Kirjoittaja Aihe: Väinö Linna: Tuntematon sotilas  (Luettu 10345 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Vilena

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Väinö Linna: Tuntematon sotilas
« : Lokakuu 12, 2007, 20:09:02 »
Olen vastikään lukenut kyseisen kirjan kouluun liittyen ja koin elämäni yllätyksen - Tuntematon sotilas on tosi hyvä! Ryntäsin siis tänne keskustelemaan kyseisestä opuksesta ja järkytyin, kun sillä ei ollutkaan omaa keskustelua! Täältä siis pesee.

No niin te, jotka olette Tuntemattoman (tai vaihtoehtoisesti Sotaromaanin) lukeneet, luitteko sen omatoimisesti vai koulussa? Mitä odotit kirjalta ennen kuin olit aloittanut sen? Muuttuiko ajatukseksi lukemisen aikana? Mitä pidit kirjasta? Lempi- ja inhokkihahmosi? Muuta, joka kosketti/ärsytti/nauratti lukiessasi?

Minä oletin sen olevan todella tylsä. En tiennyt siitä entuudestaan mitään muuta kuin Antti Rokan, joka aika usein jossain muodossa monissa tietovisailuissa on esillä. En myöskään ole katsonut kirjasta tehtyä elokuvaa, joten ennakkotietoja ei ollut nimeksikään. Odotin sen olevan hyvin pitkäveteinen ja raskas - toisin kävi. Minun tehtäväni oli tarkkailla Lahtista, josta täytyy pitää puhe koulussa tämän jakson lopussa. Kirjan kerronta on mukaansatempaavaa, vaikka välillä murteet piti lukea huolella, että ylipäätään ymmärsi mitä sanotaan. Linna on myös saanut aikaa mielenkiintoisia ja moniulotteisia henkilöhahmoja. Kirjassa oli myös joitain fraaseja ja sanontoja, joiden alkuperästä minulla ei aiemmin ollut aavistustakaan. Pistän tämän lopun nyt spoilerin taakse, älä lue ellet tahdo spoilaantua.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Kaiken kaikkiaan voisin nyt kirjan luettuani suositella sitä jokaiselle suomalaiselle, ei tee yhtään pahitteeksi lukea. Vaikkakin luulen, että jos olisin lukenut sen jo yläasteella, en olisi pitänyt siitä yhtä paljon kuin nyt pidin. Hyvää huumoria ja mukavia murteita :)
Humor me.

celtus

  • Ankeuttaja
Vs: Väinö Linna: Tuntematon sotilas
« Vastaus #1 : Lokakuu 12, 2007, 20:53:30 »
Luin Tuntemattoman sotilaan koulussa joskus yläasteen lopussa ja rakastuin täysin. Jotenkin mussa heräsi järjetön kunnioitus isoisiäni ja muitakin sodassa taistelleita kohtaan ja sitten toisaalta se oli vaan hyvin kirjoitettu hieno kirja, jollaset vaikuttaa aina!

Minun täytyy nyt tunnustaa että muistikuvat kirjasta ovat melko vähäiset, joskin minulla on mukava yleiskuva edelleen kallossani! :) Mä muistan tykänneeni Koskelasta, Rokasta, Lehdosta ja myös Vanhalasta! Minusta se Vanhalan khihittely oli lähinnä hupaisaa..

En odottanut kirjalta paljoakaan, en uskonut sotakirjan sävähdyttävän, toisinpa kävi. Hauska kirja kaikinpuolin! Murteita oli kiva lukea, kirja on täynnä mahtavaa huumoria ja oli hurjan ovela huomata, miten monet nykypäivän vitsit ja sananparret ovat sieltä kotoisin!

Luepa seuraavaksi Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla! :) Uskoisin että tykkäät, jos tykkäsit Tuntemattomasta JA varsinkin kun mainitsit tykänneesi Koskelasta!

-Rhonwen

Poissa Steelsheen

  • Narsissisti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • not your girl
    • Imaginary
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Väinö Linna: Tuntematon sotilas
« Vastaus #2 : Lokakuu 15, 2007, 22:05:28 »
Minä luin Tuntemattoman - hmm - ysillä, ja ihastuin kanssa täysin. Luin sen kylläkin koulun takia, mutta luultavasti olisin lukenut sen ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa (opettajallamme oli jostain syystä ennakkoasenteena "pojathan voivat sitten lukea Tuntemattoman", joten piti puoliksi ihan kiusallaan valita se). Taisin sitten esitelmöidä siitä aiheella 'Tuntemattoman henkilöt ja heidän suhtautumisensa sotaan'. Esitelmä oli aika pitkä ja siinä oli aika paljon lukunäytteitä...

*Allekirjoittaa tähän väliin edelliset viestit suunnilleen kokonaan.*

Minulla ei ollut pahemmin ennakko-odotuksia lukemaan lähtiessäni, en ollut edes elokuvaa nähnyt ainakaan kokonaan, joten tiedossa oli lähinnä se, että klassikkoa tässä nyt luetaan, eikä se sitten pettänytkään. Omiksi suosikkihahmoikseni nousivat Koskela, Hietanen ja Vanhala sekä tietysti Rokka. Ja sieltä tosiaan löytyi kauheasti tuttuja fraaseja joita en osannut kuvitella sieltä kotoisin oleviksi. Sen lukemisesta lähtien ollaan erään kaverin (joka myöskin luki sen) kanssa heitetty melkein jatkuvasti Tuntematon-läppää. Ollaan niin olevinamme kun tiedetään ne samat jutut kuin puoli Suomea :D

Ehkä minunkin pitäisi lukea Täällä Pohjantähden alla. Se on itse asiassa ollut suunnitelmissakin nämä pari vuotta, mutta aina jäänyt. Ehkä... joululomalla :)
"If people don't know what you're doing, they don't know what you're doing wrong."

Poissa Milgia

  • Clandestine
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Miittiriippuvainen
Vs: Väinö Linna: Tuntematon sotilas
« Vastaus #3 : Lokakuu 15, 2007, 23:05:30 »
Olen nähnyt leffan, luettiin äikän tunnilla katkelma siitä kun käsiteltiin murteita.
Siinä oli Rokan ja vääpeli Lammion (vai mikä se oli) keskustelu.
Kiinnostuin kirjasta heti,suunnitelmissa olisi että lukisin tämän kirjan keväällä kun on aikaa ja potterin odotus menisi joutuisammin..

Minusta on aika tyhmää että opettajat olettavat että vain pojat olisivat kiinnostuneita Tuntemattomasta sotilaasta..

Muoksi sitten keväällä mielipiteeni kirjasta,ennakko suosikkini on luultavasti Rokka tai se joka sanoo siinä;"Rätei ja lumpui" .Sitten nähdään ovatko ne kirjassakin yhtä kivoja hahmoja..

« Viimeksi muokattu: Lokakuu 15, 2007, 23:13:14 kirjoittanut Milgia »
"Summer lovin' had me blast
Summer lovin' happened so fast
I met girl crazy for me
Met boy cute as can be."

Poissa Liberty

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • http://liberty.vuodatus.net
Vs: Väinö Linna: Tuntematon sotilas
« Vastaus #4 : Lokakuu 16, 2007, 18:36:06 »
Minulla on jo valmiiksi paha maku suussa Tuntemattomasta sotilaasta. En saa itsestäni sitä innostusta, että alkaisin tosissani lukemaan sitä, koska kyseessähän on pakkopulla. Koulussa luettavista pakollisista kirjoista puuttuu itse löytämisen viehätys ja se jotenkin muuttaa hyvänkin kirjan vastemieliseksi. Olin ysiluokalla iloinen siitä, että opettajamme unohti luetuttaa Tuntemattoman meillä, mutta olisihan se pitänyt arvata, että kyseinen opus kuuluu myös lukion äidinkielen oppimäärään. Nyt siis on sen aika.

Olen kahdessa viikossa saanut luettua vaivaiset 30 sivua, vaikka normaalisti tuon pituinen kirja olisi vähintään viikossa ohitse. Lukunautintoa hidastaa tuo kirjan lukemisen pakollisuuden lisäksi sen raskaus. Aihe on jotankin liian rankka minulle käsiteltäväksi ja kaiken lisäksi kieli on outoa. En ole oikein hyvä lukemaan kirjoja, joita ei ole kirjoitettu nykysuomella ja jonka dialogiin on upotettu paljon murteita. Kaikkia sanoja joutuu jäämään pohtimaan kamalan pitkäksi aikaa ja jotkut lauseet vaativat jopa viiteen kertaan lukemista ennen kuin ymmärrän niistä mitään.

Toisaalta olen jo nyt tässä vaiheessa ihastunut kirjan huumoriin. Se jotenkin ihanan spontaania ja ei teennäistä. Kirjoissa on yleensä niin paljon vitsejä, joita on väkisin väännetty ja niistä jää teennäinen jälkimaku. Tuntemattoman sotilaan huumori on jotenkin niin arkipäiväistä ja ironista. On kamalan karua, että pojat ovat sotaan menossa ja yksi esimerkiksi jaksaa vaan jauhaa niistä naisista. Uskomattoman hyvin Väinö Linna on saanut tunnelmia vangittua pelkkään dialogiin. Arvostan häntä suuresti.

Toivon nyt, että saisin itsestäni kaivettua sen innostuksen, että saisin kirjan edes loppuun asti ja väännettyä siitä jonkinlaisen analyysin opettajalle. Olisin niin ylpeä itsestäni.
You are everything I want 'cause you are everything I'm not.

Poissa Helena T

  • Keijukaismuori
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: AccioQuill137
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Väinö Linna: Tuntematon sotilas
« Vastaus #5 : Lokakuu 16, 2007, 22:02:24 »
Tuntematon sotilas on varmasti yksi parhaista lukemistani kirjoista. Sen hahmot jäävät mieleen elämään ja sanonnat löytävät paikkansa arkielämässä.
Linna itse on sanonut kirjasta: "Tahdon antaa kaiken arvostukseni ihmisille, jotka koko onnettomuuden hartioillaan kantoivat, mutta itse sodalta minä tahdoin sen ottaa pois." Ja juuri ihmisistä ja heidän kohtaloistaan sodassa kirja kertoo. Ei sotajoukkojen liikkeistä tai strategioista tai maailman politiikasta muuten kuin hahmojen kautta.  Rokan sanailu, Koskelan yhdessä tekeminen, Lehdon kärttyisyys, Lammion kurinalaisuus, Hietasen positiivisuus, Rahikaisen kauppamiehen taidot, keitä kaikkia siellä kirjansivuilla nyt onkaan. Ja tämä mielestäni tekee hahmot läheisiksi.Nuorempana ihailin Rokkaa, ehkä juuri sanavalmiuden, sotilaallisten taitojen ja oman tien kulkemisen takia. Nyttemin näkisin itseni pitkälti Koskelan tapaisena johtajana.
Tähän liittyen (tai sitten ei). Opiskelen johtamista ja kehittämistä. Löysin kirjan Tuntematon sotilas ja johtamisen taito. Tässä analysoidaan keskeisten hahmojen johtamisprofiileja, niiden vahvuuksia ja kehittämisen kohtia. (Jos joku vaikka saisi lisäaineistoa koulutehtävään tästä.)
Ai niin, asuin toistakymmentä vuotta alueella, jonka kadut on nimetty Tuntemattoman sotilaan keskeisten henkilöiden mukaan. Onko muualla tällaisia katujen nimiä?

Intoa mahtavan kirjan lukemiseen niillekin, joille se on pakkopullaa! *Rientää etsimään kirjaa jälleen luettavaksi.*

Poissa Nemorosa

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Väinö Linna: Tuntematon sotilas
« Vastaus #6 : Lokakuu 19, 2007, 23:57:24 »
Tuntematon sotilas oli kyllä ehdottomasti positiivinen yllätys minullekin. Joskus lukiossa se luettiin, ja on tuo elokuvakin muutamaan kertaan tullut telkkarista katsottua (ainakin osittain..) kun se aina itsenäisyyspäivänä tuppaa tulemaan. Tykkään kyllä kirjasta enemmän kuin elokuvasta. En vain kyllä harmikseni hirveästi muista "juonta" (haastava juoni kun soditaan ja sitten soditaan, ja soditaan vielä hiukan lisää), mutta suosikkejani olivat ainakin Koskela ja Rokka.

Kirjassa oli yllättävän paljon todella hauskoja kohtia, en vain taaskaan muista hirveästi mitä, mutta ainakin nyt muistuu mieleen tuo rätei ja lumpui-juttu ja sitten se ahvena-kohta. :) Olihan siinä kyllä paikoitellen hiukan tylsempiäkin kohtia, toisaalta taas vähän turhankin jänniä ja aika rankkoja juttuja myös. Kun ajattelee että siellä ne papat ja isopapat yms. ovat menneet, että ei tämä ole mitään satua vaan ihan totta. Kyllä sitä lukiessa tuli ajateltua asioita. Oma pappani ei sodassa ollut, koska oli silloin vielä sen verran nuori, mutta hänen veljensä oli, eikä häntä koskaan löydetty. Sinne jäi, ei ole kuin pelkkä muistokivi hautausmaalla. Mummuni taas joutui lähtemään Karjalasta evakkoon lapsena. Että onhan tuo sota (tai no sodat, talvisodassahan nuo alueet menetettiin, kirja taas kertoo jatkosodasta) aika merkittävästi minunkin elämääni vaikuttanut, sillä tajusin, että jos koko sotaa ei koskaan olisi ollut, en olisi edes syntynyt, koska sitten mummuni ei olisi joutunut lähtemään, eikä hän olisi tavannut pappaani. Hupaisaa sinänsä..

No mutta meni hiukan rönsyilyksi. Tuntemattoman sotilaan lukeminen vaikutti kyllä aika paljon minuun, sillä sen jälkeen näin todella paljon sotaan liittyviä unia. Jossain olin itse sotilas (muistaakseni olin siinä mies) ja karasin metsässä lähellä kotiamme, toisessa taas olin lapsi joka katsoi sotilaiden menoa ja jossain taas minua ammuttiin selkään ja luulin kuolevani. Muitakin kyllä oli mutta nuo nyt tulivat mieleen. Eivät nuo unet oikeastaan mitään painajaisia olleet, paitsi ehkä tuo metsässä karaaminen. Siinä minua pelotti ihan älyttömästi kun menin pakoon jotain tyyppejä ja tulin kotini luo joka oli ihan pimeänä ja luulin että vanhempani olivat kuolleet. Eivät sitten kuitenkaan olleet, vaikka jotain hämärää siinä kyllä oli. Sitten jatkoin karaamista ja piilouduin jonkun kuusen alle odottamaan vihollisia pyssy kourassa. Herättyäni kyllä huokaisin muutaman kerran helpotuksesta ettei se onneksi ollutkaan totta.

Mutta pitäisi varmaan joskus lukea kirja uudestaankin, oli se sen verran hyvä ja ihan aiheellinen kyllä kaikkien lukea. Mutta ne unet voisi kyllä sitten jäädä vähän vähemmälle, kitoos..

Huvitus

  • Ankeuttaja
Vs: Väinö Linna: Tuntematon sotilas
« Vastaus #7 : Lokakuu 20, 2007, 11:04:38 »
Myös minulle Tuntematon Sotilas oli positiivinen lukukokemus. Joskus silloin kasiluokalla kun olin juuri muutenkin innostunut historiasta, päätin sivistää itseäni Tuntemattoman sotilaan verran. Luimme sen sitten myöhemmin vielä koulussakin, ja se tuntui olevan monelle aika vastenmielinen teos. Pidin kuitenkin kirjasta paljon, erityisesti siitä, että siellä raskaiden ja vaikeiden asioiden seassa pilkistelee huumori. Murteet tuovat kyllä mahtavasti värikkyyttä kirjaan.
Elokuva on myös tullut muutamaan kertaan katsottua, mutta siitä en pidä läheskään niin paljon kuin kirjasta. Kirjan lukemalla tavoittaa jotakin, minne elokuva ei ihan yllä.
Juuri mitään erityisiä ennakko-odotuksia minulla ei kirjan suhteen ollut, vaikka kai sitä aina jotain merkillistä odottaa kun tietää klassikkoa lukevansa.
Tosiaan aika monet suomalaiset lentävät lauseet saivat myös selityksen kun teoksen sain luettua. :)

Poissa Altego

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
Vs: Väinö Linna: Tuntematon sotilas
« Vastaus #8 : Lokakuu 20, 2007, 12:57:13 »
Minäkin luin Tuntemattoman sotilaan osana lukion äidinkielen kurssia. Edvin Laineen elokuvaversio oli tullut nähtyä muutamaankin kertaan aikaisemmin, joten tapahtumat olivat aika pitkälti selvillä ennen lukukokemusta. Kuvittelin siis ryhtyväni lukemaan vertaansa vailla olevaa klassikkoa.

Lukiessani ajattelin, että ihan hyvä kirjahan tämä on, mutta toisin kuin useimmat täällä, en yllättynyt ainakaan positiivisesti. Ehkä odotukseni olivat liian korkealla, mutta odotin kirjalta jotain paljon enemmän, jotain joka iskisi kuten Sibeliuksen Finlandia jokaisella kuuntelukerralla. Parhaaksi anniksi jäi lopulta henkilökuvaus ja huumori. Yllätyin siitä, kuinka viihdyttävä kirja oli, kun aiheena oli kuitenkin sota. Lempihahmokseni mainitsen Hietasen, jonka suhtautuminen muihin ihmisiin ja sotaan oli ihailtavaa.

Jälkeenpäin ajatellen olisi ehdottomasti pitänyt lukea sensuroimaton versio eli Sotaromaani alun alkaen. Lukemani perusteella sensuurin kohteeksi joutuivat juuri ne kohdat, joita eniten olin odottanut: sodan kritiikki ja poliittiset kannanotot. Onko täällä joku, joka on lukenut molemmat versiot ja osaisi kommentoida eroja?

EDIT: Täsmennetään nyt vielä sen verran, että en ole siis Sotaromaania lukenut, mutta olen lukenut kirjoituksia, joissa kommentoidaan sensuroituja osia (mm. Sotaromaanin esipuhe).
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 21, 2007, 12:34:06 kirjoittanut Altego »
Voiko nähdä Thestralin, jos on nähnyt kuolleen pikselin?

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Väinö Linna: Tuntematon sotilas
« Vastaus #9 : Lokakuu 21, 2007, 21:11:44 »
Sotaromaanissa murteet eivät ole ihan kohdallaan, sen verran ainakin tiedän. Itse en ole sitä (vielä) jaksanut kahlata läpi, vaikka sekin toki aikoinaan omaan hyllyyn hankittiin. Tuntemattoman sen sijaan olen lukenut liiankin monta kertaa sen jälkeen kun siihen joskus 14-vuotiaana pikku militaristina ensimmäisen kerran tartuin.

Lempihahmoni Tuntemattomassa on Koskela ja inhokkini Lammio. Kuinka yllättävää. Vilhosta onkin helppo pitää, varsinkin kun Täällä pohjantähden alla -trilogia kertoo myös hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan niin paljon, että hän tulee hyvin tutuksi. Muita suosikkejani ovat mm. Honkajoki ja Lehto, samoin "Ylen Sankia Priha" .

Joku mainitsikin jo, miten Tuntemattoman lukeminen auttoi ymmärtämään myös monia lentäviä lauseita. Tästä yhtenä esimerkkinä Miljoonasateen biisisssä Meitä jyrätään on pätkä "ja niin kuin Koskelan Vilho pohjantähtensä alla hankki vapaudenristinsä viimeisen, aion huomenna kohtalom telaketjuihin heittää kerrankin kasapanoksen", jota voi olla vaikea ymmärtää, jos ei ole Tuntematonta lukenut.
Constantem decorat honor

Vampyyrityttö

  • Ankeuttaja
Vs: Väinö Linna: Tuntematon sotilas
« Vastaus #10 : Lokakuu 22, 2007, 18:46:54 »
Tein viime vuonna eli kuudennella esitelmän Väinö Linnasta ja Tuntemattomasta sotilaasta. Siinä piti esitellä kirjailija ja joku hänen kirjoistaan. Sain 9. Ihan tyytyvänen olin. Luin ensimmäisen kerran Tuntemattomaan kaksi vuotta sitten kesällä, kun läysin sen pölysenä vintiltä. Ihan hyvä kirja. Joskus vähän vaikea lukuinen ja aika paljon kiroilua, mutta ei se paljoo häirinny. Kyllä mä neljä ja puol tähtee kirjalle annan. Monet lausahduksen on hyviä! Esim. Lehto: "Saatanan tonttu, mä sotken sut suohon." On mielestäni hyvä. Sille ollaa kavereitten kaa naurettu. :) Taidan ennen Itsenäisyyspäivää lukee uudestaan kun sillon tulee katottua se elokuva. ;)

Katariina

  • Ankeuttaja
Vs: Väinö Linna: Tuntematon sotilas
« Vastaus #11 : Lokakuu 23, 2007, 00:15:53 »
Elikkä! Eihän tämä kai sotakirjana mitenkään erityisen realistinen tai hyvä ole, enkä minä yleensä sotakirjoja luekaan. Tästä kyllä tykkäsin ihan tosissani. Huumori on hyvää ja henkilöhahmot eläviä. "Sotaromaania" en ole lukenut enkä varmaan luekaan.
Vanhala on mahtava, tunnistan siinä ehkä myös jotain itsestäni :)
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Lehto on mielestäni kyllä aika negatiivinen hahmo - sellainen kylmyys ei ole mielestäni ollenkaan ihailtavaa, ja olinkin iloinen aina kun se käyttäytyi kirjassa yhtään inhimillisemmin. Hietasesta en alunperin pitänyt, koska tuntui, että se on nimenomaan tehty sellaiseksi hahmoksi, josta täytyy pitää. Sitten vain tajusin, että se on sellainen hahmo, josta täytyy pitää. Mulle se on kirjan sankari.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Rokkaa en myöskään fanita mitenkään erityisesti, mutta onhan se hyvä hahmo ja hauska, sopii kirjaan mainiosti. Mitäs muuta.. Täytyy taas lukea kun tulee aikaa, en muista olenko lukenut tämän kerran vai kaksi kertaa, mutta joka tapauksessa siitä on aika kauan. HS:n sarja Tuntemattoman henkilöhahmoista oli muuten aika hyvä ja mielenkiintoinen, kannattaa tsekata se niiden jotka eivät ole vielä lukeneet. Löytyy kai HS:n nettisivuilta vielä.

Poissa Tuulikeiju

  • Vuotislainen
Vs: Väinö Linna: Tuntematon sotilas
« Vastaus #12 : Marraskuu 03, 2007, 20:34:53 »
Luin kirjan vasta eilen loppuun (pitää tehdä siitä äikän-tunnille joku arvostelu tms.) ja oli kyllä mielettömän hyvä. Samaa mieltä siitä, että alku oli tylsä, mutta loppua kohden parani koko ajan. Ja mä tykkäsin itse ainakin hirveästi niistä murteista vuorosanoissa, toi koko kirjaan oman värinsä. Ja kuten joku jo sanoikin, niin todellakin heräsi syvä kunnioitus isoisiä ja muita sotaveteraaneja kohtaan. Mieletöntä.

Lempihahmoiksi kirjan aikana nousi... no... niitä oli monta. Lehdon asenne oli jotenkin sellainen, että sille ei voinut muuta kuin nauraa. Tai siis ei nyt sillälailla nauramalla nauraa, mutta vähän pyöritellä päätään ja miettiä, että mitä pahaa maailma on kyseiselle sotamiehelle tehnyt. Loppujen lopuksi reilu mieshän se oli, vaikka vähän tunnekylmä. Sillä oli ikään kuin suojakilpi koko ajan päällä. Toisekseen pidin Koskelasta. Sen hiljainen olemus vain oli jotain, jota oli pakko kunnioittaa ja ihailla. Ja se miten se kohteli oman joukkueensa miehiä, tasavertaisena, oli ihan niin kuin yksi muista, niin että miehet jopa halusi sille jonkinlaisen erityisaseman kertoo kyllä paljon miehen statuksesta (taidanpa käyttää tuota lausetta siinä arvostelussa, hihhih). Ja Vanhalaankin ihastuin, se vaan oli niin kertakaikkisen hauska khihittelyineen ja kun se huusi niille venäläisille aina takaisin (mm. se legendaarinen "tuu täältä hakeen voita sen leipäs päälle" vai miten se nyt meni). Ja Ylen Sankia Priha -lempinimi sai repeämään nauruun totaalisesti. Äh, tästä kirjasta on vaikea etsiä ennemminkin henkilöitä, joista ei pitänyt, jos ei lasketa Lammiota, joka vain yksinkertaisesti oli ärsyttävä. Mainitaan nyt kuitenkin vielä Rokka. Ihan yliverto äijä, sen letkautuksille sai nauraa monessa kohdassa. Ja vaikka Antero Rokka olikin suurimman osan ajasta hilpeä, niin siihenkin sai pintaa syvemmän katsauksen, eikä se vain jäänyt sellaiseksi pintapuoliseksi hahmoksi.

Ne oli tosiaanki ihan parhaita ne kaiken maailman heitot ja sanakahnaukset. Niille tulee kyllä naureskeltua vielä kauan. Luin ainoana tyttönä poikien joukossa sen Tuntemattoman sotilaan ja nyt on jo heitetty inside-huumoria (tosiaan tuo puoli Suomea tietää samat jutut, kuten joku totesikin, mutta inside-huumoria se on silti *nauraa*).
It's easier not to do things than left them undone.

Uupikka

  • Ankeuttaja
Vs: Väinö Linna: Tuntematon sotilas
« Vastaus #13 : Tammikuu 14, 2008, 17:20:35 »
Minä luin kirjan viime keväänä, ysiluokan loppupuolella, kun äidinkielessä piti vielä jostain kirjasta repäistä kirjoitelman kaltainen "aine". Itse asiassa se oli Linnan Sotaromaani (siis Tuntemattoman ns. sensuroimaton versio), jonka luin läpi. Toista versiota en olekaan lukenut. Olin jo aikaisemmin nähnyt Edvin Laineen kirjan pohjalta ohjaaman elokuvan pariin otteeseen, mutta sitten ysillä päätin myös lukea kirjan läpi.

Oli tosi hyvä huomata, ettei kirjan läpilukemiseen tarvittu sen suurempia tietoja "armeija-termeistä" tms. joista minä en juurikaan mitään ymmärrä (mitä nyt sotilasarvoissa saatoin mennä välillä sekaisin, mutta muuten pysyin hyvin kärryillä). Kirjan henkilöhahmot olivat niin loistavia oikeastaan joka ikinen, että on vaikea käsittää miten joku on oikeasti onnistunut luomaan (vaikkakin ihan real-henkilöiden pohjalta) noin monta, suht moniulotteista kirjanhenkilöä. Toki monet hahmoista olivat yleensä sellaisia "ääripäitä", mutta joista suurimmasta osasta löytyi kuitenkin muitakin piirteitä ajan mittaan. Lammio tosin ei kovin moniulotteinen hahmo tainnut olla, mutta sellainen inhokki pitää aina kirjasta löytyä. :3

Oma suosikkini on aina ensimmäisestä elokuvan katsomiskerrasta lähtien Urho Hietanen. Ei siitä vaan pääse mihinkään.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Myös Kariluoto on kaikessa idealistisuudessaan todella sympaattinen hahmo. Mutta hänestä ei nyt sen enempää..

Seuraavaksi vuorossa on ehdottomasti Täällä Pohjantähden alla, kunhan koulukiireet vähän helpottavat. Siitäkin olen elokuvan nähnyt niin kymmenen kertaa, mutta kirjasarja pitää kyllä ehdottomasti myös ainakin kerran elämässä kahlata läpi. Sama Linnan Tuntemattoman kanssa. Suosittelen sitä ehdottomasti. :)

"Kattoka poja! Mää ole lentokone."
~ Hietanen

Iria

  • Ankeuttaja
Vs: Väinö Linna: Tuntematon sotilas
« Vastaus #14 : Helmikuu 10, 2008, 11:52:00 »
Tuntematon Sotilas tuli luettua ihan hiljattain, olenhan ysillä ja opettaja suositteli kahlaamaan sen läpi kirjoitelmaa varten. Ihan pakko ei siis varsinaisesti ollut, mutta tälläiselle kymppiä havittelevalle nördelle periaatteessa oli.

Se oli positiivinen yllätys minullekin. Opin kirjaa lukiessani varmasti enemmän sodasta kuin koko viime vuonna historiantunneilla yhteensä. Nimenomaan näiden peruskansalaisten sodasta.   Erinomaisesti kirjoitettu kirja: jokainen henkilöhahmo oli syvästi inhimillinen ja monta kertaa tuli naurettua niille mahtaville jutuille, joita ne heittelivät. Dialogit olivat todella luontevia. Suosikkini hahmoista on ehdottomasti Hietanen , ja seuraavina tulevat Honkajoki, Lahtinen ja Koskela. (Ja melkein kaikki kuolivat, nyyh.)

Linna käsittelee vakavaa aihetta kyllä hyvin. Kauheudet koetaan ihmismäisesti, ihan perussotamiehen näkökulmasta. Ja erinomaisia huomioita ja kritiikkiä sodan mielettömyydestä viljellään taitavasti henkilöiden puheessa. En kadu kyllä ollenkaan, että uskalsin tarttua tuohon tiiliskiveen.


Poissa Larten

  • Anarkisti tarhatäti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: Nimbuspumpkin12006
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Väinö Linna: Tuntematon sotilas
« Vastaus #15 : Maaliskuu 04, 2008, 17:12:40 »
Kirjoitinkin tästä kirjasta tuonne Lempikirjani (vai mikä se oli)- topiciin jonnekkin päin foorumia.

Tuntemattoman Sotilaan luin viime vuoden puolella, olin silloin vielä kasiluokalla. Opettaja hehkutti tätä luokalle ja pitihän se sitten lukea. :D
Luulin että koko kirja on vain tylsää jankkausta siitä kuinka kamalaa sota on ja plaa plaa - ja sitähän se oikeastaan olikin. Muttei tylsää, päinvastoin! Teos toi sodan ihan lähelle; sitä lukiessa tajusi, että sota on oikeasti käyty ja kuinka hirveä se loppujen lopuksi olikin. Se tosiaan tempaisi mukaansa ja olin yllättynyt, miten hyvin nälkä, suru, surkeus ja viha sotaa kohtaan tulivat esille. Kirja nauratti sopivasti, ja myös itketti.

Lehto on ehdottomasti paras hahmo kirjassa. Hänen tyly ja tavallaan välinpitämätön olemuksensa teki minuun vaikutuksen, ja osasin häneen samaistua. Kaikki hahmot olivat uskottavia, oikeastaan pelottavan uskottavia.
Jos sanon että taivas on musta
se on niin musta kuin tahdon sen olevan ja
jos sanon että maailma ei pyöri
se ei silloin pyöri, jumalauta

Poissa Starpiks

  • ヘルムットじゃないよ
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • "Olette sangen rumia ollaksenne keijuja"
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Väinö Linna: Tuntematon sotilas
« Vastaus #16 : Toukokuu 04, 2008, 12:22:50 »
Iik, en ole vastannut tänne!

Juh, eli Tuntematon on luettu täälläkin. Se oli pyörinyt mielessä jo muutaman vuoden, mutta sitten lukiossa se oli kirjalistalla ja tuli viimein luettua. En uskonut pitäväni siitä suuresti, ajattelin että se olisi raskas ja "suomalainen", mutta kirja on järjettömän hyvä! Se on kevyt lukea, joka tahtoo sanoa, että jokaista sanaa ei tarvitse syynätä viisi minuuttia ennen kuin ymmärtää miten se liittyy mihinkään. Siltikään tarina ei ole kevyt tai "humpukkamainen", vaan siinä on tasoja ja vivahteita, joita löytää uusilla lukukerroilla. Tarina ei sillä tavalla ikinä "kulu", vaan on aina uudenlainen. Ehkä suurin yksittäinen vaikuttavin asia tarinassa oli se, että se oli ihmisten tarina. Olen muutamia muitakin sotakirjoja lukenut, mutta ne helposti lipsahtavat sodan kuvailemiseen ja keskittyvät vain muutaman kohtalon kuvailemiseen. Tuntemattomassa oli kuin olisi oikeasti ollut komppanian mukana ja oppinut tuntemaan miehet.

Minunkin suosikkihahmojani on Koskela, yllättävää. Myös Rokka ja Hietanen löytyvät kärkipäästä. Ja toki Vanhala hihityksineen. Naureskelin itsekin ääneen välillä, kun Vanhala hihitteli. Kariluoto on taas mielenkiintoinen hahmo, koska hän on niin helposti inhottava kermakakkutakamuksineen ja taustaltaan, mutta osoittautuu kuitenkin ihan erilaiseksi kuin mitä ennakkoluuloni ajattelivat.
"The shortest verse in the Bible is, "Jesus wept". The only thing wrong with it is the past tense." -Fred MacIntire, Something Positive

No oonhan mä sentään sukua insinöörille... *pnish*?

Lucienne

  • Ankeuttaja
Vs: Väinö Linna: Tuntematon sotilas
« Vastaus #17 : Kesäkuu 09, 2008, 00:04:21 »
Minäkin olen lukenut Tuntemattoman sotilaan useampaan kertaan ja onhan se alkuperäinen Sotaromaanikin tullut kahlattua läpi. Pidän tästä kirjasta juuri uskottavien henkilöiden, todella mahtavan dialogin sekä kerrontatavan takia. Linna on kuvannut sotaa hyvin realistisesti tekemättä siitä kuitenkaan liian raskasta sulatettavaa. Monta kertaa Tuntematonta lukiessa saa nauraa ääneen ja kaikkiin sodan kauheuksiin suhtaudutaan siinä niin huumorilla, ettei voi muuta kuin hymyillä. Vaikka pelkkä positiivinen asenne ei aina autakaan, toivo elää silti.

Henkilöt ovat kirjassa hyvin keskeisessä osassa ja heissä on edustettuna melkein kaikki mahdolliset luonteenpiirteet. Itse pidin eniten Lammiosta, joka kaikessa perfektionistisuudessaan on jotenkin aivan mahtava hahmo. Lammio on monien inhokkihahmo, joten se, että pidän hänestä, herättää usein ihmetystä. Lammiosta on yritetty tehdä juuri sellainen henkilö, jota on helppo vihata. Koskela taas on tehty mahdollisimman sympaattiseksi ja hyväksi tyypiksi kaikinpuolin, mutta minä en ikinä ole sietänyt häntä. Koskela onkin ainoa inhokkini koko kirjassa. Hyviä hahmoja taas ovat Lammion lisäksi Asumaniemi, Honkajoki, Rahikainen ja Hietanen.

Sotaromaani poikkeaa Tuntemattomasta oikeastaan vain siinä, että siitä ei ole poistettu poliittisia viittauksia ja kaikkein härskeimpiä vitsejä. Myöskin kirosanoja on Tuntemattomassa huomattavasti vähemmän. Ei Sotaromaanissa mitään elintärkeää tietoa ole, mutta se kannattaa lukea, jos tahtoo saada lukukokemuksesta hieman enemmän irti.

Poissa Cassiopeia

  • Giliathin isosisko
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Hei, täällä taas!
Vs: Väinö Linna: Tuntematon sotilas
« Vastaus #18 : Kesäkuu 14, 2008, 23:36:33 »
Joo eli luin kyseisen kirjan noin vuosi sitten koulua varten, ja olin nähnyt Edwin Laineen elokuvaversion siitä, joten miulla oli jonkinlainen kuva siitä.

Linna kuvaa hyvin sotatilannetta sotilaiden näkökulmasta eikä ole hirveästi sotkenut politiikkaa mukaan, mikä oli hyvä asia. Kun luin sitä, ajattelin, että onkohan se isänmaan petturuutta, että nauran ja luen kuuluisaa sotakirjaa, mutta sitä lukiessa väkisinkin rupesi naurattamaan.

Henkilöt ovat kaikki niin erilaisia ja jokainen tuo oman persoonallisuutensa mukaan. Ja se, että siinä on eri murteita elävöittää tekstiä ihanasti. Itse ainakin pystyin helposti lukemaan niitä ja mm. Hietasen nopean murteen luin sillä tyylillä. millä se kuukuikin.

Lempihahmoni ovat Antti Rokka (siitä ei vaan voi olla pitämättä), Hietanen, Honkajoki ja Vanhala. Hietanen toi värikkyyttä tekstiin ja Honkajoen puhetyyli oli kyllä aivan omiaan (mm. harrastus: käpyjen keräily) ja Vanhala vaan oli niin kiva, kun se hihitteli siellä. Kaikki nämä olivat lisäksi rohkeita ja sankareita, kuten muutkin henkilöt kirjassa.

Sitten se loppu oli koskettava, kun niin monen elämä loppu tai moni haavottui. Mutta se oli kannattava lukukokemus :)
Maailmassa ei ole mikään mukavampaa kuin viihtyminen, eikä mikään ole helpompaa. -Mymmeli-

Minun mielestäni on hyvin vähän sellaista, mikä on turhaa. Ehkä puuron syöminen ja itsensä peseminen. -Muumipeikko-

Bettiina

  • Ankeuttaja
Vs: Väinö Linna: Tuntematon sotilas
« Vastaus #19 : Syyskuu 19, 2008, 16:09:35 »
Luinpa minäkin Tuntemattoman vihdoin nyt kun äidinkielen kurssilla piti jokin suomalainen yleissivistävä teos lukea. Lukemisen aloitin siinä mielessä ristiriitaisesti, että melkeinpä kaikki klassikot, joita olen lukenut0 ovat olleet jonkinasteisia pettymyksiä (tai sitten olen vain huono enkä tajua hyvää kirjaa), mutta Tuntemattoman kohdalla näin ei käynyt! Positiivinen yllätys mahtavan realistisena kuvauksena sodasta, mutta aiheella ja sen kurjuudella ei mässäillä. Oli kurjia hetkiä, mutta erityisesti minä pidin kirjan huumorista, mitä eri murteiden käyttö ehdottmoasti elävöitti. Pidin etenkin Rokan murteesta (esim. "tyttölöi"). Lempihahmoani on hieman vaikea sanoa, sillä minun pitää ehdottomasti luke kirja joskus uudestaan, jotta pääsen vielä enemmän hahmojen sisälle. Nyt ne tahtoivat mennä välillä aina sekaisin.. No ainakin Rokasta minä pidin, sillä hän oli esimerkillinen sotilas, joka hoiti hommansa kunnolla. Jotenkin pidin myös Asumaniemen AD/HD-maisesta ylivilkkaudesta ja nuoruuden innosta.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
No pitää ottaa itsenäisyyspäiväprojektiksi katsoa se Laineen elokuvaversio!

Kirja siis todella oli mahtava ja minullakin se herätti vyöryävää kunnioitusta sotiemme veteraaneja kohtaan. Niin moni on antanut henkensä, että meidän nykyinen hyvinvointimme on mahdollista. Sitä pitäisi aina välillä miettiä, kun tuntuu, että kaikki on paskaa täällä..

Poissa seitti

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • http://nokkosnoita.livejournal.com
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Väinö Linna: Tuntematon sotilas
« Vastaus #20 : Syyskuu 27, 2008, 19:37:41 »
Luin Tuntemattoman sotilaan joskus yläasteella. Ensin ei houkutellut kyseistä kirjaa lukea, mutta lopulta huomasin jopa pitäväni siitä. Ensimmäiset 50 sivua olivat ehkä raskaat lukea, mutta sitten pääsi kirjaan sisälle ja sen luki mielellään. Pitäisi lukea Tuntematon sotilas nyt vanhempana uudelleen, niin tajuaisi sen vielä paremmin. Tuntematon sotilas on minusta tärkeä kirja suomalaisuudessa kirjallisuudessa, sitä lukiessa todella tajuaa sodan ja Suomen itsenäisyyden merkityksen.
Lempihahmoni on ehdottomasti Lehto. Hänen vahva persoonansa vetosi minuun heti ja hän on vain koko kirjan hienoin hahmo. Spoiler! Lehdon kuolema oli kamala kohta, muistan sen vieläkin, varsinkin kun Lehto kuoli aika alussa. Mutta hänen tapansa kuolla on tietenkin hieno ja lopulta Lehdolle ei olisi voinut mitenkään muuten käydäkään... Toinen hahmo josta pidän, on Suden Tassu. Hänen hiljaisesta olemuksensa vetosi minuun paljon kirjaa lukiessa.
Muistan, että välillä niiden sotakohtausten lukeminen oli tylsää, kun niitä oli kuvailtu niin juurta jaksain. Toisaalta siinä sai tosiaan realistisen kuvan sodasta. Parhaiten muistan kohdan, jossa kaikki juovat kesällä itsensä humalaan ja joku henkilö ajatteli olevansa lentokone, en muista kuka... tuo oli niin huvittava ja hauska kohta. : D Myöskin vähän epätodellinen kohta, siksi se varmasti kiehtoo.
Ja oliko se Koskela, jonka peruja kuuluisa sanonta "Asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kun Ellun kanat", on? En muista varmasti kuka tuon sanoi, mutta tuo jäi mieleen niin hienona elämänviisautena. : 'D
you'll find me in a berlin bar
in a corner brooding

Darth Lily

  • Ankeuttaja
Vs: Väinö Linna: Tuntematon sotilas
« Vastaus #21 : Syyskuu 28, 2008, 20:11:13 »
Minäkin olen Tuntemattoman äikän kurssin yhteydessä lukenut. Kirja oli positiivinen yllätys, kun meille kerrottiin että pitää lukea Tuntematon, ajattelin että "Voi tuska, joku vanha kuiva klassikko!". Kirja oli kuitenkin todella hyvä.

Aluksi murteet häiritsivät ja niitä oli vaikea tajuta, mutta niihinkin tottui. Suosikkihahmoni oli Kariluoto, se oli jotenkin niin sympaattinen ja pystyi samaistumaan. Rokasta ei vaan voi olla pitämättä ja Honkajoki kaaripyssyineen ja Ylen Sankia Priha khihittelyineen olivat hauskoja. Tykkäsin myös Asumaniemestä. Ärsyttävin hahmo oli ehkä Karjula.

Kirja oli koskettava, kun niin moni tärkeäkin hahmo kuoli.

Knight Rider

  • Ankeuttaja
Vs: Väinö Linna: Tuntematon sotilas
« Vastaus #22 : Maaliskuu 01, 2009, 22:35:49 »
Kyllä, nyt lukion toisena vuonna tuo tuli luettua ja menetin sydämeni täysin Tuntemattomalle. En tiedä toista yhtä loistavaa kirjaa. Elokuvana näin Tuntemattoman varmaan ensimmäistä kertaa n. 3-vuotiaana ja sen jälkeen lähemmäs kymmenen kertaa, mutta joka ainoa itsenäisyyspäivä se on yhtä loistava. Luettuani Tuntemattoman olikin pakko aloittaa lukea Täällä Pohjantähden alla -trilogiaa ja nyt on kolmas osa menossa. Suosittelen ERITTÄIN lämpimästi kyseistä sarjaa muillekin Linnan tyylistä pitäville! Seuraavaksi voisin lukea Linnan muuta tuotantoa tai Antti Tuuria.

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Väinö Linna: Tuntematon sotilas
« Vastaus #23 : Tammikuu 24, 2010, 12:32:43 »
Näin alkuun pitää todeta, että pidän Linnan Tuntematonta sotilasta suomalaisen kirjallisuuden helmenä. Rehellisesti sanottuna arvostan tätä kirjailijaa ja tätä teosta suuresti.

Minä olen lukenut Tuntemattoman sotilaan kahteen otteeseen, molemmilla kerroilla jonkin koulutyön vuoksi. Minulla oli ennen teoksen lukemista vallan negatiivinen asennoituminen suomalaiseen kirjallisuuteen, varsinkaan kun jos se liittyi jollain tapaa historiaan tai sotiin. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, sillä pidin tästä teoksesta!

Linnan tapa kertoa tarinaa eteenpäin oli tietyllä tapaa minulle uutta ja täten myös kiehtovaa, vaikkakin paikoin ehkä vähän pitkäveteistä ja tylsää. Henkilöhahmot kaikkine murteineen olivat myös jotain aivan ihanaa! Itse pidin valtavasti mukavasta Koskelasta ja lähes koko ajan äänessä olevasta Rokasta. Lammio taas... hyi puistatus!

Tuntematon sotilas -elokuvaa en viime itsenäisyyspäivänä nähnyt kokonaan, ja se harmitti kovasti. Ehkä ensi kerralla sitten paremmalla onnella, sillä olisi mielenkiintoista nähdä elokuva tästä teoksesta :)
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa Kuupposen päivä

  • Vuotislainen
  • Pottermore: NightGold9667
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Väinö Linna: Tuntematon sotilas
« Vastaus #24 : Huhtikuu 19, 2013, 17:13:32 »
Oho, en ollutkaan kommentoinut tätä kirjaa vielä mitenkään. Ehkä nyt on siis korkea aika, varsinkin kun sain juuri pari päivää sitten toisen lukukerran päätökseen.

Eli. Tuntemattoman sotilaan parasta on antia aivan ehdottomasti henkilökuvaus. Se on täyttä rautaa. Jokainen hahmo on oma persoonansa ja värikkyyttä piisaa vaikka muille jakaa, mutta liioitellun kärjistämisen puolelle ei kuitenkaan missään vaiheessa mennä vaan tyypit säilyvät uskottavina. Kuvaus on erinomaisen tarkkaa (kaikilla henkilöillä on omat tapansa ja jopa oma puheenpartensa) ja etten sanoisi jopa syvällistä (välillä puidaan myös syitä, miksi hahmoista on tullut sellaisia kuin he ovat, esim. Lehdon ja Honkajoen kohdalla). Tyypit heräävät ikään kuin henkiin, tuntuu siltä kuin heidät pystyisi näkemään silmiensä edessä ja siltä kuin heidät oppisi todellakin tuntemaan. Niinhän se pitäisi mennäkin, mutta harva kirjailija on onnistunut tämän asian suhteen niin hyvin kuin Väinö "Väiski" Linna.

Ainoa asia, jonka suhteen Linna menee minun mielestäni ojaan, on että hahmot jakaantuvat ehkä liiankin selvästi hyviin ja huonoihin tyyppeihin. Hyvät tyypit (esim. Hietanen, Rokka, Koskela + useimmat keskeiset hemmot) ovat luonteeltaan miellyttäviä ja sankarillisia sekä lisäksi myös taitavia sotilaita, eikä heissä oikein ole mitään merkittäviä puutteita. Niskurointia en sellaiseksi laske, koska auktoriteettien kunnioittamattomuus esitetään teoksessa lähes yksinomaan myönteisessä valossa. Huonot tyypit (Riitaoja, Lammio, Karjula) taas ovat joko heikkoluonteisia tai sitten ihan vain vittumaisia ja sotilainakin kehnoja, eikä heistä oikein hakemallakaan tahdo löytyä mitään positiivista.

Alikersantti Lehto onkin suosikkihahmoni oikeastaan sen takia, että hänellä on selkeät vahvuutensa ja puutteensa sekä ihmisenä että sotilaana. Ihmisenähän Lehto on melko häijy ja matalamoraalinen, mutta kyllä hänessä niitä inhimillisempiäkin puolia välillä pilkahtelee – esim. silloin kun hän suostuu seisomaan kovennettua vain pelastaakseen Koskelan hankalasta välikädestä, ja silloin kun hän kaikesta huolimatta raahaa pelkurimaista Riitaojaa perässään eikä jätä tätä polun varteen. Sotilaana Lehto on mies paikallaan lähinnä rohkeutensa ja lujuutensa takia, mutta toisaalta hän on liiankin peräksiantamaton ja johtamistaitoja hänellä ei ole juuri nimeksikään. Kyllähän esim. Lammiollakin oli siinä mielessä positiivisiakin luonteenpiirteitä, että kaikki myönsivät hänen olevan rohkea, mutta toisaalta rohkeudesta ei ollut hänelle mitään hyötyä, vaan se sai miehet vihaamaan häntä entistäkin enemmän. Niinpä luokittelisin Lehdon kuitenkin moniulotteisimmaksi henkilöksi. Toiseksi moniuloitteisin on varmaan yllättäen Mäkilä, joka on muonittajana (vai mikä se nimike onkaan) toisaalta järkyttävän saita mutta toisaalta tasapuolinen. Näiden kaltaisia kahtiajakautuneita tyyppejä olisi voinut olla enemmänkin. Olisin kaivannut sitä, että joku onneton tunari olisi vaikka ylittänyt itsensä jossakin vaiheessa tai että joku sankarillisista tyypeistä olisi vaikkapa ampunut oman tai syyllistynyt muuhun anteeksiantamattomaan mokaan. Oikeassa elämässä kun asiat eivät ole niin mustavalkoisia kuin Linna vähän antaisi ymmärtää.

Noh, nämä ovat kuitenkin pikkuvikoja ja muuten hahmogalleriasta ei oikein pysty esittämään moitteen sanaa. Kuvaavaa on se, että lempihahmoista puhuttaessa tekisi mieli mainita melkein kaikki. Aluksi, ennen Lehtoa, suosikkihahmoni oli kuitenkin kapteeni Kaarna. Hän on niin leppoisa tapaus kodikkaine yksinpuheluineen ja hyräilyineen, että alkaa ihan hymyilyttää aina kun hänet mainitaan. Nykyään tekisi kuitenkin melkein mieleni kruunata parhaaksi hahmoksi Hietanen, ihan vain sen takia kun hänellä on sydän paikallaan ja hänestä huokuu runsain määrin positiivista energiaa ja tykkäisin hänestä varmasti oikeassa elämässä aivan mielettömän paljon. Viimeisimmällä lukukerralla koin myös Vanhalan suhteen valaistuksen; hänhän ei olekaan pelkästään ärsyttävä hihittelijä vaan pohjimmiltaan melko terävä kaveri, joka ymmärtää ehkä parhaiten sodan mielettömyyden tai ainakin yliampuvan isänmaallisuuden järjettömyyden ja osaa suhtautua näihin asioihin hersyvälllä huumorilla. Honkajoella ja Koskelalla on myös paikkansa sydämessäni, Honkiksella siksi että pidän hänen huumoristaan ja Koskelalla siksi että hän on itse rauhallisuus.

Henkilökuvauksen lisäksi myös tunnekuvaus on Tuntemattomassa sotilaassa vertaansa vailla. Nämä kaksi seikkaahan ovatkin tärkeintä kirjallisuudessa, tai minun on ainakin henk.koht. vaikea eläytyä mihinkään sellaiseen kirjaan, jossa henkilö- ja tunnekuvaus eivät ole kuosissa. Väinö Linnan tunnekuvaus on niin tarkkaa ja uskottavaa, että lukija pystyy todellakin asettumaan sotilaiden saappaisiin ja ymmärtämään, millaista heidän elonsa oli taistelun melskeessä. Kirjailija pureutuu syvälle niihin syihin, jotka saivat hahmot käyttäytymään niin kuin he käyttäytyivät. Pidän kovasti esimerkiksi siitä, kuinka tyypit tiuskivat toisilleen pahassa paikassa ja toisaalta nauroivat kaikelle, kun olivat selvinneet pahasta paikasta. Yksi uskottavimmista kohdista oli myös se, jossa Hietanen huusi Mäkilälle, joka ei suostunut antamaan uusia jalkineita jollekulle, ja oikeasti Hietanen oli suuttunut lähinnä siitä, että hänen korttipelinsä oli jäänyt kesken. Juuri noinhan ihmiset toimivat oikeassa elämässäkin, ja se on todella ymmärrettävää.

Tuossapa tulikin tärkeimmät syyt siihen, miksi Tuntematon sotilas on yksi Suomen ja itse asiassa maailman parhaista tekeleistä. Toki sillä on muitakin ansioita. Ensinnäkin juoni on tasapainoisesti rytmitetty eli siinä on sopivissa määrin toimintaa ja rauhoittumista, mikä onkin tärkeää, koska toiminta ei tunnu miltään ellei sen kontrastina ole rauhoittumisen vaiheita ja sitä paitsi liiallisesta actionin määrästä tulee muutenkin "ähky". Kirjassa on myös riittävästi huumoria, joten lukukokemus ei muodostu turhan raskaaksi vakavasta aiheesta huolimatta. Hauskin kohta oli ehkä se, kun Hietanen pyysi Mäkilältä ruokaa ja tämä antoi vain "nälkään kuolleen silakan" ja luuli olevansa kovinkin antelias (tämän olisi ehkä voinut laittaa spoilereiden taakse, mutta en muista mistä ne tehdään ja ihmettelen kyllä, jos jonkun lukunautinto näin mitättömästä tiedosta menee piloille). Lisäksi täytyy sanoa, että Linna osaa yleensäkin aloittaa teoksensa vetävästi. Tuntemattomassakin on mukaansatempaava ja tietyllä tapaa iätön alkulause, vaikken Jumalaan uskokaan (mistä tulikin mieleeni, että Lahtinen oli aika fiksu kaveri). Eikä sitäkään sovi missään nimessä unohtaa, että kieli on värikästä ja täynnä loistavia lentäviä lauseita. Murteet tosin olisi minun puolestani voitu jättää pienempään osaan tai vaikka kokonaan poiskin, koska ne häiritsevät ymmärtämistä todella paljon erityisesti muutamien nimeltä mainitsemattomien hahmojen kohdalla ja ovat päälle päätteeksi aika ärsyttäviäkin.

Ennen kaikkea Tuntematon sotilas on uskottavan raadollinen, ei siis liian sankarillinen kuvaus sodasta, ja toisaalta syvällinen tutkielma eri johtamistyypeistä. Voisin toki paasata kirjan ansioista vielä pitkät pätkät, mutta tuskin kukaan jaksaisi lukea sitä, joten taidan lopettaa nyt tähän tältä erää. Tyydyn vain sanomaan, että Väiski Linna osasi asiansa ja taidankin lukea seuraavaksi Täällä Pohjantähden alla. Kiva nähdä mitä Koskelalle kuului siihen aikaan.

« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 19, 2013, 17:40:08 kirjoittanut Kuupposen päivä »

Poissa Gil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LightHowl8815
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Väinö Linna: Tuntematon sotilas
« Vastaus #25 : Huhtikuu 19, 2013, 20:34:43 »
Luin Tuntemattoman sotilaan ekan kerran kolmisen vuotta sitten ja rakastuin siihen ja oon lukenu sen puolenkymmentä kertaa sen jälkeen. Olen itse asiassa lukenut Sotaromaaninkin kerran. Juoni ja sen kerronta oli minusta hyvää ja tempaudun siihen aina mukaan. Olen myös nähnyt Tuntemattomasta tehdyt elokuvat kummankin Laineen ja Molbergin version mutta pidin Laineen versiosta enemmän vaikken yleensä lämpene kauheasti mustavalko elokuville. Yks hauskimmista kohdista kirjassa oli se kun komppania pani kiljua ja varsinkin se kun joivat sen.

Hahmoista tykkäsin eniten Koskelasta, Hietasesta, Rokasta ja Vanhalasta. Kyllä muutkin hahmot oli hyviä. Ainoa hahmo jolle en kauheasti lämmennyt oli usean mainitsema Lammio.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)