Hassua, sillä juuri tänään katsoin netistä Nightwishin Amsterdamin keikan ja aloin itkeä hysteerisesti, kun kuulin Sleeping sunin.
Eli siis Nightwishin Sleeping Sun. Siinä meillä on maailman kaunein kappale.
Nightwishin koko tuotanto kuuluu liikuttaviin lauluihin, varsinkin Century Child kokonaisuudessaan saa minut, kun kuuntelen levyä ajatuksen kanssa, parkumaan koko sen viisikymmentäminuuttisen, mitä se kestää. Alkaa Bless the Childista ja päättyy Beauty of the Beastiin. Kappaleessa End of all hope on yksi lause, yksi toteamus, joka, yhdistettynä Tuomaksen muihin mestarillisiin teoksiin, pistää minut itkemään mielettömästi. En tiedä, onko sillä itsessään merkitystä, mutta, mutta. Ja jos joku lukee tätä viestiä itseni lisäksi, rupeaa kaiketi ihmettelemään, mikä tuo lause on. No, se on se "In heaven my masterpiece will be finally sung". Olen miettinyt tuota jo ennen kuin tajusin Nightwishin olevan fantastista musiikkia. Tuomas ja hänen tuotantonsa pääsevät kunnolla oikeuksiinsa vasta kun mies siirtyy ajasta ikuisuuteen. Niin se on. Suurmiehet huomataan vasta silloin, kun he ovat poissa (Leonardo da Vinci, John Lennon, Aleksis Kivi... esimerkkejä löytyisi kymmeniä). Ja tuo lause, pätkä End of all hopesta, kun ajatellaan, pätee hyvin siihen, että maailma huomaa herran kunnolla vasta, kun hänet lasketaan haudan lepoon. Ajatus siitä plus joku seuraavaksi mainitsemistani Nightwishin kappaleista pistää kamalan surulliselle mielialalle. *pyyhkii silmäkulmiaan*
Eli muita lauluja Sleeping Sunin ja koko Century Child-levyn lisäksi: Dead Boy's Poem, Beauty and the Beast, Kinslayer näin esimerkiksi. Sekä Once upon a troubadour ja The Carpenter ovat kauniita. Tuomas vaan saisi laulaa edellä mainitussa vähän kovemmin. Ei oikein kuulu.
Muiltakin esittäjiltä löytyy hienoja kappaleita, kuten Sonata Arctican Mary-Lou, josta vitsailemme Milsin kanssa tähän tapaan: Surullinen tarina, onneksi sitä tapahtuu vain todellisuudessa. :)
Abbalta löytyy muutama kipale tähänkin hätään, mm. Happy New Year sekä The Winner takes it all. HNY oli aikoinaan ensimmäinen Abba-laulu, jonka muistan kuulleeni, ja siinä on liikuttavat sanat. Samoin The winner takes it all:issa.
The Beatlesin While my guitar gently weeps on myös todella ihana kappale, George Harrison osasi säveltää todella lahjakkaasti.
Paljon löytyisi, mutta nyt ei tule mieleen. Ja johan tuota asiaakin ehti kertyä :).
- Sols