Aihe: Meikkaaminen

[Huurretursas]

Ei, ei ole minun juttuni. En tiedä mikä siinä on, mutta meikkaaminen ei kiinnosta yhtään.

Ei millään pahalla niitä kaikkia kohtaan, jotka meikkaavat, mutta en ymmärrä miten joku voi jaksaa olla koko päivän meikit naamassa. Enkä jaksaisi miettiä koko ajan, onko ripsiväri levinnyt tai jotain muuta vastaavaa.

En laita edes hiuksiani kovinkaan paljon. No, harjaan ne tietysti ja joskus laitan ponnarille tms, mutta siihen se jääkin.

Ei vaan kiinnosta laittaa hiuksia mitenkään erikoisesti.

Veit jalat suustani! :D

Minä en ole koskaan tuntenut meikkaamista omaksi jutukseni. Minä en ole kokenut, että meikkaaminen olisi elämäni kannalta jotenkin tärkeää, ja toisaalta en edes kiusallanikaan halua meikata, koska en halua lokeroitua siihen stereotyyppisen tytön muottiin. Olen myöskin ollut aina astetta enemmän poikatyttö kuin tyttömäinen tyttö.

Sitä minä en hyväksy, että naisten automaattisesti odotetaan pitävän huolta kauneudesta. Oletetaan, että naiset meikkaavat, laittavat tukkansa, pukeutuvat johonkin vähän kauniimpaan kuin isoisän vanhoihin verkkareihin. Miehiltä tätä ei odoteta, miehiltä riittää se harjaa hampaat, kampaa tukka. Joten olen kind of koko ajan sotajalalla tämän asian takia, koska ottaa niin kovasti päähän, kun mummot ja vaarit automaattisesti odottavat, että minä meikkaan. Minkä ihmeen takia minun pitäisi meikata, pitäisikö minun meikata, koska minulle sanotaan niin? Eh, ei riitä perusteluksi. Ei naisten, eikä miesten pidä meikata. Ei se ole mikään absoluuttinen pakko.

Ja siksi toisekseen, minulla ei riitä aika ja energia herätä aamulla ja meikata. Mielummin käytän sen ajan nukkumiseen. En vain yksinkertaisesti tarvitse meikkiä mihinkään. Kauneus lähtee sisältä.

En edes halua pilata ihoani kaiken maailman pakkeleilla, kun se atooppisena ärsyyntyy jo nyt ties mistä.

Kertokaapa te muutamat meikkaamiseen hieman nihkeämmin suhtautuvat, että mikä siinä luonnollisuudessa on niin mahdottoman tavoiteltavaa?

Juuri se luonnollisuus. Se vapauden tunne. Kun mikään ei kahlitse meikkaamisen muottiin.

[Asoalian]

Minä meikkaan suunnilleen joka päivä, ainakin jos olen lähdössä jonnekin. Tai no okei, en oikeasti läheskään aina. Voin kyllä ihan hyvin mennä kaupungille/kouluun/mihin vain ilman meikkiä ^^ Silti kouluun meikkaan useimmiten, en tosin mitenkään hirveästi (meikkivoide+puuteri+ripsiväri(+joskus rajaukset) ja se siitä) mutta silti, ja useimpiin juhliin sekä keikoille ja festareille. Koska en meikkaa hirveästi, ei siitä koidu mitään sellaista stressiä että pitäisi herätä aamuisin puoli tuntia aiemmin että ehtii tälläytyä kouluun (koska miun koulumeikkini tekemiseen menee ehkä minuutti) tai koko ajan olla vahtimassa että leviääkö meikit. Ja pakko muuten myöntää, että aika usein unohdan että olen meikannut ja jossain vaiheessa huomaamattani nojaan päätä käsiin niin että ripsivärit leviää varmasti. Mutta nääää, ei se maailmaa kaada.
Enpä kyllä oikeastaan tiedä että miksi meikkaan. Ehkä siksi koska näytän aina aamuisin niin väsähtäneeltä, että ainoa keino näyttää edes suht järkevältä on meikata? Tai sitten vain huvittaa. Mutta ehdottomasti en meikkaa sen takia, että tyttöjen oletettaisiin meikkaavan tai mitään.

Normaalimeikkini on sama asia kuin koulumeikkini, koska se on ainoa jonka osaan :p Olen oikeasti aika heikko meikkaaja, vähän tasoa "10v. pikkutyttö joka äitinsä meikkipussin varasti". OKEI ei sentään, kyllä minä sen verran osaan hillitä sitä meikin läiskimistä että homma ei mene niin järkyttäväksi kuin esimerkiksi useimmilla pissiksillä. Mutta en minä silti ole kovin hyvä. Mielelläni tosin oppisin paremmaksi meikkaajaksi.

Rantaelämästä syntyneet rusketusrajat ovat kamalan näköisiä, eurgh.

Voi olla mutta useimmiten rantaelämän rusketusrajat on sellaisia että niitä vaaleammaksi jääviä alueita harvemmin esitellään ihan joka vastaantulijalle... :P

[Edelence]

Nyt kun on tullut puhe tästä pienien ala-asteikäisten (siis ekaluokkalaiset, tokat, kolmoset...) meikkaamisesta, niin muistin, että entinen kaveri kiskoi mukaan meikkileikkeihin kun olin tokalla. Siitä lähtien opettelin meikkausta aina välillä äidin meikeillä ja pesin heti pois. Tällainen harjoittelu on mielestäni ihan okei, mutta jos tyyliin ekaluokkalainen kävelee kouluun hirmuinen sotamaalaus naamassa... ei (offia, mutta nykyään tuntuu, että kun ennen ekaluokkalaisilla oli verkkarit, haalarit jne, niin nyt kouluun ilmestytään pillifarkuissa)

Koulussa mun naamassa nähtiin ekan kerran huulikiiltoa/ripsaria kutosella ja viime vuonna (seiskalla) aloitin sitten kouluun meikkaamisen lähes joka päivä. Tämäkin lähti siitä, että kun lähes kaikilla meidän luokkalaisilla tytöillä (viidellä ei) alkoi jo näkyä meikki naamassa niin uskalsi sitä itsekin herättämättä turhaa huomiota. Kun oli tullut opeteltua, ei tarvinnut hävetä ylisuurta pakkelimäärää omassa naamassa.

Ja muuten, ei tarvitse suhtautua meikkaamiseen nihkeästi arvostaakseen luonnollisuutta. Omasta mielestäni meikkaaminen on ihan mukavaa, kiva nähdä paljon siistimpi lopputulos, mutta se luonnollinen taitaa olla kyllä hyvä vastapaino tuolle "sotamaalausmeikkaamiselle".

[Viivih]

Minä meikkaan, mutten kovin rajusti. Ripsari ja puuteri/meikkivoide on parhaita kavereita ja niitä sitten laitan jos jonnekkin lähden. Eye Lineria en jäksä käyttää kun harvoin, ennen laitoin sitä useammin. Se on vaan turhaa huolehtimista sitten koko päivä "hieroinko silmää niin että meikit levisivät?" yms.
Naurettavan näköistä on se, että viides- ja kuudesluokkalaiset laittavat naamansa täyteen meikkiä (rajaukset kajaalilla koko luomelle yms). Lähinnä koomisen näköistä välillä kun yritetään olla niin meikkipellejä.

Voisiko muuten joku kertoa, että mikä ihmeen järki noissa itseruskettavissa oikein on? Minä en niitä ole koskaan tajunnut - väriä saa kyllä naamaansa jos menee pihalle, ja jos iho ei rusketu, niin sitten se ei rusketu.

Niinpä, minäkään en lähtisi itserusketuslinjalle. Eikä se ole minulle edes tärkeää rusketunko, eihän se ole hyväksi vaan ihon suojareaktio aurinkoa vastaan. Ulkomailla otan aurinkoa ja näin, mutten silloinkaan halua olla koko aikaa paahtumassa. Ja olen nähnyt kun ihmiset laittavat itseruskettavaa ja epäonnistuvat, aika hirveän näköistä tuhrua on luvassa :>.
Hiuksiin käytän lakkaa, mutten laita sitä niin paljon että hiukset ovat kova kuin kivi. Järjenkäyttö ulkonäön laittamisessa on sallittua ::)

[tamina]

Voisiko muuten joku kertoa, että mikä ihmeen järki noissa itseruskettavissa oikein on? Minä en niitä ole koskaan tajunnut - väriä saa kyllä naamaansa jos menee pihalle, ja jos iho ei rusketu, niin sitten se ei rusketu.

Yhyy pakko avautua aiheesta vaikka se onkin aika lailla tullut loppuunkäsitellyksi. Mutta ihan tosi, niiden helposti - tai edes vähän - ruskettuvien on paha kritisoida toisten itseruskettavankäyttöä. Enpä osaa laskeakaan niitä kertoja, kun tutut tai ihan tuntemattomatkin on tullut utelemaan että "et taida tykätä ulkoilmasta" tai "eipä oo näköjään tullut ulkomailla käytyä", jos olen jossain aikaa viettänyt niin että vähänkään näkyy omaa ihoa mistään. Minun ihoni on nääs sitä sorttia, että se ei rusketu. Ei vaikka mitä tekisi. Se on hohtavan valkoinen 24/7 vuodenaikaa katsomatta. Pisamia tulee naamaan ja välillä käsiinkin. Siinä se. Kuinka onnellinen tämä pieni ihminen olisikaan jos ruskettuisi, edes ihan inasen verran, ettei aina erottuisi nätinriuskeasta massasta.

Ota aurinkoa, vastataan. Joo, lähdenpäs tästä heti zeniittiasemille ihoa grillaamaan. Juu ei ehkä toimi. Kerrotaanpa esimerkiksi, että eräänä kauniina toukokouisena päivänä makoilimme koulun pihassa sen 40 minuutin ruokiksen verran. Muistoksi jäi punaisena helottavat kädet ja kaula. On muuten vieläkin sen väriset. Ja nyt on virallisesti heinäkuu...Kerran pelasin korttia auringossa kymmenen minuuttia kavereiden kanssa. Korva paloi rakolle. Nam.

No ole sitten ylpeä valkoisuudestasi, sanotaan tässä vaiheessa. Juu moro. Valkoinen iho vastaa harvempien ihmisten kauneuskäsitystä, minun vähiten. Ja olisipa kiva joskus voida ottaa aurinkoa rannalla ollessa siinä missä kaveritkin. Mutta vaikka olisi se kymmenen sentin aurinkorasvakerros päällä, niin ei ole kiva näyttää lumipallolta vihreällä nurmikolla. En muutenkaan ikinä kehtaisi käyttää hametta ilman sukkiksia. Valkoisina hohtavat jalat keräisivät kaikkien huomion. Tänä kesänä olen tosin uskaltanut, ensimmäistä kertaa moneen vuoteen, käytää t-paitoja muualla kuin kotona. Vaikka käteni ovat minkä väriset ovat. Eli antaisitteko pliis tässä vaiheessa ihmisten leikkiä itseruskettavilla tuotteilla ihan rauhassa, jooko?

Itse en tosin ole joo koskaan käyttänyt. Pelkään läikikästä ja epätasaista väritystä (plus sitten alkaisi kuulua kuittailua keinorusketuksesta. Kaikki vähänkään tuttuni meinaan tietävät luontaisesta värittömyydestäni...). Heh. Että se siitä vuodatuksesta. Mutta antakaa läikkäihoisille anteeksi ja kääntäkää katsetta. Kaikille tulee parempi mieli.

Mutta meikkaamisesta ylipäätänsä, meikkaaminen on kivaa ja mieluummin missaan aamupalan kuin joka-aamuisen meikkaussession. Siinä on se hetki aikaa rentoutua laittautuessa. Paitsi kun joinain aamuina kaikki tuntuu menevän metsään, ripsarit poskille ja rajaukset vinoon. Mutta on se sen arvoista, kun pystyy semi-itsevarmana poistumaan kotoa ja hetkellisesti tuntemaan itsensä ihan nätiksi.   

[Rainmaker]

tamina, tarkoitin tuossa postauksessani lähinnä sitä, etten ymmärrä näitä, jotka ruskettuvat ihan normaalisti ja käyttävät silti noita itseruskettavia mömmmöjä, kun muka "tähän aikaan vuodesta pitää olla ruskettunut". Kyllä näitäkin tapauksia on tullut vastaan. Minä oikeastaan tykkäisin tuollaisesta aina vaaleasta ihosta, vaikka on siinä mitä ilmeisimmin ne vaikeutensakin. Tuollaiset kuittailijat saisivat painua sinne, missä aurinko ei paista, sillä minusta toisen ihmisen ihon väristä kuittailu on aivan idioottimaista. Toki minäkin panen merkille, jos joku on vähän värjäillyt pärstäänsä epämääräisin tuloksin, mutta en minä siitä mene suoraan päin naamaa vinkumaan, kun ei asia oikeastaan minulle kuulu. Ja juuri tuollaisiin keinovärjättyihin sitä kiinnittääkin huomiota enemmän kuin luonnollisen näköiseen ihoon. Kyllä se pitäisi ymmärtää, että täällä pohjoisessa ihmiset ovat kalpeita, toiset enemmän ja toiset vähemmän.

Mutta meikkaamisesta ylipäätänsä, meikkaaminen on kivaa ja mieluummin missaan aamupalan kuin joka-aamuisen meikkaussession. Siinä on se hetki aikaa rentoutua laittautuessa.

Tällaista asennetta minä en oikeastaan voi ihan ymmärtää. Siis mikä järki siinä on, että jättää aamupalan väliin ja sen sijaan läträä maaleilla ja pakkeleilla? Ehkä tuntee itsensä nätiksi, mutta saakin sitten vatsa kurnien pinnistellä seuraavaan ruokataukoon/ruokailumahdollisuuteen, ja siitä johtuen se keskittymiskykykin saattaa olla vähän jossain muualla kuin esim. oppitunneissa tai työssä. Kyllä minä ainakin mieluummin menen täydellä vatsalla ja puhtaalla naamalla töihin kuin kärvistelen maalattuna ja nälissäni kahvitauolle asti. Jaksaakin paljon paremmin. Ja kaikkiallahan sitä hoetaan, kuinka aamupala on päivän tärkein ateria. Miettii vaikka sitä pitkää aikaakin, joka viimeisestä tankkauksesta on saattanut kulua. Jos aamuun pitää saada mahtumaan se meikkituokio ja aamupala, niin sitten vain herää aikaisemmin, niin ehtii tekemään kaiken. Minä en muuten ole koskaan kokenut meikkaamista erityisen rentouttavana. :D

[tamina]

Niinno, minulle meikkaaminen on kivempaa kuin syöminen. Meikkaaminen itsessään on kivaa ja sitä tulee paremmalle tuulelle kun itsetunto kohoaa naaman muuttuessa aamumonsterista ihan ookooksi. Minulle syömisen pointti on lähinnä se että on masu täysi. Päivä alkaa paremmin jos tekee jotain kivaa :P Ja jos nälkä on ihan valtava, niin ainahan voi ennen koulua täi välitunnin aikana kipaista ostamaan jotain syötävää. Minun kouluani on onnekkaasti siunattu maanmainiolla kahviolla ruokalassa, josta saa parhaita sämpylöitä ikinä. Ja syäminen onnistuu onneksi nopsaan vaikka koulun käytävällä, mutta meikkaaminen on lähinnä ikävää moisissa olosuhteissa. Ja siinä häviää se aamuinen fiilistelyhetki. Mutta, yllättävää kyllä, erilaisina ihmisinä meillä on erilaisia aamurutiineita...

Minua ei myöskään hirveemmin häiritse itseään ruskettavat ihmiset, oli motiivi mikä tahansa. Vaikka masentaahan se kun joillekin ei pienikään ruskeus kelpaa kun itse tekisin melkeinpä mitä vaan edes sellaisesta. Tähän sopisi joku tosi lattea sananlasku vihreestä nurmikosta :D

[Lorainne]

Minä en ole koskaan tuntenut meikkaamista omaksi jutukseni. Minä en ole kokenut, että meikkaaminen olisi elämäni kannalta jotenkin tärkeää, ja toisaalta en edes kiusallanikaan halua meikata, koska en halua lokeroitua siihen stereotyyppisen tytön muottiin. Olen myöskin ollut aina astetta enemmän poikatyttö kuin tyttömäinen tyttö.

Nyt sinä veit jalat suustani... ;D
En tiedä mistä se on tullut, mutta meikkaamisen lisäksi muutkin "suositut" jutut, esim. tietyt vaatteet, ärsyttävät minua suunnattomasti. Esimerkkinä nyt vaikka valkoiset pillifarkut, hame/sortsit ja leggingsit yms. Ei kiitos! En halua mennä valtavirran mukana, mutta toisaalta en myöskään halua erottua joukosta liikaa. Olen vain tavallinen tyttö. Ei siinä mitään ihmeempää.

[Larten]

Noniin, tännekki änkesin taas.
Meikkaaminen on mielestäni ihan ookoo, tosin rajansa kaikella tässäkin asiassa. Meikkaaminen ei kuulu mun mielestä ihan kaikille, on aika typerän näköistä jos jotkut kakkosluokkalaiset kulkee kadulla vastaan älyttömässä sotamaalauksessa - toisaalta tämä ei ole kovin kaunista myöskään kahdeksankymppisillä mummeleilla. Jokainen tietysti tykkää mistä tykkää, itse en tästä. :D
Ei älytön pakkelin naamaan lättäminen näytä kovin nätiltä kenelläkään, ja tietenkin olisi ihan plussaa jos osaisi meikata edes jotenkin, ettei esim huulipunaa hiero luomiin (enpä ole kyllä nähnyt että kukaan näin tekisi). Makunsa kullakin mutta mun silmää ei miellytä mikään sotkuinen pärstä varsinkin jos se olisi kaks kertaa nätimpi naturena.

Itse meikkaan. En paljon, mutta siitä huolimatta. Mua oikeestaan nakertaa että alotin koko meikkaamisen, sillä mun iho on huomattavasti huonontunut jotenki siitä, varsinkin puuteri kuivattaa; ennen mun posket oli pehmeet ku vauvan pylly :D En kummiskaan enää osaa jättää meikkiä poiskaan, sillä näytän nyt jotenkin typerältä ilman sitä. Aloitin meikkaamisen joskus viitos-kuutosluokalla, mutta se jäi pitkäksikin aikaa. Seuraavan kerran aloitin meikkaamisen siinä seiska-kasiluokan vaihteessa.
En koskaan meikkaa kovin paljon, aseinani käytän yleensä ripsiväriä, puuteria, kajaalia ja sellaista jänskää sävyttävää "voidetta". Joskus harvoin myös luomiväriä. Yleensä ei hirveästi edes huomaa että naamassani on pakkelia, mutta tunnen oloni jotenkin nätimmäksi ja itsevarmemmaksi kun iho ei kiillä ja ripset ovat pidemmät. :D

Mielestäni meikki ei kuulu pojille. Ärsyttää katsella joitain Lovexin tyyppejä telkkarista tai jotain emojätkiä kaupungilla, kun ne näyttäisi paremmalta ilman meikkiä. Pojat eivät ole ennenkään käyttääneet meikkiä, eikä ne mun mielestä tarvi sitä vastedeskään.

[Kate]

Pojat eivät ole ennenkään käyttääneet meikkiä, eikä ne mun mielestä tarvi sitä vastedeskään.

Ovathan miehet ehostautuneet siinä missä naisetkin. Välillä se vain on ollut poissa muodista ja välillä taas muodissa.

[Isilmírë]

Asialla ei välttämättä ole juurikaan mitään tekemistä itsetunnon kanssa. Minusta tuntuu, että ne onnekkaat ihmiset, jotka ovat suurinpiirtein luonnonkauniita, eivät tajua sitä niiden kannalta jotka eivät ole. Joillain on esim. huono iho tai jotain muuta, mikä saa kasvot vaatimaan tietyn määrän ehostusta. Ilman sitä kukaan ei välttämättä huomaa niitä omia kasvoja, vaan sen miten paljon ihossa on niitä punaisia näppyjä, eli huomio kiinnittyy vaan niihin negatiivisiin asioihin jotka on suhteellisen helposti peitettävissä.

Tämä on tietysti vain henkilökohtainen näkökulmani, mutta itse kiinnitän paljon enemmän huomiota peittely-yrityksiin kuin esim. siihen että jollakulla on paha akne. Jotenkin se rypyliäinen pakkelikerros vain korostaa asiaa sen sijaan, että peittäisi. Myönnän auliisti, että tämä näkemys pohjautuu varsinaisesti vain kahteen ex-työkaveriin, joista toisella oli todella paha akne, ts. kasvot ja hartiat aivan näppylöillä (ja punainen tukka plus vaaleat kulmakarvat ja ripset), toisella vain ns, huono iho eli paljon näppyjä. Ensinmainitun olen nähnyt sekä naturellina töissä että meikattuna vapaa-ajalla, ja ainakin minun silmääni puhtaaksipesty nassu näytti paljon siistimmältä kuin muhkurainen - vaikkakin taidolla laitettu - meikkivoide. Jälkimmäisen kasvoissa taas huomio kiintyi helposti siihen, kuinka hyvin näppyjen peittely kunakin päivänä oli onnistunut. Mutta ehkä minä olen vain kieroutunut luonne, kun en ymmärrä, miksi esimerkiksi vaaleat ripset ja kulmakarvat olisivat huono juttu - ainakin kummitytölläni sellaiset ovat todella kivan ja erikoisen näköiset, varsinkin nyt kesällä, kun rusketus oikein korostaa niitä - tai miksi epätasainen ja siksi epäsiistin näköinen meikkivoidepinta olisi silmälle miellyttävämpi kuin puhtaaksipesty akneiho.

[Lady Asensio]

Inhoan ns. smokey eyes eli "utuiset silmät" -silmämeikkiä. Musta tai todella tumma on rajauksena ja ripsivärinä ihan kivan näköistä, mutta en ymmärrä miksi sellaista pitää käyttää vielä luomivärinä. Mielestäni silmämeikin on tarkoitus tuoda silmät paremmin esille, eli luoda ns. hieman isomman silmän vaikutelma. Voi olla että moni ei osaa tehdä kyseistä meikkityyliä oikein, mutta mielestäni musta luomiväri on vain suttuisen näköistä. Lisäksi silmä näyttää pieneltä ja itse silmää saa etsiä sotkun keskeltä suurennuslasin avulla. Moista opetettiin vielä cosmopolitanin jossakin numerossa.

[Indigo]

Voi olla että moni ei osaa tehdä kyseistä meikkityyliä oikein, mutta mielestäni musta luomiväri on vain suttuisen näköistä. Lisäksi silmä näyttää pieneltä ja itse silmää saa etsiä sotkun keskeltä suurennuslasin avulla.

Kaukaa katsottuna tälläiset myöskin näyttävät mustalta silmältä, läheltä huomaa jo että meikissä on "vika".

Minä en pidä tälläistä meikkiä mitenkään pahana, jokaisella on omatyylinsä, mutta kaikesta ei vain ihminen voi pitää. Minä en missään vaiheessa ole sietänyt kirkasta vaaleanpunaista luomiväriä ja huulipunaa/-kiiltoa ja glitteriä kasvoilla. *kylmät väreet*. Vaikka tämä on minusta kamalan "teinimäiset", vaikka itsekin vappuna tein tämän meikin itselleni, mutten sentään kuin tuon luomivärin. O_O

[Jessie]

Inhoan ns. smokey eyes eli "utuiset silmät" -silmämeikkiä. Musta tai todella tumma on rajauksena ja ripsivärinä ihan kivan näköistä, mutta en ymmärrä miksi sellaista pitää käyttää vielä luomivärinä. Mielestäni silmämeikin on tarkoitus tuoda silmät paremmin esille, eli luoda ns. hieman isomman silmän vaikutelma. Voi olla että moni ei osaa tehdä kyseistä meikkityyliä oikein, mutta mielestäni musta luomiväri on vain suttuisen näköistä. Lisäksi silmä näyttää pieneltä ja itse silmää saa etsiä sotkun keskeltä suurennuslasin avulla. Moista opetettiin vielä cosmopolitanin jossakin numerossa.

Minusta taas smokey eyes- meikki toimii kyllä jos sen osaa tehdä oikein. Voin kyllä itsekkin sanoa että luin Cosmosta nuo ohjeet, ja lähdin kokeilemaan sitä mustalla luomivärillä, minulle tuo musta luomivärinä ainakaan sovi ollenkaan eikä se sopinut tässäkään. Se näytti tosiaan suttuiselta ja siltä kuin minua olisi lyöty turpaan:) Eli luovutin ihan suosiolla, ihan niin tumma luomiväri siihen ei kyllä sovi. Käytän yleensä vaalean liilaa luomiväriä (omistan siis vihreät silmät) ja päätin nyt kokeilla tumman liilaa, hyvä häivytys ja silmänsisänurkkaan vaaleaan liilaa ja se toimi erittäin hyvin. Sitten laitoin tummat rajaukset ja mustaa ripsiväriä (mitä nyt yleensä käytänkin) ja nykyään käytän aina tuota meikkaus-tyyliä, siitä tuli lempparini vaikkakin se on aika aikaa vievää.

Mitä noin yleensä tulee meikkaukseen, aloitin meikkaamaan kun olin kahdeksannella luokalla. Tällöin hulppeaan meikkiini kuului kultainen luomiväri sekä ripsiväriä ja ripsaria en aina jaksanut laittaa. Aika karmaisevan näköinen olin kun välillä "unohdin" että minulla oli ripsiväriä ja hankasin naamaani päivän aikana. Ripsarit oli sitten aina levinneet kun kotiin pääsin. No sitten loppui kultainen luomiväri ja sekin jäi. Ysillä en sitten meikannut ollenkaan, paitsi kun johonkin lähettiin niin ripsaria tungin naamaani ja olin taas erittäin suttuinen. Voisin kyllä sanoa että meikkaamaan olen oppinut vasta tässä viimeisen vuoden aikana. Olen ylipäätänsä aika laiska meikkaaja, kun en iltaisin millään jaksa meikkejä pestä pois, josta johtuen meikkaan vaan kun lähden "liikenteeseen" eli siis baariin tai juhliin tai kaverien kanssa aikaa viettämään. Mihinkään kauppaan menoa varten en jaksa meikata, edes ripsaria, koska liikun yleensä asenteella : "Kuka mua muka kaupassa kattoisi".
Perusmeikkini on peitevoide, puuteri, joku yksi luomiväri ja ripsari - jos laiskaksi rupean niin pelkkä ripsari, mikä kesällä on hyvinkin yleistä. Sitten baarimeikkini taas kostuu: kosteusvoiteesta jonka jälkeen peitevoide ja puuteri + aurinkopuuteri ja poskipuna. Sitten kulmakynä, kolme / neljä erisävyistä luomiväriä, kajaali ja sitten lopuksi ripsari. Tähän menee yleensä sellainen tunti tai puoltoista- riippuu vähän.
Minusta meikkaaminen on mukavaa ja baarimeikin tekeminen on aina yksi "kohokohta" ennen kuin baariin lähden ja siihen tykkään panostaa koska "aika" harvoin baarissa käyn.
Noin muuten meikkaaminen ei kyllä ole mikään hallitseva tekijä elämässäni, meikkaan silloin kun jaksan ja katson sen tarpeelliseksi- eli kohtalaisen harvoin.

[Loi]

Se ei häiritse minun elämääni, jos joku meikkaa tai jättää meikkaamatta. Kukin ehostautukoon siten kuinka tahtoo; kyseessä on ihan oma valinta, kunhan ei liiallisuuksiin mennä. Meikkaaminenkin on taito. Usein näkee, kuinka siihen perehtymättömät ovat lappaneet naamansa täyteen erilaisia tököttejä periaatteella "mitä enemmän, sen parempi".

Olen eri mieltä. Meikkaaminen voi olla taitokin, mutta se on myös pitkälti makukysymys. Ei voi minusta sanoa, että ihminen, joka käyttää vaikka paksua meikkivoidekerrosta, olisi välttämättä taitamaton meikkaamaan. Hän voi tykätä senkaltaisesta lookista ihan niin kuin joku toinen voi tykätä hillitymmästä tyylistä. Vielä paremmin minusta tämä makuasia korostuu värivalinnoissa. Huulipunassa, luomivärissä ja muissa. Kukin voi tykönään miettiä, että onpa tuo taitamaton, kun se meikkaa noin, mutta ehkä ei. Siinä kuten kaikessa korostuu erilaisuuden sietokyky. Eivät kaikki meikkaa samalla tavalla, vaikka yleensä tuntuukin olevan vallalla joku tyyli, joka edustaa kunakin aikakautena sitä yleistä "hyvää makua". Maut muuttuvat ajan mukana, samoin kuin tyylit.

Itsetuntoni ei ole mitenkään huono, mutta tiedostan ne asiat kasvoissani jotka vaativat korjausta. Näytän muuten syöpäpotilaszombilta, jolla on punaisten näppyjen täyttämä iho (olen niin vaalea, että kaikki paistaa siitä), olemattomat silmäripset eikä ollenkaan kulmakarvoja. Satun valitettavasti kuulumaan niihin, jotka eivät ole ilman ehostusta ollenkaan kauniita, mutta kykenevät siihen muutaman kemikaalipurnukan avulla. En sitten tajua, mikä siinä on niin säälinsekaisen huvittavaa.

Itse asiassa tuo hieman huolestuttaa minua, koska tuo nimenomaan viestii sen, että jos omaa nuo ominaisuudet omassa naamassaan, pitäisi hävetä niitä ja peittää ne eikä saisi mennä sellaisenaan ulos. Ja minä teen juuri niin. :D Mietin tuon kommentin kautta käänteisesto, että jos olen valinnut niin, että en laita meikkiä, vaikka olen kulmakarvaton zombie, niin saako minua sen vuoksi halveksua, että en käytä kemikaalipurkkeja ehostaakseni itseäni? Minä yhdyn tässä vähän Isilmirën mielipiteeseen. Ei se haittaa, että joku haluaa ehostaa itseään, mutta se haittaa, jos aletaan olettaa, että kaikkien pitäisi ja jos eivät tee niin, ovat halveksuttavia. Varsinkin ne, jotka eivät ole luonnonkauniita. Se ei ole säälinsekaisen huvittavaa, mutten myöskään halua olla säälinsekaisen huvittava siitä syystä, etten suostu meikkaamaan. Sitä en tiedä olenko nyt vai enkö, mutta en oikeastaan välitä. Ehkä on typerää ideologiaa ajatella, että tuntuu kivemmalta jos joku kiinnittää huomiota juuri sellaisena kuin on eikä silloin kun on jonkinlaiset maskit päällä. Olisi jonkinlaista kynnystä sitten riisua ne maskit. Eipä tuo tuuri ole miesrintamalla pahemmin käynyt. :D Mutta jotenkin silti epäilen, ettei meikkaaminen osakkeita kohottaisi ja omalla kohdallani se vaan tuntuisi keinotekoiselta ratkaisulta eikä omalta itseltä. Ehkä siihen olisi pitänyt totuttautua aikanaan. No varmaan siihen voisi tottua vieläkin, jos vaan aloittaisi, mutta olen laiska. :D Ja ihoni on allergiaherkkä ja kuiva.

[Rei Shimohira]

Minä en mielestäni ilmaissut, että ketään meikkaamatonta saisi halveksua, pahoittelen jos viestistäni sai jotenkin sellaisen kuvan. Käytin vain omaa pärstääni esimerkkinä, enkä sanonut että nuo piirteet olisivat mitenkään kammottavia kaikkien naamoissa (Saimi Hoyer on paremman näköinen kulmakarvattomana eivätkä iho-ongelmat läheskään kaikilla ensimmäisenä pomppaa silmille). Ihmiset kun ovat eri näköisiä ja kulmakarvattomuuskin näyttää erilaiselta kaikilla, joten mitään piirrettä tuskin voi nimetä yksiselitteisesti rumaksi.

Tarkoitin sitä, että minä koen, että minä näytän paremmalta, kun piirrän kulmakarvat itselleni. Meikkaaminenhan on loppujen lopuksi ihan omasta katsannosta lähtevä ja itseä varten tehtävä juttu, koska oma pärstä on ainoa jonka kanssa joutuu 24/7 elämään. Yritin vain ajatella asiaa sellaisen paljon ja usein meikkaavan ihmisen näkökulmasta, minua kun tuppaa hienoisesti ärsyttämään, jos joku sitten katsoo parhaaksi pitää kaikkia sellaisia ihmisiä säälinsekaisen huvittavina. Vielä kun usein tuntuu, että ne noin ajattelevat ovat niitä luonnon siunaamia yksilöitä, jotka eivät ole koskaan iho-ongelmia nähneetkään :D Hyvä siinä sitten muita arvostella jos haluavat ehostaa itseään. Yhtä lailla minua kyllä ärsyttää nekin, joiden mielestä kaikkien (naisten) pitäisi meikata.

Sitä paitsi meikkaamisen ei imo pitäisi lähteä yksinomaan minkään peittelystä tai korjailusta, vaan ainakin yhtä lailla niiden omasta mielestä kivojen piirteiden korostamisesta. Ja kenenkään muun paljon meikkaavan puolesta en tietty voi mitään sanoa, mutta itse meikkaan (kuten myös pukeudun tietyllä tavalla) ensisijaisesti siksi, että näyttäisin enemmän omalta itseltäni. Siis siltä ihmiseltä, joka olen jossain metafyysisesti syvemmällä, enkä siltä ulkokuorelta johon kaikki materiallinen maailma on hyökännyt ikäkausiongelmien suun muun kanssa. Meikattuani voin katsoa peiliin ja näkeväni itseni, ilman meikkiä samaa ei tapahdu. Joten totta kai meikkaan joka paikkaan lähikauppaa pidemmälle, ihan vain sen takia että näyttäisin itseltäni - myös jotta ne huomiota kiinnittävät kiinnittävät sitä huomiota minuun sellaisena kuin oikeasti olen, joskin se on minulle yleensä hyvin toisarvoinen seikka.

[Loi]

Mä ilmaisin itseni huonosti, koska en tarkoittanut ihan sitäkään. En tarkoittanut, että sinä ajattelisit niin. Tarkoitin vaan sitä käänteisilmiötä, että jos ihmiset ehostavat vapaaehtoisesti itseään näyttääkseen ulkoisesti paremmilta, se saattaa helposti kääntyä siihen, että oletetaan kaikkien muidenkin tekevän niin ja jos eivät tee, ovat jotenkin huonompia ihmisiä, ajattelevat vähemmän muita, ottavat vähemmän muut huomioon ja niin edelleen. Olen törmännyt vähän sellaiseen asenteeseen keskustelussa ja jänyt miettimään, että onko silloin tosiaan huonompi ihminen, jos menee ulos sillä naamalla mikä on luonnostaan olemassa ja pitäisikö tuntea huonoa omatuntoa naisena, ettei tee sille mitään. :D Se ajatus on pelottava, kun se edes päähän pälkähtää, koska minusta on ihan kivaa pystyä kohtaamaan maailma tällä naamalla. :D

[Huurretursas]

Mielestäni meikki ei kuulu pojille. Ärsyttää katsella joitain Lovexin tyyppejä telkkarista tai jotain emojätkiä kaupungilla, kun ne näyttäisi paremmalta ilman meikkiä. Pojat eivät ole ennenkään käyttääneet meikkiä, eikä ne mun mielestä tarvi sitä vastedeskään.

Tätä en nyt ihan tajunnut, että meikki ei kuulu pojille? Millä perusteella? Onko meikkaaminen joku tyttöjen täysin oma juttu johon pojat eivät saa koskea? :D Vai onko se peruste juuri se, että "emojätkät näyttäisivät paremmalta ilman meikkiä". Eli että pojat näyttäisivät paremmalta jos eivät meikkaisi, ja näiden ulkonäkösyiden takia meikkaaminen ei kuulu heille?

[Rainmaker]

Tätä en nyt ihan tajunnut, että meikki ei kuulu pojille? Millä perusteella? Onko meikkaaminen joku tyttöjen täysin oma juttu johon pojat eivät saa koskea? :D Vai onko se peruste juuri se, että "emojätkät näyttäisivät paremmalta ilman meikkiä". Eli että pojat näyttäisivät paremmalta jos eivät meikkaisi, ja näiden ulkonäkösyiden takia meikkaaminen ei kuulu heille?

Tätä mieltä minä ainakin olen. Meikki ei sovi miehille/pojille yhtään ja minulla meinaa lähinnä päästä nauru, kun näen jonkun itseään meikanneen klopin. Ymmärrän meikkaamisen esim. jos on jossain larpissa tai televisiossa (tosin siellä tuskin näkee miehillä rajauksia ym.), mutta ihan tavallisessa arkikäytössä se näyttää lähinnä hupaisalta. Mielestäni mies saa muutenkin näyttää vähän karhealta ja sellaiselta, ettei ole aamulla viettänyt puolta tuntia peilin edessä puunaamassa naamaansa. Miehekkäät miehet ovat muutenkin minusta viehättävämpiä kuin nykyajan metroseksuaalit.

[Rainmaker]

Mielipiteesi on minusta vanhanaikainen ja epäreilu. Minulle on henkilökohtaisesti ihan sama meikkaako tytöt tai pojat. Minusta on hienoa, kun uskaltaa meikata tai olla meikkaamatta omien mieltymyksien mukaan välittämättä muista. Ja ei sinun tarvitse olla tekemisissä meikkaavien poikien kanssa, mutta mitä haittaa jonkun meikkauksesta on sinulle? Vaikka itse olet mieltynyt miehekkäisiin miehiin (tosin meikkaavakin mies voi olla miehekäs), niin mitä väliä vaikkapa miespuolisien kavereittesi meikkauksella olisi? 

En käsittääkseni postauksessani kieltänyt poikia meikkaamasta tai ylipäätään sanonut, että minä todella repeilisin ääneen, kun näen jonkun meikkaavan pojan. Meikatkoon, jos sillä onnelliseksi tulevat. Ilmaisin vain mielipiteeni, joka on se, että minusta meikattu poika näyttää naurettavalta. Mitä vanhanaikaista ja epäreilua siinä on? Jos ei pidä jostain, niin sitten ei pidä, eikä se tee ihmistä sen huonommaksi. Eikö ole ennemminkin epäreilua kutsua toisten mielipiteitä vanhanaikaisiksi? Ei kenenkään mielipide ole toisen mielipidettä arvokkaampi. Ja kyllä jos minä näen meikkaavan miehen, niin ensimmäinen tätä henkilöä kuvaava adjektiivi päässäni ei yleensä ole miehekäs, oli se sitten sinusta vanhanaikaista tai epäreilua eli ei.

[Ooka]

u.u

mielipide kysymys, tykkääkö meikkaavista pojista vai ei... ei sitä voi sanoa..
Itse kerrasaan tykkään meikkaavista jätkistä, tai en nyt niin yhtä meikkaavista kuin tytöt, mutta silmärajaus on aika söpöä >:D Mjoo, itse meikkaan välillä aika rajusti, kuten aiemmin muistaakseni kerroin u.u
Meikkaamisessa ei ole mitään pahaa, miehellä tai naisella, kukin tykkää mistä tykkää. Ei mitään väliä minulle, ei mun tarvi niitä naamoja katsella jos en halua..

[Knight Rider]

Minusta meikkaaminen on tytöillä täysin okei. Jos itseänsä haluaa ehostaa/peittää joitain pieniä virheitä niin mikäs siinä? Paitsi jos on kyse joistain ~10v. pikkutytöistä. Ei niiden tarvitse vielä meikata.

Kyllä, meikkaan itse. Meikkaan, koska ihoni ei ole se paras mahdollinen ja silmälasien takia haluan korostaa hieman silmiäni. Tuntuu että ne ovat piilossa lasien takana. Aloin meikata siinä yläasteen alkaessa.

Normaali meikkini... No se koostuu aika lailla meikkivoiteesta ja puuterista (peitepuikko tarvittaessa), kajalista ja ripsiväristä. Koulussa tuo. Riippuu tietysti vähän, hienompiin tilaisuuksiin luomiväriä ja huulikiiltoa. Vakiovarusteisiin tietysti kuuluu ripsentaivutin...

Poikien meikkaaminen. Okei, myönnetään, olen vanhanaikainen. Minusta vain meikki ei sovi pojille. Ei tippaakaan. Ajattelen aina, ettei ennen vanhaan olisi kuuna päivänä hyväksytty meikkaavia poikia. Eieiei. Minäkään en voisi kuvitella hankkivani meikkaavaa poikaystävää. Tiedä sitten miten tässä käy, rakkaushan on aika usein sokea. Mutta silti, ei meikkiä pojille. Meikit ovat epämiehekkäitä (kohta yksäriloota pullistelee vastaväitteitä). Tämä on minun mielipiteeni ja jos siitä on huomauttamista niin pistä ihmeessä viestiä. Ei se minun mielipidettäni kyllä miksikään muuta. :D

No ei se minun mielestäni ole liian yleistä. Meikkien käyttö vaan leviää entistä nuorempien keskuuteen mikä ei ole hyvä asia. Ja poikien keskuuteen mikä ei myöskään ole hyvä.

Valitettavasti kyllä. :D Shoppaillessa osoittelen mielessäni ihmisiä: "Gootti... Pissis... Pissis... Kolmas pissis... Emo... Pissis... Hintti... Hintti... Taas gootti... Animefani... Toinen animefani..." jne. Hieman rasistista kenties? No voi olla. Mutta minkäs sitä mielipiteilleen voi. :D

[kumppari]

En käsittääkseni postauksessani kieltänyt poikia meikkaamasta tai ylipäätään sanonut, että minä todella repeilisin ääneen, kun näen jonkun meikkaavan pojan. Meikatkoon, jos sillä onnelliseksi tulevat. Ilmaisin vain mielipiteeni, joka on se, että minusta meikattu poika näyttää naurettavalta. Mitä vanhanaikaista ja epäreilua siinä on? Jos ei pidä jostain, niin sitten ei pidä, eikä se tee ihmistä sen huonommaksi. Eikö ole ennemminkin epäreilua kutsua toisten mielipiteitä vanhanaikaisiksi? Ei kenenkään mielipide ole toisen mielipidettä arvokkaampi. Ja kyllä jos minä näen meikkaavan miehen, niin ensimmäinen tätä henkilöä kuvaava adjektiivi päässäni ei yleensä ole miehekäs, oli se sitten sinusta vanhanaikaista tai epäreilua eli ei.

No jaa, ehkä ymmärsin tulkitsin mielipiteesi väärin. Monet tuttunikin ajattelevat juuri sinun tavallasi ja saat kyllä olla mitä mieltä tahansa poikien meikkaamisesta. Ja vanhanaikaisella tarkoitin sitä, että ennen poikien meikkaaminen oli vielä harvinaisempaa ja paheksuttavampaa kuin nykyaikana.

// Korjasin lainauksen toimimaan. - Villi Lohi

[Rei Shimohira]

...niin ja tämä poikien ja miesten meikkaaminen ei olekaan kuin jo tuhansia vuosia vanha juttu, lähtöisin kenties muinaisesta Egyptistä missä mustat rajaukset ja ihanan myrkylliset luomivärit olivat suurta huutoa kummallakin sukupuolella. Faaraothan ne eniten varmaan ehostivat kasvojaan ja miehiähän he useimmiten olivat. Ja silloin kun Mozart ja kumppanit elelivät (olen huono vuosiluvuissa, olisiko ollut 1700-luvun kieppeillä?) yläluokkaiset nuoret miehet käyttivät puuteria ja huulipunaa ja piirtelivät kauneuspilkkuja poskipäilleen. Että niinkin moderni juttu.

Tämä on vähän sama juttu kuin jakautuva mielipide miehistä ja hameista. Perutetaanpa siinäkin kukoistavan Rooman kohdalle niin housut ovat barbaarien vaate.

Ja tämä alkaa mennä jo offiksi, mutta mikä ihme tämä jako on, että mies on joko miehekäs tai sitten metroseksuaali? Omat preferenssini kulkevat siinä jossain välissä, joten ehkä en vaan ymmärrä tätä suureleistä karkeuden ja miehekkyyden ihailua sen enempää kuin animepoikien näköisten tyyppien ihkutustakaan.

[Isilmírë]

Hieman rasistista kenties? No voi olla. Mutta minkäs sitä mielipiteilleen voi. :D

Voi miettiä tarkkaan, mihin ne omat mielipiteet oikeastaan perustuvat. Jos kyseessä ovat ennakkoluulot tyyliin "ei noin tehty ennekään niin ei pidä tehdä nytkään", niin sitten voi miettiä esimerkiksi omaa elämäänsä ja sitä, mitä kaikkea sellaista siihen kuuluu mitä "ei tehty ennenkään". Kuten vaikkapa Internetin keskustelufoorumeilla roikkuminen.

Näin muuten itse eilen nuoren miehen, joka oli koottipoikien paksusta mustasta kajalista poiketen meikattu paljon hempeämmin: tummaa ripsiväriä, pastellisävyistä luomiväriä, hillitynsävyistä huulipunaa ja vaalenpunaista kynsilakkaa. Se näytti aika kivalta, kun vain konventionaalisena ihmisenä olin ensin päässyt yli hämmästyksestäni ja siitä ennakko-oletuksesta, ettei herkkäsävyinen meikki kuulu yhteen parransänkeä puskevien poskien kanssa.