Aihe: Onko pop kirosana?

[Basia]

Nykyään pop-musiikin kuuntelu vaikuttaa syntiseltä.. Jos joku "tunnustaa" kuuntelevansa vaikka Britneyä tai Tuiskua, väki katsoo välittömästi kieroon. Sen sijaan vanhojen rock/metalli/punkbändien kuuntelu on yleistä ja normaalia, rapista puhumattakaan.. Erilaisuus ja valtavirrasta erottuminen ovat jonkun sortin muoti-ilmiöitä. Omat kamunikin tuijottavat napapaitoja ja miss sixty-farkkuja kuin mätäneviä ruhoja. Mutta eikö pop ole juuri sitä, mikä on suosittua..? Ja koska pop on musiikkina ja ilmiönä pitkälti epäsuosiossa, se on persoonallista ja erilaista!
Eli, miten te suhtaudutte pop-kulttuuriin & -musiikkiin?

Toivottavasti tämä meni oikein, historiallinen ensimmäinen viestini Vuotavaan.. :D

[barbabeau]

eugh. Hankala alkaa tekemään määritelmiä mikä on poppia. Populaarikulttuuriahan on kaikki suosittu, nyt varmaan esim. valtavirran hiphop on pop, kakskytluvulla oli charleston.

Popista on tehty myös musiikkigenre, mihin kait kuuluu tietynlainen iloluontoinen ja kevyesti kulkeva musiikki, vaikkei se olisi suosittua. (hieno määritelmä)

Popista en ole mittään mieltä, paitsi Warholin pop-taide  on ihan-jees-juttu

Britneytä ym. en karsasta siksi että se on poppia ja suosittua vaan siksi etten sitä musiikista pidä. Jotenkin tekopyhää olla väkisin vastavirrassa ja olla kuuntelematta vain siksi että että se on suosittua.

[Ruusa Gamgi]

Se, että katsoo kieroon Britney ja Antti Tuisku -faneja, ei tarkoita sitä, että katsoo kieroon kaikkia popin kuuntelijoita. Nuo esimerkithän ovat sitä huonoa liukuhihnapoppia (okei, asioista voidaan olla eri mieltä, mutta tästä ei ;) ), kyllä hyvääkin poppia on olemassa. Esimerkiksi yksi lempibändeistäni, ruotsalainen Weeping Willows, on mielestäni aika puhdasta poppia, mutta silti laadukasta.
Ja pop-musiikki voi ihan hyvin olla myös melankolista (kuten juuri Wiipparit), ei siinä mitään iloluontoisuutta tarvita. Pop-musiikin tunnuspiirteisiin kuuluu tuo musiikin eräänlainen keveys, rock on jo hieman raskaampaa ja agressiivisempaa, puhumattakaan sitten metallista sun muista.
Pop-musiikissa itsessään ei ole mitään vikaa. Huonossa popissa on, luonnollisesti.

Pop-kulttuuri taas on jo vähän eri juttu, eikä siitä keskusteleminen tunnu oikein luontevalta täällä Musiikki-osastolla.

Mutta anyway, nämä teinien muotivirtaukset ovat myös mielestäni paljon voimakkaampia kuin "erilaisuus on in"-buumi, mutta molemmat turhia yhtä kaikki.
Eihän minkään virtauksen mukana kulkeminen ole persoonallista, luulisi sen olevan päivänselvää. Aika kummalta tuntuu, että vetäessään muotivaatteet ylleen olisi persoonallinen vain siitä syystä, että jotkut halveksivat tällaisia muotivaatteita.

Persoonallisuus ei ole sitä, mitä muut katsovat karsaasti, eikä myöskään sitä, että kopioi Demin tyylivinkeistä itselleen jonkun ihme hippilookin. Persoonallisuus on luonnollisesti sitä, että on oma itsensä. Minulle ei ainakaan ole koskaan tullut mieleen, että se olisi jotain muuta. Sittenhän se olisi jo feikkiä.

[Wrelqa]

Minä en pahemmin Poppiin luokiteltavasta musiikista hirveästi pidä. Tietysti on olemassa poikkeuksia, mutta ei niitäkään kovin monta.
Sinänsä hassua, kun muuten minä kuuntelen aikalailla kaikkea. Kaksi ääripäätä: Beethoven - Kotiteollisuus. Aikalailla tuolta väliltä on minun musiksmak.
Täytyy myöntää, että kyllä minä katson hieman hassusti, jos joku sanoo pitävänsä Antti Tuiskusta :) En kuulu hirveisiin Antti Tuisku- faneihin.
Ja myönnän myös sen, että katson hieman vinosti tyyppejä, jotka hilluu napapaidoissa ja vastaavissa (sanoo ihminen joka liikkuu mustissa heinäkuussa).

Mutta jokaisella on oma persoonallinen tai vähemmän persoonallinen musiikkimakunsa. Joillakin siihen kuuluu Antti Tuisku ja joillakin iskelmät.

[Seireeni]

Olen miettinyt tätä pop-musiikkia viime aikoina. Minulla oli jonkin aikaa sitten kunnon asenneongelma sitä vastaan, mutta nyt se on vähän haihtumassa.

Poppia kuuntelevat ihmiset luokitellaan aivottomiksi teinikanoiksi, mikä on sinänsä väärin. Olen varma, että hyvin moni vannoutunut rokkari on kuunnellut ala-asteikäisenä poppia. Siitä on hyvä lähteä liikkeelle, koska se on aika harmitonta ja kepeää, ja melodiat ovat yksinkertaisia ja tarttuvia. Äidit tykkää, sillä pop ei aja ihmisiä turmioon, mikä maine jollain punkilla ja metallilla on helposti. Popilla tarkoitan siis tyttö-ja poikabändien ja yksittäisten laulajien laulamaa pop-musiikkia. (vrt Spaissarit, Bäkkärit, Antti Tuisku yms.)

En väitä, että kaikki popparit ovat surkeita juuri sen popin takia. En vain voi sietää niitä popparinaisia (tai r'n'b), jotka keikkuvat MTV:llä hammaslankaan verhoutuneena ja laulaminen on verrattavissa ähkimiseen ja huokailuun. Siinä tilanteessa kyllä sympatiani rapisevat roimasti Tuiskun Antille...

Antista saakin oivan aasinsillan poikabändeihin/miespoppareihin. He laulavat ah-niin-haikeasti elämänsä rakkaudesta ja ouu beibe miten mulla on ikävä sua. Se on köyhää. Minä ainakin haluan kuunnella musiikkia, joiden sanoissa on jotain järkeä.

Yleensä on vielä niin, etteivät popparit tee itse laulujaan. Minä arvostan ja kuuntelen vain sellaisia bändejä, jotka tekevät itse musiikkinsa.

Tämä oli aika rankkaa yleistystä, mutta olkoon. Minulla on tällainen käsitys pop-maailmasta.

[Williska]

Minusta popissa ei ole mitään vikaa. Riippuu tosin minkälaisesta popista on kyse. Musta tuntuu siltä, että jotkut ihmiset eivät ns. voi pitää mistään Tuiskusta tai jostain muusta bändistä/artistista, koska ne on teinien idoleita. Tyhmää.

Myönnän itse, että kuuntelen aina välillä Tiktakia, (ja olen nykyään täysin ihastunut jpoppiin) mutta eivät minua mitkään Tuiskut tai Pakarisetkaan häiritse.

Itse en pidän mistään Britney, Christina tai Timberlake musiikista, mutta en minä ketään kyllä sen perusteella ainakaan tuomitse, että tykkää kuunnella näitä suuria popidoleita.

[Ruusa Gamgi]

Popilla tarkoitan siis tyttö-ja poikabändien ja yksittäisten laulajien laulamaa pop-musiikkia. (vrt Spaissarit, Bäkkärit, Antti Tuisku yms.)

Niin, aika moni (valitettavasti) ajattelee samoin. Miksi pop ei hyvänen aika voi olla vain yksi musiikkityyli, jota voi tavallisetkin itseään kunnioittavat bändit soittaa?! Pop-bändin ei tosiaankaan tarvitse olla ainoastaan sellainen, jonka jäsenet tanssivat muotivaatteissa eivätkä soita itse mitään instrumenttia, saatika sävellä itse kappaleitaan.
Pop-musiikin ei tarvitse olla yhtään sen pinnallisempaa kuin mikään muukaan musiikki, mutta juuri nuo pinnalliset esimerkit nousevat pintaan popista keskustellessa... Pop on muutakin kuin Britney ja Bäkkärit. Noita voi sanoa pikemminkin  purkkapopiksi. Pop sisältää onneksi paljon muutakin.

[Kosminen Kala]

Pop kirosana? Totta ihmeessä! Itse kuuntelen vain metallia, eri osa-alueilta. Radiota en kuuntele yhtään kun en tiedä mitään kanavaa miltä tulee vain metallia.

En esittänyt mielipidettäni vitsinä. En vain kestä muuta musiikkia. Ihmiset kuuntelevat erilaista musiikkia kukin. Metalli on melko monipuolinen musiikkilaji, ja todella napit vastakkain popin kanssa, ainakin usein. 

[Villilapsi]

Pop musiikkityylinä ei häiritse minua millään tavalla, ainoastaan median ja usein myös yksityisten ihmisten suhtautuminen pop"bändeihin", toisin sanottuna solisteihin. Ääriesimerkkejä ovat juuri britneyspearsit ja anttituiskut. Artisteja fanittavat ihmiset tuskin ovat koskaan kuulleetkaan, kuka säveltää heidän idoliensa kappaleet tai ketkä soittavat "taustabändissä". Laulajan perheenjäsenten nimet fanit sen sijaan tietävät kahdeksaa koiraa ja kanarianlintua myöten. Jos artisteista tehdään suurempaa viihdettä kuin itse musiikista, asenteissa on minun mielestäni jotain pielessä. Niin kauan kuin poppia soittavissa bändeissä kaikki jäsenet ovat suhteellisen tasapuolisesti esillä, ja yksi tai useampi bändin jäsen todella säveltää yhtyeen esittämät kappaleet, minulla ei ole mitään pop-musiikkia vastaan.

Miksi pop ei hyvänen aika voi olla vain yksi musiikkityyli, jota voi tavallisetkin itseään kunnioittavat bändit soittaa?!

Juuri median asennoitumisen takia. Sellaiset henkilöt, jotka eivät liiemmin kuuntele poppia, eivät ole kuulleetkaan niistä itseään kunnioittavista bändeistä, koska julkiset tiedotusvälineet eivät ole niistä kiinnostuneita.

Kosminen kala, jos et esittänyt mielepidettäsi vitsinä, olisi todella hienoa kuulla perustelusi noin yksipuoliseen näkemykseen. Minäkään en mielelläni kuuntele poppia, suosikkeihini kuuluu lähinnä melodinen metalli (heavy, death, power), mutta minun ei silti tarvitse vihata muita musiikkityylejä.

[summerchild]

Minusta pop on yleensä ihan hyvää musiikkia :) Spice Girls, TLC, Nylon Beat, Natalie Imbruglia, PMMP, Nelly Furtado, Christina Aguilera, Destiny's Child...you name it. En ymmärrä ihmisten vihamielisyyttä poppia kohtaan, taitaa olla jotenkin "cool" inhota poppia tai ainakin olla kuuntelematta sitä.
"Se on niin aivotonta, sanoitukset kertovat vain rakkaudesta" - mitä sitten? Mielestäni pirteässä fiilistelymusiikissa ei tarvitsekaan olla kovin sielukkaita sanoja. Oma asiansa sitten, jos sanoitukset ovat suoranaisesti typerät (kuten esim. Naikkareilla usein on), mutta englanninkielisessä musiikissa tuollaiselta on helppo sulkea korvansa.
"Laulajat on olevinaan niin seksikkäitä, pinnallista pissisten musiikkia, yksilönpalvontaa, eihän ne tee edes laulujaan itse" - mitä tekemistä noilla asioilla on musiikin kanssa?
Ainoa juttu, mikä minut saa takajaloilleni jonkun radiobiisin kanssa, on laulajan ärsyttävä ääni tai sitten se, ettei kappale yksinkertaisesti iske.
Minä siis tosiaankin kuuntelen (popista) enimmäkseen tuota radiosoitossa olevaa. Musiikkityyli ei iske kuitenkaan niin paljon, että alkaisin varta vasten etsiä bändejä.

Ja ennen kuin joku tulee sanomaan, etten tiedä paremmasta, voin ilmoittaa kuuntelevani suurimmaksi osaksi (melodista) metallia.

Off-topic, Ruusa Gamgille:

Eihän minkään virtauksen mukana kulkeminen ole persoonallista, luulisi sen olevan päivänselvää.

Persoonallisuus on luonnollisesti sitä, että on oma itsensä.

Minusta tuossa on pieni ristiriita...?

[suosanteri]

Jos artisteista tehdään suurempaa viihdettä kuin itse musiikista, asenteissa on minun mielestäni jotain pielessä. Niin kauan kuin poppia soittavissa bändeissä kaikki jäsenet ovat suhteellisen tasapuolisesti esillä, ja yksi tai useampi bändin jäsen todella säveltää yhtyeen esittämät kappaleet, minulla ei ole mitään pop-musiikkia vastaan.
Juuri median asennoitumisen takia. Sellaiset henkilöt, jotka eivät liiemmin kuuntele poppia, eivät ole kuulleetkaan niistä itseään kunnioittavista bändeistä, koska julkiset tiedotusvälineet eivät ole niistä kiinnostuneita.

Erittäin samaa mieltä. Juuri tähtikultti ja hypetys ovat sekoittaneet popin musiikkina. Kyse näyttäsi olevan nipusta, jossa musiikki on se osa jolla katetaan radiot ja televisio. Loput rakennetaan persoonan ympärille sekä siihen mitä tämän ympäristössä tai hänelle itselleen tapahtuu. Kun kaikki mahdollinen on kerrottu tai juoruttu, siirrytään seuraavaan tuoreempaan kohteeseen. Vaatinee aika paljon, jos tämän kohinan jälkeen musiikki kestää ja bändi/artisti jää tekemään uraa. Kotimainen Aikakone lienee hyvä esimerkki. He tekivät biisinsä itse, ura kesti poskelleen menneen englennninkielisen levyn ja bändi lopetti vapaaehtoisesti ja biisejä kuulee vieläkin radiosta. 90-luvun diskotähti dj Bobo on vieläkin iso tähti keskieuroopassa. Bad Boys Blue on tehnyt muistaakseni 15 levyä, tiedän tämän koska eräs kaverini on hommannut ne netin kautta.
Levyissä ja radiossa on se hyvä puoli, että musiikin esittäjä ja/tai tekijät eivät näy. Vain musiikki ja sen toteutus ratkaisevat. Jos homma toimii, niin se että biisi on itse tehty on hyvä bonus ja nostaa pisteitä. Ja tietysti toisinpäin, viitsivätkin rääkätä kuulijoita hengentuotteillaan, suksikoon....Mutta noita ulkomusiikillisia juttuja on kyllä vaikea sulkea pois. Kuvitellaanpa tyttötrio jonka jäsenet olisivat olemukseltaan klassisia goottityttöjä. Luulen että monikaan ei odottaisi heiltä Christina Aguilera tyyppistä musiikkia? Eli tiivistäen pop hyötyisi paljon jos kaikki se muu kohina ja markkinointi saataisiin jotenkin rajoitettua. Kertakäyttöisyyden leima ainakin voisi heiketä.

[Korvasieni]

Minulle purkkapop on kirosana, mutta myönnän kuuntelevani mielestäni "syvällisempää" pop-musiikkia. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat The Crash ja Red hot chilipeppers. Okei joku voi sanoa että "noi ei oo poppia" mutta en osaa laittaa niitä muuhunkaan musiikki genreen. Ja arvostan suuresti artisteja/bädejä jotka tekevät kappaleensa itse. Minusta se vain on hienoa. Ja minun mielessäni erilaiset kappaleet sulautuvat tilanteisiin joten jos kuuntelen hyväntuulista pop kappaletta minulle tulee auttamatta mieleen kesä, ja siksi ne ovat syksyllä suosikkilistani kärkipäässä.

[Ruusa Gamgi]

Off-topic, Ruusa Gamgille:

Eihän minkään virtauksen mukana kulkeminen ole persoonallista, luulisi sen olevan päivänselvää.

Persoonallisuus on luonnollisesti sitä, että on oma itsensä.

Minusta tuossa on pieni ristiriita...?

Mm, missä on ristiriita? Ainakin minun järjenkäyttöni mukaan
persoonallinen  = oma itsensä = ei virtausten mukana kulkeva.

Jos tarkoitat, että omana itsenään oleminen on virtauksen mukana kulkemista, niin huonostipa on tässä maailmassa asiat. :/

[trisp]

Pakko on nyt vastata: Nyt on muotia inhota Britenytä ja muita kohupoppareita.  Vuonna 97 kun asuin toistavuotta Britanniassa ja Spice Girlssit oli kovassa huudossa, moni nykyisistä kavereistani kuunteli spaissareita ja kuvittelivat olevanda gerejä ja Emmoja. Nyt Parhaimpiin kavereihini kuuluva Sarah on vannoutunut rockpunkkari ja melkeimpä oksentaa kuullessaan jonkun puhuvan Cristina Aquilerasta. Muistan kuitenkin oikein hyvin kun Sarahkin kuliki metrinpaksuissa kengissä ja lutkutti tikkareita.
Pop on nyt out.


vähän offtopic mutta pakko oli tämä tänne laittaa!

[Krum the krummitus]

Kuten joku sanoikin: "Pop on out". Tällöinhän tarkoitetaan varmasti purkkapoppia, mutta täytyy muistaa, että Antti Tuisku, Gimmel yms. ovat tietylle kohderyhmälle nyt tosi in. Kyllä ainakin minun pikkusiskoni kuuntelevat kovasti poppia ja kummastelevat, miten kestän cmx:ää.

Vähän vanhemman nuorison keskuudessa pop on tainnut kuitenkin mennä pahasti pois muodista. Tämä todennäköisesti johtuu siitä, että esim popstars sun muut ovat pahasti kolhineet popin mainetta. Taustalta taas on noussut raskaampaa musiikkia suosioon.

Nauratti vähän, kun tuossa viime vuoden lopulla Gimmeliltä ja Tiktakilta tuli samaan aikaan ulos albumi ja povailtiin, kumpi menee listaykköseksi. Taustalta kuitenkin cmx vie piikkipaikan. Kertoohan se jotain, että keski-ikäiset ukot Lapista voittavat millimetripaperilla suunnitellun popin.

Ei pop minulle kirosana ole. Minulle pop tarkoittaa juuri millimetripaperilla suunniteltua musiikkia, jonka on tarkoitus mennä listakärkeen yhden kappaleen myötä. Poppia on niin vaikea luokitella. Jokaisella on omat tapansa siihen. Lähinnä minulle kirosana on Popstars yms. En arvosta tuollaista ylikaupallista tv-ohjelmaa jonka on tarkoitus tuottaa rahaa.

Ai niin yksi juttu viellä. Jos pitää laulaa englanniksi peittääkseen huonot sanat niin jo on asiat menossa huonoon suuntaan. Arvostan juuri siksi paljon enemmän suomenkielistä musiikkia ja se viellä kuullostaakin paljon mielenkiintoisemmalta.

[Once]

On. Ainakin minulle. Toisaalta saattaa johtua iästänikin. Olin äärimmäinen Spice Girls, Abba ja Britney fanaatikko joskus 10 vuoden iässä , sitten musamakuni alkoi mennä vähän raskaampaan suuntaan ja nyt kuulun juuri noihin Britney ja Antti tuisku vihaajiin. Jotain Spice Girlsiä ja vanhempaa Britneytä jaksaa silti kuunnella puhtaan nostalgian nimissä, eikä Christina Aquilerakaan ihan huono ole. En kuitenkaan jaksa uskoa uuteen poppiin, jotenkin se vaan alkaa olla aika loppuunkulutettua. Huonoja lyriikoita rakkaudesta, eroamisesta ja tanssimisesta. Ei kiitos.
Mutta älkää huoliko, pop-musiikki ei ole kuollutta edelleen on olemassa 10-vuotiaita pikutyttöjä, jotka pitävät pinkistä, heppakirjoista, Antti Tuiskusta ja Gimmelistä.

[Ruusa Gamgi]

Minulle pop tarkoittaa juuri millimetripaperilla suunniteltua musiikkia, jonka on tarkoitus mennä listakärkeen yhden kappaleen myötä.

Mutta älkää huoliko, pop-musiikki ei ole kuollutta edelleen on olemassa 10-vuotiaita pikutyttöjä, jotka pitävät pinkistä, heppakirjoista, Antti Tuiskusta ja Gimmelistä.

Tämä tyttö alkaa kohta itkeä. Samasta asiasta jo useamman kerran kirjoittaneeni en silti saa mitenkään ääntäni kuuluville. Kai minun pitää luopua toivosta, että ihmiset ymmärtäisivät popin olevan vain yksi musiikkilaji toisten joukossa, jossa nyt vain sattuu olemaan paljon enemmän kaupallisia "artisteja". Kyllä niitä kliseisiä ja rahankiilto silmissä toisten tekemää musiikkia esittäviä typpejä varmasti löytyy muistakin genreistä. Ne eivät vain ole niin isossa mediapyörityksessä, että "huijaukseen" kiinnitettäisiin mitään huomiota.
Red Hot Chili Peppers on mielestäni hyvä esimerkki, Korvasieni sen mainitsikin. Vaikka se on poppia, ei sitä kuitenkaan vain kaikki 10-vuotiaat pikkutytöt kuuntele.

[Jules]

Mä oon kyllästyny aika lailla poppiin, koska jotenkin tuntuu että kaikki jauhaa vaan samaa. Voi voi kun on kauheeta, poikaystävä jätti, ihanaa olla rakastunu ah mä rakastan sua niin, rakastaiskos vai heittäiskö housuun.... Pitkästyttävää. Robbie Williams lasketaan popin GENREEN, mut sen sanotukset ja käyttäytyminen on aika popin ylestä kuvaa vastaan. Jos popista tulee ensimmäisenä mieleen Britney, se riitelee aika lailla Robbien kanssa.

Nyt kun Robbieen päästiin, tahdon vaan sanoa, että mun mielstä on hävytöntä että kultalusikka suussa syntynyt hemmoteltu kakara kehtaa tehdä coverin Angelsista. Voi yäk.

[summerchild]

Mm, missä on ristiriita? Ainakin minun järjenkäyttöni mukaan
persoonallinen  = oma itsensä = ei virtausten mukana kulkeva.

Jos tarkoitat, että omana itsenään oleminen on virtauksen mukana kulkemista, niin huonostipa on tässä maailmassa asiat. :/

Kyllä, takerrun vähän turhan herkästi tämmöiseen, mutta tuli vain mieleen "en-kyllä-tee-mitään-mikä-on-muotia"-teinit. Sitä lähinnä hain, että "trendikkäistä" asioista tykkääminen ei tarkoita, etteikö henkilö olisi oma itsensä (jos todella tykkää niistä asioista mitä kuuntelee/pitää päällään/tekee).
Mutta ehkä tarkoitit virtauksen mukana kulkemisella sitä "no emmä muuten mutku kaveritki"-asennetta.

Ja pitipä tuonkin takia nyt nostaa keskustelu.

Muuten, oletteko te huomanneet että pop-laulujen sanat ovat joskus tosi kivoja ja piristäviä? Minä ainakin tykkään tietyssä mielentilassa hurjasti semmoisista laulajista, jotka laulavat että voi kun on kivaa ja me luotetaan itseemme. Eikä sillä aina ole edes mitään tekemistä rakkauden kanssa.
Ja sittenhän on RHCP yms. joiden sanoituksissa oikeasti on muitakin aihepiirejä kuin se siirappi.

[Diggle]

ei oo, senkin höpsö

[Zariendha]

Pop ei nykyään ole tosiaankaan muodissa, mutta mitäpä siitä. Poppi on joskus ihan hauskaa aivot narikkaan-musiikkia ja disco-ja showtanssia useamman vuoden tanssineena voin sanoa, että poppi on niissä piireissä melko tärkeä elementti.

Pop musiikkina on äärimmäisen tyhjää, tasainen rumpukomppi, muutamaa eri mitä-ne-jutut-on-kun-kitaran-kanssa-soitetaan (mitä tabulatuureissa näkyy) ja yksi tai muutama ihminen laulamassa. Joku siinä kuitenkin aina vetää puoleensa, että tekee mieli vähän heilua. ;)

Aika nirso olen kuitenkin popinkin suhteen, vaikka se onkin minulle aivot narikkaan / esiintymismusiikkia, esimerkiksi Robbie Williams parka putoaa minun poppilistalta ehdottomasti pois. Janet Jacksonilla puolestaan on muutama tosi hyvä poppibiisi ja viimeksi tänään olin esittämässä yhteen hänen biisiinsä tehtyä sarjaa. Minkäs sille voi kun tanssinopettaja on kauhea Janet-fani ollu jo vuosia. :)

[Sharida]

Joissakin piireissä popin kuunteleminen on suoranaista syntiä. Minä en itse pidä popista sanojen takia mutta täytyy myöntää että joskus on mukava kaivaa kaapista esiin vanhoja poppi levyjä mitä tuli pikkusena kuunneltua ja fiilistellä sitten niitä. Vaikka pidän raskaammasta musiikista se ei tarkoita että en voi edes sanoa "Antti Tuisku" ilman mitään ympärilleni vilkuiluja. Joskus sitä kuuntelin huvittuneena kun kaverini (kova "hevari") paasasi suureen äänen minulle:"Ei se poppi ole ees siistin kuulosta. Musta Negative on parempaa." Miten sen nyt ottaa? Minulle tuli kyllä sellainen olo että tämä henkilö astelee siinä "pop on out" valtavirrassa. Onko erinlaisuutta kuunnella vaikkapa C.o.b jos ei selvästikkään pidä siitä. En tuomitse sitä mutta jos minä sanon vaikkapa että päässäni soi joku ihme poppi renkutus kaikki luulevat heti minun olevan ihastuksissani popista.

[kaamo]

Enpä poppia menisi nyt kiroamaankaan. Lähes kaikki kuuntelemani musiikki kuulunee tähän määritelmään. Jos tarkempaa genre-hinkkausta harrastetaan (hyi), kuuntelemani pop tarkentuu etuliitteillä mm. indie-, twee- ja synth-, jolloin purkkapop rajautuu tästä joukosta aika tehokkaasti poies. Uskon kuitenkin, että jo aloitusviestistä lähtien sanalla pop on tarkoitettu mm. Wikipedian tarjoamaa määrittelmää ylikaupallisesta hittihakuisuudesta.

Minulla ei silti ole tarvetta perusteetta arvostella tai lytätä sitä, mitä muut kuuntelevat, kunhan jättävät minut rauhaan.

On muuten jännää, että nuorilla nykyään tuntuu olevan aivan luonteva kehitysvaihe, jonka aikana mennään "massan" mukana: kuunnellaan ja "tykätään" samoista ajan MTV-poppareista kuin muutkin (Spice girlsiä, New kids on the blockia, Antti Tuiskua ja mitä nyt sattuukaan) ja jossain vaiheessa myöhemmin mahdollisesti löydetään muunlainen musiikki ja aletaan "inhota" purkkapoppareita. Samalla lapsuuden musadiggailua naureskellaan ja koetaan nostalgisia fiiliksiä silloisesta musiikkimausta. Tai sitten tämä yleistykseni menee puihin ja olen itse vain epäonnekseni ollut tässä konstruktioni mukaisessa "massan mukana" liikkuneessa vähemmistössä.

[Siel]

Pop ei ole kirosana, mutta liukuhihnapop on.

Pop voi olla parhaimillaan todella hienoa kuunneltavaa, mutta parhaimillaan se ei ole Gimmeleiden, Pussycat dollssien ja kaiken maailman Rihannojen esittämänä. Sielukas pop, niinkuin joku tuolla aikaisemmin jo hyvin luonnehti, on sitä parhautta.
Liukuhihnapop on aivan liian kaupallista minun makuuni, ja kyllähän sen jo tyhmempikin ymmärtää että ei siinä se musiikki ole enään ykkössijalla.
Pakko myöntää, että itsekin omistan yhden Britneyn levyn, (uusimman?) kokoelman. Siinä on paljonkin mun mielestä hyviä biisejä, vaikka levyn kansi lähinnä ällöttääkin (Britney puolipukeissa, voi jihuu). Täytyy tarkentaa, että mun musamakuni ylettyy todella moneen eri bändiin, todella erilaisista kategorioista. Ja oikeastaan kaikkein vähiten taidan kuunnella poppia :)

Tämäkin keskustelu on jo aika loppuunkulutettu, kaikkialla missä tästä keskustellaan samat mielipiteet toistuvat. Hassua että keskusteluista ei tunnu löytyvän melkeinpä yhtään niitä popin puolustajia, vaikka he (popin kuuntelijat) se enemmistö loppujenlopuksi ovatkin.

[Damien]

Näh. Kuinka moni hevari/rokkari voi oikeasti väittää ettei välillä kuuntelisi ihan huomaamattaankin jotain popkipaletta, ja vielä nauttisi siitä? Hyvin usein kaikki raskaamman musiikin kuuntelijat rajoittavat popin pelkkään purkkapoppiin ja Antti Tuiskuun, eivätkä osaa avartaa katsettaan muullekin popille koska kaikki pop "on sitä Antti Huisku shittiä." Eipä ole hirveän avarakatseista porukkaa sanon minä.
Okei, todellakaan kaikki hevarit ynnämuut eivät ole tälläisiä, mutta suurin osa nuoreista jotka ovat juuri kääntyneet hevin puoleen, tuntuvat ajattelevan näin.

Itse kuuntelen enemmän juuri tätä raskaampaa musiikkia, mutta en silti kehtaisi mennä väittämään että hyvä popmusiikki ei olisi nautittavaa kuultavaa. Toisin kuin nämä BritneySpearsit ParisHiltonit jotka tekevät "musiikkia" ja rahastavat sillä että ovat puolialastomina levynkansissaan. Kuten moni muukin on jo sanonut, on olemassa tätä 'syvällisempääkin' poppia jota kuuntelee ihan mielellään (tähän kastiin laittaisin itse ainakin kovasti kuuluttamani Damien Ricen ja The Arkin). Ja vaikka kappaleiden sanoitukset eivät olisi mitä hengellisimpiä ja symboloivimpia, niin ihan sellaista hauskaakin rytmikästä poppiakin kuuntelee, kunhan se ei ole rahastettu puolialastomilla naisilla.

Jos minä saisin sanoa, niin rapmusiikki se ehkä on suurempi kirosana kuin pop.

[Fimca Worthleberr]

Heh, kyllä minulle pop on kirosana. Mutta on moni muukin: viihdemusa, rap, iskelmä yms. Kaikki kevyt/pinnallinen/tyhmä musa. Tai muuten vain vastenmielinen. Tietysti on ihan laadukkaitakin, vähän kevyempiä biisejä, joita voi kuunnella jos sellainen sattumalta soi jossain taustalla. Mutta en todellakaan aktiivisesti kuuntele mitään poppia.

[Leitha]

No minun sitten täytyy olla ihan hirveä ihminen, koska kuuntelen McFLYta, joka on punkin ja popin mielenkiintoista sekoitusta.

Minä itse kuuntelen Antti Tuiskua välillä. En kovin usein, koska nykyään kaiken musiikinkuunteluaikani vie McFLY, mikä sattuu olemaan lähinnä elämäni keskipiste nykyään. Antti Tuisku on rakentanut tosi upean uran. Tuisku on noussut teinityttöjen idolista kunnioitettavaksi musiikintekijäksi.
Minulle pop ei ole mikään ongelma, sillä varsinkin McFLYn ensimmäisen levyn tuotanto on lähempänä poppia kuin punkkia. Minä pidän popista.
McFLYn sanoitukset liittyvät kovin usein tyttöihin - onnettomiin suhteisiin, rakkauteen, ynnä muihin. Löytyy kuitenkin myös näitä aivan omituisia sanoituksia - Star girl kertoo pojasta joka rakastuu alieniin, Transylvania on jotain niin sekavaa että sen selittämiseen menisi tunti. Minulle bändin sanoitukset ovat hyvin tärkeitä ja pidän etenkin McFLYn sanoituksista todella paljon. Loistavaa musiikkia kerrassaan :)

Pop ei ole minulle kirosana - pidän poppia erittäin mielenkiintoisena musiikkilajina, johon voisi tutustua lähemminkin. Olen vain nyt kiinnittynyt näihin britannialaisiin poppunk-bändeihin, joten :)

[Glance]

Oli nyt sitten ihan pakko tulla avaamaan sanainen arkkuni.

Täältä löytyy nyt ainakin yksi popin kuuntelija. Kyllä sekin tosin rajoittuu vain niihin, jotka oikeasti. Bäkkäreistä olen tykännyt jo monta vuotta, ja edelleen pidän. En häpeä tunnustaa sitä, vaikka tiedossa olisi mätiä tomaatteja. En ole mikään hirmufanittaja, mitä nyt pari julistetta seinältä, kaikki levyt hyllyssä ja pari paitaa keikalta. Olen tosin musamakuni vuoksi saanut kuulla yhtä sun toista kuittailua, mutta ei se paljoa haittaa.

Nykyisinhän sanotaan kuinka ihanaa ja mahtavaa on olla erilainen. Suurin osa luokalta kuuntelee Iron Maidenia, My Chemical Romancea, HIMiä yms. ei-poppia. Kun sanoa töksäytän jollekkin, että Bäkkärit on hyvä, saan automaattisesti rumia katseita ja kierosilmiä. "Mitä, kuuntelet Bäkkäreitä? Hyi!" he sanovat ja häipyvät.
Eikös erilaisuuden pitänyt olla sitä, ettei kaikki nyt ole aivan samanlaisia?

Sitten ihmettelen tätä, kuinka moni sanoo, että vain about 10-vuotiaat pikkulikat kuuntelee Bäkkäreitä, Spaissareita, Britney Spearsia yms. En nyt pidä tästä yleistyksestä, sillä kyseisille artisteille löytyy kyllä vanhempiakin faneja ja tarkoitan sillä yli 16-vuotiaita. Poppi on musalaji siinä missä mikä tahansa muukin.

[Katariina]

Itse en osaa edes tätä "pop/rock"-termikikkailua. Mulle pop on kevyempää/keveämpää musiikkia, rock taas.. rokkia, jotain sellaista missä on vähän enemmän potkua. Vähän eri kuuloista, enemmän maassa kiinni, jos pop on joko soundiltaan keveää tai muuten vain henkisesti kevyttä.
Pop on arvokas musiikinlaji ja sitä tarvitaan, vaikka itse en sitä kuuntelekaan. Liukuhihnapoppia on vaikea arvostaa, mutta joillekin yhtyeille ja kuuntelijoille vain sopii paremmin kevyempi musiikki.

[Hemming]

Se, että katsoo kieroon Britney ja Antti Tuisku -faneja, ei tarkoita sitä, että katsoo kieroon kaikkia popin kuuntelijoita. Nuo esimerkithän ovat sitä huonoa liukuhihnapoppia (okei, asioista voidaan olla eri mieltä, mutta tästä ei ;) ),

Olen tyhmänrohkea ja väitän itsepäisesti olevani eri mieltä. :D Tykkään molempien musiikista ja ei, en ole ottanut mitään.

Tätä olen minäkin ihmetellyt, eli miksi pop-musiikin kuuntelijoita katsotaan niin kieroon? Itse määrittelen popin lähinnä kevyeksi musiikiksi, siis sellaista tanssittavaa, usein tarttuvan melodian omaavaa musiikkia - oikeastaan niin kauan kuin se ei sisällä raskaita soittimia ja elementtejä, kaikki menee minun popkorvastani sisään eikä tule toisesta ulos edes viiveellä. Poppia on vaikea määritellä, mutta minusta myös massamusiikista löytyy paljon hyvää, eihän se olisi suosittua ilman jotain syytä. (ei, alastomuus ja isot rinnat eivät kelpaa hyväksi syyksi) Tai sitten vain olen hyväuskoinen, höynäytetty ja rahastettu hölmö, mutta hei - olen ainakin onnellinen hölmö.

Jotenkin ihmetyttää se, miten kovin monet tuntemani ihmiset ajattelevat, että vain raskaasta musiikista löytyy syvällisiä sanoituksia ja oikeaa sanomaa - onko se nyt sitten sitä yleistä angstausta, joka määrittelee kaiken paitsi synkistelevät "me kuollaan kaikki kohta tosi, tosi tuskallisesti ja mikään ei koskaan ole ollutkaan hyvin"-biisit epäsyvälliseksi rahastusroskaksi? Pidän enemmän pirteästä, elämäniloisesta musiikista sekä riipaisevista balladeista että ikuisen rakkauden voiman julistamisesta ja niin edelleen, ja sitähän on helppo löytää popista enkä nyrpistä nenääni edes pikkutuhmuudelle, tai isolle. (Jos joku nyt välttämättä haluaa esitellä vartaloaan ja siinä on vieläpä jotain katsottavaa, niin miksen katsoisi?) Pop voi olla ylikaupallista hittihakuisuutta, mutta niin kauan kuin se minun korvaani miellyttää, en välitä pätkääkään siitä millä sitä on kaupattu.

Tiedättekös, suosikkini englanninkielisestä popista on Paris Hilton. Oi kyllä, fanitan eikä hävetä yhtään. Sillä naisella on hyvä asenne (ja tällä tarkoitan sitä, ettei itseään ja mainettaan tarvitse ottaa niin vakavasti) ja tyylitaju. Niin ja musiikki myös, siksihän sitä kuunnellaan.

Mutta älkää huoliko, pop-musiikki ei ole kuollutta edelleen on olemassa 10-vuotiaita pikutyttöjä, jotka pitävät pinkistä, heppakirjoista, Antti Tuiskusta ja Gimmelistä.

Minäkin tykkään pinkistä, heppakirjoista, Antti Tuiskusta ja no, en nyt Gimmelistä, mutta kuitenkin, olen jo kohta toisella kymmenelläni. Ja kyllä, voin olla hyvin kyyninen halutessani. -soittaa Paris Hiltonin Nothing In This World'in täydellä volyymillä-

[Awafansu]

Pop on kirosana yhtä paljon kuin minä olen kuolonsyöjä. Eli ei yhtään. En mä popin kuuntelijoita kato kieroon, kun itsekin kuuntelen (aika harvoin tosin) Katri Ylanderia.

[Kuningasidea]

Mutta älkää huoliko, pop-musiikki ei ole kuollutta edelleen on olemassa 10-vuotiaita pikutyttöjä, jotka pitävät pinkistä, heppakirjoista, Antti Tuiskusta ja Gimmelistä.

Minäkin tykkään pinkistä, heppakirjoista, Antti Tuiskusta ja no, en nyt Gimmelistä, mutta kuitenkin, olen jo kohta toisella kymmenelläni. Ja kyllä, voin olla hyvin kyyninen halutessani. -soittaa Paris Hiltonin Nothing In This World'in täydellä volyymillä-

Vähän tähän alkuun tapojeni mukaan offtopikkia: Eli mahdut varsin hyvin tuohon ylemmässä lainauksessa esitettyyn noin kymmenen vuoden ikähaitariin. Sitähän sinä tarkoitit? ;)

Minulle pop ei ole mikään kirosana. Vaikka olenkin enemmän hieman raskaamman musiikin kuluttaja, niin en katso kieroon popin kuuntelijoita. Miltei meidän kaikkien elämään kuuluu vaihe, jossa tulee kuunneltua tätä ns. liukuhihnapoppia. Joillakin sen kuuntelu tai fanittaminen loppuu jossain vaiheessa, ja joillakin se taas jatkuu koko elämän ajan. Tämä johtuu tarjonnan paljoudesta ja helppoudesta. Itsekin olen joskus pääsääntöisesti kuunnellut juuri tätä liukuhihnapoppia. Vaikka liukuhihnapop ei erityisesti iske, niin en katso kieroon sen kuuntelijoita tai kohtele heitä alentuvasti.

Luulisin liukuhihnapopin suosion salan ja samalla koko genren ongelman olevan se, että kappaleiden rakenteet ja äänimaailmat ovat erittäin yksinkertaistettuja. Sen ansiosta ne ovat ns. tarttuvia ja helposti omaksuttavia. Eli juuri sopivan helppoja ja loppujen lopuksi suurta yleisöä vähän ärsyttäviä. Tai tällaisen johtopäätöksen olen ainakin vetänyt katseltuani kaiken maailman listaohjelmia. Tosin teinitytöt taitavat olla ainoita, jotka viitsivät äänestää.

Toisaalta ongelmaksi muodostuu se, että parin kuuntelukerran jälkeen kappaleista ei saa enää mitään uutta irti. Kappaleet alkavat kyllästyttää ja vanhenevat vanhenevat nopeasti. Suuri osa liukuhihnapopista ei ole kauhean pitkäkestoista. Aina kun yksi kappale vaipuu unholaan, niin toinen nousee tilalle. Itse näkisin, että tämä on juuri ko. musiikkityylin tarkoituskin. Tosin en edes häpeä tunnustaa, että aina välillä tällainen ylituotettu pop-kappale saattaa kolahtaa minuun erittäin kovaan.

Pop on myös laaja musiikkityyli, eikä se rajoitu pelkkään liukuhihnapoppiin. Ettepä muuten tienneetkään! Minulla ei ole mitään minkään musiikkityylin kuuntelijoita vastaan. Kuunteli sitten iskelmää, rockia tai klassista musiikkia, ihan yksi hailee minulle. Kuittailen ainoastaan pikkuveljelle 90-luvun dancen kuuntelusta, mutta luulisin sen johtuvan siitä, että olen saanut kuunnella kyllästymiseen asti hänen kuuntelemiaan kappaleita niiden ilmestyessä. Tässä tapauksessa on sanottava, etten kokenut järin nostalgisia fiiliksiä toisin kuin vähän aikaa sitten laittaessani Savage Gardenin debyyttialbumin soimaan levysoittimeen. Siinä vasta olikin hieno pop-pumppu!

[Acary]

Purkka pop taitaa olla parasta mitä tiedän. Ihmiset hyppäävät kattoon kun technotaustani takaa ilmoitan kuuntelevani Spice girlsiä, Bäkkäreitä, Darinia..

Jaa-a, en tajua? Sitten tykkää jos tykkään. Oma on ongelmansa jos eivät pidä! Tuollaisia wnb hevareita kaikki? Itse pari vuotta sitten löysin hevin. Sinne jäi, ja oho! Sitten tulivat ihQ:t teinihevarit. AleXi LaiHO oN ihQ!

Tuollainen genre-erottelu on vajaata.

[cheri]

Indie- & dream pop FTW.

Pop ei ole kirosana, vaan genre siinä missä muutkin. Sanomattomia listahittejä kuunnellessanne ajattelette vain, että se on sitä poppia se. Haluatte erottua joukosta, sanotte vihaavanne koko genreä perehtymättä ja ajattelematta sitä sen enempää. Musiikkia massan mukana kulkijoille? .. mutta minä kuljen yksin.

Massamusiikki (mitä näytätte tässä keskustelussa suurimmaksi osaksi tarkastelevan) on suuren yleisön mieleen; alati vaihtuvia listahittejä, tarttuvia, mutta helposti unohduksiin jääviä. Massan mukana kulkeminen tuskin on synti. Pitäisikö kuunnella toisenlaista musiikkia vain, koska muut ihmiset ovat sen suhteen liian samanlaisia? Vain erottuakseen joukosta? Tunteakseen olevansa "jotain"? Kaikki saavat ja haluavat musiikista eri asioita. Jos pop miellyttää, mitä sitten? Ei missään genressä ole enempää dissattavaa kuin toisessa.

Erilaisuuskin voi olla massatuote.

[Stan]

joskus pop oli mulle kirosana, olin olevinani niin tr00 hevari. mutta onneks oon muuttunu, pop on genre siinä missä muutkin vaikkakaan en ole siitä kiinnostunut. tai hiukan olen, 70-luvun purkkapopin kuningas the sweet on mahtava. tai nojoo the sweetkään ei ole pelkkää purkkapoppia, heidän tyyliään oli rock, glam rock ja hard rock.

meni hiukan ot'ksi mutta pointtina että pop on ok. tai siis se musiikki on aika liukuhihnakamaa ja kaikki tuntuu nauravan jos sanot et kuuntelen poppia, mut musiikkia se on. siis just sitä populaarimusiikkia, sitä mitä suurin osa ihmisistä kuuntelee.

[Morre]

Ei pop sinällään ole kirosana, eikä edes huonoa musiikkia. Nykyään on vain niin riivatusti sitä huonoa poppia, että hyvät tahtovat jäädä varjoon. Joskin on tietenkin makuasia mikä on hyvää ja mikä huonoa poppia.
Vaikka pääsääntöisesti kuuntelenkin metallia, löytyy minunkin levyhyllystäni hitunen poppia. Esimerkiksi Madonnaa, Robbie Williamsia ja Roxettea. Luonnollisesti ne ovat mielestäni sitä hyvää poppia; musiikki on letkeän tarttuvaa, sen eteen on artisti itse nähnyt vaivaa, laulutaito on kohdillaan, esiintymisessä on karismaa... Toisin sanoen hyvässä popissa on muuta(kin) kuin isot rinnat, muotivaatteet ja lantion nytkytys.
Minua oksettaa nimenomaan tuo em. kolminaisuuteen perustuva "MTV-pop", jossa ei musiikilla ole juuri lainkaan painoarviota vaan pointti on ulkoisissa tekijöissä. Näiden pahimpina edustajina pidän juuri Britneyta, Justin Timberlakea, Rihannaa, Pussycat Dollsia (joskin käsittääkseni PD:n on tarkoitus parodioida tuota?) etc.
Ymmärrän täysin, että lähes jokaisen musiikkilajin ympärille kertyy noita ulkoisia piirteitä, mutta siinä vaiheessa kun ne jättävät itse musiikin varjoonsa, niin ollaan huonolla tiellä.

[Blue Ice]

En minä sitä minkäänsortin kirosanaksi menisi laittamaan, pikemminkin kastiin "musiikki, josta en pidä mutta jota vain silloin tällöin kuunnella, tietyin edellytyksin." Itse kuuntelen rockia, punk rockia sekä vaihtoehtoistamusiikkia, mutta koska en harrasta tätä "rokkailijat kuuntelee vain rokkia, popparit vain poppia ja hevarit heviä" kastittelua, kyllä tulee laulettua toisinaan niitä radiostakin tuttuja poppisbiisejä (vaikkei nyt sentään näitä Idols tähtejä, koska en pidä koko ohjelmaformaatin liukuhihnatähtitehtailusta (miinustakaa muuten Kride Meurmann listasta ^^)) Sitä paitsi, minähän kasvoin Nylon Beatin, Bäkkäreiden, Spice Girlsin, TikTakin sekä kaikkien niiden ulkomaalaisten 90-luvun poppibiisien maailmassa: mikä minä olen tuomitsemaan sitä samaa ilmiötä, joka nyt vain elää 2000-lukuaan Tuiskujen ja Briitujen kautta?

Mitä en tämän päivän popissa arvosta? A) Kuinka sitä kaupataan (naisten) seksuaalisella käytöksellä ja olemuksella B) Kuinka biisit aaltoina menevät aina samaa kaavaa: minä rakastan sinua, minä vihaan sinua, minä tulen ja minä menen (sekä vaihtoehtoisesti sinä-persoonana) ja C) kuinka nykyään kenestä tahansa miljoonaperijästä voidaan tehdä laulaja koneilla ja kuvilla, joka sitten jättää taakseen oikeasti lahjakkaat laulajat ja yhtyeet. Mutta kyllähän myös joissain rock biiseissäkin on samaa aihealuetta, jokseenkin sanoituksissa on enemmän syvällisyyttä ja usein aihetta käsitellään muustakin kuin "i need you, you're my soul" näkökulmasta, mutta silti. On ihan hyvä, että ihmisillä on musiikkieroavaisuuksia, sillä se antaa musantekijöillekin laajemman skaalan toteuttaa itseään. Ei kaikkia voi tyydyttää pelkällä hevillä tai iskelmällä.

[Giladra Carrion]

Ei pop sinällään ole kirosana, eikä edes huonoa musiikkia. Nykyään on vain niin riivatusti sitä huonoa poppia, että hyvät tahtovat jäädä varjoon.

Samaa mieltä.
Harva sellainen pop-bändi/-artisti, josta pitäisin erityisesti, mutta eivät ne kaikki huonoja ole. En vain pidä kaikista.
Tämä poppi, mitä Voicelta ja NRJltä tulvii, on mielestäni suurelta osin sitä huonoa. Ei mitään omaa tai erityistä, se on siis juuri sitä valtavirtamusiikkia, joka tehty sellaiseksi, että varmasti moni kuuntelee. Todelliset hyvät pop-bändit jäävät useimmiten sitten pienemmälle huomiolle, koska niistä ei saada aikaiseksi ns. "radiohittejä", joita kannattaa soittaa. Tietysti joukossa on poikkeuksia, kuten vaikkapa Jonna Tervomaa.

Ja miksi tämä valtavirtamusiikki ei sitten yleensä ole hyvää? No, siinä ei ole juurikaan mitään yksilöllistä. Neutraalia, joka takuuvarmasti saa monet pitämään. Tai sitten hieman räväkämpää, mutta kuitenkin loppujen lopuksi tasapaksua. Niitä löytyy kaksitoista tusinasta.

Kuuntelen itse lähinnä rockia, mutta en minä todellakaan kaikesta rock-musiikistakaan pidä.
Pienempänä meni Britney ym. popparit läpi, mutta silloin en voi sanoa olleeni kovinkaan kehittynyt. Ja älkää muuten kuvitelko, että Britneytä kuuntelevat kehittymättömät, puhun nyt omasta henk. koht. elinkaarestani musiikin saralla. Vaikka Britney ei olekaan enää kova sana minulle, kuuntelen silti joskus sitä satunnaisesti. Kun myös laulankin, niin tykkään myös laulaa joitakin Britneyn kappeleita.
Ei minulla ole mitään typerää pakkomielteistä estettä olla kuuntelematta jotakin tiettyä musiikkia. Mutta enhän minä kaikenlaista ihan jaksa kuunnella. Ainoa musiikkilaji, jota inhoan poikkeuksetta on rap. Sekin jo suurelta osin sen kulttuurin takia. Ei se muutenkaan sytytä...

[sooda]

Sitä vaan tässä aloin miettimään, että miksi juuri pop on saanut niskaansa tämän huonon musiikin maineen. Jos joku sanoo kuuntelevansa poppia, kaikki ajattelevat heti, että nyt tuossa on joku, jolla on huono musamaku. Pop ei vain ole yhtä arvostettua musiikkia kuin esim. rock. Miksiköhän vuotiksen popparit (joita luultavasti löytyy) ole perustaneet topiccia otsikolla "Onko rock kirosana?". Poppia ei arvosteta.

Ei pop sinällään ole kirosana, eikä edes huonoa musiikkia. Nykyään on vain niin riivatusti sitä huonoa poppia, että hyvät tahtovat jäädä varjoon.

Niimpä niin. Ihmiset eivät edes välttämättä tajua kuuntelevansa poppia, saattavat vain luokitella esim. Aquan (Barbie Girl-biisibändi) popiksi, ja kuuntelevat hieman erilaista poppia ja eivät omasta mielestään kuuntele poppia. Popin kuva on vääristynyt, siitä on tullut kirosana liian monelle ihmiselle, vaikka taas puhutaan vain mielipideroista.

Nyt jos joku sai päähänsä jonkun sellaisen ultimatestupidoidiiottityhmän ajatuksen, et toi tyyppi on varmaan joku popin suurkuluttaja, niin voin sanoa että väärin meni. Itse en todellakaan kuuntele minkäänlaista poppia, vaan enemmänkin kaikkea rockia, myös ehkä jotain vähän (tai paljon) punkkiin tai indiehen vivahtavaa musaa. Puolustan tässä vain poppia yhtenä musiikkityylinä, jota ei sinänsä pitäisi polkea maahan vaan pitää tasavertaisena kaiken muun musiikin kanssa. Pop on nykyään aika radiomusaa: NRJ ja muut nuorisokanavat soittavat poppia, poppia ja poppia, ja kaikki kuuntelevat sitä. (Taas joku saattoi saada päähänsä jonkun ultimatestupidoidiiottityhmän ajatuksen, että toi tyyppi varmaan kuuntelee sitä kans, niin pakko sanoa että väärin meni taas.) Kuitenkaan ihmiset eivät sano, jos heiltä kysytään, että mitä musiikkia kuuntelet, että poppia, poppia ja poppia, vaikka kuuntelivatkin NRJ yms. koko ajan. Sen takia, että popin kuuntelijoita ei pidetä ihmisinä, joilla on hyvä musiikkimaku. Ja koko ajanhan puhutaan mielipidekysymyksistä, sama kun kysyttäisiin, että Onko mämmi kirosana.

Pari vuotta sitten pop oli luultavasti minulle hiukan kirosanan asemassa. En arvostanut sitä yhtää, mutta nykyään tajuan, että se ei ole muuta kuin mielipidekysymys.

[Morre]

Sitä vaan tässä aloin miettimään, että miksi juuri pop on saanut niskaansa tämän huonon musiikin maineen. Jos joku sanoo kuuntelevansa poppia, kaikki ajattelevat heti, että nyt tuossa on joku, jolla on huono musamaku. Pop ei vain ole yhtä arvostettua musiikkia kuin esim. rock.

Mielestäni tämä popin huono maine johtuu siitä, että poppia tehdään ja ennen kaikkea markkinoidaan ihan hillittömästi. Joukkoon siis mahtuu paljon sitä huonoa poppia, jonka perustana on ihan muu kuin musiikki (kts. edellinen viestini tässä ketjussa).
Tokihan rockiinkin on aina kuuluneet kauniit naiset, villit kuviot ym. mutta rock ei ole koskaan ratsastanut niillä niin paljoa kuin pop nykyään.

[Enskuli]

Ei pop musta ole kirosana. Kuten on jo todettu, poppia on monenlaista ja siitä joukosta löytyy niin hyvää kuin huonoakin musiikkia. Itse en pidä juurikaan tästä nykyajan liukuhihna popista. Mutta kuka sitten määrittelee, mitä on liukuhihna pop? En tiedä. Mun mielestä liukuhihna pop on juuri sitä poppia, mitä soitetaan lähes taukoamatta Voicella ja NRJ:llä (vieläkö tämä kanava on olemassa?). Lasken tähän niin oman Antti Tuiskumme kuin vaikka Rihannan tai Pussycat Dollsit. Ja tällaisen musiikin haluan kiertää kaukaa.

Hyvääkin poppia siis löytyy. Mielestäni 70- ja 80-luvuilla tehty popmusiikki on hauskaa ja sitä kuuntelee silloin tällöin ihan mielellään. Se on ehkä vähän kornia musiikkia, mutta siinä se hauskuus piileekin. En nyt osaa oikein sanoa mitään yksittäisiä hyviä pop-bändejä, koska en kuitenkaan ole hirveästi perehtynyt näihin popin alalajeihin, joista uskoisin löytyvän parempia bändejä kuin nämä liukuhihnabändit. Lasken kuitenkin ainakin osan Blondien tuotannosta popiksi, ja se on aivan loistavaa musiikkia.

[Aiëdaíl]

Suunniteltuina listahitteinä, musiikkina vain myynnin, ei musiikin vuoksi, kyllä, kirosanahan se on. Sen sijaan musiikkigenrenä siinä ei ole mitään vikaa. (Kaikille oman genrensä hienouksista ja nyansseista luennoiville totean vain, että imo musiikin ei tarvitse olla niinkään taidokasta kuin toimivaa, ja pop toimii omille kuuntelijoilleen. Nuff said.) Nimikkeinä aggressioita minussa herättävät aivan yhtä paljon esimerkiksi rock ja metalli, vaikka suosikkini edustavatkin jommankumman koulukunnan alalajeja. Subjektiivisesti hyvää ja huonoa mahtuu joka kategoriaan.

Mielestäni 70- ja 80-luvuilla tehty popmusiikki on hauskaa ja sitä kuuntelee silloin tällöin ihan mielellään. Se on ehkä vähän kornia musiikkia, mutta siinä se hauskuus piileekin.

Allekirjoitan. Kasaripoppi on heikko kohtani, vaikka suosikkini ovatkin lukumäärältään vähäisiä, eikä 80-luvun leima tee musiikista automaattisesti minulle sopivaa... :D

[Audra Dancer]

Jaa-a... Jos popiksi nyt määritellään kaikenmaailman Spice Girlssit ja Antti Tuiskut niin kirosanahan se on. Mutta pop on paljon laajempi käsite kuin tuollaiset. Monesti radiosta mieleen jauhautuvat kappaleet sattuvat olemaan sitä popiksi miellettyä musiikkia (esim. juuri Antti Tuisku, Pussycat Dolls jne.) ja minua henkilökohtaisesti tuollainen musiikki ärsyttää. Varsinkin, jos artisti ei tee kappaleitaan itse vaan teetättää ne toisella. Eihän musiikki silloin tavallaan ole edes omaa. Yleensä noissa kappaleissa on joku usein toistuva kertosäe, joka on tehty sellaiseksi että se jää päähän soimaan. Mikäpä siinä jos sattuu kyseisestä musiikista pitämään, mutta jos on kuten minä, eli kyseinen musiikki lähinnä ärsyttää, on ikävä olla kun päähän jää itseään vahvasti toistava kertosäe. Ygh. Pop on muuttunut vuosien saatossa. Minun mielestäni kaikki vanhempi pop ei ole läheskään niin ärsyttävää kuin tämä uudempi, vaikka en kyllä voi sanoa popista tykkääväni oli se tehty milloin tahansa.

Poppia on erittäin monenlaista, kuten monet ovat tässä todenneet. En väitä, että pop olisi automaattisesti huonoa musiikkia, on joukossa toki sitäkin, mutta niin on kaikissa muissakin musiikkityyleissä. On olemassa huonoa metallia, huonoa rockia ja niin edelleen. Popmusiikki ei ole läheskään aina huonoa musiikkia, vaikka niin olen kuullut joskus väitettävän. Huonona musiikkina pidän huonosti tehtyä musiikkia. Se, että joku musiikki ei ole huonoa, ei välttämättä tarkoita sitä että tykkäisin moisesta. ;)

Ja tämähän oli sitten vain minun pieni ja huomaamaton pielipiteeni josta kukaan ei vedä hernettä nenäänsä, eikös juu? ;)

~Moondancer (kieltään kääntävä tarinan vääntäjä)

[AIV-rehu]

Ei, pop ei ole kirosana. Pienenä kuuntelin Nylon Beattia, Tiktakkia ja Aquaa. Spice girlsiä en tosin ikinä kuunnellut. Nykysinkin kuuntelen joskus poppia (esimerkiksi Valvomoa ym.) Kaikkea poppia en kylläkään pysty kuuntelemaan. Tuiskua inhoan. Myöskään suurin osa ulkomaalasesta popista ei lähe yhtään. Simmonen pop on pelkästään ärsyttävää. Jotain järkeä sanoissakin voisi olla, eikä mitään tällaista:

The shakes, the breaks, the rocks, the blocks
The tick, the tock, that spin the clock

Poppia kun on monen laista, jostain popista tykkään jotakin en voi sietää. Lyhyt viesti, mutta siinä on olennainen.

[Reta]

Kyllä se varmaan vähän riippuu minkälaisessa piirissä elää. Minun kaveriporukkani kuuntelee enimmäkseen kaikenlaistasta niin sanottua katu-uskotavaa musiikkia (toisin sanoen sellaista vähemmän tunnettuja bändejä, joita minä, joka en pahemmin ole musiikista kiinnostunut, en tunnista). Itse en kuitenkaan ihan poppia kuuntele, vaikka juuri myönsinkin, ettei minulla ole katu-uskottava musiikkimaku. Minä en kyllä voi mainita kenellekään koskaan mitä musiikkia kuuntelen, koska se on kaikkien mielestä väärää.

Ja eräs kaverini toiselta paikkakunnalta on todellinen popin suurkuluttaja, eikä hän peittele sitä ollenkaan. Hän muunmuassa omistaa High School Musicalien soundtrackit, ja on polttanut itselleen parikymmentä levyllistä kaikkea antti tuiskuista destenys childeihin. Kun hieman kyselin, kaikilla hänen kavereillaan on samanlainen musiikkimaku kuin hänellä. Ja hän asuu kunnassa, jossa ei ole kovin paljon samaa ikäluokkaa.

Eli minun kaveriporukassa saa hullun leiman jos kuuntelee Rihannaa.
Hänen kaveriporukassa odotetaan sitä hetkeä kun Rihanna tulee seuraavan kerran Suomeen.

[Jukka]

Popmusiikkiin liitetään automaationa sellaisia arvoja kuin "tyhjänpäiväisyys", "keveys" ja "kaupallisuus". Ihmiset eivät ymmärrä, että melkein kaikki bändit ja artistit ovat tuotteita, joille on rakennettu tietty myyvä imago. Raskasta, "epäkaupallista", haastavaa musaa myydään sellaisille ihmisille, joille pop on kirosana. Mutta tällaisten bändien levynostajat ovat mainosten uhreja siinä missä Britney Spears -fanitkin. Poptähteys/megasuosio ja hieno musiikki eivät ole toisiaan poissulkevia ilmiöitä. On paljon hienoja taitelijoita, jotka ovat myös läpeensä kaupallisia tuotteita, ja valtavasti ns. "epäkaupallisia, kapinallisia artisteja", joita suuri yleisö ei muista kymmenen vuoden päästä musiikillisista ansioista.

Yksi esimerkki pop-bändistä, joka on tehnyt uskomattoman hienoa musiikkia, mutta ei aikanaan saanut siitä tunnustusta (kriitikoilta), on Abba. 70-luvun kriitikot eivät lämmeneet Abballe, koska sitä piti imagonsa ja ajan hengen vuoksi halveksia ja pitää "pinnallisena, kaupallisena roskana". Kuitenkin kyseessä on yksi maailman suosituimmista yhtyeistä, jonka musiikkia kuunnellaan vieläkin haltioituneena ympäri maailmaa - ja Abba teki levytyksensä reilut 30 vuotta sitten.

[summershine]

Hmm. Minä lukeudun ihmisiin, jotka eivät halua kuunnella genrejä vaan yksinkertaisesti musiikkia. Siispä. Ei, pop ei todellakaan ole minulle kirosana. Voin toki sanoa hyvällä omallatunnolla, että suurin osa nykyään radiossa soitettavasta popista on aikamoista scheissea. (Kuin myös voin sanoa, että rap-musiikin puolelta en ole juuri hyviä biisejä löytänyt) Tai ainakin mitä nämä perus-nrj:t soittavat. Ihmisten kuva popmusiikista on pahasti vääristynyt, kun koko ajan kuulee vain tätä kapeaa purkkapopin tms. valloittamaa radiotarjontaa. On vaikea suhtautua popmusiikkiin avoimesti ja hyväksyvästi, jos koko ajan saa sen kuvan, että juuri tämä musiikin osa-alue on sitä kaupallista sontaa, jolla ei ole muuta päämäärää kuin rikastuminen.

On kuitenkin tärkeää huomata, että ei kaikki popartistit/bändit hamua lisää omaisuutta tai tee vain tyhjänpäiväisiä rallatuksia. Sanoitukset eivät suinkaan aina käsittele suhteiden päättymistä etc. eikä niissä itketä läheskään aina kadotetun rakkaan perään. Toki tämä on totta musiikin kohdalla, joka mielletään perinteisesti popmusiikiksi, mutta se ei silti määritä koko genreä.

Toki useimmat kuuntelemistani bändeistä sijoittuvat aivan muualle kuin popmusiikin piiriin, mutta jos kuulen hyvän pop-biisin tai tykästyn pop-genreen sijoittuvaan bändiin, en mitenkään voi pitää niitä huonompiarvoisina kuin vaikkapa metalligenreen sijoittuvaa hyvää bändiä. Tästä suurena osoituksena on se, että eräs aivan suosikkiyhtyeistäni on Indica. Jos jokin on sielukasta poppia (tai onhan tässä toki mukana myös hieman rockia, mutta pääasiassa luokittelisin sen popmusiikkiin), niin se. Yksinkertaisesti sanoitukset ovat varmaan paras osa bändin musiikissa ja lisäksi kappaleet he tekevät itse. Toinen suosikeistani on brittiläinen popryhmä Keane, jonka biiseissä usein kuultavaan pianoon olen rakastunut korviani myöten. Onhan se vähän sellaista rakkausimeläihkupöö-musiikkia, mutta sävellykset antavat paljon anteeksi sanoituksien puolesta. Ja aivan loistavaa musiikkia sydänsuruihin. Mikään muu yhtye ei siihen osaan oikein itselläni istu.

On olemassa siis myös sielukasta poppia. Kehottaisin kaikkia pitämään mielensä avoinna eri musiikkityyleille. Pahin mitä oikeasti voi tehdä, on jonkun tietyn musiikkigenren yleistäminen karmeaksi hutuksi sen kummemmin oikeasti tutustumatta genreen. Tai ainakin olisi hyvä pitää mahdollisuus auki sille, että jokin ei-suosikkigenren kappale voisi olla hyvä. Minä olen tavallaan vähän musiikin luokittelua vastaan, se vain saa ihmiset käyttäytymään helposti hyvin ahdasmielisesti.

Anteeksi, jos tekstini on (todella) sekava ja hyppii asiasta toiseen. Olen hieman väsynyt. :D

[Schrei]

Minulle purkkapop on kirosana, mutta myönnän kuuntelevani mielestäni "syvällisempää" pop-musiikkia. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat The Crash ja Red hot chilipeppers. Okei joku voi sanoa että "noi ei oo poppia" mutta en osaa laittaa niitä muuhunkaan musiikki genreen. Ja arvostan suuresti artisteja/bädejä jotka tekevät kappaleensa itse. Minusta se vain on hienoa. Ja minun mielessäni erilaiset kappaleet sulautuvat tilanteisiin joten jos kuuntelen hyväntuulista pop kappaletta minulle tulee auttamatta mieleen kesä, ja siksi ne ovat syksyllä suosikkilistani kärkipäässä.

Kyllä, samaa mieltä. Minäkään kun en mikään purkkapopin ystävä ole, mutta tuleehan sitä Teaakin kuunneltua joskus. :'D Muttah~~ Mielestäni The Crash ja Red hot chilipeppers ovat ns. "grunge"-bändejä. Tai alternative - ei rokkia, eikä poppia, vaan siltä väliltä. Noh. Ja kuunnelkaapa Antic Caféa; joku luokittelisi sen poppiin, mutta omasta mielestäni se on dancerokkia. Tai j-dancerokkia. Miten nyt asian haluaa ilmaista. Ja ehkä AC:n jotkut kappaleet ovat enemmän popahtavia kuin toiset, ja toiset taas rokahtavampia. Antikuilla (Cafekkojen (AC:n fanien) lempinimi ko. bändille.) (ääh blackout. en enää koskaa selitä mitään.) on biisejä angstikausiin ja A/HD-kausiin (eli semmosiin hihhulihei hypshyps kausiin. XD). Ja he kaikki ovat miehiä, että siitä on turha kysellä yhtään mitään ellei halua minun suuttuvan ja pitävän pitkän saarnan - sitä ei kukaan halua.


Noh, tässä taisi olla ensimmäisen (???) viestin sisältö. Kiva jos joku ymmärsi.

Kiittäen,
Schrei - huutava heppuli huitsinnevadasta.

[Kuupposen päivä]

Minulla ei varmaankaan ole tuotavana juurikaan uutta sisältöä tähän keskusteluun, mutta sanon nyt jotain, kun ei ole parempaakaan tekemistä.

Niin, kuten jo edesmennyt ex-musanopeni aina sanoi, "populaarimusiikkiahan on oikeasti kaikki suosittu musiikki". Siinä mielessä pop ei tietenkään ole kirosana. Itse kuitenkin miellän popiksi hyvin kevyet, usein melko iloluontoiset ja suhteellisen yksinkertaiset biisit, ja niitä tässä topicissakin todennäköisesti pääsääntöisesti tarkoitetaan. Niistä siis puhun.

Ensinnäkin, eihän keveys välttämättä tee biisistä huonoa. Erittäin perseenkeikutusmaiset rallatukset tosin eivät ainakaan yleensä vetoa minuun, koska niitä voisi luonnehtia sanoilla laimea ja ehkä jopa vaisukin - ne eivät aiheuta kylmiä väreitä eivätkä ravistele selkäydintä samalla tavoin kuin vähän raskaammat veisut tekevät (eivät nekään tosin läheskään aina).
Tämä ei kuitenkaan ole suurin ongelma. Omalla kohdallani popin iloisuus tökkii pahasti - iloinen musa ei kosketa minua enkä angstiteininä oikein kykene samaistumaan siihen. Se ei herätä mitään tunteita, paitsi ehkä... ärtymystä? Vaikea purkaa omaa tuskaansa jotain Rihannaa tai Britney Spearsia kuunnellessa (ja sitä vartenhan musa on olemassa!). Kieltämättä kaikki pop ei ole mitenkään iloista, mikä on hyvä asia.
Iloisuuskaan ei tosin ole se kaikista suurin ongelma, vaan sitä ovat todella huonot sanoitukset. En käsitä, miksi kyseisen musiikkityylin piiriin kuuluvissa kappaleissa on lähes poikkeuksetta huonot sanat, mutta näin joka tapauksessa on enkä lyriikkafanaatikkona voi sulattaa sellaista.
Minulle imelä "I love you" -sonta aiheuttaa pelkästään myötähäpeän tunteita (en kai sitten ole tarpeeksi romanttinen ihminen tai jotain vastaavaa), eivätkä ero/pettämis/jättämis-nyyhkybiisit yleensä iske sen paremmin. En oikein löydä kosketuspintaa tuollaisista tusinalyriikoista. Jossain mielentilassa tai elämäntilanteessa tilanne saattaa tietenkin olla vallan eri, joten sitä odotellessa...

Jos kuitenkin yritän hetkeksi unohtaa omat henkilökohtaiset mieltymykseni, voin sanoa, että yleisesti popin pahin ongelma on varmasti persoonattomuus ja kaupallisuus; melodiathan kuulostavat miltei aina melko samalta ja musiikilliset tavoittteet jäävät mahdollisimman pornahtavien musavidoiden ohella sivuseikaksi. Esimerkiksi Voicea ei siksi juurikaan jaksa enää kunnella. Tai ainakaan minä en jaksa, kyllä monet sitä varmasti kuuntelevatkin.

Itse en kuitenkaan tuomitse mitään musaa pelkän musiikkityylin perusteella, joten voin toki kuunnella poppiakin ihan hyvin. Joissain popkipaleissa on oikein tarttuvia ja kivoja melodioita, niin että mikäs sen mukavampaa? The Rasmustakin kuuntelen joskus! Lyriikat ovat perseestä, mutta meltsut kulkevat kivasti ja niitä kuuntelee välillä ihan mielellään. Irinan kaikki levyt omistan myös, joskin ainakin Älä riko kaavaa -albumilla kaikki popin pahimmat piirteet täyttyvät niin selvästi, etten ole kuunnellut levyä sen ensimmäisen kerran jälkeen. Niissä "vanhoissa" (siis ekan levyn aikaisissa) kappaleissa on kuitenkin miljoona kertaa keskivertopoplyriikkaa paremmat sanat, mikä on hienoa.
Maija Vilkkumaakin taitaa olla popiksi luokiteltavaa? Mielestäni monissa hänen biisiessään on kyllä rockiin viittaavia elementtejä. No, oli miten oli, Vilkkumaatakin kuuntelen.

Minulle genreillä ei siis ole kovin suurta väliä, enkä ajattele niitä erityisemmin. Jos melodia on poikkeuksellisen hyvä, voin ihan hyvin kuunnella kappaletta oli se sitten rockia, humppaa tai vaikka sitten sitä poppia.

[Da Kin]

Minusta tuo popin karsastaminen pääasiassa johtuu siitä popin massa-leimasta jolloin ihmiset katsovat sitä jossain määrin kieroon. Kuten aloittanut kirjoittaja sanoi: "erilaisuus on muotia", joka on myös omalla tavallaan aivan totta koska monet haluavat nykyään olla jotain muuta kuin massaa.
 Mielestäni pop-musiikissa ei ole muuta vikaa kuin se että se on yleensä hyvin kokeiluhalutonta varmanpäälle tyylillä tehtyä purkkamusaa jossa ei tarvita kovinkaan kummoista lauluääntä (kun keikatkin voi heittää laybackkinä) saati sitten soittotaitoa kuten esim huippu rockbändeillä jotka joutuvat harjoittelemaan kun hullut uransa alkuvaiheilla, jotta saisivat riittävää huomiota ja sitä kautta menestystä.

Ihmiset ovat varsin genre-rajoitteisia ja joudun myöntämään että itsekkin vannoutuneena Rockin kuuntelijana olen sellainen jolloin en myöskään katso Voicea tai Mtv:tä koska sieltä hyvin harvoin musiikkia tulee minun makuuni varsinkin kun Suurin osa pop/ massa videoista on aika puhdasta perseen heilutusta vailla mitään juonta (tosin pokkeuksiakin löytyy).

[Hendrix]

On se minulle. Suurin osa näistä pop-artisteista kuten esimerkiksi joku Rihanna, eivät osaa edes laulaa. Sama pätee kaikkiin tämän hetken suosittuihin bändeihin. En tiedä oletteko muut huomanneet, että yleensä ne, jotka eivät soita mitään instrumenttia kuuntelevat juuri näitä popbändejä. Sentään eräs kaverini ei soita mitään ja hän kuuntelee Kotiteollisuutta. Mutta eihän nekään osaa soittaa.

[Jukka]

Mielestäni pop-musiikissa ei ole muuta vikaa kuin se että se on yleensä hyvin kokeiluhalutonta varmanpäälle tyylillä tehtyä purkkamusaa jossa ei tarvita kovinkaan kummoista lauluääntä (kun keikatkin voi heittää laybackkinä) saati sitten soittotaitoa kuten esim huippu rockbändeillä jotka joutuvat harjoittelemaan kun hullut uransa alkuvaiheilla, jotta saisivat riittävää huomiota ja sitä kautta menestystä.

Ai yleensä kaikki popmusiikki on tällaista?! Aika pirun räikeää yleistämistä. Kaikista tyylilajeista löytyy "hyvin kokeiluhalutonta varmanpäälle tyylillä tehtyä purkkamusaa jossa ei tarvita kovinkaan kummoista lauluääntä saati sitten soittotaitoa". Poppiin vain liitetään näitä arvoja, koska sitä pidetään ulkomusiikillisista syistä kaupallisempana kuin muita tyylilajeja. Tämä illuusio on täysin järjetön. Valtaosa niin rockista kuin rapista kuin progesta kuin punkistakin on läpeensä kaupallista. Se on vain kaupallista eri tavalla. Pink Floydin levyjä myydään ostajilleen erilaisilla mielikuvilla kuin Michael Jacksonin. Molemmat ovat silti mainstream-artisteja aivan samassa määrin. Voisi jopa sanoa, että kaikki populaarimusiikki on kaupallista. Eikä musiikin laatua vähennä se, vaikka se olisi tehty kuinka varman päälle pelaten tai kaupallisissa tarkoituksissa. Niin suuri osa popmusiikista on tehty laskelmoiden, että jako sen perusteella hyvään ja huonoon on järjetön.

Ja tarvitaanko hyvän musiikin tekemiseen sitten huikeaa virtuoosimaista soittotaitoa? Tai hyvää lauluääntä? Bob Dylan on maailman arvostetuimpia muusikoita, eikä hänen lauluäänensä ole kuin korkeintaan keskinkertainen. Tulkinta on huomattavasti olennaisempi juttu. Ja väittäisin, että poplaulajilla on usein hyvä lauluääni, parempi kuin monien muiden tyylilajien edustajilla. Ainakin jos kuuntelee 60/70/80-luvun musiikkia. Nykyisin tietysti huipputekniikan ansiosta vaikka mikkiin piereskely saadaan kuulostamaan "hyvältä", tai vähintään teknisesti puhtaalta laululta ;)

Ja muuten "Hendrix", Rihanna on enemmänkin tämän päivän listar&b:tä kuin poppia. Sitä sielutonta liukuhihnatavaraa, josta ihmiset eivät ilmeisesti saa tarpeekseensa.

[diidaa]

Itseäni harmittaa kun sanon koulussa kuuntelevani Justin Timberlakea niin saan päälleni räkänaurut ja minua härnätään siitä. Meidän luokalla suurin osa kuuntelee heviä, raskasta rokkia etc ja pukeutuu mustaan, joten Justin Timberlakea kuunteleva värikkäisiin vaatteisiin pukeutuva tyttölapsi saa kieroja katseita osakseen luokassa. Se ei ole kivaa, että musamaun mukaan arvostellaa... Mielestäni olen ihan yhtä hyvä tyyppi kuin kuka tahansa :D

[diidaa]

Ihanaa hevi ihmisiä! Onko ne söpöjä? XD minä olen tiedätkö kateellinen sinulle.. meidän koulussa ei ole kuin räpin kuuntelijoita.. paitsi yksi vihree irokeesi löytyy ^__^

Onhan ne ihan kivan näköisiä :D luulen, että tykkäisit. Meillä on aika paljon ihan 'oikeita hevareita', mutta sitten on niitä pikkuteinejä (yleensä tyttöjä), jotka on niin lääpällään näihin hevareihin ja yrittää itse olla samanlaisia... Ärsyttää tollaset wannabeet :D

[Freya]

Urgh. Henk. kohtaisesti mie inhoan määritelmiä "wannabe" ja "oikea". Millainen on tarkalleen sellainen oikea? Miksi pitää olla "oikea" voidakseen kuunnella jotain bändiä? Tai miksi jonkin bändin kuunteleminen tekee "wannaben"? Ei vaan tajua. :D

Kaikille tulee jossain iässä sellainen vaihe (tai ehkä montakin), että huomaa jonkin musiikkikulttuurin, ajattelee, että "onpa siistiä, minäkin haluan" ja alkaa sitten tutustumaan tähän kyseiseen kulttuuriin. Aluksi on ehkä vähän hukassa, kuuntelee "vääriä" (uudempia) bändejä eikä ehkä tunne niitä vanhoja klassikoita joita "truet" kuuntelevat. Jos ko. kulttuuri on oma juttu, sille tielle todennäköisesti jää ja vähitellen muuttuu konkariksi. Mutta sen tietämyksen ei saisi antaa nousta päähän eikä alkaa katsoa uudempia kannattajia nokanvarttaan pitkin.

Jos taas ei tyyli tunnu omalta, niin sitten vaihdetaan johonkin toiseen ja etsitään niin kauan että se oma löytyy. Mitäs niin pahaa siinä on?

Eivät ne vähemmän asiasta tietävät mitenkään pilaa minkään musiikkityylin tai sen kannattajien mainetta. Tai jos pilaavat, niin sitten taitaa olla vähän vainoharhoja näin luulevien korvien välissä. Ei jotain musiikkia kuuntelemalla yritetä olla kovia, musiikkia kuunnellaan koska siitä pidetään. Itseäni en mieluiten luokittelisi miksikään, koska pidän niin monesta erilaisesta musiikista, mutta jos määritelmä pitäis tehdä, olisi se metallisti. Jos joku näkee ongelmana sen että kaiken muun ohella kuuntelemieni bändien joukkoon on "eksynyt" myös ah-niin-kamalia "teinibändejä", niin siinähän tekee asiasta ongelman. Vapaa maa. :'D Ei hetkauta suuntaan eikä toiseen, jos jokin bändi oikeasti kolahtaa.

Ja voi kamala kun mua niinq ärsyttää kun jotain 10-vuotiaita pitkälettejä wannabeita juoksee tuolla ulkona Lordi-paita päällä eivätkä mokomat pakanat edes tiedä mikä esim. Barathrum on!!1 Pilaavat mun maineen ja kaikkee!1

Että niin. :>

Ja sananen popista. Suurin osa popista karsiutuu kohdallani siihen, etten siedä mm. nasaalista lauluääntä tai puhkikulutettuja aiheita. Beibe beibe beibe -jumputuksesta putoavat korvat päästä. Tosin, jos en ymmärrä kieltä ja melodia on hyvä, silloin menee myös nuoleskelupoppikin. Muistan yhä erään nuorempana omistamani ATC:n levyn, joka menetti mielenkiintonsa hyvin nopeasti, kun jokainen biisi oli melodialtaan melkein identtinen ja kertoi samasta aiheesta (rakkaudesta). Ugh.

[maisamiisa]

Popista on tehty myös musiikkigenre, mihin kait kuuluu tietynlainen iloluontoinen ja kevyesti kulkeva musiikki, vaikkei se olisi suosittua. (hieno määritelmä)

Joo, tähän nyt maisa ilmaisee painavan kantansa.

Joskus nuorempana kuuntelin (he, 8-10-vuotiaana suunnilleen) kaikkea Britneytä, Antti Tuiskua sun muuta, ja nykyisemmin ihmettelen miten olen pystynyt siihen antamatta voimakkaasti ylen. Antsakin on ihan okei muutaman biisin kanssa, mutta joo, liian ylifluffyista homostelusiirappia mun makuuni. Näin. Ihmisten makuun vetoaa nykyisemmin enemmkän punk, j-rock rock ja hevi (hyiii, vihaan tota nimitystä, ei millään pahalla mutta siis se kuulostaa niin ylikinkyltä) näin jotain mainitakseni. Tosin se taitaa olla sellainen massailmiö, olen tullut huomanneeksi. Siihen ei tarvita kuin viitisen vuotta sitten yksi henkilö, jolla on vaikkapa Sonata Arctican bändipaita, jonka kaksi kaveria ostavat samanlaiset koska haluavat olla samanlaisia, joiden kaksi kaveria ostavat samasta syystä, joiden kaksi kaveria ostavat samasta syystä... ymmärtänette pointtini. Olen ite vaan tullut huomanneeksi saman, yhdeltä foormuilta tullut kaverini kuunteli musiikkia, josta nykyisin tykkään ihan himona, ja kuuntelin lähinnä miellyttääkseni ja ihastuin. Sitten muutama kaverinikin alkoi kuunnella, ja ehkä näidenkin kaverit taas myöhemmin alkavat kuunnella. Näin.

Juups ja nää wannabe- ja aito-nimityksrt kas kummaa pännivät muakin ihan ylipaljon. Olenko mä wannabe jos mulla on Green Dayn paita, mutta en silti omista Dookieta (koska mulla ei ole varaa ostaa sitä mistään)? Juu, ja sitten kaupungilla heiluu blondeja 8-v. pikkutyttösiä, joiden päällä liputtaa Green Day Grenade-paita ja jotka hoilottavat ääneen Welcome to paradisea vaikka eivät vittuakaan siitä tajua. YÄK, sanoisinko. (joo hehe, offia :D) mutta on näitäkin nähty.

[Blueberry]

En päätä, etten pidä jostain bändistä, vain koska se on poppia, vaikka musiikki olisi hyvää. Yleensä kuuntelen jotain rockia jne. enkä pidä kovinkaan monesta popparista, mutta ei se tarkoita, että pop olisi kirosana... Melkein kaikki kaverini kuuntelevat poppia, joten sitä tulee aika paljon kuultua, joten siitä alkaa jo vähitellen oppimaan tykkäämään :D

Poppi mielestäni on semmosta kivaa jammailumusaa mikä jää soimaan päähän ja mitä voi laulaa kovaa ja korkealta kavereiden kanssa :DD

[Mimmi]

Hyvääkin poppia siis löytyy. Mielestäni 70- ja 80-luvuilla tehty popmusiikki on hauskaa ja sitä kuuntelee silloin tällöin ihan mielellään. Se on ehkä vähän kornia musiikkia, mutta siinä se hauskuus piileekin. En nyt osaa oikein sanoa mitään yksittäisiä hyviä pop-bändejä, koska en kuitenkaan ole hirveästi perehtynyt näihin popin alalajeihin, joista uskoisin löytyvän parempia bändejä kuin nämä liukuhihnabändit.

Allekirjoitan! Myös 60-luvun poppi on mukavaa, mainittakoon vaikka Beatlesin alkuaikojen tuotokset. Kasaripoppi taasen, se on mahtavaa, ainakin suurimmassa määrin! Wham!, Dead or Alive, Culture Club... 80-luvulla pop oli paljon parempaa. Nykypop on huonoa, huonoa, huonoa. Tea Hiilloste ynnä muut kuvotukset saavat minut oksentamaan. Ja ysäripoppia (Aqua, jne.) tulee aina silloin tällöin hyväntuulisesti luukutettuakin, mutta siihen on varmaan jotenkin sitoutunut aika kultaa muistot-ideologiaa.

[Isetom]

Mitä minä olen kuullut, niin vaikka Antti Tuiskun musiikkiin (ja pelkästään Antti Tuiskuun) suhtaudutaan erittäin ennakkoluuloisesti. Mutta lehtien mukaan Tuiskun musiikki on parasta suomalaista pop-musiikkia. Mitkä ne levyt nyt olikaan... Rovaniemi ja New York.

[blue kelpie]

En pahemmin pidä Antti tuiskusta enkä Britneystä...En pidä heidän kasvoistaan enkä laulu äänestä. Mutta suhtaudun heitä ihaileviin ihmisiin suopesti... JOkainen on omalaisensa eikä siitä muukai muutu. En pahemmin kuuntle radiota mutta voice teeveetä olen kerran tai pari katsonut jos vaikka löytyisi joku hyvä uusi bändi.Mutta ei oikestaan... Minun on pakko kysyä koska en tiedä onko Unikubi poppia? en pahemmin kuuntele enkä tiedä asiasta

[Graveheart]

Pop-musiikki ei voi koskaan olla kirosana mutta sen ympärillä on niin paljon vastenmielisiä ilmiöitä ettei siihen musiikkiinkaan huvita perehtyä. Liukuhihnatuotanto, artistien osallistumattomuus oman musiikkinsa säveltämiseen, kertakäyttöisyys, seksillä kaupiteltavat musiikkivideot, rahan haju ja monet muut tässäkin keskustelussa jo aikaisemmin mainitut seikat näyttävät olevan sitä yleisempiä mitä näkyvämmästä musiikista on kyse. Se on erittäin huolestuttavaa mikäli syyt ja seuraukset kulkevat siihen suuntaan mihin luulen. Musiikki on ainakin minulle hyvin pyhä ja ihmeellinen keksintö, jossa taiteellisuuden tulisi aina olla kaupallisuutta tärkeämpää. En mielelläni keskustele musiikista valtavirtapopin kuluttajan kanssa, koska en vain kykene ottamaan häntä vakavasti musiikin kuuntelijana. Ymmärrän sen viehätyksen vain jos hän on ihastunut pop-tähteen, on itse pop-tähti, ei sen koommin välitä musiikista ihan niin paljon tai on vasta lapsi.

Jos kuitenkin unohdetaan kaikki oheisilmiöt ja keskitytään puhtaasti musiikkiin, pop harvemmin sellaisenaan edustaa mitään negatiivista. Se on vain niin yhdentekevää ettei sille jaksa olla vihainen. Hyvää poppia ovat kokeilunhaluiset bändit (kuten Eleanoora Rosenholm tai Elisabeth Underground) sekä laulaja-lauluntekijät jotka noudattavat mallia mies ja kitara tai nainen ja kitara tai jokin muu soitin. Suosikkejani heistä ovat Tori Amos ja Damien Rice.

[Adéa]

Jos sitä vaikka pitkän hiljaisuuden jälkeen pukahtaisi taas oman mielipiteensä ilmoille...

Mielipiteet popista jakautuvat yhtä laajalti, kuin esimerkiksi millä tavalla ihmiset juovat kahvinsa. Maitoa, sokeria, molempia vai ei ollenkaan? Toisin kuin moni muu, itse lasken poppiin myös ne bändit, joiden musiikin voisi luokitella rockiin, heviin tai vaikkapa rap-musiikkiin, riippuen biisien tasosta ja sisällöstä.

Aiemmin keskustelussa on mietitty suurella intensiteetillä sitä mikä määrittää popin "huonommuutta", ja melkein yhtämielisesti tulos on popin kaupallisuus, ja ulkopuolisten käsitys musiikin pinnallisuudesta. Eikö tämä määritelmä käy yhtä hyvin myös Uniklubin, Teräsbetonin ja Apulannan uuden tuotannon kuvaukseen? Apulanta etenkin mielestäni hyvä esimerkki bändistä, joka on kaupallistunut ja musiikiltaan muuttunut mielestäni hyvin pinnalliseksi. Muutamien viime vuosien ajan tuotanto on toistanut itseään keskinkertaisella menestyksellä. Bändin löytää myös melkein kaikilta mahdollisilta festareilta. Tehokasta mainontaa ja ahkeraa valtavirran hyväksikäyttöä löytyy siis myös muistakin genreistä ja myös monilta muiltakin artisteilta kuin vain Britneyltä ja Tuiskun Antilta.

Itse olen musiikkini suhteen tuurijuoppo. Innostun bändeistä ja genreistä omien fiiliksien mukaan, enkä pidä sitä pahana asiana ollenkaan. Minä kulutan musiikkia samalla tavalla kuin kulutan ruokaa ja sähköä. Jos luovutaan määrittelyistä mikä on valtavirtaa ja mikä ei, niin nykymusiikin lähtökohta on melkein poikkeuksellisesti raha. Jokainen bändi joka myy levyjään ja vaatii maksun keikoistaan on tavallaan alistettu rahalle ja kulttuurin virtauksille. Erilaisuutta musiikissa ei ole niinkään varsinainen erilaisuus, vaan lähinnä vastaan pyristelyn aste. Mitä raivokkaammin olet vastaan, sitä erilaisemmaksi sinut leimataan.

Jos mennään ajassa taaksepäin, aikaan jolloin harva tämän foorumin käyttäjistä oli edes syntynyt, parhaimmassa tapauksessa edes heidän vanhempansa eivät olleet pilkettä kummempia. Tuolloin oli aika jolloin rockin ja popin raja oli hyvin häilyvä. Tuolloin pop ja rock olivat aatteellisia ja suuria tunteita aiheuttavia musiikkigenrejä. Kukaan ei ollut kuullutkaan jrockista tai death metalista. Saati metalista ylipäätään. Se mikä meidän mielestämme on herttaista ja hullunkurista musiikkia, kuten esimerkiksi The BEach Boysien tuotanto, oli silloin radikaalia. Musiikin kehityksessä tuntuu olennaisinta olevan shokeeraavuus, joka on yleensä tiukasti kiinni teinien ja nuorten aikuisten pyristelyssä irti vanhempien ja ympäröivän kulttuurin otteesta.

Onko pop siis kirosana? Ei mielestäni, mutta jokainen peilatkoon kyseiseen sanaan omia tuntojaan. Mielestäni ihmisten suhde poppiin kertoo enemmän ihmisestä kuin tämän suhde mielimusiikkiinsa, mikä tekee kyseisestä ilmiöstä erittäin mielenkiintoisen.

[Sateenropina]

No riippuu vähän millainen pop. Jos se on semmoista mitä nämä Justin Bieberit ja Rebecca Blackit sun muut sellaiset soittavat, tai muka osaavat soittaa, niin on kirosana. Myönnettäköön kyllä että Bieber osaa kyllä sinänsä soittaa/laulaa, mutta olisi kyllä voinut vähän odottaa että ikää ja ennen kaikkea sanoitustaitoja kertyy vähän ennen kuin alkaa miksikään supertähdeksi pyrkimään.
Jos se on sitä massapoppia jota soitetaan diskoissa, naistenvaatekaupoissa ja sellaisissa (Lady GaGa, Katy Perry, Rihanna jne...) niin ei välttämättä. En pidä suurimmasta osasta sellaisista kappaleista, mutta kyllä sieltä joskus jotain miltei kuunneltavaakin löytyy.
Suomalaisesta popista pidän jonkin verran enemmän kuin ulkomaisesta. Välillä kyllä sieltä löytyy semmoisia jotka tursuaa korvista ulos jo ensimmäisen säkeen jälkeen, mutta suurinta osaa pystyn kuuntelemaan.

[koipen]

Menneiltä ajoilta fillteröityy vain hyvää musiikkia. Aivan yhtä hyvää/huonoa se oli silloinkin.

Muuten suhteellisudeentajua: Jenna Rose - My Jeans

[Sonya Malfo˙]

Oma käsitykseni on, että nykyään suurin osa kuuntelee pop- tai tekno-musiikkia. Jos joku kuuntelee heviä tai reggaeta, se ei tunnu muiden mielestä normaalilta.

Kamalinta mielestäni on se, jos joku kuuntelee tiettyä musiikkia, koska kaikki muutkin kuuntelevat :O

Miksei annettaisi jokaisen kuunnella mieleistään musiikkia ilman turhia kommentteja tai ihmettelemisiä?

Itselleni pop ei kolahda, pidän rytmisestä musiikista, jossa on kivat sanat :)

Eli omakohtaisesti: pop on ei-toivottu sana :P

[Affu]

Ei missään nimessä, suurin osa popista on ihan hyvää kuunneltavaa. Nämä teinipopparit jotka osaavat mukama sanoittaa ja laulaa, esimerkiksi Justin Bieber ovat kyllä asia erikseen. Ja mie rakastan useiden pop-kappaleiden musiikkivideoita. ^^

Tähän Bieberiin vastalause, jätkä osaa oikeasti laulaakin, soittaa rumpuja ja kitaraa. ÄÄNENMURROS!11!!! O___O Voin vain kuvitella kuinka pikkulapset ovat kiljuen lähteneet pakoon sen uutta ääntä :D
Tsekkaa pari live versiota, ja toteat että jotkut osaa laulaa ilman autotunea.

[Broadway Honey]

Popista on mielestäni vain hirveän suuria ennakkoluuloja:popin kuuntelijat leimataan aivottomiksi massateineiksi,jotka eivät osaa ajatella itse,vaan menevät valtavirran mukana.Ja koska pop on helposti aukeavaa siksi monet valitsevat sen.

Mielestäni on väärin että pop -niin musiikki kuin popkulttuuri ylipäätään- yhdistetään automaattisesti massateihin,jotka yritetään kaikki änkeä tiettyyn muottiin.Tavallaan taustalla tuntuu olevan juuri idea siitä ettei pop musiikkia kuunnella siksi,että siitä pidetään,vaan koska muutkin tekevät niin.Siksi jos ilmoittaa pitävänsä popista,ihmiset yleensä katsovat oudosti.

Itse popmusiikissa on harvemmin mitään negatiivista,vaikka siihen voidaankin liittää monia asioita,kuten kaupallisuus.Mutta mitä tulee siihen että suurin osa poptähdistä ei tee kappaleitaan itse..en tule koskaan käsittämään mikä siinä on niin häiritsevää.Jos joku osaa vaikkapa laulaa,muttei kirjoittaa,niin miksi hän jättäisi laulamisen sen takia ettei omia kappaleita synny?Toisaalla on joku toinen joka kirjoittaa,muttei laula,joten kun nämä ihmiset tekevät yhteistyötä löytyy keino,jolla kumpikin voi tehdä sitä minkä parhaiten taitaa.Mikä siinä on niin ongelmallista,miksi tällä tavalla syntynyt musiikki on huonompaa?Musiikkivideoiden turhasta seksikkyyden ja paljan pinnan käytöstä olen kuitenkin sitä mieltä,että se on turhaa ja tarpeetonta.

Itse olen kuitenkin sitä mieltä,että pop on yksi musiikkilaji muiden joukossa.Mitä pinnallisuuteen tulee...mielestäni se ei tule niinkään itse musiikista,vaan poppiin liittyvistä mielikuvista.Jos joku haluaa kuunnella poppia niin so what?Ei se nyt ole sen kummallisempaa kuin että kuuntelisi mitä tahansa muuta.Makuasioista voi kyllä kiistellä,mutta se on turhaa.Henkilökohtaisesti pidän popmusiikista,ja olen sitä mieltä että kyseinen musiikki on aliarvostettua siihen kohdistuvien ennakkoluulojen takia.

[Mansikkarahka]

Popista tulee mieleen valtavirta. Tuntuu, että suurin osa kuuntelee poppia, räppiä, hiphoppia, teknoa yms. Ei siinä mitään pahaa ole, jos oikeasti tykkää siitä, mutta se on minusta outoa, jos kuunnellaan vain siksi, kun muutkin kuuntelevat. Mutta kukin tyylillään.

Olen itsekin pitänyt ennen eniten popista, mutta nykyään vain muutamista pop-artisteista. Nykyään suurin osa popista kuulostaa minusta ihan toistensa kopioilta. Yritin yksi päivä etsiä pitkästäaikaa iTunesista, jos sieltä löytyisi jotain kivoja pop-biisejä, mutta luovutin, kun kaikki kuulostivat ihan samanalaisilta.
Mutta on niitä hyviäkin pop-artisteja, esim. Chisu, Anna Abreu, Irina ja Lily Allen. Jenni Vartianenkin on ihan hyvä.
Enemmän tulee kuunneltua J-poppia.

[Aallo]

Joskus 14-vuotiaana olin nolo laatikko-olento ja ajattelin, että kaikki kevyt musiikki on automaattisesti huonoa. Luojan kiitos pääsin yli siitä, koska ylipäänsä musiikin genrettäminen on ihan turha ilmiö.

Saatan ihan hyvällä omatunnolla fiilistellä kavereiden kanssa MTV:llä soivia hittibiisejä, vaikkeivat ne minuun mitenkään iske. Aina säännöllisin väliajoin ahdistun musiikkiteollisuuden kaupallisuudesta ja siitä, että kaikkea myydään ulkonäöllä ja kuka tahansa, jolla on tarpeeksi rahaa, voi tehdä levyn. Mutta en jaksa enää tuhlata aikaani haukkumalla muiden musiikkimakua tai vihaamalla intohimoisesti yhtään mitään kappaletta. Laitan vain radion kiinni ja kuulokkeet korville, jos alkaa tehdä pahaa.

Suosikkibändeihini kuuluu mm. Zen Cafe, Ultra Bra, Scandinavian Music Group, Samuli Putro, Pariisin Kevät ja Husky Rescue. Kaikki on varmasti mahdollista luokitella johonkin pop-genren alalajeista, mutta mielestäni ne ovat silti jokainen omalla tavallaan hyvin ainutlaatuisia ja persoonallisia bändejä (ja Putron tapauksessa artisteja). Surullisen usein ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että popmusiikki ei rajoitu pelkästään Justin Bieberiin vaan on paljon enemmän.

[Surkimus]

Ite luokittelen, mutten arvostele genrejen mukaan. Olen oppinut popin olevan nin laaja käsite, että sitä on turha lähteä yleisesti haukkumaan. Rihanna ja tälläset, eikös ne oo pikemmin R&B:tä? 
Joo, oma musamakuni painottuu aika pitkälti rockiin, mutta useissa lempiartisteissani on popvaikutteita (esim. juurikin Zen Cafe ja Pariisin Kevät), joista toinen on aika pitkälti pop rockia ja toinen... no se on aika vaikeaselkoista selittää :D 
Ääripäät ovat sitten aika tylsiä, minulle ei se kaikista hempein purkkapoppi oikein iske, muttei mikään äärimmäisin raskasmetallikaan. Siitä välistä löytyy hyvää oikeastaan kaikilta.

[ghostie]

Aika mielenkiintoista lukea täältä näittä juttuja, että popin kuuntelijoita on härnätty popin kuuntelusta ja heille on naurettu. Itse olen kokenut niin päin vastaista, aina on kaadettu p****a niskaan oikein kunnolla musiikkimakuni takia, joka siis nimenomaan on muuta kuin poppia. Mutta eihän omaa musiikkimakuaan voi muuttaa, olisi se elämä ollut minullekin esimerkiksi yläasteella helpompaa jos olisi pop maistunut, mutta kun ei ja minkäs sille sitten tekee. Ja jos jonkulla on päinvastainen tilannen niin ihan sama juttu, minkäs sille voi jos tykkää popista ja muut ei.

Se mitä "erilaisuutta" arvostavat ihmiset vieroksuu popin kuuntelijoissa on varmaan se kun osa popin kuuntelijoista kuuntelee poppia vain sen takia koska kaikki muutkin, niin se vain menee. Ihan samallalailla kun monet ihmiset pukeutuvat niin kuin kaikki muut. Tiedostan kyllä, että monet popin kuuntelijat oikeasti pitävät pop musiikista ihan sen musiikin takia.

Toinen asia, mitä jotkut eivät pop musiikissa arvosta on se, että useasti siinä kappaleet tehdään ajatellen vain rahallista menestystä. Ja esimerkiksi tällaiselle "aidon" musiikin kuuntelijalle se ei kuulosta niin hyvälle, koska siitä vaan kuulee sen läpi, että nyt tähdätään massasuosioon, halutaan rahaa, unohdetaan oikeat tunteet ja merkitsevät aiheet ja lauletaan bileistä ja seksistä tai mistä tahansa mikä myy suurimmalle kohdeyleisölle. Edelleenkin muistutan, että tämä ei todellakaan kosketa kaikkea pop musiikkia, vain osaa siitä, mutta jonkuilla voi olla mielikuva, että tällaista kaikki pop on. (Ja en kiistä, etteikö joidenkin muidenkin genrejen edustajat syyllisty pelkän rahan ajattelemiseen, mutta eniten sitä esiintyy popissa.)

Pop on kyllä hyvin vaikea määrittää nykyään. Minun mielestäni se tarkoittaa esimerkiksi sitä suosittua musaa, joka on useasti jo sitä tehdessä tähdätty ansaitsemaan paljon rahaa. Tästä on kaikilla omia käsityksiä, vaikea niistä on lähteä kiistelemään.