Kirjoittaja Aihe: Manga  (Luettu 67547 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Kuolonsyöjätär

  • Pieni Kuolonsyöjä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Ylpeä Kuolonsyöjä
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Manga
« Vastaus #175 : Joulukuu 07, 2011, 18:45:26 »
Itse luen mangaa! :3 Ja katon animeja, se alko Tokyo Mew Mew:istä. Ja sitten jatkui Hopsuun, jonka olen lukenut loppuun. Mulla on siis, hopsut 1-3-4-5-6-17-18. Kokolemaan tulee GDW eli Ginga Dentsetsu Weed. Joka suomennetaan, tässä kuussa. Oon kattonu animena, kaikki Tokyo Mew Mewit. Hopeanuolta, Weediä, Vampire Knightiä joka on hullun hyvä! :D Kirjastosta oon sitten lainaillu mangoja, mulla oli luettavana Kitchen Princess. Kamikaze kaitou Jeanne, Azumanga daioh. Ja oon lukenu kaikki Inuyashat. Ja sitten on tullu katottua animena Pokémon jaksot ja mulla on Hamtaro VHS. Mun lempielokuvat on sitten Liikkuva linna, Naapurini Totoro, Maameren tarinat. Mangoista viel sen verran, et mulla on Shugo Charan viimenen osa, mulla on myös Chi's Sweet homea. Multa puuttuu viel Chi's Sweet Home 7 minkä mun kamu tuo mulle kun meen hesaan.. : ) ja puuttuu viel Weed mangakokoelmasta. ^^' Muuten mulla on kaikki. :) Äippä hakee mulle GDW:een koska ite en pääse hakee sitä. : 3
EDIT: Ite piirrän mangatyylillä. :3 Yritin realistista mutta, eipä tullu mitään.
EDIT (taas =__=): Aloin lukee englaniks Vampire Knightiä. (y)
EDIT: Weedit lisätty mangakokoelmaan! : D

EDIT: Pokémon manga tilattu! :')
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 27, 2011, 11:08:25 kirjoittanut Kuolonsyöjätär »
We stare at broken clocks, the hands don't turn anymore
The days turn into nights, empty hearts and empty places

- Bring me to horizon suicide season

Poissa sestiva

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Manga
« Vastaus #176 : Joulukuu 07, 2011, 20:38:39 »
Tuleehan sitä mangaa luettua, Narutoa ja Bleachia keräilen tällä hetkellä. :) Jotenkin kaikki tämä taistelu hiiohaa tyyli uppoaa minuun. Kiinnostus mangaan lähti, kun kaveri näytti jonkun hauskan kohdan Inuyashasta, ja rupesin itsekin keräämään sitä. :d
Ostin tässä ihan kokeilu mielessä Daa!Daa!Daa!:n ensimmäisen pokkarin, ja ei ei ei siis ei, ei ollut minun tyyliäni. Mutta mutta, kaapistapa ei oikeastaan muuta löydykään kuin pokkareita, tai ainakin tuntuu että jos etsii jotain, niin aina on joku manga pokkari pino siinä tiellä... Nyt on tosin ruvennut vähän hiipumaan tuo kiinnostus, selailenpahan vain läpi näitä mitä minulta jo löytyypi.

Animeakin tulee katsottua, mutta vähemmän koneelta... oikeastaan ainut mitä katson koneelta on Tsubasa Reservoir Chronicles, enemmänkin vahtaan sitten dvd:ltä. Hayao Miyazakin animet ovat ihan parhaita. :3 Kätkijät -animea odotellessa. Children who chase lost voices from deep below (Hoshi o ou kodomo) kuuluu myös niihin parhaimmistoihin, sanokoot muut vaikka mitä.

Enpäs piirrä mangaa, ennemminkin manga tyylillä, enkä sitäkään oikeastaan enää, mutta jäänyt vähän vaihde päälle... sen siitä saa, en osaa enää piirtää realistisia huulia... (enkä kyllä ole koskaan osannutkaan häh?) >__< On se aika mielenkiintoisen näköistä, kun silmät ja nenä on realistisia ja suu sellainen viiva... mutta mutta, siis.

Suosittelen, mangaa ja animea löytyy kyllä varmasti joka makuun. Animesta suosittelen etenkin näitä Miyazakin teoksia.
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 08, 2011, 18:41:03 kirjoittanut sestiva »
"Harry Potter will always be a part of me."

Poissa Ruiskaunokki

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Manga
« Vastaus #177 : Joulukuu 08, 2011, 16:26:27 »
Yli kuuden vuoden jälkeen hyllyyni on kasaantunut ehkä vajaat 100 pokkaria. Määrä oli aikoinaan suurempi, mutta myin joitakin pois.

Tämä niin kutsuttu elitismi mangan suomentamisen suhteen on vähän hullua, mutta joitakin sarjoja vain ei olisi pitänyt suomentaa. Ei ainakaan englanninkielisestä käännöksestä. Käännöksen käännös voi viedä alkuperäisen merkityksen ihan toisaalle. Maki Murakamin Gravitationia on näköjään käännetty englannista suomeksi ja sen huomasi... Kaiken lisäksi Yuki Eirin puhekieli särähti niin voimakkaasti korvaani silmääni, että pahaa teki. Tosin en tiedä, onko PMG julkaissut sarjaa kuudennen pokkarin jälkeen.
Full Metal Alchemist sentään oli suomennettu suoraan Japanista (tykkäsin kovasti sanavalinnoista ja muutenkin suomennoksesta), niin näyttäisi olevan Princess Princesskin.

En ollut aikoihin ostellut mangaa, mitä nyt tosiaan pari vuotta sitten tuota Pri Pritä oli pakko ostaa kun sarja oli animeversiona tuttu. Kyou Kara Maouta ostin viimeiset pokkarit mitä Fantasiapelien hyllyltä vielä löytyi Tokyopopin jenkkiosaston sulkemisen jälkeen. Muuten lähinnä lueskelen vanhoja tuttuja uudestaan.

Tuskin enää tässä vaiheessa tarvitsee kommentoida japanilaisen ja länsimaalaisen sarjakuvan eroja. Japanilaisessa sarjakuvassa yhdessä ruudussa voi tapahtua paljon enemmän kuin länsimaalaisen sarjakuvan viidessä ruudussa, ja piirustustyyli nyt on aina vähän eksoottisempaa. Miksi kukaan ei kuitenkaan nosta haloota siitä, kuinka Don Rosan ja Vicarin Aku Ankka -sarjisten piirustustyyli on keskenään valtavan erinäköistä ja silti kumpaakin voi löytyä samasta Aku Ankan numerosta! :D

Ehkä tarjonta on jo vähän laajentunut kauppojen lehtihyllyillä, en ole vähään aikaan jäänyt tutkimaan sen tarkemmin, joko olisi suomennettu jotain mielenkiintoista sarjaa.

Poissa Sectumsempra

  • Patented Daydream Charm
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • satunnaisesti kelmi
  • Pottermore: PurpleRune1479
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Manga
« Vastaus #178 : Joulukuu 08, 2011, 17:47:05 »
Mangaa on tullut luettua vuodesta 2004 (?) ja myönnän lukevani viikossa erittäin monta volumea netistä. Pidän mangasta jopa enemmän kuin animesta, vaikka liikkuva kuva ja värit + äänet on ihan kivoja myös, tosin viimeiseen vuoteen animen katseluni on ollut hyvin rajoittunutta. Ensimmäinen manga sarja, jota tuli seurattua ihan kunnolla oli Ranma ½. Tällä hetkellä en oikeastaan luekkaan mangaa kuin englanninkielisenä, sillä jotenkin olen siihen niin tottunut ja japaniksi silloin kun on a) aikaa ja b) sanakirja apuna. Nykyisin luen enemmän shojoa, mutta kyllä jotkut shouneni sarjatkin menee vielä nykyisin.
Lempi mangoja on varmaan yli 30 kappaletta, joten en rupea listaamaan niitä. Joitain lempi mangakoitani nyt kuitenkin mainitakseni: Mihara Mitsukazu, Suzuki Julietta, Natsuki Takaya, Hibiki Wataru, Kyousuke Motomi, Kanae Hazuki, Kazune Kawahara, Toma Rei, Tsukuba Sakura ja niin edelleen.

Ja kun nyt kaikki ovat omia hienoja mangahyllyjään kertoilleet, niin itsekkin voisin kommentoida, että joitain suomisarjoja löytyy, ennen tuli niitä enemmänkin ostettua, mutta nykyisin ostan vain muutamia sarjoja englanniksi harvakseen. Sitten löytyy joitain mangoja myös japaniksi ja mm. muutamia Margaret -lehtiä (eli niitä japanilaisia lehtiä, joissa julkaistaan aina iso läjä eri manga sarjojen uusia lukuja). Tällä hetkellä kerään englanniksi mm. High School Debutia, Dengeki Daisya, Fruits Basketia ja yleensä lempi mangakojeni enkuksi käännettyjä versioita.

Poissa Soul Spirit

  • Silli
  • Vuotislainen
  • Herra merirosvokapteeni-ninja-salamurhaaja Kenway
    • Warrior Cats RPG
  • Pottermore: Silagul
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Manga
« Vastaus #179 : Heinäkuu 11, 2014, 16:57:29 »
Viesti sisältää sensuroimattomia spoilereita! Lukeminen omalla vastuulla!

En ole tainnut koskaan olla negatiivinen mangaa kohtaan, mikä saattaa hyvinkin johtua siitä, että pidin heti ensimmäisestä mangasta, jonka luin. Tuo manga oli Hopeanuoli-sarjan ensimmäinen osa. Aloin lukea mangoja oikeastaan siksi, koska pikkusiskoni halusi alkaa lukemaan Hopeanuolta (jonka suomenkielinen nimi ei oikein iske minuun näin sivumennen sanottuna). Ostimme sitten sarjan ensimmäisen ja toisen osan, jotka sai silloin kaupasta yhdessä paketissa ja julisteen kera. Aluksi en edes tajunnut, että se oli manga, enkä tiennyt, miten sitä luetaan tai ylipäätään mitään koko asiasta/aiheesta. Siskoni myös luki sen vahingossa ensin samalla tavalla kuin oikean sarjakuvan - eli mangan tapauksessa lopusta alkuun. Mangassa nimittäin sattui olemaan painovirhe, jolloin sen lukuohje, jonka kuuluisi olla viimeisellä sivulla, olikin sekä pokkarin alussa että lopussa, jolloin aloittelija ei varmasti oikein tiennyt, mistä sen lukeminen nyt pitäisi aloittaa.
Animea en ole kamalasti katsellut. Ainoat animet, joita kotoani löytyy, ovat kaikki Hopeanuolen ja Weedin osat. Silloin tällöin olen nähnyt netissä tai televiossa jotakin animeja tai pätkiä sellaisista. Pienenä katsoin Pokemonia (anteeksi, en jaksa kirjoittaa sitä nyt ihan oikein) ja varmaan muitakin animeja, mutta en enää. Pidän enemmän mangoista.
Olen lukenut mangaa siitä asti, kun Hopeanuolta alettiin julkaista suomeksi. En nyt tiedä tarkkaan, kuinka monta vuotta se sitten tekisi, koska en ole ihan varma, mikä se vuosi se taas olikaan, kun sain ensimmäisen mangan käsiini. ^^' Mutta on noita sarjoja tullut kumminkin sen jälkeen luettua hieman useampiakin: kaikki Ginga-sarjan suomeksi ilmestyneet osat ja tietokirjat yms., Monster Hunter Orage, Basilisk, Naruto, Vartijat-sarjan ensimmäinen osa, Chi's Sweet Home osa 5 sekä Fang. Olen myös lukenut englanniksi Soturikissat-sarjaan liittyvän Harmaaraidan tarinan, jota mainostetaan mangana, vaikkei se oikeasti olekaan mikään manga, koska se ei ole japanilaisten tekemä eikä sitä lueta "takaperin" (en siis ymmärrä, mitä mangaa siinä ylipäätään on - sehän kuin tavallinen väritön sarjakuva). Saattaa olla vielä muitakin mangoja, joita olen lueskellut, muttei nyt ihan heti tule mieleen. Eniten olen tähän mennessä tykännyt Ginga-sarjasta, Basiliskista ja Narutosta (josta olen nyt lukenut kylläkin vain alle kymmenen osaa, mutta luku kasvaa koko ajan niin kauan kuin osia riittää lainattavaksi kirjastosta). En ole takakansitekstien perusteella halunnut vielä kovin montaa mangasarjaa lukea, koska olen yleisesti ottaen erittäin nirso sen suhteen, mitä luen. Haluan, että tarinassa on heti takakannen tekstin perusteella jotakin järkeä. Fullmetal Alchemist kuulostaa mielestäni myös sen verran kivalta sarjalta, että senkin voisi joskus lukea...
En piirrä mangaa, koska olen yleisellä tasolla suoraan sanottuna surkea piirtäjä. En osaa piirtää melkein mitään, vaikka harjoittelen piirtämistä hyvin paljon. En tedä, olenko liian itsekriittinen, mutta alan aina jossakin vaiheessa - ehkä jopa viikon päästä piirroksen piirtämisestä - inhota vanhoja piirroksiani, vaikka muut kehuisivatkin niitä. Ehkä se on merkki siitä, että kehityn piirtämisen saralla ja alan nähdä aiemmin piirtämieni kuvien virheitä. Ainakin toivon niin. En usko, että tämä on mikään uutinen muille piirtäjille. Olen kyllä joskus kokeillut mangamaisten kuvien piirtämistä, mutta tyylini menee liikaa realistiseen suuntaan, jolloin hahmoilla ei ole mm. tarpeeksi suuria silmiä.

GDR, GNG ja GDW: Ginga-sarja lukeutuu suosikkeihini ainakin siksi, koska olen eläinrakas ja tämän sarjan mangat ovat myös ensimmäisiä lukemiani. Rakastin Takahashin piirrostyyliä aika pitkään, mutta nykyään hänen piirtämänsä koirat näyttävät jostakin syystä mielestäni liian kulmikkailta ja epäaidoilta. En tiedä, johtuuko se sitten siitä, että olen katsellut netistä liikaa häntä taitavampien piirtäjien teoksia. Joka tapauksessa luen sarjaa yhä ihan mielelläni.

Basilisk: Tämän viisiosaisen sarjan suosittelen ehdottomasti lukemaan, ellei irstailu ja muutama raiskaus haittaa. Manga on mielestäni niin upeasti piirretty, etten ole vielä tähän mennessä nähnyt parempaa piirrosjälkeä. Sarja kertoo Igan ja Koogan ninjaklaanien välisestä taistelusta, jossa kymmenen kummankin klaanin pään valitsemaa eliittininjaa taistelee toisiaan vastaan kuolemaan saakka. Se klaani, jonka taistelija on viimeisenä elossa, saa hallintaoikeuden tuhanneksi vuodeksi. Tarkempia tietoja juonesta voi etsiä vaikkapa netistä. Mielestäni juoni on kokonaisuudessaan hyvä, vaikka sarjan tekijöiden keksimät ninjatekniikat aiheuttivatkin itselleni välillä sellaisen WTF-fiiliksen. Kun tekniikoihin tottui, ne alkoivat tuntua jopa nerokkailta. Vaikka tuo äsken kertomani juonenpätkä ei ehkä sellaista kuvaa annakaan, minusta Basilisk omaa jollakin tasolla hyvin kekseliään ja toimivan juonen. Halusin lukea sarjan jo silloin, kun se ilmestyi myyntiin kauppoihin, mutta en sitten lukenutkaan. Jälkeenpäin kaduin sitä ja olin todella iloinen, kun löysin sarjan kaikki osat Helsingin Akateemisesta kirjakaupasta. Ostin ensimmäisen osan ja huomattuani, että kotipaikkakuntani kirjasto oli kuunnellut hankitaehdotustani noiden mangojen suhteen, lainasin loput osat kirjastosta. En ajatellut, että mangojen sisältö voisi olla jossakin kohtaa raiskaukseen saakka ulottuvaa, vaikka olisihan se pitänyt osata arvata - Basiliskin ikäraja kun on 16+. Ja nyt nimenomaan korostan tuota plusmerkkiä tuossa ikärajassa. Eivät sellaiset kohtaukset kuitenkaan onneksi jääneet muun juonen rinnalla sen hirveämmin häiritsemään, vaikka en olekaan yhtään sellaisesta pitävää tyyppiä. Lempihahmoni sarjassa oli Chikuma Koshiroo, joka oli yksi Igan kymmenestä taistelijasta. Minua suretti, kun tuo hahmo kuoli, vaikka se olikin tiedossa juonen vuoksi - vain yhden taistelijan piti selvitä elossa. Koshiroo säästyi onneksi kuitenkin klaaninsa viimeisten taistelijoiden joukkoon, enkä olisi häneltä yhtään vähempää odottanutkaan.

Naruto: Vaikka olenkin vasta hyvin alkupäässä tämän sarjan suhteen, olen pitänyt tästä alusta lähtien, enkä yhtään ihmettele, miksi monet mangan ystävät kehuvat tätä sarjaa. Hahmojen tunnetilat välittyvät ainakin itselleni jostakin syystä paremmin kuin vielä yhdessäkään mangassa ennen Narutoa. Ja se on ehdottomasti plussaa, koska silloin tarinaan pystyy eläytymään paljon helpommin. Olen saanut jo nyt itkeä ja nauraa monta kertaa. Myös hyvä huumori on plussaa, vaikka en erityisesti olekaan mitään huumori-ihmisiä. Piirrostyyli on mielestäni sekin kehuttavaa tasoa, vaikka ei sinänsä pomppaa erityisesti esille joukosta. Sitten minä vasta olenkin surullinen, kun kirjaston hyllyssä olevat Narutot loppuvat - niitä kun ei ole siellä kuin vain vähän päälle 20 osaa. Ehkä pitäisi ehdottaa, että niitä osia hankittaisiin lisää. Tai sitten pitää etsiä muualta, koska en tahdo jättää tarinaa kesken, ellei ole aivan pakko. Tähän mennessä olen jo saanut päätettyä yhden lempihahmon, joka on Kakashi.
The darkness descends on quiet earth,
the night cannot know how much it's worth
Inspiring the shadows with fading
And horizon with ending