Khih. Muutin tähän nykyiseen asuntooni heinäkuun alusta, eli vajaan kaksi kuukautta asunut tässä. :) Alunperin minun piti muuttaa pois kotoa jo vuosi sitten, mutta opiskelupaikkaa ei irronnut ja sitten se muuttaminen "vähän jäi". *hups* Nyt sitten tänä vuonnakin kävi niin, että opiskelupaikkaa ei tullut ja aloin miettiä varavaihtoehtoja ja keksiä, mitä tekisin vielä toisen välivuoden ajan kun ensimmäinenkin oli niin vaikea ja ärsyttävä ja henkisesti aika raskas monellakin tapaa. Päätin sitten, että muuttaisin Tampereelle ja koittaisin löytää töitä. Töiden löytäminen nykyään ei ole mitään kovin helppoa enkä oikein meinannut uskaltaa muuttaa ennen kuin saan jotain töitä, sillä pelkäsin aika paljon sitä, että en pysty maksamaan vuokraa yms. Noh, eräänä aamuna äiti sitten tuli herättämään minut ja ilmoitti siinä aika suoraan, että "sulla olis nyt viikko aikaa löytää kämppä itelles." Että näin. Oli siinä sitten tosi kiva herätys, kun olin kerinnyt nukkua vain pari tuntia edellisenä yönä.
Noh, se oli sunnuntai-päivä ja seuraavan viikon sunnuntaina löysin vihdoin kämpän, eli se viikko siinä meni. Ja pari viikkoa siitä pääsin jo muuttamaan tänne. :) Vaikka äiti tavallaan potki minut pihalle, niin silti meillä on hyvät välit ja kaikkea :) Ei sillä, halusin kyllä itsekin muuttaa omaan kotiin, kun kotona asumisen alkoi jo maistua puulta. Tai jos halusin mennä johonkin, niin piti silti äidille ilmoittaa, jos en tulekaan yöksi kotiin (ettei tämä hermostu ja soita poliisia tjsp :D) tai jos meille oli tulossas kavereita, niin piti siitäkin etukäteen kertoa ja varmistaa, että ei haittaa (ts ei ole mitään menoa tai mitään, mikä haittaisi). Tai kauheasti ei omaa rauhaa ollut kun veljet ja äiti ja isäpuoli ja pari kissaakin kotona säätivät ja isällä sitten isä ja veljet ja muuta kivaa. Eli kaipasin jo aika paljon sitä omaa rauhaa ja sitä, että saan itse päättää, mitä syön ja milloin, vai syönkö ollenkaan.
Noh, kämpältäni kävelee sellaisen 45-50 minuuttia keskustaan, riippuen vähän, mitä kautta menee ja minnepäin keskustaa on suuntaamassa. Eli kävelymatkan päässä keskustasta asun :) Ja tykkään kämpästäni ihan valtavasti ja ne ihmiset, jotka tätä vuokraavat, ovat todella mukavia. Ainakin sen perusteella, mitä heitä (sellainen vanhempi pariskunta) näki silloin joskus kun vuokra-asioista puhuttiin :D
Töistä ei vielä muuttaessani ollut mitään käsitystä, mutta kyllä niitäkin sitten löytyi. Olin hakenut ihan vain ajankuluksi ärrälle töihin, sillä heillä ei ollut tarjota mitään tampereen seudulla ja en uskonut, että sieltä mitän irtoaisi. Lähinnä ajattelin, että syksyllä saattaisi mahdollisesti ilmestyä jotain, kun porukka alkaa katoamaan opiskelemaan yms. Noh, eräänä maanantaina sain sieltä puhelun, jossa kutsuttiin haastatteluun kun minulla oli kokemusta asiakaspalvelusta, mitä he vaativat. Keskiviikkona menin haastatteluun, joka sujui mielestäni tosi hyvin ja jo perjantaina he ilmoittivat, että ottavat minut töihin :) Seuraavana maanantaina minulla oli sitten edessä ensimmäinen harjoittelupäivä. En siis saanut sieltä mitään vakituista vielä, mutta pääsin sairaslomasijaiseksi ja sitten netistä pystyy katsomaan vapaita työaikoja ja soittaa vaan pääkonttorille, mitä haluaa, eli periaatteessa työn määrä on omasta aktiivsuudesta kiinni. Noh, kesken harjoitteluaikani vielä, he soittivat ja kysyivät, olenko kiinnostunut vakituisemmasta työstä ja tottakai olin! Muutaman päivän päästä siitä he ilmoittivat, että yksi äitiysloman sijaisuus olisi tarjolla. Eli nyt minulla on töitä ainakin maaliskuun loppuun asti suht vakituisesti :) Olen ihan tyytyväinen tilanteeseen :)
Hmm, tuo työ meni ehkä vähän aiheen ulkopuolelle, mutta vain vähän :D
Muuttaminen itsessään oli minulle aika nopea, kun tosiaan tuli nopea lähtö kotoa ja jo ennen asunnon löytymistä äiti oli raahannut kotiin minulle monta pahvilaatikkoa, johon piti pakata kamat ja niin siinä sitten kävi, että kamat oli jo suurin osa pahvilaatikoissa ennen kuin minulla oli edes mitään käsitystä, että minnepäin tamperetta tulen muuttamaan.
Tykkään asua tässä tosi paljon :) Ja tahtoisin asua tässä vielä monta vuotta, koska tämä on niin loistavalla paikalla imo ja tosi kiva ja rauhallisella alueella. Tässä on nyt vain se pieni mutta, että poikaystäväni on jo(!) puhunut yhteenmuutosta, joka lähes väkisin on edessä suhteellisen pian. Hän asuu oulussa ja minä tampereella, tosin nyt hän on armeijassa. Hän ehdotti mm, että minä muuttaisin hänen luokseen ouluun, kunhan hän vain pääee armeijasta, johon totesin, että mulla on työ täällä, enkä oikein viitsisi noin vain jättää sitä. Seuraava ehdotus oli, että tammikuussa voitaisiin sitten yhdessä etsiä tampereella joku kiva asunto meille. Minä en kuitenkaan ole vielä valmis muuttamaan yhteen hänen kanssaan, sillä emme ole seurustelleet kuin vasta kesäkuusta asti. Yksi vaihtoehto myös on, että hän muuttaisi jonnekinpäin tamperetta ja meillä olisi kaksi asuntoa täällä. Noin periaatteessa se olisi jtoenkin turhaa, enkä edes tiedä vielä mitään opiskelupaikasta, että missä tulen opiskelemaan vuoden päästä. Mutta vielä en ole valmis muuttamaan yhteen. Ehkä sitten, jos saan opiskelupaikan oulusta tai täältä (koska oikein muualle en nyt ole jostain tietyistä syistä hakemassa ;) ). Toisaalta kaksin asuminen olisi kätevintä ja halvinta ja yksinkertaisinta kaikilla tavoin, mutta ajatus siitä tuntuu tosi pelottavalta. :D No joo, onneksi ei tarvitse sitä päättää ihan vielä :) Sitä ehtii murehtia sitten myöhemminkin :) Toisaalta kun asuu näinkin kaukana toisesta, niin tulee väkisinkin muutettua yhteen aikaisemmin, kuin muuten tulisi..
Tällä hetkellä olen vain tosi iloinen asunnostani ja tyytyväinen tähän^^ Vielä kun saisi aikaiseksi purkaa nuo loput laatikot :D Olen vähän laiska niitten suhteen :D
~Xanie
