Kirjoittaja Aihe: Universumien tomu -trilogia  (Luettu 19082 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Carola

  • Tiikerinkultainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • journal
  • Tupa: Korpinkynsi
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #75 : Marraskuu 14, 2006, 07:22:54 »
Mita Fessa sanoi, on aivan totta. En usko, etta elokuvantekijat mitenkaan saavat vagittua kirjoja valkokankaalle, eivat vaikka miten yrittaisivat. Itse haluan kuitenkin kayda katsomassa elokuvan(-t?) vain sen takia, etta se tullaan tekemaan. Kyllahan Potteristakin tehtiin elokuvat, ei mielestani millaan tavalla kirjaa vastaavat, mutta kyllahan nekin silti lampimikseen katsoi, eivatka ne millaan tavalla pilanneet omaa nakemystani kirjoista. Tuskinpa elokuvakaan siis sita tulee tekemaan ja uteliaisuudesta haluan nahda, miten se tullaan toetuttamaan. Ja olisihan se hienoa nahda haarniskakarhujen ja muiden lempparijuttujen onnistunut ja huikea visuaalinen toteutus, vahan niin kuin LotR oli.

Elokuvan roolituksesta sen verran, (offtopiciksi menee) etta Niicole Kidman Mrs. Coulterina on hyva valinta, joskin vaaleat hiukset roolissa ovat kasittamaton valinta. Mrs. Coulterhan oli tummahiuksinen. No, eipa silla niin valia. Lyran nayttelija on mielestani ehka hieman liian sopo rooliinsa. Toivon vain, etta Willin nayttelija on joku taydellinen, han kun on lempihahmoni, enka ehka kestaisi, jos se roolitus menisi pieleen.
Quid times?
Snape is a steamy pile of buffalo pucky
Rip off the Wings of a dragonfly

Amilie

  • Ankeuttaja
Re: Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #76 : Helmikuu 18, 2007, 18:27:54 »
Oon nyt lukemassa vikaa osaa, ja melkeimpä lopussa :D
Ihan vahingossa rupesin lukemaan kyseistä kirjasarjaa ihan vahingossa, äidinkielen tehtävän kautta.
Kirjat on ihan hyviä, tosin mua ärsyttää se jatkuva tappaminen, ja hahmojen kuoleminen. Varmasti olis kirjottajalla ollu jotain muitakin keinoja edetä tarinassa.  Mutta se on tietysti vaan mun mielipide :>
Daimonit on tosi jänniä, ne on hyvin saatu sulautuun tarinaan, eikä ne vaikuta mitenkään typeriltä, niinkuin alussa ajattelin. 
Tässä vaiheessa kirjat on mielestäni ihan jees, ei mitenkään tosi hyviä, mutta mukavaa lukemista. Tuskin jaksan uudestaan lukea koko triologiaa, Niinkuin harry pottereita oon jaksanu lukee ^^

Poissa Gwindorfyel

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #77 : Helmikuu 22, 2007, 01:48:46 »
No niin, vihdoin ja viimein sain aikaseksi haalia tätäkin sarjaa käsiini. Jo varmaankin monta vuotta pitänyt lukea, kun paljon kaikkia suosituksia lukenut, mutta enpä vain ole saanut aikaiseksi. Nyt sitten vihdoin joululomalla sain ensimmäisen osan käsiini, ja sehän menikin kohtalaisen vikkelästi, oli todella hyvä siis! Tykkäsin kirjailijan kirjoitustyylistä, ja tarinakin oli todella jännittävä. Monesti, vaikka olisikin pitänyt olla tekemässä jotain muuta, niin ei vain voinut laskea kirjaa käsistä, kun oli niin jännittävä! Pidin karhusta kovasti, ja inhosin sitä Lyran äitiä sydämeni pohjasta!:D
Nyt pitäisi sitten löytää sarjan muut osat jostakin, tulisi vain se kesäloma pian niin voisi lueskella. Elokuvaa en malttaisi millään odottaa, toivottavasti eivät pilaa hienoa kirjaa. Kuvia en näyttelijöistä vielä ole nähnyt, mutta pitäisi kai katsella pian. Mutta että Nicole Kidman coulterina?Se ei enteile kyllä hyvää, mutta eihän sitä tiedä. Onkohan elokuvasta mahdollisesti vielä mitään trailereita tullut? (Tämänkin löytäisin toki helposti internetistä, mutta en valitettavasti jaksa nyt ruveta etsimään, kun kellokin tikittää jo ties mitä..)
Ich bin nicht ich wenn du nicht bei mir bist

Poissa Miléna

  • Ryppykuu
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LumosQuest8
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #78 : Elokuu 12, 2007, 16:36:54 »
Tarkoitukseni ei ole spoilata, mutta jos kirjoista ei halua yhtään mitään tietää, kannattaa viestini yli hypätä varmuuden vuoksi *hymy*

Kultainen kompassin luin keväällä ollessani sairaalaosastolla. Kirja oli siellä hyllyssä ja ajattelin sen olevan kirja, jonka minun olisi pitänyt olla lukenut. Kun vielä tiesin, että siitä ollaan tekemässä elokuvaa, ajattelin, että varmaan menen elokuvan katsomaan, joten halusin lukea sen ennen sitä. Luin sen ja rakastuin <3 Kirja oli oikein ihastuttava, tarina oli mielenkiintoinen ja kirjan maailma mahtava. Lyran Oxford oli lähes täydellinen ihannemaailmani. 

Daimonit olivan hyvä keksintö, voi kumpa niitä olisi tässäkin maailmassa *huokaus*

Salaperäinen veistä yritin lukea, mutta jätin sen sitten kesken puolenvälin tienoilla, kun se ei mielestäni ollut yhtään kiinnostava. Kolmatta osaa en ole siis vielä myöskään lukenut, koska haluan tuon toisen osan ensin alta pois. Toisaalta jos en jaksa odottaa, hyppään sen yli ja katson onko se kolmonen enemmän ykkösen vai kakkosen tasoa :)
Voima on massa kerrottuna kiihtyvyydellä (F = ma)

Poissa Dermi

  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #79 : Elokuu 15, 2007, 22:27:34 »
Salaperäinen veistä yritin lukea, mutta jätin sen sitten kesken puolenvälin tienoilla, kun se ei mielestäni ollut yhtään kiinnostava. Kolmatta osaa en ole siis vielä myöskään lukenut, koska haluan tuon toisen osan ensin alta pois. Toisaalta jos en jaksa odottaa, hyppään sen yli ja katson onko se kolmonen enemmän ykkösen vai kakkosen tasoa :)

Oo.. Kakkonen onkin niistä tylsin : ) Mutta kolmonen on paras. Olen lukenut sen turhan monta kertaa, ja se loppu siinä on mahtava! Voe voe. Daimonit ovat mahtava keksintö, ja päähenkilö Lyra, on mahtava persoona. Willistä en pidä niin paljoa. Mmm... Pidän lopun juonenkäänteistä,
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Elleivät nämä foorumit olisi Harry Potter foorumit, julistaisin tämän trilogian Pottereita paremmaksi. Nyt vain kuiskaan sen ihan hiljaa... Se on parempi :)
« Viimeksi muokattu: Elokuu 17, 2007, 22:56:58 kirjoittanut Dermi »

Poissa Sinadra

  • salaisuudenhaltija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Chris
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #80 : Elokuu 16, 2007, 18:06:59 »
Luin kyseisen sarjan joskus ala-asteen puolella. Olisikohan neljännellä luokalla ensimmäisen kerran. Silloin kirja oli hyvä, vaikka nyt tuntuu, että tajusinkohan siitä kaikkea oikein.

Kävin vähän aikaa sitten leffateatterissa ja huomasin mainoksen, että Kultaisesta Kompassista on tulossa leffa. Juteltiin serkun kanssa kirjasta, ja huomasin, että en muistanut siitä mitään. Se siis innoitti lukemaan uudestaan sarjan ja huomasin, että se oli edelleenkin hyvä. Jopa parempi kuin edelliskerralla. ;)

Kuten jo sanoin, ensimmäisellä lukukerrallani en varmasti tajunnut kaikkia sanoja. Tuntuu, että "pääni sisäinen sanakirja" on vasta vähän aikaa sitten sisällyttänyt suurimman osan Universumien Tomun sanastosta päähäni. Kaiken maailman tieteissysteemeitä yms... Ja niiden lisäksi ihmissuhteita; syitä niihin ja seurauksia, miksi niin ja niin piti tapahtua.

Otetaan nyt esimerkiksi Lyran äidin, rouva Coulterin ja isän, lordi Asrielin suhde. Pienessä päässäni olin saanut ensimmäisestä lukukerrasta sen kuvan, että kumpikin vihasivat toisiaan, sekä Lyraa. Mutta olinkin ihan kokonaan unohtanut Kultaisen kompassin lopun, tai Salaperäisen veitsen (itseasiassa tuntui, että Salaperäistä veistä luin vasta ensimmäistä kertaa, sillä niin paljon olin siitä unohtanut).
Ja tietenkin kaikki Tomu/varjo jutut, kirkkoja ja uskontoja myöten olivat olleet minulle - en sanoisi pimennossa vaan - jotenkin hämärässä.

Olenkin nyt sitä mieltä, että voisin joskus lukea tämän sarjan vielä kolmannenkin kerran. Ehkä sitten selviää jotakin muuta.

Ai niin! Pitikin vielä kirjoittaa oma mielipiteeni sarjasta! :)
Elikkä pidin siis mahdottoman paljon! Kirja oli jotenkin opettavainen, ja varsinkin taistelu Kaikkivaltiasta vastaan oli Pullmanilta aika rohkea veto. Sai sekaisin kaikki käsitykset hyvästä ja pahasta. Ja plussapisteitä minulta tulee, kun tämä oli ihanan erilainen! Söpöyttäkin kyllä löytyy! Lyran ja Willin suhde oli ihana, vaikkakin tuntui, että he olivat aika nuoria. Eniten juuri ehkä haittasi, että Lyra oli niin nuori, mutta sehän olikin tarkoituksella, että daimoni pystyy vielä muuttumaan. Ja tästä sarjasta ei mielikuvitusta puuttunut!

Edelliselle kirjoittajalle sanoisin mielipiteeni, että Pottereita on melkeinpä mahdotonta verrata tähän sarjaan. Nämä kun eroavat niin hirveästi Pottereista! (tämä siis oma mielipiteeni) 

Poissa Dermi

  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #81 : Elokuu 16, 2007, 20:02:24 »
Edelliselle kirjoittajalle sanoisin mielipiteeni, että Pottereita on melkeinpä mahdotonta verrata tähän sarjaan. Nämä kun eroavat niin hirveästi Pottereista! (tämä siis oma mielipiteeni) 

Juu siis toki en eroavat, mutta perustelen mielipiteeni sillä, että kun olin lukenut Potterit, oli tunteeni toki haikea "nyt se loppui", mutta luettuani tämän sarjan olivat tunteet paljon vahvemmat, ja tuntui ettei tätä parempaa sarjaa voi mitenkään tehdä. Tunnelmaa täydensi vielä se että koko sarjan luin aivan putkeen, tuntui kuin yhtä ainoata pitkää kirjaa olisi lukenut.
Mutta olet oikeassa, ovathan ne täysin erilaisia, juoneltaan, teemaltaan, kirjoitustyyliltään... Fantasiaa kuitenkin molemmat, ja mahtavia kirja-sarjoja :)

Poissa Promise

  • Tanssii susien kanssa
  • Vuotislainen
Vs: Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #82 : Joulukuu 22, 2007, 21:08:09 »
Olen lukenut viime kesänä kyseiset kolme kirjaa, ja elokuva on tullut katsottua.

Luettuani ensimmäisen osan, odotin innolla toista. Suuri pettymykseni oli, kun Salaperäisessä veitsessä kirjoitettiin melkeinpä vain Willin näkökulmasta. Lyra ei ollut enää entisensä. Kolmas kirja oli taasen parempi. Ensimmäinen oli kuitenkin suosikkini, Iorek suosikkihahmoni. Kun katsoin elokuvan, sekin oli hiukan pettymys. Tärkeitä kohtia oli jätetty pois.

Vieläkään en ymmärrä tomun tarkoitusta, vaikka monesti olen sen tankannut. Kolmannen kirjan loppu </3. Itkin, ja itken aina kun luen sen. Koskettava.

Muoks//
http://www.goldencompassmovie.com/ Jos haluat saada jonkinlaisen arvioin daemonistasi, niin sen saat täältä.
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 22, 2007, 21:17:47 kirjoittanut Promise »

Flamich

  • Ankeuttaja
Vs: Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #83 : Joulukuu 30, 2007, 17:32:21 »
Olen jäänyt tähän koukkuun.
Luin Kultaisen kompassin lähes kokonaan menneenä kesänä, mutta jostain syystä siinä tuntui olevan jotenkin ahdistava tunnelma (jos luen jotain kirjaa vähän paskoissa fiiliksissä, tulen muistamaan kyseisen opuksen juuri siitä, vaikkei se millään tavalla olisi sidoksissa kirjaan.)
Törmättyäni netissä trilogiaa ylistäviin viesteihin, aloin jo vähitellen suhtautua epäilevästi kirjan ahdistavuuteen. Niin siinä sitten kävi, että joulukuun alkupuolella löysin itseni elokuvateatterista katsomasta Kultaista kompassia ja jouluaattona omistin jo koko sarjan englanniksi, sekä aloitusosan suomeksi.

Suomessa näitä kai markkinoidaan hiukan nuoremmalle lukijakunnalle, ainakin takakansiteksteistä päätellen. Suomenkielisen version läpätykset ovat sitä lapsekkaan selittelevää, englantilaisversion tekstit puolestaan antavat vähän tilaa ajatelullekin. No joo, sivuseikkahan tämä, mutta huomioinpa sen kuitenkin.

Vaikka yleensä kammoksun uskontopainotteista kirjallisuutta, tämä on poikkeus. Uskonto on upotettu osaksi tarinaa, mutta sitä ei tungettu piiloon vihjailevasti, mikä saa lähes poikkeuksetta hermoni kiristymään äärimmilleen. Miettikää nyt vaikka Narniaa "täälläpä on tälläinen raamatullinen piilojuoni, mutta eiväthän ne tyhmät lukijat sitä huomaa". Lukijaa ei missään vaiheessa pakoteta uskomaan mihinkään, kirjoissa on monia eri vaihtoehtoja, mutta missään vaiheessa ei lukijaraukkojen mieleen tatuoida mitään selkeää, mustavalkoista määritelmää oikeasta ja väärästä.

Kirjoitustyyli on sellainen, joka nostattaa inspiraation herkästi pintaan. Soljuva, kuvaileva, mutta jotenkin arkinen. Paikat näkee selkeinä mielessään, vaikka sattuisikin olemaan tällainen mielikuvituspuutteinen olioparka. Missään vaiheessa kirjoittaja ei jää löpisemään turhia, asioiden kuvaus kulkee kätevästi muun mukana tarinan rullatessa eteenpäin. HDM sopii loistavaksi luettavaksi oman kirjoittelun/muun taiteilun lomassa, se on kuin taidokkaan luomistyön ruumiillistuma.

Lyra on ihana. En tiedä mikä hänessä viehättää, koska yleensä vihaan tuollaisia hahmoja yli kaiken. Nuori ikä ja rohkeus vielä kaiken itsekkyyden lisäksi. Hänestä löytyy kuitenkin myös muuta kuin sankarillisuutta ja sitä fantasiatarinoissa ylikäytettyä stereotypistä naisekkuutta (nainen = vahva, kaunis, kokenut, itsepäinen, himokas).
The Subtle Knifesta löytyi kiva pieni lausahdus Lyrasta: "No one should speak to her like this. She was an aristocrat. She was Lyra. " Lyran sisin olemus tiivistettynä kolmeen lauseeseen.

Daimoneista minulla on melko ristiriitaiset mielipiteet. Pantalaimon on suorastaan rasittava kaikkitietävä ovimatto, mutta Serafinan Kaisassa on jo tyyliä (varsinkin sukupuolen ja nimen välinen näppärän käppärä ristiriita). En kyllä itse haluaisi daimonia. Jos se jonain kärpäsenä tai muuna mitätöntä sieluani korostavana kääpiökokoisena elikkona pörräisi, joku voisi listiä sen ihan "vahingossa".

Meidän maailmamme maat ja kansat on myös sotkettu mielenkiintoisella tavalla yhteen Lyran maailman kanssa. Helpottavaa huomata, että sielläkin särvitään vodkaa. :D
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 30, 2007, 17:36:50 kirjoittanut Amnesia »

Vauhko-Harry

  • Ankeuttaja
Vs: Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #84 : Tammikuu 31, 2008, 17:01:31 »
Olen itse lukenut kaksi ensimmäistä, mutta kolmaskin kohta pulkassa on.
 
Lempihahmojani ovat ehdottomasti Lyra, Will, Serafina Pekkala, Lordi Asriel ja rouva Coulter.

Kultainen kompassi oli paljon parempi kuin Salaperäinen veitsi, pakko myöntää. Itse kuitenkin pidin Salaperäisestä veitsestä siinä mielessä, että Will tulee kuvioihin, mutta se oli tylsää, kun koko ajan Will tätä ja Will sitä. Lyra on ehdottomasti mielenkiintoisempi hahmo, jota on kiva seurata.
 
Hahaa, nyt Maaginen kaukoputki on pulkassa, joten muokkailen vähän, ja lisäilen tekstiä:

Maagisesta kaukoputkesta jäi tyhjä olo. Lopussa halusin tietää enemmän, mitä tapahtuisi Lyralle ja Willille tulevaisuudessa.
Siis, kaikki te, jotka haluaisitte jonkinlaista jatkoa maagisen kaukoputken surulliselle lopulle, lukekaa seuraavat kirjat jotka ovat ilmestyneet ja jotka ovat tulossa (juosten sinua päin):

Lyran Oxford. Siinä Lyra on noin 14 vuotta. Kannattaa lukea, se on jonkinlaista epävirallista, lyhyttä, jatkoa.
 
Philip Pullmanilla on menneillään tällä hetkellä kirja nimeltä "The Book of Dust" (minun epävirallinen suomennos: "Kirja Tomusta" tai "Tomusta kirja" (hehhe) naura pois).
Siinä taas kerrotaan Lyrasta kun hän on 16 vuotta, tai Willistä, olen saanut hyvin epävarmaa ja katkonaista tietoa tästä.
 
Ja sitten joskus huhtikuun/maaliskuun maissa ilmestyy myyntiin (Isossa-Britaniassa) kirja nimeltä "Once Upon a Time in the North", ja se on kuulema samantapainen kuin Lyran Oxford, mutta siinä kerrotaan Lee Scoresbyn ja Iorek Byrnison ensitapaamisesta. Philip Pullman on kirjoittanut sen jo valmiiksi, joten hänellä on tällä hetkellä menneillään The Book of the Dust.
 
Willin tulevaisuudesta tulee ilmestymään salaperäinen "vihreä" kirja (Lyran Oxford on tumman punainen, Once Upon a time tumman sininen). Ja niin kuin aiemmin mainitsin, niin on hyvin epävarmaa, että onko The Book of Dust Lyrasta 16 vuotiaana vai Willistä? Hmm... *miettii*
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 18, 2008, 22:39:17 kirjoittanut Tristan »

Poissa siilinpiikki

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #85 : Maaliskuu 04, 2008, 18:58:33 »
Universumien Tomu pääsi kyllä minun parhaimpien kirjasarjojen listalle, niin hyvä se mielestäni nyt on. Kirja kirjalta se alkoi käsitellä isompia asioita ja kyllä se kuitenkin pysyi kasassa. Jotenkin tuntuu että useissa fantasia kirjoissa päähenkilöinä on lapsi/ lapset, jotka täytyy pelastaa vaikka joku perheenjäsen tai koko maailma, tässä kirjasarjassa se kuitenkin toimi, vaikka Lyra ja Will olvat kyllä liiankin kypsän oloisia, varsinkin lopussa. Tänään tuli luettua viimeinen osa ja pidin siitä. Loppu oli kyllä apea, mutta kirjat voivat ollakkin kivalla tavalla ärsyttäviä, kun kaikki ei aina lopukaan aivan hyvin.

Noista epävirallisista jatko-osista en ollut kuullutkaan, voisin lukea kun ne tulee ja Lyran Oxfordia voisin katsoa kirjastosta.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 28, 2008, 17:00:23 kirjoittanut siilinpiikki »
Voldemort menee kauppaan.

Poissa Azura

  • ENFJ
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • do not go gentle
    • parasomnia
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #86 : Maaliskuu 04, 2008, 19:03:19 »
Olen lukenut koko kirjasarjan, kesällä luin maagisen kaukoputken loppuun. Nämä olisivat lempikirjojani jollen olisi lukenut Pottereita, sillä pidän niistä suuresti! En nähnyt niissä mitään plagioitua tai toista kirjasarjaa muistuttavaa ja mielestäni kaikki nuo daimonihössötykset olivat melko hyvin keksittyjä. ^^ Vihasin Williä kuitenkin hahmona, en yhtään pitänyt siitä että tämä tuli mukaan. Lyra forever <3

Nojaa, pidin kolmannesta kirjasta eniten. Lempilukuni olivat ne viimeiset ja ne missä Mary seikkali siellä pyörä-eläinten joukossa, Mary-luvut olivat erittäin upeita! Ne luvut myös jossa Lyra oli siellä kuolleiden maailmassa olivat hyvin kirjoitettuja ja sain todella tunnelmasta kiinni, lukisin tämän mieluusti uudestaan!

Alun perin lähdin kirjasarjan maailmaan kun yksi luokaltani teki esitelmän salaperäinen veitsi-kirjasta, ja myöhemmin päätin sitten kultaisen kompassin kaapata kirjastosta. Olen nähnyt myös tämän elokuvan, mutten siitä oikein pitänyt. :/ Luin kesällä kaksi viimeistä ja suostuttelin lopulta siskonkin tähän mukaan ja hän pitää myös kirjoista luettuaan ne molemmat. Mielestäni nämä sopivat yli yksitoistavuotiaille, itse luin Kultaisen Kompassin yksitoistavuotiaana ja loput kaksi vuotta myöhemmin. Siskoni oli myös saman ikäinen aloittaessaan lukemista.

Serafina Pekkala muuten rulettaa kaikki! x)
"For if you're not afraid, how can you be really brave?"

- The Exploits of Moominpappa

Poissa Vilma

  • Miukumauku
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • *Meow*
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #87 : Maaliskuu 06, 2008, 16:25:45 »
Ihana sarja! Kävin katsomassa Kultaisen kompassin elokuvissa ja sen jälkeen äitini osti sen kirjan minulle. :) Luin sitä joka ilta pari lukua ja ihastuin! Kävin hakemassa muutkin osat kirjastosta ja ahmin ne hetkessä. :D

Kultainen kompassi oli ehkä paras. Daimonit kuvailtiin niin ihanasti! Toivoisin että minullakin olisi oma kissa-daimoni... :)
Salaperäinen veitsi oli ihan hyvä myös.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Maagisen kaukoputken loppukohtaus oli surullinen. Itkin. :)

Mutta ihana sarja! Kannattaa lukea!
"Ja mitä hiivatin hittoja ne ankeuttajat ovat?"

Poissa Azura

  • ENFJ
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • do not go gentle
    • parasomnia
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #88 : Huhtikuu 19, 2008, 18:24:39 »
Okei, ajattelin itse, että se Lordi Asrielin linnoitus olisi siinä maailmassa, missä oli niitä haamuja (joku cittágasse??), koska silloin, kun Lyra ja Lordi Asriel astuivat siitä portista toiseen maailmaan, niin Lyra ainakin päättyi sinne Cittágazzeen (en oikeasti muista miten se kirjoitetaan!).

P.S. Onko joku törmännyt foorumiin, jossa olisi ihan pääjuttu Universumien tomu? Vähän niin kuin täällä vuotiksessa Harry Potter.

Ei Asrielin linnoitus voinut olla Cittagazessa... Lyrahan olisi löytänyt sen heti! Hänenhän piti koluta varmaan kymmenen maailmaa ennen kuin hän löysi sen linnoituksen. Sitä paitsi, Cittagazessa ei ollut aikuisia ollenkaan. Jos Asriel olisi mennyt sinne, ne haamut olisi tulleet ja napanneet tämän.

Kannattaa hakea foorumeita trilogian englanninkielisellä nimellä (His Dark Materials) tai sitten yksinkertaisesti Golden Compass Forums, Subtle Knife forums tms... :D En ihan tiedä löytyykö, mutta kannattaa kokeilla.
"For if you're not afraid, how can you be really brave?"

- The Exploits of Moominpappa

Miss Strigidae

  • Ankeuttaja
Vs: Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #89 : Huhtikuu 20, 2008, 15:34:04 »
Oih kaverin painostamana luin tämän trilogian ja pidin paljon! Philip Pullmanin kirjoitustyyli on henkeäsalpaavaa ja Lyrasta ja Willistäkin muodostui minulle hyvin rakkaita hahmoja. Rakastan daimoneita, ilman niitä tämä kirjasarja ei oikeastaan olisi mitään. Suomentajan työtä voisin joissakin kohtaa hieman arvostella, sillä esimerkiksi Lyran oxfordin murre oltiin suomennettu hyvin tökerösti.

Mahtavaa fantasiaa, mutta ei tietenkään jättänyt yhtä rakkaita jälkiä sisimpääni kuin Potterit.

Kultainen kompassi on kirjoista tavallaan toimivin, mutta toisaalta pidän myös Willistä ja koska ykkösessä ei sitä ole, nimeäisin lempparikseni MK:n. Salaperäinen veitsi jäi turhan keskeneräiseksi, juuri sellaiseksi jatko-osaksi.

Rakastan kyllä kauhean paljon Philip Pullmanin luomaa maailmaa, joka on todentuntuinen ja, johon on sävytetty joitain tieteellisiäkin seikkoja/kysymyksiä: tomu, pimeä materia jne. Ja Universumien tomun jälkeen oli vaikea lukea fantasiaa, jossa ei ole haarniskakarhuja :)

Poissa Kestler

  • Kelmi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #90 : Toukokuu 12, 2008, 17:17:37 »
Sain kirjat joululahjaksi viime vuonna ja luin ne todella nopeasti. Kakkosesta en hirveästi pitänyt, mutta ykkös ja kolmos osat olivat todella ihania. Minua kiehtoi ajatus daimojeista, sillä olisi ihana nähdä oma daimoni.
Kirja oli hyvin kirjoitettu, välillä kohdat menivät todella nopeasti. Kirjoissa oli se hyvä että pystyin itse kuvittelemaan ne. Lyra ja Will olivat aivan ihana paritus. Mutta lempi hahmoni oli silti Lyran daimoni Pantolaimon ja Iorek Byrnison.
Sirius, you are going to have place in my heart always

Artemiina

  • Ankeuttaja
Vs: Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #91 : Toukokuu 14, 2008, 13:03:22 »
Hiukanko ketuttaa kun kirjoitin tekstiä puoli tuntia ja sitten se hävisi >.<.

Tässä tekstissä ei ole erillisiä spoilerivaaramerkintöjä, oletan, että tämän lukijat ovat lukeneet myös kirjan.

Olen lukenut kirjasarjan kahdesti ja olen varma, että tulen lukemaan sen vielä useasti. Haaveenani on saada se omaksi kirjahyllyyn. Elokuvastakin pidän, minusta Lyra on juuri sellainen, jollaiseksi olin hänet kirjaa lukiessani kuvitellut. Lyran Oxford on kuitenkin mielestäni aika kehno teos.. Voi olla, että silti luen, jos lisää lisäosia tulee. On se maailma kuitenkin sen verran hieno.

Kultaisessa kompassissa on minusta hieno juoni, pidän myös siitä maailmasta, jossa Lyra elää. Kirja on hyvä aloitus trilogialle, kerrotaan kaikestä vähän, kaikki ei ole heti päivän selvää. Salaperäinen veitsi on sitten taas hyvä jatko-osa. Will on kiehtova hahmo ja veitsen käyttö ja sen säännöt ja muu on mielenkiintoista luettavaa. Mieleen jäi erityisesti kohtaus, jossa Will pilkkoo Iorekin kypärän. Maagisesta kaukoputkesta jäi mieleen loppukohtaus, jonka aikani itkin molemmilla lukukerralla *snif*. Seikkailu kuolleiden maailmassa oli upea.

Parasta kaikissa kirjoissa on ehkä niiden syvällisyys joka tasolla. Pohditaan ensisijaisesti Tomua, mutta Daimoneiden ja perhesiteiden kautta päästään paljon syvemmälle ihmisyyteen. Kirjasarja herättää lukijassaa paljon ajatuksia. Ajatus Daimoneista on minusta hieno, sielu ihmisen ulkopuolella. Olisi ihana omistaa oma Daimoni. Kirjasarjan parhaita hahmoja ovat ehdottomasti Lyra ja Iorek. Loistava parivaljakko. Muutkin hahmot ovat toki hienoja. Arvostan sitä, että ne ovat lähes kaikki todella syvälle asti suunniteltuja.

Tuo testi oli kiva, minun Daimonini olisi Tiikeri ja sen nimi olisi Arkadion :).

Universumien Tomu -trilogia ei minun mielestä kopioi mitään muuta kirjaa, mutta Ilkka Auerin Lumen ja jään maa -sarjassa on pääosassa tyttö ja jääkarhu. Tuli heti mieleen Tomu -trilogia.. Jonkin verran samaa löytyy näistä kahdesta kyllä..

Surku

  • Ankeuttaja
Vs: Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #92 : Toukokuu 20, 2008, 19:41:19 »
Itse en ole saanut lainatuksi (lue: olen ollut liian laiska ja/tai unohtanut lainata) kyseistä trilogiaa, mutta täytyyhän minun tuo lukea.
Kävin katsomassa kyseisen trilogian ensimmäisestä osasta tehdyn elokuvan silloin kun se tuli elokuviin. Mukavan erillainen maailma. Jotenkin tieto tästä Tomusta jäi kuitenkin elokuvan pohjalta vajaaksi. Olihan tuo kyseinen elokuva tehty ainoastaan Kultaisen kompassin perusteella, joten asiaahan tulee enemmän kun tarina jatkuu.
Phuu, nyt tuli himo saada lukea nuo kirjat 8D

Tein tuon testin myös, oma daimonini olisi Diodium niminen kettu.


Poissa motiivi

  • Hippi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #93 : Heinäkuu 03, 2008, 17:00:20 »
Viestini saattaa spoilata niitä joilla sarja on vielä kesken.

Tykästyin tähän kirjasarjaan todella, kun luin sen pari vuotta sitten hetkessä läpi. Outoa, että niin moni täällä on puhunut kirjoitustyylistä positiivisesti, itseeni se ei niinkään iskenyt. Kirjat eivät kuitenkaan olleet missään nimessä tylsiä, vaikka hiukan arkisia ehkä.

Kirjan maailma on mielestäni kiinnostavin. Jotenkin se arkisuus välittyy hyvin selkeästi. Olen aina tykännyt siitä, että luodaan vaihtoehtoinen todellisuus, joka sijoittuu nykyisen todellisuuden päälle, ja jossa on sekä historiallisia elementtejä että kehittynyttä teknologiaa - ja vielä sekoitettiin pakkaa rinnakkaistodellisuuksilla, daimoneilla, tomulla, ja vielä nivottiin kaikki nämä onnistuneesti lopuksi yhteen. Rakastuin erityisesti tomuun ja teologisiin pohdintoihin, ja siksi pidänkin toisesta ja kolmannesta osasta huomattavasti enemmän kuin ensimmäisestä. Kolmas osa oli ehkä se kaikista paras, kiinnostavin, jännittävin ja yllättävin, ja rakastin enkeleitä enemmän kuin varmaan mitään muuta kirjan hahmoa aiemmin (paitsi ehkä Dumbledorea).

Hahmot olivat kiinnostavia ja moniulotteisia, vaikka rouva Coulter ja lordi Asriel olivat mielestäni molemmat erittäin luotaantyöntäviä persoonia. D_D Ihanimpia olivat kaiketi Farder Coram, Lee Scoresby (ihanan kyynisyytensä kanssa) ja Iorek Byrnison. Tykkäsin muutenkin panssarikarhujen luonnonläheisyydestä. (Ja siitä että Svalbard on olemassa ko. nimellä, meinasin tukehtua sydämeeni kun huomasin sen kartalta. :D)
Tykkäsin myös daimoneista, vaikka Pantalaimon ei ehkä ollut mieleeni, enemmän pidin itse ideasta. Ja tein muuten testinkin, ja oma daimonini on Rasthmus-niminen urosleijona. Oi kun kivaa, leijonat <3. :3
So one by one by one, they devour, consume, and disperse
And rapidly, rapidly… they fall
Drown in pleasure and die in a dream

Minger

  • Ankeuttaja
Vs: Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #94 : Lokakuu 28, 2008, 15:35:15 »
Olen samoilla linjoilla kuin Motiivi. Sarja oli hyvä, kaunis ja herttainen, etenkin ensimmäinen ja kolmas osa, mutta oletin sen olevan parempi kaiken sen rakastavan kehujoukon jälkeen, mitä olin kuullut. Etenkin daimonit olivat minusta jotenkin - en osaa kuvailla, ihana ajatus kuitenkin, ettei koskaan tarvitsisi olla yksin. Tosiaan myös panssarikarhut olivat hienoja henkilöitä (hmmm... eläimet henkilöitä... ne kuitenkin olivat enemmän kuin eläimiä...) ja myös nuo pyörillä kulkevat oliot (jossa niille nimi mainittiin, enää en sitä muista) olivat iloisesti yllättäviä ja sympaattisia. Lopun haikeus oli juuri sellainen suurten tunteiden ryöppy josta minä pidän kirjojen lopuissa - se takaa, että kirja jää mieleen. Uskon nimittäin kirjoissa saman asian pätevän kuin musiikissa: parhaiten mieleen jäävät alku ja loppu. Jos lopusta saadaan sellainen, että suurten tunteiden alla jää niin kaipaamaan tuota kirjaa ja sen neitsytlukua, on se ehdottomasti onnistunut ja loistava.
Kakkosen ja osan kolmosta kohdalla kuitenkin ilmeni tällainen, ei ihan tylsyys, mutta hidas etenemistahit, ja se jotenkin harmitti minua. Pidän pitkistä kirjoista, mutta sivuilla täytyy olla täytettä. Siksi Salaperäinen veitsi ei iskenyt samoin kuin Kultainen kompassi, jonka luin itse asiassa puoli vuotta enne  kahta muuta, ja se toimi melko hyvin irrallisenakin.

Täytyy nyt käydä tapaamassa daimoniani, huomasin tuolla linkin...

Poissa Celestial

  • killing loneliness
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • love is right now
Vs: Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #95 : Marraskuu 01, 2008, 13:02:05 »
Enkö ole vielä kirjoittanut tänne? :) Viestini voi spoilata ihan vähäsen...

Kirjat ovat ihania. Ensimmäinen ja viimeinen osa ovat koskettavia ja itkettäviä joistakin kohdista. Daimonit ovat ihana keksintö ja niitä ilman ei olisi koko kirjasarjaakaan. Hienoa, daimoni on sielu eläimen muodossa ja kulkee aina vierellä. Pyöräeläimet MK:ssa ovat myös kivoja. Philip Pullmanilla on hieno mielikuvitus. Hahmot ovat moniulotteisia ja hyvin suunniteltuja. Kultainen kompassi on hyvä kirja, mutta Maaginen kaukoputki vielä parempi. Se vain on niin ihanan kaunis ja koskettava ja vaikka mitä! MK:n loppu oli niin kamalan haikea, joten kirja jäi hyvin mieleen. Kylmiä väreitä tulee, kun ajattelen loppua. Salaperäinen veitsi on hieman tylsempi, vaikka on sekin ihan ok. Olen tottunut kirjoihin, joissa hypitään maailmasta toiseen kuin paitaa vaihtaisi, ja sellaiset ovat lempikirjojani. Lisäksi Willin veitsi on myös kiva keksintö. Mahtava ajatus, että voi leikata ilmaan aukon ja hypätä siitä toiseen paikkaan. Tomu on aika ihmeellinen juttu. O__O

Suosittelen kirjoja kaikille lämpimästi! Ne sentään lopetetaan hyvään kohtaan, mutta elokuva ei loppunut ihan siihen mihin olisi pitänyt... no, ainahan kirjat ovat parempia. Luultavasti kahdesta muustakin osasta tehdään elokuva, ja toivon täydestä sydämestäni, että Maagisesta kaukoputkesta, lempikirjastani, tehdään kunnon elokuva. Kultainen kompassi oli kuitenkin aika yllättävän ihana elokuva, joten toiveeni voi hyvinkin toteutua. Vaikka kirjojen kuvitelmat murskaantua... -.-

Minun daimonini vaihtaa jatkuvasti muotoaan tuon testin mukaan. Ensimmäisellä kerralla se oli tarantella, sitten lumileopardi, ja kolmanneksi joku... varisko se oli? :) Testi on kuitenkin hyvä ja pidän myös tuosta sivustosta. :)

//Jaahas. Minä en tajunnutkaan, kiitos. :))
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 01, 2008, 19:44:27 kirjoittanut Celestial »
Friendship doesn't see through the eyes,
it sees through the heart.

Poissa Celestial

  • killing loneliness
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • love is right now
Vs: Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #96 : Maaliskuu 16, 2009, 08:32:00 »
Ihan tyhmää että nuo sivut ovat muuttuneet eikä siellä ole enää daimonitestiäkään. :'( Olisin halunnut nyt tehdä sen. Tällä hetkellä tosin daimonini olisi ihan varmaan joku lintu. Senhän olisi jo pitänyt muuttua vakituiseen muotoonsa. Minulle ei mikään joutsen sopisi, kotka olisi ehkä ihan hyvä muttei sekään ihan laululintu ole. :D Ei se varmaan ihan mikään pikkulintukaan olisi, mutta mustarastas olisi aikas täydellinen. :) Olen aina ihaillut mustarastaita; ne ovat niin mysteerisiä ja niillä on ihana lauluääni. Lintu vaan sopii minulle niin hyvin, ja mustarastas on ihan kunnon laululintu ja minun tyylisenikin lintu. :D Lisäksi se on musta mutta sen nokka oranssihtava. Minä pukeudun usein mustaan, mutta voi siellä häivähdys jotain muutakin väriä olla. :D

//Testit on kivoja. :D Mutta ehkä kuitenkin tiedän itse paremmin, mikä daimonini on. :) Joku lintu se ainakin on :D
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 29, 2009, 20:59:05 kirjoittanut Celestial »
Friendship doesn't see through the eyes,
it sees through the heart.

Poissa Carmel

  • Sykosomaattinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #97 : Toukokuu 06, 2009, 16:55:04 »
Olen lukenut trilogian ensimmäisen ja viimeisen osan. Ensimmäiseksi näin ensimmäisestä osasta tehdyn elokuvan. Se oli tosi hyvä ja mielenkiintoinen. Niinpä päätin lukea sen kirjan ja koukkuun jäin. Kirja oli vielä parempi kuin elokuva. Pakkohan sitä sitten oli lukea toinen ja kolmaskin kirja. En kuitenkaan ikinä lukenut toista osaa loppuun. En tiedä, miksi. Se vaan jotenkin jäi kesken. Kolmas osa myös oli loistava. Paras. Tai parempi niistä kahdesta, paha sanoa kun en sitä kakkosta ole lukenut. Mutta ainakin siitä tehdyn elokuvan haluan nähdä heti kun se tulee. Jos sit vaikka sais taas kipinän lukea kirjankin. Vähän jäi kyllä auki jotakin kysymyksiä. Mutta ehkä se oli kirjoittajan tarkoituskin. Pidin myös kirjasta siksi, että sai aivosolut välillä miettiä ja työskennellä. Suosikkihahmoni on kyllä rouva Coulter. Se on ilkeä ja paha, ainakin siinä ekassa osassa. Mutta myöhemmin se jotenkin saa mun sympatiat puolelleen. Olen myös aina tykännyt Nicolesta, ja koska näin elokuvan ennen kuin luin kirjan, voi olla että fanitukseni rouva Coulteria kohtaan johtuu osin myös siitä.

louska

  • Ankeuttaja
Vs: Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #98 : Toukokuu 29, 2009, 23:31:30 »
Pidän kovasti Universumien tomu-sarjasta. Ensin en olisi edes halunnut lukea ensimmäistä kirjaa, mutta sitten yhtäkkiä kaikki kehuivat kirjasarjaa ja päätin alkaa lukemaan ensimmäistä kirjaa. Kirja oli todella hyvä ja mielikuvituksellinen. Toinen osa alkoi sillä kun uusi päähenkilö ilmaantui kuvaan heti alussa. Juoni vaikutti vieläkin ihan kivalta. Luin ja luin, mutta petyin vähän 2. osaan. Kun aloitin 3.osan halusin lukea sen mahdollisimman nopeasti loppuun. Se oli jännittävä, siinä oli selkeä juoni ja uusia kiinnostavia käänteitä. Kirja oli kirjasarjan pisin ja minusta välillä vähän tylsähkö mutta kun kirjaan pääsi sisälle oppi arvostamaan tylsiä kohtiakin. Loppuratkaisu kirjassa oli todella yllättävä. Kaikki tuli jotenkin liian äkkiä, mutta ei kirjan loppu ollut silti liian surullinen. Se vaan jäi mietityttämään, että miksi kaikki tuli niin nopeasti.

Philip Pullman on tehnyt hienon trilogian, lukekaa ihmeessä!

Poissa Haisku

  • Kummitus-susi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #99 : Marraskuu 12, 2009, 09:34:19 »
Minä olen olen lukenut! Aivan ihana sarja. Ajatus rinakais mailmoista on aina kiehtonut minua. Ajatus daimoneitsta on mielestäni loistava. Itse kirjan juoni on hyvä, kirjat ovat ehkä vähän turhan "sekavia" tai jotain joilekkin pienemillä. Kultainen kompassi on näistä paras. Muutkin osat ovat hyviä. Luen nämä varmaan vielä uudeleenkin. Meinas itku tulla siinä kohossa kun tajusin etteivät Lyra ja Will voisi enää koskaan tavata toisiaan :<
 Ehdottomasti parhaita Pottereiden lisäksi :) Olen aloittamassa Kultaista kompassia uudestaan. Daimonini olisi ihan varmasti jänis. Hiljainen ja vähän arka eläin, tulee paremin toimeen tuttujen kanssa jne...
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 15, 2009, 18:58:33 kirjoittanut Haisku »
Walked into the flames
Called out your name
But there was no answer
And now I know my heart is a ghost town…