti kovasti, mutta jäin kylmäksi ja olisin kaivannut jotain muuta.

Mitä? En osaa sitä, mutta ehkä tässä kaikessa moraalisessa oikeamielisyydessäni (not!) koin kuitenkin Raskolnikovin teon moraalisesta paheksuttavana. Oli sitten sen uhrina muille kärsimystä aiheuttava henkilö. Se jäi minulle kuitenkin aivan erilaiseen sarjaa kuin siitä selkeästi vaikuttuneimmille ja sen lukeminen oli välillä suoranaista pakkopullaa. Onneksi sain henkisiä seläntaputuksia siitä että venäläiset klassikot ovat usein raskassoutuisia ja vähän hankalia. Henkilögalleria oli kuitenkin kehujensa arvoinen, vaikka päähenkilöön hermot meinasivat mennäkin ja olin muutamaan otteeseen tosi pahasti kujalla juuri näiden ihmisten useampien nimien myötä.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
"Rikoksen ja rangaistuksen" myötä sain yhden kirjallisen sivistysaukkoni peitettyä, mutta epäilen kyllä että vähään aikaan palaisin venäläisten klassikoiden pariin.
"Jos mielesi tekee joskus arvostella jotakuta, hän sanoi, - niin muista, etteivät kaikki ihmiset maailmassa ole olleet yhtä edullisessa asemassa kuin sinä."

F. Scott Fitzgerard: Kultahattu

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Fjodor Dostojevski
« Vastaus #4 : Marraskuu 28, 2013, 15:26:22 »
Minä taas oletin, että Dostojevskin pointtina juuri oli että Raskolnikovilla ei ollut oikeutta tekoonsa ja että loppujen lopuksi hän oli vain rikollinen. Hauskasti minulla rikoksessa ja rangaistuksessa Raskolnikov (sekä kirjan muut konnat Luzhin ja Svidrigailov) olivat paljon samaistuttavampia kuin ns. moraalisesti korkeammalla olevat Razumihin, Dunya jne. jotka pitkästyttivät minua. Mutta tämä saattaa olla tätä pahismieltymystäni...

Loppukädessä kuitenkin Karamazovin veljekset on se ykkönen minulle. Vaikka sanoitkin jo kyllästyneesi venäläiseen klassikkokirjallisuuteen en kuitenkaan malta olla suosittelematta tätä. Romaani on kumminkin melko erilainen tyyliltään kuin rikos ja rangaistus vaikka tämäkin koskettaa nihilistisiä aiheita. Paikoittaisesta uskonnollisuudestaan huolimatta kirja ei silti tunnu saarnaavalta, ainakaan minulle.



(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Ainoa huono puoli kirjassa on yksi päähenkilöistä, Aloysha. Vaikka hänelläkin on omat koettelemuksensa, hän tuntuu silti muihin veljeksiin verrattuna melko yksiulotteiselta hahmolta ja hieman epäuskottavaltakin kaikessa hyvyydessään. Ivan on minulle kaikkein samaistuttavin hahmo, minkä takia hän onkin kenties suosikkihenkilöni kirjassa, kaikessa kyynisyydessään ja nihilistisyydessään.

Alun perin kirjan piti olla vain ensimmäinen osa kaksiosaisesta kokonaisuudesta mutta valitettavasti kirjailija ehti potkaisemaan tyhjää ennen kuin ehti saada mitään seuraavasta osasta paperille.
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

Poissa Kuupposen päivä

  • Vuotislainen
  • Pottermore: NightGold9667
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Fjodor Dostojevski
« Vastaus #5 : Marraskuu 29, 2013, 04:51:02 »
Olin tulossa sanomaan juuri tuota samaa kuin castlevania. Eli ei tuossa Rikos ja rangaistus -teoksessa kyllä ollut tarkoituksenakaan esittää henkirikosta mitenkään oikeutettuna tekona. Kirjan sanomahan päinvastoin oli, että murha ei ole oikein missään tilanteessa eikä sitä voi perustella millään järkisyillä. Koko idea oli siinä, että Raskolnikov kuvitteli tekevänsä oikein ja oli väärässä. Tai itse henkilökohtaisesti kyllä pidin hänen tekoaan ihan oikeutettuna, mutta selvästi Dostojevski loppujen lopuksi tarkoitti esittää sen paheksuttavassa valossa.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Oli miten oli, kirja herätti paljon ajatuksia ja siksi se olikin minusta niin onnistunut tekele.

Pitikin vielä kysyä teiltä muilta, että millaista se Dostojevskin huumori muka on? Saatan olla jotenkin huumorintajuton, mutta itse en koskaan ole huomannut hänen teoksissaan ollenkaan huumoria - en mustaa enkä muutakaan. Voihan tietty olla, että olen sattunut lukemaan vain hänen vakavamielisempää tuotantoaan. Voisitteko antaa vaikka jonkin esimerkin hauskasta kohdasta?

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Fjodor Dostojevski
« Vastaus #6 : Marraskuu 29, 2013, 16:13:12 »
Pitikin vielä kysyä teiltä muilta, että millaista se Dostojevskin huumori muka on? Saatan olla jotenkin huumorintajuton, mutta itse en koskaan ole huomannut hänen teoksissaan ollenkaan huumoria - en mustaa enkä muutakaan. Voihan tietty olla, että olen sattunut lukemaan vain hänen vakavamielisempää tuotantoaan. Voisitteko antaa vaikka jonkin esimerkin hauskasta kohdasta?

Kuten Renefer jo totesi niin Dostojevskilla usein hahmoissa on tietynlainen komiikka, etenkin kun joku kuvataan erityisen holtittomana. Ehkä paras esimerkki Dostojevskin huumorista löytyy Karamazovin veljeksistä kun Mitja Karamazov
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
jälkeen lähtee "hummaamaan", kylväen rahaa sinne tänne, puhuen kaikenlaisia päättömyyksiä jne. Lisäksi kohta jossa Ivan
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
, sisältää samalla tavalla joitain niin naurettavia ja päättömiä juttuja että minä ainakin mylvin niille suurta huutonaurua. Ja sitten on vielä semmoinen oivaltamisen ilo kun jonkun henkilön sielunmaisemia kuvatessa huomaa samoja piirteitä itsessään.

Lopuksi on vielä sanottava että myös suomennoksen omat erityispiirteet saattavat olla erittäin huvittavia. En tiedä onko kohta läheskään yhtä hauskan kuuloinen venäjäksi mutta jälleen Karamazovin veljeksissä Fjodor aiheuttaa suuren skandaalin kirkossa, häpeää vähän mutta sitten pahentaa tilannetta aikoessaan muka ensiksi lähteä ja sitten palatessaan virkkoen:

"He luulivat että minä lähdin, mutta tässä mies vaan on!"
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

Poissa Kate

  • Hänen korkeutensa
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
    • Livejournal
    • Otteita elämästä lasikellon alla
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Fjodor Dostojevski
« Vastaus #7 : Joulukuu 08, 2013, 18:06:20 »
Kiitos kovasti näkökulman antamisesta Raskolnikovin rikokseen! Minun on käsi sydämellä nyt myönnettävä että lähdin kirjaa lukiessani liikkeelle liian voimakkaasti tuon "10 kirjaa rikoksesta"-sarjan avausjaksossa esiintyneiden henkilöiden näkökulmista ja päällimmäisenä jäin mieleeni oletus että tässä käsitellään nimenomaan rikoksen oikeutusta ja täydellisen rikoksen ongelmaa (siitä kun ei voi saada kunniaa paljastamatta samalla itseään). Se sai kiinnostumaan kirjasta niin paljon, että siihen lukumielessä tarttui, mutta nähtävästi se ei lopulta ihan täysin vastannut sitä mitä kirjoittaja itse ajoi takaa.

Tai ainakaan minun odotukseni ja todellisuus eivät vastanneet toisiaan.

Kiitos castlevania kirjasuosituksestasi, laitoin sen korvan taakse (ja ylös Goodreadsiin). En suoranaisesti ole venäläisiin klassikoihin kyllästynyt, mutta aion tovin vetää henkeä keveämpien kirjojen parissa (tai keveämpien ja keveämpien, aiheet käsittelevät tällä hetkellä Kennedyn murhaa ja mielenterveyttä). Luettavana on vielä niin "Anna Karenina" kuin "Saatana saapuu Moskovaan" :)
"Jos mielesi tekee joskus arvostella jotakuta, hän sanoi, - niin muista, etteivät kaikki ihmiset maailmassa ole olleet yhtä edullisessa asemassa kuin sinä."

F. Scott Fitzgerard: Kultahattu