Ai jumalauta, nyt vasta huomasin tämän topicin. En jaksa äkillisen laiskuuden puuskan ja suurehkon sivumäärän vuoksi lukea muita vastauksia lävitse tällä erää, joten luultavasti toistan juuri ne samat asiat, jotka jokainen täällä on jo sataan kertaan sanonut. No, ei voi mitään ja anteeksi jo valmiiksi.
Pidin Harrisista noin miljoona kertaa enemmän.
Perusteluja? Vaaditaanko niitä edes tällaiseen itsestäänselvyyteen?
No. Ensinnäkin Harris muistutti Dumbledorea kohtuullisen paljon jo ihan ulkonäöltäänkin. Pitkä ja vaalea parta on minun mielestäni tärkein Dumbbiksen tuntomerkki, ja sehän Harrisilta tunnetusti löytyi. Lisäksi hän oli sopivan pituinen (korjatkaa, jos olen väärässä, mutta minusta Harris oli aika pitkä ja eikös Dumbledoren pitänytkin olla?). Jonkinlaista... hmm... leikkisyyttä ja veikeyttä olisin ehkä kaivannut lisää lähinnä hänen silmiinsä, mutta olihan sitäkin jonkin verran. Eihän kaikkea sitä paitsi voi muutenkaan vaatia.
En sitten tiedä, voiko kukaan oikea ihminen näyttää ihan täysin tuolta omalaatuiselta velhosuuruudelta (Launiksen takakansikuva muuten vastaa jollain tavalla mielikuvaani), mutta Harris oli ihan tarpeeksi ok eikä parempaakaan luultavasti ole koskaan ollut olemassa.
Sitten käytös ja puhetyyli. Harris kuulosti ihan siltä kuin kuolisi minä hetkenä hyvänsä (mikä on kyllä varsin ymmärrettävää!), eikä se nyt ihan täsmää kirjojen luomaan mielikuvaan hahmosta. Toisaalta Dumbledore oli jotain 150 vuotta vanha, eikä siinä iässä varmaan kukaan ole enää ihan parhaissa voimissaan, mutta silti... Kirjoissa Dumbbis vaikutti hyvin nuorekkaalta ja virkeältä. Ei hänestä millään tavalla huokunut se 150 vuoden ikätaakka.
Tiettyä rauhallisuutta Dumbledorelta kuitenkin vaaditaan. Hahmo oli miltei aina suhteellisen tyyni, suhtautui asioihin lempeän humoristisesti eikä raivonnut tai huutanut. Tämän Harris ainakin täytti vallan mainiosti, eikä sitä voi kukaan kiistää.
Jonkinlaista arvokkuutta ja tyyliä Harris-Dumbbikselta ehkä jäi uupumaan. Hahmossahan oli jotain sellaista auktoriteettia ja hiljaista voimaa, ettei kukaan uskaltanut puhua hänelle epäkunnioittavasti, että jopa itse Voldemort pelkäsi häntä. Tätä puolta Harrisissakaan ei oikein ollut.
Mutta joo, niin meni vanha ja hyvä näyttelijä kuolemaan ja tilalle tuli... eii! En haluaisi ajatella koko asiaa.
No, mitenköhän sen nätisti muotoilisi? Sanotaan vaikka niin, että tämä uusi Dumbledore ei erityisemmin vastaa minun mielikuvaani Albus Percival Wulfric Brian Dumbledoresta.
No jaa, mitäs sitä turhia kaunistelemaan: hän on suorastaan kaikkien mielikuvieni vastakohta.
Ensinnäkään hän ei edes näytä siltä kuin pitäisi. Dumbledorella EI ole lyhyttä, harmaata ja aggressiivista partaa (olemmekin ristineet tuon uuden Dumbbiksen "Aggressioparraksi"). Tuo parta onkin se, miksi en koskaan voi oppia ajattelemaan tuota Aggressiopartaa (jolla taitaa vieläpä olla jokin omituinen lettikin siinä parrassaan) Albus Dumbledorena. Lisäksi hän taitaa olla liian lyhyt (varma en ole).
Hänen äänensäkin on kulmikas ja äkäinen, kovin ärsyttävän kuuloinen.
Mutta eihän se haittaisi yhtä paljon, jos hän hoitaisi näyttelijäntyönsä niin kuin kuuluu. Mutta ei. Toki tällaisiin asioihin vaikuttaa eniten ohjaaja, joten ehkäpä Aggressiopartaakaan ei voi syyttää kaikesta.
Oli miten oli, uuden näyttelijän myötä leffojen tulkintaan Dumbledoresta on ilmaantunut aivan uusi sävy: vihainen, suorastaan raivohullu sävy, jota kirjoista kukaan ei varmastikaan voi löytää.
Täten julistan Liekehtivän pikarin kuristuskohdan Potter-leffojen historian huonoimmaksi kohdaksi. Kirjassa Dumbbis taisi kysyä rauhallisesti: "Panitko sinä nimesi pikariin?" (tai jotain, en muista tarkkaan).
No, mitäs tekee Aggressioparta?
Sen muistelu tekee suorastaan kipeää...
Muutenkin uudesta versiosta puuttuu aito Dumbledoren veikeys ja lempeys; tilalle on tuotu ihmeellistä vihaa ja raivoa. Enkä minä pidä siitä.
Hyvää sanottavaa en hänestä keksi, en vaikka kuinka yrittäisin.
Parempi lopettaa tähän.
