Kirjoittaja Aihe: Anna-kirjoista  (Luettu 5606 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Rosewater

  • Ankeuttaja
Anna-kirjoista
« : Tammikuu 19, 2003, 19:36:39 »
Luin joskus nuorempana ainakin osan L.M. Montgomeryn Anna-sarjasta. Nyt kun myös ne Montgomeryn jälkeenpäin "keskelle sarjaa" lisäämät Annat suomennettiin, päätin uudistaa tuttavuuteni Anna Shirleyn kanssa ja olen lukenut koko sarjan Kotikunnaan Rillaa eli päätösosaa lukuunottamatta.

En muista enää, miten aikoinaan suhtauduin Annaan (voiko kirjojen henkilöistä sanoa "hän"? :wink: ) ja mitä mieltä hänestä olin, mutta nykyään hän sympaattisuudestaan huolimatta tuntuu välillä jokseenkin ärsyttävältä, ehkä ajoittaisen ylitsevuotavan täydellisyytensä takia. Tunnen itseni hieman poikkeavaksi, yleensähän Anna on kaikkien mielestä "niin ihana tyttö". Vai onko aika kullannut muidenkin lukijoiden muistot? Joka tapauksessa saman kirjailijan Runotyttö-sarjassa seikkaileva Emilia tuntuu jotenkin inhimillisemmältä.

Seuraava Anna-sarjaan liittyvä mielipiteeni voi sisältää hieman spoilereita, jos et ole lukenut yhtään mitään Annan aikuisajan elämästä. Ei mielestäni mitään vakavaa lukuilon pilaajaa, mutta jätetäänpä kuitenkin tyhjää tilaa, niin ei ainakaan tule sanomista.  :)


SPOILEREITA!!!

Annahan kuvataan kirjoissa älykkääksi tytöksi, jolla on toiveita kirjailijaksi ryhtymisestä ja joka on hyvä koulussa, erityisesti äidinkielessä. Matikka vain taitaa hieman tökkiä. Annan koulumenestys saa osakseen huomiota ja kannustusta, voittaapa hän muistaakseni korkeakouluvuosinaan stipendejä ja palkintojakin ja hänen lahjakkuutensa äidinkielessä saa tunnustusta. Kirjat on muistaakseni kirjoitettu joskus 20-30-luvulla, jolloin ei ainakaan tyttöjen kovin korkea kouluttaminen ehkä ollut yleistä. Annat olivat siis ehkä ainakin jossain mielessä varsin edistyksellisiä kirjoja ja Anna esikuva lahjakkaille tytöille, joilla oli kunnianhimoisia tavoitteita.

Loppujen lopuksi Anna päätyy kirjoissa naimisiin ja hylkää haaveensa. Hän myös vähättelee kirjoittajantaitojaan jossakin sarjan loppupään kirjoista ja sanoo, että voi kyllä kirjoitella satuja lapsille, muttei koskaan mitään suurta. Mitä ihmettä? Sama Annahan todettiin aikaisemmissa kirjoissa aivan oikeasti todella lahjakkaaksi, vaikka hänen mielikuvituksellaan olikin lapsena tuhoisa tapa harhailla vähän liikaakin.

Ajatelkaa niitä lukijoita, jotka lukivat nämä kirjat tuoreeltaan silloin kun ne ilmestyivät ensimmäisen kerran. Kenties he odottivat niitä kuten me Pottereita ja arvailivat, mitä se Anna seuraavassa kirjassa keksii. He mahtoivat olla pettyneitä, kun Anna päätyikin loppujen lopuksi "vain" tohtorin rouvaksi ja hylkäsi omat tavoitteensa. En todellakaan tarkoita, että naimisiinmenossa olisi jotain vikaa. En yritä myöskään väittää, että kirjailija olisi tilivelvollinen lukijoilleen tai vastuussa näiden elämistä. Ajattelen vain tyttöjä, joille on ehkä koko heidän elämänsä ajan sanottu "sinä menet kuitenkin vain naimisiin, et sinä tarvitse niin paljoa sivistystä", ja sitten nämä tytöt löytävät ihanan kirjasarjan, jossa esiintyy tyttö, jolla on suuria suunnitelmia. Kuitenkin tämä Anna päätyy loppujen lopuksi tavalliseksi kotirouvaksi. Annalla ja Gilbertillähän oli kuitenkin kotiapulainen, joten en usko, että Annan olisi ollut mitenkään mahdotonta kirjoitella vakavissaan ainakin silloin tällöin lapsista huolimatta. Ikään kuin kirjailija haluaisi sanoa: "Sori tytöt, ettehän te kaikkea voi saada, ajatelkaa nyt vähän!" En tiedä, osasinko kunnolla selittää, mitä tarkoitan, mutta olisi mukavaa kuulla myös teidän ajatuksianne.  :)

Spoilerit punasella*hym*/mimmu

Selestina

  • Ankeuttaja
Anna-kirjoista
« Vastaus #1 : Tammikuu 19, 2003, 20:40:50 »
Minä en ole lukenut vielä ihan kaikkia Anna-kirjoja, mutta suurimman osan kuitenkin. Ja kaksi ystävääni ovat aivan hulluina niihin, joten minä tiedän pääpiirteisesti tapahtumat niistäkin kirjoista, joita en ole vielä lukenut. Ja tv-sarjan katsoin, kun se tuli joskus 2-3 vuotta sitten.
  Tuo vertauksesi 20-luvin nuoriin, jotka odottivat uusia Anna-kirjoja aivan kuin me nyt Pottereita, oli osuva. Ja minä, joka rakastan historiaa, aloin heti kuvittelemaan tyttöjä, jotka leipovat kyökissä ja puhuvat siitä, miten uusi Anna ilmestyy pian.
Voi  ei, Rosewater, sinun ei olisi pitänyt kirjoittaa tuota, nyt minä ajaudun taas kuvittelemaan kaikkea historiallista ennen nukahtamista. :)
Itseasiaan.
Jos Annasta nyt olisi tullut se kirjailija, niin olisiko se ollut taas aivan -llian- täydellistä. Tarkoitan, kun Anna nyt muutenkin on aika täydellinen. (ei nyt ihan kuitenkaan. :wink: )
Ja muutenkin. Jos verrataan taas Pottereihin, monet meistä toivovat, että Lily ja James olisivat jääneet henkiin.
Millaisia Potter-kirjoista olisi silloin tullut? Ei minkäänlaisia. Samalla tavoin Anna kirjailijana olisi voinut vaikuttaa juoneen tuhoisasti. (siis Ánna-kirjojen juoneen. *koki tarpeellisena selventää*)
Tajuaako kukaan, mitä selitän?
Noh, se, ettei Annan unelma, jota ekojen kirjojen aikana niin hehkutettiin, ei toteutunutkaan, kertoi rivien välissä kaikille lukijoille sen, että aina ei voi saada sitä, mitä haluaa. Ja kaikella on tarkoituksensa. :D

Rosewater

  • Ankeuttaja
Anna-kirjoista
« Vastaus #2 : Tammikuu 19, 2003, 21:25:03 »
Selestina: Kieltämättä hyvä pointti! Yksi toinen asia, joka minua myös toisinaan ärsytti Annoissa, on se, että lähes kaikista nais(sivu)henkilöistä sanotaan osapuilleen joko: "Hän oli kaunis" tai "Hän ei ollut kaunis. Hänen piirteensä olivat ehkä jopa hieman miehekkäät." Ja loppujen lopuksi sitten nämä "rumatkin" (minusta rumia ei edes ole) "pääsevät" naimisiin ja sitten kaikilla on kivaa. Siis se heidän naimisiinmenonsa ei tietenkään ärsytä, vaan se, että siitä tehdään ainoa onni ja autuus ja tärkein päämäärä.

Minäkin rakastan historiaa. :) Oletko muuten lukenut Linnanneidon lokikirja-nimistä kirjaa? Se sijoittuu 30-luvulle ja on olevinaan 17-vuotiaan Cassandran päiväkirja. Se on nykyään toinen lempikirjoistani! Suosittelen!

Jätän tämän mutta tolle lokikirjalle on jo oma topik/mimmu
//peeves muoksi viestejä yhteen kun ne olivat peräkkäin.

Rosewater

  • Ankeuttaja
Anna-kirjoista
« Vastaus #3 : Tammikuu 20, 2003, 20:16:44 »
*muokkaa*

Huomasin sattumalta, että eräässä englanninkielisessä Anna-foorumissa on yritetty ajoittaa Anna-kirjojen tapahtumia. Joku keskustelijoista on jopa rakentanut hienon aikajanan siitä, miten Anna-kirjojen tapahtumat ajoittuvat historiallisesti. Aikajanan mukaan Anna on syntynyt 1864. Minusta se tuntui ensin mahdottoman aikaiselta, olen jotenkin mielessäni ajoittanut tapahtumat hieman myöhemmäksi. Toisaalta viimeisessä kirjassa on taustalla historiallisia tapahtumia, jotka pystyy ajoittamaan, ja kirjassa myös ilmeisesti mainitaan Annan ikä. Eli taaksepäin laskien päädytään tosiaan vuoteen 1864.

Aikajana on keskustelun kolmanneksi viimeisessä viestissä. Se tietysti paljastaa kaikkien kirjojen tapahtumia, joten luet sitä ihan omalla vastuullasi. ;) Osoite on http://www.anne3.com/ubb/Forum11/HTML/000088.html

Seuraava sisältää spoilereita niille, jotka eivät ole lukeneet Anna-sarjan viimeistä osaa, Kotikunnaan Rillaa.


SPOILEREITA!!!


En ole vielä lukenut Kotikunnaan Rillaa, mutta tiedän siitä sen verran, että se on aika erilainen kuin muut kirjat. Aikaisemmissa kirjoissahan eletään ikään kuin turvallisessa lintukodossa, jossa joitakin kuolemantapauksia ja pettymyksiä lukuunottamatta ei yleensä tapahdu pahoja asioita ja vaikeuden yleensä selviävät. Viimeisessä osassa "maailma astuu Prinssi Edwardin saarelle" sodan muodossa, johon osa vihervaaralaisistakin joutuu. Tavallaan aikamoinen kontrasti aikaisempien kirjojen auringonpaisteiselle maailmalle.

Anonymous

  • Ankeuttaja
Anna-kirjoista
« Vastaus #4 : Tammikuu 29, 2003, 20:02:47 »
Mun mielestä Annat on "ihania" mutta... Anna on liian täydellinen. Juuri toi koulujuttu jne. Ja kaikki vielä pitävät Annasta. Anna hurmaa kaikki.

Mä oon lukenut neljä ekaa Annaa ja kaks viimeistä, eli Sateenkaarinotko ja Kotikunnaan Rilla puuttuvat välistä. Aloitin Sateenkaarinotkoa, mutta se oli niin tylsä... Kaikki ne tuntuvat vaan toistavan itseään.
Annoista ehkä paras on Anna ystävämme.

Mä pidän enemmän Pikku Naisista. Ne on hiukan eläväisempiä eivätkä laahaa paikallaan.
Mutta kaikkein parhaimmat tällaisista "tyttökirja -classikoista" ovat Tytöista parhain ja Salainen puutarha.

Buckbeak

  • Ankeuttaja
Anna-kirjoista
« Vastaus #5 : Helmikuu 02, 2003, 11:51:03 »
Luin tossa toisna kesänä koko siihen mennessä suomennetun sarjan Sateenkaarinotkoa ja Kotikunnaan Rillaa myöten. Ymmärrän kyllä, miksi ne on niin suosittuja. Jotenkin mulle tuli vaan sellanen lukuvimma ja päätin tehdä sen, minkä jokaisen nuoren omanarvontuntevan ja perinteitä kunnioittavan tytön pitää ehdottomasti tehdä; lukea klassiset tyttökirjat.

Äiti oli lukenut mulle ääneen joskus, kun olin kuusi, Pikku Naisia, Viimevuotiset ystävämme, Kahdeksan serkusta ja Kun ruusu puhkeaa. Mä rakastin niitä. Plumfieldin pojat jäi kesken ja mulla on ne nyt enkuksi omana helppoluettavina versioina. Salainen puutarha kuuluu myös suosikkeihini. Runotytötkin tuli luettua.

Mutta takaisin Annaan. Mä näin yhden dokumentin Montgomerystä ja mua alkoi kiehtoa tarina tytöstä, joka adoptoidaan vahingossa pojan sijaan. Tiiinassa on jotain samaa kuin Annassa, mutta olen aina vihannut Tiinaa. Anna oli paljon raikkaampi ja tarmokkaampi. Sille tapahtui niin mielenkiintoisia asioita ja oli kuitenkin inhimillinen. Ja tietenkin se romantiikka, joka oli ilmiselvää Annan ja Gilbertin välillä.

Teksi oli aluksi jotenkin raskasta, kuten kaikissa L. M. M.n kirjoissa, mutta sitä oppi lukemaan, kun tekstistä sai kiinni. Mulla oli ittelläni aina tapana kuvitella itseni kirjoihin. Istuin kuvitelmissani Vihervaarassa ja kaikkea. Tarina kuvaa myös hyvin aikaansa. Naisen asema on paljon esillä. Mua aina hämäsi, kuinka jos vaikka Anna sai ottaa lisää kahvia se oli heti piloille hemmottelua.

Ne juuri suomenennetut on ollut mun yöpöydällä, mutta en jotenkin saanut itseäni lukemaan niitä. Mä huomasin heti, kun siirryin Unelmavuosista Omaan kotiin, että välistä puuttuu jotain.

Olen myös katsonut sen sarjan, joka tuli telkkarista. Mua hämmästytti suuresti, kun se tyttö, joka esitti Annaa, tavallaan kasvoi sarjan mukana. Mä en ainakaan huomannut, oliko se näyttelijä jossain vaiheessa vaihtunut. Ja siinä sarjassa Marika piti puhvihihoja, joka ei sopinut kuvaan. Ja sitten vielä se shokkijakso, jossa tarina erosi täysin kirjasta kaikkine sotineen ja New Yorkeineen.

Keara

  • Ankeuttaja
Anna-kirjoista
« Vastaus #6 : Helmikuu 02, 2003, 13:02:32 »
Minä luin jo aika nuorena kaikki Anna kirjat jotka oli suomennettu ja rakastuin niihin. Luin myös Pieni runotyttö sarjan mutta jotenkin sisäistyin enemmän Annaan. Kun sitten löysin kirjastosta Annan perhe kirjan, oli minun pakko lainata se.  
Ne kirjat joissa Anna on aikuinen ja hänellä on lapsia tuntuvat paljon tylsemmiltä. Eniten pidin niistä kirjoista jotka kertovat Annan nuoruudesta.

Se on kyllä totta että kirjat tuntuvat välillä hiukan kepeiltä ja pelkältä lepertelyltä. Mutta kirjat sijoittuvat niin eri ajanjaksoon kuin nykyiset nuortenkirjat että sekin saa ne tuntumaan kummallisilta. Mutta siksi niitä onkin niin ihana lukea.

Rosewater

  • Ankeuttaja
Anna-kirjoista
« Vastaus #7 : Helmikuu 03, 2003, 20:45:56 »
Buckbeakille:

Ne kaksi vasta suomennettua Anna-kirjaa ilmestyivät itse asiassa vasta muiden Anna-kirjojen jälkeen. Olin aiemmassa viestissäni hieman jälkijunassa ilmestymisaikojen suhteen: 1. Anna-kirja ilmestyikin jo 1800-luvun lopulla tai 1900-luvun alussa, en muista tarkasti. Anna opettajana ja Annan perhe ilmestyivät alkukielelläkin vasta muiden kirjojen jälkeen, eli tavallaan välistä ei ensin puuttunut kirjoja, koska niitä ei yksinkertaisesti ollut. :) Em. kaksi kirjaa ilmestyivät vasta 30-luvulla, ilmeisesti ainakin osittain lukijoiden pyynnöstä saada tietää, mitä kirjojen väleihin jäävissä "aukoissa" tapahtui.

SEURAAVA VOI SISÄLTÄÄ SPOILEREITA MUILLE, JOTKA EIVÄT OLE LUKENEET KAIKKIA KIRJOJA TAI KATSONEET SARJAA!!!


Törmäsin eräässä Anna-foorumissa seuraavaan tietoon, ja minusta se selittää melko hyvin ainakin jotkut kirjojen ja sarjan väliset erot: Kirjojen tapahtumat sijoittuvat suureksi osaksi 1800-luvulle. Käypä vilkaisemassa aiemmassa viestissäni mainitsemaa aikajanaa. :) En viitsi copy pasteta sitä tänne, se tuntuisi vähän epäreilulta, koska joku on nähnyt varmasti paljon vaivaa sen eteen.

Kirjoissa Annan lapset joutuvat I maailmansotaan. TV-sarja sen sijaan sijoittuu 1900-luvun alkuun, ja ensimmäiseen maailmansotaan joutuvatkin Anna ja Gilbert, joilla ei muistaakseni siinä vaiheessa edes ole vielä lapsia.

Tietysti on eri asia, miten järkevää tällainen tapahtumien muuttelu on, mutta joka tapauksessa se selittää mm. nämä eroavaisuudet.

Crna Gora

  • Ankeuttaja
Anna-kirjoista
« Vastaus #8 : Syyskuu 10, 2003, 19:09:58 »
Olen juuri nyt lukemassa Anna omassa kodissa-kirjaa, muut on luettu aikaisemmin. Olette oikeassa: ihania kaikki.
Runotyttöt on myös lukastu läpi, mutta jotenkin pidin enemmän Annasta, Emilia oli jotenkin välillä niin...teennäinen ja tylsä. (älkää nyt käsittäkö väärin, kyllä minä niistäkin pidin...)
Pidän kirjoista jotka eivät sijoitu nykyaikaan. Näitäki lukiessa oli kiva vertailla mikä oli silloin toisin kuin nyt. Naisenasema oli myös hyvin mielenkiintoinen.
Annan unelmavuosien viimeisillä sivuilla ajattelin, että ei tämä saa vielä loppua, ja kun lopetin kirjan, olo oli vähän aikaa jotenkin tyhjän tuntuinen. Ihan kuin olisin menettänyt jotain kun laskin kirjan käsistäni. Kyllä Montgomery osaa.


SPOILAUSTA!!


Kirjoissa oli kivoja yksityiskohtia, jotka eivät sinänsä juoneen paljon vaikuttaneet, mutta joita oli silti mukava lukea. Esimerkiksi ne kaksi posliinikoiraa Karoliinan-majassa, ne jäivät erityisesti mieleen. En tiedä miksi ^^
Kotikunnan Rilla oli ihanan surullinen. Arvatkaa itkinkö kun Walther kuoli.
Mutta minun oli hirmu vaikeaa kuvitella Annaa keski-ikäisenä perheen äitinä. Kuvittelin häntä pitkän aikaa alle viisitoistavuotiaaksi iloiseksi tyttöseksi jolle sattui yhtä sun toista. Vasta hänen mennessä naimisiin havahduin, että hetkinen, kyllä hän taitaa jo päälle parikymppienen olla...
Annan esikoisen kuollessa pillitin myös. Voi Joyce (?) parkaa... *niisk*

Loistavia kirjoja, kuuluvat ehdottomasti lemppareihini.

Lady Blue

  • Ankeuttaja
Anna-kirjoista
« Vastaus #9 : Syyskuu 14, 2003, 23:59:53 »
Olen sitä mieltä, että Anna-kirjat kuuluvat tietyllä tavalla yleissivistykseen; ainakin, jos on muutenkin kiinnostunut kirjallisuudesta. (Olisi kuitenkin väärin sanoa, että jokaisen tulisi lukea Anna-kirjat; eihän voi myöskään sanoa, että kaikkien pitää tykätä vihanneksista vaikka ne epäilemättä ovatkin terveellisiä!)
Luin Annat jo ala-asteella ollessani, ja luulen, että ilman niitä minusta ei olisi tullut sitä mitä nyt olen. Tarkoitan siis sitä, että noiden kirjojen myötä rakastuin kauniiseen kieleen ja upeaan kerrontaan. Annallahan on taipumus keksiä mitä haaveellisimpia nimiä kaikille ympäröiville asioille (Aivan kuten Runotytölläkin... Tumma, päilyvä aallokko ja Kuiski, kuiski paju ovat jääneet hyvin mieleeni!), ja jotenkin tuo nimien keksiminen teki minuun lapsena suuren vaikutuksen. Itsessäni oli muutenkin melko paljon Annaa; jäin mielelläni haaveilemaan, ja mielikuvitukseni oli jo lapsena varsin vilkas. Lisäksi olen koko ikäni rakastanut kirjoittamista aivan kuten Annakin, eli Annan tarinan lukeminen tuntui jotenkin kovin tutulta ja turvalliselta.

Minua ei koskaan häirinnyt se Annan täydellisyys; päin vastoin. Koska henkilökohtaisesti olen hyvin kaukana täydellisestä, oli mukavaa lukea ihmisestä, jolla periaatteessa meni aina hyvin ja joka onnistui valloittamaan lähes jokaisen ihmisen sydämen. Sain ikään kuin Annan siivellä hieman maistaa sitä aurinkoista elämää!
Siihen olin pettynyt, ettei Anna toteuttanutkaan unelmiaan loppuun saakka; ehkä tuon takia en niin kovasti niistä sarjan viimeisistä kirjoista pidäkään. Ensimmäiset kirjat ovat parhaita.

Tv-sarjana en Annaa jaksanut kovin paljon katsoa. Se oli jotenkin niin erilainen kuin kirjat... Vaikkakin pääosan esittäjä kyllä sopi rooliinsa. Kai se on muutenkin niin, että tv-sarjat harvoin voittavat kirjoja...

Nelthilta

  • Ankeuttaja
Anna-kirjoista
« Vastaus #10 : Syyskuu 15, 2003, 22:38:59 »
Minä(kin) olen pikkutyttönä tykästynyt Anna-kirjoihin ja olen ihan varma, että herkässä iässä luetut tarinat puhdasmielisestä tytöstä ovat myöskin vaikuttaneet arvomaailmaani. Toissa kesänä luin ne "uudet" Anna-kirjat, jotka oli vasta suomennettu ja tykkäsin kovasti siitä, että kääntäjä ei ollut mennyt muuttamaan nimistöä.

Äkkiä ne tulivat luetuiksi ja sitten aloin lukea Annoja alusta lähtien, mutta, mutta... Annan nuoruusvuodet on vain kasa hassuja sattumuksia ja Anna ystävämme on niin hyvä, että ällöttää. Vasta Annan unelmavuosia lukiessa vanha lumous otti vallan ja loppupään tarinat, joissa sankari ei ole täydellinen tosissaan vetivät mukaansa. Tykkään oikeastaan eniten Kotikunnaan Rillasta, vaikka käännös onkin luvattoman kehno. Suomessa ei kai ennen muinoin voinut kirjoittaa kovin voimakkaasti nuorille tytöille Saksasta vihollisena.

Kun mietitään, miksi Annan maailmassa jokaisen naisen tavoite oli päästä hyviin naimisiin täytyy muistaa, että tuolloin naisilla oli varsin vähän mahdollisuuksia elättää itsensä: hyvä puoliso oli ihan varteenotettava vaihtoehto. Ison perheen äitinä Annalla riitti tekemistä, vaikka Susan olikin tukena. Koneita ei ollut, vaan kaikki tehtiin käsin - vaatteista alkaen.

Minä olen aina tykännyt Runotytöistä Annoja enemmän. Näillä Montgomeryn sankareilla on luonnetta. Annaa ja Emiliaa verratessa on myöskin helppo ymmärtää, miksi toinen tytöistä kirjoitteli mukavia tarinoita lapsille ja kihlausaikana ansaitsi elantonsa opettajana kun taas toinen kapusi Alppipolulla.

nemmi

  • Ankeuttaja
Anna-kirjoista
« Vastaus #11 : Kesäkuu 17, 2004, 17:37:26 »
Minäkin olen lukenut Anna-sarjan ekan kerran jo aika pienenä. En muista pidinkö niistä vielä silloin. Mutta sitten luin ne viime kesänä uudestaan ja pidin kovasti. Tänä kesänä lainasin ne kaksi "uutta" Annaa ja luin ne, ja sen jälkeen koko sarjan uudestaan, ja pakko sanoa, ne ovat aivan mahtavia kirjoja. Pidin ehdottomasti eniten kolmesta ensimmäisestä kirjasta, mitkä kertovat Annan nuoruuden vuosista. Anna opettajana taasen oli aivan surkea!! Se oli niin tylsä, että huh huh! :S
Henkilöt ovat kirjoissa aivan ihania (varsinkin Anna ja Gilbert <3)

Minäkin itkin viimeisessä kirjassa. Ensimmäisen kerran silloin, kun Walther kuoli ja toisen kerran, kun kirja loppui. (sen takia, että se oli niin onnellinen se loppu ja myös siksi, että oli niin haikeaa kun koko kirjasarja loppu)
Ei minua ainakaan ole haitannut, että Anna on niin "täydellinen"...
Minulla on kotona nauhalla se sarja, paitsi ei sitä 3. "kautta", mikä kertoo siitä sota-ajasta.
Katsoin sen sarjan heti luettuani ne kirjat, koska niistä jäi minulle sen verran haikea olo. Minä ainakin pidän siitä sarjasta, vaikka se häiritseekin, että varsinkin loppupuolella se on aivan erilainen kuin kirjat.

Buckbeak: sen Annan näyttelijän "kasvaminen" johtui varmaankin siitä, että sen Anna of Green Gables ja Anna of Green Gables-  the sequel kuvauksien välissä oli 2 vuotta... ja sitten sen 2. ja 3. kauden välissä oli 12 vuotta. Jos tajuat jotain noista mun selityksistä ;)

Poissa Letizia

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Anna-kirjoista
« Vastaus #12 : Lokakuu 07, 2004, 21:23:22 »
Ajattelinpa minäkin kirjata mielipiteitäni Vihervaaran Annasta.

Kymmenkunta vuotta sitten taisin olla sitä mieltä, että Anna-sarja on maailmanhistorian paras kirjallinen tuotos, ja luin kaikki kuusi silloin suomennettua kirjaa läpi kahdesti vuodessa. Minusta oli ihastuttavaa lukea pikkutarkkaa kuvausta 1800-luvun tytön elämästä: puhvihihat, musliiniuutimet, liemikulhot, metsäomenahillo kulmikkaalla lasivadilla - kaikki ne kuulostivat niin eksoottisilta. Harmittelin, että olin syntynyt väärällä vuosisadalla.

Minua ei suinkaan haitannut Annan täydellisyys, sillä hän on täydellinen juuri oikealla tavalla: hän on täydellinen hahmo, ei täydellinen ihminen. Omasta mielestään Anna on ruma ja äkkipikainen, monet Avonlean aikuiset pitävät häntä omituisena suupalttina - mutta lukijat rakastavat Annaa. Varsinkin ensimmäisissä kirjoissa Annalle sattuu ja tapahtuu, mutta vastoinkäymiset tietenkin vain helpottavat hahmoon samastumista.
No, kun nyt hieman vanhempana olen lueskellut kirjoja, niin kyllähän Anna on välillä raivostuttavan kirkasotsainen, aina kaikille hyvää tarkoittava, mutta muuten hän ei olisikaan Anna Shirley.

Tuosta Annan naimisiinmenosta vielä. Olen kuullut, että Montgomery ja monet muut 1800-luvun tyttökirjojen kirjoittajat oikeastaan inhosivat jatko-osia, mutta lukijat vaativat tietoa sankarittarien myöhemmistä vaiheista. Romantiikannälkäiset lukijat eivät olisi hyväksyneet muuta vaihtoehtoa kuin onnellisen avioliiton. Nykynäkökulmasta on helppo kuvitella, että Anna olisi voinut olla suunnannäyttäjä nuorille kirjailijattarille, mutta sata vuotta sitten edes romaanihenkilönaisilla ei ollut liiemmälti vapauksia. Nuoressa Annassa on hiukan kapinahenkeä, mutta se hupeneee johonkin samalla kun hiusten väri alkaa vivahtaa kastanjanruskeaan.

Olen pohtinut aihetta enemmänkin, sillä Anna oli hyvin tärkeä henkilö elämässäni. (Kyllä, mielestäni kirjan henkilöstä voi sanoa tällä tavalla, sillä minulle monista fiktiivisistä hahmoista on tullut tietyllä tasolla todellisia.) Ehkä tämä kuitenkin riittää tällä kertaa.
The number you've dialed is imaginary. Please rotate your phone 90 degrees and try again.

lenorca

  • Ankeuttaja
Anna-kirjoista
« Vastaus #13 : Joulukuu 15, 2005, 14:36:50 »
Anna-kirjat ovat ehdottomasti symppiksiä. :] Perinteisiä tyttökirjoja ihanassa ympäristössä joita luetaan teekupposen ja viltin kera pimeinä syysiltoina.

Vanhanajan tyttökirjoissa on aivan mahtava tunnelma, jonka takia pidänkin niistä. Samaan sarjaan kuuluvat myös Tytöistä parhain, Pikku Naisia, Emilia-kirjat (nimen jo unohtanut) ym. Huolettomia, romanttisia, sokerinmakeita. Tokihan päähenkilöiden Mary Sue-täydellisyyden huomaa ja sen hmm moraalisen tunnelman, mutta se annettakoon anteeksi kun on kyse tämmöisistä klassikoista. :D

vennu

  • Ankeuttaja
Anna-kirjoista
« Vastaus #14 : Heinäkuu 05, 2006, 20:04:41 »
Minulle Anna kirjat on osa minua samoin kuin Runotytötkin. Enkä ole ikinä pitänyt Annaa täydellisenä, Anna on perfektionisti. Hän haluaa olla täydellinen, tosin tietäen ettei siihen pysty. Ainakin olen näin aina ajatellut ehkä siksi että olen itse aikamoinen täydellisyyden tavoittelija. Löydän Annasta paljon omia piirteitäni (kuten varmaan joka toinen Annaa lukenut) joista tärkeimpänä halu olla parempi, varsinkin koulussa. Siitä ettei Annasta tullut kirjailijaa minulla on hyvin sekavia mielipiteitä. Osittain se oli hyvä juttu, ja toisaalta vihasin sitä. Tässä välissä kiitos Selestinalle joka sai minut taas pohtimaan tätä eri näkökulmasta. Niin, siis perhe oli kuitenkin Annan tulevaisuus, kirjailijan uran sijaan. Se oli kaunis loppu ja huomioikaa että tuohon aikaan tuskin naisella on ollut mahdollisuutta valita molempia. Nykypäivänä Annasta olisi voinut tulla kirjailija äiti, mutta tuskin silloin. Ja huomautuksen, huomautuksena se, että Montgomeryllä itsellään oli vissiin aviomies, mutta ei lapsia.

Ja Montgomery ei muistaakseni, jostain lukemani perusteella (erittäin varma olen tästäkin asiasta) olisi halunnut kirjoittaa Annalle niin montaa jatko-osaa, mutta kustannusyhtiön pakon sanelemana tai jotenkin näin päätyi kirjoittamaan niin monta Anna kirjaa. Kai hän olisi halunnut jättää lopun avoimeksi, lukian itse pääteltäväksi. Mutta nyt siitä joko tykkää tai ei. Näin tulee varmasti käymään myös Pottereitten lopussa. Sitä tullaan vihaamaan tai rakastamaan. Kappas pieni Sibylla Punurmio pääsi sisälläni valloilleen ;)

Madvampire

  • Ankeuttaja
Anna-kirjoista
« Vastaus #15 : Heinäkuu 16, 2006, 22:35:16 »
(SPOILERI VAARA)


Minä olen lukenut ne kaikki (äitini tuputti osa niistä minulle synttäri lahjaksi joskus kauan sitten) ja pidin niistä silloin kovasti. Nykyään en niistä niinkään välitä, paitsi viimeisimmistä kirjoista. Tosin enemmän pidän Runotyttö sarjasta sillä Emilian hahmoon minun on helpompi samaistua, ja runotyttö kirjat olenkin lukenut usammin kuin Annat.


 On kauan siitä ku nene luni joten muistan hirven vähän niistä, mutta rakastin Rilla hahmoa ja sitä kuinka hänen veljensä (en muisat nimeä) leikitteli hänen nimellään.

 Pidin kovasti myöskin melankoliasta joka liittyi veljen kuolemaan..ja Luna (olikohan se sen nimi..)  oli ihana hahmo, etenkin kun Rilla antoi hänelle veljensä viimeisen kirjeen johon Luna oli rakastunut.

Osa kirjan jutuista tosin oli kopioitu muualta (ehkä vain minun mielestäni) mutta ei se minua häirinnyt. Pidän siis enemmän kirjoista joissa seikkailevat Annan lapset

...pidin myös siitä kohdsta jossa Annalle selviää että hänen vanhin poikansa joutuu sotaan. Tosin muistaakseni hän puhui jotain hänen ensimmäisestä lapsestaan tyyliin, vaikka hänellähän oli lapsi jo ennen sitä. hän vain kuoli päivän ikäisenä. Tähän minä lopetan tylsän ja tarpeettoman saarnani~

Xinax

  • Ankeuttaja
Vs: Anna-kirjoista
« Vastaus #16 : Maaliskuu 14, 2007, 16:00:07 »
Huomasinpas, että jotkut muutkin ovat huomanneet Annan täydellisyyden. ;) Aloitin kirjasarjan kaverieni kehotuksesta ja nuoruusajan kirjat olivat mahtavia. Anna oli ihana, tosin jo silloin huomattavissa pientä puutteiden  puutetta. Joka tapauksessa aikuisiän Annat olivat yhä loistavia, mutta ärsyynnyn siitä, kun puhutaan enää niin vähän Annasta, vain hänen lapsistaan. Ymmärsittekö? Ette? Ei se mitään ei moni muukaan varmaan. :D


Poissa Mysteeri

  • Matkakuumeinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Anna-kirjoista
« Vastaus #17 : Maaliskuu 25, 2007, 14:04:15 »
Meillä on meneillään koulussa yks äikän työ, mihin alotin Annan nuoruusvuosia lukemaan ja nyt oon menossa unelmavuosien puolivälissä. Anna opettajana ja Kotikunnaan Rilla on luettu jo aikaisemmin, mutta ne muut on jostain syystä jäänyt.  Nyt mä oon korjaamassa sitä virhettä. Kaikki Annat on luettava, ennen en anna itselleni rauhaa.
Silloin joskus kun ne pari kirjaa luin niin ne oli niitä uusimpia painoksia. Ja Anna opettajana oli kirjoitettu kokonaan kirjeen muotoon. Siihen se jämähtikin, kun luin ensin sen Kotikunnaan Rillan. Innostus lopahti kesken kaiken. Kyllä mun silti täytyy nekin uudestaan lukea.

Mä en pidä Annaa lainkaan täydellisenä. Kyllä se aikas perfektionisti on niinkuin minäkin, ( ainakin koulussa) mutta se on vain täydellisyyden tavoittelua. Ja eihän kukaan ole täydellinen. Kirjan hahmona hän on onnistunut täydellisesti, mutta henkilönä ei niinkään.
Annalla on myöskin taipumusta haaveiluun ( niin kyllä itsellänikin ) ja haaveillessaan hän saattaa kokonaan unohtaa, mitä oli tekemässä. Turhamainenkin Anna on. Ainakin mitä nyt tulee hiuksiin ja kesakoihin ja puhvihihoihin. ( en mäkään kyllä pisamistani pidä ) Tosin tuskin olisi kauhean kivaa kulkea ryysyissä kun muilla on uusinta muotia.

Lukiessani Annoja kuvittelen itsekin olevani Vihervaarassa. Tuntuu hauskalta lukea välillä jotain sellaista, missä puhelimet ovat ihmeellisiä kapistuksia ja ei ole autoja tai televisioita. Saattaisi olla mukavaa elää sellaisella ajalla. Ainakin vähän aikaa. Jos ei olisi tietoa paremmasta niin mikäs siinä. Onneks nykyäänkin voi antaa mielikuvituksen lentää yläilmoissa.  Voisin hankkia itselleni koko sarjan. Kirjat pystyy lukemaan uudestaankin, mutta haluaisin niitä vanhempia painoksia. Niissä on enemmän tunnetta ( tai sit mä vaan kuvittelen )

Sen telkkarisarjan oon kans nähnyt ja harmittaa kun en ottanut nauhalle. Toivottavasti tulee kohta uusintana.

Siinä kotikunnaan Rillassa Anna ei ollut päähenkilönä. Ei sitä tiedä mitä kaikkea kivaa voi tapahtua keski-ikäisen naisen elämässä, mutta kirja oli silti ihana. En tosin ole kauheen lapsirakas, mutta siinä kirjassa oli romantiikkaa ja romantikko mä kans oon. Annat on siitäkin ihania, että niissä saa itkeä. Harvoissa kirjoissa saa. Ja kyllä jotkut naurattaakin. Anna ystävämme-kirjassa ne Davyn kysymykset esimerkiksi.

Nää vanhojen aikojen tyttökirjat on oikeesti ihania. Olis ollu paljon romanttisempaa elää sillä ajalla, mutta toisaalta en kyllä toivoisi jämähtäväni kotiäidiks ja unohtavan unelmat. Elämään jonkun miehen siivellä. Sellanen ei oikeen sopis mulle.
Murehtiminen on kuin keinutuoli. Vauhtia on, eteenpäin ei pääse.

Miss Strigidae

  • Ankeuttaja
Vs: Anna-kirjoista
« Vastaus #18 : Maaliskuu 25, 2007, 20:29:06 »
Luin noin vuosi sitten melkein kaikki Anna-sarjan kirjat. Aluksi kun luin Annan nuoruusvuodet olin, että WAU!!! Mutta kun Anna vanheni hänestä valui pois kaikki se into ja hauskuus, jonka takia kirja-sarjaan ihastuin. Olin pettynyt. On virkistävää lukea nuoren ihmisen eloisasta elämästä, mutta kun luin Sateenkaarinotkoa (jota äitini oli niin kovasti kehunut) niin en jaksanut lukea sitä edes loppuun. Miten Anna voi olla noin tylsä ihminen nyt kun hänellä on lapsia? En tiedä, saattaa johtua ihmisestä ja iästä, mutta en pitänyt niitä niiin loistavina, Annan nuoruusvuodet ja se toinen niin ne voisin lukea uudestaankin, mutta en pariin vuoteen ainakaan halua lukea sarjaa loppuun. Ehkä vanhempana sitten, mutta nyt ei iskenyt. Mutta kyllä minä pidän L.M. Montgomeryn kirjoista pidän; Runotyttö on mahtava sarja!!! Siinä pysyy se eloisuus loppuun saakka!!

Poissa Räyhähenki

  • Jokapaikantuho
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Rähähää!
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Anna-kirjoista
« Vastaus #19 : Toukokuu 22, 2007, 19:29:51 »
SPOlLERI vaara

Ha Annako täydellinen? Hän värjäsi nenänsä ja hiuksensa ja muutenkin teki monta virhettä.
mitähän olisitte itse tehneet hänen asemassaan?
Mutta luitteko Annan Perheen?  anna oli siinä kaikkea muuta kuin täydellinen.
Annassakin on omat puutteensa, mutta se on selvästi parempi mitä marttyyri-Emilia runotytöissä!
Anna on tietenkin viimeisissä kirjoissa vähemmän kiinnostava kuin mitä aiemmissa, mutta silti kirja-sarja on ihan paras.
Minua ei ole koskaan häirinnyt se ettei Annasta tullut kirjailijaa, hän on silti onnellinen. Mutta raha ei olisi tuonut onnea (eikä maine  ja kunnia!)

joskus minua ärsyttää annan liika haaveilu, mutta ei kai yleensä mikään muu.


Muokkaanpa tätä viestiä viisi vuotta myöhemmin. Oikeastaan tekisi mieli poistaa tuo ylläoleva, mutta ei ole oikein kieltää menneitä mielipiteitään. Kirjoittamishetkellä tuo oli luultavasti totta. Viisivuotta sitten osasin eläytyä paremmin kirjan henkilöön kuin nyt. Tarkoitan että luin kirjan tapahtumia totena enkä miettinyt sitä sen enempää (enpä kyllä paljon enemmän nytkään mieti ettei sen puoleen). Vaikka Anna-sarjasta nykyään huomaa sen puutteitakin, sarja on edelleen silti (itseäni siteeraten) "ihan paras". Nostalgiset, idylliset maaseutumaisemat ja tilannekomiikka tekevät kirjoista mahtavaa tunneilmointilukemista. Hmm... mielenkiintoista nähdä mitä kirjoitan tähän seuraavien viiden vuoden päästä.

P.S. "Karta kursiivia"
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 19, 2012, 17:22:09 kirjoittanut Räyhähenki »
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Poissa Felis silvestris catus

  • Vuotislainen
Vs: Anna-kirjoista
« Vastaus #20 : Tammikuu 16, 2008, 01:43:47 »
Oi, täällähän on Anna-kirjoista keskustelu. Minäkin olen lukenut kaikki Annat ja tykkään niistä edellen paljon. Minusta Anna ei ole liian täydellinen, Teoroia ja Mysteeri ovat jo edellä sanoneet aiheesta suunnilleen sen mitä olisin itse käyttänyt perusteluna. Loppupuolella ärsyttää kyllä että Anna jää lasten taakse varjoon ja ikään kuin sopeutuu maailman menoon. Niitä nuoruusajan hölmöilyjä jäin kaipaamaan. Olisi kai Anna voinut koheltaa vanhempanakin, ja vaikka antaa suutuspäissään jonkun "tärkeän" ihmisen kuulla kunniansa. Kyllä hän toki asenteensa säilytti, mutta muuttui liian rauhalliseksi ja kärsivälliseksi.

Viimeisetkin kirjat ovat silti kivoja, koska myös lapset ovat omalla tavallaan hauskoja. Pidän myös talodenhoitaja-Susanista, hänessä oli asennetta.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Cornelia-neiti oli myös hauska ja ihanan pessimistinen.

Suosikkikirjani ovat kuitenkin tarinan alkupuolelle sijoittuvat, etenkin Annan unelmavuodet ja Anna opettajana. On mukava lukea kuinka Anna on pitkälti omillaan ja ystävien kanssa, elää suhteellisen huolettomasti ja tekee sitä mitä tahtoo. Lisäksi varsinkin jälkimmäisessä on niin huvittavia hahmoja että jo pelkästään niiden takia jaksaisi lukea kirjan.

Poissa Vadelmafairy

  • Metalfairy
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Poissa 11.8 asti
Vs: Anna-kirjoista
« Vastaus #21 : Tammikuu 16, 2008, 09:28:47 »
Ah, ihanaa - Anna-kirjoja. <3

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Nicita: Tuosta Anna opettajana -kirjan lukemisesta sellainen vihje, että se kannataa yrittää lukea suht. koht. putkeen, sillä noissa kirje-/päiväkirjaosioissa hyvin helposti aivot saattavat siirtyä ajattelemaan jotain aivan muuta.
Life is only a flash of light in this darkness. Love is only a faith for tomorrow with you.
Or then not.

brianne

  • Ankeuttaja
Vs: Anna-kirjoista
« Vastaus #22 : Elokuu 08, 2008, 22:08:12 »
Olen nyt juuri lukemassa Anna sarjaa. Ja voin suositella sitä kaikille. Välillä Anna on hahmona on niin ärsyttävän täydellinen että... :D Mut kyllä silti tykkään Annoista tosi paljon ja sen sarjan/elokuvatki oon kattonu ja ne oli ihania! <3 kannattaa kattoo. Mut ne kirjat   ehkä vähän tylsistyy loppuun mennessä tai siis ne kaks ensimmäistä osaa oli parempia...:DD en ehkä lukis uudestaan kyllä :D Mut tosi nopee lukuisia kirjoja : DD Parasta Anna kirjoissa on se ku Anna elää kuin jossain haave maailmassa josta varmaan jokainen unelmoi.. :DD

Poissa Mameha

  • Peilijään uurtaja
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Anna-kirjoista
« Vastaus #23 : Syyskuu 05, 2008, 21:16:33 »
Minulla on koko Anna-sarja kirjahyllyssäni, Pottereiden vieressä. Sain joskus joululahjaksi tädiltäni ensimmäisen osan, jonka hän oli ostanut, koska serkkuni (hänen tyttärensä) nimi on Anna. Jäin heti koukkuun ja odottelin seuraavaa juhlaa (synttärit, nimpparit, ym) jolloin saisin seuraavan osan. Olin tyytyväinen vasta, kun minulla oli ne kaikki. Rakastan Anna-kirjoja, kuitenkin jotenkin erilailla kuin rakastan Pottereita. On vain niin suloista lukea 1800 ja 1900-lukujen vaihteessa elävästä tytöstä, josta kasvaa lopulta viisas nainen ja äiti. (Toivttavasti nyt en spoinnut ketään).
Wow! We're identical!

Scrooge

  • Ankeuttaja
Vs: Anna-kirjoista
« Vastaus #24 : Joulukuu 18, 2009, 18:23:39 »
Rakastan. Rakastan valtavasti. Entisen lapsuuteni suosikkikirjoja, ja on yhä. Sarja + muut Montgomeryn tuotokset ovat vaikuttaneet minuun valtavasti. Luin näitä suurella intohimolla ja rakkaudella, ilman epäilyksen häivää.
Anna on erittäin sympaattinen hahmo :D Nuoruusvuosissa hän toheloi yhtä paljon kuin minä.

SPOlLERI vaara

Ha Annako täydellinen? Hän värjäsi nenänsä ja hiuksensa ja muutenkin teki monta virhettä.
mitähän olisitte itse tehneet hänen asemassaan?
...
Minua ei ole koskaan häirinnyt se ettei Annasta tullut kirjailijaa, hän on silti onnellinen. Mutta raha ei olisi tuonut onnea (eikä maine  ja kunnia!)

Enpä olisi voinut paremmin sanoa. Värjäisikö täydellisyyden perikuva hiuksensa ja juottaisi ystävänsä humalaan?
Ei minuakaan häiritse Annan kirjailijan haaveiden unohtaminen. Se on hienoa, että hän perusti perheen ja eleli onnellisena Prinssi Edwardin saarella. Eikä Montgomery ollut tarkoittanut Annaa kirjailijaksi, vaikka mielikuvituksellisesti olikin Emiliaa lahjakkaampi. Esim. Runotytöissä huomaa selvästi kuinka Emiliassa palaa kirjailijan tuli, kun taas Annalla ei sitä ollut.

Tosin novellikokoelmassa Tie eiliseen Anna on jo aikuinen, ja ihmiset puhuvat hänestä melko täydellisenä ihmisenä. Se hieman häiritsee, mutta teos ei itse kuulu Anna-sarjaan niin mitäpä tässä siitä selittämään.

Poissa Elovenatyttö

  • Kultakutri
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Anna-kirjoista
« Vastaus #25 : Joulukuu 31, 2009, 12:52:33 »
Itse olen aina pitänyt Annasta enemmän kuin Emiliasta, johon on toisinaan vaikea samaistua. Omasta mielestäni Anna ei ole täydellinen (en jaksa lainata niitä esimerkkejä, jotka te muut olette jo kirjoittaneet ylös). Kun taas Emilian liiallinen ylpeys ja uppiniskaisuus on välillä tosi ärsyttävää.

Ehkä Montgomery ei tahtonut Annasta kirjailijaa. Itselleni on ainakin jäänyt sellainen kuva, että Anna pitää kirjoittamisesta, mutta se ei ole hänelle intohimo, toisin kuin Emilialle. Anna oli mielestäni enemmänkin lapsirakas ja perheenäiti, kuin yksinäinen taiteilija.
The girl who lives in dreams.

Poissa Elovenatyttö

  • Kultakutri
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Anna-kirjoista
« Vastaus #26 : Elokuu 27, 2010, 08:56:30 »
Annat ovat olleet omassa kirjahyllyssäni hyvän aikaa ja olen lukenut sarjan läpi aika monta kertaa. Annat mielletään tyttökirjoiksi, mikä on ainakin omasta mielestäni vähän halveltava nimitys. Se kuvaa sellaista tytöille tarkoitettua "kevytmielistä" kirjallisuutta, jota kukaan ei sitten ota vakavasti.

Oma suosikkini on ehdottomasti Kotikunnaan Rilla. Minulla on ollut siihen aiemmin sekailainen viha/rakkaussuhde, joka on nyt, kun olen (toivon mukaan) vähän kypsynyt, muuttunut enemmän jälkimmäiseksi. Ja jos miettii näin 2000-luvun kannalta, niin kirjahan on melko moderni. Kukaan ei voi sanoa Rillaa täydelliseksi ja meille nykyajan ihmisille Rillan tavoitteet saattavat vaikuttaa vähän oudoilta. Tytöllä ei tunnu olevan yhtään kunnianhimoa, vaan raukka tahtoo vaan päästä naimisiin.

Olen aina tykännyt enemmän Annasta kuin Emiliasta. Emiliaan en ole koskaan samaistunut samalla tavalla ja tämän elemänasenne ärsyttää. Toki Runotytöt on tullut luettua, mutta suosikkeihin ne eivät kuulu samalla lailla kuin Annat.

The girl who lives in dreams.

Poissa Florida

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Ravista nyt myrskyhuonetta
    • Lillyn nettisivut
  • Pottermore: DraconisCat1558
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Anna-kirjoista
« Vastaus #27 : Joulukuu 30, 2010, 16:35:59 »
Anna-sarja, uuh, yksi suosikkisarjoistani. Kirjahyllyssäni paikka Twilightin vieressä (aakkosjärjestys, totta kai.) Mummoni on ostanut minulle Anna opettajana ja Sateenkaarinotko kirjat. Itselläni on myös niiden lisäksi: Anna omassa kodissaan, Annan perhe ja Annan unelmavuodet. Omistan myös sarjan viimeisen kirjan (novellikokoelma) Jäähyväiset Annalle, sen tarinat ovat hiukan karmivia, mutta muuten aivan loistavia. En saanut yöllä ollenkaan unta, kun luin yhden pelottavan tarinan ennen nukkumaan menoani. Myös Walterin ja Annan runot ovat kirjassa loistavia ja niiden kommentit muilta perheenjäseniltä. Kannattaa lukea, suosittelen kirjaa!
 Kaverini luki viime vuonna koulussa Annan nuoruusvuodet (minun suosittelemana, itse luin Pienen Runotytön) ja ihastui sarjaan. Minun mielestäni Anna tekee liian suurta numeroa punaisista hiuksistaan (minulla itselläni on punaiset hiukset) ja hänellä on ehkä hiukan liikaa mielikuvitusta. Muuten pidän koko sarjasta.
 Kotikunnaan Rilla on ehdottomasti suosikkini. Inhoan vain sitä, että
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Anna omassa kodissaan on toinen suosikkini. Leslie on ihana hahmo kirjassa ja pidän varsinkin siitä, että hän menee naimisiin Fordin kanssa. (Enmuistaoikeeaanimeä)
 En pidä Anna ystävämme kirjasta, koska siinä kuvaillaan inhottavasti ja Gilbertiä ei ole kirjassa melkein ollenkaan.
Palavana paperina
   sataa maahan tarina,
   johon meidät kirjoitettiin

Poissa Räyhähenki

  • Jokapaikantuho
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Rähähää!
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Anna-kirjoista
« Vastaus #28 : Tammikuu 03, 2011, 01:54:50 »
Onko teidän tiedossanne enemmän tai vähemmän uskolliset Annan lukijat, että nyt on aika vasta ilmestynyt uusi kirja nimeltä Annan jäähyväiset? Siinä on runoja ja novelleja, joissa on mukana Blythen perhe, tosin yleensä vain taustalla. Selityksen siihen miksi kirja ilmestyi vasta nyt, Mongomerihan on kuollut jo aika päiviä sitten, voitte lukea kirjan esipuheesta. Jos kiinnostaa niin kirjastoon vaan. Mm. minä odotan mielenkiinnolla kirjan lukeneitten kommentteja.
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Poissa Gina

  • Vuotislainen
Vs: Anna-kirjoista
« Vastaus #29 : Heinäkuu 18, 2012, 18:06:03 »
Olen kometoistavuotias ja Anna-sarja on ehdottomasti lemppari. Rakastan hahmoja ja kuvaukset ovat kauniita. Kirjat on kiroitettu hyvin ja juoni on rikasta. Vitsit varsinkin ekassa kirjassa ovat kyllä niin mainioita, että eka on varmaan suosikkini. Isukki osti mulle pari vuotta sitten kaikki ja viimevuonna sain synttärilahjaksi Annan jäähyväiset kirjan, joka sisältää erinnäisiä tarinoita ja runoja. Omistan myös ensimmäisen Runotyttö kirjan ja kaikki nekin olen lukenut. Anna-sarjaa suosittelen lämpimästi kaikille!

Poissa Florida

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Ravista nyt myrskyhuonetta
    • Lillyn nettisivut
  • Pottermore: DraconisCat1558
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Anna-kirjoista
« Vastaus #30 : Heinäkuu 18, 2012, 18:58:24 »
Onko teidän tiedossanne enemmän tai vähemmän uskolliset Annan lukijat, että nyt on aika vasta ilmestynyt uusi kirja nimeltä Annan jäähyväiset? Siinä on runoja ja novelleja, joissa on mukana Blythen perhe, tosin yleensä vain taustalla. Selityksen siihen miksi kirja ilmestyi vasta nyt, Mongomerihan on kuollut jo aika päiviä sitten, voitte lukea kirjan esipuheesta. Jos kiinnostaa niin kirjastoon vaan. Mm. minä odotan mielenkiinnolla kirjan lukeneitten kommentteja.
Olen ollut tietoinen tästä jo kauan ja kirja on hyllyssäni. Se on uskomaton teos, aivan älyttömän ihana. Suosittelen lämpimästi.
Palavana paperina
   sataa maahan tarina,
   johon meidät kirjoitettiin

Poissa Salmiakki

  • Tittelitön
  • Vuotislainen
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Anna-kirjoista
« Vastaus #31 : Heinäkuu 19, 2012, 12:11:24 »
Minä en ole lukenut kuin yhden Anna-kirjan, Annan nuoruusvuodet. Minulla on kyllä ne kaikki hyllyssä, pitäisi ehkä jossain vaiheessa vaivautua lukemaan loputkin :D

Kuten moni on jo sanonut, Anna on ärsyttävä hahmo, niin täydellinen ja kaikki pitävät hänestä. Ja kuten on jo sanottu myös, Runotyttö-kirjojen Emilia on paljon inhimmillisempi. Pidän muutenkin paljon enemmän Runotyttö-sarjasta kuin Annasta (vaikka toisaalta, vähän paha sanoa kun en tosiaan ole lukenut kuin yhden Annan.)
"Olisi kauheata, jos maapallo särkyisi. Se on niin kaunis."

Poissa Luna Helmiina

  • Tonttu vain ei saa unta
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Älä häiritse! Luen Harry Potteria!
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Anna-kirjoista
« Vastaus #32 : Heinäkuu 23, 2014, 15:50:13 »
Onko teidän tiedossanne enemmän tai vähemmän uskolliset Annan lukijat, että nyt on aika vasta ilmestynyt uusi kirja nimeltä Annan jäähyväiset? Siinä on runoja ja novelleja, joissa on mukana Blythen perhe, tosin yleensä vain taustalla. Selityksen siihen miksi kirja ilmestyi vasta nyt, Mongomerihan on kuollut jo aika päiviä sitten, voitte lukea kirjan esipuheesta. Jos kiinnostaa niin kirjastoon vaan. Mm. minä odotan mielenkiinnolla kirjan lukeneitten kommentteja.
Jaa, itse minulle uusi tieto. Ne kettkä ovat jo lukeneet kirjan, kannattaako paatuneen Anna-fanin lukea kyseistä kirjaa? :D
"Puh?"
"No mitä, Nasu?
"Ei mitään", vastasi Nasu hiljaa.
"Tarkastin vain, että olet vielä ystäväni".       Helmiina -> Luna Helmiina