Aihe: Mikä elokuva sai sinut itkemään?

[Kukkelikuu]

Oli ihan pakko tehdä tämmönen koska en löytänyt sitä vanhaa (kertokaa jos tiedätte missä se on).
Tänne siis kerrotaan mikä elokuva sai sinut itkemään (tai ainakin surulliseksi).
Ja syynkin voi kyllä kertoo jos haluaa(ei pakko)...

Minä melkein aloin itkeä (no okei, aloin itkeä...) katsellessani elokuvaa Saksikäsi Edvard. Se on niin koskettava. Enpä kerro enenpää, saatte itse katsoa!

Ja sitten tietysti (nyt te pidätte minua hulluna, eikö vain?) sen niminen piirretty kuin Joutsenprinsessa. Siinä minua surettaa se, että Odette jää aina yksin(liian uljas prinssi, ottakaa opiksi jos aiotte ryhtyä prinssinhommiin)... Yhyy...

Ja vielä yksi: Poika ja Ilves! Se on niin ihana! Se poika (mikä Tomi lienee, en nyt muista) yrittää pelastaa sen ilves-raukan, se on niin... Kyllä minä siinä lopussakin itkin kun se ilves olikin sitten siellä navetassa, se oli niin yllätyksellistä ja - se nyt vaan oli semmonen kohta.

Ja aivan ehdottomasti on lisättävä: Hopeanuoli 4:ssa aloin itkeä kun: Jinnai kuoli (se oli surullista ja alkoi samaan aikaan yököttämään), Kirikaze kuoli, Benizakura kuoli, Akatora kuoli, Riki kuoli. Sori, mutta kun kaikki hyvät tyypit kuoli ja oli pakko mainita kaikki erikseen. Ja siinä aloin myös itkeä kun Gohei halaa Rikiä ja Hopeanuolta. Ja kun John ja Akame ei päästä Daisukea Hopeanuolen lähelle :'( Ylisuojelua. Ja sitten kun näytetään miten Gohei itkee. Tai no nämä viimeisimmät tulivat melko peräkkäin, en ehtinyt itkeä edellistä loppuun kun seuraava alkoi jo itkettää. No niin, nyt olen taas hiljaa.

Nyt areena on teidän, olkaapa hyvä!

//Siivottu 8.05. Listaukset tästä eteenpäin pois, kiitos! -Jessie

[Zemina]

Minun kyynelkanavani niin kutsuttu kipukynnys on hyvin pieni. Suomeksi sanottuna itken erittäin helposti. Tämä koskee myös - tai voisi ehkä jopa sanoa, että etenkin elokuvia. Itken helposti kesken leffaa, leffan lopussa, ihan milloin vain. Ei edes tarvitse olla kovin kummoinen elokuva ja minä jo vuodatan kyyneliäni. Mielestäni elokuvat vaikuttavat ihmisiin hyvin, hyvin voimakkaasti. Tai ainakin minuun.

Ehkä aikamoinen klisee, mutta Taru sormusten herrasta elokuvat (kirjojen lisäksi) pistävät minut itkemään yhä uudelleen ja uudelleen. Pidettiin tuossa taannoin joululomalla kolmen kaverini kanssa Extended Versions maratooni (eli Sormusten herroja ~12h putkeen). Suunnilleen 11,5h kestin itkemättä (ei tarvinnut edes kovasti taistella kyyneliä vastaan), mutta sitten lopussa ratkesin. Ja eihän siitä enää meinannut edes tulla loppua. Kuvittelin, että Redubbed Frodo in bed scene olisi korruptoinut mieleni jo syöpymiseen asti, mutta ei. Senkin aikana itketti. Kaikkea sitä. :)

Myös monet muut elokuvat ovat itkettäneet, mutta niiden kaikkien listaaminen kestäisi järjettömän kauan ja tuo TSH juttu oli nyt päälimmäisenä muistissani.

//Youtube-linkki poistettu. -Kate

[Titsub]

Itken elokuville jos tunnelma (musiikki, kohtaus ja jos osataan näytellä se hyvin) on oikea. Itseasiassa, itken todella helposti, mutta pyrin aina tukahduttamaan sen. Ja yleensä onnistunkin. Joskus kyllä tulee ylivertaisia ongelmia, jos kyseessä on elokuva nimeltään Radio. Siinä pillitin kuin vesiputous. Siinä oli vain niin mielettömän hyvin näytelty ja musiikki oli niin surullinen ja kohtaus, se oli jotain unohtumatonta. On myös muitakin elokuvia, en vain muista niitä nyt.
Mutta on myös sellaisia joihin en edes ala itkemään, kuten komediat (ellen sitten ilosta itke).

[Berry Icewand]

Itken USEIN elokuvissa. Kaikissa surullisissa kohdissa, kun joku kuolee tai vastaavaa, tai jos jotkut rakastavaiset saa toisensa tai muuta vastaavaa.

Ensimmäinen elokuva, jossa itkin, oli Topi ja Tessu. Siinä kohtaa kun Topi jätetään yksin. Siitä lähtien onkin sitten itketty lähes jokaisessa leffassa; Pottereissa, piirretyissä sun muissa. Ihan mikä vain surukohta käy. JOpa komedioissa nauraminen ei ole minulle mahdotonta.

[Nimue]

Minut sai itkemään koskettava elokuva 'Koirani Skip'.Oli niin surullista, kun Skip häippäs..Nimut saavat yleensä itkemään eläimiä koskevat leffat.Voi sanoa, että MELKEIN, mutta siis vain melkein itkin Tiikeriveljeksissä.Se taas ei koskettanut minua niin kuin Koirani Skip.
Tullaan sitten vielä siihen legendaariseen ja ihanaan Moulin Rougeen.Itkin silmät päästäni lopussa, kun mikäsennaisenniminytolikaan jätti Evan McGregorin.
Kyynelkanavat avautuivat myös katsoessani modernia Juliaa ja Romeota.Taaskin loppu oli niin ihana, että muutama kyynel valui poskelle.Viimeisestä kahdesta tykkäsin kovasti, mutta Koirani Skip oli turhan surullinen..:)

[Marijja]

Prongs, et ole ainoa, joka ei itke Titanicissa. Olen monesti itsekin miettinyt olenko ainut joka ei itke siinä, mutta ilmeisesti en. :D

Elokuvia jotka saavat/ovat saaneet minut itkemään:

-Harry Potter ja Liekehtivä Pikari
     Siinä lopussa Cedricin kuolema oli jotenkin koskettava, paitsi että itkemään aloin vasta kun Harry lähti hautausmaalta ja palasi Tylypahkaan.

-Kesän Sävelet
    En tiedä onko tätä kovin moni katsonut, mutta minut se sai itkemään monessakin kohtaa kuin vesiputous. Tapahtumat olivat omalla tavallaan epätodellisia, mutta kuitenkin niin mahdollisia. Vaikea kuvitella, että joillekin on todellä käynyt näin, tai ainakin osa tapahtumista. Läpisen liikaa, paljastan pian koko elokuvan juonen, joten en kerro nyt enempää. :)

-Neljä tyttöä ja maagiset farkut
     Taisin itkeä kyseisessä kirjassakin, kun sitä luin. :D Tästä on jo aika kauan, että en muista kunnolla mitä tässä oli, mutta sen muistan että tässä itkin vielä suurempana vesiputouksena kuin Kesän Sävelissä. Oli aika hankalaa yrittää peitellä itkuani, koska satuin katsomaan elokuvaa pikkusiskoni kanssa, joka ärsyttävässä kysely iässä[9 v.] eikä oikein ymmärtänyt miksi itkin. Tämä oli vain jotenkin niin surullinen, mutta kaikkihan eivät itke samoissa elokuvissa, kun niitä katsovat. Esim. Titanic, joka ei kostuttanut silmiäni tippaakaan, kuten jo mainitsin ylempänä.

-Troija
   Aah, mikä ihana elokuva.<3 Akhilleus on vain niin ihana, tai sitten se johtuu Brad Pittistä. ;D Mutta joka tapauksessa, itkin lopussa kun Paris tappoi Akhilleuksen. Se oli surullista. koska Briseis jäi yksin, tai siis. Kyllä te ymmärrätte. :)

-Karhuveljeni Koda
    Se oli niin ihana.

[Ihaa]

Minäkin itkin, kun katsoin Neljä tyttöä ja maagiset farkut! Siinä kohtaa kai kun Carmen sittenkin menee niihin häihin tai jossain siinä paikkeilla.

Toinen jota katsoessa itkin, on Love Actually, suomeksi kai Rakkautta vain. Se tuli telkkarista viime syksynä ja katoin sen ja se oli niin hyvä että mun oli pakko ostaa se itselle. Siinä on monia kohtia, joissa itken, esim. ne hautajaiset aika alussa. Tämä elokuva saa minut myös nauramaan. Se on vain niin tosi hyvä. Ainoa asia, josta en pidä tässä elokuvassa, on Rowan Atkinson. Tai siis, kyllähän sen roolisuoritus on hyvä, mutta sen rooli on vain niin turha juonen kannalta. miksi pitää saada kaikki brittinäyttelijät mukaan? Siinähän on jo Hugh Grant, Colin Firth, Alan Rickman, Emma Thompson, Keira Knightley, Bill Nighy...

Ja minäkään EN itke Titanicia katsoessani.

Save the Last Dance, kun Julia Stiles saa tietää äitinsä kuolleen. Finding Neverland, Carolina, Jersey Girl ja Toinen mahdollisuus pääsivät lähelle itkurajaa, mutta eivät ihan työntäneet reunan yli.

Ja offina vielä se, että kun luin kirjaa Katon kokoinen tähtitaivas, itkin kuin vesiputous.

[Fanya]

Onhan niitä joitain elokuvia jotka saavat minutkin itkemään.
Elokuvan on sisällettävä kaunista musiikkia, hyvät näyttelijät (omaan makuuni) ja
tottakai jonkunlainen rakkaustarina jonka ympärille kaikki rakentuu. Elokuvan lopun on oltava surullinen.

Moulin Rouge, sisältää ihania, kylmiäväreitä aiheuttavialauluja, tarina on kaunis ja näyttelijätkin ovat huippuja!
On aina yhtä sydäntäriipivää katsoa sitä, mutta minkäs teet kun kerran olet romantiikan nälkäinen pienihörhö? :]

Oopperan kummitus (2004), on monen mielestä aina jollain tapaa huono, mutta minä rakastan sitä! Näyttelijöillä on loistavat lauluäänet, varsinkin Gerryllä joka sopii kummituksen rooliin todella hyvin. :D <3 Tarina on mitä kauneimmasta päästä ja musiikit ovat aivan mielettömän upeat, loistavat yms! Loistavaa työtä Webber. ;D

hmm.. Nyt juuri ei tule muita elokuvia mieleen, mutta noista nyt saa ainakin sellaisen käsityksen että pidän kovasti kolmiodraamoista. ^^'

[Miléna]

Minä en ole sellainen ihminen, joka liikuttuu helposti elokuvissa. Minusta tuntuu, että ainoastaan Kuninkaan paluu on saanut silmäni hieman kostumaan, siis siitä liikutuksen määrästä.

Minä itken elokuvissa, jos ne aiheuttavat ahdistusta. Hyvänä esimerkkinä on Titanic. Silmiini kohoavat kyyneleet, jokikinen kerta siinä kohtaa kun Rose ja Jack pyrkivät sieltä poliisin (tai vastaavan) työhuoneesta ylös kannelle. Se on vain niin kamalan ahdistavaa, laiva uppoaa kokoajan ja vettä tulee lisää käytäville ja silti vain on kokoajan pysyttävä liikkeessä ja toivottava, ettei seuraavan mutkan takana ole umpikujaa. Niin ahdistavaa.

Myös Koti-ikävä elokuva aiheutti kyynelien putoamista. En vain kestänyt sitä kohtaa elokuvan alussa, jossa se poika oli äitinsä kanssa siellä psykiatrisenoaston (tai vastaavan) hoitajien kanssa keskustelemassa siitä miksi se poika oli tullut sinne (olen nähnyt elokuvan tosi kauan sitten enkä tarkalleen muista kohtausta, mutta muistelisin, että näin se meni). Mieleni teki lyhyen hetken poistua siitä elokuvasalista hengittämään ulkoilmaa, mutta jäin kuitenkin katsomaan elokuvan loppuun ja onneksi se ei enää sitten ollut niin ahdistava (tai siis aiheuttanut minussa sellaista ahdistuksen määrää).

Varmasti tähän listaan kuuluisi vielä muutama elokuva, muttei nyt tule mieleeni. Leijonakuningaskaan kun ei ole enää kymmeniseen vuoteen aiheuttanut itkemistä kohdallani (kiva sanoa "kymmeneen vuoteen", olen vanha)

[Amethyst]

Taru Sormusten Herrasta, Kuninkaan Paluu. Se kohtaus, kun Frodo ilmoittaa lähtevänsä Konnusta, on jotain niin kaunista. Kun kaikki vaan itkevät siinä ja sitten, kun Frodo antaa sen kirjan Samille ja sanoo: "Last pages are for you, Sam", tai jotain sinne päin. Siinä kohtauksessa tulee jotenkin niin haikea olo, kun he ovat tehneet niin paljon yhdessä ja sitten Frodo vain lähteekin. Ihana kohtaus. <3

Kyllä luulen, että olen jossain muussakin itkenyt, mutta ei nyt tule mieleen.

[Nemorosa]

Elokuvan ei tarvitse olla kovinkaan kummoinen, että se saa minut itkemään. Varsinkin jos katson yksinäni jotain elokuvaa (jolloin eläydyn yleensä todella voimakkaasti elokuvan tapahtumiin), alan varmasti itkeä jos tulee hiukankin liikuttavampi kohtaus. Ei sen tarvitse välttämättä olla edes erityisen surullinen, pelkkä vaikuttava musiikki sopivassa kohtaa saa kyyneleet virtaamaan. Alan myös yleensä pillittää jos näen jonkun muun itkevän, aivan sama mitä elokuvassa tapahtuu sillä hetkellä.

Eräs elokuva mitä katsoessani muistan itkeneeni todella paljon oli Vihreä maili. En ole varmasti ikinä itkenyt pelkän elokuvan takia niin paljoa kuin silloin. En kyennyt katsomaan elokuvaa edes loppuun ja hoin itselleni vaikka kuinka kauan, että miksi en lopettanut aikaisemmin, miksi... Sen erään miehen sähkötuoliteloitus oli vain jotain aivan hirveää ja minua suretti niin paljon se hiirijuttukin, vaikka en oikeastaan edes muista mitä siinä tapahtui.

Ja tietysti pitää mainita Titanic, vaikka en olekaan sitä pitkään aikaan kokonaan nähnyt, sillä lopetan katselun aina siihen kohtaan kun laiva iskeytyy vuorta päin. Myös lähes kaikki "lastenelokuvat" saavat minut itkemään. Esim. Ice Age 1 oli niin surullinen siinä kohtaa kun se mammutti (Manu?) katseli sitä luolamaalausta jossa oli se mammuttiperhe. Nyyh.. Pitää lopettaa ennen kuin muistuu enempää mieleen noita ja alan pillittää.

[Pöpi Profeetta]

Itse olen itkenyt Bowling for Columbine-leffan, sen Michael Mooren asedokumentin aikana siinä kohdassa, jossa kerrataan mitä kaikkea Yhdysvallat ovat saaneet aikaan toisen maailmansodan jälkeen. Sitten tuo Kunkinkaan Paluu on myös itkettänyt. Tuo Frodon lähtö erityisesti ja myös se Tuomiovuorikohta, jossa Sormus on juuri tuhottu. On minulla varmaan muitakin, mutta nuo tulevat päällimmäisinä mieleen.

Impedior dolore, ne plura scribam.

[Monartha]

Aww, Neljä tyttöä ja maaiset farkut. Olen lukenut ne kirjat mutta leffaa en ole saanut käsiini :D Mistä te sen löysitte?

Taru sormusten herrasta Kuninkaan paluu -olin ihan järkyttynyt (hyvällä tavalla) sen nähtyäni. Olin kuitenkin teatterissa niin en kovin avoimesti viitsinyt ruveta vollottamaan..
Ja sama juttu Liekehtivässä pikarissa, Radcliffehan veti roolinsa upeasti! Alkaa verenpainen nousemaan aina kun joku haukkuu pojan roolisuoritusta. Okeiokei on mielipiteitä, kuitenkin.
Päällimmäisinä mieleen muistuu myös Narnia. Aslanin 'kuolema' oli luotu vaikuttavasti. Ah, sitä mahtipontisuutta. Elokuvan jälkeen luin ne kaikki kirjatkin sitten, tahtoi lisää.

[Evora]

No joops, minua itkettää aika monetki elokuvat. Kohtauksessa ei tarvitse olla kuin joku ihan pikku juttu, joka on surullinen tai onnellinen, niin jo kyynelet virtaavat. Esimerkiksi joissain romanttisissa komedioissa kurkkuun nousee pala, kun päähenkilöt vihdoin saavat toisensa. Mutta joo, asiaan :D

Muistojen polku (A Walk to Remember)
Ah, niin niin NIIN ihana elokuva, jonka olen katsonut monesti ja joka kerralla olen itkenyt kyynelkanavani tyhjiksi. Itkeminen alkaa noin puolessa välissä elokuvaa ja yltyy vain loppua kohden. Ja ihan btw: Suosittelen tätä leffaa romanttisten draamojen ystäville

Titanic
Tässä elokuvassa nyt en varsinaisesti vollota, mutta kyllä muutama kyynel silloin tällöin tipahtaa.

Apua! Oli minulla joku muukin elokuva vielä mikä on itkettänyt. en vain muista.... no jos joskus muistan muokkailen sen tähän.

Ev

[Drucella]

Saksikäsi-Edward on ensimmäinen katsomani elokuva, jonka aikana aloin itkemään. Se musiikki ja ne surulliset kohdat, kuten kun se professori-tyyppi kuolee, ja kun se mummo sanoo lopussa: "joskus tanssin vieläkin lumisateessa". Itkin ihan hulluna. Olihan siinä välillä niitä naurettavia ja katkeriakin kohtia, mutta silti... *huokaus* nyyhkyistä nyyhkyin leffani.

Harry Potter ja Liekehtivä pikari, kun Harry tuo Cedricin ruumiin, eikä päästä siitä irti, ja sitten tulee Amos Diggory vielä siihen ulvomaan suruaan. Se oli surullista. Tunnelman pilasi kuitenkin Vauhkomieli. Höh.

Titanicon sitten perus, itkettää se loppu.

[Yönsilmä]

Minutkin saa tosi monet elokuvat itkemään.. Se perinteinen Titanic tietenkin. Surullinen loppu, ja kun oli vielä niin pitkä elokuva että kerkesin samaistua henkilöihin. Aina joutuu nyyhkyttää kun sen katson.
Vihreä Maili ja Gladiaattori oli kans sellasia elokuvia jotka sai kyynelkanavat tukkeutumaan. Isosiskon kanssa katsottiin molemmat ja molemmat itkettiin sohvannurkissa ikään kuin kumpikaan ei ois huomannu toisen itkevän xD
Ja taisipa Liekehtivässä Pikarissakin kihota kyyneleet silmiin hautausmaalla ja sen jälkeen, kun Harry tuli takaisin Tylypahkan tiluksille. Radcliffe kyllä hoiti homman kotiin!
Pidän elokuvista jotka saavat minut tuntemaan niinkin vahvasti että itken. Lempielokuviin lukeutuvatkin Vihreä Maili ja Gladiaattori ja legendaarinen Titanic tottakai!

[appelsiini]

Harry Potter ja liekehtivä pikari: Kohtaus, jossa Harry palaa hautausmaalta kuollut Cedric mukanaan, ja jää itkemään hänen viereensä. Yritän aina räpyttää silmiäni siinä kohdassa, jotta itkua ei tulisi, mutten ole kertaakaan onnistunut. :D

CLICK!: Oioi, en ole kertaakaan itkenyt elokuvan aikana näin kovaa! Eli siis, kohtaus, jossa pääosassa oleva mies, Michael (Adam Sandler) lähtee sairaalasta, ja lyyhistyy autotielle. Itku alkoi, kun hänen lapsensa lähtivät sairaalasta - itku loppui, kun elokuva loppui. Mutta siis, kohtaus oli niiiiiin liikuttava, etten voinut itkulle mitään. Rakastan sitä kohtaa ;D

[Viksus]

Minun pitää tunnustaa, että aika monikin elokuva on saanut minut itkemään. Syynä on yleensä ollut luultavasti elokuvan koskettavuus. Mutta esimerkkejä mainitakseni: Narnia (se uusin versio siitä), useat piiretyt ja Harry Potter ja liekehtivä pikari.

[Asoalian]

Minä itken aika harvoin millekään elokuvalle, oikeastaan en ole kertaakaan itkenyt jonkun elokuvan katsomisen takia ihan kunnolla, mutta on joitain sellaisia elokuvia, joita katsoessa tulee kyyneleet silmiin. Esimerkiksi Kuninkaan paluu rupeaa aina itkettämään Aragornin kruunajaiset-kohtauksessa, siinä missä Aragorn menee hobittinelikon luokse, ja kun ne meinaavat kumartaa sille, sanoo "te ette kumarra ketään". Ja sitten ne kaikki kumartavat niitä, ja se vain on jotenkin niin nätti ja ihana kohtaus, että ei voi kuin ruveta räpyttelemään silmiään ettei itkisi. Sama meno jatkuu koko leffan loppuun saakka, varsinkin siinä kohtaa jossa Frodo ja muut lähtevät Kuolemattomille maille. Sniff. On se vain niin nättiä, vaikka ei varsinaisesti surullista olekaan. Sormuksen ritareissakin on itku lähellä siinä lopussa, kun Frodo ja Sam ovat siellä veneessä ja Sam sanoo "I made a promise" ja niin edelleen. Siitä kohtauksesta tulee todella haikea olo. ^^
Troijaa katsoessani on myös tullut joskus kyyneleet silmiin, kun Akhilleus kuolee ja muutenkin siinä Odysseyksen "loppupuheen" aikana. Samoin kuin Kuolleen miehen kirstussa, sen jälkeen kun ne päättävät lähteä pelastaan Jack Sparrow'ta. En itsekään ymmärrä miksi itken/meinaan itkeä sille kohdalle, eihän se edes ole surullinen. Ja varmaan ylipäätänsäkin en itke leffojen surullisille kohtauksille, vaan ennemminkin liian näteille, ihanille tai muuten vain vaikuttaville lopuille. Olen kummallinen :)

[mmayy]

Olimme elokuvissa siskoni ja äitini kanssa joskus kun olin aika pieni. Kävimme katsomassa sen 101 Dalmatialaista. Siinä sitten kesken elokuvan kävin itkemään kun se KruellaDevil (en muista miten se kirjoitetaan) varasti ne koiranpennut. Kysyin äidiltäni ja siskoltani "löytääköhän noi koirat enää koskaa takaisin omaan kotiin?" :D Tuo oli ensimmäinen elokuvani jossa kävin itkemään. Eihän se enään itketä. Nauran edelleen tuolle jutulle. Siskoni siinä sen elokuvan jälkeen alkoi "huutamaan" minulle ettei koskaan kehtaisi tulla mihinkään elokuviin kanssani sillä sitä nolotti niin paljon.

Minua yleensä käy hävettämään jos tippa tulee linssiin jonkun elokuvan aikana, mutta sitten vain häivyn jonnekin vessaan. :D Yleensä ihanat loppuhuipennukset tuovat haikean mielen. <:

[henzzzu]

CLICK!: Oioi, en ole kertaakaan itkenyt elokuvan aikana näin kovaa! Eli siis, kohtaus, jossa pääosassa oleva mies, Michael (Adam Sandler) lähtee sairaalasta, ja lyyhistyy autotielle. Itku alkoi, kun hänen lapsensa lähtivät sairaalasta - itku loppui, kun elokuva loppui. Mutta siis, kohtaus oli niiiiiin liikuttava, etten voinut itkulle mitään. Rakastan sitä kohtaa ;D

Minulla oli ihan sama juttu. ^^ Yritin tätä topicia lukiessani muistella, että missä elokuvissa on tullut ihan itkemiseen vievä liikutus, niin tämä elokuva kyllä oli yksi niistä viimeaikaisista! Odotin, että Click! olisi ollut ihan komedialeffa, mutta myöhemmin siitä sitten tuli erittäin tunteellinen ja tuo appelsiinin mainitsema kohta oli tooodella koskettava, joten en mahtanut mitään itselleni! :D

Titanicille olen itkenyt joskus nuorempana, sen muistan. Enää en edes pidä koko leffasta, en tiedä miksi, mutta en saa itseäni nykyisin edes katsomaan sitä leffaa.

Nyt kun näitä alkaa muistelemaan, niin varmasti olen itkenyt tooosi monissa leffoissa, siis ihan oikeasti. Myös Stand By Me on leffa, jonka takia muistan itkeneeni silloin kun Chris kuoli, Ice Agessa myös, molemmissa osissa, ekassa silloin kun Manu ja Sid palauttavat vauvan ihmisille ja kun luulin, että Diego (sapelihammastiikeri) kuolee. Toisessa myös, kun luultiin, että Manu kuolee. Olen kamala nyyhky, oli kyseessä vaikka komedia, niin löydän silti jotain pillittämistä. ^^

[Elderan]

Itken varsin helposti, kun katson elokuvaa tai luen kirjaa. Ekana tulee mieleen Titanic, kun tämä... Ää, en muista hahmon nimeä, Di'Caprio vajoaa mereen. Ja seuraavana Braveheart (jos en nyt sekota nimeä), aivan se loppu, kun päähenkilö kidutetaan kuoliaaksi. Jotenkin niin kamalaa, surullista ja... Niin. Mutta hieno loppu kuitenkin!
Yleensä jokaisessa leffassa on jokin kohta, kun joku kuolee yms. niin niissä ei ole itku kaukana. Välillä se on erittäin ärsyttävää, itkeä elokuvalle. Mutta mitäs itselleen voi.
Itkettäviä leffoja on kauheasti en kyllä muista nyt kaikkia millään...

[twei]

Nykyään minustakin on tullut herkkis. Kaippa se rakkaus sitä sitten teettää.
Eilen itkeskelin Yli aidan - leffan lopussa. Onko se sellainen ihan ok?
Gladiaattorin lopussa meinaa kyynel vierähtää silmään. Sekä Amélien, koska se elokuva vain sattuu olemaan niin visuaalisen kaunis ja muutenkin.

[tiituliz]

Aika harvoin kyllä on tullut itkettyä elokuvaa katsoessa, mutta onpa näinkin käynyt. Black Beauty ja Anna hyvän kiertää ovat leffat jotka ovat saaneet nyyhkimään :D Tuossa Black Beautyn lopussa tuli itkettyä oikein kunnolla...
Kuninkaan paluu:n lopussakin on itku melkein tullut, mutta sen on jo nähnyt niin monta kertaa... :)

[Kinney]

Aika lailla herkkä ja tunteikas kun taidan olla, niin olen itkenyt niin monessa elokuvassa, että voin sanoa, etten edes muista puoliakaan niistä. Mutta ehkä tärkein elokuva, joka sattuu myös olemaan suurin lempparini, on Brokeback Mountain. Näin kyseisen elokuvan viime vuoden helmikuussa. Kävin katsomassa sen elokuvateattereissa kolme kertaa, ja DVD:n ilmestyttyä olen nähnyt elokuvan ehkä yhteensä jotain kymmenisen kertaa. Toisella teatterikatsomiskerralla itkin ehkä eniten, kun kyyneleet alkoivat jo tulla muistaakseni ehkä jotain parikymmentä minuuttia ennen loppua.

Kaikkein eniten on kyllä aina tullut itkettyä siitä kohdasta,

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

jossa Ennis saa tiedon siitä, että Jack on kuollut

aina lopputeksteihin asti. Alkaa myös itkettää aina silloin, kun The Wings-biisi soi, se on vain niiin nätin ja surumielisen kuuloinen.