Entä venäjä sitten? Voi vitsi kun olen iloinen että valitsin sen. Suo_sit_te_len venäjää kaikille jotka pitävät kielistä! Todella mahtavaa, aakkosten opetteleminen on silkkaa nautintoa! Kuulostaa kliseeltä, mutta senkin uhalla sanon, että mitä mitä enemmän kieltä opiskelee sitä mielenkiintoisemmaksi se tulee.
Odotas vain, kun pääset oikeasti lukemaan venäjää.. Siis kunnolla kielioppia ym. Voin vakuuttaa, että välillä kadut, että otit venäjän, kun liikeverbeistä ei millään osaa valita sitä oikeaa, aspekteista puhumattakaan! Venäjä on kieli täynnä toinen toistaan hirveämpiä kielioppiasioita ja outoja poikkeuksia. Oikeastaan ne kielioppisäännöt ovat sikäli hieman turhia, että poikkeuksia on joissain tapauksissa melkein enemmän, kuin mitä se sääntä koskee.. Mutta silti venäjä vie mukanaan :)
Allekirjoitan täysin. Venäjä on alussa helppoa, kun ei tarvitse vielä osata mitään monimutkaista. Minä koen sijamuototaivutuksetkin vielä helpoiksi, mutta itse aloin suurin piirtein itkemään äitiä juuri liikeverbeissä ja aspektipareissa. Johtuen tietysti osittain siitä, että sanastoni oli jäänyt vuosien varrella turhankin suppeaksi, enkä koskaan ymmärtänyt kontekstia :D
Itse en oikeastaan ole kovinkaan kummoinen kielten opiskelija. Oikeastaan olen tavattoman laiska ja pintapuoleisesti opiskeleva :D Opin kieltä radiota kuuntelemalla ja televisiota töllöttämällä, ehkä myös tarinoita lukemalla.
Englantiin minulla on aika kaksipiippuinen suhde. Vieraista kielistä osaan sitä parhaiten, vaikkei itse opiskelu kiinnostakaan - YO-koetta (arvosana E) varten opettelin ulkoa in-on-at prepositioiden käyttösäännöt, mutta siihen se jäikin. Lukiossa tein kys. aineen läksyt muistaakseni yhteensä kuusi kertaa kahdeksan kurssin aikana. Nyt ammattikorkeassa pitäisi jaksaa päntätä ammattisanastoa.
Kielen olen oppinut yksinomaan telkusta. Muistan katsoneeni piirrettyjä englanniksi jo ennen kuin osasin lukea tekstityksiä. Äidin kanssa tuleekin usein kinattua, että pitääkö vieraskielisiä ohjelmia katsoessa olla äänet "normaalitasolla", kun siinä kerran tekstit on - minun pitää kuulla puhe, vaikken siitä mitään käsittäisikään.
Ruotsin opiskeluun suhtaudun kuin perijuntti - jag tycker inte om svenska. Ruotsin sanajärjestys on aina mennyt yli hilseen ja preposititot ovat tässäkin suuri viholliseni. Vaikka olenkin katsellut paljon muumia ruotsiksi, niin tämä kieli ei jotenkin ole vain jäänyt päähäni (YO-arvosana M :P).
Venäjää luin yhteensä viisi vuotta enkä koe osaavani sitä kovinkaan kummoisesti. Kirjaimet kyllä handlaan ja "ne perusjutut", mutta sanastoni on hyvin hapara enkä oikestaan ole tottunut kuuntelemaan ky. kieltä, vaikka sitä näin Kaakkois-Suomessa kuuleekin jatkuvasti. Itse pidän suunnattomasti siitä, miltä venäjä kuulostaa ja haluaisin todella osata sitä. Mietin, josko ensi vuonna menisin ihan alkeiskurssille ja aloittaisin tunnollisesti alusta.
Ranskaa tuli luettua ruhtinaallisen vuoden verran kahdeksannella luokalla :P Maikka oli ystäni äiti ja ryhmästä puolet omia kamujani. Olihan kieli hauskaa ja oikeasti loppusuoralla siihen panostinkin, mutta piti valita kahden kielen väliltä ja venäjä veti pitemmän korren. Voisi sanoa, että lopetin kyllä ajoissa ennen kuin kielioppiasiat muuttuivat ällöpällökamaliksi :D Muistan, miten ystäväni tuskailivat tästä myöhempinä vuosinaan.
Nyt otin sitten itseäni niskasta kiinni ja päätin pitkän pähkäilyn jälkeen lähteä espanjan kurssille (minäkin :D). Ystäni oli vaihtarina Mehikossa ja pari muutakin tuttua naamaa ovat kieltä opiskelleet, joten sinänsä se on kiinnostanut jo vuosia. Nyt kun olen sen puolitoista vuotta tuijottanut Serranon perhettä ja Tuhkimotarinaa, niin korva on toivonmukaan alkanut tottua tuohon kiihkeään mongertamiseen ja uskon olevani valmis aloittamaan uuden kielen. Eniten epsanjassa pelottavat nuo verbit, venäjän opiskelun jälkeen parit suvun mukaan taivutukset eivät enää hetkauta.
Mainittakoon vielä, että olen itsenäisesti opiskellut _vähän_ latinaa lentävien lauseiden ja ammattiosaamisen piiriin kuuluvien kasvinimen puitteissa (muistaen, että tieteellinen nimi ei ole sama asia kuin latinankielinen nimi)(joista suosikkini ovat muuten
potentila erecta eli rätvänä sekä
cossus cossus eli puuntuhoaja).
Osaan myös sanoa "minä en tiedä" (se on ensimmäinen asia, minkä aina opettelen) kahdeksalla eri kielellä (su, ru, eng, ve, sa, ra, esp, ita - ennen osasin myös kreikaksi ja latinaksi) :P