Minulla on rohkelikko-kaulahuivi. Tein sen joskus yläasteella, ja siitä tuli hieno. Kudottiin kaverin kanssa yhtä matkaa sitä, istuskeltiin isossa kaveriporukassa ja pidettiin omaa kivaa, puhuttiin Pottereista ja kudottiin huivia. Minä sain huivin valmiiksi, mutta kaverini ei. Itseasiassa viime jouluna hän antoi minulle sen kaulahuivinsa alun, koska se oli aloitettu tekemään äitini puikoilla, ja hän halusi palauttaa ne noin seitsemän vuotta myöhässä. Ei se haitannut, ei niille olisikaan ollut tarvetta. Kaverini ei halunnut tehdä sitä loppuun, koska ei hän ole ajatellut Potter-asioita vuosikausiin.
Tein huivini kirkkaanpunaisesta ja sinapinkeltaisesta langoista. Punainen on hieman liian kirkas ja kirjava, mutta ei se ole tähänkään mennessä haitannut, vaikka välillä minulla on ihan liikennemerkkiolo. Huivi on pitkä, vaikka muistaakseni käytin siihen vain yhden kerän sekä punaista että keltaista lankaa. Lanka oli 7 veljestä, ja se on lämmin ja pehmeä. Jälkeenpäin olen välillä vähän harmitellut, että lanka onkin niin punainen, mutta ehkä joskus vielä jos viitsin ja jaksan, voisin tehdä oikeasti viininpuna-kultaisen, ja siitä tulisi hienompi. Kaulahuivini on tehty kaksi oikein - kaksi nurin -tyylillä, eikä se ole ollenkaan sellainen hieno ja sileä, kuin mitä se voisi olla. Jos se olisi tehty rivi oikein - rivi nurin, se olisi käpristyttänyt reunat, vaikka ihan hienojahan sellaisistakin on tullut. Se oli niin nopeakin tehdä noin. Siinä on tasaiset raidat, ehkä kymmenen senttiä punaista ja kymmenen keltaista. Hapsut jäivät silloin tekemättä, enkä ole saanut tehtyä niitä koskaan enää siihen. Ei se ole haitannut, vaikka hapsut tekevätkin niin paljon pottermaisuutta muuten tavalliseen punakeltaiseen huiviin.
Nyt rohkelikkohuivini on siis lähes tavallinen punakeltainen villahuivi. Minä kuitenkin itse tiedän, että se on rohkelikkohuivi, ja se riittää. On siitä kuitenkin tullut potterkommenttia, Pottereita tuntevilta kavereiltani. Tosin minä itse olen myös sellainen, että mikä tahansa puna-keltainen asia tuottaa mielikuvia rohkelikosta, olen ikuinen rohkelikko. Kaulahuivini on kaiken lisäksi tällä hetkellä ainoa oikeasti paksu kaulahuivi, sellainen talvinen ja lämmin. Käytän huiveja koko ajan, mutta kaikki muut ovat ohuita ja kylmiä kangashuiveja, ja vaikka nekin ovat kivoja, talvella kaula paleltuu niillä. Siksi rohkelikkohuivini käyttö on rajoittunut lähinnä kylmimpiin talvipakkasiin ja erikoistilanteisiin, kuten miitteihin ja potterien jonotuksiin.
Ehkä vielä joskus teen uuden huivin, kutominen on kivaa.
