Päällimmäisenä mielessä on Forrest Gump. Itkin varmasti koko viimeisen tunnin tauotta (laitetaan vaikka menkkojen piikkiin), mutta elokuva on oikeasti tosi koskettava. Itkin keskellä elokuvaa myös ja vähän alussakin, kun paljastui, että Jennyn isä tykkää lapsista Sillä tavalla.
Ja toisessa Tom Hanksin elokuvassa, Green Milessä itkin myös melko hysteerisesti :D
Free Willyissä olen kumpaisessakin itkenyt, tosin ensimmäisessä osassa varmasti suureksi osasaksi vain siksi, että lopussa soi Michael Jacksonin Will you be there, mahtava biisi ja sopii hyvin elokuvaan.
Leijonakuningas. Ah, niin koskettavaa, niin koskettavaa.
Ja tietysti Sormusten herrat. Kaikissa niissä, joskus ihan pienimmästäkin asiasta, joskus isommasta asiasta :D elokuvat saa kyllä aina itkemään.
Rocky-elokuvissa aina välillä ja Titanicin lopussa jonkun verran. Niin ja Michael Jacksonin Moonwalkerin alussa itkin ja lopussa, kun Michael veti Come togetheriä .. aah.
Ja varmasti myös Pocahontasissa. Ja Saksikäsi Edwardissa.
Aika paljon on tosiaan tullut itkettyä, nyt kun miettii :)) Ja jotkut elokuvat on olleet ihan älyttömän huonojakin, enkä siis muista niitä, mutta olen aina aika itku kurkussa, kun katson jotain elokuvaa, jossa on jotain vähänkin surulliseen viittaavaa. Yleensä kyllä pidättelen, jos ei ole Aivan pakko itkeä. Mutta esim. Forrest Gump on yksi niistä, joissa estot eivät pitäneet :).
