Kirjoittaja Aihe: Khaled Hosseinin tuotanto  (Luettu 1242 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Shirlene

  • Introvertti 110%
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Khaled Hosseinin tuotanto
« : Heinäkuu 05, 2008, 17:25:04 »
En löytänyt tälle topicia, joten..

Khaled Hosseinin teos Tuhat loistavaa aurinkoa on noussut Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian bestseller listojen ykköseksi ja saanut lukijat ja kriitikot polvilleen. Teos kertoo kahdesta afganistanilaisnaisesta, Mariamista ja Lailasta, jotka asuvat sodan aikaisessa Afganistanissa.
Mariam on 15-vuotisas kun hänet naitetaan kolmekymmentä vuotta vanhemmalle Rashidille. Hän yrittää jättää taakseen menneisyyden haaveet ja pettymykset, ja aloittaa uuden elämänsä Kabulissa. Vuosien kuluttua kuitenkin burga kätkee alleen Mariamin nöyryytykset, mustelmat ja hiipuvan toiveen lapsesta.
Kaksi vuosikymmentä myöhemmin Kabulissa riehuvat taistelut murskaavat myös nuoren ja rakastuneen Lailan haaveet ja hänestä tulee
Rashidin toinen vaimo. Afganistanilasnaisen kohtalosta päättävät miehet, sota ja talibanien hirmuhallinto. Kaikesta huolimatta Mariamin ja Lailan välille kehkeytyy ystävyys, joka on kaikkia näitä vahvempi – ja joka saa heidät taistelemaan toivon ja vapauden puolesta.
Kirja kattaa kolmekymmentä vuotta Afganistanin myrskyisää lähihistoriaa ja antaa äänen maan sorretuille naisille.

Itse ihastuin kirjan välittömyyteen ja upeaan tarinankerrontaan. Kirja on mielestäni koskettava ja se kertoo kaiken mutkistelematta. Tämän luettuani olen enemmän kiinnittänyt huomiota Afganistaniin ja muihin naissortoisiin maihin. Teoksen luettuni ryntäsin heti kirjakauppaan ja ostin Hosseinin edellisen menestysteoksen Leijapojan, joka kertoo myös sodan aikaisesta Afganistanista.

Eli mitä mieltä te tämän kirjan lukeneet olette kirjasta mieltä? Koskettiko se teitä, pidittekö siitä?
Muiden mielipiteitä ja keskustelua kirjasta olisi kiinnostavaa kuulla.

//Yhdistin topicit Khaled Hossein: Tuhat loistavaa aurinkoa ja Khaled Hossein: Leijapoika ja muokkasin otsikon käsittelemään yleisesti kirjailijan tuotantoa. :) -Hufflepuff Charm
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 08, 2008, 16:10:42 kirjoittanut Hufflepuff Charm »
"A reader lives a thousand lives before he dies. The man who never reads lives only one."

Poissa morvanvarjo

  • o_O
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Khaled Hosseini: Leijapoika
« Vastaus #1 : Heinäkuu 06, 2008, 00:56:23 »
Khaled Hosseinin Leijapoika -kirjan(2004) topic, kuten otsikko sanoo.

Eli... oletteko lukeneet kyseistä kirjaa, vai oletteko koskaan edes kuulleet puhuttavan?
Jos olette lukeneet, kertoilkaa ihmeessä mielipiteitänne ja mitä kirja mielessänne herätti. Piditkö vai et? Suosittelisitko armeliaasti muille? Tykästyitkö hahmoihin, kerrontaan ym.?
Luin sen alkukesästä, ja pidin todella, todella kovasti kirjasta.


-SPOILER-

Lainaus eräältä nettisivulta:

Leijapoika (Otava 2004) kertoo varakkaan ja arvostetun kabulilaisen miehen lapsesta Amirista ja halveksittuun hazaraväestöön kuuluvan palvelijan pojasta Hassanista. Poikien lapsuuden aikainen syvä ystävyys päättyy Hassanin joutuessa nöyryyttävän väkivallan uhriksi leijanlennätyskilpailuissa talvella 1975. Amir seuraa toverinsa kärsimää vääryyttä kykenemättä asettumaan tämän puolustajaksi.

Aikuisuus ja Afganistaniin saapuvat Neuvostoliiton joukot muuttavat molempien elämän. Amir ei kuitenkaan ole selvinnyt petollisuutensa aiheuttamasta häpeästä edes muutettuaan Yhdysvaltoihin. Saadessaan mahdollisuuden hyvittää tekonsa lähes kolmekymmentä vuotta sen jälkeen Amir palaa vanhaan kotimaahansa, jota talibanit väkivaltaisesti hallitsevat. Kärsimys ja ilo vuorottelevat tarinassa, jossa uusi sukupolvi nousee ratkaisun avainasemaan.


-/SPOILER-


Miten on? Itse luin, ja ihastuin todella kirjaan. Alussa en ollut kovin innostunut, mutta kun luin eteenpäin, ihastuin kovasti ja lopulta jäin koukkuun. Kerrassaan hieno teos. Mielestäni todella upeaa kirjassa oli se, kuinka siinä esitettiin vierasta kulttuuria ja ihmisiä, sekä niiden elämää. Se oli tarinan ohella kiehtovaa luettavaa.

Kirjasta muuten ilmestyi tässä jokin aika sitten myös elokuva, ehkäpä katson sen joskus... :)


When Remus Lupin rules the world all problems will be solved with chocolate.

Poissa Browey

  • Vuotislainen
Vs: Khaled Hosseinin tuotanto
« Vastaus #2 : Elokuu 05, 2008, 17:25:20 »
Olen lukenut Khaled Hosseinin tuotannosta ainoastaan Laran mainitseman Leijapojan. En asettanut teokselle kovin suuria odotuksia mutta lopulta se osoittautui todella vaikuttavaksi romaaniksi: eniten siksi että se oli taiteen saralta ensimmäinen teos joka toi Afganistanin sodat lähelle minua. Uutisissa näkyviin pommituskuviin ei yleensä reagoi mitenkään, koska tapahtumat ovat niin kaukaisia eivätkä hetkauta tavallisen suomalaisen elämää suuntaan tai toiseen. Luettuani Leijapojan aloin oikeasti kiinnittämään huomiota uutisiin Afganistanissa kuolleista siviileistä, itsemurhapommituksista jne. Hosseinin teos antoi sodalle ja sen ihmisille kasvot ja sydämen.

Monet uutiset värjäävät katselijansa/lukijansa mieleen vahvan mutta voimakkaasti epärealistisen kuvan Afganistanista: ne piirtävät kuvan tuhoutuneesta terroristien kehtona toimivasta maasta. Leijapoika oikoo näitä kaikkia käsityksiä ja nostaa esille vaihtoehtoja: se kertoo sodan keskellä asuvien perheensä menettäneiden ihmisten tuskasta ja Amerikkaan muuttaneen vanhan, lähes kaikkensa menettäneen isänmaallisen miehen kaipuusta kotiinsa. En usko että Leijapoika antaa lukijoilleen rehellisintä ja totuudenmukaisinta mahdollista versiota tavallisten afganistanilaisten elämästä – johtuen siitä että päähenkilö on rikkaan perheen poika – mutta siitä huolimatta on myönnettävä, että harva lukemani kirja on puskenut ajatukset liikkeelle Leijapojan veroisesti.

Juoni on pääosin todella hyvä, selkeä ja nautittava mutta toisinaan se ajautuu liian mutkikkaaksi – kaiketi siitä syystä, että juonenkulusta on pyritty tekemään mahdollisimman realistinen ja realismilla on eittämättä hintansa. Paikoin Leijapoika on liian hollywoodmainen – oli älytöntä että kirjaan oli lisätty vielä koominen ja epäuskottava ”te olette veljekset!” -kohtaus. Romaani on myös hieman ennalta arvattava – ei ole yllättävää että talibani John Lennon -aurinkolasien takaa paljastuu mieheksi Amirin menneisyydestä tai että Sohrab päätyy lopulta Yhdysvaltoihin setäpuolensa hoiviin. Kaikista eniten nautin kumminkin kirjan alusta, joka kertoo Amirin ja Hassanin lapsuudenseikkailuista ja vedenpitävästä ystävyydestä. Kirjan alussa myös Hosseinin tarinankertojanlahjat pääsevät parhaiten esiin, ja teksti on todella sujuvaa ja herkullista luettavaa.

Leijapojassa on monenlaisia persoonallisuuksia. Lempihahmoni oli Hassan joka on todella ihailtava hahmo lojaalisuudessaan, sitkeydessään ja ahkeruudessaan. Tykkäsin myös Baban värikkyydestä ja yllätyksellisyydestä ja toisaalta myös niistä inhimillisemmistä piirteistä joita hän sai muutettuaan Amerikkaan. Sen sijaan päähenkilö Amir oli varsin epämiellyttävä persoona: siitä huolimatta hän oli yksi kirjan realistisimmista hahmoista.

Poissa Renefer

  • Koira
  • Aurori
  • *
  • Teidän alhaisuutenne Renefernefernefer
Vs: Khaled Hosseinin tuotanto
« Vastaus #3 : Elokuu 18, 2013, 00:59:28 »
Leijapoika ja Tuhat loistavaa aurinkoa ovat joidenkin listausten mukaan kirjoja, jotka pitäisi ehtiä lukaista ennen kuolemaansa. No, en ole kiireinen ja ehtisin kyllä, mutta... Minua ei millään kiinnostaisi Afganistanin tuhojen inhimillistäminen. :D Toisen totuuden näyttäminen on kaunis ja hyvä periaate kirjoissa ja kirjallisuudessa ylipäätänsä, mutta minulla ei nyt ole fiiliksiä sellaiseen me kaikki olemme lopulta ihmisiä, Afganistanissakin on sitä ja tätä, naapurini on itsemurhapommittaja ja silti ihan kiva tyyppi, rakastan kotimaani auringonnousua, missään muualla ei ole tällaista hiekkaa. En haluaisi lukea kirjaa jonka päähenkilöön kiertyy sota ja juoni keskittyy paljolti käsitysten antamiseen tai muokkaamiseen.

Onko Afganistan (maana, kulttuurina, historiana) minunlaiselleni lukijalle liian keskiössä vai kannattaisiko uskaltaa tarttua?
Muista tervehtiä alakuloisia lintuja
POISSAOLEVAINEN
Toistaiseksi lopullisesti.

Poissa Zenzibar

  • Pelastaja katsoi profiiliaan ja läikytti teetä pöydälle
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • kesäinen-eskapisti-merirosvo-jedi-söpö-skotti
    • Home sweet home
  • Pottermore: BloodNight6399
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Khaled Hosseinin tuotanto
« Vastaus #4 : Elokuu 18, 2013, 06:56:40 »
Onko Afganistan (maana, kulttuurina, historiana) minunlaiselleni lukijalle liian keskiössä vai kannattaisiko uskaltaa tarttua?

Kyllä minä ainakin suosittelisin noita kirjoja sinulle! Tottakai Afganistan on osittain keskiössä, koska tapahtumat sinne sijoittuu, mutta pääasiassa kirjat kuitenkin kertovat muutaman ihmisen elämästä, mielestäni hyvin totuudenmukaisesti, eikä siinä luistella noin vain ikävien asioiden yli tai vähätellen. En tiedä mistä olet nämä käsitykset saanut

Afganistanin tuhojen inhimillistäminen. :D Toisen totuuden näyttäminen on kaunis ja hyvä periaate kirjoissa ja kirjallisuudessa ylipäätänsä, mutta minulla ei nyt ole fiiliksiä sellaiseen me kaikki olemme lopulta ihmisiä, Afganistanissakin on sitä ja tätä, naapurini on itsemurhapommittaja ja silti ihan kiva tyyppi, rakastan kotimaani auringonnousua, missään muualla ei ole tällaista hiekkaa.

Mutta kirjat eivät todellakaan pyri koristelemaan päähenkilöiden kokemuksia millään tuollaisella :D Enemmänkin juuri päinvastoin, niihin epäkohtiin tartutaan, ei sysätä sivuun.

Suosittelen Hosseinin kirjoja kyllä ihan kaikille, silmiä aukaiseva, surullinen, traaginen ja mutta myös osittain onnellinen kirjakokoelma. (En ole vielä Hosseinin uusinta lukenut, toivottavasti saan sen pian käsiini!)
"You're only given a little spark of madness. You mustn't lose it." -Robin Williams

Poissa Renefer

  • Koira
  • Aurori
  • *
  • Teidän alhaisuutenne Renefernefernefer
Vs: Khaled Hosseinin tuotanto
« Vastaus #5 : Elokuu 18, 2013, 11:22:54 »
Lainaus käyttäjältä: Zenzibar
En tiedä mistä olet nämä käsitykset saanut.

Nokunoku. Kirjojen kammottavat nimet ja takakansitekstit eivät paljoa auta. x)

Jos luen kirjaa, joka sijoittuu Ruotsiin tai vaikkapa Venäjälle, olen harvoin kiinnostunut Ruotsista tai Venäjästä noin niin kuin miljöönä, ainakaaan ylikorostuneesti. Kulttuuria tai historiaa ei voi eikä pidä pyyhkiä pois, en tarkoita sitä, mutta en pidä yleensä siitä, jos ne nousevat niin sanotusti yhdeksi päähenkilöksi. Ellei sitä tee niin kuin kuin Gabriel García Márquez eli maisema on niin elävää, että on iho, sitten käy kyllä!

Olosuhteet muokkaavat meitä, jotkut jopa menevät niin pitkälle että sanovat olosuhteiden tekevän meistä sellaisia kuin olemme. :> Mutta juuri tuollainen silmiä aukaiseva saa multa niskavillat pystyyn.

Mutta pitää kai uskaltaa. Eihän sitä muuten tiedä!
Muista tervehtiä alakuloisia lintuja
POISSAOLEVAINEN
Toistaiseksi lopullisesti.

Poissa Marygold

  • Irorua
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Khaled Hosseinin tuotanto
« Vastaus #6 : Elokuu 19, 2013, 15:40:21 »
Sain Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa -kirjan joskus kirjakerhon liittymislahjana, mikä oli ainoa syyni lukea se. Muutoin tämäntyyppiset kirjat jäävät minulta useimmiten hyllyyn.

En innostunut kirjasta juurikaan. Sentään se oli nopealukuinen. Alkuvaiheessa kirjan naishahmot herättivät etäisesti mielenkiintoni, mutta tässäkin suhteessa intoni lässähti nopeasti. Minua ei yleensä häiritse se, että sekoitetaan vakavia aiheita ja viihteellisyyttä, mutta nimenomaan tästä kirjasta minulle jäi juurikin sellainen olo, että kirjan mukavuus, helppolukuisuus ja "kirjakerhomaisuus" söivät liikaa huomiota vaikeilta ja mielenkiintoisilta aiheilta. En yleensä myöskään ole sitä mieltä, että pitäisi kirjoittaa vain siitä, minkä tietää tai on kokenut, mutta jotenkin kirjasta vain tuli sellainen olo, että se ratsastaa vähän liiaksi kirjailijan synnyinmaalla ja sillä, ikään kuin se riittäisi tekemään Hosseinista näiden asioiden asiantuntijan. Kuitenkin kirjan loppupuolella paistaa rivien välistä selvästi kirjailijan myöhempi amerikkalaistuneisuus.

En ole lukenut Hosseinin muita kirjoja, joten niistä en osaa sanoa mitään. Pointtini ei ole, että Tuhat loistavaa aurinkoakaan olisi ollut auttamattoman huono kirja, se ei vain ollut ollenkaan omaan makuuni. Pidin kuitenkin kirjan nimestä, joka muistaakseni liittyi jollain tapaa johonkin kirjassa esiintyneeseen runoon(?).
« Viimeksi muokattu: Elokuu 19, 2013, 16:28:20 kirjoittanut Marygold »
Sadevesiämpärit, auringonkukkaniityt, saippuapalat ja raparperinvarret... Oikullisesti versoilevat lommot elämän alaviitteissä.