Aah, sarjakuvia tällä kertaa. Tunnustan, etten oikein muuta lue kuin mangaa. Enkä sitäkään loppujen lopuksi kovin paljoa, kun en kaikkia jaksa alkaa tonkia netistä, vaikka sivustoja noille on millä mitalla. Joskus viime vuonna Lontoon reissun jälkeen intouduin lueskelemaan oikein kunnolla, kun ystäväni eräänä iltana hostellilla opasti miut yhelle sivulle ja sieltä tuli luettua ja löydettyä kaikkea kivaa.
Ensimmäinen manga jotain aloin lukea ja keräillä on ikirakkauteni Fullmetal Alchemist. Löysin tämän sarjan jo oikeastaan 2003, animen muodossa ja pätkinä Youtubesta kirjaston koneelta katsottuna. Ikinä en sarjaa sitten katsonut kokonaisuudessaan, mutten koskaan unohtanut. Sitten kun Subilta alettiin näyttämään FMA:ta niin, siitä se sitten oikeastaan alkoi, enempi tutustuminen mangaan ja animeen. Olin ikionnellinen kuullessani, että FMA:ta aletaan suomentamaan ja joka ikinen kerta, kun uusi osa ilmestyi, olin heti ostamassa sen. Mua huvittaa ihan hirveesti, että tää saatiin suomennettua kokonaan ja englanninkielinen versio laahaa perässä vieläkin (osa 26 tulee ensi viikolla ^^). Jos minulta kysytään, niin mikä FMA:ssa muhun vetosi heti ensisilmäyksell, oli Youtube pätkä, jossa Izumi koulutti Ediä ja Alia, keittokirja käsissään ja viskeli näitä kahta ympäriinsä. Se, mitä muuta siinä kohtauksessa tapahtui on vähän hämärän peitossa, kun siitä on ikuisuus kun viimeksi olen animen katsonut, mutta tuosta lähtien olen sarjasta pitänyt. Hiromu Arakawan piirrostyyli on mielestäni todella kaunista ja tarina vain kaikessa vakavuudessaan todella loistava. Kaunista kertakaikkiaan.
FMA:sta seuraavaksi taisin tutustua Death Noteen ja Trinity Bloodiin. Kummastakin pidän paljon, vaikka Death Noteen mahtuu hyvin paljon ärsyttäviä henkilöitä ja välillä vain teksisi mieli viskellä mokomia opuksia ympäriinsä ^^ Mutta tarina kiehtoo tuossa. Ja shinigamit on <3 Eiku.. :D Trinity Blood taasen... En oikein itsekään tiedä miten päädyin ostamaan ensimmäisen suomennetun mangan. Mitään en siis tiennyt sarjasta etukäteen tuon ostaessani ja ei kyllä osottautunut virhehankinnaksi. Itseäni alkoi ekan osan jälkeen kiehtoa ajatus tulevaisuuden maailmasta ja vaikka TB onkin fantasiaa, niin jotain sen seemoja pystyisin kuvittelemaan tapahtuvaksi joskus meidänkin maailmassamme. Ihmiskunta kun lopulta kuitenkin tuhoaa itsensä... (imo). Animea en ole katsonut vielä, kun en ole sarjaa kokonaisuudessaan lukenut, kun puuttuu vika opus eikä sitä tunnu löytyvän mistään (vaikka nettiostoja muuten harrastankin, niin jostain syystä en mangan kohdalla).
Gravitationiin tutustuin eräässä miitissä 2008, kun eräs miittiläinen luki tätä ja viikonlopun miittailun jälkeen kotiin päästyäni kaivelin netin saloja ja totesin, että tämä voisi ollakin ihan kiva sarja lukea. Tosin katsoin animen ensin ja olin ihan owowowo... Poikarakkaus <3_<3 Ja koska koukutuin shounen aihin, niin sitten löytyi Loveless, josta tuli toinen rakkauteni. Tästäkin katsoin ensin tosin animen, mutta se loppui vähän plääh-tunnelmissa. Mangana on sekä Gravia ja Lovelessia jokunen, mutta ainoastaan Gravin olen lukenut kokonaan, kun löysin puolivahingossa Gravitation EX 1:sen ja piti sitten kaivella netin syövereistä Garvi kokonaan ja lukea se, että pääsin EX:in kimppuun. Täytyy sanoa, että tietyssä vaiheessa koko tarina alkoi ampua ihan liikaa yli, vaikka Yukin ja Shuichin monimutkaisen suhteen kiemurosta olikin ilo lukea. Nyt vain odottelen sitä EX 2:sta, jonka pitäisi tulla tässä joskus. Ainenkin joidenkin tietojen mukaan Murakami olisi palannut sen pariin...
La Esperança on yksi, minkä luin myös netistä käsin englanniksi kokonaan ja olin ihan myyty. En tiedä pystyykö kukaan käsittämään sitä sekoamista, kun huomasin, että tätä sarjaa oltiin alettu suomentamaan. Ainoa mikä jäi harmittamaan suommennoksen kohdalla, oli se, ettei viimeistä, itselleni melko tärkeää kohtausta, oltu laitettu mukaan ollenkaan. Mutta muuten tämäkin manga on todella kutkuttava kaikkine kiemuroineen. Ja poikakoulut... ^^
Lontoossa viime vuonna ollessani tulin löytäneeksi Godchildin ja sitä kautta sitä edeltäneen The Cain Sagan. Synkkiä aiheita käsittelevä sarja, mutta milloinkas Yuki Kaorin teokset eivät niitä käsittelisi. Tykkään todella paljon tästä sarjasta. Cain on ihanan monimutkainen hahmo ja hänen palvelijansa Riff kuuluu aika lailla samaan sarjaan. Toinen sarja minkä löysin, oli Kuroshitsuji,eli Black Butler, ja rakastuin ihan täysillä tähän sarjaan. 1800-luku on vaan jotain.. ^^ (ainakin pääasiassa sekä Cain Saga/Godchild ja Kuroshitsuji (ainakin toistaiseksi ilmestyneissä osissa) keskittyvät siihen aikaan). Ja toinen mikä kiehtoo on master/butler-teema. Näiden kahden lisäksi löysin kesällä Lontoosta toisenkin master/butler-mangan, mutta rahatilanteeni hanasi vastaan enkä sitten tietenkään enää muista minkä niminen se manga taas olikaan...
Nämä on siis ne mangat tällä hetkellä jotka hyllystäni löytyvät. Kaikkia, mitä olen jonkin verran lukenut ei ole edes virallisesti käännetty englanniksi, ja vaikka olisikin, niin ainenkin yksi sarja on jäänyt toistaiseksi kesken tekijältä syystä tai toisesta.
Ja jos nyt vähän muustakin kuin mangasta vielä jokunen sana. Hirveästi en siis muuta lue, mitä nyt joskus aikoinaan tuli luettua Aku Ankkaa, mutta sekin jäi kun tilaus loppui. Kiroilevaa siiliä olen lukenut aika paljonkin, kun siskoni on fani ^^ ja häneltä löytyy kaikki kirjat uusimpaa lukuunottamatta. Ne siilit on vaan jotenkin niin hellyyttäviä. Fingerporia luen vain koska lehdestä löytyy ja aika usein kyllä tulee hörähdeltyä yhdelle jos toisellekin. Joskus tosin minäkään en kaikkea ymmärrä, mut Fingerpori on ihan hyvää viihdettä. Viiviä ja Wagneria tuli joskus luettua, mut en sit pidemmän päälle jaksanut lukea kaikkea. Joskus jotkut oli ihan oivaltavia, mut sit taas tulee jotain, mikä alkaa vaan ärsyttään, vaikka tietää, ettei sitä pitäis ottaa niin tosissaan. Eikä pidä unohtaa Muumeja!! Ostin siskolleni yhtenä vuonna ekan Muumi-sarjakuvakirjan joululahjaksi ja luin sen itekin. Seuraavan kirjan hankin hälle synttärilahjaksi ja luin senkin (ja nämä vasta sitten sen jälkeen kun siskoni oli ne lukenut). En nyt muista onko siitä jo kolmaskin olemassa... Ei tässä varmaan tarvi sanoa miks luen Muumeja, kun eiks se oo aika perus? Oon aina pitänyt Muumeista ja kuuluu ehdottomasti lapsuuden lemppareihin. Sarjakuvia lukiessa vaan tulee hyvin huomanneeksi mitä kaikkea sitä ei ole mainitukkaan.. ^^
Mitään pidempää länsimaalaista sarjakuvaopusta en ole lukenut, vaikka monta kertaa oonkin miettinyt, että vois aloittaa lukea Sin Cityä. En vain saa itteeni aikaiseksi menemään kirjastoon lainaamaan mitään.
Suositelkaas jotain miulle, jotain ei-mangaa siis. Vois ehkä laajentaa tietämystäni sarjakuvista ^^
