Täältäkin löytyy yksi rillipää.
Muistaakseni 6-vuotiaana sain esikoiseni, sellaiset kunnon pullonpohjarillit, joissa oli tosi ihkut vaaleanpunaiset sangat ja kaiken hyvän lisäksi pieniä kissoja ja tassunjälkiä koristuksena. Näitä en koskaan tosissani käyttänyt, näkö oli silloin vielä kohtalainen.
Kolmannella luokalla alkoi sitten jo olla vaikeuksia nähdä taululle ja kalvoille ja piti ottaa lasit joka päiväiseen käyttöön. Tällöin hankittiin uudet, vihreät, ohutsankaiset lasit, jotka olivatkin minulla seuraavat kolme vuotta. Siirtyminen lasittomuudesta lasillisuuteen oli aluksi vähän outoa. Onneksi samaan aikaan muutamat muutkin luokkalaiseni tytöt saivat rillit ja siirtyivät käyttämään niitä. En siis ollut ainut. Koskaan ei silmälaiseistani ole vinoiltu, enkä ole edes tajunnut että niissä olisi jotain ahetta sellaiseen. Hyvä vain, sillä nuorempana itsetuntoni ei ollut mikään hirmu hyvä. Ystäviä minulla ei juuri ollutkaan ja se ainokainen olento joka minut seuraansa suvaitsi hyväksyi muutokseni muitta mutkitta.
Näitten lasien jälkeen näkö huononi siinä määrin seuraavien vuosien aikana, että minun täytyi kipittää optikolle ja hankkia taas uudet. No, olivathan ne vanhat itse asiassa jo aika kamalassa kunnossa, vinot ja kolhiintuneet, kun en pienempänä osannut kohdella niitä hyvin. Sain aika samantyyppiset lasit kuin viimeksikin, siniset tällä kertaa. Niitten kanssa elelin seiskaluokan jouluun, jonka jälkeen piilolinssit löysivät tiensä elämääni. Alku oli hankala, mutta nopeastihan meistä tuli kaverit. Käytin jonkun aikaa todella paljon piilareita, sillä inhosin lasejani, joita suostuin pitämään vain viikonloppuisin.
Viime vuoden alussa manguin sitten taas ajan optikolle ja sain helmikuussa uudet ihanaiset lasini, jotka olivat ihan eri tyyppiset kuin entiset. Niissä oli valkoiset, paksut sangat, kirkas linssi-osio ja pienet hopeaiset rastit koristuksena. Rakastuin uusiin laseihini ja olen käyttänyt siitä lähtien mieluusti sekä piilolinssejä, että laseja. Välllä harmittaa kun en saa huomattavia rillejäni sointumaan asukokonaisuuteen ja täytyy tyytyä piilolinsseihin, mutta muuten tykkään niistä kovasti. Mielestäni silmälasit saavat näkyä ihan kunnolla, mitäpä sitä kursailemaan. Nämä lasit ovat siis käytössä tällä hetkellä.
Minulla on huono kaukonäkö ja hajataittoa toisessa silmässä. Tarkkoja arvoja en muista. Näköni huonontui aika paljon ala-asteen aikana, joskin nyt oli kuitenkin vain pienen pientä muutosta huonompaan havaittavissa viimeisimmässä tarkastuksessa. Oma likinäköisyyteni ei haittaa minua, eikä ole oikeastaan koskaan juuri haitannut.
