Aihe: Itkittekö tai säikähditekö missään elokuvassa (spoilaa)

[Tanzu]

Azkabanin vangissa säikähdän aina sitä hirviökirjaa kun se on siellä sängyn alla ja Harry katsoo sinne.

[Loure]

Itse olen ainoastaan säpsähdellyt kaikissa elokuvissa, itkenyt en muistaakseni ole. Säikähdin kyllä vähän väliä Liekehtivässä pikarissa, en muista surinko Cedriciä...
Mutta.
Itkin ties kuinka kauan Feeniksin killassa, kun Sirius kuoli. Minä en ollut vielä silloin lukenut kirjaa, minulla ei ollut mitään ennakkokäsitystä. Ja hän kuoli. Kuoli! Ei!
Lisäksi tulin Puoliverisessäprinssissä todella haikeaksi, mutta en itkenyt, Dumbledoren "kunnioitustilaisuudessa". Manalius-kohtaa säikähdin myös.
Ja säikähdin aivan kauheasti DH:n osa ykkösessä, kun Nagini tuli sieltä alakerrasta taas. Tai siis, se aika oli niin pitkä, että luuli jo, että se ei tule. Oli ensin odottanut, tajusi ettei se tule, rentoutui, ja sitten se Nagini hyökkäsi...
Muita ei nyt tule mieleen. Aika varmasti kyllä tulen itkemään Fredin kuollessa, jos se tehdään hyvin. Voi ei. En halua, että poikaystäväni näkee minun itkevän...

[Jäätelö]

Eniten itkin, kun Dumbledore kuoli, varsinkin siinä kohtaa, ku ne kaikki nosti ne sauvat ylös :(( sitte itkin vähän ku Dobby kuoli ja ihan ekan kerran kun näin liekehtivän pikarin ja cedric kuoli, ni itkin, mut en oo jälkeenpäin enään, mut tuo Dumbledoren kuolema saa vieläkin itkemään, kun kattoo sitä leffaa. ja sitte itkin ku Sirius kuoli. 
ja säikähtänyt oon ainaki sitä kohtaa tossa DH:n ykkösosassa, ku se Nagini tulee sieltä alakerrasta ja sitte ne manaliukset siinä puoliverisessä prinssissä. Muita en muista.

[last hero]

Jep jep, itkin enemmän tai vähemmän koko DH2:n ajan, siitä asti kun tapahtumat siirtyi Tylypahkaan ja ensimmäinen tyttö alkoi kirkumaan. Kertaakaan en siinä leffassa tainnut säikähtää!

[Nymphae]

DH2:ssa itkin siitä asti, kun Kalkaros kuoli aina Kielletty metsä -kohtaukseen. Varsinkin ajatuseulakohtaus ja Harryn matka kiellettyyn metsään oli toteutettu mielestäni todella hyvin ja kirjalle tarpeeksi uskollisesti. Noiden kohtausten aikana tulee vain jotenkin niin alistuneen epätoivoinen olo, kun ajattelee sitä, minkälainen Kalkaron elämä on ollut ja millainen tehtävä Harrylla on edessä...

DH1:ssa pelästyin tosissani, kun Nagini hyökkäsi sieltä sängyn alta Bathilda Bagshotin talossa. Vaikka tiesinkin niin tapahtuvan. Myös Dobbyn kuolema oli melko koskettava.

[suklaapatukka]

Vikassa Potterissa itkin. Muissa ei vaikka leffa koskettaakin kovasti ei kyynel vierähtänyt.
Joo eli Kuoleman varjelukset osa 2. Kalkaros, lempparini, meni kuolemaan ;'(, kun Fred, Tonks ja Lupin kuoli ;'(, kun oltiin ajatusseulassa ;'( ja kun Harry meni Kielletyyn metsään ja löysi elpymyskiven ja näki Jamesin, Lilyn, Siriuksen ja Lupinin. Siibä ne ainoat kohdat joissa kyyneleet valu.

[velhokarkki]

Edellisissä leffoissa en niinkään ole itkenyt, paitsi KV osa 1:ssä Hermionen unhoitusloitsussa, Harryn ja Hermionen tanssikohtauksessa ja Dobbyn kuollessa.
Viimesessä leffassa itkin aina WB-logosta lopputeksteihin. Se tunnevyöry oli patoutunut jo viikkoja ja siellä se kaikki sitte pääs valloilleen. Itkin vielä pari päivää leffan jälkeenkin enkä pysty katsomaan sitä "Last day of filming"-videota Youtubesta, se taustamusiikkikin siinä on aivan liikaa. Huh. Ja siis, oon surullinen, vaikka tiedän että vaikka Potterit on nyt loppu, niin tää kaikki ei oo ohi. :)

[Haaveilija]

Hmm.. Muistan kun näin Feeniksen killan ensinmäistä kertaa elokuvissa ja säikähdin kun se ankeuttaja ilmestyi siinä alussa (en nyt muista tarkalleen missä kohtaa). Tosin olin silloin vielä ala-asteella ja iskä sen jälkeen jaksoi muistutella siittä kun pompahdin penkistä melkein ylös. Itse harvoin itken muiden nähden enkä siis leffoissakaan itke. Tosin Puoliverisessä prinssissä, kun Dumbledore kuoli ja kaikki keräänty sen ympärille sain kyllä pidätellä itkua. Samoin kun Dobby kuoli ja hänet haudattiin. Viimeisessä leffassa.. Itkin urakalla. :_D Aloin kunnolla itkemään kun Kalkaros teki kuolemaa ja siinä sitten itkin elokuvan loppuun asti ja sen jälkeenkin. Vaikka elokuva olikin jo loppu niin itkuni jatkui vielä autossa ja sitä pahensi se kun radiossa laulettiin vihreistä silmistä ja mieleeni tietysti tuli viimeinen HP-leffa. Hävetti hieman isäni nähden siinä sitten itkeä pitkään elokuvan takia.

[Acone]

Säikähdin muutamissa kohdissa oikein kunnolla ja toisissa vähän vähemmän, mutta ainakin Salaisuuksien kammiossa siinä kohdassa, missä se käsi tarttuu Harryn ranteeseen ja Puoliverisessä prinssissä siinä kohdassa, kun se manalius ottaa kiinni Harrysta sieltä veden alta. Ja Kuoleman varjeluksissa siinä kohdassa, missä se Nagini hyökkää äkkiä vielä sieltä piilosta. Ja säikähdin vähän jossain kohdassa, kun Dumbledore ja Harry ilmiintyi, taisi olla siinä Puoliverisessä prinssissä, jos oikein muistan! x3

[Ledi]

Minäkin säikähdin SK:ssa sitä käsihommaa ja PP:ssä sitä manaliuskohtaa ihan hillittömästi. Säikähdin minäkin sitä Naginin hyökkäystä KV osa 1:ssä. Eli aika paljon samoja kohtia kun muutkin. Niin, ja sitten ankeuttajakohtia en ole sen liian ison säikähdyksen takia pystynyt enää sen jälkeen, kun alle kymmenenvuotiaana katsoin AV:n ekaa kertaa ja se oli ällöttävä, kun siinä näytettiin sen ankeuttajan kurkku (muistaakseni siinä huispauskohdassa). Olen aina ollut hieman säpsy ja en pysty katsomaan kauhuleffojakaan niiden säikyttävien, ällöjen ja paniikkikohtien takia...

Itkin siinä kohdassa kun Sirius-raukka kuoli FK:ssa. Dobbyn kuolema ei oikein koskettanut, sillä minusta Dobby on aina ollut aika vähäpätöinen hahmo, josta en ole ikinä pitänyt. Niin, ja KV osa 2:ssa se kohta, kun Bellatrix ja Voldemort kuolivat, koska silloin tiesin leffojen olevan lopullissesti ohi... :'( Olin leffassa kaverini kanssa, ja hän vähän kuin naureskeli punaisille silmilleni ollessamme vielä sen jälkeen kaupungilla...

[Insanity]

Säikähdin (säikähdän vieläkin vaikka olen leffat nähny n.100.000 kertaa) ainakin SK.ssa siellä iskunkiertokujalla kun se käsi tarttui Harryn käteen, ja sitten Puoliverisessä Prinssissä ku se manalius tarttui Harryn käteen :D. Sit itken aina KV. Osa 2. kun Harry katsoo niitä Severuksen muistoja ajatusseulasta, kun Severus kuolee, ja siinä kun Bellatrix kuolee :(

[Puppet]

En ole oikeastaan säikähtänyt missään leffassa, ellei niitä kertoja lasketa kun olin pieni ja näin ensimmäisen kerran Viisasten kiven (säikähdin peikkoa :D). Noh, itkenyt taas olen hyvin monessakin elokuvassa, vaikkei niissä mitään itkettävää oikeastaan ole. Kuoleman varjeluksissa olen itkenyt kokonaisuudessaan aivan hirvittävästi, siksi katson ne mieluiten aina yksin.

Myös kaikki kuolemat ovat itkettäneet, varsinkin Siriuksen ja Fredin. Vaikka tämä ei nyt oikeastaan aiheeseen liitykkään, niin itken myös kirjoissa harvinaisen paljon. Varsinkin Liekehtivässä pikarissa itkin siinä kohdassa, kun Cedric menehtyi (puhun kirjasta). Osaan kuvitella, miltä tuntuisi oikeassa elämässä, jos toinen kuolisi ja jäisi vain itse eloon ja vielä näkisi kuolleen ruumiinkin kokoajan, yh.

[ghostie]

En ole tainnut säikähtää kertaakaan. Ei Potterit niin säikyttäviä leffoja ole ja kuitenkin kun tietää mitä tulee tapahtumaan.

Itkenyt olen ainoastaan viimeisen leffan ensi-illassa. Se tunnelma varmaan vaikutti aika paljon. Kaikki surulliset ja onnelliset kohdat tuli itkettyä läpi.

[valekaljuuna]

Hehheh, naurattaa kun muistelen omaa kokemustani Kuolemanvarjeluksista :D
Kun kävin katsomassa Kuolemanvarjeluksien toisen osan, olikohan se jo peräti kolmatta kertaa, olin kummini kanssa elokuvissa. Eihän siinä periaatteessa mitään erikoista olisi pitänyt olla, sillä olin jo nähnyt elokuvan, mutta jostain syystä tuli elokuvan yhdessä vaiheessa jokin kohta, jossa säikähdin ihan kamalasti. Yksi meidän kaupungin elokuvateatterin saleista on tosi pieni, vain parisenkymmentä paikkaa. Silloin tuntui, että kuva olisi oikein hyökännyt silmille. Kova musiikki loi lisää tunnelmaa. Niimpä säikähdyksissäni tarrasin täysillä penkin käsinojaan, joka oli harmikseni varattu. Siispä tarrasinkin käsinojan sijaan vieressä istuvan, minulle aivan tuntemattoman miehen käteen! Nolotti aivan hirmuisesti...
Mies katsoi minua kuin seinähullua, ja sai lisää aihetta katseelleen, elokuvan lopputekstien lähtiessä käyntiin, sillä minusta oli niin surullista, että potterit olivat nyt päätöksessä, joten kyynelethän siinä silmiin tuli.

Itkenytkin olen muutamassa viimeisessä elokuvassa, mm. Dobbyn kuoltua.
Ghostien sanoja lainaten:

Kaikki surulliset ja onnelliset kohdat tuli itkettyä läpi.

Eli tällaisia kokemuksia minulla.

[hanhyokkasikimppuuni]

Minä en ole muuten säikähdellyt leffoissa, kun DH 1 Godricin notkossa kun se käärme hyökkää sieltä sängyn takaa! Pomppasin varmaan 20 cm ilmaan ekalla kerralla. Olen myös Monien muiden lailla itkenyt kaikki onnelliset ja surulliset kohdat läpi!

[Polyjuicepotion]

Azkabanin vangissa säikähdän aina siinä, kun Hirviökirja Hirviöistä alkaa kipittää äkkiä Harryn huoneen poikki. Olen nähnyt elokuvan vaikka kuinka mona kertaa, mutten silti osaa varautua kunnolla kyseiseen kohtaukseen.
Salaisuuksien kammiossa, Iskunkiertokujalla joku noita tarttuu äkkiä Harryn käteen. Siinäkin kohdassa säikähdän, tai pikemminkin säpsähdän. Näissä kohtauksissa taisi muillakin olla noita säikähtämisiä.
Ai niin, Varjeluksien Naginikohtauksessa tuppaa vähän liikahdettua sohvalla, jaksaa aina säikäyttää.
Taidan olla itkenyt vain Kuoleman varjeluksissa. Osa ykkösessä Dobbyä, snif ;(. Ja sitten myöhemmässä osassa ainakin kolmessa kohdassa. Fredin kuolema oli kamala, siinä tuli kyynel silmään. Tonks ja Lupin... Vielä kotonakin katsoessa alkaa itketyttää, kun näkee surevan Weasleyn perheen ja varsinkin Gerogen velikaksosensa ruumiin ympärillä.

Elokuvissa pieni itku tirautettua, kun tajusi, ettei näitä elokuvia sitten tule enää.

Ai niin, ja Prinssin tarinan ajatusseulakohtaus oli myös jollain tapaa surullinen. :)
Mikä oiva sanonta^^

Kaikki surulliset ja onnelliset kohdat tuli itkettyä läpi.

[serpensortia]

Minä säikähdän yleensä niissä perus säikähdyskohdissa; KV 1/2: Naginin yllärihyppy, SK: se jännä luurankokäsi tarraa Harryn kädestä, AV: ankeuttajan suu, PP: manalius tarraa Harryn kädestä.

Itkettyä tulee Kalkaroksen muistoja katsellessa :'( ei juuri muulloin.

[Kynttiläkäärme]

Salaisuuksien kammiota kattoessa säikähän kun Harry tarttuu siihen luurankokäteen iskunkiertokujalla.

Itkukohtaus tulee vain kuoleman Verjelus 2 Severuksen kuolinhetkellä. Sankarin elämä ei saa päättyä näin!

[Ed]

tää ei nyt liity tähä mitenkää mut onks teist pelästyny kukaa iha sika paljo siin salaisuuksien kammio elokuvas ku se harry avas sen kirjan ja siel oli se naama :D

//Siirsin viestin oikeaan aiheeseen. :) -gamma

[Greenfinch]

SK:n kun näin ekan kerran joskus kauan sitten, niin kirjaimellisesti hyppäsin tuolilta kohdassa, jossa Kunnian käsi tarttuu Harryn käteen Iskunkiertokujalla..Sitten tietysti manaliuksen tarttuminen Harryyn PP:ssä.
PP:ssä taasen tuli naurettua kovasti, kun Ron on syönyt niitä Romildan lemmenjuoma-suklaita, etenkin, kun Ron sitten Kuhnusarvion huoneessa putoaa sohvalta ja tekee ihmeen äännähdyksen. Samoin Harryn juotua nestemäistä onnea sai nauraa useasti. KV osa 1:dessä Dobby ruuvaamassa kattokruunua irti Malfoyiden kartanossa..:D
Kohtia, joissa olen kyynelehtinyt, on paljon; Cedricin kuolema, Siriuksen kuolema, Dumbledoren kuolema.. niitä on monia. Mainittakoon vielä Dobbyn ja Fredin kuolemat.:'( Myös PP:ssä Hermione itkemässä käytävällä Harryn vierellä Ronin ja Lavenderin suudelman jälkeen olisi itkettänyt jo muutenkin, mutta kun siinä oli vielä se musiikkikin..

[Tuulihaukka]

Melkein itkin Kalkaroksen, Hedwigin ja Dobbyn kuoleman kohdalla. Emmää oikein muissa säikkyny. Paitsi oon monessa jännittän ihan sikkenää:)))

[Cobb]

Azkabanin vanki: ankeuttajan suu? Onko tuo se kohta, missä Harry menee Hermionen kanssa pelastamaan Siriusta järven rantaan ja siellä Siriuksen luona ankeuttaja alkaa imeä Harrysta onnellisia tunteita?

[Kystisnap]

Oon itkeny kun leffoissa, kun Dumbledore kuoli ja sit kaikki nosti ne sauvat ylös :( Ja sit KV2 ku Severus kuoli, kun Fred, Remus ja Tonks makas siel kuolleina :( Severuksen muistot ja kun Harry meni sinne metsää.

Ja paris kohas oon säikähtäny, kuten manaliuskohas.

[unknow]

En oikeastaan ymmärrä, miten joku on voinut välttää elokuvat ilman kyyneliä (siinä missä kirjatkin). Suurin osa kyyneleistäni on lähinnä ollut liikutusta. Paitsi tietenkin Kuoleman Varjelukset osa 2, missä kyyneleet olivat lähinnä surua.

Näissä kohdissa itken lähes aina:

Viisasten kivi
Iseeviot-peili kohtaus ja elokuvan loppu

Salaisuuksien kammio
Dumbledoren kanslia kohtaus elokuvan lopussa (Harry tarttuu miekkaan ja lukee sanat) sekä lopun suuri sali kohtaus (liikutun joka kerta)

Azkabanin vanki
Harryn ja Siriuksen viimeinen kohtaus

Liekehtivä pikari
Viimeinen suuri sali kohtaus

Feeniksin kilta
Harryn ja Siriuksen keskustelu sukupuun äärellä, Harryn sisäinen kamppailu kohtaus Taikaministeriössä ja Siriuksen kuolema

Puoliverinen prinssi
Aivan elokuvan alku, Hermione itkemässä, Dumbledoren taistelu luolassa, Dumbledoren kuolema ja sauvojen kohotus

Kuoleman varjelukset osa 1
Obliviate kohtaus alussa, Godricin Notkon hautausmaa kohtaus, Hermionen sanat heidän tullessan Forest of Deaniin, Harryn ja Ronin riita, Dobbyn kuolema

Kuoleman varjelukset osa 2
Warner bros logo Kalkaroksen kohtaukseen asti, Kalkaroksen kuolemasta aina elokuvan loppuun asti

Korostan, että nämä kohtaukset ovat liikuttavia myös mahtavien musiikkien ansiosta.

[Luna Helmiina]

Mä olin kai joku 10 tai 11 kun katoin Viisasten kiven ekan kerran, ja pelästyin kun se basiliski tupsahtaa sinne kellariin ja Harry yrittää pelastaa Ginnyn. Olin lapsena tosi arka, ja pelkäsin vähän kaikkea hämähäkeistä alkaen (jos näen vilauksenkin hämähäkistä, alan rääkyä), joten onkos ihme, jos basiliski säikäytti pahan kerran? Mutta sitten äiti selitti, että se on vain elokuvaa, eikä totta, enkä enää pelkää basiliskia.

Itku on päässyt varsinkin kirjoissa monessa kohtdassa, minä kun olen kuuluisa herkkyydestäni, oli kyseessä hyvä tai paha kohtaus, niin minulla on varmasti likomärkä paperimytty sylissä, ja se mytty oli kerran nenäliina ;D