Omasta mielestäni paras Potter-kirja on Azkabanin vanki. AV ja Kuoleman varjelukset (Feeniksin killan ohella) ovat taistelleet ykkössijasta jo pidemmän aikaa, mutta kyllä se on AV, joka vie voiton. Azkabanin vanki on jotenkin pirtsakka, ja lisäksi hyvin erilainen kuin kaksi ensimmäistä. Kirjassa tutustutaan yhteen sarjan suosikkihahmoistani (Remus) ja se koko Remus/Sirius/James/Peter/Severus-kuvio on todella mielenkiintoinen, puhumattakaan pelottavista ankeuttajista. Tämä kirja on myös sillä tavalla poikkeava, että kirjan lopussa ei ole Harry vs. Voldemort asettelua.
Kuoleman varjelukset -kirjasta pidän kovasti, sillä myös se on muista poikkeava, koska suurin osa kirjan tapahtumista sijoittuu Tylypahkan ulkopuolelle. Lopputaistelu Voldua ja koulunsyöjiä vastaan on mielestäni onnistunut (Seven muistot plus Dumbledoremonologi olivat myös tosi mielenkiintoisia). Lisäksi tässä kirjassa on mielestäni Azkabanin vangin jälkeen vähiten kuolettavan tylsiä lukuja. Ykköspaikan KV menettää siitä syystä, että en voi sietää Harry/Ginny paritusta, en sitten millään. Onneksi sitä roskaa ei juurikaan ole kuin kirjan alussa ja lopussa ...
Feeniksin kilta oli pitkään lempparini. Harryn angstaaminen on erittäin huvittavaa luettavaa ja Pimento sekä Luna ovat aivan loistavia hahmoja (tosin Pimento on myös todella raivostuttava tyyppi). Ministeriöskenaario oli myös mielenkiintoinen, eikä itseäni suuremmin masentanut Siriuksen kuolema (en ole koskaan ko. henkilöstä erityisemmin pitänyt). Lopun Dumbeledoremonologi on FK:ssa aikaisempia kirjoja paljon mielenkiintoisempi. Vaikka kirja onkin hyvä, mahtuu siihen myös valtava määrä tylsääkin tylsempiä asioita. Esimerkiksi Hagridin sepustukset jättiläisistä (ei voisi vähempää kiinnostaa), Pyhä Mungo ja Lockhart, Harryn ja Chon 'treffit' Tylyahossa, Ruaah ... Boring.
Sitten päästäänkin huonoimpiin Potter-kirjoihin. Salaisuuksien kammio ja Puoliverinen prinssi ovat aikalailla tasoissa. Salaisuuksien kammio on suoraan sanottuna todella tylsä alusta loppuun. En osaa oikein edes sanoa miksi se on niin tylsä – se vain on. Kirjassa on ainakin liikaa Ginnyä ja Hagridia. Kirjan alkupuolisko on tosi tylsä – yleensä Dursleyjen luona vietetyt osiot ovat ihan jees, mutta ei tässä kirjassa – Dobby on tylsä, Kotikolokohtaus on tylsä, Viistokujalla vierailu on tylsä ... Gilderoy Lockhart on koko kirjasarjan ällöttävin/ärsyttävin/inhottavin hahmo, kuolemapäiväjuhlat oli hyvin pitkäveteistä luettavaa, samoin vierailu Hämäkäkin luona ... Eikä sovi unohtaa myöskään raivostuttavaa Colin Creeveytä. Tässä kirjassa ei ole mitään mielenkiintoista. :( Tai no, ehkä kaksintaistelukerho oli sentään vähän viihdyttävä.
Puoliverinen prinssi on vain hieman parempi kuin Salaisuuksien kammio. Tämäkin kirja on suurimmaksi osaksi pitkäveteinen. Harryn ja Dumbledoren jatkuvat ajatuseulaan sukeltamiset alkavat pitkästyttää hyvin nopeasti, itse asiassa uskon saavani tästä kirjasta vakavan yliannostuksen Dumbledorea. Harryn täysin käsittämättömän yhtäkkinen kiinnostus Ginnyyn on ... aivan täyttä p**kaa. Eihän Harry ole aikaisemmin kiinnittänyt Ginnyyn minkäänlaista erityistä huomiota ja sitten vaan yhtäkkiä, naps – Harry onkin niin ihastunut/rakastunut ... YÄK! (Elokuvat ovat vain pahentaneet ällötystäni tähän paritukseen.) PP:n pelastaa huonoimman kirjan titteliltä Kuhnusarvio, Dracoa stalkkeroiva Harry, Luna, McLaggen sekä puoliverisen prinssin kirja.