Kirjoittaja Aihe: Manga  (Luettu 67561 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Celythia

  • Ankeuttaja
Vs: Manga
« Vastaus #150 : Helmikuu 23, 2007, 21:31:50 »
Mä olen aika noviisi, mitä mangaan ja animeen tulee, mutta kyllä kaikki, mihin olen tutustunut, on kolahtanut, en välitä olla nirso :)

Animevillitykseni aloitti kökkö suomennettu ja leikattu piirretty Hopeanuolesta, mutta mangaahan se silti on, vaikka siltä sielu onkin riistetty ;) Pokemon, Digimion, Duel Masters, Battle B-daman, Neon genesis, Dragon ball Z, Sailor Moon ja Yuogi-oh! ovat sitten luonnollisesti tulleet mukaan sitä mukaa, kun niitä telkusta on tullut.

"Parempaa" näkemääni animea edustavat sitten Henkien kätkemä, Liikkuva linna, Ginga densetsu Weed ja Rose of Versailles (aka Lady Oscar). Weed on kyllä piirrostyyliltään huomompaa kuin Hopsu, mutta en vain ole onnistunut vielä saamaan käsiini Hopeanuolen leikkaamattomia versioita :D maksavat piru vie niin paljon. Myös Gungan Seediä ja Fullmetal alchemistia olen katsonut muutamia jaksoja, pitäisi varmaan joskus katsoa loppuunkin :)

Mangasta olen raapaissut -ei, hipaissut- vain pintaa: Ranma ½, Time Stranger Kyoko, Salapoliisi Conan ja Kamikaze Kaitou Jeanne -Pidin kyllä kaikista, vaikka suomeksi olenkin lukenut.

Pseudomangaksi lasken Elfquestit, jotka ovatkin kaikkein lähimpänä sydäntäni (niihin olen AINA valmis upottamaan vähäiset säästöni), ja se on myös ainoa sarja, mitä kerään alkuperäiskielellä, eli englanniksi. Haltiat + sudet on loistava yhdistelmä ;)

Mangaa en piirrä, koska en osaa tai näe sen opettelemista "vaivan" arvoisena, en muutenkaan ole taiteellisesti lahjakas, joten miksi vaivautua ;)

Sanoja "manga" tai "anime" enemmän minua kuitenkin kiinnostavat tarinoiden juoni, henkilöiden luonteet ynnä muut, kuin itse termit. Myönnettäköön, että kuitenkin suuret silmät ja luonnonlakeja kumoavat hiukset ovat suurta plussaa, ja niitähän nuo japanilaiset harrastavat kovasti. Kyllä se piirrostyylikin siis ratkaisee ;)

Poissa Amyna

  • 'urmaava neito
  • Vuotislainen
  • Vapaamatkustaja
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Manga
« Vastaus #151 : Helmikuu 24, 2007, 13:07:59 »
Sanoja "manga" tai "anime" enemmän minua kuitenkin kiinnostavat tarinoiden juoni, henkilöiden luonteet ynnä muut, kuin itse termit. Myönnettäköön, että kuitenkin suuret silmät ja luonnonlakeja kumoavat hiukset ovat suurta plussaa, ja niitähän nuo japanilaiset harrastavat kovasti. Kyllä se piirrostyylikin siis ratkaisee ;)
Ach, täytyy sanoa, että olen enemmän kuin samaa mieltä. Suurin osa ihmisistä vetää niin suuren yleistyksen asioista, puhuu mangasta ja animesta harrastuksena, kehuskelee sillä mitä on lukenut ja tekee pitkiä listauksia - ei siinä ole mitään pointtia. Minulle on ihan se ja sama onko se manhwaa tai mangaa tai mitä liekään, jos se on hyvä. Olen onnistunut tähän mennessä huomaamaan, kuinka paljon huonoa mangaa maailma pitää sisällään ja silti vaan löytyy henkilöitä, jotka puolustavat lajia henkeen ja vereen. Minä en niin voi tehdä, olen Hellsing-fani ja se tarkoittaisi sitä, että olisin samassa sarjassa Tokyo mew mew -fanien kanssa >_< (Älkää loukkaantuko, Tokyo mew mewin lukijat! )

Sitten on juuri näitä, jotka lukevat kaiken eteensä tulevan jos sanoo sen olevan mangaa. Koska manga on niin ihanaa ja tydellistä... Ihan sama kuin sanoisi kirjastoon mennessä kaikkien kirjojen olevan ihania ja täydellisiä.

Ach, anteeksi paasaukseni.

Poissa Kuumato

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Kauhukakara.
Vs: Manga
« Vastaus #152 : Helmikuu 27, 2007, 18:55:12 »
Oletteko muuten huomanneet...
...Manga ei ole enää muotivillitys.

Se on ohi jo. Se ei ole enää uutta ja jännittävää. wannabe-manga/animefaneja ei ole enää olemassa. Minusta tosin niitä ei koskaan ole ollutkaan. Manga tuli esiin, ja helposti saataville, se sai julkisuutta ja lisää harrastajia, enää ihmisille ei tarvitse selittää termiä anime tai manga. Mangasta ei enää ikinä tule uniikkia harrastusta joilla truu-fanit voivat päteä ja julistaa erilaisuuttaan. Mangasta on tullut arkipäivää. Se on edelleen suosittua, mutta se ei enää ole muoti-ilmiö.
Minua ärsyttää kun jotkut ovat olevinaan parempia mangafaneja sen perusteella montako vuotta sitä on harrastanut ja montako sarjaa on katsonut/lukenut joita ei saa marketin hyllyltä.
Minulla on montakin kaveria jotka lukevat muutamia sarjoja eikä niitä kiinnosta mangan harrastaminen sen enempää. En ole ikinä törmännyt ihmiseen joka hamstraa kaikkea mangaa vain koska se on mangaa. Joku voi nyt tulla sanomaan että 'mä olen nähnyt monta sellasta kawaii-tyyppiä' mutta oletteko todella? Minun yhtä parhaista kavereistani voisi ulospäin luulla juuri sellaiseksi, hän kerää japanikamaa ja katsoo montaa eri sarjaa ostaa mangaa säkkikaupalla. Onko hän wannabe? Ennen kuin tutustuin häneen luulin että on. Nyttemmin tiedän että hän on vain innostunut, pitää japanista koska se on eksoottinen, katsoo animea ja lukee mangaa koska pitää niin monesta sarjasta. Ei hän kuitenkaan ihan mitä tahansa sontaa kelpuuta vain koska se on japanista, vaikka ulkopuoliselle ylimielisen asenteen omistavalle truu-fanille se epäilemättä siltä näyttääkin.

Mangat on kotiutuneet suomeen. Ne ovat jo ihan tavallinen juttu, jos joku odottaa sitä hetkeä jolloin innostus laantuu ja wannabet katoavat jonnekin ja vain pieni truu-fani ryhmä jää jäljelle... sitä saa odottaa, koska ihmiset ihan aikuisten oikeasti lukevat mangaa koska pitävät siitä oikeasti. Miellytti siinä sitten piirrostyyli, ilmaisutapa, juoni, hahmot tai mikä tahansa, niin tuskin kukaan viitsii esittää pitävänsä jostain josta ei oikeasti pidä. Jos joku ostaa paljon mangaa, niin oletteko ikinä miettineet sitä mahdollisuutta että hän pitää monesta eri genrestä, monesta eri sarjasta tai sitten vielä etsii sitä omaa suosikkisarjaansa? Nämä wannabe kawaii-tyypit ovat vain teidän päässänne ja niille antaa ruumiin ihminen josta näkyy ulospäin että on mangan suurkuluttaja ja innostunut aiheesta. Ja näille ihmisille manga, anime ja japani ovat mielestäni harrastuksia. Ei se tarkoita että he dissaisivat kaikkea muualta maailmaa peräisin olevaa viihdettä. 

Ja sitten vielä se että joillain vähän vanhemmilla manga/animeharrastajilla olen huomannut sellaisen ärsyttävän taipumuksen, että ihminen luokitellaan wannabeksi paitsi tämän ulospäin näkymisen, myöskin iän ja suosikkisarjan mukaan. Mangan yksi parhaista puolista on se että sitä on todellakin tarjolla kaikille ikäryhmästä tai mieltymyksistä riippumatta. Silti jos näkee ala-astelaisen tytön lukevan Tokyo Mew Mewiä huokaistaan raskaasti että siinä on nyt kakara joka ei oikeasti tiedä mangasta yhtään mitään ja on wannabe fani ja lukee huonoa sarjaa ja vhine vhine vhine. Mikseivät lapset saisi lukea mangaa? Miksi ihminen joka lukee mangaa nimenomaan suomeksi koska ei osaa tarpeeksi englantia/kokee englanniksi lukemisen hankalana/ei ole varaa ostaa huomattavasti kalliimpia englanninkielisiä mangoja on jotenkin huonompi kuin tosifani? Menee hermot tällaisen omimisen kanssa. Jos ihminen haluaa omistautua jollekin, haluaa antaa fanituksensa näkyä ja kuulua, fanittaa jotain sarjaa joka luokitellaan "huonoksi pikkulasten pilipalisarjaksi", niin antakaa fanittaa rauhassa. Ei tarvitse nyrpistellä nenää ja olla niin truu-fania ettei ole tosikaan.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 28, 2007, 16:02:21 kirjoittanut Kuumato »

Fraisez

  • Ankeuttaja
Vs: Manga
« Vastaus #153 : Maaliskuu 31, 2007, 19:25:26 »
W.I.T.C.H on italialaisen tekijää eli vain "mangavaikutteista"

Olen lukenut yli vuoden mangaa, eli vain hetken. Silti se on koukuttanut minut mukaan^^

Miksi pidän mangoista? Samasta syystä kuin kirjoista tai manhwoista (korealaista sarjakuvaa) niiden ihanan juonen ja henkilöhahmojen takia. Plussaa tulee vain monissa sarjakuvissa olevasta kauniista piirrostyylistä, joka kiehtoo myös omalla tavallaan. Se miksi luen enemmän mangaa kuin länsimaista johtuu monesti siitä että monissa mangoissa on syvemmät ja moniuloitteisemmat henkilöhahmot kuin länsimaisissa, jota kehittyvät ja kasvavat. Se on kai syy siihen että rakastan mangaa, mutta myös kiinnostus japanin kulttuuria ja historiaa kohtaan.

Luen arviolta kahtakymmentä eri mangaa ja olen samaisen verran sarjoja myös lukenut. Animesta en pidä niin paljon joten vain hieman alle parikymmentä sarjaa siinä on katsottu tai seuraan. Rakastan itse BxB Brotherseja (BTW: sattuuko joku tietää mistä saa ladattua ch.26?), 20th century boysia, Fruits Baskettia, Inu-Yashaa, Death Notea, Akiraa, No Sideä Narutoa, Wishiä, Full Metal Alchemistia sekä Yami No Matsueta ja Zetsuaita, mutta myös monet muut ovat ihania. Nuo ovat vain niitä mitä rakastan eniten.

Manga ei ole enään muotivillitys se on totta. Itseäni enään ärsyttää "j-rockin rantautuminen suomeen" siis onhan se hyvä että muutkin saavat tietää miten ihanaa musiikkia on esim. Ayabie, Malice mizer, dir en grey, MUCC, Miyavi, D'espairs rey... Mutta silti pelkään kai jollain tavalla sitä Anttituiskumassahysteriää. Siis jos suosikissakin on ehditty ihkuttaa... (antakaa anteeksi offtopiccisuus)

Sitten on juuri näitä, jotka lukevat kaiken eteensä tulevan jos sanoo sen olevan mangaa. Koska manga on niin ihanaa ja tydellistä... Ihan sama kuin sanoisi kirjastoon mennessä kaikkien kirjojen olevan ihania ja täydellisiä.

Minä kyllä alan lukemaa monia mangasarjoja jos ne tulevat vastaan, mutta teen samanlailla kyllä kirjastossakin. Kaappaan vain joitakin kirjoja ja lainaan^^ BxB brothersit löysin sillä että löysin IHANAN sivuston josta lataan manga chaptereita ja halusin jotain uutta ja aloin lukemaan. Kaikki ei kyllä mene samoin kun kirjoissakin. Yritin Love Hinaa ja Oh My Goddessia, mutta kumpikaan ei innostanut, joten ne jäivät siihen. Kyllä minä huomaan että voin valvoa kahteenkin yöllä, vaikka aamulla olisi herätys kouluun seiskalta jos joku uusi osa sattuu  ilmestymään joka on pakko lukea tai katsoa. Saman tein kyllä pottereissakin...^^

Myös mangan ja animen fanfictioni ja fanart on yksi asia johon kulutan paljon aikaa (sama ongelma myös pottereissa). Varsinkin shonen-aihin (shonen=poika ja ai=rakkaus... jokainen päätelkööt siitä;))

Kirjoitan ja piirrän itsekin "manga vaikutteisia kuvia tai sarjakuvia" (niin originalia kuin fanart/fictioniakin). Se vain tuntui luonnolliselta kun rakastan muutenkin piirtämistä ja kirjoittamista^^

Miss Strigidae

  • Ankeuttaja
Vs: Manga
« Vastaus #154 : Huhtikuu 30, 2007, 23:08:24 »
Kyllähän luen kohtalaisesti, en ole mikään supper ihkutus fani, mutta luen ja piirrän, ja koska pidän piirtämisestä ylipäätänsä, pidän myös mangan piirtämisestä.
Olen piirtänyt mangaa ehkä vuoden tai alle, ja kavereiden kanssa on mangakerho..
Siellä me piirretää joskus, mutta yleensä se unohtuu, ja jäädään vaan juttelee ja riehuu..
Mut mangan piirtäminen on hauskaa, ja nyt kun sitä on hieman piirtänyt, ja oppinut kavereilta ja netistä ja kirjoista kaikenlaista, niin osaaki vähän.

Piirrän nyt tällä hetkellä vain kuvia, mutta hiukan tekisi mieli aloittaa se sarjakuvakin, jota olen hieman jo miettinyt... Mutta jotenkin se tuntuu liiiiaan vaikealta ja haastavalta nyt tähän hätään, niin yritän vain harjoitella lisää, ja lisää..

Luen enimmäkseen Rumiko Takahashin mangoja kuten Ranma 1/2:ta ja Inuyashaa, niissä juoni on minun aivoilleni tarpeeksi yksinkertaista ymmärtää, mutta silti hauska lukea ja etenkin Inuyashan juoni on mahtava.
Animea en juurikaan katso, paitsi Henkien kätkemä (<3), Totoro ja Kissojen valtakunta on tultu nähtyä.
Tyylini on vielä hieman yksinkertainen ja toivon, että siitä tulisi hieman pikutarkempi, mutta onneksi sitä voi vielä parantaa..
En ole mikään erikoinen fanittaja, mutta Japani kyllä kiinnostaa minua.
Mutta siihen mangaan, eli en ole mikään sellainen massaihkuttaja, vaan manga alkoi kiinnostaa minua, kun eräs kaverini harrasti sitä, ja en edes silloin tajunnut, että se olisi jotenkinin...

Mutta elämässäni on paljon tärkeämpiä asioita, joita tunnen enemmän omaksi lajikseni,ja onhan manga hienonnäköistä, mutta ei mikään tärkein asia elämässäni.
Piirtämisestä kyllä pidän, ja haluan piirtää mahdollisimman monipuolisesti.


Katarr

  • Ankeuttaja
Vs: Manga
« Vastaus #155 : Heinäkuu 17, 2007, 17:04:01 »
Kyllähän sitä tuli pikkulapsena Muumeja, Pokemonia ja Digimonia seurattua, mutta tietoisesti tutustuin mangaan ja animeen joskus vuosi sitten. Ensimmäinen sarja oli Dragon Ball, tykkään siitä vieläkin. Sitten löysin Naruton, joka on vieläkin yksi suosikkisarjoistani. Ja Naruton kautta tutustuin sitten muihinkin sarjoijin. Joistakin tykkäsin, joistakin taas en. Lempisarjoja tällä hetkellä Naruton lisäksi ovat Bleach, FMA, Ouran High School Host Club ja Death Note.

@ Kuumato; Olen kanssasi samaa mieltä. Minua ärsyttää suunnattomasti, kuinka joku fani on muka "huonompi" kuin toinen ns. tosifani vain sen takia, että hän löysi mangan ja animen myöhemmin kuin tämä tosifani. Olenko minä muka huonompi fani sen takia kun en lukenut mangaa vielä silloin, kun se ei ollut niin tunnettua? Omasta mielestäni en. Minä en lue niitä sarjoja joita luen vain sen takia, että ne ovat mangaa. Minä en ihkuta kaikkea japanilaista ja sano "kawaii" joka lauseessa. En edes alkanut lukemaan mangaa sen takia että se oli suosittua (minä en edes tiennyt, että manga ja anime olivat in silloin), satuin sattumalta löytämään pikkuveljeni Dragon Ball -kirjan, jonka hän oli saanut joltain sukulaiselta lahjaksi kauan sitten ja päätin lukea sen koska ei ollut muuta tekemistä. Tykkäsin siitä, ja Googletin sarjan nimen ja etsin siitä tietoa. Ja sitä kautta kiinnostus lähti.

En voi ymmärtää sitäkään, miten jotkut ihmiset mussuttavat että "ei sitä ja sitä sarjaa Suomeen kun sitten kaikki pikkukakarat alkaa seuraamaan sitä ja sitten ne puhuu siitä kokoajan." Mitä väliä sillä on? Ei se tee teidän faniuttanne huonommaksi, vaikka joku "pikkukakara" tykkäisikin samasta sarjasta kuin te. Tuollainen elitismi on typerää. En tajua, miten joku asia voi muuttua huonommaksi vain sen takia, että moni ihminen tykkää siitä. Luulisi, että on mukavaa kun Suomeen tulee kokoajan lisää mangaa, se tekee erilaisten ja erityyppisten sarjojen saatavuuden helpommaksi.

Poissa Audra Dancer

  • Sir Emilia Sarkington
  • Vuotislainen
  • Gaze the Haze
    • Livejournal
    • Vainajala.org
  • Pottermore: HazelNight52
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Manga
« Vastaus #156 : Heinäkuu 31, 2007, 10:12:52 »
Minä ja manga.

Oli vuosi kaksituhattaviis, siitä kauaa ei ole aikaa siis.
Lähdimme rakasta serkkuani morjenstamaan,
sieltä minulle Ranma½ käpäliini annetaan.
Koukuti-koukun kuului taas kun Moondancer koukuttui Ranmaan,
lainas serkulta muutaman, rakastui, oli koukussa aivan.

Näin se kävi. Pari vuotta sitten lähdettiin serkun luo ja sieltä tunkivat Ranman käpäliini. Tämä susi tarttui mangaan innolla, sillä serkku manipuloi että se on hyvä. Mutta sepä ei ollutkaan manipulointia, minä ihastuin tuohon mangaan ihan oikeasti. Nam. Koukutuin ja olenkin lukenut koko sarjan, vaikkei omasta hyllystä löydykään läheskään kaikkia. Antikvariaateista niitä sitten on metsästetty...

Ranman jälkeen löytyi mikäpäs muukaan kuin Inuyasha. Ostin ensimmäisen osan ja olin aivan myyty. Taas. Sitten niitä on tullut kerättyä ja kerään varmasti koko sarjan loppuun asti. x) The Dreaming vaikuttaa myös mielenkiintoiselta, miten maltan odottaa lokakuuhun asti... Tokyo MewMewiäkin löytyy hyllystä pari kipaletta, lisää olen hankkimassa. ^^

Animea en ole pahemmin katsonut, mitä nyt Muumeja aina kun voin. (arvatkaa kuka on muumifani)

~Moondancer (mahdoton mielipuoli)

Poissa Damatris

  • seonnut
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Vain nerot hallitsevat kaaoksen!
Vs: Manga
« Vastaus #157 : Heinäkuu 31, 2007, 14:12:30 »
Katarr: Olen aivan samaa mieltä, että saisivat vain alkaa suomentamaan yhä enemmän ja erilaisia mangoja, jotta niiden saatavuus helpoittuisi. Rahaa kun kuluu hirveästi enemmän, kun pitää mennä metsästämään niitä fantasiapeleihin tai akateemiseen. Varsinkin kun lähimmät juuri tuollaiset paikat joista saa englanniksi mangoja ovat Turku tai Helsinki ja molempiin menisi noin. 1,5 tuntia ajaa ja 15- vuotiaana ei itsekseen niihin oikein pääse lähtemään täältä tuppukylästä... Paitsi bussilla, mutta edes-takaiseen reissuun menisikin sitten jo melkein 30 euroa...

Se on todella typerää miten jotkut tosiaankin valittavat suomentamisesta ja siitä miten juuri kaikki "pikkukakarat" alkaisivat ihquttaa sitä. Mutta ihan oikeasti ei KUKAAN ala ostaa mangaa vain sen taki, että se on mangaa! Sitä ostetaan sen takia, että juonesta pidetään tai jokin muu iskee. itse en ainakaan osta mangaa koska se on mangaa ja sitten sitä voi ihkuttaa ja hehkuttaa miten kawaiiiii<3<3<3 se on kun lukee sarjakuvaa nurinpäin...  Itse ostan sitä koska tarinankerronta on paljon parempaa ja monisävyisempää, kuin useissa länsimaisissa sarjiksissa. Ei kaunis piirtotyylikään mitään haittaa (Tanemura), mutta silti se ei ole ollenkaan niin tärkeä kuin juoni ja sen kerronta. CLAMP on onnistunut mielestäni uskomattoman hyvin luomaan ennalta-arvaamattomia sarjoja (TRC,xxxHOLiC), joista ei todellakaan voi olla varma mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta se onkin yksi vahva syy miksi ne kuuluvat suosikkeihini. Gohou Drug/ legal drug vaikuttaa myös todella lupaavalta (Höm,höm, kukas kuolaa jo jatkoa), mutta se on edennyt vasta 3 pokkariin asti, joten ihan varmasti en uskalla sanoa pitääkö se yllä CLAMPin yllätyksellistä linjaa. Harmi vain, että siitä ei välttämättä tule jatkoa sillä Japanissa sitä julkaissut lehti lopetti ja nyt heidän täytyisi etsiä uusi lehti joka julkaisisi sitä... ;( Se ei saa jäädä kesken kuten X/1999, joka jäi kesken pahimmasta mahdollisesta kohdasta!
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 13, 2007, 15:55:27 kirjoittanut Damatris »
Sing me a song of seas and sun, chant me a spell of ice and fire

Kukkelikuu

  • Ankeuttaja
Vs: Manga
« Vastaus #158 : Tammikuu 09, 2008, 13:55:17 »
Animevillitykseni aloitti kökkö suomennettu ja leikattu piirretty Hopeanuolesta, mutta mangaahan se silti on, vaikka siltä sielu onkin riistetty ;)

Sama täällä :) Minun fanitukseni tarina lyhyesti:
Hullu Hopeanuoli ja Weed (Hopeanuolen poika)-friikki kyllästyi siihen, kun kukaan ei ymmärtänyt häntä, ja aivopesi sitten parhaan kaverinsa kutsumalla tämän yökylään ja pakottamalla sitten katsomaan kaikki Gingat putkeen. Kuinka ollakkaan, viikon kuluttua molemmat olivat näitä Ginga-faneja. (Minä olin sitten tässä tarinassa se pahaa-aavistamaton bestis) Eipä tuo paljon ole minua haitannut, päin vastoin olen löytänyt Hopeanuolista sun muista sisältöä elämääni. Ja se paransi erään fobianikin ;)

Huom! Tuo kökkö suomennettu ja silvottu Hopeanuoli on oikeastaan animea, mutta löytyyhän sitä manganakin. Muuten sitä ei virallisesti ole suomennettu, mutta tuolta ---> www.nefti.suntuubi.com sitä löytyy suomennettuna. Kijoitusvirheitä ja näin, mutta hyvä että joku keksi suomentaa sen meille laiskoille :)

Jotekin tuntuu että kaikki tykkäävät Inuyashasta ja Ranmasta... Minusta parhaita ovat Kamikaze Kaitou Jeanne, Emma ja Fushigi Yuugi, näitä kaikkia löytyy kirjahyllystäni. Myös Fullmetal Alchemist on hyvä. Myös Dragonball menee, jos on huono päivä. Minun makuuni vain liikaa räiskintää ja ihmisten tappamista, mutta tykätköön kuka tykkää.

En ole hei-vähänx-ihQ-mangaa-siis-tosi-kawaii-tyyppinen, vaan pidän mangasta/animesta ihan tosissani. Itse asiassa Japani kiinnostaa minua muutenkin ihan vain kulttuuriltaan, ja sen ihanan kielen takia (jos veljeni lukisi, se vissiin sanoisi minua "ihan sekoks japsi-hulluks". Mutta niinhän mä olenkin :D) Opiskelen japania itsekseni, aika köyhää, siis ette ole nähneet minun opiskeluani. Avaan Wordin, jossa minulla on tallennettuna lähemmäs kymmenen sivua japaninkielisiä sanoja. Opettelen niistä 5-10. Seuraavalla kerralla opettelen taas muutaman. Käännän japaninkielisiä lauseita ym. suomeksi, erottelen sanojen merkityksen ja saan näin opeteltua hieman lauserakenteita. Ja sitten tietysti, teen siskoni hulluksi laskemalla japaniksi kymmeneen. Haaveilen Tokion-matkoista ja suunnittelen muuttavani isona Japaniin ja ryhtyväni mangakoksi.

On minulla eräs sarjakuvakin kesken, nimeltään Tsuki omaesan. Se on fantasia painoitteinen shôjo-tyyppinen "manga", Joka kertoo kahdesta tytöstä, Jessicasta ja Amberista. Tytöt ovat aivan tavallisia, kunnes eräällä metsäretkellä löytävät maahan piirretyn syntegrammin (kyllä kyllä, tiedän...) ja koskettuaan siihen päätyvät unimaailmaan, jossa he saavat ihmeellisen Sagishin. Tarina sisältää myös koiria (tietysti) ja bändin nimeltä Osaka Motel. Sarjasta on valmistunut jo kaksi lukua :D Sekä tietysti Furi-nimisestä, koe-eläinlaitokselta paenneesta koirasta kertova sarja. Sarja kertoo, kuinka Shuuki-niminen, lämminsydäminen koira löytää vertavuotavan ja tajuttoman Furin metsästä ja ottaa sen laumaansa.

Ja saattoi mennä offiksi, anteeksi ^^'

Poissa Tyyppi

  • Kyseenalaistaja
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pohjanlahden merenneito <3
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Manga
« Vastaus #159 : Maaliskuu 22, 2008, 17:17:59 »
Olen alkanut kiinnostua mangasta. Kysymys oli näet siitä että olen jo jonkin aikaa ollut mangan jäljillä. Aluksi kaappasin maakunnan nimikkolehden kulttuurisivut ja kiinnitin ne seinälle. Lisäksi aloin "piirtämään" mangaa, tai ainakin yritin.

Haluaisin lukea shoujomangaa, mistä kanttis aloittaa?  En varmaan voi lukea horoskooppimysteerejäkään kun pitäisi aloittaa ensimmäisestä osasta. 

Meidän kirjasto on ihan nuiva. Ainoa mangavaihtoehto on Maameren tarinat ja nekin on jo "tuhottu" jos tiedätte mitä mä tarkoitan. Sitten on englanninkielinen piirrä manga chibejä, piirrä mangaa (aina se on jolla kulla törpöllä lainassa),manga 60 vuotta ja sitten vielä joku epämääräinen. Ja ainoat animet on Pokemonia, Hopeanuolta ja Weediä, kahta viimeistä en aio lainata koska meidän luokan ärsyttävin poika kerää/fanittaa niitä. Ei että mulla olis ennakkoluuloja,mut jos sille myöntää tekevänsä jotain samaa kun se niin se alkaa udella ja tulla niin "parhaaksi".  Pokemoneista olen pitänyt pienestä lähtien ja jonkin verran edelleen. 

Omistan siskoni ja bestikseni kanssa seuraavat mangat:Cherry Juice, Vartijat 1, Inuyasha 30, Grimms manga ja Yotsuba&! 1.Haluaisin jatkaa Cherry juicen, vartijoiden ja Yotsuban keräilyä,ne olivat hyviä mutta Inuyasha on liian pitkällä ja luultavasti toistoa. Grimms manga on kai yksittäinen julkaisu eli ei ole enempää kerättävää siinä.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 26, 2008, 00:18:38 kirjoittanut Tyyppi »
Olenko minä olemassa? Oletko sinä olemassa? Onko mikään olemassa?
Pitchy pitchy Live start! Love shower pitch!
Blogini simpukan.kuoressa.blogspot.com

Poissa Raitasukka

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Objection!
    • flavors.me
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Manga
« Vastaus #160 : Huhtikuu 27, 2008, 16:05:21 »
Minäkin!

Eka kosketus maGnaan tapahtui Ranma½:n kautta, kyseessä oli osa 4. Siitä se sitten lähti (ja siinä samassa tartutin mangan myös kaveriini). Kaikenlaista onkin sitten saatu suomeksi ja hyvä niin.

En ymmärrä sitä "truu-fanien" vinkumista siitä, ettei mitään mangaa saa julkaista suomeksi. Mitä vikaa tässä markettimangassa on, vai pitääkö kaiken olla niin vaikeasti saatavilla ja englanninkielisenä, että se kelpaa? Ainakin suomenkielinen manga on (toistaiseksi) melko halpaakin. Eikä käännöksissä nyt niin paljon vikaa ole.

Tuo Ranma on nyt jo jäänyt kauas taakse, (viime vuonna pyysin kaveriani vielä kerran lainaamaan koko sarjan minulle. Ei enää kolahtanut.) ja muut sarjat ovat innostaneet enemmän. Ykkösuosikkini on One Piece, joka on niin pöhköä, junttimaista, hauskaa ja jopa koskettavaakin luettavaa. Höystetään vielä uniikilla piirrosjäljellä ja taatusti joukosta erottuvilla merirosvomeinigillä (vrt. joku PotC), niin johan on kumma, jos tämä tyttö ei ole kuolana OoPeehen. Suomikäännös by Antti Valkama on jotain nannaa. Anime ei sitten kolahtanutkaan niin hyvin, hyvä kun jaksoon 100 asti sinnittelin.

Azumanga Daioh ja Yotsuba&! ovat kolahtaneet mainosti, kiitos hersyvän hauskojen juttujen. Azumanga on myös animena katsastettu, suosittelen!

Fullmetal Alchemist uhkaa OP:n asemaa parhaana mangana. Kaikki täsmää: hahmot, piirrosjälki, tarina... Tyksin, enkä niin vähääkään. Hauskuuttaa ja koskettaa. Animekin toimii mainosti.

Naruto ei sitten nappaa ollenkaan eikä shonen-ai. Eivät vaan istu omaan makuun. Ei lähde ja sillä selvä.

//muoks.

Niin, olihan niitä muitakin ^^

Bleachia olen lukenut 14 kirjaa, ja hyvin on tippunut. Jos juoni tökkii niin ainahan jää Tite Kubon taide, joka onkin todella hyvää. Eli ainakin silmäkarkkia on luvassa :)

Suomeksi on tänä vuonna tulossa pari kiintoisaa tuttavuutta: Death Note ja Nana, molemmat Egmontilta. Sattuisko kenelläkään vuotislaisella olemaan mitään mielipidettä/ kokemusta noista?
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 28, 2008, 18:36:29 kirjoittanut Kahvis »

Poissa Damatris

  • seonnut
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Vain nerot hallitsevat kaaoksen!
Vs: Manga
« Vastaus #161 : Toukokuu 02, 2008, 16:41:22 »
Death notesta minulla on jo pientä tuttavuutta. Ja se on jotain todella mahtavaa! Olen lukenut 6 ensimmäistä pokkaria englanniksi ja omistan niistä 3-6. Enempää en viitsi ostaa ennen kuin rupeaa suomeksi saamaan. Vaikka minulla onkin hyvä englannin kielen taito niin noissa joutuu välillä vähän junnaamaan jonkin kuplan kohdalla. =D Ei voi oikein jättää "melkein ymmärretyksikään" kun repliikit ovat tässä sarjassa todella tärkeitä. Ja se taide... <3 Niin upeat, gootistahtavat (ihan uusi sana xDD) ja paljon realistisemmat kuvat kuin suuressa osassa mangoja. Hahmot jopa näyttävät japanilaisilta, eivätkä näiltä universaaleilta ei minkään maan kansalaisilta. Muutenkin sarjan synkkyys, sanoma ja taustalla heiluva "hulluus" (Minulle on turha tulla väittämään ettei Kira ole hullu. Ihmisen on pakko olla, jotta pystyy sellaiseen) iskevät minuun. Lisäksi sarja on minulla oikeasti laittanut ajatuksia liikkeelle. Jollain tavalla tämä sarja kuvaa nykymaailmaa... jos sitä katsoo hieman kuvainnollisesti.  Ja hahmot ovat mahtavia, monisyisiä ja kerroksellisia, vähän kuin sipulit! (Ok... tuota ei tainnut monikaan tajuta...) Mutta todella hyvä sarja ja odotan kuolaten sen ilmestymistä kauppoihin. Ainoastaan siinä tapauksessa tulen pettymään jos tähän on kehdattu käyttää puhekieltä suomentamiseen...

Nanasta sen sijaan minulla ei ole pienintäkään hajua... =)
Sing me a song of seas and sun, chant me a spell of ice and fire

Poissa Nathaniel

  • melkoinen kelmi
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • neitihaamu
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Manga
« Vastaus #162 : Kesäkuu 11, 2008, 14:46:48 »
Minäkin olen päässyt mangan pariin, mutta oikeastaan vaan sitä varten, että en jaksanut odottaa Narutosta seuraavaa anime-jaksoa. Mutta oikeastaan magna on lopulta lähes parempaa kuin anime. Ne piirrokset on loistavia.

Mutta oletteko kiinnittäneet huomiota tähän japanilaiseen tyyliin tehdä näitä sarjoja/elokuvia jne.? Niissä keskitytään hirveästi myös ei niin tärkeiden sivuhahmojen elämään. Jokaisella on jokin traaginen menneisyys ja näin. Itse juonea ei ole lähes ollenkaan vaan keskitytään pelkästään luomaan pieniä lisäosia palapeliin. Toisaalta sivuhahmojen elämän seuranta on aivan parasta viihdettä (kuten Kakashi gaiden), mutta yleensä se menee liikaa ohi. Olen tässä ehtinyt kunnolla seuraamaan oikeastaan vasta Bleachia ja Narutoa, mutta jo niissä näkyy samantappaisuuksia. Rohkeita hienoja sanoja ja taustalla mitä ihanin musiikki. Tämä on aivan mahtavaa tunnelman luontia, mutta enää ei uutuus oikein viehätä. Samoin olen kiinnittänyt huomiota tiettyyn rivouteen. Nämä sarjat on kuitenkin suunnattu myös lapsille. Jotenkin, ääh, pitääkö sitäkin kuvata kun hahmo on asioillaan? :D Sitten, kun haluaisi hirveästi, että halakkaa ny jo hei, niin mitään sellaista ei tapahdu. Toistellaan vaan toisen nimeä. Tämä ei ole mitään disneytä, mutta silti!

Jotenkin tästä mangan ja animen katselusta on vedetty joku teinihitti, mutta minä ainakin aloin katsomaa, koska näitä sarjoja on kehuttu minulle maasta taivaaseen. Joku henkien kätkemäkin on aivan älytön. Mangan piirtäminenkin vaatii taitoa ja ties mitä. Tuskin tämä ihan mikään "käytetään legginsejä" -ilmiö on. Mangan ja animen kautta olen rakastunut Japaniin ja sen kieleen sekä musiikkiin vielä enemmän kuin ennen ja haluaisin joskus käydä siellä.

Täytyy vielä tään loppuun todeta, että vierastan suomenkielistä mangaa, vaikka en luekkaan itseäni mihinkään "true fani" -ryhmään. Haluaisin lukea sitä suoraan japaniksi, mutta kun en osaa sitä muutamaa sanaa enempää niin hyväksyn tämän englannin sitten. Henkien kätkemäkin piti katsoa japanin kielellä ja enkun teksteillä, vaikka suomenkielinen versio oli saatavilla. Taas näitä ihme pinttymiä, mutta näin vaan asiat ovat minun kohdallani.
If I'cant hear your heart beat, you are too far away

Poissa Rainmaker

  • Rukka-Peikko Takkutukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Manga
« Vastaus #163 : Kesäkuu 22, 2008, 22:11:51 »
Itse luen vain InuYasha-mangaa, vaikka jo pitkällinen harrastukseni on ollut kulkea paikallisessa alan liikkeessä kuolaamassa esim. Death Note -mangapokkareita sekä monia muita. Siellä jokainen mangapokkari maksaa kuitenkin sen kymmenisen euroa, vähän alle tai pikkuisen päälle, joten kynnys ostaa mangaa on melko korkea, kun olen muutenkin vähän pihi rahoistani. Nythän moniakin manga-sarjoja ilmestyy ihan tavarataloissa ja sieltä sitä saisi hieman halvemmalla (InuYashaakin luen suomeksi, koska - ylläri! - sitä saa noin viidellä eurolla ihan Citymarketeista ja muista), mutta toistaiseksi en ole nähnyt kaupoissa muita kiinnostavia manga-pokkareita kuin InuYasha.

Animea tosin katselen enemmän tai vähemmän aktiivisesti ja useampaakin sarjaa, mutta se ei kuulune tähän topsuun.

Pidän InuYashasta melko paljon. Sarjassa on monia erittäin kiehtovia hahmoja (Sesshoumaru, InuYasha [ja Inu no Taishou, vaikka kuollut onkin, eikä usein esiinny mangassa]) ja juonikin on ihan kohtuu hyvä. Pidän piirtotyylistä, ja se onkin minulla suurehko edellytys - en voi sietää mangaa, joka näyttää silmissäni rumalta. Erityisesti Sesshoumaru on aivan mielettömän upeasti piirretty hahmo! Välillä minä toki mietin, että alanko olla liian vanha sarjakuvia lukemaan, mutta ainakaan toistaiseksi en ole antanut sen itseäni estää InuYashaa lukemasta. Miksei sitä saisi olla lapsenmielinen edes jossain asiassa. :P
Yhä, marras-iltana, kuljemme kahden. | "I AM VAMPIRE. HEAR ME TWINKLE." | Destination anywhere | There's a meaning to all that fades.

Poissa Yöfani

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Manga
« Vastaus #164 : Kesäkuu 25, 2008, 12:51:01 »
Oih, minä rakastan mangaa. Piirrän mangaa, luen mangaa ja katselen animeja. Manga vain on niin kivaa. Kaikki taisi alkaa siitä, että aloin tilaamaan W.I.T.C.H:iä ja manhaekstran ostettuani innostuin. Hankin viimeisen osan jotain mangaa, enkä tietenkään saanut juonesta kiinni, olihan kyseessä sentään viimeinen osa. Hei, nyt muistan. Sarja oli Tokyo Mew Me.

Myöhemmin innostuin piirtämään mangaa. Ensin piirtelin samanlaisella tyylillä kuin Tokyo Mew Mewissä ja voin sanoa, että piirustukset ovat aivan kamalia. Nykyään olen lainaillut ja omistankin yhden mangan piirustusoppaan, joiden pohjalta olen luonut oman tyylini, jossa on vaikutteita W.I.T.C.H:sta, esim.silmissä. Nyttemmin olen sitten innostunut piirtämään eri tyylejä oppaiden avulla. Ensin lainasin kirjastosta Katy Coopea, mutta voin sanoa, etten suosittele kyseisten kirjojen ostamista/lainaamista. Mielestäni pitää noudattaa ohjeita liian tarkkaan, eikä saa piirtäessään tarpeeksi vapautta. Pikkuveljeni pitää kyllä Katy Coopesta kovasti, mutta minä en. Tosin hän pitää myös mangamaisista sarjakuvaeläimistä. Niihin pohjautuvan oppaan, kahden muun oppaan lisäksi, olen lainannut kirjastosta. Oma oppaani on kauhu/goottimangasta. Kaikkien tekijänä Christopher Hart. Oppaita on paljon ja ne ovat mielestäni todella hyviä.

Sitten anime. Olen katsellut pienenä suurella innolla Pokemonia, tosin en silloin tiennyt sen olevan animea. Nykyään katselen enimmäkseen mainioita Hayao Miyazakin ohjaamia animeita. Suosikkinianimeni ei kuitenkaan ole Hayaon ohjaama vaan kyseessä on Kissojen valtakunta, joka on Hiroyuki Moritan ohjaama ja perustuu Neko no danshaku, Baron-mangaan. Anime on kuitenkin minun vähiten suosima mangasta, mangan piirtämisestä ja animesta. Lukion toiselle luokalle menevä ystäväni pitää kovasti animeista, muttei niinkään mangasta ja hänen kauttaan tykästyin animeihin jo kauan ennen kuin minusta tuli mangafani.

Poissa Severina

  • Pirunmarja
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Manga
« Vastaus #165 : Lokakuu 30, 2008, 22:06:09 »
Jesh, tunnustan.
Olen jokusen vuoden ajan ollut armoton manga ja anime fanittaja, etenkin manga fani. Minulla on tällä hetkellä hyllyssäni Dragonballia, josta se innostus taisi alunperin alkaa, Ranma½, pari numeroa Fushi Yuugia, Lähes kaikki tähän mennessä ilmestyneet Salapoliisi Conan pokkarit, Hokutomangan vol 1 ja 2 sekä Kamikaza kaitou  Jeannea.
Näiden lisäksi luen tietenkin monia muitakin mangasarjoja, joiden osia sitten lainailen kirjastosta sitä mukaa kun pystyn; One Piece, Astro boy, Inyasha, The Dreaming, Gunnm (Batel angel aelita), Neon Genesis Evangelion, Time strange kyokoa, Kill me kiss me, sekä uusin sarja johon olen koukkuuntunut: Confidental confessions.
En ole mangauurastus ajallani moneenkaan huonoon sarjaan törmännyt, mutta todellinen hirvitys oli Tokyo Mew Mew. Luin yhden osan enkä ole sen jälkeen koskenutkaan kyseisiin pokkareihin.

Etenkin ala-asteella oli tietenkin pokemon, sehän on jossain määrissä legenda. Nämä ylettömät uudet pokemonie, eikös niitä ole nykyään jotain 400? ekat 151 pokemonia olivat helmiä, uusien oudompien pokemonien tullessa kiinnostukseni lopahti, sarjan alkuperäinen idea on mennyt pilalle. Sen lisäksi monet hahmot ovat vaihtuneet (esim. Misty) ja tilalle on ängetty jotain uusia säälittäviä tyyppejä. Monet ääninäyttelijätkin ovat vaihtuneet, eikä sarja ole enää yhtä hyvä ja katsomisen arvoinen kuin vielä joitain vuosia sitten.

Itseasiassa, kaveripiiriini ei kuulu kovinkaan montaa manga fanittajaa. Minulla on usein semmoinen tunne että kun puhun animesta taikka mangasta niin kukaan ei tajua mitään. Mutta yritän kyllä perehdyttää niitä mangaan ja animeen omien tekeleideni kautta. Teen paljon doujinsheja ja kirjoittelen paljon ficcejä. Mä oon kuunnellut monta vuotta kavereiden pasaamista ratsastuksesta, klassisesta musiikista ja baletista - nyt on minun vuoroni opettaa muita :)

Poissa fairytale

  • Karkkikonsultti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: CauldronWitch29345
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Manga
« Vastaus #166 : Marraskuu 14, 2008, 14:07:13 »
Voin taas tunnustaa lukevani mangaa :)

Ensimmäinen innostus lähti jo monestikin mainitusta sarjasta Ranma½ joka oli pitkään ainoa mangasarja jota luin, koska kivekovaan väitin etten ikinä oppisi lukemaan "väärin päin". Siskon painostuksesta sitten kuitenkin tartuin Inuyashaan, eikä mennyt aikaakaan että lukea porskutin jo kaikenmaailman pokkareita kuin vanha tekijä.

Tällä hetkellä en oikeastaan lue mitään sarjaa säännöllisesti. Fushigi Yuugin viimeinen osa on edelleenkin hakusessa ja Time Stanger Kyokoa aloin juuri lukemaan alusta, siitä kun on kauan kun olen sen lukenut. Mun kirjahyllystä ei montakaan omaa mangapokkaria löydy, siskon kaverilta kun niitä saa kätevästi lainattua ja kirjastosta myös. Pari Fushigi Yuugia (ehkä 5), pari OMG:tä, kolme Ranmaa, yksi Kamikaze Kaitou Jeanne ja pari Kill Me Kiss Me:tä.

Lempparia ei kyllä ole vielä löytynyt vaikka jo parisen vuotta on tullut mangaa luettua.
 
There's only one thing 2 do, three words 4 you

Poissa Sieppeli

  • Käppyrällä viihtyvä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tuhisija
  • Pottermore: ThornSky164
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Manga
« Vastaus #167 : Elokuu 31, 2009, 13:57:00 »
Ilmoittaudun mangan lukijaksi. Ennen vihasin sitä yli kaiken, koska käsitykseni oli suhteellisen suppea: Oletin, että kaikki hahmot olisivat isosilmäisiä kiljuvia idiootteja. Tai jotain sinneppäin ;D Kaverinipiirini taas oli täysin mangaporukkaa. Kun muut puhuivat mangasta, minä tuijotin seinään. Sitten, eräänä synkkänä päivänä kaverini tuli kylään ja puoli tuntia hän selitti hassunkurisesta mangasta nimeltä Neon Genesis Evangelion. Hiljalleen kiinnostus kasvoi ja kasvoi ja lopulta viikon kuluttua raahauduin kirjastoon ja lainasin sarjan ensimmäisen osan. Lukemistyyli minulle oli opetettu by joku kaveri, mutta se tuotti tietenkin aluksi hankaluuksia. Lopulta, sain luettua, ja totesin, että pitää lainata lisää. Ei ollut sarjassa isosilmäisiä kiljuvia idiootteja. Ja käsitykseni mangasta alkoi muuttua hiljalleen. Lopulta, ehkä kuukauden päästä, minua alkoi ärsyttää seuraava manga: Miksi ihmeessä kaikki puhuu jostain Fullmetal alchemististä!? Siinä vaiheessa vieläkin jos joku tuli kysymään, että luenko mangaa, kielsin sen oitis. Ihankuin se olisi ollut syntiä. No, taaspa menin kirjastoon ja lainasin Fullmetalia. Se oli se viimeinen kimmoke mikä työnsi minut mangamaailmaan lopullisesti. Jäin todellisesti tähän sarjaan koukkuun. Ja aloin taas tajuta ihmisten puheista jotain :D Vielä vähän arastelin mangaa ja varsinkin yhtä sarjaa: Narutoa. Jotenkin vihaan sarjoja, joita kaikki rakastavat, paitsi Potteria. Mistähän se johtuu ô.o Yhtenä kauniina päivänä menimme kavereiden kanssa kaupungille kirjakauppaan ja uhrauduin ostamaan itselleni Naruton kaksi ensimmäistä osaa. Vain kiinnostuksesta. Ja jos FMA kolautti tajuntaani, niin taisin kuolla Narutoon tutustuttani. Sen jälkeen olen alkanut piirtää manga-hahmoja, tutustunut rohkeammin uusiin mangoihin ja ilmaissut rohkeasti, että kyllä, Minä luen mangaa!

Joitain sarjoja en kuitenkaan kestä. Valitsen joukosta vain tietyt, missä raapustustyyli miellyttää minua, kuten juuri Naruto ja FMA. Jos hahmoja ei tunnista toisistaan niin minä suutun enkä kestä koko sarjaa. Vampire Knightiin minun oli pakko tutustua, mutta en kestä sitä, koska en tunnista hahmoja toisistaan! Ja muutenkin piirrustustyyli on ärsyttävä. Tai, Elfen liedissä taas piirrustustyyli oli jotenkin tönkkö. En siitäkään pitänyt :D
Narutoon tutustuttuani alkoi elämässäni uusi kausi. Askel aikuisuuteen oikeastaan, koska sen jälkeen olen alkanut miettiä ja tajuamaan elämää enemmän. Aloin kirjoittamaan omaa, pitkää tarinaa, ja siitä tulikin 300 sivuinen. Siksipä voinkin sanoa, että Naruto on elämäni :D

Tällä hetkellä kerään FMA:ta, NGE:nia ja Narutoa ja luen Death notea kolmatta kertaa uudestaan. Ja muihin sarjoihin en puutu ^-^ Kauhean vaikeaa on olla tutustumatta uusiin sarjoihin, etten vahingossakaan rupea keräämään niitäkin ja menetä taaaas lisää rahaa.
Ja sitten piti vielä jotain sanoa. Mitähän se oli. Oho, tästähän tuli elämänkerta :O Hupsistaaa...
Even you can be happy once in a while. It won't kill you, but'yer face might crack if you smile, so be careful.

Poissa Kishika

  • Kävelevä kaiutin
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Manga
« Vastaus #168 : Tammikuu 11, 2010, 21:16:06 »
Mie tykkään mangasta. Olen vähän yli vuoden nyt lukenut. Ennen luulin, että se on sellaista "taikatytöt tuleeee!" meininkiä, mutta sitten kiinnostuin siitä. Ensimmäinen askel oli, kun olin mangahullujen kavereideni kanssa kirjastossa ja he suuntasivat suoraa päätä mangahyllylle. :D Luen enimmäkseen Inuyashaa. (joka kallistu vuoden alussa eurolla!!! mur!) Mulla on kaikki ne paitsi 24-30, jotka aion hankkia lähitulevaisuudessa. Piirrän myös paljon fanikuvia. (vaikka en ookkaan hyvä piirtämään) Sen lisäksi luen one pieceä ja poweria. Ja Emman olen lukenut.  

Mangassa tosin ärsyttää se, kun kaikilla on ihan täydellinen vartalo, ei mitään liikakiloja, vaan päinvastoin. Ja hiukset on joskus tosi omituisen näköisiä ja ennen kaikkea vaikeita piirtää. Ostimme kaverini kanssa yhteisen manganpiirto-opaskirjan suomalaisesta kirjakaupasta. (Christopher Hart - Chibit ja Furryt) Maksoimme sen puoliksi ja pidämme sitä vuorotellen. Siinä on tosi hyviä ohjeita. Christopher Hartin tekemät ovat ehdottomasti parhaita.

Suosittelen mangaa ehdottomasti kaikille! Niitä on niin monenlaisia, että kaikille löytyy varmasti oma suosikki! :)
I can see you

Poissa Aiëdaíl

  • Näätärikkaus
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Manga
« Vastaus #169 : Tammikuu 31, 2010, 14:59:52 »
Itse tutustuin mangaan juuri tämän "japani-innoituksen" aikoihin vuonna 2006. En ole koskaan ollut kovin ahkera harrastaja, mutta tuolloin tutustuin muutamaan ystävääni, jotka lukivat paljon japanilaista sarjakuvaa ja katsoivat animea. Pari heistä oli kovemman luokan keräilijöitä, joiden hyllyt pursuilivat pokkareita lähes kaikista Suomessa julkaistavista sarjoista ja vähän englanninkielisistäkin - nykyään moinen tuskin on mahdollista, kun uutta sarjaa pukkaa jatkuvalla syötöllä. Itse en koskaan innostunut suuremmaksi hamstraajaksi, ostin aina yhtä sarjaa kerrallaan itselleni ja muuta luin kirjastossa tai lainasin kavereilta.

Luin kaikkea laidasta laitaan vähintäänkin ykkösosan. Nämä kaikkein kuuluisimmat (Inuyasha, Ranma½ tai Naruto), eivät koskaan iskeneet minuun. Joitain sarjoja luen ja luin lähinnä upean piirustustyylin takia, ah, silmänruokaa! Harva pseudomanga on minua vakuuttanut, vaikka yhdestä kauhutrilogiasta pidinkin. Manhwan puoli on Suomessa hirmuisen pieni, mutta sitäkin on tullut luettua. Shonen ei ole koskaan ollut minun juttuni - salainen romantikkoni luki kyllä jonkun verran shojoa, mutta lopulta kyllästyin Suomen suppeaan valikoimaan ja luovuin harrastuksesta melkein kokonaan.

Jostain syystä tänne tuodaan ainoastaan teinisarjoja, vaikka Japanissahan mangaa on yhtä monelta alalta kuin täällä kirjallisuutta. Jos saisin jostain käsiini mielenkiintoisen aikuisten sarjan tai edes jotain, mikä ei keskity pelkästään tappeluun, taikatyttöihin tai teinirakkauteen, voisin elvyttää tämänkin innostuksen. Ongelma tuppaa lähinnä olemaan se, ettei minulla ole varaa ostaa sarjoja, ja kirjasto hankkii valikoimiinsa vain suomennettuja pokkareita, joiden valikoima tuntuu olevan aika suppea. En pysty lukemaan skannattuja juttuja netistä, vaikka englanti sujuukin tarpeeksi hyvin. Siinä ei vain ole sitä tunnelmaa, joka tekee kirjojen lukemisesta niin paljon mukavampaa kuin vaikka tv:n katselusta.

Death Note oli sangen mukava sarja. Kyllästyin siihen kuudennen tai seitsemännen osan tienoilla, mutta enimmäkseen pidin koko sarjasta. En kyllä jaksaisi lukea toista kertaa, vaikkei tuo huono ollutkaan. Manhwan puolelta pidin kovasti Sang-Sun Parkin Tarot Cafésta. Arina Tanemuran Kamikaze Kaitou Jeanneen liittyy edelleen eräänlaista nostalgiaa :D

Hyllystäni löytyy edelleen muutama sarja sekä pari yksittäistä ykkösosaa, jotka olen ostanut tutustuakseni hyvältä vaikuttavaan sarjaan. Haluaisin kyllä noista eroon. Tiedän muutaman kiinnostavan sarjan, johon haluaisin tutustua. Esimerkiksi Nanaa saattaisi nykyään jopa löytyä kirjastosta - olen lukenut pari ensimmäistä osaa, ja minusta sarja oli mielenkiintoinen. Kuroshitsujissa ja Trinity Bloodissa kiinnostavat lähinnä ulkoiset seikat, mutten ole varma, lukisinko mangaa vai katsoisinko animea. Full Metal Alchemistiinkin voisin tutustua. Vierastan tuhat ja yksi osaa sisältäviä hehtaarisarjoja, koska luen ylipäätäänkin kaikki tai ei mitään -asenteella.

Eniten Suomen mangakulttuurissa minua häiritsevät ennakkoluulot. Eivät läheskään kaikki mangaa lukevat ole teinityttöjä, jotka pukeutuvat hassusti ja puhuvat vain Japanista. Manga ei ole pelkästään taikatyttöjä/tappelua/pornoa/mitälie. Mangaa on kaikille ikäluokille ja kaikista aiheista, vaikka tähän maailmankolkkaan rahdataankin vain sitä peruskauraa. Vaikka japanilaiselle sarjakuvalle tyypillisiä piirteitä ovatkin suuret silmät, pieni nenä, liioitellut ilmeet jne., voi japanilainenkin piirtää vaikka realistisesti, ja tulos on silti japanilaista sarjakuvaa eli mangaa. (Tietysti voimme miettiä sanan etymologiaa ja päätyä siihenkin tulokseen, että japaninkielinen termi tarkoittaa ihan vain sarjakuvaa, mutta silloinhan sen käytössä täällä ei olisi mitään järkeä. Länsimaissa se on vakiintunut kuvaamaan japanilaista sarjakuvaa.) Ei kukaan varmaan sano vihaavansa suomalaista kirjallisuutta, jos on lukenut ainoastaan Arto Paasilinnaa. Miksi joku sanoo vihaavansa mangaa, kun on tutustunut vain siihen suppeaan teinityttövalikoimaan?

Olen sen verran vanhan koulukunnan edustaja, että pidän mielelläni termit manga ja pseudomanga erillään. Päässäni aiheuttaa kiehumista myös se, että joku sanoo piirtävänsä mangaa. Jos olet japanilainen, joka piirtää realistista sarjakuvaa, piirrät silti mangaa. Jos olet suomalainen, joka piirtää hahmoilleen suuret silmät ja hassut ilmeet, piirrät silti vain perusmangasta innostuneella tyylillä. Tämä perusmanga vaikutti vahvasti piirtämiseeni kolmisen vuotta sitten, mutta enemmän mangatyylillä piirtämisestä toisessa ketjussa ;)

Poissa Barella

  • Vuotis-kuollut
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • <3
    • Lohikäärmeliiga - Vuotishuispausjoukkue
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Manga
« Vastaus #170 : Huhtikuu 05, 2010, 17:06:01 »
Oma "heräämiseni" mangaan alkoi joskus 2006-vuoden syksyllä kun sain syntymäpäivälahjaksi Princess Ain ensimmäisen osan (se ei oikeastaan edes ole manga, sillä käsikijoittaja ei ole japanilainen). Muistaakseni kaksi vuotta myöhemmin innostuin lukemaan kyseisen sarjan loppuun ja se jäi vielä toistaiseksi ehdottomaksi suosikikseni. Tämän jälkeen eräs manga-hörhö ystäväni latoi kirjastossa syliini puolen metrin korkuisen pinon albumeja. Nykyään, luettuani kaikki Princess Ait, Full Moonit, Death Notet ja Emmat, ainoiksi hyviksi sarjoiksi, joita aktiivisesti kirjastosta lainailen, kuuluvat Naruto (joka nyt vain on koukuttava, ei muuten kovin hyvä) ja Fruits Basket.

Mangassa ärsyttävintä on se, että kirjastoista saa usein vain huonoja mangoja, sillä hyvät ovat aina lainassa tai sitten niitä saa vain tuurilla tai varausmaksulla... Eikä sarjoja ole kovinkaan helppo aloittaa ensimmäisestä osasta enää siinä vaiheessa kun niiden 56. osa on juuri ilmestynyt lehtipisteisiin. Useat sarjat, mainittakoon nyt vaikka Yu-Gi-Oh ja Ohimy Godness, ovat sellaisia, jotka sarjan edetessä alkavat vain toistaa itseään ja juoni käy tylsäksi.

Omasta kirjahyllystäni löytyy tällä hetkellä vain Princess Ain kaksi ensimmäistä osaa (komas ja lisäosa kovasti metsästyksen alla, vieläkin) ja Karin-sarjan toinen osa, jonka olen myös saanut lahjaksi. Manga on lähinnä, valitettavasti, hieman liian kallista minulle, joten en kaikkia sarjoja voi ostaa, vain parhaimman ^^
~Barella
Maailma on tulvillaan ylimaallisia olentoja, jotka kärsivällisesti odottavat älymme terävöitymistä.
                 -Eden Phillpotts

Poissa snowychann

  • fanfiction whore
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • ♂ + ♂ = ♥ ♀ + ♀ = ♥ ♀ + ♂ = ♥
Vs: Manga
« Vastaus #171 : Heinäkuu 31, 2010, 15:39:10 »
Manga on kuulunut elämääni jostain 10-vuotiaasta. Silloin luin ensimmäistä kertaa Dragon Ballia, mutta en siitä erityisemmin vielä silloin kiinostunut. Ihan kersanahan tykkäsin Pokemonista (paljon) ja Digimonista kun niitä kerran Suomessa näytettiin. Eihän sitä pentuna kyllä tiennyt edes että ne ovat jotain japanilaista animea... Kunnolla aloin kiinnostumaan mangasta ja animesta (ja japsikulttuurista yleensäkin) joskus viitosluokalla kun kaveri oli innostunut piirtämään mangatyylillä. Aloin itsekin piirtämään ja lopulta myös innostuin lukemaan mangaa. Aivan ensimmäinen mangapokkarini taisi olla Fushigi Yuugi osa 4. :D Sitä sarjaa aloin silloin lukemaan ja pian tuli jos sun mitä mangoja (eli hedelmiä) joista aloin kiinostumaan. Omasta hyllystä löytyy tällä hetkellä ainakin 20 eri sarjaa sekä englanniksi ja suomeksi (ei tosin täysin kokonaisia sarjoja...niitä löytyy vain muutama.) Aiemmin luin lähes kaikkea, mitä käteeni sain kirjastosta ja kirjakaupoista. Genret heittlivät shoujosta shoneniin enkä ihan tiennyt mistä milloinkin pidin eniten...

Pian aloin katsomaan monesta mangasta tehtyjä animeja netistä (mm. Naruto, Fushigi Yuugi, Dragon Ball, Fullmetal Alchemist jne.) ja moneen sarjaan tulikin täysi riippuvuus (vaikka nyt tietääkin jonkun Naruton olevan aika huono...) ja fanitytöksikin minua voi oikeen väittää.

Nykyisin olen rauhoittunut mangan ja animen kanssa. Päällepäin en näytä erityisen kiinostuneelta japanilaisesta kulttuurista tai mangasta, mutta sisällä sykkii fanitytön kieroutunut, yaoita rakastava sydän.

Nykyisin lempi genrejäni ovat shonen ai, shoujo ai, yaoi, josei ja psykologinen manga. Katson edelleen ahkerasti myöskin animea. Suomalaisjulkaisuista pidän eniten Ai Yazawan NANAsta, joka on myös lempimangani (anime on myös hyvä!) Suurinman osan mangastani luen kylläkin netistä englanniksi *köyaoitaköh*.

Mangassa pidän yleensä siitä, että juoni on toimiva mutta myös piirtotyylin tulisi olla miellyttävää. Esim. Takanaga Hinakon yaoi/shonen ai mangat edustavat juurikin mielestäni sitä, millaista hyvä manga on. Hänen mangoistaan suosikkini on Koisuru Boukun. Myös Nakamura Shungikun Junjou Romanticassa on sekä tyyli, tunnelma ja juoni hyvässä tasapainossa (unohtamatta ah niin kuumia yaoi-kohtauksia. >8D ) Myös CLAMPin tyyli on kaunista katsottavaa (vaikka juonet ovat melko monimutkaisia) ja yksi viimeisimmistä lukemistani mangoista oli Tsubasa Reservoir Chronicles. KuroFaiftw<3

Mangaa saa nykyään paljon Suomesta, samoin animea ja se on ihan okei, koska kyllähän kaikki ansaitsevat tilaisuuden tutustua niihin "outoihin isosilmäisiin mango-hahmoihin" tai jtn sinne päin. xD Itse kuitenkin yritän panostaa lukemaan englanniksi (koska suomenkielisten käänösten laatu on hieman kyseenalaista) ja tutustumaan erilaisiin tyyleihin ja oudompiin mangoihin/animeen.

Poissa Metsis

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Curiouser and curiouser
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Manga
« Vastaus #172 : Lokakuu 21, 2010, 12:40:27 »
En ole lukenut mangaa melkein ollenkaan, luin Death Note sarjan sen mielenkiintoisen juonen vuoksi, ja tällä hetkellä luen Conania ja Emmaa. Mangan aiheen täytyy olla minusta jollain tapaa kiinnostava, ja tarina ei saa olla liian söpöilevä ja vaaleanpunainen. En osaa itse piirtää mangaa, mutta minusta tyyli on kiinnostava isoine silmineen ja mielenkiintoisine väreineen.

Olen nykyään katsellut enemmänkin kirjastosta mangoja, mutta hyllyistä ei löydy tiettyjä sarjoja joita haluaisin lukea. Onneksi yksi ystäväni on oikei mangafriikki ja häneltä pystyn lainailemaan tiettyjä sarjoja.
'Cause though the truth may vary
this ship will carry our bodies safe to shore.

Trauma

  • Ankeuttaja
Vs: Manga
« Vastaus #173 : Marraskuu 10, 2010, 13:44:57 »
Mun kohdalla voidaan ehkä sanoa, että luen mangaa epäsäännöllisen säännöllisesti. Joskus ahmin useampaakin sarjaa kerralla ja sitten saattaa mennä pitkiäkin aikoja, etten lue yhtään mitään. Se riippuu melko pitkälti siitä, minkälainen fiilis sattuu milloinkin olemaan ja onko tarjolla jotain tarpeeksi kiinnostavia, tutustumisen arvoisia sarjoja.

Vanhana Hopeanuoli-fania sydäntä kyllä lämmittää, kun kyseistä manga sarjaa alettii nyt kääntää suomeksi. Joskus lapsena se anime oli mulle ihan ykkösjuttu ja nyt oonkin mielenkiinnolla seurannut, kuinka paljon manga ja anime eroavat toisistaan. Vaikka yleensä luenkin hyvin lyhyitä sarjoja (sellaisia 12 osaisia, poikkeuksena Fullmetal Alchemist, jossa on päälle 20 osaa), niin Hopeanuolen aion kyllä kahlata läpi alusta loppuun sitä mukaa, kun uusia pokkareita saan käsiini.

Muita suosikkisarjojani ovat Loveless, Death Note, Gravitation, FAKE, Othello, Cain Saga (mukaan lukien Godchild), tuo aiemmin mainittu Fullmetal Alchemist, Princess Princess ja Descendants Of Darkness. Bleachiin on monta kertaa pitänyt tarttua, mutta sarjan pituus pelottaa mua. Päälle viidenkymmenen pokkarin lukeminen ei juurikaan innosta mua, varsinkin kun Bleach ei vieläkään osoita kuulemma minkäänlaisia loppumisen merkkejä. Voisi sitä kuitenkin ehkä vähän varovasti selata jossain vaiheessa.

En tiedä, kuinka monta pokkaria mulla yhteensä on, määrä vaihtelee aina, kun myyn jotain epäkiinnostavia ja hankin tilalle parempia. Joku 80-100 voisi olla sellainen aika totuuden mukainen arvio.

Poissa Meleth

  • Viimeinen vihollinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Remember that the last laugh is on you.
  • Pottermore: RiverLight18790
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Manga
« Vastaus #174 : Joulukuu 16, 2010, 00:12:32 »

Itse tutustuin mangaan 3 vuotta sitten, kun eräs luokkakaverini ja yksi ystäväni kannustivat tutustumaan mangan ihmeelliseen maailmaan. Aloitin Inuyasha sarjalla, johon sittemmin liittyneet Fullmetal Alchemist, Fruits Basket, Trinity Blood, Rinne, Fushigi Yuugi ja Azumanga Daioh. Yritin lukea muutamaa muttakin sarjaa muttei ne oikein iskeneet.

Manga on minusta yksi parhaita ja luen nykyään enemmän mangaa kuin sarjakuvia. Pidän erilaisista piirrustustaidoista, koska on kiinnostavaa seurata kuinka eri piirtäjä tekee omaa mangaansa. Joitakin sarjoja joita kerään en ole aloittanut mangalla vaan animena ja sitten ruvennut lukeamaan niitä mangana. Hyviä esimerkkejä ovat Fruits Basket, Fullmetal Alchemist ja Trinity Blood.

Animesta pidän paljon ja katson aika paljonkin sitä.
Naruto on yksi uusista jota seuraan ainoastaan animena, koska en pidä siitä mangana. Nytkin olisi katsottava ties kuinka monta jaksoa Naruto Shippuuden. Pidän kovasti myös anime-elokuvista. Lempielokuvani on liikkuva linna ja kissojen valtakunta.

En osaa pirtää pätkääkään manga tyyliin vaikka olen kokeillutkin muutaman kerran mutta ne olivat ihan hirveitä. Pidän enemmän lukemisesta.
Happiness can be found, even in the darkest of times, if one only remembers to turn on the light.