Kirjoittaja Aihe: Itseääntoistavat kirjailijat  (Luettu 8102 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa mimmu

  • Vuotislainen
Itseääntoistavat kirjailijat
« : Maaliskuu 21, 2003, 17:36:55 »
Oletteko huomanneet sitä? Osalla kirjailioista on joku tietty juttu, joka löytyy joka kirjasta. Tai ainakin melkeen kaikista kirjoista. Ei kaikilla tietenkään.

Esim. Onko kukaan muu ku mä lukenu Tuija lehtisen "aikuistuotantoa"(Hui ompas hieno sana. "Itekkö keksit, mistä arvasit") Olen lukenu nyt aika monta kirjaa jo, ja tämä seikka että joka kirjassa on joku sama juttu, rasittavaa. Nyt huomasin että Lehtisen kahdessa kirjassa annetaan lahjaksi siiamilaisia kissoja,  kahdessa kirjassa on lapsi joka yrittää parittaa päähenkilöä ja isäänsä, ja näitä on monta lisää. Ja joku muukin kirjalia, jolta olen lukenut yhen sarjan ja alotin tässä toisen, mutta en jaksanu lukee ku ekan kirjan, ku huomasin että sehän on muutama juttu muutettuna, ihan samallainen ku se edellinen. Ei kiva, koska tykkäsin siitä ekasta, mutta eipä voi mitään.
Everything in this room is eatable. Even I'm eatable.
But that is called cannibalism, my dear children, and is in fact frowned upon in most societies.

Poissa Lae

  • Dream
  • Henkihörhö
  • Sukupuoli: Noita
  • I'm supposed to be writing right now.
    • Kahvimuki.net
Itseääntoistavat kirjailijat
« Vastaus #1 : Maaliskuu 21, 2003, 18:12:44 »
Ensimmäisenä tulee heti mieleen Untinen-Auelin kirjoittama Maan lapset sarja.

Ensimmäinen ja toinen osa olivat mielestäni todella hyviä, mutta sitten kolmas, neljäs ja viides osa ovat hyvin paljon toistensa kaltaisia. Tosin neljäs hieman ehkä poikkeaa, mutta kuitenkin... Aylalla ja Jondalarilla on ongelmia ja sitten he selvittävät ne. Siinäpä se sitten melkein. Viides oli aika särmätön osa.

Mutta mutta. Vaikka juonet saattavat himpun verran Auelilla vaihdellakin, niin silti se kuitenkin toistaa saman asian useaan kertaan kirjan aikana... siihen todella kyllästyy.
Imagine life is just a dream. | ++ | IRCnet #Soinyt | Addiktiovälitys

Agrippa

  • Ankeuttaja
Itseääntoistavat kirjailijat
« Vastaus #2 : Maaliskuu 21, 2003, 23:00:55 »
Juu, se on kieltämättä erittäin rasittavaa ja kirjailijanuralle tuhoisaa, kun alkaa toistaa itseään. Varsin usein käy niin, että kun ensimmäinen osa on hirmu suosittu, niin pitää sitten väkisin pusertaa toinen osa, vaikkei mielessä olisi mitään ideaa, ja tämä tietänee toistoa.

Itse asiassa ideani oli kyllä sanoa se, että kaikki, mikä toistuu joka kirjassa samanlaisena, ei välttämättä ole pahasta. Kirjailijalla voi olla joka kirjassa jokin oma "tavaramerkki" josta hänet tunnistaa, esimerkiksi se, että päähenkilöllä on kissakuvioinen vaasi (hömppä esimerkki) tai että kaikilla kioskinpitäjillä on ruskea villakangastakki. Mutta nämä eivät yleensä liity itse juoneen, vaan ovat siellä taustalla hoksattavina.

Nuo kaksi esimerkkiä todellakin olivat aika kökähtäviä, mikä johtuu siitä, ettei minulla kirjojen maailmasta tule yhtään mieleen, mutta kaikkihan tietävät jäätanssijat Marina Anissinan ja Gwendal Peizerat'n jolla oli joka vapaaohjelmassaan yksi nosto jossa Marina nosti Gwendalia; ja opettaja mainitsi jonkun tutun ohjaajan joka tunkee joka näytelmään hevosen jollain tavalla. Ei toistoa, vaan jotain jota kukaan ei luulisikaan toistoksi niin että turhaan paasaan.

Poissa Zhenoa

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
    • http://r2.missalie.net
Itseääntoistavat kirjailijat
« Vastaus #3 : Maaliskuu 21, 2003, 23:12:38 »
David Eddings. Kyllä. Siinä kirjailija joka ei ole keksinyt mitään uutta yli kymmenen romaanin aikana. Miksi minä? on muodostunut kyseisen äijän kirjallisuuden tavaramerkiksi. Toki minäkin olen nauttinut hänen teoksistaan, mutta varsin nopeasti (ts, Mallorean Tarun alussa) kävi ilmi ettei mitään uutta ole juurikaan keksitty. Samoja vanhoja teemoja käydään läpi hiukan eri perspektiivistä, ei sen kummempaa.
 Toisto on voimakas tehokeino, mutta jos ei osaa käyttää sitä esimerkiksi Pratchettin tai Gaimanin tyyliin, ei kannata edes yrittää.

Poissa Vendel

  • Vuotislainen
    • http://www.geocities.com/disturbed_toons
Itseääntoistavat kirjailijat
« Vastaus #4 : Maaliskuu 25, 2003, 20:56:07 »
Uh. Uh. En tiedä, haluaisinko paljastaa lukeneeni näitä kirjoja.

V.C. Andrews.


Uh. Suvun synkät salaisuudet ja sukurutsa. Siihen tiivistyy kyseisen "kirjailijan" juonenkehittely. En lukenut tuotannostaan loppujen lopuksi kovin monta kirjaa, mutta ne muutavat antoivat kyllä aika vakuuttavan kuvan. Samaa sahanpurua hiukan eri paketeissa - asiat, joista ei olisi halunnut lukea edes ensimmäisessä kirjassa, marssivat toisten kansien välissä ja eri nimikkeen alla joka kirjassa. "Vain nimet muuttuvat".  Jos jostain on traumoja tullut niin näistä.

Ja toinen on tietenkin lempi-inhokki Tuula Lehtinen, mutta häneen en puutu, koska aihe on jo käsitelty.

Poissa Bambi

  • Vuotislainen
Itseääntoistavat kirjailijat
« Vastaus #5 : Joulukuu 31, 2003, 17:02:33 »
Tuo Eddingsin jokaisen kirjan samankaltaisuus on ymmärrettävää esim Belgarionin ja Mallorean tarujen yhteydessä sillä nehän ovat "samaa sarjaa". Mutta se että Eddingsin uusimmassa Reginan laulu -kirjassa on jotenkin liikaa samankaltaisuutta muiden kirjojen kanssa. Jopa jotkut lauseet esiintyvät Belgarionin tarussa ja Reginan laulussa. Se on jo vähän liikaa...

Se että kirjailija kirjoittaa samantyylisiä kirjoja kymmeniä vuosia tuottaa kyllä huomattavan paljon toistoa. Hyvänä esimerkkinä Eddings vaikka hänen kirjoistaan yleisesti pidänkin tuo toisto ärsyttää.
Kirjailijan pitäisi pystyä aina jättämään joku aihe, eikä yrittää tunkea sitä joka helkutin kirjaan, jonka kirjoittaa. Mutta toisaalta jokaisella kirjailijalla on oma tyylinsä, joka näkyy kirjoissa.
All you ever wanted was love
But you never looked hard enough

Madara

  • Ankeuttaja
Itseääntoistavat kirjailijat
« Vastaus #6 : Joulukuu 31, 2003, 18:00:20 »
Toistavia kirjailijoita, niitähän on vaikka muille jakaa.

R.L.Stine Kirjoittaa lasten kauhukirjoja. Joka ikinen kirja päättyy siten, että päähenkilön paras kaveri paljastuu pahikseksi, tyyppi johon päähenkilö ei luottanut oli hyvis ja loppuun tulee vielä sellainen "Pahuus on vielä elossa! RAAH!"-kohta. Siis joka ainoassa.

David Eddings Erinomaista perusfantasiaa aloittelijoille. Jos on juuri aloittamassa fantasian lukemista voi hyvin aloittaa Belgarionin tarusta. Mutta vanhemmat lukijat huomaavat heti, että Eddingsillä on kaikki mahdolliset perusfantasia kirjan osaset itsellään (mies myöntääkin ottaneensa kaiken tämän vanhoista ritaritaruista): maalaistollikko, josta tulee sankari, mystinen taikaesine, vanha velho, varas, tyhmä iso mies, ilkeä jumala, kiltti mies ja niin edes poispäin. Ainut erilaisuus on Polgara ja ikävä kyllä ei hänkään mikään ihme ole. Belgarionin taru on OK, samoin Belgarath velhon tarina, mutta Mallorean taru ja Polgarath velhottaren tarina... Ne toistavat itseään! Eivätkä vain vähän. Tapahtumat kulkevat täysin samassa järjestyksessä aiempiin verrattuina, hahmot ovat samoja ja niin edes päin. Oma lukunsa on tietysti Rivan aikakirjat, johon on kerätty "kansojen historiaa". Hassua vain, että yli puolet historiankirjoista päättyy tyyliin "historiankirjan loppu on hävinnyt/poltettu/poistettu/saatavilla vain Nyissan pappien tarkoin vartioimassa kirjastossa". Mielikuvitus. Samassa sarjassa tämän tietysti sietäisi, mutta kun herran kaikki kirjat toistavat itseään samalla lailla... Eihän Eddings edes lue muiden fantasiakirjailijoiden kirjoja, ettei saisi vaikutteita.

Margaret Weiss ja Tracy Hickman Dragonlance roolipelin kirjaksi muuttaneet. Kronikat 1-4 olivat mahtavia, Legendat 1-3:kin luki ihan viihdytyksekseen ja Hengen miekka ja Soturiveljetkin olivat hauskoja, mutta... Sielujen sota. Ensimmäinen kirja näyttää aivan mahtavalle, samoin toinen. Kaikkea rajua tapahtuu ja kaaosta on kaikkialla. Mutta kolmas, etenkin loppu. Lopussa ei kerrottu yhtikäs mitään. Siinä oli vain yksi pieni kärhämä, jota kutsuttiin taisteluksi. Koko kirjasarjan odotettiin loppuratkaisua, jota ei sitten koskaan tullutkaan. "Lisää supersuosittujen kolmesti henkiin herätettyjen hahmojen seikkailuista voit lukea sarjassa Sielujen sota 253: osa 17."
Dragonlance alkaa muutenkin mennä ylihilseen ja rahastuksen puolelle (mistä Sielujen sota on mitä mainioin merkki). Otetaan vaikka Kangin prikaatti eli drakolaisten seikkailuja. Ensimmäinen osa, Tuomion prikaatti, on mielenkiintoinen ja paikoittain hauska, mutta toinen, Drakolaisjuonia, ei pysy koossa edes edellisen (ja ensimmäisen) osan kanssa yhdessä (Drakolaisia parisen sataa -> drakolaisia kaksikymmentä). Erityisen pahasti menee yhteen alkuperäisten Kronikoiden kanssa, joista Drakolaisjuonissa ei tunnuta välittävän enää pätkän vertaa.

Kevin J. Anderson Kirjoittaa Star Wars kirjoja. On tehnyt joitakin hyviäkin kirjoja, mutta suurimman osan juonen voi tiivistää hyvin helposti: ipanamainen Imperiumin upseeri yrittää ottaa vallan galaksiin uskomattomalla super-aseella, jolla voi räjäyttää planeettoja/aurinkoja/kontrolloida mustia aukkoja jne. Kukaan ei pysty tekemään mitään, kunnes... Uskomattomat Jedi-ipana-kaksoset iskevät suoraan Imperiumin sydämmeen ja räjäyttävät koko hörskän taivaan tuuliin. Että minä vihaan niitä Jedikaksosia...

Stephen King Kauhun mestari. Kirjoittanut paljon kirjoja, joista osa huonoja, osa hyviä, muutama erinomainen. Tätä nykyä King on ikävä kyllä tekemässä niitä kirjoja rahastuksen vuoksi. Lukekaa vaikka novellikirja Tappajavirus matkalla pohjoiseen. Tylsin ikinä lukemani kirja. Ensimmäinen novelli oli hyvä, mutta ne loput. Odotin koko ajan jotain jännittävää tapahtumaan, mutta ei sitten mitään. Kaikki tapahtui juuri niin kuin saattoi odottaakin. Ei mitään yllättävää. King ei edes toista itseään tässä kirjassa. Hän on unohtanut miten kirjoitetaan.

Ja pieni puollustuspuhe Rowlingille. Potterien ei nyt varsinaisesti voi sanoa toistavan itseään. Niissä on vain toistuvia asioita, joiden tärkeydestä muistutetaan, kuten juuri tuo arven aiheuttama kipu. Jos siitä ei olisi mainittu sitten ykköskirjan ja sitten täräytetty seuraavan kerran nelosen lopussa niin... Rowling kertaa ja muistuttaa ei toista. Toistoa kannattaa alkaa etsiä sen jälkeen kun kirjailija tekee kirjalleen jatko-osia (Eddings: Belgarion -> Mallorea).

Nuorten teinikirjoista, ei nyt kannata muuta etsiä kuin toistoa. Bertin päiväkirjat, sanoo mitään? Sillehän on tehty kaksi "jatko-osaa", pienille tytöille ja pojille.

Anki M

  • Ankeuttaja
Itseääntoistavat kirjailijat
« Vastaus #7 : Kesäkuu 01, 2005, 18:33:07 »
Tulee mieleen Kaari Utrio. Melkein kaikissa hänen kirjoissaan, jotka olen lukenut, on samantapainen juoni. Kirjat kertovat yleensä vahvasta naisesta, joka kokee kaikenlaisia kauheuksia, kituu onnettomissa avioliitoissa, menettää lapsiaan, sairastuu ym. Lopussa päähenkilö kuitenkin löytää ihanan miehen ja elää elämänsä loppuun onnellisena.

No, yksinkertaistin ja yleistin ehkä vähän liikaa. Tokihan Utrion kirjoissa ovat kiinnostavia eri historialliset aikakaudet ja niiden tavat. Taustat on tarkasti tutkittu.

katve

  • Ankeuttaja
Itseääntoistavat kirjailijat
« Vastaus #8 : Kesäkuu 02, 2005, 20:14:11 »
Kyllähän itseään toistaviin kirjailijoihin on tullut törmättyä. Yritin vähän aikaa sitten aloittaa Belgarionin tarua, mutten päässyt muutamaa lukua pitemmälle. Kirjassa ei ollut mitään, mitä en aiemmin olisi jostain lukenut.

Yksi syy jonkin tietyn (pitemmän) sarjan eri osien samankaltaisuuteen voi olla se, etteivät ne kaikki ole saman tekijän kirjoittamia. Minun käsittääkseni esimerkiksi tuon aiemmin mainitun Sweet Valley Highin kaikkia kirjoja ei ole tehnyt Francine Pascal, vaikka kannessa niin lukeekin. Hän kyllä loi henkilöt ja maailman, mutta kirjoilla on ollut muitakin kirjoittajia. Tästä tietysti seuraa se, että kirjat alkavat toistaa itseään. Hahmot eivät kehity eikä kirjoihin tule mitään uutta, kun sarja ei ole kenenkään "oma". Neiti Etsivillä on myös ollut useampia tekijöitä ja Carolyn Keene on salanimi. Tuskin sama kirjailija pystyisikään kirjoittamaan sataa kirjaa yhdestä ja samasta asiasta. Itsekin niitä kyllä joskus luin, tosin ihmetellen ainaista kesää ja Paulan ikinuoruutta.

Mitä pahaa Sweet Valley Highin ja Neiti Etsivien tyyppisten sarjojen ennalta-arvattavuudessa sitten on? Minusta ne ainakin olivat aikanaan ihan hauskaa viihdettä, vaikka aiheuttivatkin tietysti lopulta kyllästymistä.

Poissa Quinetta

  • Vuotislainen
    • http://kat5u.proboards41.com
Itseääntoistavat kirjailijat
« Vastaus #9 : Kesäkuu 04, 2005, 13:57:41 »
Jacqueline Wilson toistaa itseään todella paljon. Kirjojen päähenkilö on aina tyttö, jolla on joku huonosti. Joko se on paksu, ujo/hiljainen, ruma, syrjitty, outo, jne. Se ei ole koskaan koulun suosituin. Sitä aina kiusataan.

Päähenkilöllä on aina joku perheongelma. Joko on äiti kuollut, tai sitten äiti on hullu. Ja se on aina niin, että äiti on/oli aivan säkenöivän kaunis, upea ja jokamiehen unelma, mutta tytär ei sitten ole yhtään saman näköinen, vaikka toivookin että olisi äitinsä näköinen. Ja vaikka äiti on säkenöivän kaunis, sillä on aina joku vika. Joko se on kuollut, se on hullu tai sitten se on alkoholisti.

Aika rasittavaa. Myös Viisikko kirjat toistavat, mutta siitä onkin jo keskusteltu täällä. (aina on kesäloma, aina ne joutuvat pulaan, aina ne selviävät jollain tavalla)

Minusta se on aika ärsyttävää, että mikään ei muutu kirjoissa, olivat ne sitten sarjoja tai yksittäisiä kirjoja. Se häiritsee, kun ei tule mitään uutta.
Roolipelien Maailmankaikkeus - (melko) aktiivinen Roolipelifoorumi.

chimera

  • Ankeuttaja
Itseääntoistavat kirjailijat
« Vastaus #10 : Kesäkuu 06, 2005, 19:14:46 »
Niinkuin tässä on jo monet aikaisemmat ovat sanoneet, niin Sweet Valley High toistaa itseään. Äärimmäisen ärsyttävää lukea samoja alkuja kerta toisensa jälkeen. Sille ei toisaalta voi mitään, koska kaikki eivät ole saman kirjoittajan tekemiä.

Kuten Quinetta jo mainitsi, Jacquiline Wilson toistaa itseään.
Se on kirjailijalle epäedullista ja lukijalle häiritsevää, etenkin jos kirjailijalla on useampi ilmestynt kirja ja kaikissa hoetaan samaa.

Onhan niitä muitakin, mutta koska niitä on jo niin paljon tässä käsitelty, niin taidan jättää ne sanomatta. :)

Poissa Gwyneth

  • propagandisti
  • Vuotislainen
  • nukkuu
Itseääntoistavat kirjailijat
« Vastaus #11 : Kesäkuu 09, 2005, 21:53:12 »
Pitää minunkin pistää lusikkani tähän soppaan, vaikka taidankin lähinnä toistaa mitä muut ovat jo sanoneet.  Mutta.  Kirjailija voi toistaa itseään monella tapaa, eikä se aina ole välttämättä häiritsevä tai huonokaan asia.

On kirjasarjoja, joita minä ajattelen sellaisina tiedät mitä saat -kirjoina.  Tällaisia ovat esimerkiksi Viisikot, Kaari Utrion kirjat tai Neiti Etsivien tapaiset kirjasarjat, jotka kirjoitetaan tietyn kaavan mukaisesti.  Kirjojen tarkoituskaan ei ole, että päähenkilöt kehittyisivät johonkin suuntaan tai että sarjan seuraava kirja tarjoaisi jonkun perustavanlaatuisen yllätyksen lukijalla.  Esimerkiksi Neiti Etsivien kirjoittajat saavat hyvin tiukat ohjeet, joiden mukaan kirja on kirjoitettava eikä kirjoittajalla ole juurikaan liikkumavapautta henkilöiden suhteen.  Eivätkä tällaiset tiedät mitä saat -kirjat ole pelkästään ärsyttävä ilmiö.  Ne ovat kirjoja, joihin on mukava tarttua kun on väsynyt tai kun haluaa muuten vaan jotain kevyttä ja viihteellistä lukemista.  Minulla ei ole telkkaria ja joskus minä vaan haluan lukea joutumatta kummemmin keskittymään kirjan sisältöön tai seuraamaan juonta.  

Lainaus käyttäjältä: "Agrippa"
Itse asiassa ideani oli kyllä sanoa se, että kaikki, mikä toistuu joka kirjassa samanlaisena, ei välttämättä ole pahasta. Kirjailijalla voi olla joka kirjassa jokin oma "tavaramerkki" josta hänet tunnistaa

Aivan.  Kirjailijalla voi olla jokin "tavaramerkki", kirjailijan sormenjälki, jokin pieni asia, joka toistuu kaikissa kirjailijan kirjoissa.  Minun koen sen yleensä lähinnä hauskaksi, kunhan se ei korostu liikaa vaan on pikemminkin sellainen pieni juttu, jonka lukija voi huomata tai olla huomaamatta.  Eipä tule nyt kyllä mitään esimerkkiä äkkiseltään kirjallisuuden puolelta mieleen tällaisesta toistosta.

Hikka mainitsi Pratchettin nimen aikaisemmin tässä keskustelussa.  Kyllä, Pratchett toistaa samoja vitsejä ja ajatuksia kirjoissaan.  Hän tuntuu kehittelevän jotain ajatusta eteenpäin, pyörittelevän sitä mielessään samalla kun kirjoittaa.  Minua sellainen ei haittaa ollenkaan, ei ainakaan Pratchettin tuotannossa.  

Minä en nyt missään nimessä yritä sanoa, ettei minua häiritse vaikka kirjailijat ja kirjasarjat toistaisivat itseään uudestaan ja uudestaan.  Mutta minun mielestäni se vaan ei aina ole häiritsevää.  Usein kyllä on.
"Valistus on vallan ydin!" ~ Nuva Oy
Fikkejäni mm.: Kyllä vaistomme tuntee sen ja Kuinka kuolonsyöjiä tehdään

Namar

  • Ankeuttaja
Itseääntoistavat kirjailijat
« Vastaus #12 : Kesäkuu 10, 2005, 13:29:17 »
Onko joku maininnut jo Lemony Snicketin Surkeiden Sattumusten Sarjan? Ne jos jotkin toistavat itseään. Aina sama kaava, kolmikko menee aina uudelle sukulaiselle, sitten se kreivi en-muista-minkä-niminen tulee sinne valeasussa ja yrittää napata lapset. Ja jos se lasten huoltaja on ollut tuolloin mukava, niin yleensä hän kuolee. Aina toistetaan miten Klaus on lukutoukka, Violet keksijä jonka pitää sitoa tukkansa sillä nauhalla ja miten se vauva (en muista nimeä) on hyvä puremaan. Ja aina kolmikko joutuu ratkomaan jotain.. Pitkästyttävää.

Ja kuten Girabbit jo mainitsi, niin ne Replicat. Hänen tänne kirjoittamiensa juttujen lisäksi on vielä yksi seikka; joka ikisessä kirjassa selostetaan se projekti kuunsirppi. Raah! Siitä tulee hulluksi xP

Sohvilainen

  • Ankeuttaja
Itseääntoistavat kirjailijat
« Vastaus #13 : Kesäkuu 12, 2005, 12:33:01 »
Joku jo tuolla mainitsikin, minustakin joissakin kirjasarjoissa on kivaa että ne toistavat itseään. Tarkoitan nyt sellaista, esim. Mystery Clubit, ne ovat ehdottomasti yksi lempi sarjoistani. Niissä tapahtuu rikos ja nuoret selvittävät. AIna kuitenkin he selvittävät sen mitä erilaisin keinoin ja koskaan ei puutu jännitystä.

Jotkut myös sanovat, että kuuluisan kirjailijan Enid Blytonin salapoliisikirjat joita ahmin, toistavat itseään. Niissäkin on aina erilainen juoni ja sitä ei yleensä arvaa. Olen lukenut hirveästi Enidin salapoliisikirjoja ja aina on ollut aivan mahtava lukukokemus.

Lainaus
Agrippa kirjoitti:   
Itse asiassa ideani oli kyllä sanoa se, että kaikki, mikä toistuu joka kirjassa samanlaisena, ei välttämättä ole pahasta. Kirjailijalla voi olla joka kirjassa jokin oma "tavaramerkki" josta hänet tunnistaa
Juuri näin. Tätä tarkoitan.

Poissa Decamerone

  • Vuotislainen
    • www.decamerone.vuodatus.net
Itseääntoistavat kirjailijat
« Vastaus #14 : Kesäkuu 13, 2005, 19:20:44 »
Kannattaa muistaa, että esimerkiksi juuri Surkeiden Sattumusten Sarjassa toistoa käytetään tehokeinona. Vaikka äidinkielenopettajanikin aikanaan suositteli välttämään toistoa tarinassa tms, on se myös tehokeino. Tosin tehokeinoja tulee osata käyttää, jotta ihmiset jaksaisivat niitä lukea. Esim Harry Potter on hyvä esimerkki onnistuneesta tehokeinojen käytöstä.

Tietysti on myös monia erityisesti varhaisnuorille suunnattuja sarjoja, joissa toisto on mennyt käsistä. Silti nämä silkassa rahastustarkoituksessa tehdyt kirjat myyvät. Esimerkkeinä Sweet Valley Hight, R.L. Stinen kirjat, Replica sun muut vastaavat, joihin on ilmestynyt useampi kymmenen kirjaa. Näillä rahastetaan. Ei ne todellakaan ole mitään korkealentoista tahi hyvää kirjallisuutta, vaan hyvin yksinkertaisia, ja mahdollisimman halvalla käännetty eri kielille.
On vaikeaa olla rohkea, kun on vain Hyvin Pieni Eläin.

Poissa Henriqe

  • Ikuinen uneksija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Kaukana tästä todellisuudesta
Itseääntoistavat kirjailijat
« Vastaus #15 : Joulukuu 17, 2006, 10:48:25 »
Neiti etsiviä en voinut sietää juuri toiston takia, kun olit lukenut yhden kirjan, tiesit kaikkien lopputulokset lähes poikkeuksetta. En koskaan oppinut niistä pitämään.
Merja Jalon "Nummelan ponitallit" olivat aina samanlaisia, mutta niistä pidän. Kymmenet kirjat olen lukenut moneen kertaan, koska pidän hahmoista ja ennen kaikkea loistavasta huumorista valtavasti.

Lainaus
Uene kirjoitti:
Eoin Colfer. Onko joku vielä maininnut sitä? Kun vertaa Artemis Fowl kirjoja siihen yhteen toiseen, hmmm, Toivomuslista (?) niin on hälyttävän paljon samankaltaisuutta. ...  En ole lukenut vielä sitä jotain, supernaturalisti (?????) tai vastaava, mutta vaikutti siinäkin tiettyjä vastaavaisuuksia olevan.


Todellako? Minä olen lukenut kaikki Eoin Colferin kirjat enkä ole huomannut yhtään mitään. Mielestäni ne ovat kekseliäiti ja erilaisia, esimerkiksi Artemis Fowleissa ei juututa samaan keijut vastaan ihmiset -asetelmaan, vaan henkilöiden suhteet muuttuvat jokaisessa kirjassa. Olisi kiva tietää, mikä niissä on teidän mielestänne niin toistoa? ^^
Kaikki ficcini täällä

Henriqe on muualla Carolynne

Vendela

  • Ankeuttaja
Itseääntoistavat kirjailijat
« Vastaus #16 : Joulukuu 18, 2006, 17:24:30 »
Lainaus käyttäjältä: "Anki M"
Tulee mieleen Kaari Utrio. Melkein kaikissa hänen kirjoissaan, jotka olen lukenut, on samantapainen juoni.

Kyllä, yhdyn tähän. Myös romanttisen somaanin juonikaavaksi sitä kutsutaan, mutta pitää aivan paikkaansa. Tällä samalla kaavalla ovat kirjoittaneet sadat muut kirjailijat. Toisaalta siinä on puolensa, ainakin tietää että loppu on onnellinen ;) Jos nimittäin hakee joka kerta sitä samaa!

Mieleeni tuli myös Dan Brownin Da Vinci koodi ja Enkelit ja demonit. Näissä kahdessa kirjassa on todella paljon samankaltaisuuksia. Tietenkin niissä on myös eroavaisuuksia, mutta liikaa samaa. Vaikka molemmissa seikkailee sama päähenkilö, en pysty mieltämään noista kahda "sarjaksi" vaan ne ovat itsenäisiä kirjoja. Asia olisi aivan eri, jos kirjailija olisi ilmoittanut niiden kuuluvan yhteen.

Monet ovat maininneet myös Eddingsin tuotantoa, enkä voi muuta kuin hymyillä ja nyökytellä. En jaksanut lukea Reginan laulua loppuun, koska siinä oli niin paljon toistoa aikaisemmista kirjoista.

//muoks.
Tuli mieleen vielä Diana Gabaldon (mm. Muukalainen -sarja). Hän toistaa itseään jonkin verran tietyillä fraaseilla. Homma toimii jos hän käyttää saman fraasin kerran jokaisessa teoksessaan, mutta jos se esiintyy kolme-neljä kertaa, se alkaa maistua puulle. Lisäksi hänellä on tapana käyttää joitain ideoita pari kertaa, muokattuna tosin, mutta silti.

Olivia

  • Ankeuttaja
Re: Itseääntoistavat kirjailijat
« Vastaus #17 : Joulukuu 27, 2006, 21:28:58 »
Lainaus käyttäjältä: "mimmu"
.

Esim. Onko kukaan muu ku mä lukenu Tuija lehtisen "aikuistuotantoa"(Hui ompas hieno sana. "Itekkö keksit, mistä arvasit") Olen lukenu nyt aika monta kirjaa jo, ja tämä seikka että joka kirjassa on joku sama juttu, rasittavaa


Olen huomannut saman, mutta Tuija Lehtisen nuorten kirjoissa. Parhaiten sen huomaa, jos omistaa Kundi kuin kameleonti - novellikirjan. Jokaisessa novellissa esiintyy tyttö jolla on jollainlailla punaiset hiukset. Melkein kaikista tytöistä mainitaan se, että he ovat pienikokoisia ja heillä on muotoja vähän, mutta kadehtivat kuitenkin kaverinsa parempi täyteläisempiä muotoja. Mutta syyllistyn ehkä samaan, pidän todella paljon siitä että kirjoitan kaikki tytöt punahiuksisiksi ja vihreä silmäisiksi. Minusta se on vaan niin hieno yhdistelmä.

Poissa Shirlene

  • Surusilmä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Itseääntoistavat kirjailijat
« Vastaus #18 : Joulukuu 27, 2006, 21:51:03 »
Joo munki on kyllä pakko mainita että Sweet Valley Highit ja R.L.Stinen kirjat toistaa koko ajan.

Onkohan joku jo maininnutkin Merja Jalon Nummelan Ponitallit? Muistan kun joskus 9-vuotiaana ihan mielissään lukkiin ja  luinkin niitä monta. Nyt tässä ihan lähipäivänä järkytyin kun näin kirjakaupassa Nummelan Ponitallin uuden kirjan! Lainasin sen jälkeenpäin kirjastosta ihan kiinnostuksen vuoksi. Sainkin huomata että päähenkilön (Kikan) hevonen joka oli kuollut jossain aiemmassa kirjassa onkin elossa! Oli pakko jättää kirja kesken. Siis huhhuijjaa.
Samoin Marvi Jalon kirjat ovat toistavia.
Huh huh[/b]
"Being sad with the right people is better than being happy with the wrong ones."

Poissa Browey

  • Vuotislainen
Itseääntoistavat kirjailijat
« Vastaus #19 : Tammikuu 08, 2007, 17:55:48 »
Olen lukenut kolme Dan Brownin kirjaa ja olen Vendelan kanssa samaa mieltä siitä, että Brownin kirjat ovat hyvin itseääntoistavia: melkein jokaisen kirjan prologissa tapahtuu murha, jota Robert Langdon ryhtyy selvittämään apulaisensa kanssa. Enkeleissä ja demoneissa sekä Da Vinci -koodissa päähenkilön apulainen oli murhatun henkilön sukulainen (Vittoria oli Leonardo Vetran adoptiotytär ja Sophie Neveu Jacques Saunieren lapsenlapsi). Jokaisessa näistä kolmesta kirjasta päähenkilöt yritetään joko murhata tai heitä ajetaan takaa. Tapahtumat ovat moniosaisia, ja totuus alkaa selvitä vähitellen. Kun kaiken takana oleva henkilö lopulta paljastuu, lukija saa huomata, että henkilö oli kaikista epätodennäköisin epäilty, jolla oli kuitenkin omat, ennalta-aavistamattomat motiivinsa murhaan.

Enkelit ja demonit, jonka luin toisena Brownin kirjana Da Vinci -koodin jälkeen, pystyin jännittämään loppuun saakka, sillä siinä vaiheessa en osannut vielä epäillä, kuinka kaavamaisesti Brownin kirjat kulkevatkaan. Meteoriitin luin kuitenkin läpi hyvin pikaisesti lähinnä ajatellen epätodennäköisiä syyllisiä ja lopulta osuin oikeaan sen suhteen. Toivottavasti Brown ei toista itseään ja vanhoja kirjojaan koko kirjailijauraansa, koska muuten hänen kirjansa ovat todella hyviä.

Spoilaa Dan Brownin kirjoja
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

//Tinna muoksi spoilerivaroituksen.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 07, 2008, 21:19:43 kirjoittanut Tinna »

Poissa Tuulikeiju

  • Vuotislainen
Itseääntoistavat kirjailijat
« Vastaus #20 : Tammikuu 09, 2007, 14:27:47 »
Minäkin olen huomannut Tuija Lehtisen punatukkainentyttö- toiston. Eihän siinä sinänsä mitään pahaa, mutta kun jokaikinen on luonteeltaankin aikalailla samanlainen. Ja tosiaan aina tuo, että siroja ja pieniä, ja kaikki jätkät tykkää. (Eihän siinä mitään pahaa, itsekin punapää, mutta...) Alkaa vain pikkuhiljaa ärsyttää, kun ei ole tavallaan mitään uutta niissä kirjoissa. Ja aina kyse on jostain vahvasta naishenkilöstä, joka itsenäistyy/on jo itsenäistynyt. //off-topic: Viimeisin Laura-kirja oli aika hutaisemalla tehty. Melkein kuin olisi vain haluttu saada se sarja päätökseen.//

R.L.Stine. En pidä kirjailijan tyylistä, mutta siltikin olen niitä lukenut. Ja tosiaan. Aina, lähes aina, samanlainen loppu. Pahis/pahuus jää eloon ja tämän elintärkeän tiedon jälkeen kirja loppuu kuin seinään. Onhan se sinänsä ihan kiva tyylikeino antaa lukijan itse päätellä kirjasta loput ja saada miettimään, että mitäs tässä tapahtuukaan, mutta... liika on liikaa.
It's easier not to do things than left them undone.

Poissa Carlos

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • LiveJournal
Itseääntoistavat kirjailijat
« Vastaus #21 : Tammikuu 09, 2007, 21:05:04 »
Heti ensimmäiseksi mieleen tulee merisotaa käsitteleviä romaaneja kirjoittava Douglas Reeman. Olen tutustunut vain hänen toiseen maailmansotaan sijoittuviin kirjoihinsa, joten muista ei ole tietoa. Niissä on kuitenkin lähes poikkeuksetta aina samat peruselementit.
(Viestin loppuosa sisältää lieviä spoilereita, joten pahasti allergiset hypätköön yli.)
Kirjan päähenkilö on yleensä luutnantti tai kapteeni, joka on menettänyt edellisen aluksensa (yhdessä kirjassa hän on lentäjä) ja näkee siitä painajaisia. Hän on joutunut esimiehensä epäsuosioon, mutta on kirjan alussa saanut komentoonsa uuden aluksen ja mahdollisuuden näyttää taitonsa uudestaan. Muistaakseni hänellä on yleensä myös suhde kyseisen esimiehen vaimoon. Alus on aina melko pieni ja joutuu kohtaamaan ylivoimaisen vihollisen, mutta päähenkilön neuvokkuuden takia voittaa kuitenkin.
Kirjoissa ei sinänsä ole mitään vikaa ja jos aihepiiri kiinnostaa niin kannattaa lukea, jos perusjuonen kierrättäminen ei häiritse.

Poissa talitintti

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Skeptinen pessimisti
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Itseääntoistavat kirjailijat
« Vastaus #22 : Tammikuu 20, 2007, 12:42:45 »
Itse olen huomannut Dan Brownin kirjoissa tietyn saman kaavan. Olen lukenut hänen kirjoistaan kokonaan vain Meteoriitin ja Da Vinci -koodin. Enkelit ja demonit ovat vaiheessa, mutta kuitenkin olen löytänyt siitä kirjasta jonkun verran samankaltaisuuksia muihin Brownin kirjoihin.

SPOILAA tapahtumia

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

//Tinna muoksi spoilervaroituksen.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 07, 2008, 21:20:38 kirjoittanut Tinna »
Kirk: My Nikon is state of the art. Max: Oh, I've got a Nikon too. It's an N64 with 3D matrix metering, 35 to 210 zoom. What have you got? Kirk: It's a Nikon. (Gilmore Girls)
---
Rory: I just don’t want to be queen. Tristan: Me either [pause] King - I don’t want to be king. (Gilmore Girls)

Annabelle

  • Ankeuttaja
Vs: Itseääntoistavat kirjailijat
« Vastaus #23 : Heinäkuu 02, 2007, 00:45:26 »
Kirjailija joka toistaa itseään kirjasta kirjaan on Maeve Binchy. Pohja on aina sama: päähenkilö on nainen ja tapahtumapaikka Irlanti. Naisissa on muutenkin samankaltaisuutta. Minusta Binchyn kirjoissa kuitenkin on tiettyä turvallisuutta, ja juoni on jollain tavalla erilaista joka kirjassa. Oli hieman pelottavaa, kun tapahtumapaikka Taverna tähtien alla-romaanissa oli Kreikka. Iik! Kannattaa lukea Binchyä. Aloittaa kannattaa vaikka kirjasta Ei aina käy niin.

Marionett

  • Ankeuttaja
Vs: Itseääntoistavat kirjailijat
« Vastaus #24 : Heinäkuu 11, 2007, 11:29:16 »
Itselläni tulee heti mieleen nimiä toistavat kirjailijat. Esimerkkinä Agatha Christie, jolla on lähemmäs jokaisessa kirjassa Edward(mikä on hiukan hankalaa Houkutuksen luettuani ja siihen tykästyttyäni), ja muutamia muitakin 'vakionimiä' on tullut huomattua, niitä en kyllä ole painanut mieleeni, Edwardin huomaan aina juuri Houkutuksen takia.
No, muita itseän toistavia kirjailijoita ei nyt tule tässä topikissa mainittujen lisäksi mieleen, mutta tuo nimihomma toisinaan ärsyttää.