Kirjoittaja Aihe: Näitä kirjoja inhoan  (Luettu 31622 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa mimmu

  • Vuotislainen
Näitä kirjoja inhoan
« : Tammikuu 19, 2003, 14:49:37 »
Huom! Ennen kuin kirjoitat, lue tämä viesti.


Eli tämä on tuon suosittele kirjoja topikin vasta kohta. Maailmassa on paljon kirjoja joita ei kannata lukea, joku ne on kuitenkin lukenut, ja näin voimme säästä toisilta lukemisen vaivan. Ainakin itse olen törmänny monestikkin kirjoihin joihin kyllästyn sen parin luvun jälkeen. Ja perustellaan miksi ei kannata.

Mun mielestä  ei _lukemisen_arvosia_kirjoja:

Liian lyhyt hame (Liian perus, Sellaisia kirjoja on tuhansittain, ne on aina samanlaisia.)
Kaikki salatut elämät-kirjat (No jos et ole ihan koukussa sarjaan kannattaa jättää lukematta, en tykänny, olosuhteiden ja kaverin pakotuksella luin parit,  mennee hermot eipä vissiin! )

//Ja kaikille tiedoksi, siivosin tätä topikkia, Ja auroreille erityisesti että jakaessani tätä tein jotain ja en tiedä missä se toinen topik on, joten sen saa poistaa jos löytää:P

//Jessie muistuttaa, että kun listaatte kirjoja, muistattehan perustelut. Ei siis pelkästään listaa, vaan kunnon perustelut myös mukaan, niitä on mukavempi lukea ja perustelut auttavat ehkä muitakin välttämään kyseisiä kirjoja:)
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 20, 2008, 20:53:51 kirjoittanut Lii »
Everything in this room is eatable. Even I'm eatable.
But that is called cannibalism, my dear children, and is in fact frowned upon in most societies.

Salmakia

  • Ankeuttaja
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #1 : Tammikuu 30, 2003, 21:56:19 »
Kun lukee paljon, löytyy paaaljon kirjoja joista ei pidä, suhteellisen harvaa kuitenkaan inhoan..
Dostojevskin Karamazovin veljekset oli minusta naurettavan pitkitetty, 1180-sivuiseen kirjaan mahtuisi enemmänkin asiaa! Pelkkää jaarittelua, tapahtumia ei nimeksikään.(en tarkoita että kaipaisin jotain rymistelyä.)
Yleissivistyksen kannalta kuitenkin pakollinenn luettava. Mutta Dostojevskiltä suosittelen valitsemaan kirjan Rikos ja rangaistus, lyhyempi, tapahtumarikkaampi, selkeämpi ja parempi.

Raamattu. Mielenkiintoista, mutta kuivaa ja ikuisesti itseääntoistavaa kansantarua. Raskas läpikahlattava, ja välissä on näitä piiitkiä täysin tapahtumattomia jaksoja. Mutta hei, ei se mitään iltalukemista olekaan. Sellaisena voi sen lukea kuten itse tein, mutta kirjana..hooh.

Herman Hessen Arosusi oli yksi kirja josta en ymmärtänyt hönkäsen pöläystä, mutta tuskimpa se huono on. Voin vain varoittaa että jos luette niin tulette olemaan totaalisen ulkona. o_O Siis jos ette ole perehtyneet psykologiaan.

Tuomas Alatalo: Olen ja saan sanoa. No, nyt vasta päästään siihen oikeaan inhokkiluokkaan, tässä on kirja jota todella vihaan! Vihaan!
Kirja ei omaelämänkerrallisesti ollut edes mikään laadukas, ja sitten tuo kirjoittaja.. Arrgh. Kehitysvammainen, joka pitää itseään kaikkia muita parempana ja viisaampana, rääkkää kanssaihmisensä ties minkä kuilun partaalle olemalla niin melkorin itsekeskeinen riehuva penikka, vaikka pitää itseään niin kovin aikuisena.. Alatalon maailmaan ei tunnu mahtuvan mitään muuta tärkeää ja merkillepantavaa kuin hän itse, läheiset hän tuntuu esittelevän valossa "kiitti kun jaksatte minua, ei ole kyllä aikomustakaan lopettaa kyseistä käyttäytymistä". Tämä kirja saa ihmisen raivon partaalle! Tiedän etten ole todellakaan ainoa. Ainoa kirjamme jota en ole laittanut enkä aiokaan laittaa hyllyyn, lojukoon roskien joukossa jonne se kuuluukin.

Voisin vielä mainita Heljä Mirmän omaelämänkerralliset Kohti yksinäisyyden kukkulaa +mitkä niiden muiden nimet sitten olivatkaan. Niitä ette vain mistään saa käsiinne koska ne ovat äitini saksanopettajan omakustanteita, hän kun ei saanut muuten julkaistuksi, kustantamot eivät innostuneet.. se ei ole mikään ihme. Kolmen kirjan ajan hän jaarittelee kouluelämän mitättömistä asioista, rehentelee hyvällä opetuksellaan, haukkuu koulun muita opettajia ja esittelee ties mitä vainoharhaisia ja epätieteellisiä teorioitaan. Näille kirjoille voi hymähdellä..

Poissa iidba

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #2 : Maaliskuu 11, 2003, 17:20:44 »
Ja lisää sietämättömyyksiä...

Artemis Fowl.Putosin heti kärryiltä, eikä tuo fantasia muutenkaan enää oikein iske. En kyllä tiedä mihin tämä luokitellaan, mutta anyway. Minä vihaan tätä kirjaa, en ymmärtänyt siitä mitään. Pidin parin kuukauden tauon luettuani siihen kohtaan, missä Artemis lähtee jonkun tyypin kanssa hakemaan sitä, umm, keijukielen kirjaa? Tai jotain kuitenkin. Tappavan tylsää luettavaa.

Mystery Club
Plääh. Tällainen ihan tyypillinen ja tylsä kirjasarja, juoni ennalta arvattavissa.

Sinuhe - egyptiläinen, Kalevala ja TSH siis kuuluvat mielestäni samaan kategoriaan. Kaikki ovat tappavan tylsiä (äiti, joka on äikänmaikka lukiossa, pakotti minut lukemaan kalevalan. Pahempaa en ole joutunut koskaan lukemaan!) Samoin Sinuhe juttuska. Erittäin, erittäin tylsä, mutta se auttoi minua historiannumeron kohottamiseksi :p TSH... sen taisin sanoa ja edellisessä viestissänikin...
Minä pidän nuortenkirjoista, kuten Teinienkeli minihameessa, Nelja tyttöä ja maagiset farkut (!), Lanka palaa yms... ei mitään kovin tunnettuja, mutta ihania. Paljon mukavampaa kuin joku kuiva fantasia, siis minun mielestäni... ja Viisikot jyrää.[/b]
"Well, I don't know how to break this to you, but I think they might have noticed we broke into Gringotts." -Ron Weasley

Poissa Kosminen Poro

  • Vuotislainen
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #3 : Maaliskuu 14, 2003, 21:19:17 »
Ehdottomia ykkösinhokkejani ovat R.A. Salvatoren kirjat. Ne ovat jotenkin vastenmielisen ylidramaattisia. Ainakin Drizzt Du'Urdenista kertovat (muita en ole uskaltanut lukea) ovat sellaisia. Puoli kirjaa on sitä, miten Drizzt vaikeroi sitä, miten sitä syrjitään, koska se on drow eli musta haltia. Toinen puoli kirjaa on sitten jonkinlaista oodia ystävyydelle:  

`In the heart , there is no greater sting than watching the struggles of one you love, knowing that only through such strife will that person grow and recognize the true potential of his or her existence...´

Oikeasti, minä en vain jaksa lukea montaa sataa sivua siirappimaista sonaattia siitä, miten paljon Drizzt rakkaita ystäviään rakastaa, ja kuinka se vaikka kuolisi niiden puolesta.

Onkohan kukaan muu kuin minä lukenut Brian Hallin Saskiaa? Se on ehdottomasti sekavin kirja, minkä olen lukenut. Välillä siinä kerrotaan intialaisista guruista, välillä Tyko Brahen virtsarakosta, välillä tähdistä, välillä kahdesta tytöstä suutelemassa peiton alla ja polttelemassa hamppua, Odysseuksesta, luonnonsuojelusta, New York Citystä, lehmistä ja kaikesta mahdollisesta. Lisäksi kaikkia paikkoja kutsutaan oudoilla nimillä. Esim. Amerikka on Novamundia ja Tanska (ilmeisesti) on Faiaakia tai jotain sinne päin. Brrh.

Coqwen

  • Ankeuttaja
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #4 : Toukokuu 17, 2003, 14:36:48 »
Tässä nämä inhokkini nyt ovat.

Neiti Etsivä. Se on niin itseään toistava, että ihan oksettaa. Juoni on joka kirjassa sama: Alussa on jokin selvitettävä mysteeri josta kukaan ei saa selvää. Neiti Etsivä, itse täydellisyys, saapuu paikalle ja selvittää jutun kädenkäänteessä. Yleensä lopussa Neiti Etsivä jää johonkin vangiksi, mutta pelastuu ah-niin-terävän älynsä tai ystäviensä ansiosta. Ja miten ihmeessä Paula muka on mestari ihan kaikessa mihin ryhtyy?

Ah-niin-täydellisten-ja-kauniiden-ihmisten-maihinnousu. Lyhyemmin sanottuna Sweet Valley High. Suunnilleen koko ajan höpötetään niistä sinivihreistä silmistä ja siitä että kaksoset ovat pilkulleen toistensa kopioita mutta luonteeltaan kuin yö ja päivä. Jessica on jotenkin epäaito. Kaikki henkilöt ovat olevinaan niin täydellisiä, kauniita, rikkaita, upeita, mahtavia... Melkein joka kirjassa Jessica rakastuu ja hänen
valtavan viisas, kaikin puolin täydellinen ja vastuuntuntoinen sisarensa Elizabeth pelastaa hänet. Hätkähdin, kun sain tietää, että näistä sarjan henkilöistä kertovia kirjoja on jo reilusti yli parisataa. Mitä paperin haaskausta.

Unohdin Viisikot. Miten ne voi syödä niin paljon?Suunnilleen joka toisella sivulla selostetaan, mitä Pauli laittoi leivälleen, kuka söi viimeisen sämpylän, mitä Anne joi tai miltä ruoka maistui. Niillä on aivan kauhea ruokahalu. Ja, minusta ne ovat päälle päätteeksi tylsiä.

Aivan. Olen samaa mieltä. Aloitin Pertsa ja Kilu-kirjan lukemisen kirjallisuusdiplomia varten. Sain sen juuri ja juuri kahlattua loppuun. Siihen loppui minun innostukseni kirjallisuusdiplomiin.

Mystery Club. Tämä on taas niitä "huippuetsiväkirjoja". Ollaan muka niin älykkäitä ja järkeviä, että heti tajutaan jutun juju. Yleensä lopussa tulee se tarinan konna ja vangitsee tytön/tytöt, mutta aina he pelastuvat.

Tuija Lehtisen kirjasarjat. Tyyylsiä. En jaksanut lukea loppuun asti. Jotenkin vain päähenkilöt ärsyttävät. Niitä yksittäisiä olen lukenut ja osasta pidinkin. Mutta ne kaikki Laurat ja Mirkat sun muut ottaa aivoon.

Taru Sormusten Herrasta on tosi hyvä. Ennen en siitä pitänyt, mutta kun luin uudelleen, siitä tuli yksi lempikirjoistani. Pitääkin ostaa se heti omaksi kun pääsen kirjakauppaan, se on melkein aina lainassa.  
Aluksi minäkin pidin sitä tylsänä, mutta ehkä olin liian nuori ja kärsimätön. En lukenut ekalla kerralla sitä edes loppuun.

Tuli mieleen se ällö, varmaankin melko uusi sarja, nimeltään So little time, joka tapauksessa melkein sama asia kuin Sweet Valley Highit, eli kahdesta kauniista, aivan sietämättömästä sisaruksesta. Lainasin sen siinä toivossa, että kansien välistä löytyisi jotain luettavaa. Turha toivo.

Viime aikoina olen ruvennut kovasti karsastamaan Replica-sarjaa. Ja taas syynä epäaito ylitäydellisyys.

Tosiaan, Surkeiden sattumusten sarja on suunnilleen itseääntoistavin kirjasarja jota olen lukenut.

Myöskään Goosebumpsit, Nummelat, Eva&Adamit, Derkinhovin musta ruhtinas ja Aarnikotkan vuosi eivät olleet kehuttavia lukuelämyksiä. Ja Roit. Goosebumpsista ei saa edes pieniä vilunväreitä. Nummelat ja EvaAdamit toistavat itseään, kuten Roi-kirjatkin. Nuo Diana Wynne Jonesin kirjat vain olivat yksinkertaisesti tylsiä ja hiukan omituisia.

Hattara

  • Ankeuttaja
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #5 : Kesäkuu 02, 2003, 00:12:41 »
Ärsyttäviä kirjoja on niin paa-aaljon! Ensinnäkin sellaiset kirjasarjat, joihin ilmestyy uusi osa vähintään kaksi kertaa vuodessa kuten:

Replicat: Okei, se yksi niistä on ihan siedettävä (onko se nyt uusin), ehkä muutama muukin, mutta suurimmassa osassa juoni on ennalta-arvattavissa. Ne vois olla hyviä jos henkilöhahmoihin olisi panostettu enemmän. Ja Amy ja Eric muka seurustelee! Siis eihän ne ees tapaa muuten kuin koulussa?!

Mystery Clubit: Siis mulla ei vaan ole intoa lukea näitä. Niin tylsiä että. Ei muutenkaan dekkarit oikein kiinnosta. Ja näitäkin on aivan liikaa!

Nti Etsivät: Kolme olen saanut lahjaksi (samalta, nimeltä mainitsettomalta henkilöltä) ja lukenut ne hammasta purren. Kirjastossakin näitä on monta hyllyä ja niiden ohi loikkaan, edes niihin vilkaisematta. Eikä niitä ole edes kirjoittanut sama henkilö!

Nämäkin ärsyttävät:

Viisikot: Siis miten viisihenkinen joukkio voi syödä niin tajuttomasti? Juoni aina sama; joukkoon tulee uusi lapsi, lapsi joutuu pulaan, Viisikko pelataa lapsen ja samalla koko maan suurelta katastrofilta. No, ei se nyt aivan noin mennyt, mutta kuitenkin.  :D

Kunniakierros: Jouduttiin lukemaan kyseinen opus koulussa. YÖK! Erkka juoksee suomenmestaruuden, Erkka juoksee maailmanmestaruuden, Erkka kuolee oudoissa olosuhteissa, Erkan kaveri koittaa selvittää kuoleman syytä, muttei onnistu. Tuo oli nyt tuollainen litania, mutta se kirja on vähintään yhtä tylsä. Siinä puhutaan vain jostain harjoituspäiväkirjoista, kilpailuista ja kymmenyksellä suoritusta parantamisesta. *haukottelee*

Tähän joukkoon kuuluu myös hevoskirjat (kuolettavan tylsiä ja useimmat Katherine Applegaten kirjat (Animorphsit, Remnantsit ja Ewerworldit). En jaksa selittää. Lukekaa niin tiedätte  :wink:

Cukel

  • Ankeuttaja
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #6 : Kesäkuu 07, 2003, 12:32:41 »
(Toivottavasti kukaan ei ehtinyt haukkua tätä, mutta kun noita viestejä on noin paljon :O huii)

Rautalintu, kirjoittajaa en muista, joku suomalainen kuitenkin.

Vähän päälle satasivuinen fantasiakirja. Voitteko kuvitella? Kauheaa. Siis tämähän nyt kertoi jostain Anubis-planeetalla asuvista Pohjoisen pojista, joilla on jotain kiistaa keskenään. Hohhoi. Juonen arvasi jo alkumetreillä, (pientä spoilia luvassa) loppukin oli ihan kummallinen. Suunnilleen 12 sivua ennen loppua, kaikki oli vielä hyvin, pääpahis ei ollut "muka" vielä paljastunut, kun parissa sivussa - humps. Koko kirja on lopussa. Lukijalle jää sellainen olo että "Mitämitä? Tuossako se muka oli?". Tuntuu kuin kirjailija olisi aikonut kirjoittaa tästä sellaisen 300-sivuisen, mutta jätti sitten kesken. Hyii. Njet hyvä kirja. Älkää lukeko.

Hoo, tietysti miulla oli mielessä vaikka kuinka kun tätä tulin kirjoittamaan, muttei niitä enää muista. Niin cukelia. :P

Misha

  • Ankeuttaja
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #7 : Heinäkuu 07, 2003, 20:20:47 »
Täällä on jo mainittu aika monia inhokeistani, joten en ala niitä arvostelemaan. Mutta älkää pelätkö, näitä riittää silti.

Berek puolikäden paluu. Muistinkohan nimen oikein? Joka tapauksessa yksi inhottavimmista kirjoista, joita olen lukenut. Päähenkilönä on spitaalia sairastava, itsesäälissä vellova kirjailija, jonka vaimo on jättänyt hänet ja vienyt lapset mukanaan. Miehen vakiokommentteihin kuuluu hokema "hylkiö saastainen", jota hän jaksaa toistella kiitettävän ahkerasti. Suoraan sanottuna koko tyyppi oli mielestäni sika. Ymmärrätte jos luette tämän, ja onnittelen ketä tahansa joka pystyy siihen. Minulle se ainakin oli tuskaa.

Ilkka Remes: Uhrilento. Uskomatonta. Ei voi muuta sanoa. Joko kirjailijalla on hämärä huumorintaju tai hän ei ole kasvanut aikuiseksi. Eipä silti, on ihan hupaisaa seurata, miten aivokirurgi Antista tuleekin äkkiä actionsankari ja miten homma hoidetaan kotiin "suomalaisella sisulla". Urgh. Jos tämä on kirjoitettu vakavasti, niin minua alkaa pelottaa. En ole mikään dekkarien ystävä muutenkaan, mutta tämä oli yksinkertaisesti huono kirja.

Kaari Utrio: Katarina. Jälleen kerran kirja, josta jää pitkäksi aikaa ikävä olo. Päähenkilöllä vain menee huonosti ja huonommin ja miehet ovat hirviöitä. Tämän jälkeen sain kauhean feministikohtauksen, mikä kai oli kirjailijan tarkoituskin. Sama vaikutus on muillakin Kaari Utrion kirjoilla.

Täytyy vielä mainita joitakin äitini suosittelemia kirjoja, ne ovat yleensä poikkeuksetta kauheita. Tietokonehuoneen kirjahylly on täynnä sellaisia kirjoja, joita luetaan vain kesällä kun kirjasto on kiinni. Niin kuin se muuten on juuri nyt. *kaivaa hihitellen Marlowe-kirjat kätköistään*

Aivan, näitä äidin suosituksia... Ester Erhomaa: Aksenjan onni. Kertoo suomalaisesta tytöstä joka lähtee Venäjälle etsimään isäänsä. Isää ei missään vaiheessa löydy, päähenkilö ryhtyy kirjoittamaan lehtiin poliittisia runoja ja muuta jännää. Päähenkilö ei taaskaan vedonnut minuun lainkaan. Mutta kirja täytti loistavasti äitini valintakriteerit: "kiltti" ja "vaaraton". Toinen kammotus on Merimökin Hillevi, jonka hän osti minulle kirjaston poistolaarista.

Olavi Henriksson: Miekkatanssi. Taas kerran masentava kirja. Mikään ei mene hyvin, kaikki kuolevat. Miten Suomessa enää edes on ihmisiä, kun kaikki sen historiasta kertovat kirjat ovat tällaisia?

Poissa Minoret

  • Vuotislainen
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #8 : Heinäkuu 28, 2003, 01:13:10 »
Melvin Burgess: Leidi, elämäni narttuna.
Sain äidiltäni joululahjaksi kun kinuin sitä oikein kauan. Pettymykseksi se ostos sitten todettiin. Ensinnäkin kirja on kirjoitettu puhekielellä, mutta päätin olla välittämättä asiasta ja lukaista kirjan läpi. Kävi ilmi, että päähenkilönä seikkailee TeiniX tyttö Sandra, joka suututtaa puliukon ja tämä puliukko sitten muuttaa Sandran vahingossa koiraksi ja niin alkaa tytön uusi elämä narttuna.
Koko kirja ihmetellään maailman tuoksuja, nyljetään kaneja, vietetään juoksuaikaa ja sellaista tavallista koiran elämää. Koko ajan mietti, että milloin tämä turhanpäiväinen jauhaminen oikein loppuu. No, loppuihan se sitten jo yhden tunnin jälkeen ja kaiken lisäksi tarina jäi kesken. Tylsä kirja, joka tälläkin hetkellä homehtuu kirjahyllyni syvimmässä nurkassa.

Greensery

  • Ankeuttaja
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #9 : Elokuu 16, 2003, 13:11:53 »
Lainaus
Mikä tahansa John Steinbeckin kirja! Mitäs niitä nyt on... Helmi... Hiiriä ja ihmisiä...


Itse olen lukenut Helmen ja se on mielestäni hyvä. Hienoa kieltä ja vaikka "opetus" olikin yksinkertainen siinä oli silti tehokkuutta.

Omat inhokki-kirjani:

Tahar Ben Jelloun: Tuhat ja yksi taikaa

-Ostin tuon vain sen sujuvan kirjoitustyylin takia, joka ei sitten niin sujuvaa ollutkaan. Kirjassa ilmeisesti pitäisi olla juoni, mutta minä menin siinä täysin sekaisin. Suurin osa "kertomuksesta" on tyhjänpäiväistä.

Giovanni Boccaccio: Decamerone

-Kirjailija itse sanoo sen alkusanoissa: tyhjänpäiväistä ja kevytmielistä luettavaa kevytmielisille kotirouville. Lisäksi todella tylsää. Kirja koostuu novelleista, jotka on sitten liitetty yhteen. Nuoret elelevät ruttopaossa ja kertoilevat tarinoita toisilleen. Saattaa kuulostaa kiinnostavalta, mutta se on huvittavaa ja kökköä. En ole lukenut kirjaa loppuun, enkä näe siihen tarvetta.

Dean Koontz: Pimeyden palvelijat

-Koontz on kirjoittanut aivan hitosti kirjoja, joten kaipa se on luonnollista ja pakko, että hänellä on myös joitain todella huonoja tekeleitä. Monissa Koontzin kirjoissa kierrättyy sama juoni: mies on sankari, miestä tukee nainen, nainen ja mies pelastuvat pahalta ja kaikki päättyy onnellisesti- noin muistaakseni myös tässä. Juoni ei vain yhtään iskenyt, vaikka onhan siinä muistaakseni pari ihan nokkelaa kohtaa...

Sweet walley high-joku

-Se yhdentekevyys! Luin joskus nuorempana. Yhden tällaisen luettuani tuntui, että olin jo lukenut kaikki muutkin.

Tuija Lehtinen: Siivet varpaiden välissä(-oliko se edes sen nimi?)

-Luin nuorempana kaverini suosituksesta. Tuija Lehtisen kaikki kirjat ovat sitä samaa: huonoa ja tylsää luettavaa. Päähenkilö on aina joku epäkiinnostava hölmö ja tapahtumat yhtä mielenkiinnottomia.

mentha

  • Ankeuttaja
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #10 : Elokuu 27, 2003, 08:55:30 »
yhyh.. *vilunväristyksiä*
Onhan noita kamaluus-kirjoja vaikka kuinka paljon, muutama nyt esimerkkinä. Ja minun mielipiteitä siis nuo, saa olla eri mieltä.

Tolkien - Silmarillion
TSH vielä menee [ihan hyvä, mutta vähän sekava jotenkin]  ja Hobitti nyt on vallan mainio, mutta tuo Silmarillion.. Yleensä en jätä kirjaa kesken, nyt jätin. Puuduttavaa plaaplaaplaaplaa-tekstiä, josta en tajunnut yhtään mitään. En suosittele, en todellakaan.

Olimme kuin veljet Kirjailijan nimeä en muista
Miksi ihmeessä meille yläasteella syötettiin tuon tapaisia kirjoja..? Minä en näe mitään hohtoa kirjoissa, jotka kertovat kahdesta pojasta ja heidän jengistään Ameriikassa. Tuommoisia jouduin lukemaan yläasteella siis melkein joka jaksossa.
Muutenkaan tuommoiset plääplää-nuorten kirjat eivät jaksa innostaa.

muoks. Muistuipas mieleen vielä yksi. *väistelee tomaattisadetta*
Ursula Leguin [tai jtn sinnepäin] - Maameren tarinat
Buaah. Tylsätylsätylsä ja sekavakin tämä myös. Ensimmäisen kirjan luin, toisen jätin taas kesken.

Agatha Christien dekkarit
Näistä en ennen tykännyt ollenkaan. (Kymmentä pientä neekeripoikaa [joka nykyään taitaa kulkea nimellä Ja yksikään ei selvinnyt tms.] lukuunottamatta. Se on helmi.) En nyt vieläkään sanoisi, että tykkään kys. kirjailijan kirjoista, mutta luenpa niitä ajan kuluksi kuitenkin.

Onhan noita inhotuksiakin maailma pullollaan.

Poissa tuutuu

  • Vuotislainen
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #11 : Syyskuu 25, 2003, 22:12:53 »
Olen lukenut pienen elämäni aikana älyttömästi kirjoja, ja vain yhden olen jättänyt kesken. De Saint Exyperyn [tms] Pikku prinssin. Kyllästyin jo ensimmäisellä sivulla, vaikka olin luvannut itselleni lukea sen ihan vain yleissivistyksen tähden. No, jos totta puhutaan, niin ei minua keskenkasvuisen kakaran juttelut ketun kanssa juuri kiinnosta :]

Neiti Etsivät olen lukenut kaikki, joskus neljännen luokan tienoilla. Niitä on nykyään jotain päälle sata. Joku täällä kyseli sitä ensimmäistä, sitä jossa kaikki selitetään, mutta sitä ei ole. Carolyn Keeneä ei ole, se on vain salanimi jonka takana on monia henkilöitä. Siitä johtuvat kirjojen pienet asiavirheet, ja se, miksi kaiken tärkeän pitää mahtua ensimmäiselle sivulle. Nykyään ihmettelen mitä niissä joskus näin, nehän ovat vain jotain satasivuisia ja juonet läpinäkyviä. Syyllisen arvaa jo puolessa välissä kirjaa, ja juonikaava on aina sama.

Francine Pascalin Sweet Valley High -kirjoista en ole ikinä pitänyt.  Ensimmäinen sivu kertoo kaiken oleellisen: tytöt ystävineen ovat joka suhteessa täydellisiä. Yh, miten ällöä ja epärealistista. Kirjoittaisivat vaihteeksi jostain ihan tavallisesta tytöstä, jolle ei ikinä tapahdu mitään ja joka näyttää roskiksesta reväistyltä  :]

Poissa Ulputti

  • harmaan loputon tihku
  • Vuotislainen
  • Tupa: Luihuinen
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #12 : Syyskuu 26, 2003, 14:51:47 »
Lainaus käyttäjältä: "Sanandra"
Ok...
Näistä kyllästyt kuoliaaksi....
Kaikenkarvaiset ystäväni (James Herriot)


Nyt kyllä haluan sanoa, että MINUN mielestäni James Herriotit ovat mahtavaa kirjallisuutta. Kerrankin ei sellaista eläinlääkärijuttua että 'Johnsoneiden arabitammalla oli ollut varsomisongelmia: varsa oli ollut poikittaisasennossa. Onneksi Johanna oli saanut sen käännettyä ja nyt sekä emä että varsa olivat pirteitä ja iloisia jne jne. Ja sitten johanna hurauttikin upealla maasturillaan auttamaan suloista kissanpentua jolla oli tikku käpälässä...'

Nämä eläinlääkärin ammattia vääristelevät teokset pitäisi kiletää lailla: pikkukakarat päättävät nelivuotiaina, että niistä tulee eläinlääkäreitä, ja vasta opiskeltuaan vuosia sen eteen huomaavat, että se on yhtä verta, limaa, p*skaa, mätää, nääntyneitä, sairaita eläimiä, rumia vammoja...

***

Asiaan:

En pidä kirjasta Ahmatti, sillä siinä kerrotaan päähenkilkön äidistäkin enemmän kuin hänestä itsestään. Kirjassa ei ole minkäänlaista juonta, eikä mitään mielenkiintoa. Tulee vain paha mieli kun näkee, miten p*skamainen järjestelkmä USAn bitchklaanit ovat.

Suuret venäläisklassikot: Andrei Mihailovits Tsitsikovia sanottiin kotona Andreiksi tai Mitjaksi, ja hänen ystävänsä kutsuivat häntä Antoniniksi tai Mihailiksi, elleivät sitten Mitjaksi. Naapurit sen sijaan käyttivät nimeä...
pecc@QuakeNet

Candy Darling

  • Ankeuttaja
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #13 : Tammikuu 30, 2004, 16:28:27 »
Hirvein kirja ikinä:

Patrick Süskind: Parfyymi
Tämä kertoo murhaajasta joka tappaa neitsyitä koska haluaa haistella heidän neitseellistä tuoksuaan. Todella vastenmielinen kirja, päähenkilö on ihan sairas yksilö. Kaiken lisäksi luin tämän 12-vuotiaana ja sain traumoja.

Näitä kirjoja en suosittele koska ne ovat tylsiä:

Marianne Fredriksson: Marian evankeliumi
Kertoo Jeesuksen äidistä. Tylsä, juoni aivan hukassa. En päässyt loppuun asti.

Stephen King: Christine
Tylsä, ei yhtään pelottava, kuten olin toivonut. Lisäksi minua ärsytti että päähenkilö kiroili koko ajan, ja käytti vielä samaa ilmaisua joka kerta kun hän kirosi. Luin ruotsiksi ja jävla fitta soi päässä vielä 10 vuoden jälkeenkin.

Pirkko Saisio: Kainin tytär
Masentava, tyypillistä suomalaista ankeutta pursuava kirja. Olisi kiva tietää onko Saision Finlandian voittanut kirja yhtään parempi.

Candace Bushnell: Sex and the City
Luulin että tämä olisi kuten tv-sarja, eli aivotonta viihdettä. Aivotonta kyllä, viihdyttävää ei. Kirja hyppi päättömästi asiasta toiseen eikä siitä meinannut saada millään kiinni.

Lopuksi sana Neiti Etsivien puolustukseksi. Uudet NE-kirjat ovat aika tuubaa, myönnetään, mutta ne 30-luvulla kirjoitetut ovat ihania! Niitä ei valitettavasti ole suomennettu. 60-luvulla kirjojen kustantaja päätti modernisoida sarjaa, ja tehdä siitä ajattomamman. Silloin kaikki siihen mennessä ilmestyneet Neiti Etsivät kirjoitettiin uudelleen, eli lyhennettin, tiivistettiin ja tehtiin täysin mauttomiksi ja hajuttomiksi. Suomennetut Neiti Etsivät ovat siis näitä 60-luvulla tai myöhemmin kirjoitettuja kirjoja. 30-luvun alkuperäisiä Neiti Etsiviä alettiin julkaista 90-luvulla uudelleen, ja omistan 10 ensimmäistä kirjaa. Olen lukenut nämä verraten uusiin versioihin, ja ero on päätähuimaava. Alkuperäiset kirjat tempaavat mukaansa ja vievät 30-luvulle ja pitävät otteessaan, kun taas uudet versiot tuntuvat pakkopullalta. Applewood Books julkaisee näitä 30-luvun Neiti Etsivien näköispainoksia, ja niitä voi tilata Amazonista. Linkki vie tekemääni listaan jossa olen luetellut kaikki tähän mennessä ilmestyneet näköispainokset. Suosittelen jos englanninkielentaito riittää!

Fleur

  • Ankeuttaja
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #14 : Tammikuu 31, 2004, 21:30:48 »
Lainaus käyttäjältä: "Candy Darling"
Hirvein kirja ikinä:

Patrick Süskind: Parfyymi
Tämä kertoo murhaajasta joka tappaa neitsyitä koska haluaa haistella heidän neitseellistä tuoksuaan. Todella vastenmielinen kirja, päähenkilö on ihan sairas yksilö. Kaiken lisäksi luin tämän 12-vuotiaana ja sain traumoja.


Pöh, Süskind on taitava kirjoittaja ja Parfyymin päähenkilö väärinymmärretty nero. Joku fiksumpi varmaan saisi vedettyä teoksesta muitakin teemoja, äidinkielen opiskelijoita onko?
(Ja minun kieroutunut mieleni ei kärsinyt yhtään. Luin 14-vuotiaana.)
Mutta mielipideasioista ei kiistellä. Vaikka tietenkin Parfyymi pääsi BBC Big Read listalle ja vaikka tekee mieli puolustaa kirjaa vielä vähän lisää niin yritän olla hiljaa...

Mutta, pitäähän minunkin jotain haukkua:
Katja Myllyviita: Loistavaa
Olin nuortenkirja-tuulella ja käytin tähän 50 senttiä. Ei kyllä ollut sen arvoista; epäaitoja henkilöitä ja dialogia, erittäin ärsyttävää puhekieltä (paljon uskottavammin puhutaan sellaisessa kirjassa kuin Lisempää Laiffia, lukekaa se mieluummin) eikä tarinassakaan ole mitään uutta. Muistinpa taas miksi en lue suomalaisia kirjoja...

corporeality

  • Ankeuttaja
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #15 : Helmikuu 13, 2004, 16:23:30 »
Pakko kommentoida tähän, että monessa tapauksessa Toscan analyysi tuntuu oikealta: haukutaan, koska ei vaivauduta paneutumaan ja/tai ei osata lukea.

Totta kai on sallittua olla pitämättä esim. Dostojevskista tai Virginia Woolfista, mutta perustelut voisivat olla vähän parempia kuin että "juoni hyppii eikä koskaan tiedä kuka puhuu" - come on, se on juuri Mrs. Dallowayn IDEA, että se on tajunnanvirtaa eikä välttämättä tiedä, missä mennään ja kuka puhuu.

Lisäksi on aika huvittavaa lukea, että esim. Waltarin Sinuhea haukutaan tylsäksi historiankirjaksi, kun sitä on kautta Suomen arvosteluhistorian pidetty liian _viihteellisenä_ hyväksi kirjaksi...

Kiinnitin myös huomiota siihen, että joku arveli, ettei kukaan ole lukenut Salme Sadeniemen Pension Grunerin tyttöjä - minä olen, ja mielestäni ajankuvaus oli sattuvaa ja henkilöhahmot hauskoja.

Mutta kaikesta huolimatta hauska ja kiintoisa topicci sinänsä.

Itse inhoan huonoja hevoskirjoja (niitä _on_ hyviäkin, esim. Nan Inger ja K.M Peyton), kuten Merja Jalon kaikkia sarjoja, ja huonoa fantasiaa, kuten Eddingsiä ja melkein kaikkia roolipeleihin yms. söhnöihin perustuvia loputtomia sarjoja - niin kuin täällä moni muukin.

Ylipäänsä kopiot ja kopionkopiot ovat kamalia. Samoin nuortenkirjat, joissa yritetään kuvata realistisesti nuorten maailmaa. Onnistuu sangen harvoin, ja onnistuessaankin kuvaus vanhenee parissa vuodessa.

Yksi klassikko on, jota olen aina pitänyt täysin yliarvostettuna, ja se on Danten Divina commedia. Dante jakelee kuolemanjälkeisiä tuomioita kanssaihmisilleen ja nauttii näiden kärsimyksistä. Moraali ja puolueeton oikeudenkäynti ovat hakusessa. Lisäksi logiikkaa on tosi vaikea ymmärtää tuntematta ajan poliittista ja teologista pelikenttää.

Boccaccio sen sijaan oli mielestäni ihan ok.

Poissa Seireeni

  • Kielipoliisi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • 17 seconds is all you need
  • Tupa: Rohkelikko
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #16 : Toukokuu 15, 2004, 22:27:58 »
Tiedän kyllä, että Sweet Valley High:t on mainittu täällä sataan kertaan, mutta jos inhokkikirjoja listataan, ne tulevat väistämättä mieleen ensimmäisenä. Aurorit, nöyrimmät anteeksipyyntöni toistosta.

Päähenkilöinä SVH:ssa on kaksi kuvankaunista kaksostyttöä, jotka ovat suosittuja ja porvariperheestä. Jessica tosin saa minulta sympatioita, sillä hän on inhimillinen. Toisin kuin siskonsa, joka on liioitellun Mary Suen ruumiillistuma. o_O;; Elizabeth on erehtymätön, vastuuntuntoinen, rauhallinen kuin viilipytty, ei koskaan sano mitään harkitsematonta, pukeutuu hillitysti, jaksaa aina leikkiä ilmaista terapeuttia ystäville ja tuntemattomille, menestyy koulussa todella hyvin ym. ym. ym. Kuka muka oikeasti on tällainen loputtomiin??!! Jessica, niin ärsyttävä kuin onkin, kuitenkin vaihtaa tunnetilojaan. Elizabeth on kirjasta toiseen niin seesteinen, ettei tosikaan.

Sitten. Replicat. Idea täydellisistä klooneista on sinänsä mielenkiintoinen, mutta ei toimi. Minua ärsytti suunnattomasti lukea taas yhdenlaisesta Mary Suesta, joka on paras kaikessa. Se ei ole mahdollista. Se saa näkemään punaista.

Susikoira Roi ja kultakello. Sain tämän 9-vuotislahjaksi kaveriltani, enkä päässyt puoltaväliä pidemmälle. Odotin koko ajan, että koska alkaa tapahtumaan. Vaan eipä alkanut.  -_- Myin kirjan muutama kuukausi sitten, kun se oli kerännyt pölyä kirjahyllyssä monen monituisen vuoden. Päästiinpä siitäkin.

Hobitti eli sinne ja takaisin. Anteeksi vain kaikille fantasia-faneille, mutta tämän kanssa kävi samoin kuin Susikoira Roin kanssa (tosin sain luettua vain pari hassua lukua). Äärettömän banaali. Teksti oli liian utopistista ja filosofistista minulle. Tiedän, tiedän, eihän kirja voi (vai voiko?) alkaa ryminöillä heti, mutta odotin jotain... mielekkäämpää.
   Tämäkin oli lahja, joululahja isoltaveljeltäni parin vuoden takaa. Koska veli on niin rakas minulle, en kehtaa heittää kirjaa menemään. ^^;;
Ja naamiaiset satumaan, ne on lopuillaan
Niin seireeni vei kuninkaan

Tirishia

  • Ankeuttaja
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #17 : Toukokuu 24, 2004, 14:53:58 »
Minäkin yleisesti ottaen pidän lähes kaikista kirjoita jotka luen. Johtuen ehkä osaksi siitä, että luen samojen kirjailijoiden kirjoja ja useimmiten olen jo lukenut lukemani kirjan. (Toisin sanoen: Uusiluen kirjoja...)

Mutta njoo...  Minäkään en pidä esim Replica-kirjoista. Sarjan alettua.. ömm... 3(?) vuotta sitten kirjat olivat vallan mahtavia, luin niitä ja ostin aina uuden kun se ilmestyi. Mutta jossain vaiheessa tuli sitten töks. Se kirja oli vaan niin huonosti kerrottu. Ihmettelin asiaa, mutta kaikki ne kirjat olivat samanlaisia, kun luin uudelleen... Ehkä ne tosiaan ovat suunnattu sellaisille nuoremmille. (Vaikka olenhan minäkin vielä nuori. Mutta silti nuoremmille. Tai vähemmän lukeneille...)

Neiti Etsivien lukemisessa kävi samoin kuin Replicoissa, niitä luin vain vähän aikaisemmin (Etsiviä siis). Sama juttu oli Mystery Clubeilla ja suurimmalla osall hevoskirjoista.

Toinen on Beijing beibi- niminen kirja. Sekin on jotenkin... Tylsä! Pyysin sen joululahjaksi viime jouluna ja sainkin... Se sai kaikkialta niin hyvät arvostelut, että luulin sen pakostakin olevan hyvä... Mutta ei. Kaikkea muuta... (Kirjahan on siis joku omaelämänkerrallinen japanilaistytön tarina. Kai, en muista.)

Ja mitäs sitten vielä... Juu: J.R.R Tolkienin Silmarillion.
Siinä ei periaatteessa tylsä kirja, enkä ole sitä kokonaan lukenutkaan, mutta se on niin vaikea! Nojoo, ehkä ei voi sanoa kirjaa huonoksi sillä perusteella, ettei ymmärrä siitä mitään, mutta siltikin. Ja tiedän siis kyllä että itsensä tyhmyyden takia ei saa sanoa kirjaa huonoksi.
(Mutta Hobitti on kyllä hyvä... Sen jaksoin jopa lukea...)

Kjeh. Ei Sweet Valley High't:it nyt niin huonoja ole. ^^ Olin ihan fani yhdessä vaiheessa... Hyllyssä niitä on jotain vähän yli 20, kaikki olen lukenut moneen kertaan. Nojoo, onhan ne kaikki vähän samantapaisia, niissä ei ole kunnollista juonta ja kerronnallisuus on vähän yksiuolista... Mutta silti! Hehee...

Tallulah

  • Ankeuttaja
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #18 : Toukokuu 25, 2004, 13:15:17 »
Huoh. Inhoan inhota kirjoja. Ihania esineitä. :)

Mutta täytyy sanoa, että  Tuntematon sotilas oli melko tuskainen lukukokemus, ensinnäkin kielensä (vaikka olikin paikoin hauskaa) ja toiseksi sen ällöttävän miesnäkökulmansa takia. Samaten Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Tuntuu, että monia suomalaisia teoksia arvostetaan vain muodon vuoksi, niin tylsiä kuin osaavat olla.

Ja yhdyn siihen mielipiteeseen, että TSH on pitkäveteinen ja tylsistyttävä teos, aivan kuin Hobitti ja Silmarillionkin, mutta se ei varmaankaan vain avaudu kaikille samalla tavalla, kullakin on oma makunsa eikä siitä pääse mihinkään. Hienot puitteet Tolkien on kyllä tarinalleen luonut.

Vielä kommentoisin jotakin. Joku oli kirjoittanut, että on lukenut yhden Neiti Etsivän ja että sen perusteella inhoaa koko sarjaa. Ei kovinkaan reilua? Ja tehdään Viisikoissa muutakin kuin syödään, ainakin muistaakseni. Jotkin kirjat sopivat kylläkin tiettyyn ikään, jota ennen tai jälkeen niistä ei vielä/enää pidä. Nyt minäkin varmaan olisin valmis haukkumaan monet nuorempana lukemani kirjat pystyyn, jos lukisin ne uudelleen, mutta parempi ehkä kunnioittaa niistä jääneitä, hyviä muistoja. :)

Poissa neidor

  • Xena
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pakeha (aroha) Maori
    • KC
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #19 : Toukokuu 25, 2004, 14:43:07 »
Neiti Etsiviä voi mielestäni inhota jo yhden kirjan jälkeen, sillä ainakin minusta jokainen kirja noudattelee niin paljon samaa kaavaa. Joo. Etsivät ovat ehdottomasti inhokki-listallani. Luin niistä neljä toivoakseni, että voisin edes ymmärtää, miksi äitini on pitänyt niistä. En sitten ymmärtänyt.

Sweet Valley High (kirjotetaanko noin?) ei myöskään kuulu missään nimessä lempilukemistooni. Niitä taisin lukea kaksikymmentä kirjaa. Lainasin kirjastosta kerralla monta kesämökille lukemisiksi ja yritin perehtyä pikkusiskoni ihmeelliseen maailmaan tällä kertaa. Ei auennut sitten sekään. Ehkä vain hyvä, sillä hän tuli eilen luokseni ja kysyi koko seiskaluokkalaisen tarmollaan, miten jakokulmaa käytetään. Että näin.

En myöskään pidä Turms kuolemattomasta. Se on aika hassua sillä Sinuhe egyptiläinen on yksi suosikeistani. Ehkä ne etruskit ei vain sitten pure. Turmssia lukemalla yritin perehtyä isäni ajatusmaailmaan ja huonostihan siinä kävi.

Tästä kaikesta olen oppinut sen, että kukaan perheenjäsenistäni ei saa enää ikinä suositella minulle kirjoja.
Colombia = You'll come for the enticing beauty of the Caribbean Sea. You'll stay because you've been kidnapped and locked in the trunk of a Dodge Dart.

Poissa xir

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #20 : Marraskuu 23, 2004, 22:36:47 »
Paljon on haukuttu sellaisia, joita olisin itse halunnut haukkua, ja myös sellaisia, mitä en ikinä itse haukkuisi.

Mutta, vaikka saankin luultavasti kaikki maailman klassikoiden ihannoijat kimmppuuni viestilläni, aion silti sanoa...

Leo Tolstoi: Anna Karenina Tiedän, että tämän kirjan tulisi olla elämää suurempi lukukokemus, mutta minulle se ei vain ollut sitä. Kirja, jonka valitsin äidinkielentunnin kirjalistasta otsikon "Voimakkaita naishahmoja" alta, ei todellakaan sisältänyt mitään voimakasta. Monta sataa sivua kertomuksia venäläisten miesten tavasta viljellä peltoa, metsästää, juoda, syödä, naida... Anna karenina, vaikka aikanansa olisi varmasti ollutkin vahva nainen, ei ollut mitään muuta kuin lapatossu tässä kirjassa. Petyin siis ja pahasti.

(Ja kyse ei ole siitä, että en pystyisi lukemaan pitkiä kirjoja, tai tarkkaa kuvailemista. Kyse on Tolstoin tavassa käsitellä asioita.)

Alyssa

  • Ankeuttaja
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #21 : Marraskuu 24, 2004, 18:57:27 »
Lainaus
Opin kolmisen viikkoa sitten vihaamaan Tuntematonta sotilasta. Vaikka meillä oli koko jakso aikaa lukee sitä niin siltikin se tuntu liian lyhyeltä ajalta lukea se kirja ja Harry Potter ja Feeniksen killan takia yritin lukea sen hemmetin kirjan loppuun nopeesti. Lopulta aloin lukemaan lukujen alun ja lopun koska hermoni eivät olisi kestäneet muuten. Se oli niin pieni tekstinen kirja ja niin pitkävetinen ja vuorosanoissa oli välillä niin outoo kieltä että...


Luin Tuntemattoman alle viikko sitten. Tai oikeastaan sen alkuperäisen, Sotaromaanin. En voisi enempää olla eri mieltä kanssasi. Minä rakastuin siihen kirjaan. Se oli niin aito ja suomalainen, että osui ja upposi välittömästi. Henkilöt olivat ihania ja erilaisia ja sodan olot ja ajatukset tulivat hyvin ilmi. Opin siinä samassa hiukan sodankäynnistä yleensäkin ;)

En tajua, miten joku voi pitää sitä pitkäveteisenä, sehän on kaikkea muuta o.O Ja kyllä se murre pikkuhiljaa aukenee. Täytyy myöntää, että itselläkin oli Rokan puheessa hiukan aluksi ongelmia, mutta auttaa, jos lukee ne ikäänkuin ääneen päässään. Eli ei katso sanoja kirjaimittain, vaan kokonaisuutena ja osana lausetta.

Sinä, ketä ylempänä lainasin, seuraava teksti ei liity enää tuohon sinun kirjoitukseesi:

Monet klassikot on täällä haukuttu pystyyn liian pitkäveteisinä, vaikeaselkoisina ja omituisina. Kuitenkin haukkujat itse kirjoittavat mitä kummallisimpia virkkeitä, predikaatit ja subjektit ja muut hyppelevät aivan väärissä paikoissa, hyvä jos selvää saa. (Puhumattakaan oikeinkirjoituksesta!) On hassua, että heillä on pokkaa sanoa jotakin kirjaa vaikeaselkoiseksi.

Ja mitä tylsyyteen tulee, on kyllä niin, että tietyt kirjat aukeavat vain tietynlaisille ihmisille. Riippuu paljolti luonteesta, pitääkö esim. TSH:ta tylsänä vai äärimmäisen mielenkiintoisena. Henk. koht. en tajua, miten joku voi olla tajuamatta sitä/pitää sitä tylsänä! (: Mutta, mielipiteensä kullakin.

Umbrella

  • Ankeuttaja
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #22 : Joulukuu 28, 2004, 20:45:07 »
Nonniih.

En suosittele kenellekään Kari Levolan "Tahdon"-nimistä kirjaa, sillä se on kuvottavan huono. Oikeasti. Kirja oli kuulemma saanut jonkun palkinnonkin (ei ole ansainnut :P). Juoni on puhki kulutettu, henkilöt ovat epäaitoja, tarinassa on täysin turhia kohtauksia, jotka on ängetty sinne täytteeksi sen surkean varsinaisen tarinan lisukkeeksi. Kirja on tuhra läpyskä, jonka sain luettua, koska se oli äidinkielenläksy. -___-'

Sweet Valley High. Uhg. Suunnilleen jokainen kirja alkaa samalla kuvailulla Jessican täydellisistä hulmuavista, auringon raidoittamista, kullankeltaisista hiuksista, johon aamuaurinko osuu aamiaispöydässä. Jessican myös täydellinen kaksoisisko ehostautuu peilin edessä ja voi miten kaunis hän onkaan sinivihreine silmineen, miten täydellinen rusketus hänellä on etc.

Poissa Leida

  • Hanhensulkakynä
  • Vuotislainen
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #23 : Joulukuu 30, 2004, 13:18:18 »
Näin ensin muutama sana viisikoiden puolustukseksi. Olen lukenut kaikki viisikot (yhtä lukuunottamatta, josta en pitänyt) ainakin kolme kertaa. Ja ne olivat suosikkikirjojani yhdessä vaiheessa. Olin silloin kylläkin kahdeksan vuotta, tai niillä main... Eihän niissä mitään erityisen syvällistä ole, mutta hyviä seikkailuja aina löytyy ja minusta henkilötkin olivat varsin kiinnostavia. Niissä on mukavaa vanhanaikaista tunnelmaa ja minut ainakin valtasi aina vastustamaton halu koota kaverit ja lähteä telttailemaan läheiseen metsikköön. Viisikkojen epäsuosio oli tavallaan järkytys, minusta ne ovat edelleen ihania. No, mutta makuasioitahan nämä ovat.

Thomas Brezinan Seitsemän tassua ja Penny ovat jotain aivan järkyttävää. Noin satasivuiseen kirjaan on ahdettu ainakin 3 eri seikkailua, jotka sitten kietoutuvat toisiinsa ja ratkeavat mystisesti lopussa. Ja kaikestahan on kiittäminen Pennya ja hänen uskollisia koirakavereitaan, jotka muuten tottakai lähtevät Pennyn mukana kouluun ja odottavat siellä kiltisti Pennyn opiskellessa. Sellaista soopaa, että huhhuh!

Artemis Fowl oli jotenkin äärettömän sekava kirja. En ymmärrä millä tahdonvoimalla kahlasin kyseisen opuksen loppuun. Artemis oli päähenkilönä niin uskomattoman ärsyttävä. Minä en ymmärrä mikä näissä kirjoissa ihmisiä viehättää. Niissä on pakko olla jotain sellaista mitä en ymmärtänyt.

Ja sitten ne moneen kertaan mainitut Neiti Etsivät, jotka eivät varmaan enää lisää perusteluja kaipaa. Sanonpahan vain, että eiköhän siinä tylsisty kuoliaaksi, jos sattuu olemaan yhtä täydellinen, kuin Paula. Paitsi ei tietenkään siinä tapauksessa, jos elämässä riittää seikkailuja tuohon malliin.

//Muoks. Okei, minun on pakko muokata tätä viestiä, vaikka sen lähettämisestä onkin järkyttävän kauan. Tahdon vain tehdä tiettäväksi, etten todellakaan enää laskisi Artemis Fowleja inhokkikirjoikseni, enkä ymmärrä miten olen voinut kirjoittaa niistä jotain tälläista (olenko minä tosiaan sanonut Artemista ärsyttäväksi? Ei, kyllä sen täytyy olla joku sivupersoonani). Nykyisin ne kuuluvat suosikkilistalleni ja ovat kai sitten hyvä osoitus siitä, että mieli muuttuu. ;)
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 21, 2007, 20:50:51 kirjoittanut Leida »
"I believe you find life such a problem because you think there are the good people and the bad people", said the man. "You´re wrong, of course. There are, always and only, the bad people, but some of them are on opposite sides."
-Terry Pratchett: Guards! Guards!-

Revlon

  • Ankeuttaja
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #24 : Tammikuu 01, 2005, 20:53:40 »
Itse asiassa en vihaa varmaan yhtäkään kirjaa. Tai ainakaan en käyttäisi niin huisin pelottavaa sanaa kirjoista, jotka eivät iske. Niitä kirjoja sitten riittääkin, jotka eivät iske.

Surkeiden sattumusten sarja
Ehkä kolme tai neljä kirjaa olen lukenut, en muista, ihan tarpeeksi kuitenkin. Kuten joku aiemmin sanoikin, jos ne on tarkoitettu sarkastisiksi, niin eipä ole kehuttavammin onnistuttu. Lukijaa aliarvioivaa tekstiä, ei ota selvää mihin aikaan tapahtumat sijoittuvat, kersat niin raivostuttavan kaikkitietäviä ja loput henkilöt joko läpeensä pahoja tai niin naiiveja että ihme kun ovat vielä hengissä. Saattavathan nuo kirjat tosin vähän nuorempiin upotakin.

Täyttä laukkaa -sarja
Tulee kaiketi edelleenkin Polluxissa, ja se on juuri näitä kaikkien kaukaa karttamia mahdollisimman pitkiksi ja moniosaisiksi venytettyjä sarjoja. Ja juuri siksi kun sarjaa on venytetty niin pitkäksi, päähenkilöäkin pitää vaihtaa aina välillä. Ja päähenkilöllä on aina se suuri rakkaus, hevonen, jonka eteen päählö (luonnollisesti sinisilmäinen ja voimakastahtoinen teinityttö) myisi vaikka äitinsä. Kaikkein eniten kuitenkin kirjoissa rasittaa se, että hevoset voittavat aina laukkakisat joihin vaivautuvat osallistumaan tyyliin:
"Polle oli viimeisessä kaarteessa hännillä, sillä se oli saanut kuraa silmilleen, kompastunut omiin jalkoihinsa ja katkaissut sääriluunsa. Mutta sitten se aloitti uskomattoman loppukirin. Huiskis vain niin kaikki muut hevoset oli ohitettu. Yleisö mylvi kuin pilvessä kunniaa Pollelle."
Ja jos käy niin, että hevonen jää toiselle sijalle, se onkin yllättäen kelvoton tai sairas. Hyh sentään.

On niitä muitakin, mutta näistä oli pakko ilmaista painava mielipide. x)

Poissa Elosäde

  • Wanhus
  • Vuotislainen
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #25 : Tammikuu 02, 2005, 13:46:16 »
Ensimmäisenä inhokkinani mieleen tulee Tarina vailla loppua kirjoittanut Michael Ende. Tässä kirjassa poika, jonka nimi muistaakseni oli Sebastian ostaa antikvariaatista kirjan ja alkaa lukea sitä ja tempautuu sen mukana jonkinmoiseen ihme seikkailuun. Kirjassa tekstit on vuorotellen vihreällä ja punaisella, mikä oli loppujen lopuksi aika ärsyttävää. Tarina vailla loppua oli minusta käsittämättömän tylsä, luin sen vaivalla puoleen väliin, ja minusta se olisi saanut jo loppua. Nimi oli ainakin iskevästi valittu.

Diane Duanen Haluatko velhoksi? oli ainakin jossain kehuttu. Minä en ymmärtänyt juonesta mitään, ja minua se kirja vain ärsytti, kun ne ipanat luki sitä antikvariaatista hankittua kirjaa (mitään yhteyksiä edelliseen??) ja teki niitä ihme taikoja. En tätäkään kovin pitkälle kestänyt.

Hyllystäni löytyy Anna, ystäväni jonka sain josku kymmenvuotiaana lahjaksi. Se on liian vanhanaikainen ja tylsä minulle, se onkin lojunut hyllyssä lukematta aika monta vuotta.

TSH:ta rakastan, mutta voin kyllä myöntää että se on paikka paikoin tylsä. Nytkin olen ollut puoli vuotta jumissa Frodon, Samin ja Klonkun kanssa jossain Ithilienin metsissä. Tuntematon sotilas taas oli minun mielestäni aivan mahtava :) Nojuu... moni kaverini ei kyllä pitänyt siitä, vaan selvisivät äikän tunneilla katsottuaan leffan.

Tiina-kirjojen puolustajaksi ryhdyn :) Minusta ne ovat vallan ihania. Tosin en ole lukenut niitä vähään aikaan, ja siihen ihanuuteenkin taisi vaikuttaa, että oma nimeni on Tiina.
"Insinööri on ihmisenä osaamistaan suurempi ihme" -Esa Saarinen

Strano

  • Ankeuttaja
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #26 : Tammikuu 06, 2007, 22:41:25 »
Nummelan ponitalli -sarjan kirjat
"Hevosjoukon kärjessä kulki Repen musta ruuna Kafka. Se osoitti jälleen kuuluvansa huippuluokan hevosiin, teki takaosallakäännökset ja laukannostot täsmällisesti korviaan joskus hieman luimistaen..." (Nummelan ponitalli, Ponisaaren arvoitus). Heppakirjat ovat täynnä vaikeita termejä. Ne pyörivät kokonaan ihanien, ylväiden ja hulvattoman hauskojen heposien ympärillä ja niissä kuvaillaan hevosia aina yksityiskohtaisesti ja tarkasti. ("Myrskytuuli oli kerrassaan upea hevonen. Sen jalat olivat vahvat ja jykevät, ja paksun otsatupsun alta pilkottivat sen tuliset, kiiluvat silmät. Musta karva kiilteli tallin pölyisessä valossa, kun Tessa taputti sen selkää ja suki karheata harjaa") En ole kiinnostunut hevosista, vaikka olenkin muuten eläinrakas. Olen lukenut kaksi Nummelan Ponitalli -kirjaa ja molemmissa taisi olla jokin huumejuttu kyseessä, pah.

Replicat
Aivan, ihana, täydellinen Amymme on koko komeudessaan niin ärsyttävä, että tekee mieli hakata päätään seinään. Pari vuotta sitten luin kirjoja innoissani, hankinkin paljon, kunnes tajusin, että ne ovat pelkkää roskaa. (Minulla on silti sarjan viimeinenkin kirja, koska halusin saada sen kirjahyllyyni sarjan täydennykseksi -_-'.) Jos nyt koskisin niihin, saisin kai jonkinlaisen syyhyn. Marilyn Kaye kuvailee huonosti (minusta) ja hahmot ovat epäuskottavia.

The Nightmare room ja Goosebumps -sarjat
Nekin olen lukenut kaikki lukuunottamatta muutamaa viimeiseksi ilmestynyttä. Olen aina ollut sitä mieltä, että se-mies-on-hullu, (vai onko se nainen, ei mitään tietoa) mutta nyt olen varma asiasta. Juonet ovat toinen toistaan kieroontuneempia ja hutaistumpia, niitä ei jaksa lukea. Valtaosa kiroista vielä "jää kesken", eli viimeinen lause/kappale on sellainen, että se nostaa jännitystä, mutta kohtaus jää kesken. Harvinaisen ärsyttävä tuo tapa.

Muita kirjoja, joita yksinkertaisesti inhoan, ovat Eva & Adamit, jotka ovat sataprosenttista siirappista puuroa, tylsääkin tylsemmät Runotytöt ja Annat

Aquila

  • Ankeuttaja
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #27 : Tammikuu 20, 2007, 18:53:37 »
Hmm. Minulla ei ole tähän keskusteluun mitään uutta, mutta tulinpahan nyt kuitenkin kertomaan mielipiteeni.

Nummelan ponitalli on aika typerä sarja. Luin niitä joskus ala-asteella, ja ne ensimmäiset kirjat olivatkin ihan hyviä. Mutta jossain vaiheessa ne alkoivat kertakaikkiaan puuduttamaan. Siis melkein jokainen kirja on samanlainen: päähenkilöt menevät kesällä kartanoon, on tosi kuuma ja hui! yhtäkkiä alkaa kummitella tai jotain sinnepäin ja sitten Kikka pelastaa kaikki ja loppu hyvin kaikki hyvin. No en ole lukenut niitä varmaan sataan vuoteen mutta muistan hyvin että yli puolien kirjojen nimi sisälsi sanan "kartano". Ihmettelen kirjailijan mielikuvituksen puutetta syvästi. Varsinkin kun näitä kirjoja on niin paljon.

Hopeanorsu tai joku sinnepäin. Siis se on nuortenkirja ja kertoo jostain tytöstä jolla on suhde opettajansa kanssa. En suosittele ketään lukemaan tuota kirjaa. Se oli jotenkin todella ahdistava ja kamala. Siinä oli jotain ällöttäviä seksikohtauksia ja juoni junnasi paikallaan. Kertakaikkiaan inhottava kirja minun mielestäni.

Goosebumpsit ovat naurettavan typeriä. Ne ovat kai olevinaan tosi pelottavia, mutta en oikein ymmärrä ketä ne pelottavat. Luin yhden kirjan, en muista mikä sen nimi oli, siinä kerrottiin seikkaperäisesti kuinka jonkun sisälmykset purskahtivat maahan. Outoa. Ja ne loput ovat inhottavia, loppuvat kesken.

Eipä muuta.

Iria

  • Ankeuttaja
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #28 : Maaliskuu 20, 2007, 20:25:02 »
Nyt tulee mieleen William Goldingin Kärpästen Herra.
Muka olevinaan joku maailmankirjallisuuden merkkiteos, mutta loppujen lopuksi se oli aika epämiellyttävää luettavaa. Jotkut saattavat tykätä, mutta itse en ainakaan lue mielelläni kirjoja, joissa ihmiskunnan ja ihmisen olemuksen päälle kaadetaan mutaa ja kaivetaan kaikkia huonoja puolia esiin, muka hirveän radikaalisti ja shokeeraavasti. Paljon verta, tottakai. Lisäksi kirja on kirjoitettu äärettömän tylsästi, latteita ilmaisuja käyttäen. Aarresaari-ideakin on kyllästyttävä, totta, eihän se Goldingin aikaan varmaan vielä ollut loppuunkaluttu, mutta minä en ainakaan enää näe siinä mitään sykähdyttävää.

Poissa Mysteeri

  • Matkakuumeinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #29 : Maaliskuu 25, 2007, 14:51:14 »
Mä luen kans paljon ja tässä on kammottavimmat kirjat joihin oon joutunu epähuomiossa törmään:

Ette te minua tunne alkoi todella ottaan kaaliin jo ensimmäisten parinkymmenen sivun jälkeen. Siihen asti joka lause oli tyyliin: Isä, joka ei oikeasti ole isäni tulee sisään ovesta, joka ei oikeasti ole ovi ja astuu eteiseen, joka ei oikeasti ole eteinen, riisuu kengät jaloistaan, jotka eeivät ole oikeat jalat… Tälläset ei oikeen oo meikäläisen makuun vaan saa mun aivot kiehumaan. Miten joku koskaan on voinut saada tollasta tekstiä kansien väliin?

Tuija Lehtisen Laura-sarja. Sen Mirkan vielä kesti, mutta ei Lauraa. Laura nimittäin on  aivan Mirkka numero 2, mutta asuu vaan kaupungissa. Muutenkin on tylsää lukea kirjaa, jossa ei tapahdu mitään. Pääasia niissä monissa osissa, mitä Laurojakin on ollut, on vain että miks bestikseni ei puhu minulle ja mitä haluan ruveta opiskeleen.  Ei niin kiinnostavaa, että mun mielenkiinto pysyis yllä.

Sitten Raamattu on kyllä yli mun ymmärryksen. Kaiken maailman satuja sinnekkin tungettu. Ja mulla on ripari just nyt kesken. Tänäänkin aamulla messussa pappi luki jonkun pätkän jostain Joonasta, jonka kala oli nielassu, kunnes kolmantena päivänä pääsi ulos. Ja sitten vaahdotaan, että koko kirja on totta. Ainakin ihan reilusti väritettynä. Huh huh.

L.M Montgomeryn  Runotytöt. Annoista tykkään hirveästi, mutta Emilian kuvioihin ei pystynyt samaistuun yhtään. Siinä vaiheessa kattilani kiehui yli, kun hänen ja sen vanhan papparaisen häitä suunniteltiin. ( toivottavasti en nyt sekota johonkin muuhun ) Jotenkin tönkköä tekstiä. Tai sitten mä en vaan yksinkertaisesti ymmärrä runoilijoita.

Astrid Lingreniä kehutaan ja kyllä mäkin Pepistä ja Eemeleistä tykkään, mutta ne Melukylän lapset ei uppoa. Kuinka joku voi kirjoittaa täysin juonetonta tylsää tekstiä kirjan verran. Tai saattaa niitä kirjoja enemmänkin olla kun yks, mutta mä en taatusti ole niitä muita lukenut.


Hevoskirjat, Sweet Valley High:t ja Viisikot kuuluvat myös inhokkilistalle niistä syistä, joita ollaan jo tänne keskusteluun listattu, joten en niitä kaikkia rupee tänne kirjottaan. Ja sitten Viisikkoihin en olis varmaan koskenukkaan, mut ala-asteella niitä oikeen tuputettiin. Ja kehuttiin Enid Blytonin kirjoja.
Murehtiminen on kuin keinutuoli. Vauhtia on, eteenpäin ei pääse.

Killmore

  • Ankeuttaja
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #30 : Maaliskuu 31, 2007, 09:03:21 »
Hirvein kirja jota olen ikinä lukenut on Sofian Maailma. Äiti pakotti lukemaan, ja se oli niiiiiiiiiiin kuolettavan tylsä että... Painiskelin itseni kanssa 5. lukuun asti, sitten meinasin nukahtaa, ja suosittelin tätä serkkuni äidille. Laittoi serkkuni lukemaan, hah. Ei olisi pitänyt kiusata minua... Nyt kyllä menee OFFiksi. Siis, Sofian Maailmassa on satoja sivuja siitä, miten pikkuinen tyttö pohdiskelee kaikkea filosofista, etsii salaista "ihailijaansa" ja blaa blaa blaa... Älä lue jos et halua kyllästyä tylsyyteen! Ainoa hyvä juttu on se, että loppua ei arvaa jo puoli välissä.

Sitten on Viisikot. En tajua mikä niissä viehättää siskoani. Ennalta arvattava juoni ja kevyet hahmot. Hah. En kyllä ole lukenut kuin yhden kirjan, tai no, puolet yhdestä viisikoiden "seikkailu"- kirjoista. Se kirja oli niiin kuolettavan tylsä, hahmoja ei kuvailtu... Ja klassista Viisikot- sarjaa on vielä kehuttukin. Saanko kysyä että mistä :''D Eind Blyton on muuten loistava kirjailia, hyvää kuvailua jne. Mutta tämä vaikuttaa siltä että Eind olisi kirjoittanut tämän sarjan tylsänä kesäpäivänä ollessaan pieni ja teini-ikäinen, ja sitten myöhemmin julkaissut viisikot hieman hiottuaan niitä.

Pirates Of The Caribbean- kirjat. Rakastan leffoja, mutta kirjat... *puistatus* Monia loistavia taistelukohtauksia on jätetty pois, hahmoista on tehty varsin erilaiset kuin leffoissa, Elisabethin ja Willin suhdekin jää 1. kirjassa todella vajaaksi. Kuvailu on hieman puutteellista, mutta ymmärrän että on vaikea tehdä sarja leffasta, kun henkilöhahmot on jo luotu ja kirjoittajalla on varmasti paineita. Muttamutta, että NÄIN huono kirja. En tykännyt.

Sweet Valley High- sarja. 'Jessica ajeli ympäriinsä upeat vaaleat hiukset liehuen upealla punaisella avoautolla. Ja arvaa mitä! Hänen täydellinen sisarensa Elisabethkin ajeli!' Tuollaista soopaa yleensä 100 - 200 sivua. Olen uskollisesti kahlannut kaikki kirjat läpi, koska vannoin pienempänä itselleni että luen ne - en silloin osannut lukea ja vannoin sen kansien perusteella. Ne trilleritkin ovat kaikki 'Jessican kauniisiin sinivihreisiin silmiin syttyi pelko ja vaaleat auringon raidoittamat hiukset tummuivat. Hänen hoikka ja ruskettunut vartalonsa alkoi täristä kun hän näki miehen astuvan piilopaikkaansa kohti - eli työpöydän alusta kohti'- tyylisiä, eli täydelliset Elisabeth ja Jessica selvittävän karmean murhan jne.

Aah, tämä oli jopa terapeuttista! Ihanaa haukkua inhoamiaan kirjoja, varsinkin Sweet Valley High- sarjaa!
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 31, 2007, 09:09:45 kirjoittanut Killmore »

Poissa Getorick

  • Haaveilija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Ian <3
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #31 : Maaliskuu 31, 2007, 23:25:50 »
Suuret kiitokset tästä topicista. Sain täältä muutamia vinkkejä mitä lainailen kirjastosta heti koeviikon päätyttyä ^^

Toinen kirja mitä inhoan on Nancy(kirjoittanut Deporah joku) kertoo Sex Pistolsin laulajaan(Sid Vicious) rakastuneesta Nancysta, joka on aivan kamala! Kirja kerrotaan äidin(Deporahin) näkökulmasta ja siinä kerrotaan Nancyn elämä aina kuolemiseen saakka(kuoli 20 vuotiaana)
En edes viitsinyt lukee sitä kirjaa loppuun. Kirja perustuu tositapahtumiin.

Ahh! Yksi parhaimmista kirjoista mitä olen koskaan lukenut <33


No mutta asiaan. En oikeastaan vihaa mitään kirjoja. Olen melkein kaikkiruokainen kirjoissa, vaikka toiset ovat kyllä aika tylsiä..

Goosebumpsit ja Nightmareroomit ovat sitten niin järkyttävän huonoja. Kummastakin sarjasta olen lukenut jotain 5-7 kirjaa ja sekin on liikaa. Niin, no luin niitä ala-asteella, ja yläasteella kait pari. Siitä on siis jo joitakin vuosia aikaa. Kaikki ne ovat niin samalla kaavalla kirjoitettuja. Yhdessäkin kirjan päähenkilö luulee naapureitaan kummituksiksi ja lopussa paljastuu että se oli itse jo kuollut x_____X

Toistelen tässä nyt muita mutta sanon silti. Siis TSH jäi minulta kesken. Taisi loppua siihen kun Frodo hämähäkki-jutun jälkeen örkeillä vankina. Ja Sam oli sitten siellä ulkopuolella. Hyvä että siihen saakka edes pystyin lukemaan. Eijei, elokuvat riittävät minulle.

Haha. Sen verran vielä, että. Animorphs, Penny-sarja ja Sisters club sarjat ovat täällä kovasti haukuttuja. No olen lukenut näistä kaikista kaikki kirjat. Penny-sarjasta on muutama varmaankin lukematta. Jokatapauksessa pidin niistä silloin, ja pidän edelleen. Odottelen jatko-osia niihin innolla ^^ eh

Olen sanonut sanottavani.

//ahaa! Jos olette nähneet elokuvan Paholainen pukeutuu Pradaan , älkää lukeko samannimistä teosta kirjana. Aivan surkea mielestäni. Tietenkin elokuva on alunperin tehty kirjasta, mutta niissä ei ole varmaan muuta samaa kuin perusidea. Epämuodikas tyttö menee töihin muotifirmaan kamalan pomon assistentiksi. Kaikki muu on muutettu. Loppukin on aivan erilainen. En tosiaan suosittele kirjaa. Melkein meni elokuvastakin maku ; (((
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 31, 2007, 23:38:45 kirjoittanut noooraa »
Luonnevika.
Täytyy taistella.
Joskus voi myös taiteilla. Tai ainakin yrittää.

Poissa Audra Dancer

  • Sir Emilia Sarkington
  • Vuotislainen
  • Gaze the Haze
    • Livejournal
    • Vainajala.org
  • Pottermore: HazelNight52
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #32 : Huhtikuu 15, 2007, 19:34:03 »
Inhoan monia, monia kirjoja. Olen hyvin kriittinen lukia, enkä voi sietää huonoja kirjoja. Huonosta kirjasta tulee ensimmäiseksi mieleen Mika mutkamäessä-niminen kirja (kirjoittajan nimeä en muista). Kirja oli tylsä, en pitänyt siitä ollenkaan. Koulussa pakottivat sen lukemaan. Kirja oli tylsä enkä pitänyt kirjoittajan tyylistä. Teksti ei vain kolahtanut, en oikein osaa sanoa tarkemmin miksi, mutta en vain pitänyt kirjasta. Sitten on nämä Mary-Sue kirjat Sweet Valley Highit ja Replicat. En jaksa lukea kirjaa jossa on ah-niin-täydellinen päähenkilö, joka näyttää täydelliseltä ja on paras kaikessa. Lasten Barbie-kirjatkin kuuluvat tähän kastiin. Hyi kamala.

TSH:ta en saanut ensimmäisellä kerralla luettua, mutta kun myöhemmin luin sitä uudestaan, luin sen loppuun asti eikä se ollutkaan ihan niin tylsä kuin luulin. Mutta siis huonot kirjat; Everworldit ovat jotakin kauheaa. Lainasin kirjastosta yhden kirjan enkä saanut sitä luettua kaikessa tylsyydessään. Neiti Etsivät ovat myös kauheita, luin erästä kirjaa, koska ystäväni sanoi sen olevan hyvä, mutta kirja oli niin tylsä että parin luvun jälkeen en enää jaksanut lukea sitä. Sitten luin sen myöhemmin läpi, mutta kirja oli huono. En pitänyt ollenkaan, hyi hyi.

Diane Duanen velhokirjat (en muista nimiä. xP) ovat myös huonoja. En pidä kirjailijan tyylistä, olen yrittänyt lukea kirjoja useampaan otteeseen, mutta vielä en ole saanut yhtään kirjaa luetuksi kokonaan. Goosebumbs ja The Nightmare Room - kirjat ovat tylsiä. Ne etenevät saman kaavan mukaan, aina. Eivät edes ole pelottavia. 7 tassua ja Penny, Mary-Sue kirja jälleen kerran. Ei jaksa, mielenkiinto loppuu. En vain jaksa lukea tuollaista. Vaikka hevosista pidänkin, täytyy sanoa, etten ole vielä hyvää hevoskirjaa lukenut.

Huoh, pitäisiköhän jo lopettaa tämä valittaminen... x) Valitan lisää kun keksin lisää valitettavaa. >xD

Poissa Reta

  • Kirotun lapsen odottaja
  • Vuotislainen
    • Todella vaiheessa -kirjablogi
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #33 : Huhtikuu 16, 2007, 16:28:53 »
Willian Nickholsonin Tuulen laulu
Vain vaivoin sain kahlatua sen läpi. Olin monta monta kertaa kirjastossa katsonut, että kirja vaikuttaisi melko hyvältä. Kansi oli kiinnostava, takakansikin vaikutti lupaavalta. Sitten kerran lainasin sen. Pari ensimmäistä lukua olivat mukavat, kun siinä kerrottiin sen fantasiamaailman tavoista ja kulttuurista, sitten kerrottiin henkilöistä jne. Mutta kun varsinainen juoni käynnistyi, en pysynyt lainkaan mukana. Kirja oli yksinkertaisesti sekava ja tylsä. Lisäksi loppu oli niin itsestäänselvä, että tuntui melkein turhalta lukea se. En unissanikaan kuvitte että lukisin kaksi jatko-osaa.

Seita Parkkolan ja Niina Revolan Susitosi
Tässäkin sama juttu kun ensimmäisessä: Kansi, takakansi ja alku tuntui lupaavalta. Puolessa välissä se kuitenkin muuttui niin sekalaiseksi, etten enää tajunnut yhtään mitään. Kirjan nettisivuilla susitosi.wsoy.fi lukee näin:
Lainaus
Kirjassa on kaksi päähenkilöä, ja sillä on kaksi kirjoittajaa. Yhteistyö on tuottanut värikkään ja polveilevan seikkailun, jossa sanat liikkuvat yhtä nopeasti kuin levottomat päähenkilötkin.
Minusta tuo on vain kaunisteltu versio siitä, että kirja on kirjoitettu epämääräisesti ja nämä kaksi kirjailijaa eivät oikein osaa tehdä yhteistyötä.

Sweet Valley High
on varmasti mainittu täällä sen tuhannen kertaa, mutta minunkin on pakko vielä huomauttaa se. Yhden kirjan olen lukenu ja senkin vain siksi ettei koulussa mitään kiinnostavampaa ollut. (Silloin koulun kirjasto oli aivan avuton näiden nuortenkirjojen kanssa. Se oli täynnä kuva- ja tietokirjoja) Meidän piti siis lainata koulun kirjastosta joku kirja ja lukea se.

Elosäde kirjoitti:
Lainaus
Hyllystäni löytyy Anna, ystäväni jonka sain josku kymmenvuotiaana lahjaksi. Se on liian vanhanaikainen ja tylsä minulle, se onkin lojunut hyllyssä lukematta aika monta vuotta.

Tämä tyttö ilmoittautuu Anna-kirjojen ystäviksi! Omistan itse muutaman, olen lukenut kaikki kirjat jossa kerrotaan Annasta, ei hänen lapsistaan. Tosin sen voin sanoa että viimeinen kirja joka Annan "seikkailuista" kertoi, jäi minulta kesken, koska minua harmitti että hän lopulta meni Gilbertin kanssa naimisiin vaikka oli häntä pikkutytöstä asti inhonnut. Seurasin myös Annan elämästä kertovaa telkkarisarjaa :)
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 16, 2007, 16:33:42 kirjoittanut Reta »
The adventures I enjoy are usually of the literary nature. -Henry Winchester

Miksi me ihmiset kaadumme?
- Jotta oppisimme nousemaan jaloillemme.

Poissa Nimue

  • broccoli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I’m collapsing in stellar clouds of gas.
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #34 : Kesäkuu 10, 2007, 18:28:04 »
Tietysti tämä Mary Sue: Sweet Valley High. Ulkonäköni on täydellinen, avoautomme on täydellinen, poikaystäväni on täydellinen, komea ja useimmiten rikas), selviän mistä vaan....
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
MINÄ olen täydellinen. Yäk.

Lainaus käyttäjältä: Syrai
Replicat. Himovenytetty täydellisine Amyineen. Amyn ystävien pitäisi aina olla niin sympaattisia Amya kohtaan, sillä onhan Amy täydellinen ja aina parempi kaikessa kuin he.
Muutamat kirjat Replica- sarjan alussa olivat hyviä. Kuinka Amyn pitää salata "täydellisyytensä", ja kuinka häntä jahdataan... Sinänsä ihan viihdyttävää, mutta pian alkaa kyllästyttää sarjan loppupäässä lukiessaan Amysta, ja hänen "johtajavainustaan", ja kilpailustaan Amy 5:n kanssa, sekä niistä vaaroista joita hän kohtaa.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)


Oikeastaan sama juttu Laurojen kanssa. Laura on jotenkin niin... ärsyttävä. Mary Suen tyyppinen. Kirjan juonet ovat useissa kirjoissa hyviä, mutta yli puolen juonet... ei oikein enää kiinnosta, kun olet lukenut ne kerran.

Sisters Club: Voi jestas sentään. Kaikissa sama juoni; joku valehtelee, jää kiinni, mutta kuitenkin kaikki onkin parhain päin. Jos tulee riitaa, niin kirjan lopussa ollaan taas kaikki niin kavereita. Valehteleminen on tavallaan se keskeinen "pahe" jokaisessa kirjassa, ja muuten tarinassa on vähän muutakin juonta. Kuitenkaan kaikki hahmot eivät sentään ole täydellisiä, onneksi....

Oikeastaan ne pahimmat, karsittuna Seitsemän tassua ja Penny, Pollux-kirjat...
"You being all mysterious with your - cheekbones and turning your collar up so you look cool."

Poissa Asoalian

  • : W
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #35 : Heinäkuu 10, 2007, 22:24:58 »
Tietysti nämä vanhat kunnon Replicat, joita aika moni on jo täällä haukkunut, aiheuttavat hampaiden kiristystä. Tai no, eivät oikeastaan - lähinnä rupeaa säälittämään kirjailijan puolesta. Omistan joka ikisen niistä (eikun hetkinen, kaksi uupuu) ja kaikki toistavat itseään. Päähenkilö ärsyttää pahasti, sivuhenkilöt samaten ja teksti on kökköä. Ei maksa vaivaa lukea :>
Hieman samaa sarjaa ovat myös So Little Timet (olen lukenut neljä osaa, koska satuin saamaan ne ilmaiseksi). Päähenkilöt.. AARGH. Identtiset, ah, niin kauniit, hyperlahjakkaat opettajien suosikit kaksoistytöt, joilta ei poikaystäviä puutu ja joiden ongelmat ovat niin heppoisia että ei helevata. Näissäkin teksti on erittäin tönkköä, juonet erittäin surkeita ja kaikista hölmöintä siinä on, että niitä myydään vain Olsenin kaksosten nimellä. Huokaus. Turhaa, turhempaa, nämä kirjat.
En jaksa listata niitä muita itsestäänselvyyksiä, tyyliin Nummelan ponitallit (missä ihmemaailmassa ne elää, kun varkaisiin, kidnappaajiin tai muihin idiootteihin törmää harva se päivä?). Mutta pakko mainita inhokkikirjoistani vielä Dan Brownin DaVinci-koodi. Yliarvostettu, ei muuta voi sanoa. Teksti on puuduttavaa luettavaa, uskottavuutta syö kummasti se, että kaikki tapahtuu yhden päivän aikana ja muutenkin tapahtumat ovat suhteellisen järjettömiä salaliittoteorioita. Ja päähenkilöt ovat jälleen vähän liiankin hypereitä - valvovat about vuorokauden putkeen ja silti järki toimii moitteettomasti, suuret salaliitot ja muut ovat tuttua kauraa ja anagrammit sun muutkin vihjeet ratkotaan kuin vettä vaan. Huokausssss. Inhoan.
"You think that's hard? Try auditioning for Baywatch
and being told they're going in another direction."

Poissa Raitasukka

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Objection!
    • flavors.me
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #36 : Heinäkuu 27, 2007, 16:08:06 »
Minä en voi sietää nuortenkirjoja, jotka ovat todella ohuita, joissa on miljuuna osaa ja jokainen osa sarjassa on tehty samalla muotilla. Ja useimmiten pääosassa on ärsyttävän älykäs teini, joka osaa kaiken ja jonka ongelmat ovat tuskastuttavan pinnallisia. Kyllä, nyt yleistän. Tai sitten ruikutan, vaikka olen kasvanut noista kirjoista jo aikaa sitten. Ja hyvä niin, sillä nuo kirjathan ovat silkaa rahastusta.

Sofian maailmasta en pitänyt sitten yhtään, jaksoin vaivoin lukea n. puoleen väliin ennen kuin päätin luovuttaa. Tuskastuin siihen, ettei kirjassa tuntunut tapahtuvan mitään ja kaikki se pohdiskelu... Ehkä olin vähän turhan nuori tuota lukiessani, mene ja tiedä...

TSH:ta olen yrittänyt jo monta kertaa lukea, mutta se ei vain lähde! Haluaisin kyllä joskus saada sen luettua, jos vaikka tykästyisin siihen.

Poissa Suvituuli

  • Tsirp tsirp krääk titityy.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • You're not mating with me, sunshine!
  • Pottermore: AccioDream**
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #37 : Elokuu 04, 2007, 16:31:44 »
Niitä on kyllä aika monta, kuten liki kaikki kirjaston kirjat, mutta niinpä taitaa olla muillakin. Tässä on kuiteskin niitä, joita on tullut luettua tai muuten vain tiedän jotakin:

Bertin päiväkirjat - Kuka ihme keksi, että jonkun pojan elämän huolet olisi hauskaa luettavaa? Minä en käsitä, ymmärrä, tajua, käsitä... Poika kirjoitttamassa päiväkirjaansa ihastuksistaa sun muusta päivän tapahtumista? Ehei, ei kiitos. Oksettaa jo ajatuskin. Auttoi paljon, kun yksi kirjoista jouduttiin lukemaan ala-asteella. Moni luki mahdollisimman hitaasti, mutta minä luin sen mahdollisimman nopeaa pois alta... Ehkäpä inhoan tuon päiväkirjan lukemista samasta syystä, miksi en muista/jaksa/halua itte kirjoittaa päiväkirjoihin. Minä en kyllä sitä syytä tiedä, miksen...

Taru Sormusten Herrasta - Muuten ihan hyvä, mutta toivottoman paksu, ja juoni ei jotenkin ole mieleen. Se on kyllä kummallista, kun yleensä pidän kaikesta fantasiasta yms... Jotenkin se on vain puuduttavaa, kun koko ajan pahis jahtaa sormuksen perässä, ja plaaplaa. Olen kyllä vasta nähnyt osia leffasta (en jaksanut kattoa loppuun) ja tän leffan perusteella päätin olla koskematta ite kirjaan. Juonihan on kuiteskin sama, eikä se mun mielestä ollut hyvä.

Muut kirjat, jotka olen lukenut, olenkin sitten kelpuuttanut.

--ai niin, jos joku tietää jonkun hyvän fantasia-kirjan, niin saa kertoa vaikka y-viestillä, minä kun en itte ole meinannut enää hyviä löytää... -.-" --
Se hyppi ja pomppi, söi ja nauroi. Se istui ja itki. Se ilmassa leijui.
Outo heppu, kummajainen, vailla mieltä ja ruumista.
Itketään yhdessä, olemattomuudessa, ihan yksin.
Jos sinulle sopii, se minulle käy

Wend

  • Ankeuttaja
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #38 : Elokuu 05, 2007, 15:11:47 »
Jos suunnittelet kirjoittavasi tähän topiciin:

1. Selaa osa viesteistä läpi. Emme todellakaan pakota sinua lukemaan jokaista viestiä, mutta kunhan pikkuisen selaat.

2. Yritä olla toistamatta jo moneen kertaan mainittuja teoksia. Täällä on kerrottu hevoskirjojen, Replicoiden, Sweet Valley Highien ja TSH:nkin kamaluudesta ties kuinka monesta eri suusta - jos sinulla ei ole mitään uutta sanottavaa näistä, ei kannata välttämättä sanoa ollenkaan. Tosin jos viestissäsi selität myös muista kirjoista, voit toki mainita nämäkin.

3. Perustele, älä vain listaa. Kerro, miksi inhoat ko. teosta. Se, että kirja on tylsä tai kliseinen (tai edes muutaman lauseen selostus näiden eri muodoista), ei ole riittävä perustelu. Se, että et lukenut kirjaa loppuun, ei ole riittävä perustelu (miten tällöin edes voit varmuudella sanoa inhoavasi sitä). Se, että selostat juonen, ei ole perustelu ollenkaan.

4. Älä spoilaa ilman spoilervaroitusta. Älä kirjoita sivulauseeseen "ja lopussa päähenkilö pelastaa maailman ja kaikki on hyvin" ellei se ole spoiler-merkinnän takana. Vaikka inhoaisit jotain kirjaa, joku voi kuitenkin suunnitella sen lukemista tai lukea sitä paraikaa.

Siivoilin topicin nyt, olisi kiva jos yrittäisitte vähän enemmän panostaa niihin viesteihin. :> Kiitos.

Poissa Sleepwalker

  • Kumiankka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LightAsh27705
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #39 : Elokuu 10, 2007, 14:24:24 »
Replica-kirjat ovat yksi sarja josta en pidä. Joskus 10-vuotiaana rakastin niitä, mutta nykyään ah-niin-täydellinen-Amy-sankarimme lähinnä ärsyttää. Viimeinen kirja meni hieman yli,
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Merja Jalon Nea-sarja on tylsyyden huippu. Tai no, olen lukenut vain yhden kirjan, mutta se riitti. Semmoisen ohuen läpyskän lukemiseen meni monta kuukautta. Siinä ei tapahtunut paljon mitään, tai ehkä tapahtuikin, mutta en ole hevosihmisiä, joten minun on vähän vaikea samaistua kirjan hahmoihin.

Nummelan ponitalli ei myöskään kuulu kirjasuosikkeihini. Ennen tykkäsin näistäkin, mutta nykyään.. Monen kirjan juonikuvio menee: On kuumin kesä vuosiin ja tallilaiset lähtevät leirille. Siellä on jokin arvoitus, he selvittävät sen ja menevät kotiin. Ja onnellinen loppu, ja kaikki on taas hyvin.

Ja tietysti Sweet Valley High. Ei varmaankaan tarvitse selittää miksi?
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 12, 2008, 13:39:34 kirjoittanut Sleepwalker »
Respect the funk.

Poissa Túrin Turambar

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • One day, one room
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #40 : Elokuu 21, 2007, 16:40:27 »
Itse en tajua, miten joku VOI vihata LOTR:ia ja Silmarillionia. En vaan tajua.
Voin jo sanoa itsekin, että aluksi olin "Plääh, jaksaaks tät?", mutta vähän aikaa sen jälkeen tajusin, kuinka hyviä ne ovat.
Et voi tajute Quenta Silmarillionia ellet ole lukenut LOTRia [You must read!). Quenttahan on kuin historian kirja.

Sori, meni jo vähän Of-topiciksi. Anyways:

Inhoan ennen kaikkea Blark kirjaa (Enkuksi, you know), ne niin typerät juonet. "Meni tonne, rakastus heti johonkin Mary Suehen, kumpikin rakastaa toisiaan, tyttö murhataa, Blark rakastuu toiseen" jne.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
 
Cannery Row in Monterey in California is a poem, a stink, a grating noise, a quality of light, a tone, a habit, a nostalgia, a dream.

nr: Gabriel García Márquéz - One hundred years of solitude

Galanen

  • Ankeuttaja
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #41 : Elokuu 30, 2007, 19:09:07 »
Oma inhokkini on Virpi Hämeen-Anttilan Suden vuosi. Aivan hirveää sontaa. Ohuet ja kliseiset henkilöhahmot, teennäistä puhekieltä, akateemista brassailua, pateettista kerrontaa jne... ja kaikki yhdessä paketissa! Muuten en olisi lukenut, mutta sain sen lahjaksi. Tosin huono lukukokemus auttaa taas arvostamaan hyviä kirjoja...

Suden vuosi kuuluu myös mun inhokkilistalle! Tosi lapsellinen ja tyhmä kirja, en tajua miksi se on niin suosittu... Lisäksi juoni oli naurettavan epärealistinen enkä löytänyt kirjasta oikein mitään hyvää.

Myös Marcel Proustin Swannin rakkaus oli ihan käsittämätöntä moskaa. Kaikissa sivistyneissä kirjapiireissä aina tunnutaan kehuvan Proustia, mutta omasta mielestäni kirja oli lähinnä pitkäveteinen ja aivan liian vaikeasti kirjoitettu. Ajatuksessa ei yhtään pysynyt mukana. Alexandre Dumas'n Kamelianainen kertoo tästä aiheesta vaan yksinkertaisesti niin paljon paremmin...

Eragonista en viitsi edes puhua. Kaikki kliseet yhdessä paketissa! "Plussana" se, että jokainen luku loppuu suunnilleen samalla tavalla eli Eragon vajoaa tajuttomana maahan kolmellakymmenellä eri tavalla sanottuna.

Muitakin löytyisi, mm. Joanne Harrisin pari kirjaa ja Nick Hornbyn joku kirja, mutta tuossa nyt suurimmat inhokkini.

Poissa Codename

  • Maagi Codee
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Linnunradan huispaavat certemursut ;)
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #42 : Syyskuu 04, 2007, 18:18:35 »
No niin, nyt on aika Codenamen listata inhokkikirjansa. Aluksi sanon, että inhoan tusinafantasiaa ja nuortenkirjoja. ja niitähän löytyy monia, mutta kaikkia en ala tässä luettelemaan.

Aloitetaan Ajan pyörästä. Se on suuri esimerkki minun mielestä tusinafantasiasta. Mikään ei kuulosta pahemmalta kuin fantasiakirjasarja, jossa on yli 20 osaa ja se alkaa kylästä, jossa on nuorukainen ja sitten hän päätyy suuriin seikkailuihin ja hänestä tulee sankari... Luin jonkin verran ensimmäistä osaa, mutta se ärsytti sen verran, että jätin sen kesken. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.

Toisen on jo joku sanonut, mutta sanon uudestaan. Eli inhoan Bertin päiväkirjoja. Ne vain ärsyttivät minua niin paljon. Siitä löytyi ärsyttävä päähenkilö, huono huumori ja kaikkea muuta kamalaa sen lisäksi. Minä vielä muistan, kun ala-asteella kaikki muut lainasivat innolla Bertin päiväkirjoja ja minä vain lueskelin Taru Sormusten Herrasta-trilogiaa.

Ja jos joku pitää näistä, älkää pahastuko. Nämä ovat vain minun mielipiteitä. Ja en muuten myöskään pidä Viisikoista, Hevoskirjoista, K.A.Applegaten kaikista kirjoista enkä myöskään Terry Prachettin kirjoista(Olenkohan ainoa, joka ei pidä niistä).
Toivo on pylväs, joka pitää maailmaa pystyssä. | Kurkista sisään ;D | "Vaikka kaikki saa unohtua, kiitos siitä, kun liiankin kauan jaksoit mua. Huolit hulluuttas puolikkaan, enempää en oo osannut koskaan antaakaan." |

Poissa Malakai

  • metafora
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Entäs nyt?
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #43 : Syyskuu 13, 2007, 20:19:50 »
Mitä nyt tätä topcia vähän selailin, niin minusta tuntui, että monet listatut kirjat olivat joko nuortenkirjoja tai syvällisempiä klassikoita. Eivät toki kaikki. Niistä tuli vain sellainen fiilis, että kyllä ne puuduttavat, jos ei ole "niiden tasolla" lukiessa. Jos nuortenkirjoja lähtee kahlaamaan jo kasvettuaan sen iän yli tai jos vaikeaselkoisempia ja radikaalimpia kirjoja lähtee kokeilemaan liian nuorena, ei lukukokemus voi olla hyvä. Nuo ikärajat ovat sitten kaikkien kohdalla erilaisia, joten ei sitä voi mennä myöskään sanomaan, missä vaiheessa on valmis millekin kirjalle. Itse yritin Silmarillionia 11-vuotiaana, ja minusta se oli niin tylsä, ettei mitään rajaa, mutta sitten tartuin siihen uudestaan 12-13-vuotiaana, ja sain sen hetkessä luettua, jäin niin koukkuun.

Ja sitten on myös sekin tosiasia, ettei kaikki kirjat sovi vain kaikille. Voisin puhua pitkään Tuntemattoman sotilaan, Parfyymin, Sofian maailman ja vaikka minkä muun puolesta, mutta jätän väliin, ja menen itse aiheeseen.

Minä tulin vihaiseksi lukiessani Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjaa. Monet kaverini pitävät sitä loistavana huumorina. Päätin tuossa viime kesänä kokeilla, mutta olin jo ensimmäisen luvun kohdalla kammottavan pahalla tuulella. Ehkä nuo kaverini eivät ole sellaisia tosikkoja kuten minä, ja osaavat nauraa tuollaiselle mustalle huumorille alkoholiongelmasta sun muusta (älkää ymmmärtäkö väärin, kyllä minä mustaakin huumoria arvostan), mutta minä en Juoppohullun päiväkirjalle pystynyt nauramaan. Kun samoista aiheesta lukee tositapahtumiin perustuvaa tarinaa (esim. William S. Burroughsin Nisti), täysin ilman huumoria, hyvin suoraan sanottuna, ei tuollainen naurata.

Poissa Nemorosa

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #44 : Syyskuu 13, 2007, 23:11:04 »
Tehän haukutte lyttyyn suurin piirtein kaikki kirjat mitä olen nuorempana lukenut; Replica, Sweet Valley High, Viisikot, Penny ja mikälie-koirajuttu(?), Melukylän lapset, Nummelan ponitalli (enkä todellakaan ole heppaihmisiä..) jne jne.. :) Oi oi.. Eiväthän ne nyt mitään kirjallisuushistorian aarteita ole, mutta silloin nuorempana ne olivat oikeasti tosi hyviä. Yksinkertainen, ja yleensä samanlainen juonihan niissä yleensä oli, mutta ei sitä nyt hirveän tanakkaa tekstiä olisi silloin jaksanut lukea. Jossain vaiheessa nuo Replicat alkoivat kyllä meikäläiselläkin tökkiä, kun tämä päähenkilö ei tuntunut vanhenevan ollenkaan vaan oli aina vaan 12-vuotias, vaikka kirjoja oli jo vaikka kuinka paljon. En ole kyllä edes lukenut kirjasarjaa loppuun, sillä taisin kasvaa sen vaiheen ohi. Ja jotkut noista K.A. Applegaten kirjoista olivat kyllä hiukan liikaa jopa meikäläisen mielikuvitukselle. En vain muista mikä sen kirjasarjan nimi oli, ehkä Everworld tai vastaava, mutta en tainnut lukea kuin ehkä ensimmäisen niistä..

En siis varsinaisesti vihaa mitään kirjoja, mutta jotkut ovat olleet lievästi sanottuna tylsiä tai sitten en vain ole tajunnut niitä. Varsinkin jotkut lukiossa luetut klassikot, joita pitäisi palvoa polvillaan, ovat olleet melkoisen puisevaa tekstiä. Yritin kovasti lukea joskus johonkin kirjallisuusportfolioon F.E.Sillanpään Ihmiset suviyössä-kirjaa, mutta en jaksanut lukea sitä kokonaan, vaikka se ei edes ole paksu kirja. Se oli jotenkin hirveän sekava ja pomppi paikasta toiseen ja sitten taas toiseen ja sitten olikin taas eilinen ja sama kohta kuvattiin jostain eri vinkkelistä ja minulla meni hermo. Muutenkin minua ärsyttävät sellaiset kirjat joita ei pysty lukemaan kuin ehkä kymmenen sivua päivässä ilman että aivot räjähtävät ylikuormituksesta tai että vaihtoehtoisesti nukahtaa istualleen. Minun mielestäni hyvän kirjan merkki on se, että sitä ei malttaisi laskea käsistään.

Miksi kirjojen lukemisen pitäisi yleensäkin olla niin hirveän vakavaa ja tylsää? Vain sen takia että vaikuttaisi älykkäämmältä ja hienostuneemmalta kuin onkaan? Mikseivät kaikki kirjat voisi olla yhtä hyviä kuin esim. potterit. :) Miksi ne olisivat yhtään se "vähemmän arvokkaita" tai "vähemmän kulturelleja" kuin jotkut (anteeksi) kuivat klassikot? Eivätkä siis läheskään kaikki ns. klassikot suinkaan ole huonoja, mutta joskus vaan tuntuu siltä, että voiko joku oikeasti tykätä tästä ja että onko tälle annettu joku arvostettu palkinto vain sen takia etteivät sen lukeneet viisaat ihmiset ole itsekkään tajunneet siitä mitään, ja haluavat vain esittää että ovat tajunneet ja että tavikset tuntisivat itsensä tyhmiksi yrittäessään tavata niitä..

Onko muuten joku lukenut Maarit Verrosen Pimeästä maasta-kirjaa? Siinä on melkoisen hämärä kirja, sen minä sanon. En minä sitäkään vihaa, koska luin sen loppuun asti, mutta se on kyllä meikäläisen listalla se kaikistä hämärin. Jollain tavalla ihan mielenkiintoinenkin kyllä ja jos siitä olisi jatko-osa voisin sen kyllä ehkä lukeakin.. Ehkä.
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 07, 2007, 14:21:23 kirjoittanut Nemorosa »

sirrrex

  • Ankeuttaja
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #45 : Syyskuu 22, 2007, 10:06:45 »
Yhtään
   -Hyihyihyihyi. Luin tämän kirjan aivan väkisin. Periaatteessa vihasin sitä, mutta samalla en vaan voinut jättää sitä kesken. Voin sanoa, että minua ahdisti ihan koko ajan, kun luin tätä. Koulussa eräs kirjastonhoitaja esitteli meille kirjoja, joita kannattaa lukea ja tämä oli yksi niistä. Tarina oli lievästi ilmaistuna minusta kamala.

Koraline
   -Sama juttu. En varsinaisesti vihaa, mutta en tykännytkään. Sama kirjastonhoitaja esitti myös tämän. Tämäkin kirja on todella ahdistava. Todella hyvin kirjoitettu, sitä en kiistä, mutta en tykännyt. En yhtään.

Sitten joitain hajannaisia painoksia sarjoista, kuten Replican viimeinen osa. -.-' Okei, se meni jo yli. (tiedän tämä on sanottu jo monta kertaa) Sarja oli aluksi ihan hyvä ja varsinkin pienempänä tykkäsin (aiemmat osat ovat oikeasti hyviä), mutta tuo viimeinen. Hyi. Siihen sanaan tiivistettynä.
 
Nummelan ponitallin uusimmat osat. Epäilyttävä sulhasmies vielä menee (okei, se on hyvä), mutta nämä muut uudemmat. Vanhemmat osat ovat loistavia, sitä en kiellä, mutta nämä uudemmat menevät selvästi huonompaan suuntaan.

Olisi varmaan paljon vielä listattavia, mutta nyt en saa päähän mitään. Lisäilen sitten vielä, jos muistan :3
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 22, 2007, 10:10:24 kirjoittanut sirrrex »

Poissa Sieppeli

  • Käppyrällä viihtyvä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tuhisija
  • Pottermore: ThornSky164
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #46 : Marraskuu 27, 2007, 08:12:38 »
Hui kauhistus, miten surkeiden sattumusten sarja on tippunut noinkin pohjalle.. Omasta mielestä se on yksi ainoista kirjoista mitä nykyään voin lukea. Tai siis luenhan minä aika paljon..

Tästä ei ainakaan ole kukaan maininnut Jennan maastoratsastus kirjoittanut Jouko Varonen (Entinen uskonnonope, voivoi) Ensiksikään, en ostanut tätä kirjaa, en lainannutkaan, en halunnut. Sattuipa niin mukavasti, että koulun kohtelian oppilas (minä) tervehdin kiltisti jokaista vastaan tulevaa opettajaa, ja siitäkös Jouko sitten innostui ja antoi kirjan minulle, kun "olin niin kohtelias". En pidä yhtään hevoskirjoista, sain tästäkin luettua pari sivua, ja lopetin. En vieläkään ymmärrä, miten näin tylsä kirja voi olla olemassa. Siinä mitä ehdin lukea, tyttö lähti kaverinsa kanssa ratsastamaan ja siihen se sitten jäikin. Kirjoitus tyyli on ärsyttävä ja kirjaimet ovat ärsyttävän isoja.
Kuulemma Joukon eräs kirja olisi ollut ehkä hyväkin, mutta sitä en ole päässyt lukemaan.
Even you can be happy once in a while. It won't kill you, but'yer face might crack if you smile, so be careful.

Vieläkö juonituttaa? Juonittelupelit Facebookissa

Poissa Azura

  • ENFJ
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • do not go gentle
    • parasomnia
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #47 : Helmikuu 12, 2008, 20:01:15 »
Sweet Valley Hight. Aivan sietämättömiä kirjoja, joissa joukko Mary Sueita hyppii jossain kaupungilla yömyöhään. Hyh, en viitsi edes puhua näistä.

Mosaiikkilintu. Päiv. Luin eteenpäin, en yhäkään pitänyt, hieman liian liioiteltua tekstiä, en ihan pitänyt tästä. Jotenkin tökkivää.

The Outsiders. Juu, päivitän. Minä vain en jotenkin pitänyt tästä kirjasta (saattaa kyllä johtua siitä että olenkin syntynyt 94), mutta minä en oikeasti älyä sitä miten niin monet tästä pitävät. Minä olen lukenut tämän englanniksi, käännöksen nimi on aivan kamala (josta ei voi syyttää muuta kuin suomentajaa), ja hahmot ovat suht. pelkkiä poikia. Joo, minä tiedän että te pidätte tästä, mutta mielestäni oli melko sietämätöntä tekstiä koko roska. Elokuva oli surkea.

Alex Rider & Stormbreaker - meidät PAKOTETTIIN lukemaan tämä, älkää vain ikinä lainatko, kirja on täyttä sontaa! Päähenkilö on mikäkin teini-ikäinen bodari, josta tulee yllättäen vakooja kun hänen vanhempansa ovat kuolleet ja hänen setänsä tapetaan. Nojoo, päähenkilö on Mary Sue. Selviää joka tilanteesta ilman naarmuja, esim. tämä meni romuttamolle, ja joutui romutettavan auton sisään, ja sekunnin ennen kuin auto joutuu puristimeen Alex loikkaa ulos takaluukusta ja pyöräilee rosvoja karkuun. Samainen poika pakenee myöhemmin myös moottoripyörän selässä ajelevia pahiksia joilla on liekinheittimet, ilman yhtäkään polttojälkeä. Nuo moottoripyöräpahiksetkin olivat parempia hahmoja kuin Alex. Älkää IKINÄ, IKINÄ lukeko tätä.
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 30, 2008, 13:01:07 kirjoittanut Azura »
"For if you're not afraid, how can you be really brave?"

- The Exploits of Moominpappa

Poissa Felis silvestris catus

  • Vuotislainen
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #48 : Helmikuu 14, 2008, 18:32:06 »
Yhtä asiaa en tajua - miksi monet ovat tähän topiciin vastanneet yksinkertaisesti "Hevoskirjat", eivätkä ole kertoneet esim. mitkä hevoskirjat, koska ei hevoskirjoissa kuten ei missään muussakaan genressä kaikki kirjat ole samanlaisia. En ole paljon kyseiseen kirjallisuudenlajiin tutustunut, mutta voin sanoa, että kaikki kirjat tuskin ovat samanlaisia.

Samaa ihmettelen. Niissä on kyllä paljon tusinatavaraa (missäpä kirjallisuuden lajissa, etenkin nuorille suunnatuissa, ei olisi?), mutta onhan hyviäkin olemassa. Tietysti jos hevoset aiheena ei niin hirveästi kiinnosta, niin ei varmaan hevoskirjat silloin miellytä, mutta eihän se tee kirjasta huonoa. Mielestäni Nan Ingerillä ja Marvi Jalolla ainakin oli joitakin oikeasti hyviä hevoskirjoja. Merja Jalon tuotanto taas: ne olivat hyviä silloin ala-asteella ja kun ei ollut vielä lukenut sarjoja niin pitkälle (eikä niin ollen ehtinyt tympiintyä itseään toistavaan kuvioon). Edelleen ne voivat olla ihan mukavia ajanvietekirjoja jos lainaa silloin tällöin yksittäisen kirjan. Todellakin nämä ovat sellaisia tiettyyn vaiheeseen sopivia kirjoja, jotka alkavat tuntua huonoilta kun on itse ohittanut sen vaiheen. Pysyvänä, selvänä miinuksena kylläkin on väkisin väännetty romantiikka.

Mielestäni Douglas Hillin Avaruuden vangit on huono kirja. Jouduin lukemaan sen joskus koulussa, ja voi sitä haukottelun määrää. Kiltisti kahlasin kirjan läpi, mutta missään vaiheessa en tajunnut mikä tässä pitäisi olla lukemisen arvoista. Luulin silloin että tämä johtui siitä etten pidä scifistä saati ymmärrä sitä, mutta sittemmin huomasin että ei se näin menekään kaiken scifin kohdalla. Juonikuvio ja Klydorin planeetta asujaimistoineen tuntuivat teennäisiltä ja väkinäisesti kehitetyiltä.

Poissa parma

  • The Demented One
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Putoamista tyylillä
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #49 : Helmikuu 14, 2008, 19:54:48 »
Mosaiikkilintu. Voitin tämän jostain kisasta kerran, ja luettuani sivun, lopetin. Ihan totaalista kakkaa koko teksti, joku hitsin neniäinen, WTF...
Hmm, voisin ymmärtää kantasi jos olisit lukenut koko kirjan, mutta pelkän yhden sivun perusteella tuskin voit sanoa kirjaa huonoksi, vai? :)

Mietitäänpä... Itselleni tulee heti mieleen se joku ranskalaisen tytön kirja, en todellakaan muista nimeä, mutta sinä oli muistaakseni kolme tyttöä joilla kaikilla oli sellainen "maaginen" tms. kivi. Ja sitten nämä tytöt tekivät jotain kohtalokasta - pelastivat jonkun maailman tai jotain, en ihan muista. Sain kirjan muistaakseni joskus 11 - 12 vuotiaana, ja aluksi tietysti pidin siitä hurjasti. Mutta sitten vuoden tai parin päästä kun opin katsomaan asioita vähän uudelta kantilta, tajusin että sehän on kamalin kirja minkä olen ikinä lukenut. Ihmettelen vieläkin, että miten ihmeessä se on edes päässyt läpi kustantamossa! Pakosti on täytynyt olla jotain suhteita - tai sitten tämä nuori tyttö vain sattui olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Miksikö en pidä? Kliseisyys voisi olla yksi syy, mutta tämä vain oli yksinkertaisesti huono. En tiedä mikä siitä teki niin huonon - ehkä se, että olen lukenut liian monta samanlaista tekstiä, ja tuo kirja noudattaa niiden kaavaa ihan liian radikaalisti. Se on kuulemma fantasiakirja, mutta luokittelisin sen enneminkin satukirjaksi - siinä pelkästään kerrotaan mitä tapahtuu, minne mennään, johdatetaan juonta eteenpäin, mutta unohdetaan se kuuluisa kuvailu. Minä vain en löytänyt siitä mitään hyvää, en sitten mitään. Minä oikeasti olin jo tavallaan lukenut sen saman tarinan liian monta kertaa, mutta eri sanoilla ja eri kirjoittalta.

//
Lainaus
Ahiahihii, Ennuskivien mahti! Mix kaikki niinq pilkkaa sitä ihan koko ajan, must se oli ihan best!!
No niin justiinsa, sehän se :)
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 23, 2008, 19:25:17 kirjoittanut parma »
Tie Miehen Sydämeen Käy Kairon Kautta
Niin kauan kuin kuulen lokkien kiljunnan,
tiedän olevani elossa.

Ravenmind

  • Ankeuttaja
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #50 : Huhtikuu 21, 2008, 19:59:30 »
Mietitäänpä... Itselleni tulee heti mieleen se joku ranskalaisen tytön kirja, en todellakaan muista nimeä, mutta sinä oli muistaakseni kolme tyttöä joilla kaikilla oli sellainen "maaginen" tms. kivi. Ja sitten nämä tytöt tekivät jotain kohtalokasta - pelastivat jonkun maailman tai jotain, en ihan muista.

Ahiahihii, Ennuskivien mahti! Mix kaikki niinq pilkkaa sitä ihan koko ajan, must se oli ihan best!!

...

Not. :P

Se oli tosiaan jotain melko järkyttävää. Julkaisuperusteena tietenkin se, että fantasia oli(/on) kovassa nosteessa ja kirjoittaja yksitoistavuotias. Ei se silti oikeuta ihan noin karmean scheissen julkaisemista, että kirjoittaa hyvin ikäisekseen, ellei osaa kirjoittaa edes vähän omaperäisesti. Surullista, etenkin kun tietää ihmisiä joissa oikeasti olisi ainesta luoda vaikka koko fantasiakirjallisuuden määritelmä uusiksi jos siltä tuntuisi, mutta joiden kirjoja ei ikinä julkaista koska ne eivät välttämättä myisi heti kuin häkä. Ja sitten törmää kirjakaupassa tuollaisiin vaaleanpunakantisiin... öh, juttuihin (en mielellään tahtoisi kutsua sitä kirjaksi), joiden henkilö- ja juonikuvioiden kartoittamiseksi tarvittaisiin kokonaan uusi sana - Dragonlancet on kliseisiä, ei samaa ilmaisua voi käyttää tähän!
Toinen samassa sarjassa painiva kirjakustantajien erinomainen sankariteko on Chitra Banerjee Divakarunin (myös kovin vaaleanpunainen) Hopealaakson salaisuus. Argh. Minä en vain pystynyt lukemaan sitä loppuun, vaikka pääsinkin melko lähelle. Mitenköhän tämän tiivistäisi? Ai: köyhä intialaispoika on tekemässä työtä saadakseen köyhälle perheelleen rahaa. Eräänä päivänä, kas kummaa, hän törmää sattumalta vanhaan, pitkäpartaiseen mieheen. Ei, kaikkien suureksi yllätykseksi tässäkään kirjassa mies ei ole esimerkiksi sairas pedofiili eikä edes tavallinen, tylsä kadunlakaisija. Ehei. Mies on - omg!!!1!! - velho! Ja mitä ihmettä? Hän antaa pojalle Tehtävän! Pojan on kuljetettava teh über1337magickal-mystical-oh-so-powerful kotilonkuori mystiseen, salaiseen paikkaan nimeltä Hopealaakso. Ja jotta tämä kirjailijan kiistaton, ketään plagioimaton nerous saavuttaisi huippunsa, yrittää kotiloa saada myös ilkeä, äärimmäisen synkkä ja paha pahis, joka missään nimessä ei omaa muita luonteenpiirteitä kuin Pahuuden (miksi suotta?). Niin, ja sitten matkalla on tietysti myös suunnilleen pojan ikäinen tyttö, jolla on tulinen sielu ja luja tahdonvoima ja joka ehdottomasti auttaa poikaa kaikessa mitä matka eteen tuo, koska daa, ne on niinku ystäviä (oliko sillä tytöllä muuten vielä joku näätä tai muu eläin mukanaan?).
UNNNNNNNNNNNGH.

Taidan jättää Eragonin ystävällismielisen kritisoinnin väliin tällä kertaa, tai saan syytteet vähintäänkin törkeästä kunnianloukkauksesta. Tai vaihtoehtoisesti kuristan jonkun mainituista "kirjailijoista" hitaasti ja tuskallisesti.

Äh. Anteeksi. Ihan oikeasti. Minä vain tulen aina äärimmäisen pahalle tuulelle kun muistelen näitä lukukokemuksia. Onhan se totta, että ihmiset kokevat eri kirjat eri tavalla, enkä tahdo loukata kenenkään mielipiteitä, vaikka omani toinkin esille ehkä vähän turhan tarkasti. Eh.

*Pitäytyy tällä hetkellä kirjassa Miss Smilla's Feeling for Snow*

Poissa nuppunenäliina

  • Innollinen
  • Vuotislainen
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #51 : Huhtikuu 24, 2008, 23:27:17 »
Ihanaa löytää edes joku negatiivisiin asioihin keskittyvä ketju!

Sofian maailma on oma ykkösinhokkini.

Harvoja kirjoja olen jättänyt kesken, enkä siis tätäkään, mutta mieli teki ja monta kertaa. Uskomattominta hölynpölyä, mihin olen törmännyt ja kun tähän vielä lisätään kirjaa ympäröivä uskomaton hypetys, olen ihan pihalla.
Tarina sinänsä on ihan hauska ja viihdyttävä, mutta joka toiseen lukuun on ympätty noin viisi koulukirjan sivua kuivaa tekstiä, joita ei mitenkään voi omaksua yhdellä, kahdella tai kolmellakaan lukukerralla. Kuka voi oikeasti innoissaan lukea vaikeaselkoista koulukirjaa viihteenä?
Mielestäni mielenkiintoinen romaani ja tietokirjat on pidettävä erillään. Inhoan tuputtamista ja salakähmäisyyttä ja tuntui kuin Sofian maailmalla yritettäisiin tuputtaa viisautta nuorten päähän muka salaa ja puettuna kivaan muotoon. Vähän sama kuin laittaisi Salkkarihahmot näyttelemään historiaa televisioon, "kyllä ne nuoret tästä oppii, mut ei tajua sitä, heh huomaamatta".
Tykkään lukea kirjan kerralla loppuun, suhteellisen nopeasti, mutta tämän kanssa se ei onnistu mitenkään. Tuntui kuin olisi Tolstoita kahlannut. Kai pitäisi vain myöntää, että olen vielä 22-vuotiaanakin eli kai sitten lopun elämääni liian tyhmä ymmärtämään näitä "klassikoita" ja muita viisauksia.

Eniten ärsyttää se, että joidenkin mielestä Sofian maailma on ihan oikeasti hyvä kirja ja että sen lukeminen ja ymmärtäminen toisi jonkun kummallisen sädekehän pään päälle; suuri filosofinen sivistys ja laakeriseppeleet laskeutuvat mustiksi värjätyille hippikiharoille ja se lävistetty naama vääntyy tiedostavuuden autuaaseen hymyyn, niin, että kolmas kielikorukin välähtää ymmärryksen auringossa... Ah, tuota nuoruuden ylväyttä ja uhmaa.
Sitten sitä ollaan olevinaan niin viisaita, niin viisaita ja siteerataan niitä juttuja.

Lukekaa kiinnostavien filosofien oikeita teoksia erikseen ja viihdettä erikseen.
Ei peruspuuro muutu mannaksi, vaikka siihen miten heittelisi hillosilmiä päälle.
Miksi? Miksi ei?

Lucienne

  • Ankeuttaja
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #52 : Kesäkuu 09, 2008, 01:01:57 »
Oi, rakastan kirjoja, mutta rakastan myös haukkua niitä. Olen äärimmäisen nirso kirjojen suhteen ja jätän kaikki vähänkin tylsät opukset kesken muutaman sivun jälkeen. Ei ole kuitenkaan kovin monta kirjaa, jotka muistaisin erityisen kamalina, mutta luettelenpa ne, jotka ovat jääneet mieleen.

Juhani Peltosen Elmo oli jotain niin sanoinkuvaamattoman kauheaa, että tekisi mieli itkeä. Tämä kirja pakotettiin lukemaan kasiluokalla koulussa, enkä todellakaan enää koskisi pitkällä tikullakaan. Yleensä olen hyvin nopea lukija, mutta tähän kirjaan onnistuin tuhraamaan koko sen kaksi kuukautta, mikä lukuaikana oli. Enkä loppujenlopuksi edes lukenut ihan kaikkea, vaan skippasin muutamia lukuja lopusta. En vain tajunnut koko kirjan ideaa. Opus siis kertoo Elmosta, joka on mahtava urheilusankari ja kaikkien ihailema outouden huipentuma. Koko kirjahan nyt on suunnilleen tällaista tekstiä:" Ja kun matkaa maaliin oli vielä 200 kilometriä, Elmo päätti ottaa pienet torkut, sillä häntä väsytti niin kovin. Herättyään Elmo pisti pikavaihteen päälle ja porhalsi voittajana maaliin." Loppukin oli niin järkyttävä, ettei siinä voinut kuin puistella päätään. Pelkkä kirjan ajatteleminen saa agressiot nousemaan pintaan.

Dostonjevskin Karamazovin veljekset ansaitsisi palkinnon maailman sekavimmasta kirjasta. Kun opusta alkaa lukea, saa ensimmäisenä eteensä satasivuisen sukuselvityksen. "Pjotr Ivanovilla oli yksi poika, jota kutsuttiin perhepiirissä Antoniksi, mutta yleensä häntä kutsuttin Anton plääpläääphölönhölön Ivanoviksi. Hänellä taas oli viisi lasta, joista nuorimman vaimon sisar oli nimeltään..." En pysynyt mukana kahta sivua enempää ennen kuin nimet ja sukulaisuussuhteet sekoittuivat päässäni täysin.


Poissa Blizzard

  • Untitled
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #53 : Kesäkuu 09, 2008, 15:15:19 »
Eragon Kuinkakohan monta saippuasarjaa tämänkin tekijä on katsonut? Päähenkilö seikkailee kummallisessa fantasiamaailmassa, hankkii itselleen lohikäärmeen, on kaikkein taitavin kaikessa, taistelee varsin Tolkienmaisissa taisteluissa ja saa selville, että, yllätys yllätys, kaikkein suurin pahis onkin hänen isänsä! Ja että hänellä on veli! Kaiken huipuksi kirjailijalla on varsin ärsyttävä tapa kertoa kaikki mittayksiköt epämääräisen tarkasti. Esimerkkejä: rubiini oli pienen kananmunan kokoinen, matkaa jonnekin tärkeään paikkaan oli 8,5 kilometriä. Vaikutteita saa muilta kirjailijoilta ottaa, mutta joku raja sillekin. Tolkien ja saippua eivät kuulu samaan lauseeseen.

Remnants K.A. Applegaten scifisarja, joka alkoi melko hyvin, mutta on sen jälkeen luisunut pelkkää alamäkeä. Varsin epäonniset maailmanlopusta pelastuneet seikkailevat niin avaruudessa kuin ex-kotiplaneetallakin, tappavat toisiaan, kuolevat, mutantoituvat... Lisätään sekaan vielä muutama suhdesoppa, niin sarja on valmis. Raajat irtoilevat melko vauhdikkaaseen tahtiin, ja jos kirjoja lukee useamman peräkkäin, alkaa ällöttää. (Aivan, olen lukenut näitä suurinpiirtein 15. Pakko se on tuntea moitittavansa).
"Falling is just like flying... except there's a more permanent destination"

Poissa Chrystal

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #54 : Kesäkuu 09, 2008, 19:48:41 »
Nauroin aika paljon tätä topicia lukiessa, kun kirjat oli haukuttu jo niin lyttyyn. Lisäksi minun on pakko lainata kyseisiä kirjoja, varsinkin Sweet Valley Hightin, jotta älyäisin miksi niitä haukutaan. Sofian maailmasta puhumattakaan.
Goosebumbsien loput ovat niin typeriä, samoin The Nightmare roomin.
Sen K.A Applegraten kirjoista en pidä, kun ne ovat niin tylsiä. Samoin scifi ylipäänsä..
Pirates of the Caribbean-elokuvat ovat ihan hyviä, mutta kirjoista en erityisemmin pidä.
Joku Kuoleman kello lyö tai jotain sen suuntaista jäi kesken, koska se oli niin tylsä.
Inhoan Emanueleita. (Samoilta kirjailijoilta kjuin Bertin päiväkirjat tms.) Ällöttäviä kirjoja. Kaikki niitä lukeneet tietävät mistä puhun..
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 28, 2009, 19:44:05 kirjoittanut Chrystal »
"Ron kuule, sinä tiedät vallan mainiosti, että Harryn ja minut kasvattivat jästit!" Hermione sanoi. "Me ei kuultu lapsina tuollaisia satuja, me kuultiin Lumikki ja seitsemän kääpiötä ja Tuhkimo-"
"Mikä se on, joku sairausko?"
-Harry Potter ja Kuoleman varjelukset

Pessi

  • Ankeuttaja
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #55 : Kesäkuu 13, 2008, 12:36:00 »
Kun enkelit katsovat muualle
Taas niitä kirjoja, jotka olisivat saattaneet olla hyviä jonkun toisen kirjoittamina. Juoni on kulutettu loppuun (Yksi tyyppi on aivan mielettömän ihastunut toiseen tyyppiin, mutta ajattelee ettei se tyyppi voi tykätä hänestä. Ja hupsista keikkaa! Se toinen tyyppi onkin aivan uskomattoman rakastunut siihen ekaan tyyppiin, muttei usko tämän voivan tykätä hänestä.) , eikä sitä ole onnistuttu peittelemään edes mielenkiintoisilla päähenkilöillä. Päin vastoin, allekirjoittanut onnistui saamaan suuren inhotusreaktion niihin kahteen Mary Suen kuvatukseen.

Poissa Loi

  • Vihdoin Voldemortin voittanut
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Kuka mitä häh?
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #56 : Kesäkuu 13, 2008, 13:16:25 »
Lainaus
Dostonjevskin Karamazovin veljekset ansaitsisi palkinnon maailman sekavimmasta kirjasta.

Ei se minun mielestäni ole kauhean sekava, mutta voi olla, että koska minä vaan yksinkertaisesti rakastuin siihen, ohitin kaiken sen, mitä en ymmärtänyt. ;) Sen voi olla kyllä sanoa, että venäläiset klassikot sisältävät paljon tekstinpätkiä ja kohtauksia, jotka eivät tunnu palvelevan mitään muuta tarkoitusta kuin sitä, että kirjailija on eksynyt filosofoimaan jotakin asiaa. :D Mutta toisaalta, onko Karamazovissa oikeastaan joku selkeä juonikin? Mua aina huvittaa lukea takakansista kuvausta, jonka mukaan kyseessä olisi rikosromaani. Piemminkin Karamazovin veljekset on psykologinen kuvaus ja sitä lukiessa huomaa, että vaikka ajat muuttuvat, ihmisen mieli ei erityisesti muutu.

Täällä on haukuttu järjestään kaikki klassikot tylsiksi. Monet niistä tosiaankin ovat nykymittapuulla tylsiä, koska nykykirjallisuus suosii kompaktia muotoa, tehokkuutta kerronnassa ja vähemmän rönsyilyjä. Sitä paitsi nykykirjallisuuteen verrattuna klassikot alkavat usein selityksillä taustoista. Siitä huolimatta kaikki klassikot, jotka olen lopulta saanut kahlattua läpi, ovat sisältäneet jotain sellaista, minkä kautta niiden klassikkostatuksen ymmärtää eli kyse ei ole pelkästään hypetyksestä.

Minä kyllä arvostan lukukokemuksessa nimenomaan viihteellisyyttä ja viihteellisyydellä tässä tapauksessa tarkoitan lukijan viihtyvyyttä, sitä että lukija saa irti jotain ja tykkää lukemisestaan. En arvosta yhtäkään kirjaa pelkän statuksen takia, jos lukeminen on ollut kuin tervanjuontia enkä ollenkaan ole sitä mieltä, että lukemisen pitäisi olla vaikeaa, ellei satu juuri pitämään ja viihtymään sellaisessa lukemisessa. Itse nautin helppolukuisuudesta.

Kirjan inhoaminen on vähän liian voimakas sana, mutta viimeisimmäksi minulle tulee mieleen Dean R. Koontzin Näkijä. Se oli jännäri ja periaatteessa ihan viihdyttävä ja iljettävä (hyvä elementti lajityypin kirjallisuudessa eli trillereissä ja kauhujutuissa), mutta koko ajan olisi kaivannut jotain lisää syvyyttä kerrontaan ja hahmoihin ja loppu oli ennalta arvattava. Kaikissa kirjoissa se ei haittaa, mutta tuossa se haittasi.
Toisin sanoen Vuoden Voldemort 2009 - kiitos äänensä antaneille. :)

Tapiirirakkautta

Poissa Minedin

  • Otusmainen otus
  • Vuotislainen
  • Ufo
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #57 : Kesäkuu 20, 2008, 16:59:37 »
Kun näin tämän ketjun, ajattelin tietenkin, että tulen tänne jotain sönköttämään Taru sormusten herrasta:n huonoudesta. Luulin olevani täällä maailmankolkassa ainoa, joka vihaa sitä. Ja taisin pikkuisen erehtyä, koska puolet porukasta täällä on nimennyt sen inhokkikirjakseen. Minusta itse asiassa se idea on siinä hyvä, mutta se on kirjoitettu huonosti. Liian yksityiskohtainen, tylsä, jotain. Pidän niistä leffoista todella paljon, melkein ainoita kirjoja, joista tehty leffa on parempi kuin kirja. Ja itse asiassa on pakko tunnustaa, etten ole lukenut vasta kuin 500 sivua kirjasta, eli en periaatteessa voisi arvostella sitä, mutta olen mielestäni saanut jo ihan tarpeeksi kattavan kuvan opuksesta. (Ja kyllä, aion lukea sen loppuun vaikka se nyt tuskaa tekisikin, haluan vain olla lukenut sen.)
 TSH:n kanssa samassa pyörii Tolkienin Hobitti, jota en ole edes lukenut (kuin vain jotain sata sivua), mutta serkkuni kuvasi kirjaa näin: 50 ekaa sivua kerrotaan mitä ne kääpiöt vai mitä olikaan söi. Juuri sellaista Tolkien-kuvailua, josta en pidä.
 Narnia on vähän samantapainen kuin Taru sormusten herrasta: ärsyttävästi kirjoitettu, mutta ihana tarina. Narnian kirjoittaja kirjoitti (muistaakseni) jotain tähän tyyliin: Ja mehän tiedämme, että noin ei voi tapahtua.. Tai jotain siihen tyyliin, eli välillä yksikön ja monikon ensimmäisessä persoonassa ja muulloin yksikön kolmannessa. Jotenkin sillä lailla, enkä pitänyt siitä yhtään. Mutta juoni oli ihana, ja leffaan ihastuin. Loistavasti toteutettu.
 Ja sen verran ennuskivien mahdista, että siitä en ollenkaan pitänyt. Minäkin mietin, että onkohan se julkaistu vain sen takia, että kirjailija oli joku 12-vuotias sen kirjoittaessaan, ja hänellä on ollut jotain tuttuja, joiden avulla hän on saanut sen julkaistua. Itse tartuin siihen kun kaksi luokkalaistani pitivät siitä kirjaesittelyn ja kehuivat sitä. Lukiessani tulin siihen tulokseen, että he eivät vain kehdanneet haukkua sitä opettajan kuullen.
 Vielä Maameren velhosta: Minusta tuntuu, että se kirja on justiin sellainen, että on yritetty keksiä joku oma fantasiamaailma vaivoin ja tehty sinne sankari josta tulee velho ja blaa blaa. Tämä piti lukea koulussa ja siitä piti tehdä kirja-arvostelu. Puolet luokasta ei edes lukenut sitä vaan luki lyhennelmän netistä, koska oli niin kuivaa luettavaa.
C:

Poissa Ooka

  • Siivet kantapäissä -liitelijä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pilvilinnan kuningas
    • Tuliaavikko
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #58 : Kesäkuu 21, 2008, 03:40:11 »
Kaikkein karmein ja tylsin ja ennalta-ar vattavin kirja ikinä on septimus heap kirjat.. niitä olen yrittänyt lukea, mutta plaah... :D
mjaa, eli aivan liian ennalta-arvattavia.. tiesin heti kuka on kukin ja miten homma toimii.. alkoi ärsyttää se -.-' onkohan vielä joku, mitä en ole jaksanut lukea loppuun? hmm.. Kun ensimmäisen kerran yritin lukea Abarattia, Kultaista kompassia ja Narrin matkaa en pystynyt lukemaan niitä edes puoleen väliin, en itse asiassa edes ensimmäistä lukua saanut loppuun :'DD

muutaman vuoden kuluttua sain luettua ne, hyvä ovat kaikki.. Olin vain liian nuori :DD

he! yksi kirja jota en ole saanut luettua.. joku zamonia sarjaan lukeutuva hukkateillä homma, en millään muista sen nimeä o.O

siinäs ne, pitäisi varmaan nukkumaan mennä... offff :D
Do the impossible, see the invisible.
ROW ROW FIGHT DA POWER!
Touch the untouchable, break the unbreakable.
ROW ROW FIGHT DA POWER!

Poissa motiivi

  • Hippi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #59 : Heinäkuu 03, 2008, 17:26:54 »
Täällä on kyllä mainittu vaikka mitä Merja Jalon heppakirjoja (joita muuten inhoan yli kaiken ja suosittelen mieluummin Marvi Jaloa nuoremmille lukijoille), Neiti Etsiviä, R.L. Stinea, Replicaa, Mystery Clubia ja vaikka mitä lapsuudensuosikkejani, mutta ymmärrän sen kyllä sataprosenttisesti. Koen, että ne on tarkoitettu lähinnä lasten viihteeksi. Sitä en kyllä silti käsitä, miten niin itseään toistavia kirjoja ylipäätään voi jaksaa kirjoittaa. Tarkoituksella?

Lainaus
Aloitetaan Ajan pyörästä. Se on suuri esimerkki minun mielestä tusinafantasiasta. Mikään ei kuulosta pahemmalta kuin fantasiakirjasarja, jossa on yli 20 osaa ja se alkaa kylästä, jossa on nuorukainen ja sitten hän päätyy suuriin seikkailuihin ja hänestä tulee sankari..."
Allekirjoitan. :E Melkoista skebeliä. Itse kyllä pääsin vähän pidemmälle, toisen kirjan puoliväliin, enkä voi mitenkään väittää vakuuttuneeni.
Toinen fantasiakirjailija, johon suhtaudun aika lailla kynsin hampain, on David Eddings. Althaluksessa oli muutamia hyviä ideoita (jumalat, kirjat...) ja ihan mukava henkilökaarti (joka ei kyllä ulottunut pintaa syvemmälle, mutaa olis vaan paljastunut jos olisi pintaa raaputtaa jaksanut. Myöskin kaikki satunnaiset sivuhahmot olivat luonteenpiirteiltään täysin identtisiä.), mutta se oli uskomattoman pitkitetty. Jos jotain inhoan, niin pitkitettyjä kirjoja! En kyllä Eddingsiin enää uskoakseni aio tarttua, kun olen kuullut vähän tuosta, että hän toistaisi itseään hiukan, ellei enemmänkin...

Haluaisin kuitenkin kiinnittää huomion sellaiseen kirjaan kuin Kira Poutasen Katso minua!. Kliseinen, tekotaiteellinen, rönsyilevä kirjoitustyyli, kerrassaan olematon juoni, hektisen, raastavan tunnelman tavoittelu... ei, ei, EI. Kerrassaan epäonnistunut ja teennäinen kirja. Pari kertaa lensikin kirja kaaressa nurkkaan, kirjoitustyyli ei ole koskaan aiemmin tehnyt minua niin vihaiseksi. D:

Niin ja tosiaan, Anna-kirjat! Tyttömäinen hömpötys ja lässytys aiheuttivat lähinnä orastavia oksennusreaktioita, vaikka minun olisi varmaankin pitänyt niiden seurauksena a) lumoutua ja alkaa miettimään oman sieluni väriä tai b) lähteä poimimaan kukkia kedolta.

Kaikkien vihaamassa R.L. Stinessa on se näppärä puoli, että yhden kirjan lukemiseen menee sellaiset kolme neljännestuntia. Jos haluaa jotain mukaansatempaavaa, humoristista (itseään toistavuuden bongailu on paras huumoria) luettavaa 45 minuutin bussimatkalle, niin lainatkaa vaikka Kamala kamera.
So one by one by one, they devour, consume, and disperse
And rapidly, rapidly… they fall
Drown in pleasure and die in a dream

Poissa Kerberos

  • Ylimääräinen pää
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Life sucs and then you die.
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #60 : Heinäkuu 03, 2008, 18:53:13 »
Olen aika nirso kirjojen suhteen, minulle käy kauhean usein niin, että jätän kirjan kesken, vaikkei se olisikaan mitään sontaa. Näin on käynyt esim. joidenkin Agatha Christien kirjojen kanssa: ne on oikeastaan aika hyviä, mutta minun makuuni vain jotenkin niiiin kuivia. Syyllinen ei koskaan ole se, jota kaikki olettavat, ja alussa menee hirveän kauan, ennen kun pää-tyyppi (Marple-täti tai Poirotti-setä) ilmestyy... Booringg!!
 Oikeasti huonoja kirjoja olen loppujen lopuksi lukenut aika vähän, mutta esimerkiksi Bertin päiväkirja ja Kapteeni sinikarhun ##ja puoli elämää (en siis muista kuinka monta niitä elämiä oli) kuuluvat ehdottomasti siihen kastiin. 
 Bertin päiväkirja siksi, että... Äh, en tiedä. Se (tai ne) nyt vaan on niin huono. Pervoa pikkupoikien lukemista sanon minä. "Jouduin" lukemaan yhden sellaisen, kun äikänope pisti jälki-istuntoon (Olin lukenut tunnilla Potteria useista varoituksista huolimatta) ja rangaistukseksi minut tungettiin pieneen kirjahyllyillä vuorattuun huoneeseen puoleksitoista tunniksi ('Ota sieltä joku kirja ja lue. Ja anna se sun oma kirja vaikka mulle siks' aikaa...') Raakaa...
 Sitä kapteeni sinikarhua en edes lukenut. Luin ekan sivun: huono. Selailin vähän ja luin sieltä täältä: huono. Viskasin pahvilaatikkoon, johon tulee kaikkea sellaista millä en tee mitään.
Loma on sitä, ettei ole mitään tekemistä, ja siihen on aikaa koko päivä.

Poissa Kutale

  • live like horses
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • last.fm
  • Pottermore: WolfEcho8
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #61 : Heinäkuu 11, 2008, 19:39:46 »
En ole törmännyt huonoihin kirjoihin kovin usein, enkä oikeastaan ollenkaan ennen tätä kouluvuotta. Ensimmäinen kirja, joka pakotettiin lukemaan, oli Me kolme ja jengi. Teksti oli niin tylsää, että olisin varmasti jättänyt kirjan kesken jos olisin voinut. Jostain syystä (?) minua ei vaan kiinnostanut 'snobbarien ja rasvisten' väliset jengitappelut. Muutenkin kirja oli jotenkin sekava ja vaikeaselkoinen.
Toinen, josta en pitänyt, oli Ilkka Remeksen Piraatit. Sen lukeminen oli pakkopullaa, etenkin kun en ole koskaan pitänyt dekkareista/rikosjutuista. Kirja eteni välillä tosi hitaasti, ja sitten yhtäkkiä pompattiin toiseen kertojaan, eikä sitä aina ehtinyt edes tajuta. Henkilöitä oli todella paljon, ja useimmilla oli pitkät ja vaikeasti muistettavat nimet, joka teki lukemisesta vielä hankalampaa. Pahinta oli kuitenkin, kun kirjassa käytettiin välillä laivasanastoa, jolloin ei ymmärtänyt mistä kirjassa puhuttiin. Kirjaan ei jäänyt missään vaiheessa koukkuun, eikä sitä olisi edes jaksanut alkaa lukemaan.
Tämän takia olen päättänyt jatkossa pysyä kaukana S.E. Hintonin ja Ilkka Remeksen kirjoista, vaikka enhän minä tiedä millaisia heidän muut kirjansa ovat. Ei vaan voi yhtään kiinnostaa, jos muut kirjat ovatkin samantapaisia kuin nuo.

Bertin päiväkirjat ovat myös yksi pohjanoteeraus. Pervoa pikkupoikien lukemista tosiaan, niinkuin Kerberos sanoi. Niissä ei ole mitään varsinaista juonta, puidaan vaan niitä Bertin 'vakavia' ongelmia.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 11, 2008, 19:43:10 kirjoittanut Kutale »
imagine none of this is real

Poissa Da Kin

  • Overdrive
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Guns N' Fuckin' Roses!
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #62 : Heinäkuu 20, 2008, 13:04:56 »
Ursula K Le Guinin maameri trilogia on varsin loistavaa luettavaa ja nämä kirjathan on tehty 70 luvulla.

Mutta sitten kyseinen kirjailija päätti jatkaa tarinaansa varmaankin raapulan takia tai jtn, ja näin syntyi 90 luvun alssa yksi raivostuttavimmista kirjoista jota tiedän 4 osa sarjalle nimeltään Tehanu, joka sitten oli aivan surkea, mutta luin kuitenkin
loppuun.
Ja sitten 10 vuotta myöhemmin hän julkaisee novelli kokoelma joka niinikään sijoittuu samaan maailmaan mutta on taas vaihteeksi aivan surkea pitkäveteisyydessään ja siirappisuudessaan.
 Samana vuonna ilmestyy vielä kuudes kirja nimeltään Toinen tuuli.

Tämän kohdalla olin jo menettänyt toivoni saada 3 ensimmäisen kirjan tasoista luettavaa ja jätin sen kesken. On kai olemassa myös kirja nro 7 mutta en ole vaivautunut ostamaan sitä aiempien pettymysten tähden

Siis alkuperäinen Trilogia oli aivan matava kaikessa omaperäisyydessään ja kokeellisuudessaan,
Mutta sitten nuo 4 sen jälkeitä kirjaa hyödyntävät vain vanhaa menestys konseptia mielestäni varsin heikosti. 4 viimeisintä kirjaa kertovat lähinnä
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Siis tappavan tylsää luettavaa ainakin omasta mielestäni.
Ei lopu täältä polle ei amfetamiini, täältä kukkaloistosta amsterdamin, ojat pullollaan pitkätukkiaan antaa kaikkien kukkien kukkia vaan..

Poissa Snowrose

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #63 : Heinäkuu 23, 2008, 23:02:05 »
En nyt varsinaisesti inhoa mitään kirjaa(liian vahva ilmaus) eikä minulta koskaan ole jäänyt yksikään kirja kesken, mutta jotkut kirjat vaan ovat ihan kuolettavan ja/tai outoja. Ykkösinhokkini on kuitenkin Dan Brownin kirjat Da Vinci -koodi, Enkelit ja demonit ja Meteoriitti. Kaikki kolme kirjoitettu tasan samalla juonikuviolla, vain henkilöiden nimet ja tapahtumapaikka vaihdettu. Päähenkilö on joku Supermies, joka ei nuku koskaan, ratkaisee kaikki arvoitukset yms. Lopun "yllättävät" käänteet eivät myöskään ole niin kovin yllättäviä. Aihe tosin oli kiinnostava, siksihän kirjat alunperin luinkin. Ja joku toinen kirjailija olisi varmaan saanut paljonkin irti. Nyt vaikutti siltä, että Brown on jo etukäteen ajatellut mahdollista elokuvan käsikirjoitusta ja kirjoittanut kirjasta ikäänkuin action-elokuvan.

Narnian tarinat on toinen kirjasarja, joka on mielestäni uskomattoman typerä. Sain mokoman kirjan laihjaksi, kun sukulaiset tietävät että tykkään fantasiasta. Olin myös lukenut paljon ylistäviä arvosteluja, joten pettymys oli suuri kun kahlasin kirjasarjan läpi. Koko kirja on jotenkin kirjoitettu ihan pienille lapsille ja on ärsyttävä moralisoija. Jatkuvasti saarnataan hyvästä ja pahasta ja blaablaablaa. Tylsempää kirjaa saa hakea. Kaikki hahmot ovat myös paperin ohuita, paitsi ehkä se ihmiset ja vuohen risteymä. Tiesin kyllä valmiiksi, että Narnia n tarkoituksella kirjoitettu "lasten raamatuksi", mutta silti se oli ärsyttävää. Lewis taitaa pitää lapsia idiootteina. Koska jokainen, joka on joskus kuullut muutamankin raamatun sadun tajuaa heti mistä on kyse.

Nummelan ponitallista sen verran, että en ihan tajua kaikkia näitä haukkuja. Koska tottakai ne alkavat tuntua huonoilta kun niiden ohitse kasvaa. Mutta kyllä minäkin muistan, kun olin vielä ala-asteella ja kaikki luimme niitä ihan innoissaan. Eihän nyt voi olettaa, että pienet lapset jaksavat lukea kovin monimutkaista juonta tai monikerroksista tarinaa oikuttelevilla hahmoilla. Nummelat ovat juuri sopivaa juettavaa pienille heppatytöille, jotka eivät vielä käy ratsastamassa. Mutta heti kun alkaa edes käydä tallilla, alkavat kirjat menettää hohtoaan.
Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle.
-Tommy Tabermann

Poissa Nadia

  • mastermind
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #64 : Elokuu 12, 2008, 20:57:58 »
Universumin Tomu-trilogia Kuolin tylsyyteen jo ensimmäisellä sivulla, tätä ikävystyttävämpää kirjaa ei voi ollakaan! Sietämätöntä jauhamista, surkea juoni, teksti kuin raamatussa. Arh, inhoan koko sarjaa, vaikka ensimmäisen kirjan vasta luin. Aioin ostaa enemmän näitä kirjoja kerralla kirjakaupasta, mutta onneksi päädyin vain yhteen. Uh, ja se kohtaus kun se karhu syö sen toisen karhun sisälmykset. Oksetti, ja kuvotti, kuka tällaista voi laittaa kirjaan, jota todennäköisesti lapsetkin lukevat? Silti, inhoan koko kirjasarjaa, inhoan inhoan.

Viisikot tappavat minut myös tylsyyteen. Joitain lapsia joissain tylsissä seikkailuissa, aina mukana joitain epämääräisiä eväitä, jotka kuvaillaan liian tarkasti, johtaen käymiseen jääkaapilla. En ole varmaan koskaan löytänyt näin vanhoja kirjoja, mutta silti näin ikävystyttäviä, sillä yleensä vanhemmat kirjat ovat aina mielenkiintoisempia. Tällä kertaa olettamukseni oli väärä.

Seikkailu-sarja tappaa minut samalla lailla kuin viisikotkin. Tällä kertaa sentään jaksoin kahlata yhden kokonaisen kirjan läpi, ennen kuin minulle riitti. En osaa sanoa mikä ärsytti eniten; Mary-Suet, vaiko naiivi näkemys maailmasta. Äh, ei näin.

Goosebumpsit & Nightmare roomit ovat mahdoton pohjanoteeraus. En tajua miten nämä kirjat ovat päässeet lainkaan hyllyille, surkea kuvaus, henkilöt Mary-Sueita, juoni ennalta arvattava, eikä oikeaa kauhua. Siis jossain välissä kirjaa oikein tunnen sellaisen ihanan kauhunväristyksen, mutta sitten se laimenee, tämäkin vain joissain tapauksissa. Mutta siis, kauhu täytyy tuntea ennen kuin sitä voi kirjoittaa, tai kuvata.


Toinen kirja mitä inhoan on Nancy(kirjoittanut Deporah joku) kertoo Sex Pistolsin laulajaan(Sid Vicious) rakastuneesta Nancysta, joka on aivan kamala! Kirja kerrotaan äidin(Deporahin) näkökulmasta ja siinä kerrotaan Nancyn elämä aina kuolemiseen saakka(kuoli 20 vuotiaana)
En edes viitsinyt lukee sitä kirjaa loppuun. Kirja perustuu tositapahtumiin.
Deborah Spungenin kirjoittama Nancy-kirja on aivan ylettömän hyvä! Ehdottomasti mielenkiintoisin kirja jonka olen ikinä lukenut, ja samalla niin ihanan traaginen. En muuten yhtään tajua miksi vähän niin kuin omaelämänkertoja, tositapahtumiin perustuvia, ja näitä muita haukutaan sen ns. juonen vuoksi. Nojoo, yleensä se 'juoni' on se tositapahtuma, ehheh. Mutta joskus voi olla vaan parempi jättää sellainen kirja tekemättä, mutta siltiii... Kuka sydämetön voi sanoa sitä kirjaa huonoksi? ;__;

Toivottavasti kukaan ei nirhaa minua tämän takia, mutta minä inhoan Pottereita, tai en nyt suoranaisesti inhoa, mutta... Njäh. Rowling loi hienon maailman mielenkiintoisilla hahmoilla, mutta kirjojen juonet eivät loppuen lopuksi iske. Sen lisäksi päähenkilöt (Harry ja Ron, Hermionesta pidän) ovat varmasti kaikkein vähiten kiinnostavia kiinnostavia henkilöitä koko kirjasarjassa. Varsinkin DH oli mielestäni paikoitellen todella tylsä, pelkkää pakenemista ja pohtimista siitä mitä tehdään ja loppu *puistatus*. Maailman ja hamojen takia rakastan kuitenkin lukea fanfictionia Potterista.
Hämmästelen syvästi sitä, mitä hittoa sinä täällä vuotiksessa teet. Painu muualle lukemaan niitä ah-niin-ihania ficcejäsi. Jos olisit erehtynyt olemaan minua vastapäätä juuri nyt, niin olisit saanut sellaisen tällin, että taidat alkaakin pitää Pottereista. *On valmiina hakkaamaan pahaa Morphiaa Potterkirjoillaan*

En ole oikeasti näin hirveä ihminen. ^^
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 10, 2008, 15:36:12 kirjoittanut Nadia »
so throw your diamonds in the sky
we'll stay gold forever

Poissa Mysteeri

  • Matkakuumeinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #65 : Elokuu 15, 2008, 18:35:04 »
Muistaakseni kirjoitin tänne joskus yhden sepustuksen ja sitten yhtäkkiä nettiyhteyteni katkesi kuin seinään, joten nyt on aika ottaa vahinko takaisin. Tässä on niitä kirjoja, joita en missään nimessä suosittele luettavaksi, ellette sitten tavoittele tylsistymiskuolemaa:

Kalevala. En tiedä teistä muista, mutta omaksi häpeäkseni on myönnettävä, että en ymmärrä tekstiä edes melkein. Yläasteen puolella käsittelimme sitä vaikka kuinka monta tuntia ja kiinnostusasteeni oli ja on edelleen pyöreä nolla. Kirja on makuuni aivan liian kuvainnollinen, kiertelevä ja kaarteleva. On täysin sama olenko lukenut sitä vai en, sillä mitään tapahtumia en tajua. Tai sitten joudun keksimään jonkin tapahuman kerronnan perusteella. Suoraan sanottuna tylsin kirja, jonka kannen olen ikinä avannut. Liikaa yliluonnollisia tapahtumia epäselvästi kuvattuna. Tai sitten ymmärryksessäni on vakavia puutteita. Ja missään nimessä en suosittelisi luettavaksi luokassa ääneen ja muutama kappale kerrallaan. Meillä tehtiin juuri niin. Voitte kuvitella, kun miltei ketään ei kiinnostanut. Emme siis pahemmin edistyneet, kun väki oli hukassa oikeista kohdista ja kukaan ei kuunnellut opettajan selityksiä. Meillä oli Kalevalasta jopa koe. Täytyy sanoa, että elämäni kamalin koealue.

Kompastuskiveni on Taru sormusten herrasta. Olen aloittanut kirjan lukuisia kertoja, mutta aina lopettanut siinä kymmenen sivun jälkeen. Erittäin pitkäveteistä kuvailua ja en ole jaksanut olla niin sitkeä, että olisin sen saanut luovittua läpi. Enempää en oikeastaan osaa edes kyseiseen kirjaan sanoa, sillä minä en viitsinyt katsoa edes elokuvaa loppuun asti. Myönnän, minulla on isoja aukkoja sivistyksessä.

En myöskään missään nimessä sorru suosittelemaan Tarzan-kirjoja, jollaisesta olen joskus ala-asteen kuudennella tehnyt esitelmän. Jokaisella luokkalaisella oli oma Tarzaninsa ja ne sitten vuoron perään esiteltiin luokalle ja opettaja arvosteli. En nyt muista edes kirjailijaa tai kirjan nimeä, mutta siinä seikkailtiin jossain maapallon sisäisessä maailmassa. Olisikohan ollut nimeltään Pellucidar tai jotain sinne päin. Kirja sisälsi vain viidakkoa ja villieläimiä. Luin ensimmäiset ja viimeiset sivut + takakannen ja siinä oli tarpeeksi. Erittäin TYLSÄÄ.

Nämä olivat sitten vain minun mielipiteitäni...
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 28, 2009, 22:31:41 kirjoittanut Mysteeri »
Murehtiminen on kuin keinutuoli. Vauhtia on, eteenpäin ei pääse.

Poissa Reta

  • Kirotun lapsen odottaja
  • Vuotislainen
    • Todella vaiheessa -kirjablogi
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #66 : Elokuu 18, 2008, 22:00:47 »
Anna-Leena Härkösen Häräntappoase

En tajua miten tämä kirja on saanut niin hyvät arvostelut ja miten jotkut pitävät tätä hauskana. Koulussa oli tämä vaihtoehtona muutaman muun kirjan kanssa, valitsin koska oli kehuttu niin hyväksi.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Kirja oli TYLSÄ, se oli kirjoitettu kokonaan ärsyttävällä puhekielellä ja kuvailua oli aivan liikaa ollakseen nuortenkirja joka kertoo nykymaailmasta. Ehkä kirja sai siksi hyvät arvostelut, koska kirjailija oli jotain 17-vuotias kun kirja julkaistiin, ja hän kertoi pojan näkökulmasta ja uskalsi kirjoittaa erittäin rohkeasti monenlaisia seksikohtauksia.

Viivi Hyväsen Etsijä

Tämäkin piti koulussa lukea. Vähän päälle sata sivua, isoa fonttia, kuvia. Ja niin perus juoni: haltia, joka ei tiennyt erityisetsä syntyperästään. Hänen pitää lähteä matkaan pelastamaan maailma. Kirjailija oli 13v kun kirjoitti tämän. Sen kyllä huomasi. Ei ollut ajattelu niin paljon vielä kehittynyt
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 04, 2009, 17:25:46 kirjoittanut Reta »
The adventures I enjoy are usually of the literary nature. -Henry Winchester

Miksi me ihmiset kaadumme?
- Jotta oppisimme nousemaan jaloillemme.

Morphia

  • Ankeuttaja
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #67 : Elokuu 19, 2008, 19:17:56 »
Toivottavasti kukaan ei nirhaa minua tämän takia, mutta minä inhoan Pottereita, tai en nyt suoranaisesti inhoa, mutta... Njäh. Rowling loi hienon maailman mielenkiintoisilla hahmoilla, mutta kirjojen juonet eivät loppuen lopuksi iske. Sen lisäksi päähenkilöt (Harry ja Ron, Hermionesta pidän) ovat varmasti kaikkein vähiten kiinnostavia kiinnostavia henkilöitä koko kirjasarjassa. Varsinkin DH oli mielestäni paikoitellen todella tylsä, pelkkää pakenemista ja pohtimista siitä mitä tehdään ja loppu *puistatus*. Maailman ja hamojen takia rakastan kuitenkin lukea fanfictionia Potterista.
Toinen ja vielä inhottavampi kirja oli Näkemisen Lahja (Ursula K. Le Guin) Onnistuin hädin tuskin lukemaan tämän kirjan läpi. En oikeastaan ole vieläkään tajunnut oliko koko kirjassa joku ideakin. Tai siis kaikki tuntui vain olevan (tylsää) esinäytöstä varsinaisille tapahtumille joita ei koskaan tullutkaan.

YO. Mainitut eivät kuitenkaan ole niitä suurimpia inhokkejani. Valitettavasti näiden kauheimpien teosten nimet ovat kuitenkin unohtuneet....

Poissa Mab

  • Vuotislainen
  • Meidän Korkeutemme
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #68 : Elokuu 20, 2008, 12:46:53 »
Mä en kamalasti inhoa juuri mitään kirjaa. Tietysti on mullekin huonoja lukukokemuksia sattunut, mutta mä jätän sellaiset tyynesti kesken, eikä jää traumoja (noh, tää ei päde joihinkin koulussa luetettuihin [Seitsemän veljestä *köh*]). Enemmän mua jää risomaan sellaiset kirjat, joista mä odotin paljon, mutta jotka eivät sittenkään iskeneet. Vaikkeivat välttis nyt mitään maailman huonoimpia ole.

Näistä nyt ekana tulee mieleen Scott Lynchin Locke Lamoran valheet. Kirja vaikutti kaikin puolin lupaavalta, jännän oloinen uusi fantasiamaailma, jossa keskitytään herrasmieskonnien seikkailuihin. Mutta se ei vaan napannut, enkä mä edes tiedä, mikä siinä niin mätti. Se vain oli jotenkin niin... ärsyttävä. Jotenkin liian hiotun ja sukkelan oloinen, jotenkin liikaa yritystä. Fraasi "kompastua omaan näppäryyteensä" sopii tähän kirjaan oikeastaan aika hyvin. Hahmot jäivät etäisiksi, enkä mä jaksanut välittää, miten niille kävi (sitäpaitsi Locke Lamoralle kävi varmaan aina hyvin loppujen lopuksi, en tiedä, kun en viitsinyt lukea loppuun asti, mutta sellaiselta meno vähän vaikutti). Tää kirja olisi ehdottomasti kaivannut lisää rosoisuutta, jäi jotenkin muovinen maku suuhun. Täytyisi ehkä joskus kokeilla uudestaan, sillä kyllä tässä monia hyvän kirjan elementtejä oli, ja ehkä mä onnistuisin olemaan ärsyyntymättä seuraavalla kerralla.

Tuosta HP-fanfictionista vielä sen verran, että mä oon Morphian kanssa samaa mieltä siinä, että Rowlingin vahvuutena oli nimenomaan hienon maailman ja mielenkiintoisten (sivu)hahmojen luominen. En mä suhtaudu kuitenkaan ihan yhtä negatiivisesti kirjojen juoniin, sillä niissä on mun mielestä edelleen monia jännittäviä koukkuja. Mutta fikkien parista mä oon kyllä löytänyt parhaat hahmotulkinnat. Rowlingin hyvikset on loppupeleissä kuitenkin liian usein liian hyviä ja pahikset liian pahoja, ja monet on myös käsitelty aika pinnallisesti. Fikkejä on tietysti monentasoisia, eikä niitä todellisia helmiä ole kuin murto-osa, mutta kyllä niiden etsiminen ja löytäminen kannatti. Ja kannattaa edelleen :)
"Kun hän on kohteliaimmillaan, hän on myös kavalimmillaan, mikä lienee pettämätön sivistyksen merkki." -J.M.Barrie, Peter Pan

Poissa Miasma

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • My Little Evil Pony
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #69 : Elokuu 22, 2008, 23:08:33 »
Anna-Leena Härkösen Häräntappoase

En tajua miten tämä kirja on saanut niin hyvät arvostelut ja miten jotkut pitävät tätä hauskana. Koulussa oli tämä vaihtoehtona muutaman muun kirjan kanssa, valitsin koska oli kehuttu niin hyväksi.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Kirja oli TYLSÄ, se oli kirjoitettu kokonaan ärsyttävällä puhekielellä ja kuvailua oli aivan liikaa ollakseen nuortenkirja joka kertoo nykymaailmasta. Ehkä kirja sai siksi hyvät arvostelut, koska kirjailija oli jotain 17-vuotias kun kirja julkaistiin, ja hän kertoi pojan näkökulmasta ja uskalsi kirjoittaa erittäin rohkeasti monia eroottisia kohtauksia. Ne kohtaukset olivat minusta kyllä liian yksityiskohtaisia...
Itse sain tuota kirjaa lukiessa useammatkin hyvät naurut, mutta ei se todellakaan ollut sitä mitä odotin. Olin kuullut kirjasta niin paljon hyvää, että se oli melkoinen pettymys loppujen lopuksi. Enimmäkseen se oli vain outo ja tylsä.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Ossi ja lumikuningatar oli kyllä melkoinen pohjanoteeraus Salatut Elämät-sarjan kirjoista. Vaikka tuo kirjasarja ei yleensäkkään ole mitään huippuluettavaa, ovat ne silti olleet ihan kivaa ajanvietettä. Tässä ärsytti miten yksinkertaisen typerältä kaikki kuulosti ja ensimmäistä kertaa oikeaa kirjaa lukiessa minulle tuli sellainen tunne että jopa minä voisin kirjoittaa paremmin.
Who has time for tears?

Poissa Lohikäärmelady

  • varjoenkeli
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Painovirhepaholainen
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #70 : Lokakuu 30, 2008, 16:24:05 »
Luin joskus n. 5 vuotta sitten kirjan, jonka nimi taisi olla Täydenkuun juhla.
Kirja oli ikivanha enkä edes muista sen kirjoittajaa, mutta muistan vain vihanneeni sitä yli kaiken.

Luin kirjan puoleenväliin ja odotin koko ajan, että jotain tapahtuisi, mutta kun kirjan puolenvälin jälkeen tuli se päätapahtuma, joska oli koko kirjan hehkutettu ja sekin oli maailman tylsin, lopetin siihen paikkaan. Koko kirjassa ei tapahtunut koskaan yhtikäs mitään ja voin olla varma, etten menettänyt mitään vaika jätinkin sen kesken. Selaisin sitä sitten myöhemmin ja huomasin saman tylsän ja lattean vaikutelman jatkuvan aina viimeiselle sivulle asti. Kirja oli itsessään jo kirjoitettu todella masetavaksi ja super tylsäksi.

Olin saanut kirjan isovanhemmiltani (se oli heidän vahansa ja minusta painettu joskus 1950-luvulla) ja palautin sen vain sitten oitis takaisin;)

En suosittele. En todellakaan.

Tiina-kirjat.
Luin kerran yhdestä takakennen ja 2 ekaa lausetta ja päätin ettei ole minun kirjani;)

Sitten on Narnia.
Tästä kirjasta monella on jonkinlaisia käsityksiä, mutta minusta; Se vain oli uskomattoman tylsä. Lapset olivat epäaitoja ja ylistivät koko ajan Aslania ja kaikkien tarinoiden loput olivat ennalta arvattavissa paitsi viimeisen kirjan loppu, jossa putosin totaalisesti kärryiltä kaiken sen sekasotkun keskellä.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)


-Feen
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 30, 2008, 16:28:21 kirjoittanut Lohikäärmelady »
-Mitä? Onko nukkumatilla muka vihollisia?
-Kahvi! Ajattele kahvia!

Poissa Kartanon kummitus

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #71 : Huhtikuu 27, 2009, 21:27:29 »
Maan lapset-sarja
Omistin joskus lähes koko sarjan; kolme kirjaa sain äidiltä (hänen vanhojaan), yhden tädiltä ja vielä yhden lahjaksi. En tiedä oliko siinä jo koko sarja, mutta muistelisin, että jotain puuttui. No mutta kumminkin. Ekan kirjan luin ehkä kokonaan joskus. Pakko sanoa että ihan hirveän tylsää ja pitkäveteistä luettavaa. Ei jaksanut enään jatkaa.

Inhoan etenkin pitkiä ja suht ohuita kirjasarjoja, jotka on tarkoitettu nuorille. Esim. Animorphs tjsp. Kansia olen aina vihannut sisällöstä puhumattakaan. Joskus 12-vuotiaana sarja kiinnosti minua kovasti, mutta luettuani jonkun verran yhtä kirjaa ei enään kiinnostanutkaan.
Replicatkin kuuluvat inhokkeihini, vaikka joskus 12-14 vuotiaana luinkin niitä varmaan 20 osaan asti. Sitten ei enään jaksanut niitä ja nykyisin en todellakaan lukisi niitä. Sweet walley high-sarjaa olen vihannut siitä asti kun luin ala-asteella kirjaesitelmää varten yhden niistä.

Stephenie Meyerin kirjoista en osaa sanoa, että inhoanko niitä. Uusikuu oli kyllä omasta mielestäni ihan kamalaa teiniangstia. Kuulostan varmaan ristiriitaiselta, mutta minun on aina pakko lukea uusin Houkutus-jatko-osa kun olen jo aikaisemmat lukenut. Ne ovat koukuttavia ja mukaansatempaisevia, mutta ennalta-arvattavia ja "siirappimaisia." Houkutus on sellainen sarja, joka ei kestä kohdallani toista luku kertaa, että uudelleen ei kiinnosta niitä lukea.

Olen vannonut, etten ikinä lue Barry Trottereita. Olen lukenut kirjojen juonikuvaukset ja niiden perusteella voin jo todellakin sanovani vihaavani niitä.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 05, 2009, 11:18:25 kirjoittanut Kartanon kummitus »

Poissa Minevra

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Avril- ja Potter- fani
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #72 : Huhtikuu 27, 2009, 22:33:36 »
En ole varma olenko jo kirjoittanut tänne, mutta kirjoitanpa uudestaan vaikka olisinkin jo kirjoittanut.

Ensimmäisenä tulee mieleen Viisikot. Ei voisi olla tylsempiä kirjoja. Aloitin lukemaan yhtä ja pääsin vähän yli puolenvälin. Kirja vain toisti itseään eikä tarinassa päästy eteenpäin. Siinä kirjassa lapset menivät jonkun hyvin stereotypisen hölmön ja hajamielisen tutkijan kanssa jonnekkin nummille "seikkailemaan". Siellä ne kuuli jotain outoja ääniä ja löysivvät jonkun aave-junan. Tylsää, kuivaa ennalta-arvattavaa.

Toisena sitten Tiina-kirjat. Niihin tartuin vain siksi koska äitini suositteli niitä. Tylsää.

Sitten on vielä yksi kirja, jonka nimeä tai kirjailijaa en muista. Äitini lainasi sen minulle joskus monta vuotta sitten. Siinä oli joku tyttö (ehkä joku 8 v.) jolla oli puhevaikeuksia, ja arvaattekin että on_todella_mukavaa lukea kirjaa jossa päähenkilä puhuu kokoajan: "Katli, voitko alkaa niin mennään ostamaan tikkalit ja työdään ne valastossa talaa!" (Ensimmäinen lause joka vaan tuli mieleeni : D). No sitten tämä tyttö lähti jonnekin seikkailemaan mielikuvitusystäviensä kanssa ja siinä vatvottiin kokoajan jotakin jostain arvoista ym. Huoh.
"Voi Harry", Hermione sanoi väsyneesti, "Koko juttu on pelkkää potaskaa. "

Kuoleman varjelukset, sivu 453

Poissa Zenzibar

  • Pelastaja katsoi profiiliaan ja läikytti teetä pöydälle
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • kesäinen-eskapisti-merirosvo-jedi-söpö-skotti
    • Home sweet home
  • Pottermore: BloodNight6399
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #73 : Huhtikuu 28, 2009, 22:38:22 »
Hmm. Mun teki mieli alkaa puhumaan syvällisiä -ja pinnalisia- kirjoista joita inhoan.

No Littleratia kompaten nuo Uusikuu, Eclipse ja Breaking Dawn (joka muuten taidetaan suomentaa 'Aamunkoiksi' yäh.. paranee vaan!) ovat aika hirveää luettavaa. Houkutus antoi sellaisen sysäyksen, että aloin toivoa jotain erikoista ja uutta, mutta petyin kyllä aika pahasti. (Tipuin lujaa ja korkealta.) Aivan liikaa Edwardia ja Bellan valitusta. Bella on niin rasittava hahmo, että en todellakaan voi käsittää sitä! Mie taian inhota Bellaa jopa enemmän ku Harrya (Potteria) mikä on sinänsä aika suuri saavutus! Ainoat plussat Uusikuulle ja BD:lle annan Jacobista, joka on lempihahmoni ja etenki se BD:n keskikohta, joka kerrottiin Jacobin kannalta, oli ihanaa vaihtelua Bellan ainaiseen valitukseen ja Edward-ihkutukseen...

Sitten Marilyn Kayen Replica -sarja. Sekin alkoi ihan hyvin ja osa niistä kirjoista oli luettavissa, mutta päähenkilö oli sen verran hirveä tapaus, ettei tosikaan. Amy Chandler. Kaunis. Supervahva. Supernopea. Superhyvät aistit omaava ja muutenkin tosi rasittava maailmanpelastaja klooni... o.o Hermot mennee tuonki kans. Miten ne saaki noista päähenkilöistä niin helkkarin rasittavia?! Onko se joku laki, että jos idea on kohtuu hyvä (tai tosi hyvä) ja alku on kiinnostava, niin sen päähenkilön pitää olla täys ääliö? ._. rasittavaa.

Blaa.. Sitten on Eoin Colferin Supernaturalisti. Olen lukenut kaikki Eoinin tähän mennessä ilmestyneet kirjat ja tuo on niistä ehdottomasti surkein. Muiden tasoon verrattuna olisin odottanut jotain tosi hyvää ja vauhdikasta kirjaa, mutta pakko myöntää, että en tajunnut tuosta kirjasta sanaakaan.. o.o Ihan omituinen, täysin sekopäinen maailma täynnä jotain sinisiä elämää imeviä otuksia.. siis TÄH?! Ei todellakaan iskenyt minuun, vaikka osittain kirja olikin mielenkiintoinen, niin alkoi kyllä pikkuhiljaa tuntua, että mitä hemmettiä se mies on miettiny tota kirjottaessaan? o.O
"You're only given a little spark of madness. You mustn't lose it." -Robin Williams

Poissa Rain Wild

  • Kissankorkuinen
  • Vuotislainen
  • Ähäkutti!
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #74 : Huhtikuu 29, 2009, 10:08:06 »
^ Eipä taida olla. En ole Supernaturalistia itsekään lukenut, Eoin Colferin muita teoksia kyllä - samoin kuin Supernaiivin. Supernaturalistihan tulee sanasta supernatural, joka siis tarkoittaa yliluonnollista, eikä sillä super-alkuliitteestä huolimatta taida olla mitään tekemistä norjalaisen Erlend Loen Supernaiivin kanssa. :)

Tai mistäs minä tiedän, kun en ole lukenut.

Muoks. Voisi sitä vastata kysymykseenkin, kun täällä kerran roikutaan. :)

Itse en oikein osaa suhtautua mihinkään kirjaan niin voimakkaalla inholla, että voisin sanoa inhoavani sitä. Inho on niin perin voimakas sana. Monen mainitsemat neitietsivät ja viisikotkin kuuluvat omalla kohdallani siihen lapsuuden lukemistoon, josta kasvoin yli tietyn iän jälkeen, vähän vakavampiin kirjoihin siirtyessäni. En kuitenkaan voi sanoa pitäväni niitä edes huonoina, sillä tietyssä kasvuvaiheessa ne olivat ehdottomasti suosikkilukemistani - ja vaikka ne eivät enää iskekään (muuta kuin nostalgiamielessä), en missään nimessä voi sanoa inhoavani niitä.

Äärimmäisen huonoja kirjoja sen sijaan olen lukenut paljonkin, ja ehkä lähimmäs tuota inhoamista olen päässyt lukiessani teoksen The Book With No Name, 'anonyymiltä' kirjoittajalta. Kyseessä oli jonkinmoinen "Tarantino - Sergio Leone - Stephen King - lisää-väkivaltaa-ja-sutjakkaita-onelinereita" -sekoitus, ja oli meinaan aikamoinen sekametelisoppa - ja vielä huonosti kirjoitettukin. Eipä tule tuota kirjaa uudestaan luettua.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 29, 2009, 10:16:18 kirjoittanut Rain Wild »
Permission to shout "Bravo" at an annoyingly loud volume, sir? | Would you mind holding my metaphor for a second?

Poissa Neithan

  • Vuotislainen
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #75 : Huhtikuu 30, 2009, 18:59:03 »
Narnian viimeinen taistelu pilaa muuten hyvän sarjan! Tuollainen lopetus... Mutta kai se jotenkin kuvasti aika paljon kirjoittajan maailman kuvaa... Että ihmiset eivät enää usko jumalaan, maailma lopulta tuhoutuu ja vain ne jotka uskovat jumalaan pääsevät ´uuteen maailmaan´ ja, että loppujen lopuksi on olemassa vain se yksi jumala jolle ihmiset ovat antaneet vain monia eri nimiä. En tätä nyt suorastaan inhonnut, mutta kyllä se aika pahasti hämäsi.

Ja sitten on vielä kaikki Tiina/Anna-kirjat, Viisikko, kolme etsivää, Lassie, Mystery Club ja muut sellaiset yksinkertaisesti huonot kirjat.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 11, 2010, 22:54:17 kirjoittanut Mortti »

Poissa tulppaanipenkki

  • kastelua vailla
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #76 : Toukokuu 02, 2009, 20:11:50 »
TWILIGHT. Tämä ei varmaan selityksiä kaipaa.

Kaikesta ei voi tykätä ja tämä ketju on haukkumista varten, mutta perustelut on aina paikallaan. Olenko lukenut Houkutus- kirjaa? Inhoatko juuri tätä yhtä kirjaa vai koko sarjaa? Mikä siinä ärsyttää? Tiiauta edeltävällä kirjoittajalla oli sentään perusteluja. Ja kyllä, vastauksesi kaipaa huutavasti selityksiä (ainakin minun silmissäni!) ;) Enkä muuten sitten ole mikään Twilight- fani. En itseasiassa ole lukenut koko kirjaa.

mutta omaan listaani:
Robinson Crusoe on tylsin kirja jota olen koskaan lukenut. En juuri koskaan tylsisty kikrjoihin ja olen ikäisekseni hyvä lukija ja lahjakas tajuamaan vaikeitakin tekstejä, mutta ei. Nukahdin keskellä päivää, kun luin tätä kirjaa (sillä äikänope pakotti -.-) ja jätin jopa viimeiset luvut lukematta. Aihe sinäänsä on kiinnostava, mutta miten noin mielenkiintoiseen aiheeseen on voitu saada noin pitkästyttävä sisältö? Millä perusteella tämä on kirjallisuuden klassikko?

+

titititii:
Nummelan ponitalli: Epärealistinen, kliseinen, huonosti dramatisoitu ja ällöttävä mössötys. Joo, menee hyvänä ajanvietteenä 11-vuotiaille heppatytöille tai niille joiden lukukyky ei pysty parempaan, mutta OIKEASTI näissä Nummeloissa ei ole oikein mitään todellista. Maailmassa on miljoonia kirjoja, joita on kirjoitettu tunteella eikä tusinatuotantona ja hiki hatussa miettien mitä Kikalle ja Repelle seuraavaksi tapahtuu. Ja silti tytön kuolaavat kirjakaupan ikkunassa odottaen seuraavaa pullaNummelaa. Ei mitään viitettä kauniista ja aidosta kirjoituksesta tai oikeasti hauskoista vitseistä. Lukekaan ihan rauhassa, mutta maailmassa on tuhat kertaa parempia kirjoja.

Anna-Leena Härkösen Häräntappoase

En tajua miten tämä kirja on saanut niin hyvät arvostelut ja miten jotkut pitävät tätä hauskana.


Mä tykkäsin Häräntappoaseesta kyllä ihan. Tietysti alkutilanne on niin ennalta-arvattava ja perinteinen, kuin olla ja voi, mutta jatko on ihan erilainen, kuin osasin odottaa. Olen samaa mieltä siitä, että puhekieli häiritsi, mutta toisaalta se oli osa kirjaa ja kuului siihen. Musta tämä oli kauniisti kerrottu, mutta aikamuodot heitteli jotenkin. Ja mä muuten nauron aika paljon lukiessani tätä. Oikeasti hauska kirja, mutta jossain kohdin tapavan tylsä tai sekava. Siksipä ymmärrän hyvin, miksi joku ei tästä tykkää.
We're not gonna sit in silence,
We're not gonna live in fear

Poissa Catnip

  • Mestarietsivä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #77 : Kesäkuu 19, 2009, 14:35:37 »
Redwallin taru kirjat! Aloitin ensimmäistä kirjaa ja kolmannessa luvussa paiskasin kirjan kiinni ja mulkoilin sitä vihaisesti. Se näytti niin hyvältä, mutta oli aivan hirveä! En minä tiedä mikä siinä oli, mutta samoja lauseita jauhettiin koko ajan! Ihan järkyttävä minun mielestäni!

Menen jo valmiiksi pommisuojaan ja pöydän alle piiloon, koska vihaan Twilight-sarjaa! Anteeksi ihmiset. :--D Kaverini antoi Houkutuksen lainaksi ja käski lukea. Avasin sen ja luin hetken aikaa, mutta laitoin sen vähin äänin takaisin koriin joka on täynnä kirjoja. Eihän tuollaista lue kukaan! Tai no lukee, mutta minä en lue! En tajua miten ihmiset sitä fanittavat niin innoissan. Kaveri luki siitä minulle pätkän ja toisella lauseella olin jo hypätä ikkunasta pihalle. Kiitos ei. Minuun ei uppoa se, ei sitten millään!

Poissa Unissakävelija

  • uneksija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tavataan unissa tai unelmissa.
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #78 : Heinäkuu 06, 2009, 17:17:58 »
Arto Paasilinna, Jäniksen vuosi: Paasilinnan kirjoitustyyli ei pure minuun lainkaan ja tässä kirjassa ei ollut oikein mitään mistä olisin saanut kiinni. Luettiin äikänkurssilla parin kanssa ja se oli tikahtua monessa kohtaa nauruun. Itse haukottelin ja kiukuttelin, että sellaistakin on pakko lukea. Ilmeisesti minun ja Paasilinnan huumorintaju eroaa - Suomea kiertämään lähtevä keski-ikäinen ukkeli ei jaksa kiinnostaa, mistä puheen ollen kirjan päähenkilö oli mielestäni luonteeton idiootti. Naishahmoja vain kaksi joista toinen melkoinen hutsu ja toinen mäkättävä ex-muija. Loppu oli epäselvä, mutta saattoi johtua myös minusta - ei enää siinä vaiheessa huvittanut lukea.
Ilkka Remes, Piraatit: Äikän kurssilla tämäkin - olen kyllä lukenut niillä erinomaisiakin kirjoja - ja tein esitelmän ja haukuin kirjan pystyyn. Inhosin tässäkin päähenkilöä, teinisankari-poju Aaro, joka on alussa niin tavallinen, kunnes keksii kaivaa teräsmiestrikoot selkärepustaan ja pelastaa koko maailman tai ainakin laivan. En nyt muista minkä ikäinen poju oli, mutta nuori, ihan liian nuori. Ja muutenkin koko tarina tuntui absurdilta ja turhan James Bond-tyyliseltä (tietty Aaronkin piti saada tyttö ja vielä ärsyttävä sellainen).
Dan Brown, Meteoriitti: Rakastin Murtumatonta linnaketta, mutta tämä oli erittäin ärsyttävä kyhäelmä. Brownin päähenkilöt ovat aina toistoa toisistaan ja paras termi, minkä niille keksin on paperinohut. Yleensä ainoa mielenkiintoinen/hiemankin syvällisempi hahmo on pahis. Niin tietty tässäkin. Huoh. Muita Brownin kirjoja olen kuitenkin sietänyt juonten ja ympäristöjen takia, mutta ufo-vouhotus ei vaan saanut vietyä mukanaan.
Peter Hoeg, Lumen taju: Pidin päähenkilö Smillasta hyvin paljon alussa: vahva, itsenäinen nainen, joka ei kaipaa ketään - ja jolla on taipumusta itsetuhoisuuteen. Se oli ihan kiva, mutta ei kai sankarista oikeasti tarvitse tehdä yli-ihmistä/MacGyver-tyyppiä? Siltä se ainakin tuntui, kun Smilla, joka on btw. hyvin pieni ja hentoinen nainen, pelastuu kahdelta isolta korstolta aseenaan ruuvimeisselillä... Niin ja oli hämmentävää kuinka kertoja ja aikamuoto vaihtuivat lennossa... AI-maikka sanoi, että kirja edustaa postmodernismia. Ilmeisesti olen vanhanaikainen, kun kaipaan selkeän, mieluiten päätöksellisen juonen ja pysyvän aikamuodon!
So little time-sarja, kuka lieneekään kirjoittanut: Kaksoset ovat ällöttäviä, pinnallisia Malibu-tyttöjä, joilla ei ole minkäänlaista kykyä empatiaan. Inhottavaa, ärsyttävää pintakiitoa koko juttu.

Olisi vielä lukuisia mainittavia, mutta alkaa tosissaan ärsyttää liikaa, kun ajattelee näitä, joten on parempi lopettaa tähän.

-Unissakävelija
"Kaikki on mahdollista. Mahdoton vain kestää kauemmin."

Poissa Maailmanvartija

  • Vuotislainen
  • Minä Minä-maa
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #79 : Heinäkuu 10, 2009, 22:39:07 »
Minun on nykyään mahdoton vihata lähes mitään kirjoja, luen siis lähes mitä vain.

Mutta luoja, Drake Salamandan Lohikäärmelaakso on jotain kammoksuttavaa. Teksti on todellakin kuin 12-vuotiaan kirjoittamaa ja juoni on liiankin kliseinen, en viitsi paljastella jos jonkun mielenkiinto heräsi ja tahtoo todella lukea kirjan.

Ja nyt minut saatetaan tulla hirttämään, mutta Stephanie Meyerin Twiglight-saaga. Ensimmäinen kirja on hyvin mukavaa luettavaa, mutta toinen ja kolmas on sitä kun Edward Täydellinen jauhaa Bellalle kuinka hän ei tahdo satuttaa häntä ja tapattaisi itsensä sitten kun Bella kuolisi. Bella tas vaikuttaa turhan pinnalliselta minun makuuni. Hän harmittelee kun ei näytä yhtä hyvältä kuin Edward vaikka heillä on (lähes) samanlaiset vaatteet, kuinka hänen hiuksensa ovat rumat verrattuna Alicen hiuksiin. Tähän mielipiteeseeni voi olla syynä se että lähes joka toinen joka on lukenut kirjat ja ihkuttaa Twilightiä on ensin nähnyt lokuvan. Se elokuva on niin suuri pettymys, että pettymys on tainnut siirtyä kirjasarjaankin.
 
LETS KILL EACH OTHER

Poissa Marygold

  • Irorua
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #80 : Heinäkuu 17, 2009, 17:01:09 »
Aiemmissa viesteissä on nostettu esiin jo muutamia asioita, jotka minullekin vähän pistivät silmään tätä topikkia lukiessani, mutta sanonpa vielä itsekin erään minua hiukan kismittävän seikan: minusta on hiukan hassua, että ihmiset esimerkiksi tulevat tänne kertomaan inhoavansa jotakin kirjaa, jota eivät ole lukeneet loppuun. Myönnän kyllä, etten itsekään lue loppuun suurinta osaa aloittamistani kirjoista: mutta en minä menisi lyttäämään koko kirjaa, jos alku minusta on tylsä tai sekava. Loppuratkaisu voi olla vaikka kuinka nerokas, mutta kirja vain vaatii lukijaltaan tässä suhteessa vähän enemmän aivotyötä kuin elokuva tai televisiosarja, jota voi vain istahtaa sohvalle tuijottamaan. Monta kertaa käykin niin, että yhden kerran kesken jäänyt kirja tarttuu käteeni myöhemmin ja paremmalla perehtymisellä saan siitä paljon enemmän irti. En siis välttämättä väitä että kirjat pitäisi lukea loppuun, väitän vain, ettei niistä kannata muodostaa mitään kovin ratkaisevia mielipiteitä vielä ensimmäisten 100 sivun perusteella. Kirja on kuitenkin kokonaisuus ja sen arvioiminen pelkän osaksi lukemisen perusteella on vähän sama juttu kuin arvioisi runoa, josta on lukenut pari ensimmäistä riviä.

Itse paljon kirjoittavana ihmisenä myöskin näen asian niin, että en koskaan mene aliarvioimaan ainakaan sellaista kirjaa, joka on myynyt paljon tai jota yleensä ottaen pidetään klassikona, sillä siihen, että kirja myy ja/tai sitä arvostetaan, on kyllä yleensä olemassa jokin syy, aina se ei vain käy yksiin omien henkilökohtaisten mieltymysteni kanssa. En esimerkiksi ole koskaan kauheasti välittänyt TSH:sta, enkä ole myöskään saanut luettua koko trilogiaa loppuun. Mieluiten pidänkin suuni kiinni koko kirjasta ainakin niin pitkään kuin olen saanut otettua itseäni niskasta, sillä en yhtään epäile, etteikö Tolkienin kuitenkin jollain tavalla täytynyt olla melkoinen nero saadakseen niin monet lukijat lumoutumaan tuotoksistaan ja antaakseen niin paljon vaikutteita myöhemmälle kirjallisuudelle.

Yksi tällainen myyntimenestyskirjailija, jonka suosiota itse en oikein ymmärrä, on jo pariin kertaan täälläkin mainittu Dan Brown. Olen lukenut useita hänen kirjojaan ja kyllä, hän on taitava kirjoittamaan "sopivan provosoivaa" jännäriviihdettä, mikä varmasti on auttanut hänen kirjojaan saamaan lisää palstatilaa ja poikimaan elokuvasopimuksia. Toisaalta ihan samantapaisia kirjoja mahtuu maailmaan kasapäin, voin vain ihmetellä miksi siis juuri Brown onnistui puskemaan omiensa kanssa niin pinnalle.

Toinen itseäni vähän ärsyttävä kirjailija on Torey Hayden, jonka kirjoja yhteen väliin luin melkoisen läjän ihan vain mielenkiinnosta psykologiteemaa kohtaan. Mutta pakko sanoa, että vaikka Hayden osaakin kirjoittaa aika riipaisevasti kaikenlaisten kaltoinkohdeltujen lasten kärsimyksistä, niin jotenkin näistä vain tulee sellainen olo niin kuin Hayden nyt jotenkin myisi tosi tai "tosi"tarinoitaan jotenkin muiden kustannuksella: loppujen lopuksi kun hän nyt ei ole mikään niin erinomainen kirjoittaja ja hänen teoksensa toistavat itseään niin että pahaa tekee. Voin kyllä silti jotenkin ymmärtää, mikä näissäkin ihmisiä kiinnostaa.  

Lainaus
Näistä nyt ekana tulee mieleen Scott Lynchin Locke Lamoran valheet. Kirja vaikutti kaikin puolin lupaavalta, jännän oloinen uusi fantasiamaailma, jossa keskitytään herrasmieskonnien seikkailuihin. Mutta se ei vaan napannut, enkä mä edes tiedä, mikä siinä niin mätti. Se vain oli jotenkin niin... ärsyttävä. Jotenkin liian hiotun ja sukkelan oloinen, jotenkin liikaa yritystä. Fraasi "kompastua omaan näppäryyteensä" sopii tähän kirjaan oikeastaan aika hyvin. Hahmot jäivät etäisiksi, enkä mä jaksanut välittää, miten niille kävi (sitäpaitsi Locke Lamoralle kävi varmaan aina hyvin loppujen lopuksi, en tiedä, kun en viitsinyt lukea loppuun asti, mutta sellaiselta meno vähän vaikutti).


Jos tosiaan tähän kirjaan kaipasi lisää rosoisuutta, niin suosittelen tosiaankin lukemaan kirjan kokonaan :) Itse olen sen lukenut ja minua ärsytti ehkä enemmän suomennoksen kieli kuin alussa vähän etäisen oloiset henkilöt ja ylinokkeluus, mutta kokonaisuudessaan kirja oli minusta aika miellyttävä yllätys genressään. Pidin muutenkin etenkin Locken hahmosta yhä enemmän koko juonenkehityksen ajan; harmi vain, ettei tämän jatko-osia olla kuulemani mukaan julkaisemassa suomeksi lainkaan.

« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 17, 2009, 17:35:46 kirjoittanut Marygold »
Sadevesiämpärit, auringonkukkaniityt, saippuapalat ja raparperinvarret... Oikullisesti versoilevat lommot elämän alaviitteissä.

Roosa

  • Ankeuttaja
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #81 : Heinäkuu 17, 2009, 17:47:35 »
Robinson Crusoe on tylsin kirja jota olen koskaan lukenut. En juuri koskaan tylsisty kikrjoihin ja olen ikäisekseni hyvä lukija ja lahjakas tajuamaan vaikeitakin tekstejä, mutta ei. Nukahdin keskellä päivää, kun luin tätä kirjaa (sillä äikänope pakotti -.-) ja jätin jopa viimeiset luvut lukematta. Aihe sinäänsä on kiinnostava, mutta miten noin mielenkiintoiseen aiheeseen on voitu saada noin pitkästyttävä sisältö? Millä perusteella tämä on kirjallisuuden klassikko?
Pro inhokkini, ja ainoa inhottava kirja.....

Poissa Aura Illumina

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Fiction Garden
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #82 : Heinäkuu 18, 2009, 01:13:56 »
Olen juuri tässä viime päivinä yrittänyt lukea Mason Danielin Pianonvirittäjä -kirjaa. Hohhoijaa... Saattaa olla että on tylsin kirja mitä kuunaan olen kohdannut. Ärsyttäviä tekotaiteellisia kikkailuja aikamuodoilla, ja "loistavia" tehokeinoja, jossa esim. dialogit kirjoitetaan yhteenputkeen, niin, että ei ole mitään hajua kuka nyt sanoi ja mitä.

En yleensä kritisoi kirjoja. Jos en pidä juonesta, saatan pitää hahmoista (esim. Twilight), jos en pidä juonesta enkä hahmoista, pidän kielenkäytöstä (varsinkin kun luen kirjoja alkuperäiskielellä). Sitä paitsi, huonot kirjat saattavat parhaimmillaan opettaa enemmän kuin hyvät. Ne herättävät ajatuksia, kritiikkiä, ideoita miten kirjan olisi voinut kirjoittaa paremmin...

Palaan siis tähän pitkästyttävään Pianonvirittäjään. Ärsyttävää, koska olin odottanut tunnelmallista ja kiinnostavaa kirjaa takakansitekstin perusteella, mutta ei. Puhelinluettelokin on kiinnostavampaa luettavaa. Ainoa hyvä puoli kirjassa on se, että sain ajateltavaa kun mietin, miten itse olisin kirjan rakentanut. Hyvä kustannustoimittaja olisi voinut pelastaa paljon. Saattaa olla, että tuo on ensimmäinen kirja, jota en saa luettua loppuun.

Poissa Mab

  • Vuotislainen
  • Meidän Korkeutemme
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #83 : Heinäkuu 23, 2009, 12:08:55 »

Lainaus
Näistä nyt ekana tulee mieleen Scott Lynchin Locke Lamoran valheet. Kirja vaikutti kaikin puolin lupaavalta, jännän oloinen uusi fantasiamaailma, jossa keskitytään herrasmieskonnien seikkailuihin. Mutta se ei vaan napannut, enkä mä edes tiedä, mikä siinä niin mätti. Se vain oli jotenkin niin... ärsyttävä. Jotenkin liian hiotun ja sukkelan oloinen, jotenkin liikaa yritystä. Fraasi "kompastua omaan näppäryyteensä" sopii tähän kirjaan oikeastaan aika hyvin. Hahmot jäivät etäisiksi, enkä mä jaksanut välittää, miten niille kävi (sitäpaitsi Locke Lamoralle kävi varmaan aina hyvin loppujen lopuksi, en tiedä, kun en viitsinyt lukea loppuun asti, mutta sellaiselta meno vähän vaikutti).


Jos tosiaan tähän kirjaan kaipasi lisää rosoisuutta, niin suosittelen tosiaankin lukemaan kirjan kokonaan :) Itse olen sen lukenut ja minua ärsytti ehkä enemmän suomennoksen kieli kuin alussa vähän etäisen oloiset henkilöt ja ylinokkeluus, mutta kokonaisuudessaan kirja oli minusta aika miellyttävä yllätys genressään. Pidin muutenkin etenkin Locken hahmosta yhä enemmän koko juonenkehityksen ajan; harmi vain, ettei tämän jatko-osia olla kuulemani mukaan julkaisemassa suomeksi lainkaan.

Kiitos suositteluista, tosin tässä tapauksessa tulevat vähän myöhässä. Mä ehdin jo jokunen kuukausi sitten yrittämään uudelleen ja silloin lukeminen sujui hyvin onnellisesti. Tarina veti paremmin mukanaan heti alusta alkaen. Ja kakkososakin meni samaan syssyyn (ykkönen oli tosin imo parempi) :D Suomennosta mä en tosin ole tutkiskellut sen ekan epäonnistuneen yrityksen jälkeen pinnallista silmäilyä tarkemmin, mutta aika paljon kehuja se on mun ymmärtääkseni saanut osalleen.
 
Itse topsuun liittyen, kunnollisia inhokirjoja ei ole vieläkään ilmestynyt, mutta pettymyksiä on tullut taasen lisää. Mä luin hiljan lähtökohdiltaan lupaavan oloisen uuden nuorille suunnatun noitatrilogian avausosan, Maite Carranzan Susiemon klaanin. Siinä oli vanhaa noitasukua (hauska lukea välillä naiskeskeisempää fantasiaa) ja tapahtumapaikkana Pyreneiden vuoristo (harvinaisuuspisteitä tästäkin), mutta juoni oli joiltain osin liian ennalta-arvattava, päähenkilö turhan Mary Sue, eivätkä välipaloina tarjotut maagis-historialliset taustatietopätkät jaksaneet oikein kiinnostaa. Ja teinielämän kuvailu oli liian pinnallista mun makuuni.

edit. Geuz, joo, samoilla linjoilla ollaan (paitsi Pyreneiden tai naiskeskeisyyden suhteen - mua ei haittaa tyttöjen kasvutarinat sen enempää kuin poikienkaan, mutta jälkimmäisiä on tarjolla enemmän, joten siksi tämä vaikutti piristävämmältä ennen kuin kävin itse kirjan kimppuun :D)
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 23, 2009, 14:21:25 kirjoittanut Mab »
"Kun hän on kohteliaimmillaan, hän on myös kavalimmillaan, mikä lienee pettämätön sivistyksen merkki." -J.M.Barrie, Peter Pan

Poissa Meriadoc

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SickleFlame23606
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #84 : Helmikuu 14, 2010, 20:11:18 »
Inhokkeja riittää. Kaikki rasittavat teiniangstikirjat esimerkiksi. Åsa Anderberg Strollon Minna on yksi inhokkini, koska Minna on niin itsekeskeinen. Ja siksi, koska sivuhenkilö myy seksiä voidakseen pitää bileitä ja tullakseen siten suosituksi. Ei... Teoriassa varmaan hyvä ja kriitikoiden suosima kirja, koska aihe on ajankohtainen ja siinä päästään hyvin nuoren, epäsuositun ja äitiään holhoamaan tuomitun Minnan maailmaan. Minä vain en ole kriitikko, ja lukukokemuksena kirja oli surkea.
Houkutus - sarjan Aamunkoi. Luettuani sen englanninkielisenä olin aivan myyty, mutta sitten menin ja ostin sen suomenkielisenä. Lukeminen oli suossa tarpomista ja harmittelen vieläkin, kun meni 23 euroa hukkaan. Olisin edes ostanut Houkutuksen, sitä en kyllästy lukemaan.
Robinson Crusoe, muistaakseni Daniel Defoen. Muka klassikko, pyh! Tylsä kuin mikä!
Finlandiapalkinnon saanut Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie. Ukko menettää akkansa ja lapsensa ja lenkkeilee ja hieroo, ja sitä lenkkeilemistä ja hieromista se koko kirja onkin.... Se myös haluaa ostaa erään talon ja sitä varten sitoo talon omistajan kellariin. Mielenvikaista. Kirja loppuu siihen, kun ukko kuskataan johonkin mielisairaalaan tai vastaavaan, mikäli oikein muistan. Tuskallinen lukukokemus!
Pidän yleensä kirjoista, joissa mietiskellään ja kasvetaan henkisesti, mutta Huhtikuun puutarha oli pohjanoteeraus. Opettajan ja lukion opiskelijan seksisuhteen yksityiskohtaista kuvailua ja kävelemistä mummon vanhassa puutarhassa. Hihhei.
Ronald Weasley
Fun, spontaneous, and loyal wins your heart. Completely lacking in pretention, you seek the guy that others might overlook but who will be totally dedicated to you alone...and will make you laugh along the way.

Poissa Sugar

  • sininen välähdys tähtien keskellä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #85 : Huhtikuu 11, 2010, 18:29:11 »
Näitähän riittää, mutta tietysti unohdin suurimman osan nyt kun tulin näistä sanomaan. Kuitenkin suurin osa näistä on luultavasti täällä jo sanottu, mutta kuitenkin; inhoan suurta osaa niistä kirjoista mistä oikeastaan pidin joskus kaauan, kauan sitten.

Marilyn Kayen Replica-sarja. Aah, päähenkilö on niin ihana ja media jahtaa häntä ja hän on supernopea, hän on ihan tunnettukin, kaunis, älykäs, loistava muisti, yms. Okei? Siis ymmärränhän kyllä sen, että jos kerran ihminen on
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
niin mikäs siinä sitten, mutta ihan oikeesti. Ja sarjan lopetus?
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Ja laitoin siis spoilerien taakse ihan varmuuden vuoksi.

Sitten, Carolyn Keenen Neiti Etsivät. Oikeasti, joku on kirjoittanut jotain yli sata kirjaa ja kuitenkin juoni toistuu näissä melkein aina samana? Myönnän, etten ole lukenut kun ehkä 2-3 kirjaa näitä, mutta siis ihan oikeasti. Anteeksi etten osaa perustella.

Narnia-sarja. Luin Narnia-sarjan joskus aika kauan aikaa sitten, SPOILAANSPOILAANSPOILAAN mutten missään välissä hirveästi pitänyt siitä. Siis - jostain ilmestyy yhtäkkiä maailma,  mitä ei oikeasti olekaan, ja sitten suuri, ylväs palvottu leijona onkin tyyliin verrattavissa Jumalaan, koska kaikki häneen uskovat pääsevät "Aslanin maailmaan", ja "väärinuskojat" hän tuhoaa. Hurmaavaa./EN SPOILAA

Ennuskivien mahti. Se oli jotenkin niin ennalta-arvattava, kaikki päähahmot olivat kauniita ja ihania ja tunnettuja, heillä oli traaginen menneisyys, he olivat suuressa vaarassa ja loppujen lopuksi taisivat peräti pelastaa oman aikansa maailman ja sitten sen jonkun nykypäivän tytön?

En pidä Sweet Valley High -kirjasarjasta. Kahteen päähahmoon on hirveän vaikeaa samaistua, heti ensimmäisessä kirjassa kerrotaan kuinka he ovat identtiset ja kuinka he ovat molemmat uskomattoman kauniita, heihin ihastutaan jatkuvasti, heillä ei missään vaiheessa mene ihan hyvin, "heidän kummankaan kehossa ei ollut grammaakaan ylimääräistä", heillä oli ihanat pitkät vaaleat hiukset, ja lisäksi heillä on kaiken päälle (urheilija?)isoveli, josta kaikki niin kovasti pitävät. Juoni toistui jotenkin melkein koko ajan hirveän samana, ja totta kai tässäkin piti olla se ilkeä ja kiltti kaksonen -tapaus ja se, että toinen on suosittu, pinnallinen ja itsekeskeinen ja toinen täydellinen vastakohta... vaikka täydellisiähän ne olivat molemmat.

Lupaan etten koskaan enää tule tähän topiciin uudestaan.
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 17, 2010, 22:14:29 kirjoittanut Sugar »
Near, far, wherever you are
I believe that the heart does go on

Poissa Ziva

  • Korpinkynsi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #86 : Toukokuu 08, 2010, 01:25:09 »

Pikku naisia on yksi inhokkikirjoistani. Juoni oli laahaava, teksti vanhanaikaista ("Ja voi kuinka meillä oli lystiä! Leikimme ja lauloimme koko pitkän illan!" Ei suora sitaatti, mutta tuo sopisi hyvin kirjaan) ja vaikka mitä muuta. Totta kai ymmärrän, että kun kirja on kohtalaisen vanha, on tekstikin vanhanaikaista, mutta se ei vain iske minuun. Päähahmot olivat ärsyttäviä, enkä pystynyt lukemaan kirjaa loppuun pitkän yrittämisen jälkeen. Juoni olisi sinänsä voinut olla ihan mielenkiintoinen, mutta kirjoitustyyli ei niinkään. Ja tiedän, että se on klassikko ja joidenkin mielestä sitä pitää rakastaa jo sen takia, mutta minä en pysty.


Voi kyllä, sitä pitää rakastaa :DD Pikku naisia on vain jotain niin ihanaa luettavaa, vanhaa Yhdysvaltoja ja tuollaista siveellistä kirjoitusta... :DD

No niin, nyt päästäänkin offailusta asiaan. Eli, minä inhoan yli kaiken vessahuumoria. Ne, jotka voivat saada jostain sellaisesta hupia kuin pissa/kakka/pieru, ovat hyyviin vastenmielisiä ihmisiä. Siispä kaikki peräsmiehet ja kapteeni kalsarit ovat jotain niin hirveää, etten sanotuksi saa. Miksi pieniä ihmismieliä turmellaan jollain niin ala-arvoisella? Niiden kirjoittajat pitäisi tuomita alinpaan helvettiin ja kadotukseen, mitä löytyy.

Mutta kappas, minulta löytyy vielä yksi pieni offi tähän väliin: useat täällä haukutut kirjat ovat lastenkirjoja, jotka ovat luettu auttamattomasti liian vanhana. Eli itse kirjassa ei ole mitään vikaa, mutta se vain sattuu olemaan eri ikäluokalle suunnattu, eli teksti on yksinkertaisempaa ja lapsellisempaa... Eli kun tänne tulee 16-vuotias haukkumaan pollux-kirjat nurin, vaikka silloin 8-12- vuotiaana ne olivat parasta mitä löytyy, voi miettiä hetken. Toki niitä oikeastikkin huonoja löytyy, mutta miettikää hetki, että jos olisitte lukeneet vaikkapa Mystery Clubia sen viisi vuotta sitten, olisiko se ollut parempi?
Helvettiä päinhän tämä homma on hyvällä vauhdilla menossa.

Tora -> Ziva

Poissa Nemorosa

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #87 : Toukokuu 09, 2010, 21:02:12 »
Jeps, minä olen samaa mieltä edellisen kanssa, suurin osa täällä haukutuista kirjoista ovat ihan hyviä kirjoja sille ikäryhmälle joille ne on tehty. Olen tähän ketjuun kirjoittanut aikaisemminkin ja ihmettelin juuri sitä että melkein järjestään kaikki teinikirjat on haukuttu pystyyn. Esiteineille kirjoitetut kirjat kuuluvatkin olla vähän yksinkertaisempia ja "höpähtäviä" verrattuna vaikka aikuisille suunnattuihin "vakaviin" kirjoihin. Harva teini-ikäinen tai nuorempi haluaa lukea mitään kuolemattomia klassikoita, sillä niiden aihepiiri ja tyyli eivät kohtaa nuoren lukijan omaa maailmaa. Ehkä kannattaisi vertailla näitä teinikirjoja sen genren muihin kirjoihin ja perustella sitä kautta niiden hyvyyttä/huonoutta..?

Monissa nuortenkirjoissa päähenkilö on jotenkin poikkeuksellinen (esim. kaunis, vahva, yliluonnollinen jne.), sillä siihen ikään kuuluvat vahvasti idolit ja esikuvien ihannointi. Tältä pohjalta on ihan ymmärrettävää miksi esim. Sweet Valley-kirjat ovat ollet suosittuja varsinkin esiteinien keskuudessa. Aika moni haaveilee olevansa se suosittu ja kaunis tyttö jolla on paljon kavereita ja hienoja vaatteita jne. Myöhemmin kun tuo vaihe menee ohi, kirjat ja niiden ajatusmaailma vaikuttavat tosi älyttömiltä. Kun nuortenkirjojen aiheet eivät enää iske, on aika siirtyä aikuisten kirjallisuuteen.

Poissa lakritsitahna

  • Stalkkaa hakkeria
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #88 : Toukokuu 18, 2010, 20:53:04 »
Nopsajalka - karttakaa koko kirjasarjaa!

Kaikki Nopsajalka-sarjaan kuuluvat kirjat (olen kyllä lukenut kaksi - äidinkielen projektityötä varten... mutta vaikka olen lukenut kaksi, kavereiden mielipiteistä päätellen kaikki ovat samanlaisia) ovat älyttömän tylsiä: kaikissa on juoni, jonka voi helposti arvata ennen kuin edes avaa koko kirjan, kirjailijan kirjoitustyyli on älyttömän pitkäveiteistä ja huonoa; hirveintä on kuitenkin itse päähenkilö, eli Nopsajalka. Hän puhuu seuraavanlaisesti:

"Nopsajalka nyt menee nukkumaan. Nopsajalka lukee Raamattuaan (vaikka on intiaani: ilmeisesti kirjailija päätti tehdä hänestä kristityn, koska sehän tekee hänestä "oikeaoppisen" intiaanin). Nopsajalka kuulee jonkun hengittävän kilometrin päässä."

Arrggh... Piti vielä kirjoittaa kirjoitelma kirjasta Nopsajalka punanahkojen käsissä.
En tykkää lakritsitahnasta >.<

salainensalatalo

  • Ankeuttaja
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #89 : Kesäkuu 11, 2010, 16:37:41 »
Houkutus. Koko kirjassa ei tapahdu juuri mitään ennen kun se on jo ohi, sitä loppuselkkausta lukuunottamatta. Hahmot ovat suunnilleen yhtä eläviä kun paperinuket.

Soturikissat. Tässä on koottu kaikki eläinfantasiakirjojen kliseet yksiin kansiin. Se tästä tehty sarjakuva on jopa parempi kun tämä, vaikkei sitäkään voi kehua.

Viima. En mä tätä varsinaisesti inhoa, mutta tämä on vaan jotenkin vastenmielistä luettavaa. Koko kirjan tunnelma on erittäin painostava ja negatiivinen ja sadistinen (vautsi, mä kuulostan Qkkahattutädiltä) ja kaikille tapahtuu pelkästään inhottavia asioita.  Juoni on epäuskottava. Tosin, ehkä siksi pidän sitä epäuskottavana kun se sijoittuu Suomeen, ja en vain osaa kuvitella tässä maassa jotain koulua jonka kellarissa on ihmisistä tehtyjä hengittäviä kopioita vai mites se olikaan, kun luin tuon jo joskus ala-asteella niin ei oikein muista. Btw, inhoan sitä kun suomalaiset laitetaan puhumaan kirjakieltä. Eihän me puhuta niin.


Ai niin, ja jotkut Animorphsit on kyllä kaikilla mahd. tavoilla paskoja 8P
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 28, 2010, 05:16:42 kirjoittanut salainensalatalo »

Poissa Marygold

  • Irorua
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #90 : Heinäkuu 08, 2010, 12:42:45 »
Jeps, minä olen samaa mieltä edellisen kanssa, suurin osa täällä haukutuista kirjoista ovat ihan hyviä kirjoja sille ikäryhmälle joille ne on tehty. Olen tähän ketjuun kirjoittanut aikaisemminkin ja ihmettelin juuri sitä että melkein järjestään kaikki teinikirjat on haukuttu pystyyn. Esiteineille kirjoitetut kirjat kuuluvatkin olla vähän yksinkertaisempia ja "höpähtäviä" verrattuna vaikka aikuisille suunnattuihin "vakaviin" kirjoihin. Harva teini-ikäinen tai nuorempi haluaa lukea mitään kuolemattomia klassikoita, sillä niiden aihepiiri ja tyyli eivät kohtaa nuoren lukijan omaa maailmaa. Ehkä kannattaisi vertailla näitä teinikirjoja sen genren muihin kirjoihin ja perustella sitä kautta niiden hyvyyttä/huonoutta..?

Komppaan tässä Nemorosaa täysin. Itse voin kyllä ihan rohkeasti myöntää, että tykkäsin joskus melkein kaikista tässä ketjussa toistuvasti haukutuista varhaisteinien kirjasarjoista. Minusta Replica oli joskus loistava kirjasarja ja R.L. Stinekin ihan kohtuuhyvä kirjoittaja. Nimittäin silloin, kun olin näiden kirjojen kohderyhmää, eli siinä yhdeksänvuotias... Näin kaksikymppisenä tietysti hahmotan paremmin sen, kuinka kehnosti nämä kirjat ehkä on kirjoitettu, mutta en näe mitään syytä lähteä niitä enää morkkaamaan, koska omassa genressään ne kuitenkin toimivat, senhän myyntimäärätkin ovat osoittaneet. En nyt väitä, ettei näitä kirjoja joku saisi inhota ja ihan syystäkin, mutta Nemorosan tavoin kaipaisin tälle ehkä hiukan parempia perusteluja: miksi nämä kirjat ontuvat juuri omassa tyylilajissaan, verrattuna johonkin muuhun varhaisteineille suunnattuun kirjaan? Niiden kirjoittajat kun tuskin ovat itsekään kuvitelleet kirjoittavansa mitään ikimuistoisia kaunokirjallisuusklassikoita.

Nyt sitten omaa uuteen inhon aiheeseeni, nimittäin Sofi Oksaseen. Olen yrittänyt ymmärtää, miksi hänen kirjansa ovat niin suosittuja, mutta Baby Janen ja Puhdistuksen luettuani en kyllä vieläkään ihan vakuuttut. Baby Janesta minun oli vaikea sanoa oikein muuta hyvää kuin että onneksi se loppui niin nopeasti, kirjan kieli oli minusta keskinkertaista eikä tarinakaan järin hääppöinen, dialogi ontui ja mitään tunteita ei herännyt. Puhdistusta aloittaessani jouduin kuitenkin myöntämään, että näiden kahden kirjan välillä Oksasen kirjoitustaidot ovat kokeneet valtavan harppauksen eteenpäin: kirjan kieli oli hyvää, paikoin melkein nautinnollista, vaikka sitä välillä vähän vaivasikin sellainen aleksiskiveläinen tönkköys, josta suomalainen kirjallisuus ei tunnu millään pääsevän eroon. Tarina oli myös mielenkiintoinen ja hyvin rakennettu, ja onnistuin jo melkein vakuuttamaan siitä, että kirja on suosionsa ansainnut - kunnes pääsin loppuun. Minusta Puhdistuksen loppu oli vain kertakaikkiaan järkyttävän huono, ei vain loppuratkaisun vuoksi vaan myös siksi, että viimeiset parikymmentä sivua oli rakennettu niin tönkösti jostain ns. salaisista asiakirjoista, jotka jotenkin tuntuivat irrallisilta ja epäuskottavilta...

Mielelläni kyllä kuulen mielipiteisiini vastaväitteitä, jos joku on näistä kirjoista saanut irti enemmän kuin minä. 
Sadevesiämpärit, auringonkukkaniityt, saippuapalat ja raparperinvarret... Oikullisesti versoilevat lommot elämän alaviitteissä.

Poissa Lumihiutale

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #91 : Joulukuu 04, 2010, 22:05:30 »
Koulussa piti joskus lukea kirja nimeltä Veitsen terällä kirja on tylsä ja sinä seurataan koulu pojan elämää läksyt, koulu, alkoholi, tupakka. Joka päivä sitä samaa ja samaa...siinä ei siis oikeasti tapahtnut yhtään mitään!! Huoh...loppuratkaisu oli kuitenkin ihan hyvä, mutta yllättävä ja hiukan vastoin tämän kyseisen pojan normaalia luonnetta...

Kaikki heppa-kirjat , en vain tajua mikä niissä on niin hienoa...ehkä joku kolmos luokkalainen saattaa tykätä sellaisista, mutta en tajua jos minun ikäiseni lukee jotain niin huonoa kirjallisuutta, koska parempaakin on olemassa.

Siten on nämä tyttöjen kirjat missä pari tyttöä ovat niin super ihanii ja shoppailee kaupungilla...toki itsekkin luin näitä nuorempana, pakko myöntää:DD Olen kaikki Evat ja Adamit lukenut läpi nuorempana, nyt kyllä nolottaa:)

Poissa Yamaneko

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I am the warrior of shadowclan
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #92 : Joulukuu 05, 2010, 13:00:46 »
On hankala keksiä, mitä kirjaa inhoaisi. Luen kaikenlaisia kirjoja, nykyään kyllä lähinnä vain fantasiaa ja joitakin kauhukirjoja, mutta nuorempaa luin erityisesti eläinkirjoja. Koska luin niitä ennen niin paljon, ei niitä nykyään tule juuri luettua. Tuntuu siltä, että siitä aiheesta on luettu jo kaikki hyvät kirjat, eikä oikein mitään uutta voi tulla vastaan.
Mutta tosiaan jo edeltä mainittuja "tyttöjen kirjoja" en lue, enkä tule lukemaankaan. Aihe ei kiinnosta minua ollenkaan, mutten toisaalta voi sanoa inhoavani näitä kirjoja, koska en ole koskaan lukenut niitä o____o voi olla, että muistini on huono, mutta en muista että olisin lukenut tuon kaltaisia kirjoja ennen.

Mutta! Koiratytöt-sarjaa, joka on Jalojen tuotantoa, en voi lukea enää ollenkaan, vaikka niistä joskus pidinkin o.O olen nykyään niin tarkka kaikista koirista kirjoitetuista kirjoista, etten voi sietää, jos päähahmo on järkyttävän tietämätön kyseisestä eläimestä, tai jos päähahmo "ihkutta" koiria, eikä silti tajua niistä mitään. >.< Nuo kirjat ovat kyllä jo melko lapsellisiakin.
Where once was light,
now darkness falls
Where once was love,
love is no more                      -Gollum's song

Poissa Sateenropina

  • Vuotislainen
  • Pottermore: AvisErised8561
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #93 : Maaliskuu 29, 2011, 21:17:36 »
Tämä on nyt mainittu tässä topicissa tuhat ja sata kertaa, mutta Houkutus on oikeasti huono kirja. En saanut hahmoihin tutustuttua (samaan tapaan kuin olen vaikka Potterin hahmoihin tutustunut), paitsi vähäsen Edwardiin jos siihenkään, Edward on tutustumiseen liian virheetön. Meyer on keskittynyt liikaa kuvaamaan Edwardin ah-niin-ihanaa patsasmaisuutta ja jättänyt sitten muut hahmot vähemmälle, päähenkilön eli Bellan mukaan lukien. Bellaan ei vain saanut tuntumaa samalla tavalla kuin muitten lukemieni kirjojen päähenkilöihin saa. Hän oli vain joku random tyttö. Myös Bellan nopea rakastuminen Edwardiin kummastutti. Tuntui myös oudolta ettei hahmoilla ollut juuri mitään ongelmia vampyyriytensä/ihmissuteutens kanssa, niin kuin vaikka Lupinilla on. Jäi kesken se kirja. :P

En ymmärrä myöskään näitä ala-asteikäisille tytöille suunnattuja alle satasivuisia muka "romaaneja" joitten kansissa komeilevat nätit blondit ja brunetet pepsodenttihymyineen hevosen talutushihna/mikrofoni kädessä. (esim.High school musical- Hannah Montana- Camp Rock- ja heppakirjat) Päähenkilö on poikkeuksetta Mary Sue, sitten mukaan vielä pukkaavat ärsyttävä itseriittoinen Mary Suen kanssa kilpaileva kliseeblondi ja komea korista pelaava poika. Tadaa- kolmiodraama on valmis! Kuvailu ja kirjoitusasu ei myöskään näissä kirjoissa ole huippuluokkaa, vaan ne tuntuvat siltä kuin ne olisi kirjoitettu vain jotta saataisiin kilisevää kassaan. Hyvät kirjat on kirjoittettu rakkaudella, ei rahanhimon ajamana.

Ja tietysti on nämä Goosebumpsit. Luin yhden, ja vaikka loppu ei ollutkaan kovin ennalta-arvattava, ei se myöskään ollut tarpeeksi karmiva kuin odotin. Hohhoijaa. Eikö kukaan osaa kirjoittaa mitään oikeasti pelottavaa? Päähenkilö oli myös ärsyttävä. Ensin janoaa kostoa tytöille jotka kiusaavat häntä, ja sitten kun näille tytöille käy huonosti hänen ansiostaan, rientää heti perumaan tekosiaan. Ei ole kirjoittajaa ole varmasti koskaan kiusattu, sillä hän ei yhtään vaikuta tietävän miltä kiusatusta tuntuu. Ja ei näissäkään kuvailu mitään huippuluokkaa ollut, ja rahanhimoa on ollut selvästi pelissä.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 09, 2012, 20:54:01 kirjoittanut Sateenropina »

Poissa Malicia

  • holy fool
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #94 : Maaliskuu 29, 2011, 21:37:36 »
En voi kyllä sanoa inhoavani varmaan mitään kirjoja. Olin pienenä ehdoton heppakirjatyttö, ja vielä yläasteen alussakin yritin kahlata aina vain ilmestyviä lisäosia läpi, koska pakkomielteeni on saada asioita päätökseen (eikä Merja Jalo selvästikään ymmärtänyt, koska olisi kannattanut lopettaa). Lopetin sitten, kun en yksinkertaisesti enää jaksanut lukea niitä, eikä sarjan loppumisesta luonnollisestikaan ollut toivoakaan.
Olen lukenut myös tuon Replica-sarjan, ja kyllä se silloin ainakin muutaman kirjan osalta vaikutti jopa ihan hyvältä (Amyn äiti ja sitten se kirja, missä oli se nerolapsi), vaikka tietysti useimmat kirjat vain toistivat samaa kuviota, ja lopetus oli ehkä surkein, minkä olisi voinut kukaan keksiä.
Ennuskivien mahti sen sijaan. En ymmärrä miksi siitä nousi niin iso halo, koska tarina oli varsin yllätyksetön eikä mielestäni mitenkään merkityksellinen, edes 14-vuotiaan kirjoittamaksi (vai oliko hän ehkä vanhempi). Mutta sekin kirja oli lähinnä sellainen läpihuutojuttu, ei sinäänsä millään tapaa herätä inhoani. Useimmat kirjathan ovat ihan turhaa hömppää, mutta mitäpä siitä. Tulen ilmoittamaan, kun olen löytänyt kirjan, jota oikeasti inhoan.

PS. Bellaa ei varmastikaan siksi ole luotu minkäänlaiseksi hahmoksi, että jokainen naispuolinen henkilö voi sulauttaa häneen itsensä ja huumautua sarjaan. Ja Edwardiin. Minusta Houkutus olisi yksinään voinut olla hyväkin teos, mutta sarja oli yksinkertaisesti liikaa ja pakollista vääntöä, joka laimensi ensimmäisenkin.
Watch your heart when we're together
Boys like you love me forever

Poissa Guetta

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #95 : Maaliskuu 29, 2011, 22:24:44 »
Ihan pakko sanoa alkuun, kun suht moni tässä ketjussa on morkannut TSH:ta, mainittakoon että tuolla hyllyssä ne on Potterien ohella yksi parhaista kirjasarjoista.

Asiaan, no mm kai tulen tännekin "ylistämään" Twilight - Houkutusta.
Elikkä juu, aloitin tätä kirjaa lukemaan silloin joskus nähtyän ensin elokuvaversion. Joka oli siis kaameaa scheisseä. Noh, kun sitä leffaa joillekkin kritisoin he sanoivat:" Onhan se suht huono, ei tosiaankaan tee kirjalle oikeutta että kannattaa lukea, siihen et pety" - jotain tuohon suuntaan. Noh, lopulta päätin ostaa kirjan (en tajua miksen lainannut, mutta taisin tosiaan luulla että olisi hyvä hankinta kirjahyllyyn). Noh, aloitin lukemaan ja taisin lukea noin 100-200 sivua suunnilleen. Sitten jätin kesken. Ei yhtään kiinnostanut tämä aivan mahtava nuorten vampyyrikirja. Hahmot eivät mitenkään erikoisia olleet eikä niihin päässyt oikein kunnolla syventymäänkään. Se mitä olen kuullut, että seuraavissa kirjoissa vielä jotain angstiakin kokoajan löytyy niin vaikea arvata aionko lukea niitä. Juonikaan ei ollut mitenkään erikoinen mitä koko sarjaan tulee, satavuotias keiju "seurustelee" teinitytön kanssa ja he pelaavat pesäpalloa ja välillä ollaankin menossa sotaan ihmissusien ja keijujen välillä blaa blaa ja blaa.

Olen tainnut tämän elokuvaversiosta tehnyt aika kriittisen arvostelun yhdelle elokuvafoorumille (näin offina kirjoitan joskus arvosteluja elokuvista ja joidenkin pyynnöstäkin). Noh, sinnehän aina välillä jotkut kommentoivat sitten sinne että "No olethan mies, et kai voisikaan ymmärtää tämän ihanan sarjan mahtavuutta" ja muut ylistykset päälle. Sehän kertoo jotain, ettei pysty puolustamaan muulla kuin sillä että olen mies enkä millään ilveellä pystyisi ymmärtää tämän sarjan loistavuutta. Tulipas aikapaljon offina aiheesta kun kirjoistahan tässä puhutaan. Kuitenkin, luultavasti surkein kirja koskaan minkä lukemista olen edes yrittänyt.

Tähän loppuun voin vielä lyödä R.L Stinen kirjat. Olivathan ne joissain määrin suht hyviä ja tyydyttävää luettavaa, muttei silti kovin karmivaa. Harmi ettei lähes kukaan osaa tehdä mitään kunnon pelottavaa (Tosin Stephen Kingin kauhusta pidän erityisesti). Ja tosiaan, kuten mainittu minua ärsytti nuo loput jotka jättivät kirjan kuin kesken. Mitä kirjailijan päässä liikkui kun jättää nyt lähes joka kirjansa cliffhangeriin ja jatkoa ei kuitenkaan tulossa ole niin..? I rest my case.

Poissa Joëlle

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #96 : Maaliskuu 29, 2011, 22:29:02 »
Hmm.. En suoranaisesti voi sanoa että inhoaisin jotain kirjaa, mutta onhan niitä joitakin kirjoja jotka olisi voinut jättää lukematta.

Eli siis ihan ensin Marja-Leena Tiaisen Päin Mäntyä. Koulua varten piti joskus kyseinen kirja lukea, ja se oli kyllä niin tylsä ettei sitä jaksanut lukea kuin kaksi sivua kerrallaan. Kirjassa kuvaillaan vain päähenkilön ongelmia ja tavallista elämää, ja itse en lue tämäntyylistä kirjallisuutta juuri ollenkaan. Lisäksi kirjassa on välissä muiden henkilöiden näkökulmasta kuvattuja sekavia pätkiä, ja nuorten perheissä/heillä itsellään on aina joku ongelma kuten alkoholi, päihteet, väkivalta, kuolema lähipiirissä jne.

Tästä tulee varmasti sanomista, mutta yksi huonoimmista kirjoista joita olen lukenut on Jostein Gaarderin Sofian Maailma. Kirja on minun makuuni ensinnäkin liian sekava, ja juoni liian hankala, vaikka idea onkin melko hyvä. Lisäksi siinä on aivan liian pitiä pätkiä näitä filosofia-aiheisia pätkiä, minun mielestäni ne voisivat olla hieman lyhyempi.

Kyllähän näitä riittäisi vielä, mutta nämä kaksi tulivat ensimmäisenä mieleen. En sen takia laittanut tähän kaiken maailman High School Musicaleja/Goosebumpseja, sillä muistan ajan jolloin luin näitä itse innoissani. En voi sanoa, että inhoaisin jotain kirjaa vain sen takia ettei se enää olekaan mielestäni mikään kirjallisuuden helmi.

Poissa Wanamo

  • Keltasilmä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • the wolf blood
  • Pottermore: OakPurple4599
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #97 : Heinäkuu 19, 2012, 01:21:49 »
Jännää, mutta nauroin ihan uskomattomasti kun luin tätä ketjua. Varsinkin ensimmäisellä sivulla on niin ihanan hysteerisesti annettu esimerkkejä huonon kirjan tekstistä, että voi vadelma :''D Asiaan.

Ennuskivien mahti tai mikä maailmassa olikaan. Muutaman kerran jo täällä mainittukin, mutta voi että kun oli tylsä. Siitä on jo aikaa, enkä muista tapahtumia kovin hyvin, mutta taisi olla jotain sentyyppistä, että kolme tyttöä saa tietää olevansa jotain huikean jänniä sankareita ja että heidän pitää pelastaa maailma jne., apunaan heillä on jännät ihmeelliset ennuskivet. No, nämä kolme toisilleen täysin vierasta tyttöä tuupataan sitten yhteen "Noniin, olkaapas nyt kilttejä tyttöjä ja kipittäkää pelastamaan maailma, niin saatte lämmintä maitoa ja pullaa"- asenteella. Eivätkä tytöt tosiaankaan pidä toisistaan, sattuvat suunnattomasti vihaamaan. Lisäksi kirjassa kerrottiin monesta henkilöstä samaan aikaan, joka toinen luku kertoi näistä kolmesta hepusta, seuraava jostakusta tytöstä joka nääntyi sairaalassa ja näki jänniä unia ja vielä seuraavassa jostain menninkäispoikahepusta joka hiippailee metsässä.
Syvät pahoittelut, nämä mahtavat ja liioitellut arviot on tehty aika lailla olettamuksena ja näin edespäin, ja kaiken lisäksi vielä aamuyöllä. Mutta minulla oli hauskaa.

Narnia- sarja.
Jännää sinänsä, että minä en oikeastaan ollenkaan inhoa Narnioita. Ne ovat omalla tavallaan hyviä kirjoja ja luin niitä vielä viimeksi vuosi sitten, mutta... jossain vaiheessa tajusin, että inhoan tapaa jolla Lewis kirjoitti ne. Runsaasti sulkuihin laitettuja huomautuksia, kuten "Näin Lucy minulle myöhemmin kertoi, mutta olen varma että hän ei kertonut aivan kaikkea..." jne. Jostain kumman syystä se ei vaan enää iske minuun. En myöskään ikinä pitänyt sarjan kahdesta viimeisestä osasta, Narnian viimeinen taistelu oli suorastaan kamala. Kaikki on siinä kamalan huonosti eikä mikään ole niinkuin ennen. Pahuutta täynnä koko paikka :/

Nummelan ponitalli.
Minä luin ala-asteen ensimmäisinä vuosina kaikki siihen asti ilmestyneet osat tästä sarjasta! Suunnilleen kaikissa niissä oli aivan samantyylinen juoni, pari kinkkistä mysteeriä ja pari rakkaus- tai teinihuolta siihen sekaan. Tämä nyt ei varmaan ole ihan aiheellista, koska ne on kuitenkin suunnattu aika lailla nuoremmille lukijoille. Minä vain kasvoin ulos niistä, ei siinä kummempaa...
"Nukkuminen on huomattavasti vähemmän rasittavaa kuin valveilla oleminen."

Poissa Svartis

  • Vuotislainen
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #98 : Heinäkuu 30, 2012, 14:51:51 »
Suomalaiset kirjat ovat jotain niin kamalaa joita en voi sietää. En tiedä miksi, mutta suomalaiset nimet, paikat ja kaikki häiritsevät suunnattomasti. Jotenkin ne ei vaan iske. Kyllähän joitakin hyviä suomalaisia kirjailijoita varmasti on, mutta minulle niitä ei ole tarkoitettu olivat ne sitten muiden mielestä Suomen parhaimpia. Jos ensin vilkaisen kirjassa kirjan kantta ja takakantta ja mielenkiintoni nousee, se lopahtaa nopeasti jos kirjailija on suomalainen.
Ja kyllähän minä olen joitakin suomalaisia kokeillut, mutta njääh ne ei vaan jotenkin nappaa, ei sitten ollenkaan :/

Hevoskirjat ovat myös yksi inhokkini aihe. Kuten monet muutkin ovat sanoneet, ne ovat niin täyttä moskaa kuin voi vain olla. Niiden juonikaari on aina sama; tyttö muuttaa kaupungilta maalle ja saa hevosen. Jotain "jännää" tapahtuu ja sit kaikki onkin taas hyvin, happily ever after.


Poissa Lunar

  • In Noctem
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: OwlPurple13890
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #99 : Elokuu 01, 2012, 13:30:29 »
Heti ensimmäisenä tulee mieleen Twilightit. Ne on mainittu jo muutaman kertaa, mutta pakko lisätä vielä omakin perustelu. Niissä ei vain tapahdu mitään. Neljä kirjaa samaa jankutusta siitä, kuinka Bella rakastaa Edwardia ja toisin päin. Varsinkin Uusikuuta lukiessani meinasin tylsistyä kuoliaaksi. En todellakaan tiedä, miten jaksoin luke koko sarjan. Varsinkin Aamunkoin loppu:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Voiko enää tylsempää olla? Muutenkin koko sarja on täynnä vain sitä hempeilyä, melkein missään kohtaa ei ole sellaista, mikä saisi minut kiinnostumaan. Ikinä en aio lukea uudestaan.

Toiseksi kaikki Kalevalat ja sen tyyliset. Jokainen varmaan ymmärtää ilman perustelujakin. Ne vain ovat liian vanhanaikaisia minulle. Tykkään lukea kunnon fantasiaa, en mitään 'Pakenimme kivelle härkiä pakoon' -juttua. En vain kestä lukea sellaista.

Tarina vailla loppua oli myös niin tylsä, että sen lukemiseen meni minulla yli viikko. Sain sen lahjaksi vuoden 2011 jouluna ja aloitin sitä sen jälkeen. En päässyt edes puoliväliin, kun lopetin kesken. Tänä vuonna päätin sitten kokeilla uudestaan ja sain sen lopulta luettua. En kyllä sitäkään aio lukea uudestaan. Siinäkään ei tapahtunut oikein miään ja päähenkilö oli niin typerä, että teki mieli mennä huutamaan sille vähän järkeä päähän.

(Muoks...) Muistinpa vielä yhden, eli Smaragdiatlas. Siinä oli kyllä ihan hyvää tekstiä, ja jotkut kohtauksetkin olivat hyviä. Mutta useimmiten tapahtumat olivat tappavan tylsiä (jos niitä nyt edes tapahtumiksi voi sanoa...), että en jaksanut lukea kuin pari sivua kerrallaan. Kun olin ehkä kahdenkymmenen sivun päässä lopusta, luin ehkä kaksi aukeamaa, nousin seisomaan ja kävelin hetken ja palasin sen jälkeen lukemaan taas kaksi aukeamaa. Minun oli vain pakko pitää taukoja, sillä en pystynyt lukemaan loppua putkeen, muta halusin kuitenkin saada kirjan luetua. 

Kyllä näitä varmasti enemmänkin, mutten nyt saa päähäni. Tuossa oli kuitenkin pari.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 01, 2012, 16:12:07 kirjoittanut Lunar »
The end
The songwriter's dead

Poissa Soul Spirit

  • Silli
  • Vuotislainen
  • Herra merirosvokapteeni-ninja-salamurhaaja Kenway
    • Warrior Cats RPG
  • Pottermore: Silagul
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #100 : Kesäkuu 14, 2013, 11:42:19 »
Itse en ole kovin moneen huonoon kirjaan törmännyt, sillä olen hyvin nirso ja tarkka sen suhteen, mitä luen. Fantasia on ainoa minua oikeasti kunnolla kiinnostava kirjallisuuden laji, ja kyllä jotkut sci-fi-jututkin menettelevät. Kerran pääsi kuitenkin käymään niin, että koulussa piti valita oppikirjan ehdotuksista jokin kirja, joka sitten luetaan ja esitellään luokalle. Listalla ei tietenkään ollut mitään muuta kuin todelliseen elämään perustuvia kirjoja, jotka kertoivat mm. koulukiusaamisesta ja sodista. Minä en osannut päättää itselleni kirjaa, koska oppikirjassa näkyi vain kirjojen kannet, eikä kerrottu niiden sisällöstä suurinpiirtein mitään. Kaikenlisäksi inhoan juuri tämän kaltaisia kirjoja, koska niissä ei ole mitään oikeasti hyvää ja tajuntaa mullistavaa juonta. Annoin opettajan valita itselleni kirjan, joka sitten sai kunnian osoittautua huonoimmaksi lukemakseni kirjaksi. Tämän kyseisen kirjan nimi oli Höyhenpoika. Kirjan tarina oli taas sitä samaa vanhaa: Koulukiusattu poika, joka ei osaa puolustaa itseään kiusaajia vastaan. En pitänyt juonesta muutenkaan, mutta en anna kirjasta juonipaljastuksia, jos joku vaikka sattuu haluamaan lukea sen. En suosittele, koska juonessa ei minusta ollut mitään kunnollista järkeä, ja samankaltaisia kirjoja on pilvin pimein.
Lisäänpä tähän vielä, että yksikään suomalainen kirja ei ole saanut minua kunnolla kiinnostumaan. Jotenkin tuntuu, ettei suomalaisilla kirjailijoilla ole tarpeeksi mielukuvitusta kirjoittaa hyvää kirjaa. Inhoan myös kaikkia hevos- ja koira-aiheisia kirjoja.
Kaikki edellä mainitut ja lihavoidut kirjat ja lajit saisivat mielestäni painua vaikka roskiin.
Ja tämän viestin ei sitten tietenkään ole tarkoitus loukata ketään, vaikka saatankin haukkua joidenkin ihmisten lempi kirjoja ja kirjallisuuden lajeja parhaillaan lyttyyn.
The darkness descends on quiet earth,
the night cannot know how much it's worth
Inspiring the shadows with fading
And horizon with ending

Poissa Marygold

  • Irorua
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #101 : Kesäkuu 14, 2013, 12:28:14 »
Lainaus
Lisäänpä tähän vielä, että yksikään suomalainen kirja ei ole saanut minua kunnolla kiinnostumaan. Jotenkin tuntuu, ettei suomalaisilla kirjailijoilla ole tarpeeksi mielukuvitusta kirjoittaa hyvää kirjaa.

Jäin pohdiskelemaan tätä : ) Olen itsekin vähän samoilla linjoilla siitä, etten perinteisesti oikein tule juttuun suomalaisten kirjojen kanssa (joitakin poikkeuksiakin on, esimerkiksi Tove Jansson, mutta hänhän kirjoittikin ruotsiksi). Kuitenkin esimerkiksi fikkimaailmassa olen huomannut, että kyllä suomalaisista hyviä, mielikuvituksellisia ja ei-realistisia kirjoittajia löytyy.

En usko, että kyse on kokonaan suomalaisten kirjailijoitten mielikuvituksesta, vaan osittain myös siitä, mitä tekstejä täällä kustantajat julkaisevat. Realismi "myy" tai sen ajatellaan ainakin myyvän hyvin Suomessa, joten moni kustantamo ei välttämättä uskalla julkaista muuta.

Samaan syssyyn voin lisätä pari kirjaa, joita "inhoan". Tämä on sitten hassua, koska japanilainen Haruki Murakami on yksi lempikirjailijoistani, ja on kirjoittanut myös yhdet parhaista lukemistani kirjoista. Mutta myös pari sellaista, jotka minulle jättivät lähinnä täydellisen ärsytyksen tunteen siitä, että jaksoin kahlata ne lävitse. Murakamin uusin käännetty kirja, 1Q84, oli juuri tällainen: entinnäkin aivan järkyttävän paksuinen tiiliskivi, joten turhautuminen lopussa oli vielä sitäkin suurempi, kun hyvin alkanut kirja jossain kohtaa lässähti ja sortui omaan nokkeluuteensa (minun mielestäni). Paljon olen kyllä nähnyt keskustelua siitä, mitä kirjalla oikein "tarkoitetaan" ja miksi loppupuoli on sellainen kuin on, mutta mitään sellaista itselleni kelpaavaa selitystä en ole tähän löytänyt. Toinen Murakami-pettymys minulle on ollut Kafka rannalla, jota olen yrittänyt lukea kolmesti, mutta en koskaan ole päässyt loppuun. Kai sitä pitää vielä yrittää.
Sadevesiämpärit, auringonkukkaniityt, saippuapalat ja raparperinvarret... Oikullisesti versoilevat lommot elämän alaviitteissä.

Poissa hanhyokkasikimppuuni

  • Kalpa Kassinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Nobody's Perfect
  • Pottermore: FrogMarauder14005
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #102 : Kesäkuu 14, 2013, 17:40:49 »
Täällä jo moneen kertaan haukuttu Nummelan Ponitalli on kyllä yksi huonoin tietämistäni kirjasarjoista. 90% kirjoista alkaa kutakuinkin näin:
Satulat narisevat. Vapun kaviot kopisevat rutikuivaan maahan Kikan ratsastaessa. On hirvittävä helle. Tästä johtuen Penalla on migreeni ja hän karjuu kentän laidalla ikivanha sombero päässään. "Nyt kevennettyä ravia ilman jalustimia!" Pena huutaa. Ratsastajat voihkasevat.
  Nuoret valuvat kohti toimistoa ja romahtavat vanhalle hetekalle alimmaisena makaavan Repen päälle. Kaikki valittavat kuumaa ilmaa ja juovat jaffaa. Pena tulee sisään sanoen: "Olen varannut Ponisaaren meitä varten kahdeksi viikoksi, ratsastusleiri tiedossa kolmen viikon päästä." Talliporukka hihkuu riemusta."
Sitten lähdetään leirille, jonka ladossa kummittelee, Kikka selvittää asian ja suutelee Repeä. Loppu hyvin kaikki hyvin. Ainiin, mukaan vielä jokunen postiryöstö, Penan hullut tädit ja Hannun ja Karin kohellukset. Tsadaa, Nummelan Ponitalli- kirja on valmis! 
  Minua siis ärsyttää  itsensä toistaminen ja kliseiset hahmot, komea ratsastajapoika ja elovenatyttö, kaksi koheltajaa ja muutama hihhuli. Kirjoissa käytetään myös kamalasti hienoja termejä, joita monet eivät ymmärrä. Kirjoissa ihkutetaan liikaa ja tunteet ovat jotenkin epäaitoja ja jännittävät tilanteet ovat koomisia. Taso laskee kirja kirjalta edetessä. Mitä järkeä kirjoittaa 60 samanlaista kirjaa??


Poissa Renefer

  • Koira
  • Aurori
  • *
  • Teidän alhaisuutenne Renefernefernefer
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #103 : Kesäkuu 15, 2013, 17:25:00 »
Minusta ainakin suomalaisen Siiri Enorannan kirjat vaikuttavat melko mielikuvituksellisilta ja nuorille sopivilta. :)

Oma inhokkini on Virpi Hämeen-Anttilan Suden vuosi. Aivan hirveää sontaa. Ohuet ja kliseiset henkilöhahmot, teennäistä puhekieltä, akateemista brassailua, pateettista kerrontaa jne... ja kaikki yhdessä paketissa! Muuten en olisi lukenut, mutta sain sen lahjaksi. Tosin huono lukukokemus auttaa taas arvostamaan hyviä kirjoja...
Suden vuosi kuuluu myös mun inhokkilistalle! Tosi lapsellinen ja tyhmä kirja, en tajua miksi se on niin suosittu... Lisäksi juoni oli naurettavan epärealistinen enkä löytänyt kirjasta oikein mitään hyvää.

Ooh, aivan järkyttävä kirja munkin mielestä! :D Hämeen-Anttilalla on taipumusta hiljaisiin, älykkäisiin, herkkiin ja lahjakkaisiin hahmoihin (jostain ihmeen syystä...) mutta ne eivät kyllä kirjassa kantaneet, eivät tosin mitkään muutkaan hahmot, joista osa oli niin kliseisiä että hyvä ettei itkeä alkanut. Kirja oli uskomattoman tahmeaa, kerronallisuus ei todellakaan ollut kunnossa. Niin surkeaa draamaa, että päähenkilön epilepsia vaikutti Maailman Kamalimmalta ja Eristävimmältä Sairaudelta Kautta Aikojen. :D Kielestä tykkäsin välillä.

Mun inhokkeja on Torey Haydenin emotionaalinen hakkelus. Kahmalokaupalla kirjoja kaltoin kohdelluista ja väärinymmärretyistä mutta poikkeuksellisen älykkäistä lapsista, joita kukaan ei ymmärrä (kuunnella) ja pitäisi pällistellä, että ooh kun on niin tositarinaa. Yh. Minäkertoja vituttaa. Tunteisiin vedotaan niin halvasti ja paljon kuin ehditään. Maistuu jopa sensaasiohakuisuudelta vaikka luokitellaan usein asiaproosaksi. :<
Muista tervehtiä alakuloisia lintuja
POISSAOLEVAINEN
Toistaiseksi lopullisesti.

Poissa Marygold

  • Irorua
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #104 : Kesäkuu 15, 2013, 18:23:31 »
Lainaus
Mun inhokkeja on Torey Haydenin emotionaalinen hakkelus. Kahmalokaupalla kirjoja kaltoin kohdelluista ja väärinymmärretyistä mutta poikkeuksellisen älykkäistä lapsista, joita kukaan ei ymmärrä (kuunnella) ja pitäisi pällistellä, että ooh kun on niin tositarinaa. Yh. Minäkertoja vituttaa. Tunteisiin vedotaan niin halvasti ja paljon kuin ehditään. Maistuu jopa sensaasiohakuisuudelta vaikka luokitellaan usein asiaproosaksi. :<

Ihme etten ole aikaisemmin saanut aikaiseksi mäkättää täällä Torey Haydenista. En ensinnäkään voi käsittää, minkä takia joissakin kirjastoissa hänen kirjansa on luokiteltu asiakirjallisuuden osastolle - lähikirjastostani ne löytyvät jopa hyllystä "psykiatria". Minulle Haydenin kirjat ovat pikemminkin kuin lasten kärsimyksellä brassailevaa emotionaalista kioskikirjallisuutta. Ne, jotka perustuvat tositarinoihin, näen jopa ammatillisessa mielessä kyseenalaisina, sillä ainakin minun ymmärtääkseni esimerkiksi Tiikerin lapsen "Sheila" on ollut vasta lapsi Haydenin kirjoittaessa tämän menestysopuksensa. Voin jollain tavalla kyllä käsittää, miksi tällaisten juttujen lukeminen ihmisiä kiinnostaa, mutta Haydenin etiikka jotenkin epäilyttää minua, minkä lisäksi kirjat nyt vain ovat aika köykäisesti kirjoitettuja.

Olkoonkin että Hayden työskentelee tärkeiden asioiden parissa, hänen kirjallinen tuotantonsa on minusta lähinnä epämiellyttävää.
Sadevesiämpärit, auringonkukkaniityt, saippuapalat ja raparperinvarret... Oikullisesti versoilevat lommot elämän alaviitteissä.