Aihe: Christopher Paolini: Perillinen-saaga

[Elva]

Että tykkäänkin näistä :D Olen tosin vaan Eragonin ja Esikoisen lukenut, kun ei englannintaidot riitä vielä Brisingriin, mutta pitäisihän sen vissiin maaliskuussa ilmestyä suomeksikin, joten sitä odottelemma.

On taas vaikea kertoa mistä minä Perillisissä pidän. Niihin vain jää jumiin. Hahmot ovat hyviä ja pidän Paolinin kirjoitustyylistä, vaikka monet sitä hieman amatöörimäiseksi väittävätkin. Pidän ehkä hieman enemmän Eragonista, sillä tykkäsin paljon siitä kun Eragon ja Brom matkustelivat, ja varsinkin Farthen dur oli paljon minun mieleeni, mutta toisaalta rakastan Esikoista, koska pidän paljon Eragonin koulutuksesta ja siitä, että saatoin vain lukea millaista elämä oli Ellesmerassa, mutta Roranista kerrotut osuudet tosiaan olivat paikoitellen hieman pitkästyttäviä.

Hahmoista pidän eniten ehkäpä Elvasta (yllätys yllätys), Murtaghista ja Nasuadasta. Toivottavasti Murtagh ei ole pysyvä pahis :) Tässä kun on paljon ollut keskustelua kolmannesta ratsastajasta, niin sanompa, että henkilökohtaisesti olisi kiinnostavaa jos se olisi Elva, sillä vaikka joku mainitsi että Elva on hieman liian nuori vielä, kannattaa ottaa huomioon että hän kasvoi omasta tahdostaan voidakseen ilmentää kirous-siunauksensa. Jos kolmas lohikäärme kuoriutusi Elvalle, hän voisi kasvaa, ja Eragoninhan oli määrä yrittää kumota tämä kirous-siunauksensa. Hieman sekavaa ja epätodennäköistä ehkä, mutta olkoot ;)

Eragon ja Arya... yäk. Eragonista kyllä pidän, hän on ihan kiva hahmo, ja hänen ja Saphiran keskustelut ovat kiintoisia, mutta Arya on aina ollt jollain tavalla ikävä ja sellainen hahmo, josta en vain pidä. En yhtään tykkää siitä, kuinka hän on jotenkin kuvattu niiin täydelliseksi, vaikka onkin oikukas ja jotain, salaperäinenkin niin. Ei Aryasta ratsastajaa, kiitos. Ja toivottavasti Aryaa ei pariteta Eragonille. Myös Oromis kuuluu inhokkihahmoihini. En todellakaan pidä hänestä. Typerä vanhus, sori nyt vaan.

Toivottavasti se Brisingr nyt jo tulisi suomeksikin... En taas malltaisi odottaa. Ja onko kenelläkään muuten mitään aavistusta siitä, milloin tätä neljättä kirjaa aletaan kirjoittamaan?


/Siis muks/

Nyt kun olen lukenut kyseiset kirjat uudestaan (ja rakastunut niihin uudestaan), niin korjaan muutaman jutun. Arya ärsyttää minua vieläkin, mutta Esikoisen edetessä hän muuttu inhimillisemmäksi (haltimillisemmäksi?) ja pidän hänestä enemmän. Tai siis, en voi sanoa etten pidä hänestä enää esikoisen luettuani uudestaan. Myös Oromis ei ole enää lopussa niin raivostuttava. Vaikka onkin vielä ärsyttävä. Mutta ei enää niin kvastri

/Siis muks päättyy/

[Minger]

Ovatko muut jo lukeneet Brisingrin? Mikäli eivät, älkää lukeko tästä eteenpäin. Minä inhoan spoilaajia, enkä tahdo sellainen itse olla, joten jokainen jatkaa omalla vastuullaan.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Kolmas osa on nyt luettu. Minusta kyseessä oli sarjan paras osa, sillä Paolinin kirjoitus on kehittynyt eikä juoni pysynyt paikallaan. Ensimmäisessä osassa ongelma oli se, ettei Paolini vielä osannut kirjoittaa ja kirjaan sotkeentui outoja, huonosti toeetuteetuja kliseitä ja ilmiselviä ratkaisuja. Toisessa osassa juoni pysyi paikallaan, joten vaikka P kirjoittikin paremmin, se ei päässyt oikeuksiin. Eragonin muodonmuutos pilasi mielenrauhani viikoiksi... Nyt, kolmannessa osassa kirjoitus ja henkilöt syvenivät ja Eragon ja kumppanit pääsivät enemmän etenemään.

Mieleeni jäivät seuraavat huomiot:

Jotkin hahmot olivat ikävystyttäviä. Angela on selvästi saanut paljon vaikutteita P:n siskosta, ja sen huomaa siinä, että hänessä on selvä väkisintekemisen maku. Voisi olettaa, että hänen kaltaisensa outo tyyppi olisi mukavaa, hymyn huulille levittävän hienoa luettavaa, mutta minusta ei. Toisekseen, Roranista en jaksa vieläkään kiinnostua. Taistelukohtaukset olivat tylsiä. Katrina myös tuntui palvovan häntä ihan liikaa (ehkä P:llä ei ole kokemusta sellaisesta rakkaudesta, että osaisi kertoa uskottavasti?). Nasuadastakaan en pidä, sillä hänessä on liikaa sellaista tiettyä munaa. Kliseisellä tavalla hän on vahva ja hyvä johtaja, joka ottaa Orrinin sanoja lainaten liikaa vapauksia ja on jokseenkin tekopyhä.

Loppupuolelta minua ärsytti, kun Oromiksen ja Glaedrin täytyi lähteä Ellesmérasta. Kyseessä oli selvästi se, että kyseisestä hahmosta oli päästävä eroon, saatava tilanne riittävän epätoivoiseksi ja Eragonille enemmän vastuuta. Totuushan oli, että hänen koulutuksensa oli aivan kesken, mutta kuitenkin Oromis toteaa jossain määrin, ettei voi enää opettaa mitään. Myös Murtaghin käytös alkaa minua surettaa. Siinä vatsa hieno hahmo, mutta Galbatorix on tehnyt hänestä nössön. Eihän sillä tavalla viholliselle aleta ruikuttamaan... Hohhoijaa. Mutta onneksi itse iso kiho Galbatorixkin pääsi vähän ääneen.

Olin iloinen kääpiöistä, he ovat mahtavia hahmoja ja heitä oli ihana taas lukea. Heidän jumalansa Gûnteran ilmestyminen oli odottamatonta (vaikka siihenhän juonipaljastukset muinoin viittasivat) ja olin innoissani kun Eragon alkoi miettiä jumalallisia asioita. Tällaisia henkilöihin liittyviä henkisiä pohdintoja voisi olla enemmän. Olisi vain miettinyt enemmän! Nyt sain lukea kääpiöistä, mutta urgaleita jäin kaipaamaan. Ah, urgaleita! Kuinka ihmisille voikaan olla niin vaikeaa olla sovussa niiden kanssa?

Kaikkein isoimmat paljastukset! Eragon Brominpoika! Se tuli aivan yllätyksenä, ja sai leukani putoamaan noin puoleksi minuutiksi. En olisi osannut odottaa tuota! Lopulta se oli kuitenkin hyvin selvää. Pakko näin kliseisessä sarjassa on olla näitä sukulaisuussuhteiden selviämisiä uskomattomista paikoista ja etenkin lähipiiristä. Yhteensattuma, tärkeitä henkilöitä... niinpä, selvä juttu. Kivaa!

Entäs ne eldunarít? Minä en ymmärtänyt sydänten sydämien juttua, pitäisi ehkä lukea uudestaan. Ehkä Paolini oli miettinyt asiaa omassa mielessään liian pitkään, eikä enää osannut selittää sitä selventävästi. Asia tuntuu niin oudolta, että ylipäänsä oli outoa, että moinen juttu on keksitty. Ennen kuin enempää sitä spekuloin, taidan lukea kyseisen luvun uudestaan.

Uusi miekka oli huikea! Zar'rocia oli tavallaan kaivattu ja Eragonin tuskailu kaikenmaailman sapelien kanssa oli enempi vähempi naurettavaa. Harmi, ettei se vielä päässyt tositoimiin ja kunnon loistoonsa... Paljonpuhuttava Arya oli nyt parempi kuin muissa. Ehkä häntä oli niin vähän? Tasapainona oli sitten Blödhgarmia ja muita otuksia, ja olen kyllä sitä mieltä, etten pidä P:n haltioista. Lohikäärmeet, nuo sydämeni vallanneet ihmeoliot, taas ovat aivan ihania. Ne ovat realistisia eli verenhimoisia ja jokseenkin eläimellisiä, mutta niin mystisiä ja viisaita, ihmeellisiä olentoja, joilla on vapautta ja magiaa.

[Giliath]

Aluksi kuin luin Eragornin ja Esikoisen vuosia sitten, niin olin että "Vau!" En välittänyt (enkä vielekään) haltia kielen yhdenmukaisuudista muihin kirjoihin verrtattyna. Kirjat löytyvät nyt myös hyllystäni. Pian sen jälkeen rupeasin kuitenkin lukemaan 1980-2000 ilmestynyttä fantasiakirjoja, ja rupesin näkemään todella paljon yhtenäisyyksiä niiden välillä Paolinin kirjasarjaan, kannattaa verrata mm. Pernin Lohikäärme ratsastajat/tai ritarit-sarjaan. Kirjat rupesivat olemaan miusta enemmän "lastenfantasiaa." Kirjat muistuttivat myös Star Wars:seja, mutta annettekoon kaikki (jotenkin) anteeksi kirjoittajan ikään katsoen, ja Paolinihan on maininninnut inspiroinnin kohteisiinsa Tolkienin.

Varasin Brisingrin vähän tällä tunnelmalla: "Juuh, jaah" No, muut fantasiakirja olivat myös jonoissa tai loppuneet. Luin Brisingrin päivässä. Positiivista oli huomata, että Paolini on kehittynyt paljon omaan suuntaansa kirjoittaja. Juoni muuntautui, hahmoihin tuli uusi vivahteita ja kirjassa oli edellisiin verrattuna paljon enemmän... sitä jotain. En menisi vannoutumaan Paolinin ja Perilliset-sarjan faneihin, mutta Brisingrin nosti omalta osaltani sarjaan odotuksia. Pitää sitten katsoa, lukeeko Neljännen osan sittenkun se joskus ilmestyy :)

[sunshine]

Sain juuri Brisingrin luettua ja kyllähän se oli todella hyvä kirja.
Roranista en liiemmin tykännyt Esikoisessa, mutta kolmannessa kirjassa hän on paljon kivempi hahmo. Muutkin hahmot ovat kehittyneet parempaan suuntaan.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Eragonin oikea isä, Brom, ei tullut yllätyksenä, koska olin spoilannut itseäni asiasta. Saphiran Eragonille näyttämä muisto Bromista oli ihana. Oromiksen ja Glaedrin kuolemat oli todella surullisia (vaikka eihän se lohikäärme periaattessa kuollutkaan..)
Ne kipua tuntemattomat sotilaat olivat kauheita.
Esikoisessa puhuttiin paljon kuika vaikee Katrinan pelastaminen tulisi olemaan, mutta loppujen lopuksi se kävi ehkä vähän liiankin helposti.
Eragonin miekan tekeminen ja sen hohtoeräksen (vai mikä sen nimi nyt olikaan) oli hyviä kohtia samoin kun se taistelu siin heti perään. Miekan tosinimi juttu ja sen syttyminen oli hauskasti keksitty..

[Isetom]

Sain juuri äsken kirjan luettua. Se oli kolmesta ensimmäisestä paras.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Alku oli mukava ja herätti minussa innostusta, ra'zacien kuolema vapautti ainakin siitä, että ne eivät enää tee mitään. Ihailen paljon haltioita ja siksi olikin mukavaa, että Eragon ja Saphira palasivat taas Ellesmeraan. Uusi miekka oli hyvä ja pienenä yksityiskohtana oli mielenkiintoista tietää vähän haltialapsista. Loppu oli hirvittävän surullinen, se kun Oromis ja Glaedr kuolivat ja olen edelleen niin järkyttynyt siitä, että ei oikein tule tekstiä. Se kosketti minua yhtä paljon kuin Dumbledoren kuolema, mikä onkin outoa, sillä Harry Potterit ovat kuitenkin legendaarisempia. Harmi, että kirja loppui niin pian Oromiksen ja Glaedrin kuoleman jälkeen, sillä minuakin olisi rauhoittanut esimerkiksi hautajaiset tai jokin muu seremonia, ja kirjan lopettaminen olisi siten ollut helpomaa. Säälin Glaedria, nyt tajuan miten kauheaa ratsastajan menettäminen on lohikäärmeelle. Paolini oli kuvannut sen hyvin.

[Elva]

Ja nyt vihdoin minä laiska ja saamaton ihminen vaivaudun tänne sanomaan jotain lukukokemuksesta nimeltä Brisingr.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Tykkäsin tästä tosi paljon, mutta kauan sitä sai odottaakin. Paolini tosiaan on kehittynyt tässä kirjoitushommassa. Oli kivaa kun tyypit hilluivat jossain muuallakin kuin Du Weldenvardenissa, kääpiöt tosiaan olivat ihan mielenkiintoinen tuttavuus, mutta ehkä vielä kivempaaa oli kun Arya ja Eragon juttelivat kun olivat tulossa pois sieltä Eastcroftista. Minuun on nääs iskenyt jonkunlainen toive Eragonin ja Aryan parittamisesta, vaikka joskus sitä vielä kovastikin vastustin. Hihhulihei, nyt toivonkin toisinpäin. Mutta eniveis, takaisin asiaan.
Roranista ja Katrinasta sen verran, että vaikka Katrinan pelastaminen ra'zaceilta kävi aika helposti, toisaalta oli hyvä että se homma ei sotkenut enää myöhemmin kuvioita, Katrina ja Roran eivät minusta niin tärkeitä ole että heihin ja heidän ah-niin-ihanaan-ja-täydelliseen-rakkauteensa kannattaisi lukukaupalla aikaa uhrata. En usko että Roranista koskaan tulee ratsastajaa.
Ja Elvan kirouksesta. Loistavaa että se saatiin pois ja Elvasta tuli sellainen ei-kenenkään puolueellinen. Hauskaa kun se on niin riippumaton muista ja ajattelee vain itseään, se on kerrassaan mainiota. Ei aina tarvitse tunkea roppakaupalla mukaan niitä toistenpuolestauhrautujia. Kyllä olisi jännää jos Elva ajautuisi johonkin ratkaisevaan osaan loppupeleissä.
Saphiran ja Eragonin keskustelut ne vaan muuttuvat kirja kirjalta kiinnostavimmiksi ja hauskemmiksi.
Sitten eldunareista... ne ovatkin aika mielenkiintoinen juttu. Siisti keksintö mielestäni, ja olin oikeasti yllättynyt kun Glaedr päätti antaa eldunarinsa Eragonille ja Saphiralle.
Mitäs tässä vielä... Lopusta. Oli kivaa kun ei taas tullut sellaista "suurta lopputaistoa" se olisi jo alkanut kyllästyttää. Tämä uusi varjo, se oli minusta vähän liian helposti tuhottu. Siis, joka kirjassa on korostettu kuinka vaikeita ne on tappaa, ja sitten Arya vaan menee ja työntää miekkansa läpi sen sydämen. Olis voinu olla paremminkin tehty kohta. Mut se oli kivaa kun Eragon piti Aryaa sylissä, ehkä niistä tulee vielä pari :D (noni, nyt se sitten sekos...)
Oromiksen ja Glaedrin kuolemasta. Kuten joku aiemmin sanoikin, oli var,maan vähän niin että tyypit piti vaan saada pois tieltä. Harmi, olisi voinu nyt ees Glaedrin eloon jättää. oromista sen sijaan ei tule ikävä, kaikki nyt ei sentään ole muuttunut :D
Ja melkein jo unohdin, Murtaghista ja Thornista. Ne ne vaan kiinnostavimmiksi ja paremmiksi muuttuu :P

Muuta sanottavaa minulla ei olla taidakaan, paitsi että se lohikäärmeillä ilmennyt sanojen-yhdistämis-juttu oli kerrassaan ihastuttava :]

muoks.
Vielä tuli mieleen siellä lopussa kun olivat ne tekijän kiitokset, ja Paolini selitti jotain että joku saattoi tajuta viitauksen Yksnäiseen jumalaan siinä luvussa jossa Eragon ja Arya jutteli leirinuotiolla. Mikä ihme viittaus? Ja sitten Paolini selittää jtn että ainoa puolustus sille on se että Tohtori voimyös rinnakkaisissa todellisuuksissa. Voisiko joku selvittää, minä en nimittäin ainakaan tajunnut ^^

[Argetlam]

Vaikka vielä vuosi tai jotain sinne päin sitten puolustin aika innokkaasti Perillistä, nyt alan vähän tympääntyä perusideoihin. Esimerkiksi miekan laadun tarpeellisuus - kyllä sitä saa melkein minkä tahansa rautatangon toisesta läpi. Lisäksi on alkanut arsyttää pitkät ja mahtavat "epic-miekkataistelut", joissa kumpikaan ei tuntikausiin saa naarmuakaan toiseen. Ammattilaismiekkailijoiden yksi osuma tulee käsittääkseni aika usein alle minuutissa. Kolmas seikka joka häiritsee kovasti on Eragonin koko ajan kehittyvä täydellisyys - heti kun tuli hyvä vamma Eldestin alussa niin sitten se jo parannettiin... ja

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

miekkakin tietenkin tuli sitten juuri sopivaksi, kun ei voinut muiden keppejä heilutella...

. Lisäksi taidot kehittyvät koko ajan maailman parhaimmiksi ilman vuosien treeniä. Toisin sanoen - Isïlmirë, olit koko ajan ihan oikeassa kirjan suhteen.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö odottaisi innolla nelososaa! Kirjasarja ei missään tapauksessa ole huono (vrt. vaikkapa houkutukseen), muttei ehkä kuitenkaan tarpeeksi eeppinen.

[adswil]

Perillinen-trilogiassa ei mielestäni ole yhtikäs mitään omaperäistä. Harvoin saa lukea noin kliseistä fantasiaa :< Olen lukenut vain Eragonin ja Esikoisen, ja sitä viimeistä osaa en varmaankaan edes aio lukea, sillä en ole erityisen ihastunut sarjaan. On niitä huonompiakin kirjoja tullut luettua, mutta Perillinen-kirjoissa häiritsee kamalasti se, että joka ikisestä yksityiskohdastakin tulee mieleen jokin toinen aiemmin lukemani fantasiakirja. Viittaukset toisiin kirjoihin ovat ihan ok, totta kai vaikutteita saa ottaa (ja täysin omalaatuisen kirjan kirjoittaminen onkin melkein mahdoton tehtävä), mutta kyllä pieni ripaus persoonallisuuttakin olisi toivottavaa.

[Ajatusliekki]

Piti kirjoittaa jo aiemmin Brisingiristä mut.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Kirja oli mielenkiintoinen, mutta siinä maistui liikaa sellainen "väliosamaisuus" kuin esikoisessakin. Varsinkin tässä kolmosessa valmistellaan asioita, annetaan kaikki tarvittavat ohjeet, ja pistetään hahmot oikeisiin asemiin, kautta suhteisiin ennen sitä Yybersupermahtitaistelua, joka tossa neljännessä osassa sitten varmaankin koittaa.

Kirjassa oli jotkut tapahtumat jotenkin typerästi suunniteltuja. Esim, tämä koko kääpiöillä käynti. Siitä hetkestä lähtien, kun kerrottiin, että Orik on kuningasehdokas, oli heti aivan selvää kuka voittaa :D. Olisivat voineet edes antaa sen jonkun "pahan" kääpiöknurlan voittaa. Myöskin se, että Eragonin salamurhan suunnitteli se "yyberpahis" klaani oli ärsyttävää.

Toinen ärsyttävys on nämä Eldunarit. Hirnyrkit, anyone? Tuntuu ainakin hirveän samantuntuiselta. Ja sit kun Glaedr antaa Eldunarinsa, on selvää, että ne kuolla kupsahtaa, kumpikin.

Lopuksi sitten tämä Sloanin pelastamisen jälkeinen pakomatka oli jotenkin tylsä, eikä sillä ollut mitään juoneen loppujenlopuksi vaikuttavaa.

Muuten kirja oli mukava, ja siinä on paljon hauskoja tapahtumia. Suosittelen. Murtaghia oli entistäkin vähemmän tässä kirjassa. Harmi, hän kun on sopiva vastakohta Eragonin yliylpeydelle, ja mahtavuudelle .__.

[Túrin Turambar]

Minkäs Roran sille voi, jos lohikäärme hänelle kuoriutuu? Tappaa itsensä, koska Katrina kenties kuolisi ennen häntä? Muistaakseni ei Eragonkaan alkuun ilahtunut lohikäärmevauvastaan. Kuten jo aiemin sanoin, tuntuu järkeenkäyvälle, että veljessarja on tuo ratsatajakolmikko: Eragon, Murtagh ja Roran.

Huomauttaisin kuitenkin, että Brisingrissä oli aika paljon K/R paritusta. Ennen kolmatta kirjaa olin itsekkin aika varma, että Roran olisi kolmas ratsastaja, mutta nykyään olen sitä mieltä, että Roranista tulee ihmisten hallitsija ja Aryasta - joka on kauhea hahmo mielestäni - tulisi tämä Rider. Itselleni on aika todennäköistä, että seuraava ratsastaja on nainen, ja Arya on Elvan ja Nasuadan ohella ainoa järkeenkäypä naiskandidaatti. Nasuadalla on mielestäni kyllä mahdollisuudet, varsinkin kun Paolini jossain haastattelussa sani että Nasuadan rooli muuttuu Vardenin silmissä vikassa kirjassa. Tässä tapauksessa se voisi tarkoittaa joko sitä, että hän rupeaa sooloilemaan ja menettää johtajan paikkansa, tai sitten että hän on Shur'tugal. Ensimmäinen kuulostaa mielestäni järkevämmältä...

Mitä mieltä te tyypit muuten olette Vault of Soulista ja Rock of Kuthianista?

[Minger]

 

Mingerille täytyy kuitenkin huomautta, että eikös Eragon ja Roran olleet vain serkkuja? Näin ainakin muistelisin.

Muistat ihan oikein, mutta vaikka biologisesti he ovat serkuksia, käytännössähän he ovat veljeksiä. Murtagh ja Eragon ovat myöskin vain velipuolia.

Elva, sanoit spoilerien takana, ettet usko Roranista tulevan ratsatajaa (anteeksi että jatkan tästä avoimesti, mutta kirjan ilmestymisestä on jo kulunut hieman aikaa). Miksi näin? Anteeksi, että iitse jaksan jauhaa tästä, mutta minusta on niin OBVIOUS, että hän on kolmas. Ellei sitten muna jää kuoriutumatta, mikä olisi jännää! Niin, kiitos Túrin Turambar perusteluista. Olisi kyllä hyvä, jos seuraava olisi nainen. Mutta minusta edelleenkään R/K-paritus ei olisi ratsastajuuden este.

Voi sentään, sauna kutsuu! Palaan asiaan.

[Elva]

Elva, sanoit spoilerien takana, ettet usko Roranista tulevan ratsatajaa (anteeksi että jatkan tästä avoimesti, mutta kirjan ilmestymisestä on jo kulunut hieman aikaa). Miksi näin?

Öö, en minä muista. Piti käydä lukemassa koko viesti uudelleen, ja suunnilleen kaikki ajatukseni Brisingristä ovat pyyhkiytyneet taivaan tuuliin (miten voi olla mahdollista?? Luin sen vasta maaliskuussa!), ja suunnilleen koko muustakin sarjasta, ptäisi e h k ä lukea uudelleen. Minusta kuitenkin on todennäköisempää että seuraava ratsastaja on nainen, eikä Roran vaikuta yhtään ratsastajatyypiltä. Ja eikö se olisikin ihan liian itsestäänselvää että siitä tulisi ratsastaja? Siis, kaikki ainakin täällä olisivat käytännössä jo arvanneet :pTai ainakin olisi tylsää jos Roran olisi ratsastaja... Se on ihan kökköinen hahmo. :>

[Nona Dragonis]

muoks.
Vielä tuli mieleen siellä lopussa kun olivat ne tekijän kiitokset, ja Paolini selitti jotain että joku saattoi tajuta viitauksen Yksnäiseen jumalaan siinä luvussa jossa Eragon ja Arya jutteli leirinuotiolla. Mikä ihme viittaus? Ja sitten Paolini selittää jtn että ainoa puolustus sille on se että Tohtori voimyös rinnakkaisissa todellisuuksissa. Voisiko joku selvittää, minä en nimittäin ainakaan tajunnut ^^ [/spoiler]

Aryahan(kirjassa) kirjoitti siihen maahan jonkuu ihme jutun just tuosta yksinäisestä jumalasta, siitä se vissiin jotain selitti?

Minä olen sitä mieltä, että seuraavan ratsastajan pitäisi olla Nasuada. En tiedä miks, se vaan olis jotenkin luontevin ratkaisu..

Mitä mieltä te olette, kenestä tulis seuraava ratsastaja?

ps. huomasitteko, että ensimmäisen kirjan (suomennoksen) lopussa on virhe, kun Angela on hoitanut Eragonin selkää, eikä Eragon ole taistelun jälkeen tavannut vielä ketään muuta ja Arya, Saphira ja Murtagh odottivat siellä ulkopuolella, sitten uskoakseni Angela kysyi Eragonilta tahtoisiko hän tavata heidät. Laitoin tuohon sanan uskoakseni, koska kirjassa luki, että Arya olisi sanonut sen 'haluaisitko tavata heidät?'. En tiedä onko sitä myöhemmissä painoksissa korjattu, miulla kun on 4.(?) painos siitä.


Nona

[Modera]

hmmm, Sain juuri tänä aamuna luettua Ekan kirjan Perillinen-Trilogiasta. Eragonin siis. :) Oli TODELLA hyvä, lukemiseen meni joka viikko, ja luin useimmin öisin. Jatko osa Esikoinen on jo ostettu ja nyt odotan jaksamista milloin viitin ottaa sen hyllystä :) Lisäksi Eragon Elokuva pitäisi tulla postissa viikon kuluessa :)

Alun perin aloin luke koska eräs ystäväni alkoi myös ja kehui maasta taivaaseen. Olin kyllä ennen sitä kuullut eragonista. Ainut asia minkä tiesin, oli että Eragon lyötää sinisen kiven ja siitä kuoriutuu lohikäärme. Koululaisen kirjaklubissa oli pitkään se elokuva myynnissä, silloin ajattelin että joku Ö Luokan leffa, mutta ei varmasti ole kun kirja on noin HYVÄ. Loppu oli kaikkein paras. Vähän kuin Taru sormusten herrasta leffoissa.

[Hämppyli]

muoks.
Vielä tuli mieleen siellä lopussa kun olivat ne tekijän kiitokset, ja Paolini selitti jotain että joku saattoi tajuta viitauksen Yksnäiseen jumalaan siinä luvussa jossa Eragon ja Arya jutteli leirinuotiolla. Mikä ihme viittaus? Ja sitten Paolini selittää jtn että ainoa puolustus sille on se että Tohtori voimyös rinnakkaisissa todellisuuksissa. Voisiko joku selvittää, minä en nimittäin ainakaan tajunnut ^^ [/spoiler]

Se Aryan kirjoittama runo ei sanonut mitään, mutta tohtori sanan ja ulottuvuuksissa matkustamis kyvystä päätellen kyseessä voisi olla Tohtori Outo

(http://fi.wikipedia.org/wiki/Tohtori_Outo)

[Túrin Turambar]

Itseasiassa kyseessä ei missään tapauksessa ole Outo, vaan Doctor Who. Herra Paolini on varmistanut tämän.

[Túrin Turambar]

Paolinilta on tullut vähän vihjeitä. Itse ilmestymisajast ei kuitenkaan ole vielä kuultu mitään.

Kaksi quotea:

I've been busy working on a number of projects: first and foremost has been Book Four. I don't want to give away too much, but what I've been writing involves a flaming spear, a duel to the death, magic, elves, and werecats. Fun stuff!

Joka suomeksi tarkoittaa suunilleen tätä (Älkää mollatko, itse suomennettu :D):

Olen ollut kiireinen muutamassa projektissani: Suurin ja tärkein niistä on tietysti neloskirja. En halua spoilata liikaa, mutta mitä juuri kirjoitan sisältää liekehtivän keihään, taistelun kuolemaan asti, taikaa, haltioita ja ihmiskissoja (Ei luoja kuinka huono suomennos!). Hauskaa kirjoitettavaa!

Ja:

On a more personal note, I’ve been having a blast with Book Four. Not too long ago, I finished a large and important chunk of the story, which made me feel all warm and fuzzy, and now things are hopping with Eragon & Co. I don’t want to spoil the story for you, but here’s a little teaser: The chapter I just completed is titled Brains! And no, there aren’t any zombies in the book, unfortunately." ~CP

Ei ole nyt aikaa suomentaa, mutta toivottavasti tajuatte.

Itselläni on suhteellisen plajon teorioita Werecatteja koskien. Tässä on yksi, joka on 100% omaa tekstiäni Inheritanceforumsilta (Jos ette usko, niin katsokaa tyyppiäni. Olen SUomesta):

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

CP has said that we will hear about werecats in the last book. Kuthian could be the name of their race in the AL. As for the Vault of Souls, it could be the reason why the werecats' race disappeared in the Fall: Perhaps, when they saw that all hope was lost, they retreated into some vault, and there their souls have been for over a hundred years. I don't know why the word Kuthian strikes a familiar chord in the elves' memory, but this theory would explain everything else ;D

That'd also quite clearly explain why Solembum was the one who told about Kuthian, and not any elf or dwarf or human. Perhaps the werecats saved a few of their race to tell about the Vault to some guy who is powerful and could perhaps kill Galbatorix.

As for what the werecats would teach Eragon, maybe they could meld their conciusness to Eragon's, and thus give him the power to kill Galbatorix.

[Elva]

Mielenkiintoisia juttuja noissa quoteissa, aina tuollaisista tulee kauhea himo saada se kirja käsiin 8)

Tuo teoria on mielestäni aika hyvä; meinaan kaikki nuo jutut tosiaan ovat noin jne. Mutta toisaalta henkilökohtaisesti uskon että Galbbis voitetaan eldunarien avulla, sillä Oromis painotti niiden tärkeyttä kovasti koloskirjassa, ja

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Glaedr vieläpä antoi omansa Eragonille. Hei, ehkäpä Saphirasta tehdään eldunari, ja Eragon voittaa sen avulla Galbbiksen :))))))) Hmm, tai sitten ei.

mutta tietysti olisi mahdollista, että ihmiskissat auttaisivat Eragonia.

Muuten, ovatko ihmiskissat Paolinin oma keksintö? En ole varma olenko nähnyt niitä missään muualla...

[Túrin Turambar]

Itse en niin paljoa usko, että Murty niitä Endunareja kuljettaa sieltä, vaan että hän tuo viimeisen Dragon Eggin. Sitä paitsi mitä luultavimmin Murty saisi salakuljetettua vain n. 20 ennen kuin Galby huomaisi, ja en usko että se riittää. En pidä loogisena, että Brat (Mielestäni paras lempinimi Eragonille :D) saisi jostain enemmän Eldunareja kuin Galby. Paolini luultavasti haluaa hänet ainakin osittain altavastaajaksi. Lisä-Eldunarien kanssa kyse olisi pelkästään määrässä, sillä Galby on älykäs ja Brat sen sijaan... No, todella tyhmä.

[Elva]

Hei, tuo on muuten varmaan totta, mitä luutavammin Murtagh tuo sen :D Kuinkas en itse tajunnut... ei ehkä ihme, olen melkein yhtä tyhmä kuin Eragon. Ja niin, voi olla totta että eldunarikuljetukset ehkäpä tukahtuisivat alkuunsa, mutta minusta kuitenkin tuntuu, että ne ovat jossakin ratkaisevassa asemassa loppupeleissä, koska muuten niistä ei olisi mielestäni tarvinnut tehdä niin isoa numeroa. Tietysti se, että ne ovat Galbbiksen voimaannousun salaisuus, tekee jutusta sinänä ihan mainittavan, mutta milläpä muulla Eragon voittaisi Galbatorixin kuin kunkun omilla aseilla? No joo, ehkä jollain muulla tosiaan, mutta pakko niillä eldunareilla joku suurempi merkitys  on olla. Voivatkohan lohikäärmeet muuten palata takaisin eldunarisoitumisen jälkeen?

[Túrin Turambar]

Eivät voi. Tämän on Paolini kertonut.

Itse olen sitä mieltä, että koko Eldunarí-idea on suunnattoman typerä. Olisi vain voinut laittaa Vault of Soulsin Helgrindiin, Razacien saaliiden voimien menevän VoSiin ja Galbyn ryöstävän sitä voimaa :D Näin minä ajattelin ennen Brisingriä.

[Corneille]

Noh, omasta mielestäni kirjat ovat roskaa ja pelkkää typerää ajanvietettä.
Mutta (ja tähän tulee ISO mutta) eikö joskus ole vain hauskaa päästää aivot vapaalle ja lukea silkkaa roskaa? Eikö joskus ole hauska lukea ja nauraa tyhmille jutuille, joita huonoissa kirjoissa mitä yleisimmin esiintyy? Eikö olisi hauskaa vain lukea kovin paljon marmattamatta ja pilkkua *piip*?
Jokaisella on tietenkin oikeus mielipiteeseen, mutta minun mielipiteeni on se että ei sitä kirjaa lyttyyn tarvitsisi haukkua, jos ei siitä pidä.
Jos kirjassa on jotain todella epärealistista, niin antaa olla.
Jos kirjassa on jotain kliseistä, niin antaa olla.
Jos kirjassa on jotain puutteita, niin antaa olla.
Ei kaikki kirjat ole täydellisiä. Joskus täytyy lukea kliseklönttejä, jotka ovat silkkaa roskaa, jotta aivot saisivat levätä. Ja silloinhan lukeminen on mukavaa kun tietää ennestään mitä tapahtuu. Ei tule järkyttäviä juonenkäänteitä ja itkettäviä kuolemia.

En muuten sitten todellakaan yritä haastaa riitaa. Sanoin vain mielipiteeni ja olen sitä mieltä että jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen.
Aivan, en pidä riitelemisestä ja pelkään saavani vihamiehiä... :P

[Vesi Y]

^^ Omat aivoni eivät ainakaan lepää kun luen kliseeklönttejä - päin vastoin, alan kiinnittämään huomiota kaikkiin typeriin asioihin mitä kirjailija ei edes välttämättä ollut tarkoittanut kirjoittaa. Tästä esimerkkinä nimenomaan Eragon ja Twilight. Kirjoissa saa olla fantasiaa, lohikäärmeitä, vampyyreitä, velhoja ja tiesmitä, mutta jos kirja rikkoo omat sääntönsä tai minun suspension of disbeliefini en kykene rentoutumaan kirjan parissa. Santorumia tihkuvia kliseeklönttejä on toki hyvä lukea aina välillä, sillä se auttaa tunnistamaan hyvät tekstit ja sillä tavalla, mutta se ei ole mikään syy sille, miksi täysin surkeita teoksia julkaistaan suurella rummutuksella - jolloin pienemmät, paremmat teokset voivat pahimmassa tapauksessa jäädä heikkolaatuisen vessapaperinivaskan jalkoihin.

[Brisingr]

Kirjasarja kuuluu yhdeksi suosikeistani - kuten se taitaa näkyä nimimerkistäni (vaikkei pohjaudukaan viimeiseen kirjaan, vaan itse sanaan). Suosikkihahmoni ovat Eragon ja Saphira, mikä ei ole poikkeus kohdallani, koska tykästyn lähes aina päähenkilöihin/öön. Poikkeuksiakin löytyy.
Muttasiis, inhokkejani olisivat kyllä valitettavasti Murtagh kahdessa viimeisessä kirjassa, koska tämä on Eragonia kohtaan niin töykeä, ja ylimielinen. Ja että tämä luulee olevasna parempi Eragonia taidoillaan, vaika kyllähän tämä itsekin tietää, ettei pärjäisi Eragonille ihan reilussa kamppailussa.

Odotan innolla viimeistä kirjaa ja mitä siinä tullaan paljastamaan.. :---)

[Fogo]

Olen lukenut vasta puolet ensimmäisestä osasta eli Eragonista, joten en voi kommentoida vielä koko sarjaa. Ei vaikuta mitenkään huippuhyvältä kirjalta, mutta kyllä uskon että tulee luettua kokonaan. Sellaista kevyttä iltalukemista. Katsotaan sitten tuleeko muut osat luettua, mutta tässä vaiheessa voisin ihan hyvin sanoa lukevani kaikki. Hieman on sellainen olo, että olisi pitänyt lukea nuo kirjat jo pari vuotta sitten. (Olen nyt 16-vuotias) Silloin olisin ehkä enemmän pitänyt aiheesta ja juonesta. :)

Ei yllä lähellekään Potterien tasoa. Ei missään nimessä.