Aihe: Katsotteko ikinä ns. vanhoja leffoja?

[Chill]

Minä katson! Esim. Yksin kotona -leffat on tosi hyvii, vaikka ne on tosi vanhoja. Ja mielipiteitä, kiitos...

*muoks* Joo, tiedän, että Yksin kotona -leffat on "tosi vanhoja", mutta olen itse niin nuori, että ne tuntuvat vanhoilta. Mutta siitä vielä vanhempia leffoja kyllä katson, esim. tykkään ihan hirveesti Bond -leffoista, vaikka ne on Buckbeakin mielestä mielestä pimeitä...

[Sleeping Sun]

Katsottiin englannin tunnilla West Side Story-musikaali.
Kai se on aika vanha.. :roll:
Oli mielestäni hieman tylsä mutta tanssit olivat todella hienoja ja jotkut laulutkin.
West Side Story kertoo siis kahdesta kilpailevasta jengistä New Yorkin sydämessä.
Muoks.
Kaikki vanhat Bondit on tullu nähtyä ja ne on nauhallakin.
Mielestäni ne on paljon parempia kuin uudet koska osassa näyttelee ainoa oikea Bond (Sean Connery)

[Fleur]

Minä katson! Esim. Yksin kotona -leffat on tosi hyvii, vaikka ne on tosi vanhoja.

*köh köh* Tuossa on pieni...ristiriita.
Oikeasti vanhoista leffoista pidän kyllä. Vähän vaihtelua nykyisiin Hollywood-filmeihin. Sitä paitsi olen yltiöromantikko ^_^
Seuraavat olen nähnyt jopa useamman kerran:
My Fair Lady, Sabrina [tosin siitäkin on uudempi versio], Aamiainen Tiffanylla [kyllä, minä pidän Audrey Hepburnista  :wink: ], Sound of Music...

Muoks. 1.3
Loma Roomassa tulee huomenna telkusta! *hypitys*

[Loupelune]

Yksin kotona-leffat nyt ei todellakaan välttämättä ole se, joka "tosi vanhoista leffoista" tulee ensimmäisenä mieleen, mutta jos mennään näihin oikeasti vanhoihin leffoihin, niin aye, minä katson.

Vanhat Billy Wilderit esimerkiksi ovat aivan loistavia (Poikamiesboksi, Piukat paikat). Dolbanin mainitsema Casablanca, sun muut Humphrey Boghartit ovat löytäneet tiensä sydämiin. Yhdessä vaiheessa olin täysin hurahtanut Gene Kellyn ja Fred Astairen & Ginger Rodgersin tähdittämiin musikaaleihin :p

Erityisesti mä olen aina pitänyt vanhoista kirjoihin perustuvista elokuvista. Esimerkiksi ikivanha Katharine Hepburnin tähdittämä Pikku Naisia on aivan ihana.

Älkääkä unohtako Marilyn Monroeta.

[Envu]

Yksin Kotona? Vanhoja?
*kulmakoho*

No. Minä rakastan! Awww..
Eritoteen My Fair Lady ja Tuulen Viemää, uih.. Ne ovat ihania. Niistä välittyy sellaista jotenkin erilaista tunnelmaa kuin uusista, erikoistehosteet eivät ole edes huippuluokkaa, joten tarina on pääosassa.
Tietenkin noissa vanhoissa (esim. juuri Tuulen Viemäässä, vuodelta -38 muistaakseni) leffoissa naurattaa juuri leikkaus; joitakin aivan outoja, sopimattomia kohtauksia on otettu mukaan. Mutta se vain jaksaa viehättää..

Ja jos Grease lasketaan vanhaksi.. Minä rakastan sitä tarinaa:) TOki ne "tehosteet" naurattavat, mutta laulut ovat mieleenjääviä. *hoilottaa You're the one i wantia*

Ja ihmiset pitävät minua hulluna, kun rakastan Tuulen Viemää ja siinä näyttelevää Scarlettia... Erh! Olen unohtanut nimen!

Myöskin Marilyn-leffat ovat hyvää hupia. Ja ne mustavalkoiset ovat jopa parempia kuin nämä uudemmat..

Minä rakastan myös erästä vanhaa, kliseista teeveesarjaa. Tiedättekö ykköseltä tulleen Merilinjan?
*rakastaa sitä*

[amarie]

Katson. Grease!!! Se on loistava. *Rakastaa*

Se mr. Travolta on niin ällöttävän ihana. Elkää kysykö. Mä rakastan niitä lauluja siinä. Ja niitä värejä. Ei ainakaan mustavalkoinen elokuva. Mulle on jäänyt siitä sellainen mielikuvaa, että siinä on vaan värejä. *ei osaa selittää.*

Sitten toinen: Tuulen viemää. Loistava. Ihana. Naminami.

Minä tyhmä. Miten minä saatoin unohtaa? Crybaby! Se on ihanin elokuva, jossa Johnny Depp on mukana. Ja se on _vanha_. Sille hymyilee, kun sitä ajatteleekin.

[Pentu]

Miekii!

Star Warsit vanhat on PALJON parempia kuin uudet.

Ja näistä tosi vanhoista Chaplinit on just ykkösiä. Ne on mahtavia.
Siis niissä ei edes puhuta ja ne peittoavat monet, tehostetut, miljoonan dollarin elokuvat.(ekanluokan ystävä kirjasta, Lempielokuva: Saplin

[Joku]

Mä katon. Oon kattonu tän West Side Storynki ja se oli huippu! Lisäks mä oon aivan hulluna Charles Chaplinin leffoihin. Ne on niin huippuja! Harmi vaan ko mä en äänittäny niitä sillon ko niitä tuli sunnuntaisin päivällä. Mistäköhän niitä vois saaja, tietääks kukaan?

Muoks. Oih! Kuinka saatoinkaan unohtaa! Kun olin pieni, muistan, että olin aivan hulluna Tuulen Viemään! Meillä oli se äänitettynä kasetilla, ja katsoin sitä aina uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. En kyllä harmikseni enää muista missä se kasetti on, haluaisin taas joskus katsoa sen uudelleen.

[Amnada]

Tuulen viemää.  Tuulen viemää!  Voi ihanaa...  En ole siis ainoa höpsähtänyt.  Voi vitsi, olen rakastanut sitä elokuvaa siitä asti kun ensimmäisen kerran näin, eli n.6 vuotta sitten.  Ja ne puvut...  Tarvitseeko mainita, että olen heikkona vannehameisiin ja niihin ihaniin tanssiais-kohtauksiin?  Ei varmaan...  Onneksi minulla on ko. leffa vidolla.

Muutenkin vanhat elokuvat on aivan ihania.  Meillä on yksi vanha video, jolla on vanha, mustavalkoinen, elokuva.  Prinsessa Ruusunen.  Ja se on suomalainen.  Aivan ihana.  Ne lavasteet on jotenkin niinkun suoraan satukirjasta.   Ja entäs Maija Poppanen.  Jos sitä ei ole nähnyt, niin mars, hankkimaan jostain.  (Yhtä kaveriani naurattaa, kun osaan sanoa "Supercalifragilisticexpialidocius" niin hyvin. Jos se nyt noin kirjoitetaan...)   ^^
Ja Sound of Music.  *syvä huokaus*

Yleensäkin minut saa naulittua tiivisti tv:n eteen, jos sieltä tulee joku vanha, hyvä elokuva. Suomalainen tai ulkomaalainen.   Ja mieluiten musikaali.

[Nazg]

Minun mielestä kaikki vanhat kauhuleffat ovat uusia pelottavampia.
Vanhoissa ei päähenkilönä ole mikään hyvinmeikattu kaunis bimbo, vaan enemmän tavallisen näköinen ihminen, joka ei ole aamuisin meikattu.
Uusissa on myös niin paljon typeriä klichéitä, että oksettaa.
Esim. Manaaja on huippukamaa. Semmoista kauhuelokuvaa ei voisi nykyaikana tehdä. Myös Halloween voittaa jotkut paska-Screamit menneen tullen.

[sahh]

Vanhat leffat menee siinä samassa, missä uudetkin. Maija Poppasen ja Sound of Musicin nyt ainakin olen nähnyt... Ja erinäisiä suomifilmejä, joiden nimiä en muista. Komissario Palmut on mahtavia (: Samoin monet Marilyn Monroen ja kumppaneiden filmit.

Hamasta menneisyydestä muistan, kun maikkarilta näytettiin jotain vanhoja leffoja, joiden pääosaa näytteli joku Jerry.. Jerry.. äh, en saa sitä sukunimeä nyt päähäni. Jokatapauksessa, leffat olivat mielettömän hauskoja. Nyt muistan parhaiten kohdan, kun pääosan näyttelijä oli armeijassa ja teki siellä jotain typerää kahden kaverinsa kanssa. No, toisella kaverilla oli kaksi natsaa, joista toinen otettiin pois. Toisella oli yksi ja se otettiin pois. Molemmat näyttivät surkeilta. No, tämä Jerry-mikälie heitti siihen sitten, että taitaa jäädä velkaa ;)
Äh, ei ole tässä yhtään niin hauska, mutta tuolle kyllä nauroin...

[Lord Azog]

Star Warsit on ihan ehottomii, ja onhan sitä tullu kateltua muitakin leffoi. Mutta Kubrikit on ihan huippuja. Paras on "Full metal jacket". Se kouluttaja siinä on ihan huippu, huutaa alokkaille kokoajan. Se on pakko nauhoittaa heti kunhan se tulee.

Tuulen viemää on huono. Siis huono. Sitä ei jaksanu hissan tunnilla kattoa kovin pitkään. Piste.

[jenan]

Hamasta menneisyydestä muistan, kun maikkarilta näytettiin jotain vanhoja leffoja, joiden pääosaa näytteli joku Jerry.. Jerry..

Jerry Lewis? Joka tapauksessa Lewisin leffat olivat huippuja. En muista mitään erityistä kohtaa tahi elokuvaa, mutta muistan vain katsoneeni noita ja pitäneeni useista. :)

Rocky horror picture show on hieno. Valitettavasti en ole nähnyt sitä ihan loppuun asti, nukahdin ihan lopussa ja en ole varma näinkö loppuja tapahtumiani vain unissani sinä yönä vai katsoinko ne vielä..  :evil: Jahtaan tätä leffaa joka paikasta, tahdon nähdä sen!

muoks. Voi kamala, miten saatoin unohtaa! Pekka Puupää -elokuvat ovat loistavia! Saisivat tulla jälleen telkkarista.. Ylivoimaisen hauskoja ja nerokkaita.. Asiahan ei tietenkään minulle kuulu..

muoks2. Oooh! Cherbourgin sateenvarjot!! Kaunis kuin mikä.. Itken lopussa kuin paraskin vesiputous. :D

[Chill]

Huom, ihmiset! En tarkottanu, että yksin kotona leffat olis niin vanhoja. Otsikossahan lukee NS. vanhoja leffoja, eli semmosii kymmenen, kakskyt vuotta vanhoja leffoja, mutta saatiinpahan kunnon keskustelu käyntiin... =) Tästä viestistä ei tartte välittää, oon amatööri näissä jutuissa...  :oops:

[Piper Halliwell]

En erityisesti perusta vanhoita elokuvista, mutta Tuulen Viemää on todella todella upea ja ne vanhat Star Warsit ovat myös upeita, vaikka pidän enemmän uusista Star Warseista. Pidän niistä vanhan aikaisista puvuista, siis sellaisista joita on Tuulen viemässä. Haluaisin nähdä Sound of Musicin ja Aamiainen Tiffanylla...

[Velvetti]

Hmm...
Mua jotenkin etoo noi vanhat leffat. En tarkoita mitään Yksin kotona leffoja (miten niin ne on vanhoja??) vaan sisi oikeasti tosi vanhoja. Mustavalkoisia, suomalaisia.. 20-luku ja eteenpäin. Yöööögh... Siis ne on niin naiveja, niiden juoni on aina samanlainen, ne on TYLSIÄ!
MyFairLady, Sound of Music, Grease ja muut upeat musikaalit ovat klassikoita, ne ovat hyviä. Niissä on hyvää musiikkia ja niitä jaksaa katsoakin.
Vanhat länkkärit, siinä taas yksi mitä en voi sietää... Voi elämä. Voiko tyhmempiä leffoja olla?

[Selviytyjä]

Tunnustan!
olen vanhojen suomi-filmien ystävä. En tiedä todellakaan mikä niissä viehättää...
Osa niistä on kyllä aika siirappisia, mutta silti...piilevä romantikko APUA!
Jerry Lewis-leffat ovat myös aika upeita! Suosittelen!

Mä en kestä niitä vanhoja Suomi-filmejä!!! Mutta mun veli on hulluna niihin...
Mä en yleensä katso mitään vanhoja leffoja, mutta Kuolleiden runoilijoiden seura vuodelta 1989 on aivan loistava. Siinä on mukana ihana Ethan Hawke  :lol:

[Hilkka]

Vanhat Suomi-filmit ovat aika hassuja, ja usein katson vanhan kotimaisen loppuun, jos sellainen sattuu tulemaan tv:sta sen avatessani. Pekka Puupäät ja Suomisen perhe -elokuvat edustavat minulle kuitenkin ihan omaa sarjaansa vanhojen kotimaisten kategoriassa. Pienenä katselin niitä jatkuvasti, enkä vieläkään suostu sanomaan, että olisivat huonoja. Oikeastaan ne ovat melkoisia harvinaisuuksia - vastaavia, kokonaislaadukkaita usean elokuvan sarjoja ei nykyään osata tehdä. Kunhan koulutyöt vähän hellittävät, taidankin pitää laiskotteluviikonlopun ja katsoa kaikki elokuvat putkeen...

[basilika]

Oih, rakastan vanhoja leffoja! Eritoten musikaaleja. Parahin kaikista on Grease, jonka ostin DVD:näkin jokin aika sitten. Tällä hetkellä mulla on Hairin katselu kesken, ja Casablancakin olisi saatavilla. Jonain kesänä niitä Jerry Lewisin -leffoja tuli joka päivä maikkarilta ja katoin ne kaikki! Aivan upeita, Lewis oli ilmiömäinen. Voisi katsoa uudelleenkin jos jostain saisi (vinkkejä?).

[Cukel]

Vanhat elokuvat elokuvat & sarjat ovat ihan parhaita!
Varsinkin vanhat avaruuselokuvat on hyviä  :lol: kun niissä jotku paperilennokit ampuu toisiansa vihreillä karkkinauhoilla :lol: ne on niin kekseliäitä :) Sitten vanhat komediat kuten Dr. Strangelove on ihan mahtavia :D Nykyään kaikki on niin überhienoja erikoisefektejä, niin hauska katsoa sellaistakin leffaa jossa avaruusolennot ovatkin kumiveneitä, johon on kiinnitetty vessapaperirullia :)

muoks. tulipas paljon hymiöitä...

[siunattu]

toki. ^^ nehän ne juuri niitä elokuvista parhaita ovat, niissä on jotenkin ihanat jutut, kun ei ole mtn huipputehosteita :D ei tule mieleen yhtään, mutta isoisäni ja isäni kanssa olen aina välillä seurannut niitä sunnuntaisin tulevia mustavalkoisia leffoja ?

sissit! luokitellaanko ne vanhoiksi? O_o niistä minä pidin. ne oli aika hienoa katsoa, kun tuli muistaakseni tässä vuosi sitten joka päivä yksi? ne olivat hyviä, jokseen hiukan..*ei keksi*

katselen kyllä, mielelläni. ^^

[Éowyn]

Juu, katson:)
Kaikki 'Kummisetä' elokuvat ovat aivan hurjan loistavia:) *rakastaa niitä*
Näin ne kaikki ensimmäistä kertaa joskus pari vuotta sitten, ja tykkäsin niistä todella paljon.
kaikista kolmesta Kummisetä-elokuvasta Kummisetä II on mielestäni parhain ja tasokkain. Se Michaelin näyttelijä (miksi väsyneenä tulee muistikatkoksia?)
on todella hyvä:) Ja sitten sen 'ensimmäisen' kummisedän, siis elokuvissa näytetyn näyttelijä myös osasi hommansa.

Musikaaleihin hurahtanut kun olen, niin olen katsellut joitakin vanhoja musikaaleja. Niistä monista, joita olen nähnyt, muista erottuu paremmuudellaan The Sound of Music. Se on vain niin loistava!
Minulla on se soundtrack, LP-levynä:D Se levy täytyy aina ottaa mukaan, kun menee vaikkapa tuolle naapurin mummolle kylään, hänellä kun on LP-levysoitin. Itse en sellaista omaa, vaikka kyllä haluaisin ^-^

Vanhoja kauhuelokuvia en ole nähnyt, mutta elokuvan 'Carrie', lasken kuitenkin melko vanhaksi.
Sissy Spacek (waak. Mtn se kirjustetaan) tekee aivan uskomattoman roolityön! Se on vain niin hyvä:)

Vanhat Star Warsit ovat paljon parempia, kuin uudet. Vaikka 'erikoistehosteet' eivät välttämättä olekaan niin vaikuttavia, kuin uusissa, ne ovat silti hyviä:)

[poro]

Vanhat elokuvat ovat hyviä. Bondit, siis vanhimmat, on tullu katsottua useampaankin kertaa. Nykyään nekin ovat huonontuneet, koska tietokone-efektejä käytetään liikaa...
Toinen hyvä elokuva on Tuulen viemää! Siis se on aivan huippu! Siihenhän on tehty jatko-osatkin ja nekin on yhtä hyviä, vaikkeivat näyttelijät ole samoja.

[Meirami]

Höh. Yksin Kotona -elokuvat muka vanhoja. Minusta edes Star Warsit eivät ole vanhoja ja olen kuitenkin vasta 17, en mikään ikäloppu minäkään.

Itsekin katson mielelläni vanhoja hyviä mustavalkofilmejä. Vanhat John Wayne -länkkärit ovat upeita, niissä on tunnelmaa ja tyyliä. Katsoin Bonanzaakin innoissani, kun se tuli vielä kakkoselta tuossa vuosi sitten tai jotain. :D Lisäksi rakastan Akira Kurosawan rankkoja samurai-leffoja, parhaimpina voisin mainita Seitsemän Samuraita ja Yojimbo. Kurosawalla on ennennäkemätön tyyli, hänen elokuvansa ovat sellaista "true"-tavaraa.. ne samuraitkin tekevät kaiken ihan aidosti, eikä miekkataisteluita ole edes nopeutettu. Loistavaa tunnelmaa, juonta ja jopa huumoria. Niin ja ei sovi unohtaa Marilynin ikimuistoisia elokuvia. Yksi all time -lempikappaleistanikin on "Diamonds are the the girls best friends". :D

Kurosawan samurai-elokuvista tuli mieleen kertakaikkisen loistelias elokuva, Samurai Fiction. Se on tehty tuossa joitakin vuosia sitten vasta, mutta se on toteutettu wanhaan hyvään tyyliin, Kurosawamaisesti ja mustavalkoisena. Ihan HILLITÖNTÄ huumoria ja loistava juoni, puhumattakaan pääpahiksesta, joka on niin jämy jätkä, ettei mitään rajaa. Suosittelen kaikille, jotka pitävät wanhoista Kurosawan elokuvista.

[Sun Lee]

En yleensä katso vanhoja leffoja. Tosin se vähän riippuu kuinka vanhoja. Mustavalkoiset leffat on tosi tylsiä yleensä, mutta esimerkiksi juuri Yksin kotona - leffat on hauskoja, vaikka todella älyttömiä. Joitain James Bond leffojakin olen nähnyt. En nyt juuri muista enempää, mitä olisin nähnyt, mutta olen kyllä nähnyt muitakin.

Èowynkin taisi mainita Sound of Musicin. Se on ainoa vanha musikaalielokuva jota olen seurannut ja todella ihastuttava. Olen sen moneen kertaan nähnyt, meillä on se nauhalla.

Mutta siihen se paljolti taitaakin jäädä.

[Katariina]

Oikeastaan, nyt kun miettii, niin en mä juurikaan katso vanhoja filmejä... Joskus tykkäsin hirveästi Jerry Lewis-filmeistä :)  Mutta tuntematon sotilas on kyllä aivan huippu. Sitä ei pysty ees kuvailemaan... Oon ihkuttanu sitä kirjaakin jo täällä jossain. Siinä on jotain niin... suomalaista. Hienoa. Mulle tulee ihan isänmaallinen olo. Kyllä kaikissa vanhoissa Suomi-filmeissä on jotain sellaista tunnelmaa, mitä uusissa ei oo. Pieninä annoksina se on aivan ihanaa.
Haluisin kovasti nähdä Chaplinin Diktaattorin ja Bergmanin Seitsemännen sinetin. Ja Hitchcockin (miten se kirjoitetaan?) Linnut. Ja Citizen Kanen. Ainakin Diktaattori ja Seitsemäs sinetti on kai just ilmestyny DVD:nä. (Täytyy kai lampsia kirjastoon ja sitten loisimaan kaverille jolla on DVD-soitin...)

[Marrex]

Minä pidän vanhoista elokuvista. Erityisesti olen ihastunut vanhoihin hyviin Suomi-leffoihin. Niissä on toki paljon roskaa (silloin elokuvia tehtiin Suomessa ihan eri tahtia kuin nykyään ja monissa taso ei todellakaan ole korkea), mutta on siellä upeitakin elokuvia. Minä olen ihan Tauno Palo-fani ja erityisesti olen aina pitänyt mm. Niskavuori-elokuvista (jotka jaksavat kiinnostaa minua myös näytelminä kaikkine uusine sovituksineen, niissä on sitä jotain.)

Myös ulkomaisista elokuvista monet suosikeistani ovat vanhoja. Täällä niitä onkin jo lueteltu monia. Nykyään tuntuu, että kun erikoistehosteet ovat niin hienoja, niin unohdutaan kikkailemaan niillä ja itse tarina ja näytteleminen unohtuvat. Ja minä ainakin olen kiinnostunut tarinasta, en hienoista tehosteista. Nykyään tuntuu, että jotta saataisiin aikaiseksi hyvä elokuva, pitää tarinan olla vanha ja yleensä joku klassikkokirja. Jos juoni on alkuperäinen ja elokuvaa varten tehty, on elokuva usein pelkkää kaahotusta ja siinä on äärimmäisen yksinkertainen ja loppuun kaluttu juonikuvio. Toki poikkeuksiakin on, mutta ei nyt vain tule mieleen. Toki yksinkertainen ja loppuunkulutettukin juonikuvio voi toimiessaan saada aikaan ihan viihdyttävän leffan (esim. Mona Lisa smile viimeaikaisista), mutta ei mitään suurta kokemusta.

[Tallulah]

Katherine Hepburnin tähdittämät elokuvat ovat aivan loistavia, etenkin ne komediat, joita olen tosin nähnyt vasta kaksi. Taisivat olla Hätä ei lue lakia ja Viattomuuden kukka. Kuten varmaan monen muunkin Hepburnista pitävän mielestä minusta paras kohtaus jälkimmäisessä on ehdottomasti se, jossa Hepburnin esittää humalaisen Shakespeare-esityksensä. :)
Afrikan kuningatar ei ole niin komediallinen, mutta siinäkin Hepburn ja vastanäyttelijänsä Bogart vetävät roolinsa hienosti.

My Fair Lady on myöskin mainio klassikko, pidin erityisesti näyttelijästä, joka esitti Henry Higginsiä (loistava hahmo!). Vanhoissa musikaaleissa on aina jotakin hienoa. :)

[Araminta Meliflua]

Katson vanhoja elokuvia! Mustavalkoisista mainittakoon Sherlock Holmesit, Buster Keatonit ja Chaplinit.  Värillisiä: Danny Kaye. Ja sitten joskus tylsänä aamuna tuntemattomia vanhoja elokuvia, jos satun avaamaan telkan ja jos sellainen sattuu tulemaan.
Mahtavia!
En kyllä sanoisi Yksin kotona -leffoja vanhoiksi. En ikinä. Niin nuoren, että voi sanoa niitä vanhoiksi, ei mielestäni pitäisi olla täällä netissä ollenkaan... Ties mitä aivoja tuhoavaa täältä löytää... =)

[Emzzie]

Minä rakastan vanhoja leffoja! Mykkäelokuvat ovat nerokkaita, niissä näkee todellista näyttelemistä, kun ei voi käyttää sanoja apunaan. Myös mustavalkoiset äänileffat ovat mahtavia, esim. Greta Garbon Kamelianainen (kirjakin on muuten ihana). Myös nuo ns. "vanhat" leffat, eli 80-90 luvulla tehdyt, ovat mahtavia. Kuten esimerkiksi Paluu tulevaisuuteen ja Yksin kotona -leffat.

[Isilmírë]

Minulle ehkä rakkaimpia vanhoja elokuvia ovat Don Camillo -rainat 50 - 70 -luvuilta. Yksi suuri haaveeni on saada kasaan 50 euroa ylimääräistä omaisuutta, jotta voisin tilata Saksan Amazonilta kaikki viisi elokuvaa sisältävän dvd-setin.

[parempi-ananas]

Tykkään katsoa noita 'ikivanhoja' mykkä komedioita.  Kuka se nyt on.. se aivan loistava näyttelijä... mykkä leffoissa keskittyy vaan aivan eri asioihin ja huumorikin on niin klassista. Ne leffat eivät ole mitään sellaista nykyaikaista mättöä. Ne ovat terästä!

[leinikki]

Olen huvituksekseni huomannut isoksi kasvettuani(...), että koko lapsuuteni katselin oikeastaan melkein vain vanhoja elokuvia ja siksi arvostan ja rakastan niitä nykyisinkin. Ja oikein kovasti. Paljon hyviä vanhoja, mutta ajattomia leffoja olette jo mainneetkin, esim. The Sound of Music ja Maija Poppanen. Voin täysin sydämin sanoa, että osaan nämä kaksi musikaalia ulkoa vaikka väärinpäin! Ne taitavat olla ihka ensimmäiset elokuvat mitä koskaan olen nähnyt, kolmivuotiasta lähtien suurinpiirtein olen niitä rakastanut.

Monet muutkin suunnilleen 60-luvulla tehdyt elokuvat ja ohjelmat ovat sydäntä lähellä. Onko kukaan muu katsellut Astrid Lindgrenin kirjoihin pohjautuvia elokuvia? Saariston Lapsia, Peppi Pitkätossuja, Marikit(70-80-luvulta kylläkin), Katto Kassinen, Melukylän Lapset jne? Minun vahva mielipiteeni on, että ne ovat yksiä parhaimpia lasten elokuvia mitä koskaan on tehty. Ne ovat yhä ihastuttavaa, rakastettavaa ja lämminhenkistä katseltavaa, toisin kuin juuri esim. Yksin Kotona elokuvat, joita kestää seurata lähinnä alle 10-vuotiaana.

Komisario Palmut ja Suomisen Ollit ovat kestosuosikkeja lapsuudesta, mahtavia sadepäivän katselmuksia. Hayley Millsin elokuvat 60-luvulta ja Shirley Templen 30-luvulta, vanhat musikaalit (Les Parapluies de Cherbourg, romanttisen mielen unelma!), Chaplinilta erityisesti itkettävä ja naurattava The Kid (ajatella että se on piakkoin 85 vuotta vanha) ja monet monet muut kuuluvat kasvavaan videokokoelmaani.

Oijoi, minusta on taitanut kasvaa näiden elokuvienkin vuoksi aikamoinen "elän menneisyydessä" ihminen. Vanhoja vuosikymmenien takaisia elokuvia kannattaa katsoa uusien spektaakkelien lisäksi, ne virkistävät, avartavat katsomusta ja ovat mukavasti vähän höpsöjä.

[unihukka]

Niin monet lempielokuvistani on tehty 70-luvulla, etten ala edes luettelemaan. Ne kun eivät kuitenkaan ole mitään esihistoriallisia.

Toki siitä vanhempiakin elokuvia tulee joskus katsottua, lukuunottamatta Suomi-filmejä. Jos nyt puhutaan niistä vanhoista elokuvista, joista todella pidän, ensimmäisenä tulevat mieleen Disneyn piirretyt elokuvat. Lumikista lähtien.  

Muita ihkutuskohteita menneiltä vuosikymmeniltä ovat ehdottomasti Fred ja Ginger! Eli varsinkin 30-luvun, mutta myös ne myöhäisemmät, mustavalkoiset musikaalit joissa Fred Astaire tanssii ja kengät kopisee. Yle saisi taas näyttää niitä telkkarissa. Sellaisia valloittavia, vanhaa kilttiä huumoria sisältäviä elokuvia ja Fred joka tietysti tanssii kuin tuhatjalkainen. Ei voi kyllästyä.

[saattokivi]

Vanhat kauhuleffat on ihania, King Kong, Tarantula...(Häpeän kyllä kun en ole Draculaa nähnyt, ainakaan niin että siitä jotain muistaisin) Myös muutkin vanhat elokuvat esim. 60-luvulta on ihania, en osaa määritellä kovin tarkkaan, koska kaikkina vuosikymmeninä on varmasti tehty hyviä ja huonoja leffoja, mutta periaattessa pidän vanhoista.(Ehkä siksi kun nykyään kaikki ideat on jo käytetty loppuun... ;) ) Mutta toki nykyään tehdään myös hyviä elokuvia, en sitä kiellä missään tapauksessa.

[Envu]

Mmh, kirjoitetaanpas uudelleen..

Olisiko ollut juuri viime sunnuntaina, kun katselin telkkaria. Sieltä tuli pari todella vanhaa elokuvaa..
Ensin tuli Humiseva Harju, 30-luvun loppupuolelta, ja mielestäni jopa parempana versiona kuin se uusin minkä olen nähnyt. Ainakin se Heathcliff oli namumpi kuin uudessa.
Ja sitten tuli Niskavuoren naiset, mikä sinänsä oli ihan huvittava myös. Ainakin kun katselin sitä äidin ja isän kanssa, ja jompi kumpi niistä mainitsi että ilmestyessään sekin elokuva oli pannassa, kun oli niin siveetön..
Joo. :D Ihan varmaan. Huvittavaa sellainen.

Nosferatu huvittaisi vielä nähdä, alkuperäisenä -22 vuoden versiona.
Oikeastaan, jos joku ehdottaisi minulle vanhaa elokuvaa katsottavaksi, en olisi heti vastaan. Toki niistäkin löytyy huonoja, mutta yleensä nykyisinkin DVD:lle päätyvät ovat parhaimmistoa. Niinh.

[Lils]

Rakastan vanhoja mustavalkoisia leffoja! Etenkin suomalaiset draamat jostain 50-luvulta ovat mukavaa katseltavaa. Vaatteet ja kampaukset ovat niin erilaisia ja käyttäytyminen on tosi kohteliasta.. Siinä katsellessa tuntuu, että itsekin haluaisi elää siinä ajassa.

Myös vanhat mustavalkoiset Spede-elokuvat ovat loistavia.. Ja Uuno Turhapurot myös.

Ulkomaalaisia vanhoja elokuvia ei ole tullut paljon katseltua. The Sound of Musicin olen nähnyt ja Maija Poppasen. Molemmat ihanan naiiveja ja suloisia elokuvia.

[Flamerie]

Mielestäni tää leffa on melko vanha. -78 tehty. Maailman ihanin elokuva jonka voi kattoa vaikka tuhat kertaa putkeen.

Grease

Kaikin puolin kaunista katseltavaa. Travolta on kyllä aivan huippu tässä legendaarisessa musikaalissa (olipas klisee). Rakastan, syvästi.

En mä oikeen muita vanhoja leffoja jaksa kattoa, tai tielle ei oo osunu, mutta Saturday Night Fever ja Pulp Fiction (joka ei kyllä niinkään vanha ole...) olis kiva nähdä...

[maddocks]

Vanhat elokuvat on useammin parempia  kun uudet.. Vanhat elokuvat on hauskoja ja sillain huolellisesti tehtyjä kun taas uudet on yleensä tylsiä ja vaikuttaa nopeesti huiskaistuilta.

Minun lemppari elokuvat on Poliisiopistot koska ne on niin hauskoja ja hyvin tehtyjä ja Yksilensi yli käenpesän siis se on niin liikúttava leffa ja kun siinä on
Jack Nikolsson näyttelijänä niin se nostaa leffan ihan omaan arvoonsa. Minun mielestä Jack kuuluu nimen omaan noihin hullun ja tappajan hommiin esim. kun kerran näin mainoksessa Jack Nikolssonin rakkaus elokuvassa niin järkytyin Jack ei sovi yhtää rakkaus elokuviin näin se vaan on.

[chikita]

Katson joskus vanhoja elokuvia. Jotkut ovat kyllä ihan laadukkaita, mutta joskus hieman huvittaa niiden "hienot" erikoistehosteet. Vanhat elokuvat näyttävät melko puskasta reväistyiltä nykyisiin verrattuna. Hyviä vanhoja elokuvia on ollut mm. Humiseva Harju ja Tuulen Viemää. Ne on tehty joskus 30-luvulla eli ne on aika vanhoja.

[Marnie of Gondor]

Vanhat elokuvat ovat omia lempielokuviani. Niiden maailma on niin erilainen kuin tämä meidän nykymaailmamme, ja maailmankuva samaten - luonnollisesti - erilainen.

Omia suosikkejani ovat John Fordin elokuvat, varsinkin westernit, joita on 1920-luvulta eteenpäin. Pidän westerneistä ylipäätäänkin, mutta Ford kuvaa 1800-luvun länttä niin mainion humoristisella, mutta kuitenkin vakavalla tavalla että siitä ei vain voi olla pitämättä. Kukaan ei ole yksinkertaisen paha tai hyvä, vaan myös harmaan sävyt ovat mukana, oli kyseessä sitten ratsuväen miehet kuin intiaanitkin. Omia suosikkejani on mm. She wore a yellow ribbon, Fort Apache, The Man Who shot Liberty Valance (John Wayne ja Jimmy Stewart ovat kummatkin niin mahtavia tässä!), The Lost Patrol jne.

Muita vanhempia elokuvia mistä pidän ovat Buster Keatonin mykkäfilmit - kukaan ei ole niin mainio koomikko kuin Buster. :D

Ja oma suosikkini on The Great Escape, joka on tehty -68 (muistaakseni), ja kertoo ilmavoimien miehistä vankina saksalaisella vankileirillä. Täyttä toimintaa ja hienoa ihmiskuvausta.

Näyttelijöistä pidän eniten Charles Bronsonista (mm. ym., ja vaikka The MAgnificent Seven) ja Jimmy Stewartista. Kummatkin ovat omalla tavallaan upeita näyttelijöitä.

[Triplu]

Olen tässä nyt lähiaikoina katsellut vähän enemmänkin noita vanhoja elokuvia, kun otin koulussa valinnaiseksi elokuvan vuosikymmenet- kurssin. Olemmet katsoneet: Nosferatun vuodelta -22, Chaplinin Kultakuumeen, Buster Keatonin Kenraalin ja nyt menossa Kubricin Full Metal Jacket (tosin en tiedä onko se edes kovin vanha...?)

En tiedä mitä nyt sanoisin noista elokuvista, kun olen lähinnä puolella silmällä seurannut kaikkia muita paitsi Full Metal Jacketia. Koulu ei ehkä ole maailman otollisin paikka seurata mustavalkoisia mykkäelokuvia. Tai no, meillä oli tosin tuosta Kultakuumeesta joku typerä amerikkalainen versio jossa ei ollut ollenkaan niitä puhelaatikoita vaan ne oli korvattu jollain ärsyttävälla juontajalla, joka sai kyseisen elokuvan vaikuttamaan lähinnä joltain Chaplin-dokumentilta. Kenraali on ollut ehkä näistä mykkäelokuvista paras. Nosferatu oli... no.. se oli tosiaan sellainen vanha kauhuleffa :D lähinnä hassu enemmän kuin pelottava, mutta en kiellä, etteikö Nosferatu olisi ollut vallan kammottavan näköinen äijä O.o

Täytyy vielä myöntää, että jos en olisi kyseisellä kursilla, tuskin olisin katsonut yhtään näistä elokuvista vapaaehtoisesti. Nyt saattaisin jopa harkinta muutaman kerran ennenkun kieltäisin heti :)

[Allegra]

Pidän vanhoista leffoista, mainittakoon yt esim. Piukat paikat, joka on aivan hulvaton, huumori ei ole vanhentunut lainkaan.
Tuulen viemää...pitääkö enempää sanoa? Osaan sen ulkoa, olen katsonut ainakin viisikymmentä kertaa...(sana "lihakestit" jaksaa naurattaa joka kerta)...;)
Jotkut 50-luvun Suomi-filmitkin on hyviä, esim.Suomisen perhe-leffasarja, se on niin ihanan viiskytlukulainen.

[Shona]

Kovinkaan paljon en ole vanhoja elokuvia nähnyt, mutta suosittelen Chaplinin Diktaattoria, se on aivan mahtava. Näin sen kokonaan vuosi sitten ja osan siitä historiantunnilla vähän aikaa sitten, ja olin aivan unohtanut miten mahtava se on!

[Lady Asensio]

Vanhat Bondit on kaikki varmaan kertaalleen katsottu. Hiljattain katsoin neloselta Saturday night feverin ja Greasen (ja sen jatko-osan). Grease on todella hyvä, joten sellaiset jotka ei sitä ole katsoneet niin kipin kapin kaivamaan video jostain vuokraamosta (kai siellä on?). Greasen jatko-osa on kuitenkin huonompi kuin ykkösosa, jossa on myös parempi musiikki. Molemmissa juoni suunnilleen sama.

[Pohjantähti]

No toki! Esim. se ihan ensimmäinen, joskus 30-luvulla tehty Näkymätön mies on aivan paras! Siis sen jälkeen ei ole toista yhtä hyvää tehty. Ja ne vanhat Sherlock Holmesit, vaikka vähän kyrsiikin, millaiseksi ne Watsonin teki. Lukikohan nekään ollenkaan kirjoja? Watson oli kuin mikäkin koominen sivuhahmo, ärh.

Ja sitten joskus tulee katseltua vanhoja kauhuleffoja, niitä slashereitä, kuten Painajainen Elm Streetillä ja Perjantai 13.

[Poikkeustapaus]

Hym, hym. Lasketaanko vuonna 1991 ilmestynyt elokuva vanhaksi? No Robin Hood - prince of thievesiä on tullut katsottua ja samoin kaikki Bondit ovat käyneet tutuiksi. Tuulen Viemää on edelleen klassikko.

[Xeemu]

Charlie Chaplinin elokuvia tulee katsottua aina kun sellainen telkkarista tulee. Vanhoja elokuvia katsoo oikeastaan ihan mielellään.

[Alyssa]

Xeemu mainitsikin tuon Chaplinen ennen minua (:

Juuri vähän aikaa sitten katsottiin koulussa Diktaattori, joka todella oli omaa luokkaansa. En ymmärrä, miten elokuva voikin niin yhdistää huumorin vakavaan aiheeseen ja saada silti molemmat toimimaan niin saumattoman hyvin. Yhdellekään 'nykyelokuvalle' en ole varmaan noin paljon nauranut (:

Muitakin Chaplinin leffoja olen nähnyt, Diktaattoria ennen katsoin sen... en muista nimeä, mutta se, missä Chaplin oli töissä tehtaassa ja meinasi aina joutua vankilaan jne. En millään saa nimeä päähäni.

Kaverini sanoo aina, että häntä alkavat mustavalkoiset elokuvat nukuttaa. Ja ihmettelee, miten minä jaksan katsoa. En tajua häntä. Mielestäni mustavalkoiset elokuvat ovat usein parempiakin, kuin värilliset. Vanhoissa leffoissa on paljon enemmän helmiä, kuin nykyisissä, koska silloin todella omistauduttiin työlle eikä käytössä todellakaan ollut miljoonabudjetteja.

Tuulen Viemää on myös vanhojen leffojen aatelia. (eikä unohdeta Tuntematonta, itsenäisyyspäivä kun on^^)

[akira]

GREASE is the word!

_niin_mahtava_leffa_. oikeesti. kakkonen ei ollu enää niin hyvä, mutta tuo alkuperänen on tullu katottua jo moneen kertaan ;D

joskus noita yksin kotona-leffoja kattelen, tosin meillei taida olla nauhalla ko kakkonen ja kolmonen ... ykkönen ja kakkonen on kyllä ihan parhaita, noi loput menee jo vähän jatkojatkojatkojatko-osiks d:

[Xeemu]

Muitakin Chaplinin leffoja olen nähnyt, Diktaattoria ennen katsoin sen... en muista nimeä, mutta se, missä Chaplin oli töissä tehtaassa ja meinasi aina joutua vankilaan jne. En millään saa nimeä päähäni.

Nykyaika.

Mahtava elokuva. Chaplinhan on kyllä itse ollut melko kriittinen ja yhdessä päivässä ei välttämättä saatu paljonkaan kuvattua, kun piti ottaa kohtauksia uudestaan niin kauan, että Chaplin oli tyytyväinen. Loistavia elokuvia kyllä tekikin, joten ei kai se uudelleen kuvaaminen hukkaan mennyt.

[Catherine]

Wuthering Heights - Humiseva harju

Ihana!

[Riio-Kola]

Kyllä vanhoja elokuvia tulee katseltua, ihan dvd:ltä ja tv:stä. Vanhuus kuitenkin on suhteellinen käsite, joten mainitsempa nyt omia suosikkejani, ainakin suht. vanhoista elokuvista.

Marxin veljeksien elokuvat ovat aivan mahtavia, dvd boksi on harkinnan alla, mutta näitä aina välillä putkahtaa myös tv:stä, nyt ei ole pitkään aikaan tullut.

Sergio Leonen westernit ja italo westernit yleensä, ovat hyviä, esim. Dollaritrilogia, joka juuri esitettiinkin Tv2:ssa ja Huuliharppukostaja ovat ainakin katsomisen arvoisia. Myös länkkärit, joissa Terence Hill on näytellyt ovat yleensä hyviä ja myös humoristisempia.

Charlie Chaplinilla, on monta hyvää elokuvaa, mutta viime näkemästä on niin paljon aikaa etten muista kaikkia elokuvia.

Ohukaiset ja Pakskukaiset, ovat ehdottomasti katsomisen arvoisia.

Akira Kurosawan elokuvat ovat hyviä, mainitaan nyt ainakin Seitsemän Samuraita, Kätketty Linnake ja Yojimbo Onnensoturi, kaikki löytyvät samalta dvd-boksilta ja kaikissa näyttelee yksi lempinäyttelijöistäni, eli Toshiro Mifune. Esim. Sergio Leone on ottanut paljon vaikutteita Kurosawan elokuvista ja myös George Lucas on matkinut tähtien sodassa Kätketyn Linnakkeen henkilöitä.

Myös vanhat Tähtien Sodat, ovat kelpo katsottavaa ja nämähän saa restauroituina versioina nyt dvd:llä.

Mainitaan nyt vielä Casablanca ja Cainen Kapina, joissa on pääosassa toiminut Humphrey Bogart, muista Bogartin elokuvista en sitten välitäkään.

[Erdolliel]

Minä en oikeastaan katsele paljoakaan vanhoja leffoja, en kovin usein. Ei sillä ettenkö niistä pitäisi, ei vain tule aikaiseksi katsottua. Silloin tällöin telkkarista katson kun tulee, ja jos näen kirjastossa tai kaverilla jonkun. Mutta en vuokraa tai mitään, tai ainakaan usein.

Tänään kyllä katsoin katsoin elokuvan The Outsiders joka oli valmistunut vuonna 1983, ja sitä voi ainakin mun ikäni mittapuulla sanoa aikas vanhaksi. Mutta hyvä se oli!

Grease on sellainen vanha elokuva jonka voi katsoa aina vain uudestaan...;)

Suomalaisista vanhoista elokuvista en pidä. Ne vain eivät iske. Ärsyttäviä.

Itseasiassa kun rupesi miettimään, niin vanhat klassikkoelokuvat ovat mahtavia, niitä sääli vain katselee liian harvoin! :)

[Marnie of Gondor]

Sergio Leonen westernit ja italo westernit yleensä, ovat hyviä, esim. Dollaritrilogia, joka juuri esitettiinkin Tv2:ssa ja Huuliharppukostaja ovat ainakin katsomisen arvoisia. Myös länkkärit, joissa Terence Hill on näytellyt ovat yleensä hyviä ja myös humoristisempia.

Minäkin pidän Terence Hillin länkkäreistä (vaikka vanhat westernit iskevätkin itseeni paremmin), My name is Nobody ja Nobody rides again (?) on tosi hauskoja. Hill ja Bud Spencer ovat hyvä pari. :D

Ja minustakin nuo Leonen westernit - ja italowesternit - ovat mahtavia. Huuliharppukostaja on upea, juoneltaan ja kuvaukseltaan, ja se on mielestäni Charles Bronsonin onnistunein elokuva (ellei Suurta pakoretkeä lasketa). Jo yksinään se alku on mahtava, kun tämä konnakolmikko odottelee Bronsonia - veden tippuminen hatunlierille, kärpäsen katseleminen.. vau.

[minttupossu]

oon kattonu Buffy vampyyrin tappaja leffan kerran! Vaikka se likin vanha eikä niin "Buffymainen" pidin siitä. Okei no se olitiin suunniteltu periaatteessa kauhulaffaks mutta kyllä siinä nauramista oli...siis jos vertaa Buffy sarjaan! Kun "valittua" kutsutaan alussa "Pyöveliksi" jostain syystä vaan repesin! No joo mulla nyt onkin outo huumorintaju!

[Aren]

Tässä tuli aikoinaan ostettua muutama vanha leffa. Kuten F.W Murnaun Dracula vuodelta 1920 ja Fritz Langin Metropolis vuodelta 50. Upeita elokuvia kummatkin. Suosittelen.

[Leksu]

No katsotaanhan niitäkin :P Idän pikajunan arvoitus on yksi suosikeistani.
Elokuva on tehty vuonna 1974 ja omistan sen DVD:nä :P Ehdoton suosikki elokuvani vanhoista pääasiassa Sean Conneryn takia :P Agatha Chritienin ohjaamana, suosittelen jokaista katsomaan ko. elokuvan.

Esittely:

Talvi 1935. Höyrypilli ulvoo kun Idän pikajuna jyskyttää eteenpäin Istanbulin ja Calasin välillä. Siellä rikkaat ja kuuluisat liehuvat loiston ja yltäkylläisyyden humussa.
  Keksiyöllä juna pysähtyy. Lumimassa on tukkinut raiteet. Matkustajat jatkavat uniaan pahaa aavistamatta, mutta yksi heistä ei koskaan enää herää.
   Aamulla teollisuuspohatta Ratchett löydetään murhattuna 12 puukoniskulla vaikka hytin ovi oli lukittuna. Mestarietsivä Hercule Poirotin on nopeasti ratkaistava mysteeri ennen kuin rajuilma hellittää ja ryhmä hajaantuu. Kaikilla on motiivi, kaikkia epäillään - myös hovimestaria.

****½ "Albert Finney on loistava Hercule Poirot!" -Video & DVD Guide
**** "Kautta aikojen paras Agatha Christie -elokuva!" -Empire

Elokuvassa esiintyvät siis mm.:

Albert Finney
Martin Balsam
Jacqueline Bisset
Sean Connery
Wendy Hiller
Vanessa Redgrave
Richard Widmark
Lauren Backall
Ingrid Bergman
Jean-Pierre Cassel
John Gielgud
Anthony Perkins
Rachel Roberts
Michael York

Eli on ehdottomasti katselemisen arvoinen kokemus :P

[Marnie of Gondor]

...  Silleen tulin katsoneeksi, kun pidän tästä Henry Fondasta, näyttelee erikoisesti. Hyvä että kerkisi tulla oscarpalkituksi.
50-luvulla tehdyssä Sota ja rauha leffassa Fonda oli sellainen tyhjyyteentuijottava tyyppi, todella omituinen. Näkyy olevan kotonaan westernissä.Loistavaa.

Hei, Fonda näyttelee myös Huuliharppukostajassa. Ja on tosi hyvä siinä(kin), jos saat sen kirjastosta tai jostain käsiisi niin katso. :) (Äh, minä vain pidän siitä leffasta niin valtavasti, oli ihan pakko saada sanottua tuokin turhuus.) Huuliharppukostajassa on muutama ihana otto Fondan sinisistä silmistä - kun tuota tehtiin niin silloin oli kuulemma "ennenkuulumatonta" että kylmäverisellä tappajalla olisi niin ihanat siniset silmät, sille taidettiin harkita ruskeita piilareita tai vastaavaa.. onneksi ei toteutunut.

[Gríma]

Nauratti kun topic on vanhat leffat ja sitten mainitaan Yksin Kotona  :wink:

Hehe, sama juttu :D.

Vanhat elokuvat ovat huippuja! Eritoten olen addiktoitunut Milos Formanin ohjauksiin; rakastan elokuvia Ragtime (1981) ja Yksi lensi yli käenpesän (1975). En varmaan koskaan kyllästy noihin kahteen, ne ovat mahtavia, niissä on lempinäyttelijäni ja ne ovat vuosikymmeniä vanhoja ^__^. Molemmat leffat kaiken lisäksi sijoittuvat vanhempaan aikaan kuin itse tuotantovuosi: Ragtime 1900-luvun alkuun ja Käenpesä 60-luvun alkuvuosiin. Omistan molemmat DVD:llä, joten kuvanlaatu on remasteroitu eikä leffa edes kulu liiasta katsomisesta ;D.

Marilyn Monroen elokuvat ovat hyviä, esim. Kesäleski. Etsinnän alla on tällä hetkellä leffa nimeltä Wise Blood - levoton veri (1979), tämä on kuulemma aivan mahtava.

[Tinde]

Katson minä.Esimerkiksi koskettava elokuva Love story 70-luvun elokuva on aivan mahtava.Koskettava tarina rakastuneista, mutta loppu on surullinen, koska nainen kuolee syöpään :(.En ole koskaan vielä niin koskettavaa elokuvaa nähnytkään.Kaikki kunnia menee tietysti kirjailijalle kuka on luonut sen tarinan.En ole vielä koskaan nähnyt niin surullista tarinaa.Se on todella hyvä elokuva, jos on mahdollista niin kannattaa kattoa se elokuva ;).Todella hyvä elokuva se on :)

[Sméagol]

Kyllä katselen. Jos nyt lasketaan yli kaksikymmentä vahjat ohjaukset, niin esim. vanhat Star Warsit ovat mieleeni ja kuuluvat lempielokuviini.
Niissä on oikea tunnelma eivätkä ole vieläkään teknisesti kasaan hajonneita, vaan ovat hyvässä kunnossa edelleenkin vaikka koko ajan tulee lisää uusia elokuvatehosteita, mutta Star Warsin tehosteet eivät menetä hohtoaan.

Aamiainen Tiffanylla kuuluu myös suosikkeihin, pidän muutenkin Audrey Hepburnista, ja esim. Kaunis Sabrina on vieläkin hauska.
Aamiainen Tiffanylla on kuitenkin kaikessa romanttisuudessaan hauska ja ihana katsoa kun on joku möllötyspäivä. Varsinkin se kissa saa pointseja, ja loppukohtaus on varmaan yksi parhaista koskaan tehdyistä :).

Paperikuun omistan myös ja se tulee aina silloin tällöin katseltua. Sitten tietysti on vanhempia Disneyn elokuvia, esim. Lumikki,Tuhkimo ja Bambi, joita jaksaa aina katsella,  vaikka ovatkin vanhempia piirrettyjä, ovat silti parhaita niistä.

Tuulen Viemää varmasti kuuluu jokaisen yleissivistykseenkin, ja itse olin kyllä kieltämättä innoissani kun sain joululahjaksi uudelleenmasteroidun neljän DVD:n paketin. Oli sitä kieltämättä hienoa katsoa, upea elokuva, edelleenkin. Ja se musiikki on jotain aivan loistavaa.

Unohdan tästä varmasti nyt moniakin, mutta itse en edes varsinaisesti laske 10 vuoden takaisia elokuvia missään suhteessa vanhoiksi. Todella outoa että nykyään en itse pidä 1995 vuonna tehtyä elokuvaa mitenkään kummallisena, ja se on minulle sama asia kuin uusi, mutta 80-luvun elokuvat tuntuvatkin sitten jonkun verran vanhemmilta. Juttu ilmeisesti kääntyy jossain vaiheessa niin että nyt syntyvät pitävät taas niitä 90-luvun elokuvia vanhempina yli kymmenen vuoden päästä, ja minä siltikin pidän niitä melkein uusina, kun olen jotkut niistä elokuvateatterissa käynyt katsomassa ja muistan senkin kuin eilisen.

Vanhoja elokuvia ei kuitenkaan kannata hyljeksyä, vaikka aluksi niihin saattaakin olla vaikeaa tottua. Joskus juoni saattaa laahata hetken mutta yleensä vanhojen klassikoiden maine on jossain suhteessa ansaittu ja ne kannattaa edes kerran katsella sivistääkseen itseään.

[Nasu]

Minä katson!

Ihmeellinen on elämä oli kyllä huippu, varsinkin se enkeli oliko se joku ceellä alkava...? Se tuli joululomalla.

Loma roomassa on kans ihana sen jaksaa aina katsoa. Vanhoissa leffoissa huumori on paljon hauskempaa. Esim. kun prinsessa Anne lyö sitä yhtä vakoojaa kitaralla päähän ja kaikkea tällasta. (okei huono esimerkki =P)

Star Warsit (siis vanhat) on huippuja. Han Solo! se on niin hauska =D!

No eipä tässä muuta...

ai niin olen katsonut Satyrday night feverin mutta se oli aika tylsä, tanssit ja laulut oli hyviä. Ja olen katsonut tuulen viemää se oli hyvä mutta niin piiiitkä.

[Cata]

Katson kyllä. Piukat paikat ja Sound of music tulevat nyt aivan ensimmäisenä mieleen. Jerry Lewisin leffat ovat myös hyviä. Erityisesti pidän siitä Lewisin elokuvasta, joka on versio Tohtori Jekyllistä ja Mr. Hydestä. Paljon parempi kuin Eddie Murphyn versio Pähkähullu professori, vaikka olihan sekin aika hauska.

Chaplineitä on tullut myös katseltua muutama sekä suomi-filmejä. En tiedä mistä johtuu, mutta en pidä Tauno Palosta yhtään. Enkä Tapio Rautavaarasta.  Niiden näyttelmisessä vaan on jotain mikä ärsyttää. Tosin Rautavaarahan taisi olla ensisijaisesti laulaja eikä näyttelijä.

Uusimmista vanhoista leffoista pidän Greasesta ja West Side Storysta. Molempien kappaleet sykähdyttävät eikä näyttelemisessäkään ole moittimista.  Myös kaikki Bondit on tullut katseltua, joiden viehätys on juuri niiden ajoittaisessa älyttömyydessä (Bondi kaaha rekalla auton nokka pystyssä).

[Menegrothwen]

Vaikka kuinka käyttäisi "ns.":a, eivät elokuvat jotka on tehty minun syntymäni jälkeen mitenkään voi olla vanhoja. Sehän tarkoittaisi sitä, että minäkin olen, eikä edes täysi-ikäisyys ole vielä koitunut kohtalokseni! O.o;; Eieiei. 80-luvun leffat eivät ole vielä todella vanhoja, eivätkä 70-luvun loppupuolen leffatkaan. Ne ovat vain...hieman vanhempia. Mutta asiaan.

En voi sanoa pitäväni vanhoista elokuvista yleisesti(kuten en uusista elokuvistakaan, daa. En tiedä mitä solkkaan, sen siitä saa kun ei kirjoita mitään vuoteen, unohtaa kuinka se tehdään), mutta vanhoista klassikoista pidän suurimmasta osasta. Ei elokuvan iällä niin väliä, kunhan se on kaunis, ajatuksia herättävä tai viihdyttävä. Jossain mielessä vanhat hyvät elokuvat kuitenkin koskettavat ja tuntuvat merkittävimmiltä kuin uudemmat. Minua ainakin liikuttaa suuresti kun katson vanhaa elokuvaa jonka näyttelijät ovat jo aikoja sitten kuolleet, koska jotenkin heidän olemuksensa on tallentunut siihen filmille ja välittyy katsojille vielä vuosikymmeniä eteenpäin. Erityisen koskettavaa se on, kun mieltyy erityisesti jonkin näyttelijän työhön ja tulee sellainen olo että henkilöstä olisi pitänyt oikeassa elämässäkin. Tosin saattaa sellainen hassu tunne nykyajan julkimoistakin tulla, mutta kun henkilö on kuollut ja elänyt toisella aikakaudella ja toisessa maailmantilanteessa, tuntee samalla jotenkin pääsevänsä puoliksi kokemaan sitä aikakautta ja samaistumaan silloisten ihmisten maailmaan. Tosin valkokankaan totuus ei kovin realistinen useinkaan ole, mutta tunne maailmankaikkeuden ja kulttuurin jatkuvuudesta syntyy silti.

Tänä keväänä vanhat elokuvat ovat saaneet entistä enemmän sijaa elokuvavalinnoissani, kun ostin ensimmäistä kertaa Vaasan elokuva-arkiston kausikortin.  Olin aikaisemmin telkkarista ohimennen katsonut jotain Marxin veljesten leffoja, mutta kun näin Duck Soup:in oikein elokuvateatterissa ja seurasin sitä kunnolla, pimahdin veljesten leffoihin ihan täydellisesti ja aloin kannattaa "marxilaisuutta". Harposta tuli välittömästi idolini ja nykyisin yritän epätoivoisesti olla hiljaa kaiken aikaa ja ärsytän siskoani puristelemalla tööttipalleroa(asiantuntevaa kieltä :p). Grouchon jutut ovat aivan uskomattoman lennokkaita ja Chicon väärinkäsitykset loistavia. Harvoille nykyisille leffoille nauran niin paljon kuin Marxin veljeksille.

Muutenkaan en todellakaan vanhoja leffoja kammoksu, päinvastoin kiinnostaisi nähdä enemmänkin juuri niitä klassikoita ja aikansa menestyselokuvia. Vanhoja hyviä elokuvia muistuu äkkiseltään Marxien lisäksi mieleen mm. Chaplinit, Casablanca, Tuulen viemää ja Suomisen Ollit. Hieman vanhemmista ohjaajista voisin enemmällä tai vähemmällä kokemuksella suositella esim. Kurosawaa, Truffauttia ja Tarkovskia. :)

[Goblin]

Pidän.

Haluaisin nähdä Grease:n, Casablanca:n, Tuulen Viemää. Nuo ainakin. n__n

Pidän todella paljon enemmän vanhoista Bondiesta, kuin uusista. Kuva on värikkäämpi, roolit vetävämpiä, Bond, sitä voisi kuvailla vaikka komeammaksi.. Uudet ovat rasittavia, niin samankaltaisia kuin vanhemmatkin, mutta liian tehostettuja.
Pidän niistä missä Bond on melko pitkälti omillaan. n__n

Pidän myös Cleopatra Joneseista, ja niistä toisista, missä oli joku musta mies nimi taisi olla Shawk tai jotain sinnepäin ainakin. Ne oli aivan huippuja. *kuolaa*
Myös Indiana Jonesit, tai ainakin se yksi jonka olen nähnyt, senkin vain puolestavälistä asti, oli hyvä, pidin.

Olen myös kerran katsonut jonkun vanhan, mustavalkoisen leffan, kertoi jostain merihirviöstä, klassista, eikö? Eniveis, se oli pelottava, musiikki oli jotenkin vähän turhan elävää, ja se mustavalkoisuus teki siitä oikeasti spookyn.
Se oli kuitenkin hyvä. n__n

Olen nähnyt myös Sound of Musicin, joka oli myös hyvä, siinäkin oli huumoria. ^^

[Ancel]

*väristys*
Ei, en katso. Minulla tulee "vanhoista elokuvista" mieleen sellaiset mustavalkoiset kammottavat suomalaiselokuvat. (anteeksi vain jos loukkasin jotakuta joka pitää näistä elokuvista). Ei, ei..
Ja mustavalkoiset ylipäätään ovat sellaisia etten sula niille totisestikaan. Olivat ne sitten amerikkalaisia tai suomalaisia. Ikivanha King Kong yms.. Tietsikalla (tai jollakin muulla sellaisella) toteutetut olennot liikkuvat liian mekaanisesti ja ... x(( Urr...
Mutta (ihme ja kumma) pidän niistä vanhoista Star Wars elokuvista. Tämä elokuva on toteutettu kunnian arvoisesti.. (kaipa minun pitäisi mennä ylistämään elokuvaa jonnekin muualle..) Lisäplussa siitä, ETTEI elokuva ole mustavalkoinen.. x)
Hyvä minä.

Kyllähän niitä hyviäkin "vanhoja elokuvia" löytyy.
P.s. Tuolla alussa mainittiin Yksin kotona -elokuvat. Ne ovat minusta hyviä, mutta eiväthän ne kovin Vanhoja ole? Uusinhan ilmestyi vuosi sitten.. x) Liekkö sitten se eka... mutta se on värillinen! xD
            nimim. värillisten elokuvien puolustaja.

[Sohvilainen]

Minä pidän Crocodile Dundee leffasta. (En nyt muista tarkkaa nimeä). Se on ihana seikkailullinen ja tapahtumat sijoittuvat viidakkoon, joka on aina kiehtonut minua.  
Indiana Jonesin ovat myös kiehtovia ja jännittäviä.
James Bond -elokuvat ovat myös hirmu hyviä, jännittäviä ja Bondille on keksitty hyvät selviytymiskeinot.
Pidän myös hirveästi Yksin kotona leffoista, niinhin ei koskaan kyllästy. Niin hyvin keksitty juoni ja kaikki.

[Rhiannon]

Tässähän tuntee jo itsensä vanhaksi, jos Yksin kotona-leffat ovat *vanhoja*. Itse ajattelen tietenkin heti mustavalkoisia leffoja, tai leffoja, jotka on tehty tyyliin ennen 1970-lukua tai jotain. Tässä vähän makupaloja:

- It's a wonderful life: aivan USKOMATTOMAN hieno elokuva miehestä, joka yrittää itsemurhaa, ja jonka enkeli pelastaa näyttääkseen hänelle, miten tärke yksi ihminen on.
- Some like it hot: Tässä nauraa vedet silmissä. Marilyn Monroe OSAA näytellä.
- African Queen: Humphrey Bogart ja Katherine Hepburn + Afrikka, tarvitaanko muuta?
- Sabrina: siis se vanha, jossa on Audrey Hepburn...
- Breakfast at Tiffany's: en taida olla ainoa, joka pitää Audrey Hepburnista
- Gone with the wind: pitääkö edes sanoa miksi?
- Psycho: Hitchcockin Psycho on MIELETTÖMÄN PELOTTAVA
- Prinsessa Ruusunen: aivan ihana suomalainen elokuva
- Katariina ja Munkkiniemen kreivi: kun Leif Wager laulaa, kovanaamatkin itkevät, eikö totta?

Näiden lisäksi vaikka kuinka monta muuta. Vanhoissa elokuvissa on rosoisuutta, joka ainakin minun mielestäni on viehättävää (hyvä esimerkki tästä ovat tietenkin vanhat Star Warsit). Näyttelijätyö on myös todella erilaista! Vanhoissa suomalaisissa elokuvissa näytellään ehkä hieman yli, mutta sekin on vain huvittavaa. Ja oletteko huomanneet, että näyttelijöiden äänet ovat aivan erilaisia? Tämä johtuu varmaan tekniikastakin, mutta muuten todella kiinnostava asia!

[Mara]

Minäkin katson. Vanhoiksi lasken 90-lukua ennen tulleet leffat. Mutta sellaiset vanhat mustavalkoiset suomalaiset eikä ulkomaisetkaan elokuvat pure minuun. Katson pääosin värillisiä vanhoja leffoja, mutta poikkeuksiakin löytyy.
 Tässä parhaita mainitakseni:
Kummisetä I ja II  (kolmosta ei varmaan lasketa vanhaksi elokuvaksi) nämä ovat erittäin hyviä loistavia!!
Star Wars IV-VI nämä kuuluvat elokuvien historian kohokohtiin ehdottomasti!
Indian Jonesit, tätä veijari seikkailijaa on aina yhtä hauska katsoa!
Psycho ja muut Hitchcockit nämä kuuluvat jännityksen klassikoihin
Grease, Sound of Music, West side story ja muut vanhat musikaalit ovat aina yhtä hyviä!
Marilynin elokuvia jaksaa katsoa jo pelkästään Marilynin itsensä takia mutta ovathan ne muutenkin hyviä.
Vanhat James Bondit niissä oli sitä Bondin taikaa Connery ja Moore! (saisivat jo lopettaa niiden tekemisen)
Arabian Lawrence, Ben Hur, Kwai joen silta (?) ja monet muut draamat ovat erittäin hyviä!

[maarianna]

Voih, vanhat Suomifilmit on ihania! Pekka Puupäät varsinkin. Siiri Angerkoski on vaan niin topakka siinä että pelkkä kuva siitä saa nauramaan välillä. Meillä on TCM, jolta tulee vanhoja englanninkielisiä leffoja. Seven Brides to Seven Brothers (tai jotenkin noin se nimi meni.) oli ihan yliveto!
Tietysti on vanhat TOS -elokuvat, ja James T. Kirk näyttää niissä kyllä paljon paremmalta kuin itse TOS:sissa.  ( ;

[Salmakia]

Tämän melko huvittavan topicin perusteella minä en muita katsokaan kuin vanhoja elokuvia. Päivän naurut sain kun 90-luvulla tehtyjä leffoja nimitetään vanhoiksi! Äly hoi, 90-luku oli viime vuosikymmen joka päättyi vasta viisi vuotta sitten.

Suurin osa rakkaimmista elokuvasuosikeistani on tehty 70-90 luvuilla, mutta todellakaan en ole ihan niin pieni pirpana että nimittäisin näitä vanhoiksi leffoiksi, vaikka olisivat ilmestyneet peräti ennen syntymääni, hui! Niinpä Star Wars, Indiana Jones, Bondit ja monet muut jäävät kehuttaviksi omiin topicceihinsa, koska ne eivät ole vanhoja leffoja joista tässä oli kyse.

Niin, todellisuudessa en kuitenkaan pidä vanhoista leffoista kovinkaan paljon.
En halua heittäytyä valheellisen taiteelliseksi ja väittää rakastavani tahattoman koomisia mykkäelokuvia, karmivan kliseisiä Suomi-filmejä tai muitakaan oman aikakautensa tekeleitä. Pelkkä leffan vanhuushan ei tee siitä missään nimessä hyvää, muuten voisimme ajatella jonkun Scary Movie 3:nkin olevan upea klassikko vuonna 2057.
Vanhoja leffoja voin katsoa, mutta usein näytelmämäisyys, verkkaisuus, vähäinen visuaalisuus ja hassu vanhanaikainen näytteleminen pitkästyttävät ja vieraannuttavat minua itse elokuvasta.
Oikeastaan ainoa josta voin sanoa pitäväni jopa erittäin paljon on Sméagolin mainitsema huikean hyvä Paperikuu. Se on tosin valmistunut vasta 1973 eikä siis ole kovin vanha, mutta on tarkoituksella tehty vanhanaikaiseksi. Loistava leffa.
Kun piirretyt lasketaan mukaan niin ehdottomasti on mainittava Disneyn Fantasia, joka on ainoa Disney-leffa joka hipoo täydellisyyttä lähes koko ajan. Sehän onkin taiteellinen, mutta ei ilmeisesti mikään kassamenestys ja sen jälkeen Disney-yhtiö onkin keskittynyt rahastamaan hassuilla steppaavilla pesukarhuilla ja aikuisten vitsejä laukovilla mönkiäisillä jne.
Fantasia on kuitenkin todellinen timantti, olen rakastanut sitä aivan lapsesta asti. Sain videon kai joskus kolmevuotiaana ja katsoin sen puhki.
Toinen hyvä vanha piirretty on Bambi. Siinäkin on omat Disney-filmin heikkoutensa, mutta suurimmaksi osaksi se on upea elokuva.

[Marnie of Gondor]

En halua heittäytyä valheellisen taiteelliseksi ja väittää rakastavani tahattoman koomisia mykkäelokuvia¨ ...

Hei, oletko koskaan nähnyt Buster Keatonin vanhoja mykkäelokuvia? ^^ Minä ymmärrän täysin jos et pidä mykkäelokuvista, mutta minä itse pidän Keatonin vanhoista leffoista tosi paljon (myös mykkäelokuvista), ne eroavat minusta edukseen muiden vastaavien joukossa. Keaton on niin mainio koomikko. ^^ Jos et ole koskaan nähnyt niitä, niin melkein voisin suositella niitä.

[Salmakia]

Voisin katsoa jos jostain löytäisin, minusta mykkäelokuvista juuri ne parhaiten ajan hammasta kestäneet ovatkin nimenomaan komedioita, kuten Chaplinin.
Vakavat, traagisiksi tai pelottaviksi tarkoitetut mykkäleffat kompastuvat 2000-luvulla usein siihen tahattomaan koomisuuteen.
Harmi vaan kun hyvätkin vanhat leffat ja mykät erityisesti tulevat joskus päiväsaikaan ykköseltä, eikä niihin siksi tule kiinnitettyä huomiota. :/

[Silly]

Katson!! Mutta Yksin kotona ei todellakaan ole vanha... *nauruntyrskähdys*

Viimeksi näkemäni vanha leffa on Arsenikkia ja vanhoja pitsejä (1944), pääosassa Cary Grant. Sitä ennen katsoin Marilyn Monroen Piukat paikat (1959).

Vanhat italowesternit (pääos. Clint Eastwood) kuuluvat myös suosikkeihini, esim. Hyvät, pahat ja rumat (1966).

Pidän myös vanhoista Tähtien sota -leffoista (1977-1983).

TV:stä tuli taannoin uusintana 1950-luvulla tehtyjä kauhuleffoja. En katsonut kaikkia, mutta ne mitä katsoin, olivat todella hupaisia. Elokuvissa (joiden nimiä en valitettavasti muista, vaikka ainakin yksi on sen verran klassikko, että se pitäisi muistaa...) esiintyi mm. avaruusolentoja, zombeja ja vampyyreita, mm. Dracula. Erinomaisia leffoja!

Vanhoista Roger Cormanin kauhuleffoista pidän myös, esim. Kuilu ja heiluri (1961).

[Lausku]

En voi varsinaisesti sanoa että katsin vanhoja leffoja, mutta olen katsonut kyllä Greasen(siis aivan mahtava elokuva! Travolta on siinä niin ihana ja ne laulut on mieleenpainuvia! Sitten olen katsonut Saturday Nigh Feverin. Se ei mielestäni ollut alkuunkaan niin hyvä kuin Grease ja Travoltakaan ei ollut siinä yhtä söpöläinen kuin Greasessa. Alku ja tanssi oli siinä parhaita kyllä.

Sitten minä haluaisi katsoa jonkun Johnny Deppin tähdittämän vanhan leffan, mutta onko Deppin vanhoissa leffoissa mitään alle K15?

Ja sitten Pekat ja Pätkät on myös tosi hauskoja! Ne kyllä jaksaa naurattaa silloin kun niitä katon.

[Marnie of Gondor]

Sitten minä haluaisi katsoa jonkun Johnny Deppin tähdittämän vanhan leffan, mutta onko Deppin vanhoissa leffoissa mitään alle K15?

Deppin varhaisemmista elokuvista ainakin Edward Scissorhands (Saksikäsi Edward?), Gilbert Grape ja Benny ja Joon tulee äkkisältään mieleen sellaisena mitkä on varmaan alle K15, ei niissä minusta ainakaan ole mitään mikä vaatisi korkeampia ikärajoja. Ne nyt ei kovin vanhoja ole, mutta ei siltä taida olla vanhempiakaan. ^^

[Silly]

Vai "vanhoja leffoja", joissa esiintyy Johnny Depp... :) Depp on nelikymppinen, joten tuskinpa hänen kohdallaan voidaan puhua vanhoista leffoista!

Luulenpa, että käsite "vanha elokuva" tarkoittaa ihan jotakin muuta kuin muutaman vuoden tai vuosikymmenen takaista elokuvaa. En tiedä tarkkaa määritelmää, mutta henkilökohtaisesti luulen, ettei mitään ns. modernin aikakauden tuotosta voi nykynäkökulmasta katsoen nimittää vanhaksi, mikä tarkoittaisi suunnilleen sitä, että rajan voi vetää jonnekin 1960-luvulle... (Ok, myönnän että mainitseni Tähtien sota -trilogia ei ole vars. vanha elokuva, mutta en silti voinut olla sitä mainitsematta koska niin monet muutkin nostivat sen esiin.)

[nnd]

Ja mustavalkoiset ylipäätään ovat sellaisia etten sula niille totisestikaan. Olivat ne sitten amerikkalaisia tai suomalaisia. Ikivanha King Kong yms.. Tietsikalla (tai jollakin muulla sellaisella) toteutetut olennot liikkuvat liian mekaanisesti ja ... x(( Urr...

Kyllä oudoissa maailmoissa elät jos todella luulet tietokoneiden olleen elokuva-alan käytössä vuonna 1933. Maailman ensimmäinen täysin elektroninen tietokone, ENIAC, joka oli suuren huoneen kokoinen, saatiin valmiiksi vasta vuonna 1946 ja sen käyttötarkoitus oli laskeminen. Sillä ei todellakaan tehty mitään videopätkiä tai kuvankäsittelyä. Toivottavasti et ollut tosissasi.

Ennen vanhaan elokuvissa käytettiin paljon enemmän ihan vanhanaikaista animaatiota, pienoismalleja ja nukkeja. Tekniikka kun oli mitä oli, jälki on nykykatsojan silmissä usein järkyttävän huonoa. Näitä elokuvia katsoessa on kuitenkin pidettävä mielessä millaiset resurssit tuohon aikaan on ollut. Nykyään on jo niin helppo melkein kenen tahansa tehdä kotikoneellaan mitä moninaisempia videopätkiä ja efektejä, että unohdetaan kuinka työlästä niiden tekeminen on ennen ollut. Niillä nukeilla ja piirroksilla oli vain pärjättävä.

Vaikka et mustavalkoisista elokuvista pitäisikään, muista että niiden arvostus on aina suhteutettava myös niiden omaan aikaan, ei vain tämänhetkiseen.

[Tunturipöllö]

Vanhat Bondit ovat kyllä todella hyviä, ja minulta löytyykin muutama DVD:nä. Tarkoituksena olisi kerätä kaikki Bondit tuohon hyllyyn. Mustavalkoelokuvista en niin kauheasti välitä, mutta Chaplinin leffat ovat mahtavia. Suosikkejani ovat Kaupungin Valot, Kultakuume ja Nykyaika. Pari päivää sitten katselin yhden elokuvahistorian merkkiteoksista, kyseessä oli Orson Wellesin Citizen Kane. Tuo ei enää pahemmin säväyttänyt, vaikka muutamat kohdat olivatkin upeita ja loppuratkaisu lähes liikuttava. Eli siis kyllä katselen vanhoja leffoja siinä missä uusiakin. Keskityin tekstissä lähinnä mustavalkoelokuviin Bondien lisäksi, mutta muista hyvistä, vanhoista leffoista voisi mainita Leonen Dollari-Trilogian, Scarfacen, Kauriinmetsästäjän ja One Flew Over the Cuckoos Nestin. Tietenkin on Star Warsit ja monet muut jotka tässäkin topicissa on mainittu. Arabian Lawrence on vielä yksi maininnan väärti.

Onko se Huuliharppukostaja sama asia kun Once upon a time in the west?

On. Sergio Leonen mestariteos, ehkä kaikkien aikojen paras länkkäri.

[Karhunvatukka]

Kyllä katson... Minä pidän erityisesti Tuulen viemää- ja Sound of Music- leffoista, ja vanha Oopperan kummituskin on hyvä. Vanhoissa leffoissa on "sitä jotain", joka saa minut katsomaan ne aina uudelleen.

[alcor]

Heh katson. Vanhoisas leffoissa on ihana tunnelma ja niissä on jotain aivan erilaista kuin mitä nykypäivän leffoissa on^^ Haluaisin kovasti nähdä elokuvan nimeltä Breakfast at Tiffany's, mutta sitä on aika vaikea löytää:( Mutta. Kastelen vanhoja leffoja aina kuin mahdollista. Ne rauhoittavat ja niissä on sellaista suloista viattomuutta ja kauneutta, mitä nykyisin elokuviin ei osata tallentaa. Voisinkin hieman listata leffoja, joita olen katsastanut, ja joista olen pitänyt, jos joku haluaa saada hyviä leffavinkkejä:

Tuulen viemää: legendaarinen rakkaustarina ja tosi kaunis ja mahtava leffa! Katsokaa katsokaa.
Etsijät: John Waynea *nauraa* parhaimmillaan. Oikeasti aika jännittävä leffa ja tykkäsin, vaikka kuvaus ei ollut parhaimmasta päästä.
Stand by me: lasketaanko vanhaksi leffaksi? Minusta joo. Rakastan kyseistä leffaa, Kiefer Sutherland nuorena ja liianaikaisin kuollut River Phoenix.
James Bondit: ihan erilaisia silloin ennen muinoin kuin nämä nykyiset! Kannattaa katsoa joku Roger Mooren leffoista, ne ovat ihan loistavia. Sean Connerystakin tykkään.
Herrat pitävät vaaleaveriköistä: Marilynin... Nimestä en ole ihan varma, koska on aikaa, kun näin sen viimeksi. Mutta joku vastaava. Vaikka en nimeä muistakaan, niin loistava elokuva! Kannattaa katsoa.
Sound of music: musikaali, aivan LOISTAVA elokuva. Rakastuin heti. Katsokaa ihmiset katsokaa nyt heti!

Muita mainittavia ovat Audrey Hepburnin ja Marilyn Monroen teokset. Mainitsemani lisäksi kannattaa ehdottomasti metsästää Marilynin elokuvia, ja Audrey Hepburnhan on legendaarisen kaunis ja lahjakas näyttelijä. Vanhoja leffoja voi olla vaikea löytää, mutta ne ovat hintansa arvoisia ehdottomasti.

[Araminta Meliflua]

Todellakin katson. Lempileffoihini kuuluvat vuonna 1968 tehty psykedeelinen, värikäs ja hauska Head, jossa esiintyvät The Monkeesit. Itse asiassa katsoin tämän leffan viimeksi eilen, aivan loistava. Myös Beatles-leffat ovat mieleeni, A Hard Day's Night on niin mahtava. Myös 1953 tehty Stalag 17 eli suomeksi Vankileiri 17 kuuluu lemppareihini - hauska sinänsä vakavasta aiheesta, sotavankileiristä, huolimatta. Kertoo siis 2. maailmansodan aikaisesta saksalaisten hallitsemasta vankileiristä, jossa on amerikkalaisia vankeja. Lisäksi jumaloin Danny Kayen (1913-1987) leffoja kuten Hovinarria (The Court Jester, 1955). Älyttömän hauskoja, pirteitä ja viihdyttäviä. Kayen suu- ja jalkatyötä ei voi kuin ihailla!

Mustavalkoiset Sherlock Holmes -pätkät ovat myös aivan upeita, tosin niistä taidan pitää osittain siksi, että pidän Sherlockista niin mielettömästi.

[atex]

Juuri hommasin käsiini muinaisen Howard -uuden ajan sankarin. Kertomus Howard nimisen ankan siirtymisestä epäonnisen kokeen vuoksi maapallolle. Tämä George Lucas floppi vuodelta 1986 ei ole kelvannut DVD-painatukseen, joten tämä katsellaan yleensä VHS-kasetilta. Menossa ei ole päätä eikä häntää...tai pyrstöä. Onneksi Howardin sarkasmi toimii. Paljon parodiaa ja Lucas-elokuvaksi outoa huumoria. Lopussa kahjoa meuhkaamista. Pitää hommata lisää näitä 80-luvun klassikkoja. 

[Audra Dancer]

Katsonpa hyvinkin. x) Vanhan on just parhaita. Niissä on tunnelmaa ja ne eivät ole mitään tusinatavaraa. En nyt jaksa (myönnän, laiska olen.) kirjoitella tähän kymmeniä esimerkkejä, mutta esimerkiksi Grease on hyvä. 70-luvun leffoihin olen ihastunut, en tiedä miksi. No, katson usein vanhempia elokuvia, ja ne ovat usein parempia kuin uudet. Vanhoissa elokuvissa on tyyliä! x)

[helmikana]

Totta kai katson! Nehän ovat parhaimmistoa.
Näitä vanhoja musikaaleja, esim. Grease, Saturday Night Fever on ihana katsoa. Vaikka vaatteet ovatkin niin järkyttäviä, niin tyttöjen illassa parasta viihdettä! Myös Marilyn Monroen ja Audrey Hepburnin vanhat elokuvat ovat erittäin suuressa kulutuksessa minulla. Aina, pakko katsoa uudestaan ja uudestaan, osien mustavalkoisuus ei haittaa tippaakaan.

[Rounderr]

Katsonhan minä : ) Varsinkin vanhat musikaalit ja tanssielokuvat kolahtavat voimalla, , kuten Moulin Rouge, Dirty Dancing (1 & 2) yms.


Nimimerkillä Musikaalien, sekä uusien että vanhojen intohimoinen ystävä.

[jossujb]

Wanhoista tulee ensimmäisenä mieleen Speden mustavalkoiset. Ja juuri ne mustavalkoiset. X-Paroni, Millipilleri, Leikkikalugasteri, Näköradiomiehen ihmeelliset siekailut, Pähkähullu suomi, Noin seitsemän veljesta, Kahdeksas veljes, Speedy Gonzales ja Hirttämättömät olen katsonut niin moneen kertaan, että varmaan muistan vuorosanatkin ulkoa.
"Ja voipi ollaa, että iltapäivällä ripeksii... ja siinä olikin sitten säätiedotusta. Ja sitten kotimaan uutisiin: pörssissä hiljaistaa, vaihto vähäinen... myöhästyit Kankkunen.

[Sakura]

Katson, mutta liian vähän. Jos suomalaisia ei lasketa - ei suomalaista elokuvaa minulle (paitsi Komisario Palmua), kiitos. Sen sijaan mm. Casablanca on loistava. Kuolemattomia repliikkejä ynnä muuta, tunnelmaa ja tähtisadetta. Tavallaan koominen, mutta myös kaunis ja asenteellinen, nostalginen (kuten monet muutkin). Tuulen viemää:n olen myös nähnyt joskus, kauan sitten katsoimme koulussa historian tunnilla. Periaatteessa en pidä siitä niin paljon, koska se on liikaa aina ja kaikkialla. Sarjaa Titanic, joka pursuaa jo korvistakin ulos. Vanhat Star Warsit puolestaan ovat mielestäni kuolemattoman ihania, ja Hitchkockin Linnut. Ja Bambi, vaikka se onkin kaksipuoleisempi tapaus. Kaunis, mutta toisaalta olen aina inhonnut sitä. Liian surullinen. Ne suomennetut nimet ovat fiaskoja, mikä Minnakin se Bambin tyttöystävä on olevinaan.

Stand by me:n olen myös katsonut koulussa ja sille oli pakko vain nauraa. En tiedä miksi, mutta minusta se oli lähinnä vitsi. Onko se edes kovin vanha? Nörttien koston lasken samaan luokkaan, mutta jälkimmäinen onkin ihan reilusti vitsi. (Kyllä, minulla on omituinen tapa määritellä kaikkea ja varsinkin elokuvia, enkä taaskaan saa muotoiltua ajatuksiani sanoiksi, yllätys.)

Mutta, minkä ikäiset käsitetään vanhoiksi elokuviksi? En todellakaan ole perillä mainitsemieni elokuvien todellisesta vanhuudesta enkä niiden iästä yleensäkään. Tietysti sen huomaa, kun elokuva ei ole aivan nykypäivänä tehty, mutta voiko 80-luvun elokuvia sanoa vanhoiksi? Tai, katsojan iästähän se riippuu: jonkun 90-luvun loppupuolella syntyneen mielestä 80-luvun leffatkin ovat jo vanhoja. Minun näkökulmastani ne taitavat olla vähän keski-ikää tuoreempia, vielä. Pitäisi kyllä paremmin perehtyä näiden elokuvien ilmestymisvuosiin - tai miksi niitä sitten sanotaankaan - ja pitäisi katsoakin enemmän vanhoja klassikkoja (ja ei-klassikkoja). Oikestaan nyt iskikin mieliteko katsoa niitä, mitähän paikallisesta videovuokraamosta löytyisi...

//Ai niin. Piti sanomani, että "liian" vanhoja elokuvia en kuitenkaan mielelläni katso ^^ Jos menee mykäksi, niin ei.

[Carlos]

Katsonhan minä : ) Varsinkin vanhat musikaalit ja tanssielokuvat kolahtavat voimalla, , kuten Moulin Rouge, Dirty Dancing (1 & 2) yms.

Moulin Rouge on vuodelta 2001 ja Dirty Dancing 2 on vielä uudempi, joten ei niitä voi vanhoiksi elokuviksi laskea hyvällä tahdollakaan.

Minulla elokuvan vanhuuden raja kulkee jossain 70-luvulla ja silloinkin ollaan vielä siinä ja siinä. Ehkä paras määritelmä elokuvan vanhuudelle riippuisi katsojan iästä, eli vanhoja ovat ne jotka on tehnyt ennen kyseisen henkilön syntymää. Joka tapauksessa elokuvia on tullut katsottua kaikilta vuosikymmeniltä 1910-luvulta lähtien.
Kaikki klassikothan täällä on jo tullut mainittuakin, eikä esimerkiksi Casablanca muutu ajan kuluessa yhtään huonommaksi. Toisaalta on elokuvia, jotka ovat olleet aikansa tekniselle tasolle liian haastavia ollakseen uskottavia. Esimerkiksi Nosferatua vuodelta 1922 on pakko katsoa lähinnä historiallisesta näkökulmasta, elokuvana se ei enää toimi normaaliin tapaan. Sama koskee lähes kaikkia, jotka nykyään rakentuisivat pitkälti kalliiden erikoistehosteiden varaan. Sen sijaan esimerkiksi Chaplinin tuotanto toimii käytännössä aina yhtä hyvin vaikka mykkyys saattaakin joitakin häiritä ja sama pätee kaikkiin elokuviin, joissa tärkeintä on tarina eikä tekninen toteutus.

[Bee]

Minä rakastan vanhoja elokuvia. Jos minulla olisi paljon rahaa ostaisin kaikki maailman hyvät vanhat hollywood-leffat. heh.

Lempielokuviani ovat:
- Gone with the wind (Tuulen viemää)

- The last time i saw Paris (Muistojeni Pariisi)

- My Fair Lady

- Funny Face (Rakastunut Pariisissa)

- Giant (Jättiläinen)

- Rebel Without a Cause (Nuori kapinallinen)

- East of Eden (Eedenistä itään)

ym. kaikki Elizabeth Taylorin, James Deanin, Audrey Hepburnin ja Gary Grantin leffat. hahah.


Oikeastaan

[Vergessen Kind]

Varmaan vanhimmat leffat, mistä tykkään on Yksin kotona -leffat. (Tosin nelonen on jo 2000-luvulta...)
Ne eivät ole liika vanhoja... Mutta yleensä en kestä mitään sairaan vanhoja leffoja. *Pää räjähtää!*

[Tuomas R]

UUNOT! Ehdottomasti katson niitä. Ne on silti vielä niin hauskoja :D.

Katson myös Yksin kotona elokuvia ja James Bondeja

[Leonor]

Minä itse katson hyvin paljon vanhempia leffoja, voisi sanoa ehkä että enemmän kuin näitä aivan uusimpia! Minulla on jopa jotain 60-luvun elokuvia ja pidän niistä älyttömästi! Kauhuelokuvat ovat huomattavasti parempia 90-luvulla kuin nyt 2000-luvulla, siksi suosin mieluummin vanhempia kauhuelokuvia :)

Mitähän esimerkkejä tässä voisi nyt mainita: kuten nyt vaikka vanhimmat Star Warsit, Star Trekit (alkuperäinen), Terminaattorit, Kuudes aisti, Uhrilampaat (joka ei nyt niin vanha ole) sun muita :D

Vanhoista elokuvista löytyy toisinaan huomattavasti enemmän ihailtavia kotia. Nykyaikana kaiken maailman tehosteisiin ja niiden suunnitteluun on kulutettu suurin osa ajasta, ja vaikka ne olisivatkin ensiluokkaisia, voi esimerkiksi juoni jäädä täysin fiaskoksi, koska siihen ei ole jaksettu panostaa. Toisinaan myös vanhemmat tuotannot katsovat maailmaa paljon avarakatseisemmin, kun taas toisinaan eivät ^^

- Leonor

[Gluubori]

Itse en erityisen paljon katso vanhoja leffoja. Itse katson 80 -luvun leffat uusiksi. Vanhat Bondit ovat hyviä ja myös sotaelokuvat kuten The Longest Day (Atlantin valli murtuu) ja Panssarikenraali Patton. 

[Cheryl]

Olen jotenkin ihastunut 80-luvun leffoihin. Omistan itsekin muutaman; Soul Man, The Outsiders, Thas Was Then...This Is Now, Taistelukala. Nuo kolme viimeistä perustuvat S.E.Hintonin kirjoihin. Ihania leffoja, pakko sanoa!<3
Olen todella alkanut keräilemään näitä, yritän saada kaikki S.E.Hintonin kirjojen pohjalta tehdyt leffat, eli vielä puuttuisi Tex, Kesyttömät ja Vampyyrin palvelija. Olen myös lukenut nämä kaikki kirjat, The Outsidersin vielä moneen kertaan.

Ja sitten katson tietenkin James Bondeja, olen niiden suuri fani. :D Niitä 60-luvulla tehtyjä en ole katsonut kuin pari, mutta sitten on nähtynä kaikki 70-, 80- ja 90-luvulla tehdyt Bondit. Yksinkertaisesti nämä ovat vain erinomaisesti toteutettuja jännärileffoja. Ihanaa kun nämä elokuvat on tehty.

Sitten on Uuno Turhapurot ja Terminaattorit. Nuo jälkimmäiset olen kaikki nähnyt mooneen kertaan (eli 1, 2 ja 3), mutta omana minulla on vain 2 ja 3, kun sitä ykköstä en mistään ole onnistunut löytämään. Ihan hyviä nämäkin. Arska rocks :)

[Jennuliini]

Kyllä, ehdottomasti pitää katsoa vanhoja elokuvia! Länkkäreitä, mustavalkoisia ja mykkiä :D
Olen katsonut: vanhoja James Bondeja, Uuno Turhapuroja ja muita Spede Pasasen elokuvia mm. Noin Seitsemän Veljestä. Ja sitten olen katsonut: Kultakuumeen, vanhat Star Warsit, Yksin kotona-leffat, Charlie Chaplinit, Ohukainen ja Paksukainen-leffat (eivätkö nekin ns. vanhoja leffoja ole, vai ovatko tulleet myöhemmin?), Komisario Palmut, Draculan, Poliisiopistot, Pekka Puupäät, Tuntemattoman sotilaan, King Kongin, Tarzanit, Paluu tulevaisuuteen, John Wayne-länkkärit, Bonanzat ja en tiedä onko kukaan kuullut tälläisestä elokuvasta kuin: Breakfast Club, mutta itse lasken sen vanhaksi elokuvaksi, ainakin se siltä vaikuttaa...

Vanhoja elokuvia on juuri sen takia mukava katsoa kun ei ole hirveän paljon näitä erityis tehosteita ym. (joka on kommentoitu näköjään täällä jo aika moneen kertaan).
Ja sitten nämä Chaplinit...aivan HUIKAISEVIA ''jännäreitä'', jos niin voisi mykkä-leffoja kuvata... ;)

[adswil]

Itse en kyllä sanoisi Yksin kotona -leffoja vanhoiksi O___o

Mutta joo, katson kyllä vanhoja leffoja, jopa niitä mustavalkoisia, joita jotkut kaverini täysin syyttä inhoavat. Suosikkini on Tuulen viemää, joka lienee paras koskaan näkemäni leffa. Siihen en kyllästy koskaan, aivan loistava! Myös Piukat paikat, Aamiainen Tiffanylla, Loma Roomassa, Kesäleski ja muut muinaiset hömppäleffat ovat mukavan kepeää katsottavaa.

[Muchy]

Tottakai katson! Vanhojen leffojen kliseet ei ällötä ollenkaan niin paljon kuin uusien, koska niiden aikana ne eivät olleet kliseitä. Katoin just äsken My Fair Ladyn. Audrey Hepburnin ja Marilyn Monroen leffat ovat melkein poikkeuksetta hyviä/hauskoja/ihania. Tykkään myös ranskalaisen Jacques Tatin elokuvista, tosi hauskoja :--D Musikaalit kuten Grease on ihan jees, ja sit sellaset uudet leffat jotka sijoittuu johonkin vanhoille ajoille on kiinnostavia, hienoja. Vanhat leffat kunniaan!

[Macy]

Ehdottomasti, enemmän kuin uusia. Minulle vanha ikäni puolesta on sellainen, jonka ilmestyessä en ollut syntynyt... Eli siis parhaita tällaisia elokuvia ovat ainakin John Cleesen ja kumppaneiden loistava A Fish Called Wanda(Kala nimeltä Wanda), aina yhtä hauska ja opettavainen musiikkiklassikko Blues Brothers, sekopäinen rokkiparodia Spinal Tap, The Bandin viimeinen konsertti (dokumenttielokuva) The Last Waltz ja "uusinta tekniikkaa edustavat" Bond- elokuvat. Onhan näitä toki muitakin ja vieläkin vanhempia, mutta nämä ovat suosikkeja...

[Chrystal]

Joo, katson vanhojakin elokuvia. esim. Yksin kotona on hyvä, monetkin osat, ja tänään tulee ikivanha elokuva Piukat paikat. Aion katsoa sen. Se on vanha kuin taivas, jotain varmaan kertoo että siinä näyttelee Marilyn Monroe. Joskus katsoin ikivanhan piirretyn Hiidenpadan, ja ihan tykkäsin.

[Niënor]

Joo, jotku vanhat leffat on TOSI hyviä.
Näistä tykkään: Aamiainen Tiffanylla (1961), Sopeutumattomat (1961), Lumisen joen mies (1982).
Sound of Musicinkin joku mainitsi, siitä tykkään myös. :)
Ja tänään tulee vielä tv:stä YleTeemalta Piukat paikat (1959), siinä on Marilyn Monroe pääosassa ja olen halunnu nähä sen jo pitkään. :D

[adswil]

Sound of Music on niiiin ihana! Todella vanhanaikainen ja naiivihan se on, nykyaikana herättäisi vain suurta huvitusta, mutta sen katsominen saa silti minut melkein itkemään, niin mahtava ja suloinen se on. Realistisuudesta tarina tietysti on kaukana, mutta leffahan on melkein kuin satu, ja saduista minä pidän.

Ja olen muuten huomannut, että vanhoissa leffoissa (siis -30-60-luvuilla tehdyissä) on huomattavasti kauniimpia naisnäyttelijöitä kuin nykyisin. Marilyn Monroe, Audrey Hepburn, Grace Kelly, Marlene Dietrich ja monet muut ihanuudet ovat niin kaunista katsottavaa, ettei nykyään ole juuri ketään niin kauniita näyttelijöitä.

[Systen]

Joskus joo.. Jumitan usein samoja muutamia hyviä leffoja, enkä viitsi katsoa ns. tuntemattomia leffoja. Mm. Kolme muskettisoturia on loistava. Siitäkin on tehty niin monta eri versiota, mutta juuri se niistä jossa Kiefer Sutherland on yksi muskettisotureista ^-^ <3

[gnomad]

Katson huomattavasti enemmän vanhoja kuin uusia elokuvia. Parhaat komediat tehtiin mykkäkaudella (Keaton ja Chaplin), 20-luvulla ja parhaat länkkärit 40-50-luvulla (mm. Fordin ja Waynen yhteistyöt). Marilyn Monroe, Henry Fonda, Howard Hawks, Alfred Hitchcock - vain joitakin nimiä, joiden tuotosten pariin mieluusti palaan.
Olen katsellut myös aivan vanhimpia elokuvia, 1800-luvun lopulta, kuriositeetin vuoksi, kiinnostaa mistä lähdettiin liikkeelle. 10-luvulta olen tarkistanut sellaiset tähdet kuin Mary Pickford (lapsirooleja aikuisiässä) ja William S. Hart (lännensankari), kiinnostaisi myös Fordin alkuaikojen tuotanto, mutta aika vähän lie säilynyt.

[Knight Rider]

Yksin kotona- leffat vanhoja? Eivätkö ne ole 90-luvulta? (Korjatkaa jos olen väärässä.)

Vanhat suomalaiset leffat ovat aivan ihania! Mm. Täällä Pohjantähden alla ja Tuntematon sotilas on ihan mahtavia elokuvia, pesee Hollywood- hömpät sata nolla. Jos jotkut elokuvat ovat aitoja niin vanhat suomalaiset.

On tietysti monia hyviä amerikkalaisiakin leffoja, joille on ikää jo hieman kertynyt. Esim. Hitchcockin (miten se kirjoitetaan?)Linnut on hyvä. Ja Grease on tietysti myös. Pidän myös todella paljon erityisesti 80-luvun elokuvista. Vanhoissa elokuvissa on sitä jotakin!

[Giladra Carrion]

Mitkä lasketaan vanhoiksi leffoiksi? Jos nyt oletetaan, että yli 25 vuotta vanhat ovat sellaisia, niin kyllä katson.
Star Warsit (IV-VI) ovat ehdotonta parhaimmistoa. Varsinkin ne ei-editoidut versiot, jotka siis ovat ihan alkuperäisiä. Niissä on vain vielä enemmän sitä jotakin, kuin näissä editoiduissa versioissa. Itselläni on VHS:inä vuoden -97 versiot, joista yksi on hieman alkanut pätkimään... Star Warsit ovat aivan loistavia leffoja, voin lähestulkoon pitää itseäni fanina.

Eastwoodin tähdittämiä länkkäreitä tykkään katsoa myöskin. Klassinen dollaritrilogia on tietysti suosikkini. Eastwood on loistava näyttelijä, vaikka hieman toistaakin itseään.
Muutkin Eastwoodin vanhat leffat ovat ihan hyviä - jotkut parempia, jotkut hieman huonompia.

Vanhat kauhuleffat ovat myös hyviä, eivät tietty kaikki, mutta monet. Parempia, kuin mitä nykyään tehdään. Vampyyrileffat varsinkin.

Yksin kotona- leffat vanhoja? Eivätkö ne ole 90-luvulta? (Korjatkaa jos olen väärässä.)

Joo, taisi 90-luvun alkupuoliskolla tulla ensimmäinen. Se uusinhan taitaa olla peräti 2000-luvulta.

[Corneille]

Katson joskus mustavalkoelokuvia ja -80 luvun leffoja. On tullut katottua myös joitain mykkäleffoja. :P
Lempielokuvani onkin vuodelta 1945.
Mutta, mutta... Ainoa mikä häiritsee kun katsoo vanhoja leffoja on se, että ne tekniset jutut (erityisesti fantasia leffoissa) on niin, niin... Vanhoja. x)

[Catnip]

Niinpä, mitkä ovat vanhoja leffoja. : DD

Olen tullut katsoneeksi aika paljon leffoja melko vanhoja ja tosi vanhoja esim. Top Gun (Ei mikään järkyttävän vanha), Charlie Chaplin leffat (Chaplinin Poika, Kultakuume...), Tuntematon Sotilas, Hitchcockin tuotanto (Linnut, Takaikkuna, Psyko <3), Tuulen Viemää (En jaksanu kahtoo loppuun : D), Sound of the Music, Jättiläinen (Uh, James Dean).

Naapurin kanssa satuttiin kattomaan varmaan ensimmäisin King Kong elokuva. : DD Aika magee. Ja äitin kanssa olen kattonut joitain vanhoja kotimaisia (Suomisen Olli <3 : DD).

Muoks...

SEKÄ Willow - Suuri seikkailu oli aivan ihana! Vaikka se ihme lohikäärme hirviö mikä nyt olikaan oli kyllä kauhean keinotekoisen näköinen. : S

[Corneille]

SEKÄ Willow - Suuri seikkailu oli aivan ihana! Vaikka se ihme lohikäärme hirviö mikä nyt olikaan oli kyllä kauhean keinotekoisen näköinen. : S

Oiii.. Tuli juuri TV:stä kesällä. Aivan ihana. <3
Niin oli, mutta eihän silloin paremminkaan osattu. Muuten elokuva oli upea. :)
Rakentava kommentti...

[Kathleen]

Joo, katselen, esim. Sound Of Music, Wizard Of Oz, Laulavat sadepisarat, Tuulen viemää...
Loistavia elokuvia, vaikkakin näytteleminen on ehkä hiukan yliampuvaa!

[Corneille]

Chaplinin kaksoirooli - Diktaattori (jtn 1967 tjm.)
<3
Upea leffa. Hyvin tehty ja hauska. :D

Lisää rakentavaa kommenttia...

[Carlos]

Chaplinin kaksoirooli - Diktaattori (jtn 1967 tjm.)

1940 kuten elokuvan aiheesta (ja mustavalkoisuudesta) voi hiukan arvata. Chaplin teki viimeisen elokuvansa 1967.

[Corneille]

Chaplinin kaksoirooli - Diktaattori (jtn 1967 tjm.)

1940 kuten elokuvan aiheesta (ja mustavalkoisuudesta) voi hiukan arvata. Chaplin teki viimeisen elokuvansa 1967.

Oho. :D
Hieman metsään.

[castlevania]

Edellämainitut Chaplinin mestariteokset ovat minunkin sydäntäni lähellä, tosin Diktaattoria en enää katso "vanhaksi elokuvaksi", jonka kriteerinä meikällä pitäisi olla viimeistään 30-luvulta ja niissäkin tietyin varauksin, sillä monet mykkäelokuvatkin jo ovat hyvin moderneja, kuten mm. Chaplin on osoittanut. Jos nyt kumminkin pelkästään aikakäsitteessä vanhoihin pitäisi keskittyä, eli väh. pre-2nd WW:n aikaisia, niin Chaplinin Gold Rush ja Modern Times, LeRoyn Gold Diggers-musikaali sekä Gone with the Wind. Citizen Kane menee meikällä paitsi ajallisesti myöskin kaikilta muilta ominaisuuksiltaan rutkasti "vanhojen" leffojen edelle, ja tunnelmalta, rakeenteeltaan etc. se on henkeäsalpaavampi kuin useat muut, vasta valkokankaille saapuneet leffat.

Home Aloneja, Star Wars original trilogya ja Bondeja en kyllä aikaisemmistakaan päästä rupeaisi luokittelemaan vanhoiksi elokuviksi, Home Alonethan ovat lähtöisin 90-, Star Warsit 70- Bondit(elokuvaversiot, that is) 60-luvulta ja Hitchcockin useat tunnetut 50-60-luvulta eli vain jokusen vuosikymmenen takaa. Useat niistä vaikuttavat paljon modernimmilta kuin aivan viime aikoina tulleet elokuvat.

Btw, liian monessa nykyleffassa unohdetaan että taiteessa ulkonäkö (lue: erikoistehosteet, päng päng, pintaloiste, plink plink* ei saa koskaan mennä hyvän rakenteen (lue: Käsikirjoitus, musiikki, perspektiivi, näyttelyn vakuuttavuus, hahmojen kehittyminen) edelle.

P.S. Toivottavasti topicissa ei mainittu Godfathereita tai saan halvauksen. :F

[Reta]

Mikä nyt luokitellana vanhoiksi elokuviksi. Kaikista loppujen lopuksi tulee vanhoja elokuvia. En ole kuitenkaan koskaan katsonut kokonaan mitään iki-iki -vanhaa elokuvaa, sota-aikanakin tehdyistä elokuvista olen katsonut vain Disneyn piirretyt. Mutta jos jotain vanhoja pitää mainita, niin Komisaatia Palmuja on tullut katsottua kolme kappaletta, ne ovat mielestäni loistavia. Vanhat suomalaiset elokuvat ovat uskottavempia ja suluisia. Näihinn mustavalkoisiin leffoihin kuuluvat myös Tyttö ja hattu sekä Prinsessa Ruusunen. Pojat-elokuva oli myös hieno, katsoimme sen koulussa ja olin yllättynyt kun siinä näytteli Vesku Loiri lapsena :) Lavasteet ovat loistavia ja vaikka juonet joskus ovatkin hiukan korneja, jotenkin se tunnelma tekee elokuvista niin suloisia.

80-luvun "vanhat" leffat ovat myös mukavia, varsinkin jos niissä esiintyy joku nykyajan aikuisnäyttelijä lapsena.

Chaplingin elokuvia en ole koskaan katsonut :( Voin sivistää itseäni tietenkin, jos siihen tulee tilaisuus

[Jazmín]

No en nyt voi sanoa mitenkään hirveästi katselevani vanhoja leffoja, mutta olen kyllä jonkun verran niitä katsonut ja pitänyt kyllä niistä, jotka olen nähnyt. Chaplinia on tullut katsottua koulussa, ja ne on kyllä ollut ihan hauskoja mitä olen nähnyt, mutta myös mun mielestä ainakin pikkasen tylsä, ehkä koska siinä ei ole vuorosanoja :D
Linnut olen nähnyt, se oli aika hauska, kun siinä ne erikoisefektit oli semmosta luokkaa kun oli :D
West side story oli ihana, ja myös nyt lempileffoihini kuuluva Dirty Dancing. Eihän tuo mikään kovin vanha leffa ole, mutta kuitenkin 80-luvulla tehty :D
Sitten haluaisin nähdä esim. Tuulen viemään ja Sound of Musicin, mutta en ole vielä onnistunut saamaan niitä käsiini. Mutta joskus sitten.

Ja musta vanhat leffat on ihania, just sen tunnelman takia ja musta on kivaa, kun niissä ei vielä se tekniikka ole kehittynyt niin huippuunsa, ja jotenkin ne voi olla sen takia vielä luonnollisempiakin jossain tapauksissa. Varsinkin vanhat rakkaustarinat on niin ihania. Vaikka tosiaan, jossain se näytteleminen voi olla hiukan ylinäyteltyä, mutta ei se mitään  :)

[Scrooge]

Vanhoja leffoja kutsutaan myös kunnioittavimmin klassikoiksi...
Itse olen katsonut suurinpiirtein kaikki mahdolliset klassikot, Citizen Cane, My fair lady, Aamiainen Tiffanylla, West Side Story, Dracula, Ihmemaa Oz, Ihmeellinen elämä, Sound of music... Lista on loputon, ja kaikkia en nyt välttämättä heti muista.
Klassikkokauhuleffat ovat erittäin hyviä! Paljon parempia kuin jotkut 2000-luvun Manaajat...

[Carlos]

Vanhoja leffoja kutsutaan myös kunnioittavimmin klassikoiksi...

Eiväthän kaikki vanhat leffat ole suinkaan klassikoita - paitsi dvd:n takakannen mukaan. Toki on myönnettävä, että ne joita näytetään ja myydään nykyään ovat pääsääntöisesti jonkinasteisia klassikoita, mutta muitakin löytyy jos jaksaa vähän etsiä.

[Corneille]

Piukat paikat katsoin tuossa... tota noin... Se tuli TV:stä äsköttäin, en nyt muista päivää.
No, olihan se hyvä tietysti. <3 Oliko yllätyskin? :D

Kyllä se varmasti siihen aikaan, kun se on ensi-iltana tullut, niin hetkautti yleisöä. Onhan se erilainen juoneltaan kuin vanhat elokuvat tavallisesti.

Marilynillä on kyllä hyvä ääni, pakko myöntää...

Tony Curtis oli joistain kulmista niiiin naisen näkönen. Lemmonilla oli hieman liian... hmm... miesmäiset? kasvonpiirteet, näyttääkseen ihan naiselliselta. Mutta niin, mä välillä ihan hätkähdin kun Curtis näytti niin siropiirteiseltä.

Mä yritän taas selittää jotain päätöntä.

[Fogo]

Ooi, minähän rakastan vanhoja leffoja! Musta tuntuu, että ne vanhat on keskimäärin paljon parempia kuin uudet erikoistehosteista ja kuumista näyttelijöistä huolimatta.

Mun suosikkielokuviin kuuluu Dracula (1931). Bela Lugosi on aivan uskomattoman ihana, salaperäinen ja mystinen Draculana. Jotain karmivaakin siinä on. Dwight Frye on myös uskomaton ko. leffassa. Suosittelen katsomaan jos tulee mahdollisuus!
Frankenstein ja Frankensteinin morsian oli myös upeita katselukokemuksia. Mustavalkoisia siis molemmat. Draculan poikakin oli ihan hyvä, vaikkei yhtä hyvä kuin Dracula.

Parhaita on kuitenkin vanhat komediat! Mykkäelokuvista mainitsen Kenraalin, Kultakuumeen ja Laivakalle Nuoremman. Buster Keaton ja Charles Chaplin ovat miehiä, joiden pitäisi elää ikuisesti. Edes elokuvissa. Neljä Naurettavaa Naapuria ja Turvallisuus viimeiseksi on niitä harvoja elokuvia joiden aikana nauroin vatsani ja poskeni kipeäksi. Nykykomediat ei ikinä yllä tuolle tasolle.

Aamiainen Tiffanylla ja Piukat Paikat... huh miten upeita elokuvia. Klassikoita. Hitchcockin Linnut oli mun mielestä hyvä, vaikka monet dissaa sitä. Mun mielestä elokuvan tarina ja tunnelma ja siihen eläytyminen on paljon tärkeämpää kuin erikoistehosteisiin panostaminen. Nykyään osata tarpeeksi arvostaa vanhoja leffoja, ainakaan mun tuttavien keskuudessa.

[Tohäätu]

Seitsemän samuraita on jäänyt parhaiten mieleen katsomistani vanhoista elokuvista, enkä ihmettele minkä takia kriitikot ja muut ylistävät sitä. Haluaisin joskus päästä näkemään myös Väsyneen kuoleman, koska törmättyäni sen juonen ideaan wikipediassa joskus pörrätessäni, jäi se kummittelemaan mieleeni. Idealtaan juuri sellainen, josta minä varmaan tykkäisin.

[Affu]

Mulla on unelmana, että keksittäisiin joku leffateatteri jossa laitettaisiin pyörimään vain 70-90 luvun leffoja 8)
Voisin nähdä elokuvissa kaikki klassiko - Indiana Jonesit, Star Warsit, Ghostbustersit, Tappajahait, Halloweenit, Ja triljoonatmiljoonat komedialeffat :D

[Ana]

Katselen toki vanhoja elokuvia, viimeksi lähinnä vanhoja kauhuelokuvia. Kuten joku jo mainitsikin, Dracula on ihan katseltava. Bela Lugosin tuijottavat silmät... Hauskaa oli huomata että Draculan linnassa oli vyötiäisiä! Dwight Frye todellakin oli ikimuistoisessa roolissa Renfieldinä! Vanhoista elokuvista yksi suosikkini on Näkymätön mies! (1933) Claude Rainsin ääni on mahtava!

[Muggle]

Kyllä. Omistan niitä muutaman. Elokuvat Aamiainen Tiffanylla, Sabrina, Funny Face (vai kirjoitetaanko kenties yhteen) ja Piukat paikat sekä West Side Story (jota en tosin ole vielä tsekannut). Ja tykkään niistä kaikista! Aamiainen Tiffanylla kuuluu lempielokuviini! Se on jollain tavalla niin upea. Must-see listalla on ainakin Citizen Kane! Olen katsonut ainakin vähän jtn Chaplin-leffaa, tai ehkä pariakin, mutta en muista niistä paljon mitään...

[Hupi]

minä kyllä katon, mustavalkoset kauhuleffat on erittäin jees

[Hämppyli]

Mikä lasketaan vanhaksi? Puhutaanko vain mustavalkoleffoista?

Mutta joo, samapa tuo kun minua ei koskaan ole leffan ikä häirinnyt. Hyvä elokuva on hyvä elokuva tekoajasta huolimatta. Sellaiset asiat kuin värien puute tai aikansa nähneet efektit eivät häiritse yhtään, niissä on itse asiassa jopa tiettyä charmia. Puhumattakaan sellaisista klassikoista kuin Fritz Langin Metropolis, joka näyttävät visuaalisesti edelleen uskomattomalta. Minusta on oikeastaan melko surullista, että jotkut ihmiset eivät halua antaa vanhoille leffoille mahdollisuutta ihan vain siksi, että ne ovat vanhoja. Minun pikkusiskoni ovat juuri sellaisia ja nämä ovat jopa julistaneet, että kaikki ennnen 2000 - lukua tehdyt leffat on katsomiskelvottomia (en tajua itsekään). Moni klassikko jää noin sivu suun ja kyllä niitä nykyisempiäkin leffoja arvostaa enemmän, kun näkee joidenkin elokuvallisten kikkojen juuret.