En yleensä itke kirjoja lukiessani, elokuvia katsoessani enemmän, mutta pari poikkeusta löytyy. Nämä sitten spoilaavat jossain määrin, että jos jotakuta häiritsee, olkoon hyvä ja jättäköön väliin.
Nicholas Meyer: Sherlock Holmes Wienissä [Seven Per Cent Solution]
En muista tarkalleen, missä kohtaa minua alkoi itkettää. Kuitenkin jossain vaiheessa, kun luin, kun ne vieroittivat Sherlockia kokaiinista ja miten tämä sitten muuttui elottomaksi kuin aave. Ja sitä ennen, kun Sherlock ja Watson istuivat junassa ja Sherlock totesi haikeana matkakumppanilleen, että tämä on ainoa pysyvä asia maailmassa tms. Kahdessa muussa kohdassa vain melkein itkin; toinen oli se, kun Sherlock soitti viulua ja hänessä näkyi ensimmäistä kertaa sen vieroitusepisodin jälkeen hiukan elämää. Ja Freudin ja Sherlockin repliikit sen jälkeen.
"En koskaan lakkaa hämmästelemästä kykyjänne."
"Minä alan vasta nyt hämmästellä teidän kykyjänne."
Toinen oli lopussa, kun selvisi Sherlockin menneisyys; miten vahvasti se kietoutuikaan tämän ammatinvalintaan ja kaikkeen muuhunkin.
Voisin oikeastaan käydä läpi koko kirjan, mutten viitsi. Sanon vain, että lukekaa se, vaikka ette muuten Holmesista pitäisikään. Meyerillä on joitain aika radikaaleja muutoksia Doylen alkuperäiseen hahmoon, mutta kyllä herra tosissaan osaa kirjoittaa.
Arthur Conan Doyle: [Sherlock Holmes] Viimeinen tapaus[The Final Problem]
Tiesin koko ajan, että Sherlock ei oikeasti kuollut. Mutta kun tarina loppui, minua itketti silti. Ehkä juuri niiden viimeisten sanojen vuoksi, jotka menivät kutakuinkin näin: "...jos minun täytyy nyt selvittää hänen uransa loppu, teen sen puhdistaakseni epäoikeudenmukaisilta syytöksiltä hienoimman ja viisaimman miehen, jonka olen koskaan tuntenut." Snif.
On joitakin kirjoja, jotka koskettavat minua syvästi, mutta en silti itke. Esimerkiksi Sormusten herra, Silmarillion ja HBP. Niiden loputtua en vain osannut itkeä. Ne ovat enemmänkin kirjoja, jotka jättävät minuun käsittämättömän tyhjän tunteen tai lohduttomuuden, aivan kuin sisältäni olisi otettu jotain pois kirjan viimeisten sivujen myötä. Koska topikki kuitenkin on kirjoista, jotka saavat itkemään, en syvenny aiheeseen enempää.