Aihe: Manga

[Myy]

Kiva että tuollaisiakin mielipiteitä tulee Alcor :D

Mutta oletko ottanut huomioon, että täällä suurin osa ei ole mukana sen takia, että se on muotia. Suurin osa on ollut tietoinen ja kiinnostunut mangasta jo ennenkuin tällaiset "M4nG4 0n n11nQ ToSi KuuL Ja IhQ JuTTu!!!11"- ihmiset edes olivat kuulleet kyseistä sanaa. Ja osa on voinut kiinnostua myöhemmin - aivan! tämän muoti-ilmiön ansiosta, MUTTA on oikeasti kiinnostunut eikä ole mukana vain sen takia että se on muotia.

Itse esimerkiksi kiinnostuin mangasta kasiluokalla. Nyt olen amiksessa tokalla, eli se tarkoittaa... *laskee* n. kolme vuotta. Ei tainnut silloin tämä ilmiö vielä olla käynnissä?

Tottakai on tällaisia muodin mukana liikkujia, mutta viestisi näyttää tuomitsevan kaikki mangaa lukevat ihmiset sellaisiksi.

Mutta eihän kaikesta voi tykätä^^ En minäkään tykkää hmm... kahvista. Kahvi on pahaa ja tunnen monia, jotka juovat sitä vaikkeivat edes tykkää, he haluavat vain näyttää aikuisemmilta tms. Mutta kyllä sitä moni ihminen juo pelkästään siksi että se on heistä hyvää - ja siihen jää koukkuun, aivan kuin mangaan :D

Olipas sekalainen viesti...noh, kerrankin vähän pidempi.

[Marygold]

Nyt Japani sattuu vain olemaan tosi rock.

Aika karskisti yleistät, vaikka onhan niitä eriäviäkin mielipiteitä mukava kuulla ;) Se, että satun lukemaan jonkun verran mangaa, ei vain suinkaan tarkoita, että itse Japani kiinnostaisi minua juuri missään määrin. Yhtä hyvin voisi sanoa Iso-Britannian "sattumaan vain olemaan tosi rock", koska ihmiset lukevat Harry Potteria. Niitä mangoja, joista pidän, luen niiden hyvän juonen ja/tai kauniin piirrostyylin vuoksi. AIVAN kuten kaikkia muitakin sarjakuvia.

(BTW, en edes ensimmäisen kerran mangaa ostaessani tiennyt sen olevan japanilaista... *silmienpyörittelyä*)

Minä en muuten edelleenkään ymmärrä tätä "manga on muoti-ilmiö"-jupakkaa O_o Täällä missä minä asun ei 90 prosenttia ihmisistä tunnu koskaan kuulleen koko termiä, ja 9,9 lopuistakin kymmenestä prosentista pudistelee sille päätään tai kohauttaa olkiaan: "Njaa, magna, vai magmako se oli, sehän on hei sitä jotain oliksenyt korealaista sarjakuvaa?"

Ihan normaalia sarjakuvapiirräntää mielestäni.

Niin, mangahan tarkoittaa japaniksi ihan vain sarjakuvaa, eivätkä he yritä tarkoituksella tehdä siitä mitenkään "erilaista". Länsimaalaisen silmään se vain saattaa siltä vaikuttaa esim. kulttuurierojen vuoksil.

Sitä paitsi, manga-sarjikset ovat ihan ufoja. Niissä ei ole päätä eikä häntää ja ne ovat TYLSIÄ.

Mielenkiintoista että voit todeta näin, jos olet tutustunut peräti yhteen mangaan. Mangaahan on hyvin monenlaista, ihan samalla tavalla kuin suomalaista, amerikkalaista ja vaikkapa korealaistakin sarjakuvaa. Itse asiassa taitaakin olla niin päin, että mangan muoti-ilmiöksi haukkumisesta tässä on tullut muoti-ilmiö (;

[Ezp]

Ja huom, Pokémon ja Digimon on animea, ei mangaa.

No guh, sekä Pokémonista että Digimonista on mangaa. Olen lukenut molempia joskus ja tykkään niistä kyllä enemmän mangana. Vaikka tietysti niissä on suuria eroja kun tv-sarjoihin vertaa, mutta silti niistä on mangaa.

Ja ihmettelen kyllä suuresti, miten jotkut voivat vieläkin väittää, ettei manga ole muoti-ilmiö o___o. Se, ettei juuri teidän ympärillänne pyöri ehkä kuin te itse ja pari hassua harrastajaa ei kyllä kerro yhtään mitään koko Suomen tilanteesta (niin siis joo, eihän täällä minunkaan paikkakunnallani ole muita kuin minä ja ehkä yksi toinen, MUTTA).
Niin ja btw, jos näette gosuroreja, j-rockareita tms., niin voitte olla varmoja, että ne tietävät mitä anime ja manga on ja suuri osa myös harrastaa niitä. Että silmä käteen seuraavalla kerralla ;}.

[Galanen]

Sinäänsä hassua, että minäkin asun Espoossa, mutta koulussani se on hyvinkin muoti-ilmiö. Tänäänkin jollain penkillä näkyi poika Narutoa lukemassa, ja kuvisluokassa piirrellään Inu-Jaskoja ja käytävillä soi Gackt (Tämä on muuten totta. Kerran puolihorroksessa äikän luokan edessä ihmettelin, että mikä kappale tuo on, kun kuulostaa niin tutulta. Hetken päästä tajusin sen olevan Gacktin Mizerable...)

Ja Japanista (erityisesti animesta) on muuten juttua joka lehdessä, osittain varmaankin Mangapäivän ja JapanPopin takia. Ettäjoo.

Muuten, kun minä olin ala-asteella, luokassamme oli "mangan" piirtäminen muotia :D. Siitä on nyt siis kai reilu 3 vuotta.

[Ezp]

Minä voin väittää, ettei manga ole muoti-ilmiö (ainakaan täällä), vaikka asun aika suuressa kaupungissa. Ei j-rockfanit sun muut välttämättä lue mangaa ja/tai katso animea. Ei kannata yleistää. Ehkä sen suosio on kasvussa, mutta täällä se ei ainakaan ole muoti-ilmiö. Että joo. Mutta tämä on vain minun näkemykseni asiasta.

Manga muoti-ilmiönä käsittääkin koko Suomen.
Sekin saattaa muuten vaikuttaa siihen kuinka tämän asian näkee, jos on mangan löytänyt vasta hiljattain (kuitenkaan tietämättä muoti-ilmiöstä). Sitten sitä ei ehkä huomaa, että se on jo muotia (ja ennen kuin käyt niskaan kiinni, niin en tarkoittanut että sinä olet sen vasta äskettäin löytänyt; se oli vain yleinen toteamus.)
Ja yleistäminen on kivaa hei :<. Sitä paitsi ihan oikeasti; kuinka moni j-rockari ei tietäisi mitä manga tai anime on? @__@ Se, että tietää, ei tarkoita, että lukisi/katselisi, en missään vaiheessa väittänytkään niin. Puhuin vain siitä tietämisestä. Itseasiassa Suomessa se taitaa olla niin, että tykätään aika lailla kaikista japanijutuista, mutta sitten taas ulkomailla.. No, j-rockarit katsoo otakuja aika pahastikin välillä.

Ja kyllä se on kova fakta, että Japani on POP kaikinpuolin ;}.

[Ruiskaunokki]

Manga ei ole minulle yhtä tuttua kuin anime, jota olen joskus muinoin sata vuotta sitten katsellut Hopeanuolen ja sen jälkeen Pokémonin ja Digimonin muodossa. Kuitenkin tällä hetkellä luen yhtä mangasarjaa, sitä Maki Murakamin suosituinta ;)

Siitä on ehkä kuukausi aikaa, jolloin kävin ostamassa ensimmäisen mangapokkarini. Pakko sanoa, että vaikka niin monet ovat ilmeisesti jo pitkän aikaa puhuneet siitä, kuinka anime ja manga on yhtäkkisiä muoti-ilmiötä, ei se ole vaikuttanut mitenkään siihen, miksi ylipäätänsä kävin ostamassa mangaa. Itse asiassa minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, että se muka olisi jokin juttu, jota kaikkien pitäisi harrastaa ollakseen cool. Kaveripiirissäni kukaan ei lue mangaa, enkä muutenkaan tunne ihmisiä, jotka niin tekevät.

En voi sanoa paljoa mangasta, sillä todellakin vain yhtä sarjaa luen. Tykkään kyllä kovasti Gravitationin hahmojen piirrostyylistä, etenkin silmistä. Ja juoni on kiinnostava.

En usko, että mitenkään erityisemmin hurahtaisin kaikkiin mahdollisiin mangoihin. Gravitationin jälkeen luultavasti lähden ostamaan Fruits Basketia, mutta kun Gravin pokkareiden hinnat ovat semmoiset, niin aikaa menee. Kallista meininkiä, puolet vielä ostamati...

*muoks*
Eipä muuta että puolitoista viikkoa sitten kolmen ja puolen kuukauden urakka on nyt ohi, koko Gravitation on nyt sitten kasassa. Viimeinen volume oli kyllä vallan ihana. Ja nyt sitten lueskelen netissä tätä jatkoa, jota Murakami on piirrellyt tänä vuonna.

Lainasin jonkin aikaa sitten kirjastosta Ranma ½ -mangaa. Luin kaksi pokkaria ja totesin, ettei se oikein ole minun makuuni. Karatea suunnilleen koko ajan. Piirustustyylikään ei miellyttänyt. Annoin ne sen jälkeen 12-vuotiaalle pikkusiskolle luettavaksi ja hän tykkäsi. Halusi lukea lisää :P
Toissapäivänä lainasin Ragnarökia. Vaikkei mangaa olekaan, vaan korealaista sarjakuvaa, niin mainitsen sen tässä kuitenkin. Kymmenen sivun jälkeen meni mielenkiinto siihen.

Kai minä Furubaa tai FAKEa rupean seuraavaksi ostamaan.


*muoks2*

Eh. Vajaat seitsemän kuukautta kulunut ja hyllyyn on kertynyt 23 mangapokkaria. Meikäläiselle se on suuri määrä, koska rahaa on tietenkin kulunut mielettömästi, lähes kaikki kun olen ostanut uutena. Pitäisi keskittyä yhteen tai kahteen sarjaan kerralla mutta ei, meikäläisellä on yhdestä kolmeen pokkaria viittä eri sarjaa. Köyhällä opiskelijalla kun ei ole oikein varaa :D Pakko siis töitä hankkia kesäksi.
Kirjastoa hyödyntäisin ehdottomasti mutta kun jos sieltä löytyy vain Ranmaa ja yksi tai kaksi pokkaria joitain englanninkielisiä sarjoja niin eipä siitä paljoa sitten hyödykään.

Yhden kaverini kanssa olemme olleet melkoisia slashareita yläasteikäisistä lähtien. Jollain tasolla olen saanut kaverini innostumaan shônen ai -mangasta, ja samantien ihan yaoistakin. Sanottakoon, että jos en olisi slashari, tuskin olisin keksinytkään, että lähes vastaavaa löytää japanilaisen sarjakuvan puolelta :D Yaoi on minulle vain yksi muoto slashista. Tosin "harrastus" on laajentunut vähän muihinkin genreihin ja alalajeihin...

[alcor]

Heh. Arvasin että kaikki hyökkäävät kimppuuni viimeisimmän viestini jälkeen, ja pyydän syvästi anteeksi kaikilta niiltä, jotka loukkaantuivat tai viestistäni tai kokivat muuten vain vääryyttä.

Siis eli asiaan:) Ymmärrän toki sen, että täällä on niitä aitojakin manga-faneja, tottakai on! Ja tietenkin on olemassa niitäkin, jotka ovat tykänneet mangasta jo ennen kuin siitä tuli ns. suuremman yleisön muoti-ilmiö. Tietenkin tajuan tämän, mutta kun suurin osa niistä, jotka kadulla kävelevät vastaan mangasta puhuen, ovat juuri niitä "oi, IhQtan m4ng44" -tyyppejä. Ja mainittava on, että jos manga ei olisi nyt muoti-ilmiö, niin ei siitä olisi näin paljon juttua. Siitähän on alkanut vasta viimevuosina olla enemmän haloota. Tietenkin toki ymmärrän, että on niitä, jotka ovat löytäneet mangan muoti-ilmiö vuosien aikana ja pitävät siitä oikeasti, mutta silti tuntuu, että on olemassa myös niitä, jotka hehkuttavat mangasta vain sen takia että Japani, manga ja harajuku on nyt IN. Mutta. Tämä on vain MINUN mielipiteeni. Enkä väitä että oikeassa olin.

Noh. En itse asiassa muista sen kirjan nimeä, jota selailin, mutta itse asiassa kaverini lainasi useammankin kirjan minulle (suomeksi: kantoi kotiini ja pakotti lukemaan) ja yhtä yritin aloittaa ja muita selailin, mutta ainakin tuo kyseinen sarja, mitä luin, oli niin pohjanoteeraus, että. Sen vuoksi mangasta on jäänyt huono maku suuhun. Ei pitäisi yleistää, että kaikki ovat sitten huonoja, mutta ainakaan niiden pohjalta ei oikein ole tehnyt mieli jatkaa mangan lukua. Pienikin kiinnostus tätä taiteenlajia kohtaan lopahti kokonaan:/ Eikä siinä varmaan mitään pahaa ole? Eikö se ole vähän niin, että jos joku ei kolahda, niin ei siihen sitten jaksa paneutua mitenkään erityisesti jatkossakaan?

Oma mielipiteeni on, että mangasta on tullut nyt ärsyttävä muoti-ilmiö, joka varmasti loukkaa niitä OIKEITA manga-faneja (ehkä väärä sana, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan). Aidot manga-fanit toki suvaitsen, mutta ne, jotka nyt ihkuttavat mangaa vain ihkuttamisen ilosta... niitä en suvaitse. Ehkä viestini sitten oli hieman leimaava. Pahoittelen. Toivottavasti saitte nyt oikean kuvan mielipiteestäni..

[Renefer]

Kantaani ei saatu selville kunnolla, mutta nyt vastaan, että oli tyhmä kysymys kysyä tykkäänkö mangasta. Kysytäänpä vaikka samantie, tykkäänkö sarjakuvista? Vaikea vastata, tiedättehän?

Höh, minusta ei ainakaan :P Olen useasti sanonut tykkääväni sarjakuvista, koska tykkään monista sarjakuvista. Yleismaailmallinen kysymys (ainakin minun tulkinallani, joka onkin vähän urhg~~), kuten esimerkiksi se, että tykkäätkö kirjoista, tykkäätkö lastenohjelmista yms. Eihän se tarkoita, että kaikesta tykkää, jos vastaa tykkäävänsä. Jos vastaa joo kysymykseen siitä, että tykkääkö dancepampehumpasta, niin eihän varmaan KUKAAN oleta, että on kaiken humppadancen kuunnellut tai muuta :) Ei ainakaan minun kohdallani ole.

Mutta joo, sinällään kässäsin ihan hyvin, että mitä sinä tarkoitit, sillä muistaakseni jupisin samasta jutusta suolla 94 sivua taaksepäin. Hohoo, voisin nyt väittää kasvaneeni noista 94 sivusta, mutta se ei ole totta ;)

MUOKS. Pakko oli tulla marisemaan, että minua alkaa ihan totta inhottamaan se saakelin Heiji niissä Conaneissa. Olen lukenut niitä Conaneita jo sellaiset 40 (tai 50, mistä minä muistan?) kappaletta, joten sinällään tiedä, että miten merkittäväksi tai epämerkittäväksi henkilöksi Heiji ajan myötä paljastuu, enkä pidä siitä henkilöstä yhtään. Kogoro rulaa! :D Mutta joo.

[Ulputti]

Aika minunkin kertoa tänne.

Krhmh. Tutustuin mangaan joitakin vuosia sitten, kun käteeni osui satunnainen osa Ranma ½ -sarjasta. En kamalasti tykännyt, mutta jonkin ajan kuluttua otin ja lainasin mahdollisimman monta ja luin ne silti. Sen jälkeen oli hiljaiseloa, selailin satunnaisesti löytämiäni kappaleita eri sarjoista. Vasta viime aikoina olen harrastanut aihetta "vakavammin" (järjestelmällisiä lainaussuunnitelmia kirjastoissa yms.).

Ranma½
Ensimmäinen johon törmäsin. Tykästyin Takahashin tyyliin ja aivan uuteen kuvakieleen, mutta päätön meininki ei heti alkuun purenut. Tämä on sellainen mielialasarja, siitä tykkää kamalasti kun on tietyllä päällä muuten se on tuskastuttava.

Pixie Junket
Toinen, johon törmäsin. Tämän piirrostyyli oli kuitenkin minullekin jo hiukan liikaa, eikä asiaa auttanut se, että Espoon kirjastoissa näyttää olevan vain yksi osa sitä. Se, jonka luin, oli vaikea hahmottaa, koska en tuntenut edeltävää juonta enkä perusideaa. Ei sillä, että kiinnostaisi ottaa selvää...

Oh My Goddess
Tiesin tästä hitusen, ennen kuin onnistuin nappaamaan itselleni satunnaisen osan jostain kirjastosta. Ei ollut tyyliäni, koska juoni ei yksinkertaisesti kiinnostanut, enkä myöskän kyennyt seuraamaan sitä useasta syystä (en siis lähinnä tuntenut hahmoja enkä edeltävää tarinaa).

Inu-Yasha
Oh My Goddessin jälkeen löysin taas uuden tuttavuuden, Inu-Yashan, osan 5 (hämähäkkidemoni ja uusikuu). Pidin ajatuksesta, tarinasta yms, mutta koska en löytänyt muita osia, se jäi sikseen. Pari vuotta tämän jälkeen löysin sitten osan 4 (ukkosveljekset), ja rakastuin (SLASH! 8D) (eikö Inun ja Hitenin välillä muka kipinöi?) Kuinka ollakaan, palkkapäiväni mahdollisti peräti kuuden osan välittömän hankinnan, ja tilin nostorajan ylityttyä heti seuraavana päivänä viisi lisää. En kadu yhtään, vaikka rahaa on palanut tähän mennessä jo puolitoista korsettia. Laatumangaa kun on, jaksan lukea tätä uudestaan ja uudestaan, takaperin ja etuperin, järjestyksessä ja sikinsokin ja löydän aina jotain uutta, kuten vaikka slashabilitya ^^ Vain yhdestä asiasta en pidä, ja se on peilaus. Mättökohtaukset ovat niin hullunkurisia ja aina saa vaivata päätään ajattelemalla, onko tuo nyt sitten oikea käsi joka puuttuu/pitelee asetta/tms. vai ei. Olen muuten ihan silkkaa hulluuttani alkanut kääntää sarjaa suomeksi o.O

Niin, ja mainittakoon vielä herrapuolisten henkilöiden mielettömän jumalaiset fledat! *on ihan onnessaan*

muokselismakkelis// Nyt siis palkkapäivääni odotellesani olen keksinyt yhtä sun toista ajanvietettä koskien tätä rakastettavaa sarjaa ^^ Ensinnäkin, tuhertelen fanarttia. Chibi-Naraku vain on niin iiihana! *chirp* Toisekseen, kehittelen päässäni kaiken maailman slash-skenaarioita (kuten se surullsen kuuluisa Inu + Nöyhtä-sama + Naraku + kolme tai neljä miekkaa...). Krhm.  Ja viimeisin villitykseni on *tadaa* ei vain kääntää Inua suomeksi, vaan osittain murteeksi! Kagomeni perheineen puhuu nyt itäsuomea ("Sormet poikkeen täl siunaamal, mikä peto lietkii!"), kyläläiseni savoa ("Vuan mittee hiän tiällä istua töpeksii?") ja demonini ruuneperia ("Impyeni, ällös viiveksy!") XD No ei nyt sentään. Rajansa kaikella.

Ai niin, ja rakastan niin niitä ilmeitä *livertelyä* "Why don't you hop in, too? You know the saying, the more the merrier?" *räksätystä*

Lone Wolf and Cub
Tämä on taas kirjastolöytöjä. Yksinäinen samurai seikkailee mukanaan pikkupoika. Tyyliltään ja aiheeltaan niin erilainen kuin mikään edellisistä, ja kerrassaan rakastettava. Rakastan tunnelmaa ja kuvien ekspressiivisyyttä ja tarinankulkua ja historiallisia yksityiskohtia ja ihan kaikkea, ja ajattelin alkaa keräämään tätä kunhan selviän ensin Inusta. Osiahan sarjassa on kymmeniä...

Usagi Yojimbo
Samanlainen kuin LWaC, mutta kuitenkin erilainen. Tuntuu hullulta lukea vaeltavan samurain osin traagistakin tarinaa kun hän on pörröinen pupu, mutta yhdistelmä on ihmeellisen hyvä. Sitäpaitsi, sarjana tämä on jopa mielenkiintoisempi kuin LWaC, sillä tässä on synkkyyden lisäksi myös valoa ja hämäränsävyjä. Näitäkin jaksaa lukea uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Sitäpaitsi Espoon kirjastoista löytyy.

Club 9
Toiseksi tuttavuuteni, ja taas suuri ihastus. Tällä kertaa seikkailemme Haruo Hattorin kanssa nyky-Japanissa, Ginzassa. Tyyli on ehkä realistisempaa kuin monissa muissa sarjoissa, mutta ei kivuulloisesti sitä (mitä todistavat esim. Haruon loistavat naurukohtaukset). Tarina alkaa ehkä hiukan hitaasti, mutta siitä kehkeytyy todella kiinnostava ja viihdyttävä. Haruo on hahmona ehkä mukavimpia, joihin olen törmännyt. Hän on inhimillinen (ei täydellinen missään suhteessa, paitsi ehkä avonaisten katukaivojen löytämisessä...) ja häneen on helppo samaistua. Osia on ilmestynyt vasta kolme, ja Espoon kirjastoissa taitaa olla kaksi. Suosittelen lämpimäsi kaikille.

Time Stranger Kyoko
Ensimmäinen todellinen shôjoni, mutta pidän siitä silti. Vaikka peruskuvio onkin tuttu vaikka kuinka monesta muusta sarjasta (kerätään jotain jotta saavutetaan jokin iso juttu), tämä poikkeaa edukseen eenkin siinä, ettei ole ylipitkä. Katsotaanpas Pokemonia. Card Captor Sakuraa. Dragonballsia. *päänpudistus* Kyokossa on vain kolme osaa, ja se sopii kaltaiselleni rajoitetun budjetin henkilölle loistavasti. Lähinnä ainoa asia, joka ärsyttää on Kyokon jahkailu siitä, kuka häneltä nyt sitten viimeksi suukon varasti. Sen tosin voi antaa anteeksi, kun hän on niin ihana pikku hupakko.

muokkelismakkelis//

Death Note
Tutustuin vasta muutama päivä sitten koulukaverini suosituksesta, luin netistä fanikäännöksenä. Juoni on kiinnostava (nuori älykkö saa haltuunsa vihkon, jonka avulla voi tappaa ihmisiä vain kirjoittamalla heidän nimensä siihen) ja idea hyvä, mutta nyt kun olen päässyt *raks raks sanovat rattaat* kirjaan 8 ja lukuun 62, juoni alkaa lipsua väkisinväännetyn puolelle. Sitäpaitsi se meni listimään lemmikkini :(

Noh, suositeltavaa joka tapauksessa. Juoni on monimutkainen ja vakava, ja vaatii lukijaltaan sekä viitseliäisyyttä että kypsyyttä. Niin, ja onhan siellä muutama bishikin ^^

Ichigo 100%
Tämänpäiväinen tuttavuus. En tiedä pidänkö vai en, mutta luen silti. Kai sekin on jotain. Juoni lähtee liikkeelle siitä, että päähenkilö näkee sattumalta mansikkapikkupöksyt ja tapaa niiden omistajan, ihastuttavan nuoren neidin. Aivan, tässä järjestyksessä. Tyttö katoaa yhtä nopeasti kuin ilmestyikin, jättäen jälkeensä vain matikanvihkon ja sankarimme, joka kuolaa kuin olisi tärähtänyt lopullisesti.

En kuitenkaan lue tätä juonen (jota ei juuri ole, hee) takia vaan sankarimme tähden. Toisin kuin Death Noten täydellisen hillitty ja hallittu, superskarppi ja kyynisen laskelmoiva Raito, Manaka on kuolaava, päiväunissaan puoliksi elävä, kömpelö, epävarma, ääliömäinen... ja toisaalta tosi herttainen. Suorastaan inhiimillinen ihminen. Hänelle toivoo pelkkää hyvää, ja hänen kahjot tempauksensa ovat parasta mahdollista aivolepoa Raiton päätähuimaavan tarkasta go-pelistä.


Mermaid's Scar
Ennestään tuntematonta Takahashia, haa! Toisin kuin Maison Ikkoku, Urusei Yatsura jne Mermaid's Scar on itsenäinen, yksiosainen teos. Sen aihe on huomattavasti vakavampi kuin Rumiko-tädin pitkät sarjat - päähenkilöt haluavat eroon ikuisesta elämästään (toinen on ollut parikymppinen kahdeksisen sataa vuotta) ja lähes täydestä kuolemattomuudestaan. Panee ajattelemaan, mutta toisaalta hiukan tylsä. Kirjan aikana ei varsinaisesti tapahdu mitään - lopputilanne on suunnilleen sama kuin alkutilanne - mutta toisaalta se valaisee hyvin sitä, mitä on elää samanikäisenä vuosisatojen ajan. Kirjassa tosiaan tapahtuu, mutta laajemmin silmättynä voisin väittää, että tässä on "herkkyyttä asioiden edessä", mikä hänen nimensä nyt olikaan. Jossain elokuun Anime-lehden numeross oli siitä juttua. Löytvätkö he merenneitonsa?

[Laureloth]

Minäkin tunnustan kadonneeni anime- ja manga-avaruuteen. Vaikka olenkin mangaa ja animea harrastanut vasta vähän yli vuoden ajan, se on saanut minut täysin koukkuun.
En halua kuitenkaan että minun luullaan pitävän animesta ja mangasta vain koska se on "muotivillitys", satuinpahan vaan tutustumaan oikeisiin ihmisiin.
En itsekään pidä siitä että tästä on tullut tuollainen trendi. Vaikka oikeastaanhan se on ihan sama vaikka joku olisikin kiinnostunut animesta/mangasta tämän villityksen mukana, pääasia on se että tykkää siitä mitä tekee.

Ylivoimainen lempimangani on shoujo-sarja Fushigi Yûgi. Tavallinen japanilainen koulutyttö joutuu kirjan sisälle keskiaikaiseen Kiinaan ja hänestä tulee erään jumalan papitar. Paljon ihmissuhteita, toimintaa ja liikuttavia kohtauksia. Eli täyttä shoujoa^^
FY:stä on tehty myös anime mutta sitä en ole nähnyt enkä välttämättä tahtoisikaan.

Muita hyviä mangoja ovat Gravitation, Neon Genesis Evangelion ja Time Stranger Kyoko. Viimeisimpään rakastuin juuri eilen, kun sain kaveriltani lainaksi kaksi ensimmäistä volumea. Olin iloisesti yllättynyt suomennoksen tasosta. Aiemmat suomennetut mangat ovat jääneet lukematta osittain juuri tökkivän suomennoksen takia.

Lempianimeitani tällä hetkellä ovat Bleach, Gravitation ja Naruto. Muita hyviä sarjoja ovat GetBackers ja Tsubasa Chronicle. Myös FAKE on tullut katsottua useampaan otteeseen.

[Joku]

Hm. Selasin koko topicin läpi, enkä löytänyt itseäni täältä. Oletan siis, etten ole vielä tänne käynyt läpisemässä.

No, siis. Minähän kiinnostuin mangasta/animesta - antakaas kun lasken - kolmisen vuotta sitten. Silloin kun tämä muotivillitys oli vasta puolet pienempi, mutta jo aluillaan. Siispä, olenko minä muodin perässä kulkija? Kaikki saavat ajatella mitä haluavat, mutta henk.koht. olen sitä mieltä itsestäni, etten ole. Sillä en aio todellakaan hylätä mangaa sitten kun se menee pois muodista.

Noh, asiaan. Näitä mangoja (siis niitä hedelmiä ^o^) omistan:

Inu-Yasha
Ensimmäiseni. Niitä omista muutaman, numerot 2, 3, 7, 13, 14, 16 ja 17. En ole enää niin innostunut siitä kuin olin joskus, sillä olen huomannut, että juoni alkaa kulkemaan ympyrää, Kagome on ärsyttävä ja Takahashin piirustustyyli on aika... no, hm. ei mikään parhaasta päästä.

Ranma ½
Ostelin tätä joskus suomenkielisenä, koska se on/oli hauska. Nyt olen kuitenkin alkanut myymään ostamiani kaverilleni, joka siitä edelleen pitää.

Gravitation
Etenkin nyt kaikki epäilee minua muodin orjaksi. XD Ha-ha. Hyvä sarja, siis mangana. Animen näin ensimmäisen kerran joskus vuosi sitten, rakastuin. Pari viikkoa sitten näin animen uudestaan, ja kauhea pettymys. Kuitenkin, mangasta vielä pidän, ainakin niistä alkupään kirjoista. Minua vaivaa kauheasti Murakamin piirustustyylin muuttuminen, se menee vain huonompaan suuntaan. Ja samalla Gravi myös sekaloituu (onko se sana?). Harmi. Niin hyvä alusta, mutta... Lopusta en sano mitään, sillä en ole vielä edes saanut käsiini 12. mangaa.

Saiyuki
Lempisarjani. Miksi ihmeessä täällä suomessa paljon kukaan ei lue sitä/katso animena? Ihmettelen syvästi. Italiassa kun se on suunnilleen yhtä suosittu kuin Gravi täällä. Itselläni on numerot 1, 3, 6 ja 9 (kuten jotkut sattavat huomata, en niinkään piittaa järjestyksestä). Animena olen nähnyt kaikki Gensomadenit ja Reloadit. Gunlockia ja Requiemia en vielä. Suosittelen kaikille actionista, demoneista ja bisheistä pitäville! Kun ostat, kaupan päälle saat vielä mukana huumoria ja angstia! (Tämä ei ole piilomainontaa, pois se minusta, ihan suoraa.) Kaikki lukemaan Saiyukia! Tai ehkei sittenkään, siitä voisi tulla samanlainen ilmiö kuin Gravista, enkä tahdo kaikkien halveksivan sitä, vain siksi, että kaikki lukevat sitä.. Kuitenkin. Minä tykkään.

Tietääkö muuten kukaan vuotislainen Saiyukin tunteva, onko Gaidenia käännetty englanniksi? Jos on, mistä sitä voi ostaa?

Fake
Kiva sarja, loistavaa huumoria, ja pidän Matohin tyylistä. Omistan 1-4. Serkkuni tapaa ostella niitä minulle. ^^ Jee. Lukemisen arvoinen, jos pitää shounen aista/yaoista.

Muita mangoja, joita kirjahyllyssäni on, ovat Hellsing (numero 1) ja X/1999 (numero 10). Niistä en osaa mitään yhden numeron perusteella sanoa, muuta kuin että tuntuvat ihan hyviltä. X on erittäin kaunista.

Lisäksi täytyy mainostaa yhtä manhwaa:
Les Bijoux
Korealainen sarjakuva. Hyvä, myöskin siinä on erittäin kaunis piirustustyyli ja silmaniloja. Ah, niin kovin kauniita miehiä! Itselläni on 1-3. Kannattaa lukea, vaikkei se mangaa olekaan.

No. Siinä se nyt sitten olikin.

[Miss Perfect]

Minä olen pitänyt animesta jo vuosia. Eli siis tyyliin Pokemon ja digimon. Sailor Moon myös. Vasta viime vuonna törmäsin mangaan. Ennen edes tiennyt mikä se oli. Sain tietää sen Dragon Ball - muodossa. Olen mangan lukemisen aloittanut ennen kesää. Eli siis olen uusi mangan suhteen.

Dragon Ball

Ostin 23:en osan kuukausi sitten. Tykkään tosi paljon tästä sarjasta, se on täynnä taistelua ja muuta... Kuririn on tosi ihana... (<3) Yksi nettikamuni on kertonut kaikki tärkeät asiat ja sellasta... ja hänen takiaan aloin lukemaan niitä.

Ranma½

Tämä manga on tosi hauskaa! Tosin, sitä oli outoa lukea heti sen jälkeen, kun oli lukenut hieman DB:tä... koska se on suomennettu oikein päin. Aika pervoa se kyllä on mutta huumori on tosi hauskaa. Aloitin lukemaan ekasta osasta, joten oon juonen perässä.

Time Stranger Kyoko

Eräs kaverini toi kouluun kakkososan ja pyysin, voinko lukea sitä. Ai, se on ihanaa luettavaa! On mukavaa seurata, miten joku yrittää pelastaa itsensä prinsessan töiltä... ja vieläkun tykkään taikuus fantasiasta! Sitten se on ihanasti piirretty! Se kansikuva kakkososassa on mukava! Ja sitten se kuva, missä Kyoko on kalakulhon kanssa... Olen kyllä lukenut ykkösosankin... mun kaveri osaa taitavasti piirtää Chocolan..

Neon Genesis Evangelionia olen seurannut Subtv:ltä. Sekin on mahtavaa, harmittaa vain, kun se tuli niin myöhään ja sunnuntaisin... Asuka oli lempparini, vaikka se oli ihan liian itsekäs... Nykyäähän sitä ei tule...

[PikkuLikka]

Saiyuki
Lempisarjani. Miksi ihmeessä täällä suomessa paljon kukaan ei lue sitä/katso animena? Ihmettelen syvästi. Italiassa kun se on suunnilleen yhtä suosittu kuin Gravi täällä. Itselläni on numerot 1, 3, 6 ja 9 (kuten jotkut sattavat huomata, en niinkään piittaa järjestyksestä). Animena olen nähnyt kaikki Gensomadenit ja Reloadit. Gunlockia ja Requiemia en vielä. Suosittelen kaikille actionista, demoneista ja bisheistä pitäville! Kun ostat, kaupan päälle saat vielä mukana huumoria ja angstia! (Tämä ei ole piilomainontaa, pois se minusta, ihan suoraa.) Kaikki lukemaan Saiyukia! Tai ehkei sittenkään, siitä voisi tulla samanlainen ilmiö kuin Gravista, enkä tahdo kaikkien halveksivan sitä, vain siksi, että kaikki lukevat sitä.. Kuitenkin. Minä tykkään.

Saiyuki animea en vielä ole saanut katsottua, mutta katsoa haluan mahdollisimman pian. Mangaa omistan ekan osan ja sen olen lukaissut ja Saiyuki Reloadit olen katsonut kaikki rakastuin sarjaan sen upeiden hahmojen takia. Juoni oli vähän niin ja näin, mutta upeat hahmot korvasivat sen. Katsoin Reloadin isoveljeni kanssa eikä hän tykkännyt, mutta eräs kaverini näytti pitävän heti ensimmäisen jakson jälkeen. Itsekkin olen ihmetellyt miksi osa ei pidä tästä sarjasta.

Mangan ostaminen on liian kallista. Varsinkin minun pienelle kukkarolleni. Olin mangapäivillä siellä meni 30 euroa. Ostin kaksi mangaa. (ja sitten tietysti jotain syötävää ettei 30 euroa pelkästään mangaan) Olen jatkuvasti aivan auki.

MUOKS. Kirjoitusvirheet pois.

[Namar]

No, innostuin tästä mangatyylistä vasta viime kesän alussa lainattuani kirjastosta pari Ranmaa, suomeksi totta kai. Englanniksi en ole kyennyt mitään mangaa lukea yrityksistä huolimatta kun en jaksa sanakirjaa koko ajan plärätä x> . Ranma on muuten hyvä, paitsi se on hirmuisen yksinkertaisesti piirretty ja olisi kivempi lukea sitä japanilaisittain, ja tietty sarja on venytetty aivan liian pitkäksi. Ranmoista minulla on 1,2, 8-15, 17-23.
Pyysin ystävältäni synttärilahjaksi Inu-Yashan, mutta en ole sitä saanut luettua kun en vian saa sitä enkkua luettua >.<". Oh my goddesiakin olen enkuksi yrittänyt, samoin Rumic worldia.
Lukemistani mangoista paras on ehdottomasti Time Stranger Kyoko. Omistan kaikki kolme osaa. Piirrosjälki on tarkkaa ja yksityiskohtaista, juoni hyvä.. Harmittaa vain kun se julkaistiin musta-valkoisena :'( . Paras hahmo on ehdottomasti Sakataki ^^.
Kun Inu-Yasha ja OMG tulevat suomeksi niin aion hankkia kaikki osat, saa nähdä miten rahat riittävät..

[Joku]

Saiyuki animea en vielä ole saanut katsottua, mutta katsoa haluan mahdollisimman pian. Mangaa omistan ekan osan ja sen olen lukassut ja Saiyuki Reloadit olen katosnut kaikki rakatuin sarjaan sen upeiden hahmojen takia. Juoni oli vähän niin jä näin, mutta upeat hahmot korvasivat sen. Katsoin Reloadin isoveljeni kanssa eikä hän tykkännyt, mutta eräs kaverini näytti pitävän heti ensimmäisen jakson jälkeen. Itsekkin olen ihmetellyt miksi ose ei pidä tästä sarjasta.

Ihanna, en olekaan täällä aivan yksin! ^_^ Jos pidit Reloadista, kannattaa ehdottomasti katsoa Gensomadenitkin! Henk.koht. olen sitä mieltä, että se on rutkasti Reloadia parempi, niin piirustustyyliltään kuin juoneltaankin ja muutenkin. Siihen on saatu sama tunnelma, mikä mangassakin on, Reloadiin ei niinkään, minun mielestäin. (Ja nyt täytyy vähän ihkuttaa: kaverini lupasi polttaa minulle Gensomadenin jaksoja! Minulla kun ei niitä itsellä ole. Olen niin onnellinen!) Todellakin, kuten jo sanoin, on ihanaa, että täällä on muitakin Saiyukista pitäviä!

[Waidy]

Itse pidän mangasta ja animesta, se piirtotyyli ja kaikki.. Se on vain niin hienoa, juoni on melkein kaikissa tietämissäni mangoissa (miten se taipuu?) ja animeissa hyvä tai edes OK.

Itse luen Ranma ½ (olkoot pojille suunnattu) ja olen katsonut Sailor Moonia ja lukenut W.I.T.C.H :iä.

Haluaisin edelleen katsoa & lukea, mutta perhana vieköön, ei minulla ole varaa tilata W.I.T.C.H :iä koska se maksaa niin paljon, eikä niin paljon älyä herätä lauantaisin katsomaan Sailor Moonia (jos se edes enää tulee lauantaina).

Jotenka, Ranma ½. Idea pojasta joka muuttuu kylmään veteen joutuessaan tytöksi, on todella hyvä. Lempihahmojani on Akane ja tietenkin Ranma.

Sekava viesti, tiedän. Yrittäkää saada jotakin tolkkua! ^^

[Ayasha]

Minä tutustuin mangaan, kun ensimmäinen Dragonball ilmestyi suomeksi. Ostin sitä siihen asti, kunnes tuli ne pedofiliasyytökset tjsp, sen jälkeen en enää oikein päässyt mukaan julkaisutahtiin ja se jäi sitten siihen. Dragonball on ainakin ensimmäisten osiensa perusteella kyllä minun mielestäni kovin hauska ja viihdyttävä sarja, jota ei ollut tylsä lukea. Ehkä joskus jatkan tämän sarjan lukemista..

Kun One Piecea alettiin julkaista, olin innokkaana ostamassa ensimmäistä albumia, sillä olin kuitenkin menettänyt jo sydämeni mangalle, vaikka pitkä tauko lukemisessa olikin ollut. Pidän One Piecestä, mutta mielestäni nämä viimeiset osat ovat alkaneet jo vähän tökkimään ja junnaamaan paikallaan ja kun tiedän, että sarja on ikuisuusprojekti, en välttämättä jaksa kerätä sitä loppuun asti, ellei sarjassa tapahdu jotain merkittäviä juonenkäänteitä. Minusta ne taistelukohtaukset ovat yksinkertaisesta tylsiä ja sekavia ja haluaisinkin juoneen enemmän ns. sisältöä. Merirosvot aiheena on kivoja, piirrustustyylistäkin tykkään jonkunverran ja joihinkin kohtiin on eksynyt ihan hyvää huumoriakin, mutta kaipaisin enemmän vaihtelua ja nopeammin etenevää juonta. Tosin haluaisin kovasti tietää, että miten sarja päättyy, että ehkä sittenkin joudun keräämään kokosarjan, kun en keskenkään haluaisi jättää.. Lisäksi myös avokkini lukee tätä ja pitääkin tästä.

Ranma ½ olen lainannut kirjastosta, nyt olen lukenut 17 osaa ja odotan, että uudemmat palautettaisiin jotta saisin lainata nekin. Minä pidän Ranmojen huumorista, kovasti. Ensimmäisten kirjojen taistelukohtaukset olivat minusta tylsiä, niinpä minun mielestäni sarja ei vielä ole muuttunut liian pitkäveteiseksi, eikä sarja minun mielestäni junnaa vielä liikaa paikallaan, koska Ranmoissa ei mielestäni ole selkeää päämäärää mihin pyritään, toisinkuin One Piecessä. Shampoo on ihana, tykkään hänestä kovin. Shampoon ansiosta olenkin taas vähän innostunut piirtämisestä ja mielestäni hän on mukava piirrettävä, koska on niin yksinkertainen, että minäkin osaan tussata hänet. Hyvin hauska sarja, olen naureskellut paljon tätä lukiessani.

Time Stranger Kyoko oli mielestäni hyvä sarja, etenkin viimeinen kirja oli todella kaunis. Piirtojälki on nättiä, ilo katsella sellaista. Kahdessa ekassa kirjassa juoni ei ollut mielestäni kummoinen, mutta kolmas kirja mielestäni pelasti koko sarjan. Mukavia hahmoja ja tätä lukiessa meni suhteellisen kauan, kun piirroksiin piti keskittyä kunnolla, ne olivat niin kovin kauniita ja yksityiskohtaisia.

Ensimmäiset osat Conania lainasin kirjastosta juuri ja yllätyin hyvin suuresti siitä, että sittenkin pidän tästä sarjasta. En olisi uskonut, sillä en ole mikään hirveän suuri dekkareiden ystävä. Ehkä tämäkin sarja menee jatkossa pitkäveteisemmäksi, mutta ensimmäinen osa ainakin oli todella hyvin onnistunut. Piirtojäljestä en oikein osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta veren ja hampaiden lentäminen on toteutettu mielestäni hyvin, ne ovat pistäneet siis hyvässä mielessä silmään.

Lisäksi olen lukenut kolme osaa Chobitsia (lisää olen tilannut) englanniksi ja pidän tästä sarjasta kovasti. Chiihin ihastuin hahmona kovasti kun netistä joskus aikoja sitten eksyin katselemaan hänestä tehtyjä tietokoneen taustakuvia. Nyt pidän hänestä vielä enemmän, kun tunnen paremmin hänen persoonansa ja olen huomannut hänen sisäisen suloisuutensa. Lisäksi Chii käyttää ihania gosurori henkisiä vaatteita. <3

Olen tilannut muutamista sarjoista kirjoja ja odotan niitä kovasti ja toivottavasti ne pian saankin. Lisäksi kun pääsen 21 päivä Helsinkiin, on tarkoitukseni haalia mukaan jonkinmoinen kasa mangaa, kun kerrankin on mahdollisuus, enkä kokoaikaa jaksaisi tilailla netistä.

Manga on oikeastaan ainut harrastukseni tällä hetkellä ja siksi minulle kovin tärkeä, siksi myös yritän mahdollisimman pian saada niitä kovin kauniita sarjoja, joita suomeksi ei vielä ilmesty. <:


Muoks. Niin ja piti vielä sanoa, että mielestäni englanti istuu mangaan paljon paremmin kuin suomi, ja vaikken kovin hyvä englannissa olekaan, luen mieluummin englanniksi kuitenkin.

[Pomdidali]

En tiedä onko tämä nyt pilkunviilausta, mutta yleensäkin sana "manga", tarkoittaa japanilaisen piirtäjän tekemään sarjaa. Ei siis sitä, että piirretään isot silmät ja pinei suu hamoille etc. Uusimmassa Anime-lehdessä oli tästä aiheesta juttua. Siis vaikka japanissa manga tarkoittaa pelkästään sarjakuvaa, niin suomessahan sille on jo sana, joten mangalle on vakiintunut merkitys, joka on "japanilainen sarjakuva". Täten siis luultavasti kukaan ystävistäsi ei piirrä mangaa, vaan manga-aiheisia sarjakuvia tai sitten ihan vaan manga- ja anime-tyylisiä hahmoja.

Itsekin olen vielä aika rookie. Jokusen vuoden olen mangaa ja animea harrastanut tietoisesti. Sitä ennen olen lapsena katsellut vaikka ja minkäsorttista animea, hopeanuolta, Lady ladya, Candy Candya, Sailormoonia ollessani saksalaisten serkkujeni luona, Seikkailumetsää yms. Aloitin Fushigi Yûgilla, ja siihen olen vieläkin ihan rakastunut. Ostin 6 jo ilmestynyttä kirjaa 4 päivän aikana, ja jos yhden kirjan hinta oli 21,40, niin rahaa meni. Mutta oli pakko saada kaikki jo ilmestyneet kirjat itselle. :> Sittemmin Fushigin jälkeen olen lukenut aika paljon, joista suurin osa on manga-ka Yû Watasen. Rakastan hänen piirustustyyliään. Ja lähinnä valitsen mangat ja animet niiden piirrustustyylin takia. En nimittäin voi sietää rumaa piirtoa, kuten esmes GTO:ssa. Yäk. Tämä varmaan johtuu siitä, että piirtäminen on aina ollut intohimoni, ja jostain syystä olen aina piirtänyt vähän manga-tyylisesti. Johtuu varmana juuri näistä lapsuuden animaatioista.

[Elindar]

Mwah, mwah. Onhan täällä juttua mangastakin. ^^ Hjuva.
Minä itse olen otaku pahimmasta päästä ja mangastahan kaikki lähti liikkeelle. Eka mangani oli ensimmäinen suomennettu, eli Ranma½. Ihan koht. hyvä manga, mutta niin julumetun pitkä. Minun keräämiseni loppui osaan numero 16.
Nykyään olen jo vähän laajentanut tuota skaalaa. Narutoa, Death notea, Blechiä, Tsubasaa, Inuyashaa ja D.Gray-Mania tulee luettua. Kaikki ovat hyviä ja suositeltavia niille, jotka eivät ole nihin vielä koskeneet. ^^
Mangaa tulee ostettua kaupasta, jos vain sattuu löytymään (ja tietty netistä lataamalla löytää hyvin.)

[Chirai]

Ärsyttääkö ketään muuta kauppojen hyllyiltä pursuavat "how to draw manga" -kirjat?

Minua. Ne on jotenkin niin. Tai siis, aikalailla pöö. En kyllä osaa perustella, mutta ärsyttää. Yleensäkin koko manga muoti-ilmiönä - juttu.

Itse olen tosin varmaan niitä muodin uhriksi joutuneita .___. Jotain puolitoistavuotta sitten tutustuin ja rakastuin. Tietysti ensin oli jotain Ranmaa mitä innokkaasti ostin viisi kirjaa kunnes en enää jaksanut.

W.I.T.C.H sun muut eivät tosiaankan ole mangaa. Minua ärsyttää jopa se, kun joskus viime vuonna joku kysyi "onks toi mangaa mitä sä piirrät". Vaikka pidänkin manga-tyylistä, niin en kyllä kestä noita. Kun en minä voi piirtää mangaa kun en ole japanilainen x.X Ehkä otan kaiken vähän tyhmästi, mutta.

Kauhean reippaalla tahdilla en kykene ostamaan mitään, sillä rahani ovat vähän niin ja näin .___. Viimeksi ostin Kare Kanon viidennen osan (pöö, ostin sen ensimmäisen vuosi sitten, tämä on varmaan kaikkein nopein sarja ikin), rakastan koko sarjaa ihan kamalasti ja tahdon sen seuraavan. Niin ja Mouryoun Kidenin viimeisen, mitä en vielä ole edes lukenut (ostin viikonloppuna). Lempisarjoja ovat juuri tuo Kare Kano, sitten xxxHOLiC ja Angel Sanctuary.

Minulla on muutama kaveria, jotka puhuu mangaharrastuksestaan ja ostaa vain Conanit sittarin hyllyltä. Sitten kun tänäänkin luin koulussa tuota Mouryou Kideniä, ne on ihan että "mitään englanninkielistä ei tueta" >.<

[Haru]

Pidän muutenkin sarjakuvista, joten ei ole kumma juttu kun kiinnostuin mangasta. Ensimmäinen, minkä sain käsiini oli Ranma 1/2, joka kyllä jaksaa naurattaa vaikka kuinka monta kertaa. Ainoa pulma on se, että sarja toistaa itseään ja samoja juonikuvioita, johtuneeko siitä, että kirjoja on niin monta. Takahashi piirtää todella taitavasti, pidän hirveästi hänen tyylistään. Niin, ja toinen pulma ovat tönköt suomennokset. Suosittelen lämpimästi englanninkielisiä ranmoja :)
Time Stranger Kyoko oli myös ihan mukiinmenevä, mutta jotenkin liian tyttömäinen jopa minulle, välillä melkein ärsyttävä. Piirrostyyli on kaunista ja huolella tehtyä.
Pidin Inu-Yashan ensimmäisestä kirjasta. Tarina alkoi hyvin ja kun Takahashi on piirtäjänä, mitään ei puutu. Jatkan varmasti niiden lukemista.

(Aivan, W.i.t.c.h. ei ole mangaa, sillä piirtäjät ovat italialaisia, mutta se on saanut vaikutteita mangatyylistä)

Muokkausta 29.7.2006
Manga tuli ja myös jäi minun elämääni. Tähän mennessä olen testannut useimpia suomennettuja sarjoja ihan mielenkiinnosta, ja uusi suosikkini on Salapoliisi Conan (mainio vastakohta esim. Ranmoille). Myös Neon Genesis Evangelion on erittäin mukavaa luettavaa.
Ihastuin todella Rozen Maidenin ensimmäiseen osaan (tahdon nähdä animen!), ja luulen, että hankin muutkin osat (jos joku viisas ihminen tietää, montako niitä tulee, niin informoikaa!)
Länsimainen sarjakuva on melkeinpä jäänyt kaappiin (no, ei nyt ihan: Don Rosan Ankat menevät). Sääli, mutta kun parempaa taidetta ja juonikuvioita on olemassa, ei voi mitään.

[Gollim]

En siis pidä muoti-ilmiöistä, ja manga nyt sattuu olemaan sitä, kuten kaikki muukin Japani.

Et sitten luultavasti pidä muodikkaista vaatteistakaan, etkä Harry Potterista, Etkä Lotrista jne. Mikä tekee animesta ja mangasta muoti-ilmiön, mutta ei Harry Potterista sun muista.

Tai no siis suuri osa mangan lukijoista tuntuu lukevan vain ja ainoastaan mangaa.

Tunnetko yhtään tällaista ihmisstä?

Mut joo ootan että joku tulee sit tästäkin vinettää. >___>

Odotuksesi palkittiin. Tiedän, että "vinetys" ärsyttää, mutta en myöskään pidä siitä, että ihmiset perustelevat mielipiteitään vain omien mielikuviensa mukaan vaikka eivät ole kokeilleet edes lukea mangaa (ja vaikka ei pitäisikään yhdestä, on tyylilajeja niin paljon, että on ihme jos ei pidä yhdestäkään). Olen myös käännyttänyt manga-vihaajia lukemaan mangaa ja he ovat nyt koukussa.

Oma mielipiteeni mangasta... Mangaa olen nyt lukenut vuoden ja pari kuukautta eli suhteellisen vähän. Ensimmäinen mangani oli "Pita-Ten" ja ihastuin siihen heti. Pian tämän jälkeen Ostin Ranma ½ 1 (pakkohan se oli, kun viisi euroa maksoi... ja suomeksi oli) ja olin koukussa. Animea olin katsonut pari kuukautta ennen tätä.
Olen lukenut lukemattomia manoja, one piece (Luffy... n_n Pakko nauraa), conan (salapoliisijutut ovat muutenkin mieleeni) ja D.N.Angel kuuluvat niihin suosikkeihin, mutta ykkösenä on Death note, jota olen lukenut 38 chapteria. Tarkoituksena olisi iha nostaakin nuo kirjat kun saavat niitä pidemmälle julkaistua.

[Ehkä off]Tuosta "lukevat vain mangaa" jutusta vielä... Luen kyllä ihan tavallisiakin kirjoja, jos sitä tarkoitit ja tilaan Aku Ankkaa, Mustanaamiota, Roope Setää ja ostan taskukirjoja. Mustanaamion kyllä lopetan pian kun tarinat toistavat itseään. Aku Ankassa on välillä muutama helmi, mutta enimmäkseen tarinat ovat huonosti piirrettyjä ja sutaistusti käsikirjoitettuja. Manga vain on parempaa.[/ehkä off]

Minun pitää pian hankkia uusi kirjahylly, koska tuo vanha alkaa täyttyä mangasta ja anime dvd-levyistä (tosin mangakirjoja on hylly täynnä)

[motiivi]

Miksi se on hienoa/huonoa
-Huonoa? Siksi, että se on tällaista "tehdään nyt tätä koska se on muotia" ja siitä tulee ensimmäisenä pokemonit ja digimonit mieleen ja se ei ole hyvä juttu. Sitä paitsi, manga-sarjikset ovat ihan ufoja. Niissä ei ole päätä eikä häntää ja ne ovat TYLSIÄ.

Muodista en tiedä, mutta mangaa suomennetaan yleisesti varmaankin sen takia, että sille on kovasti kysyntää --> tulee uudenlaista kulttuuria. Oi miten yleistävää, ihan puistatti. Niissä ei ole päätä eikä häntää ja ne ovat TYLSIÄ. Kerropa minulle mangat mitä olet lukenut? Joissain mangoissa ei ole päätä eikä häntää, mutta uskon että varmasti löytäisit jostain mangan jossa on sekä pää että häntä. Ja että tyylit ovat rumia! Mangatyyli ei ole yksi käsite, ei yksi tietty tyyli.

Kiitos.

Mielestäni suomen mangatarjonta on tällä hetkellä ihan OK, mutta en ole asiaan aiemmin hirveästi perehtynyt enkä tiedä kannattaisiko tänne tuoda mitä mangasarjoja. Mutta luen suomennettuja: Ranma 1/2, One Piece, Tokyo Mew Mew, Salapoliisi Conan, Time Stranger Kyoko. Pidän, ja useihin tyyleihin olen ihastunut.

Tai no siis suuri osa mangan lukijoista tuntuu lukevan vain ja ainoastaan mangaa.

Minä luen mangaa, mutta luen myös muuta kirjallisuutta ja sarjakuvakirjallisuuden klassikoita kuten Aku Ankkaa, Asterixia, Tinttiä, Lucky Lukea, Lassia ja Leeviä, Karvista. Minulle se ei ole noussut esimerkiksi Aku Ankan ohi, vaan on jossain sen tuntumassa. :D Eli en ole unohtanut muita sarjakuvia mangan myötä, onneksi.

[Zazuli]

Mangat ovat niitä harvoja sarjakuvia joita luen. En ole vielä tavannut mitään länsimaista sarjakuvaa, joka iskisi yhtä hyvin. En vain pidä länsimaalaisten tyylistä. Aku Ankkakin on alkanut kyllästyttää. Täältä löytyy kaikki lehdet vuodesta -84 ylöpäin ja sanoisin, että jotkut tarinat muistuttavat huimasti toisiaan. Eli sekin alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää. Mangassa en ole vielä tähän törmännyt.

ENsimmäisen kerran kuulin mangasta netin kautta. Jokapuolella siitä puhuttiin, joten kun löysin kirjastosta Inu-Yashan jonkin osan lainasin sen ja katsoin millaista se oikein on.  Se oli jonkin aikaa ennen kuin Ranmaa alettiin suomentamaan. Kyllähän tuo Inu-Yasha oli ihan  mukava, mutta siitä en sanoisi sen alkaneen. Jossain vaiheessa sitten tuli ostettua kaupasta Ranman neljäs osa ja siitä se sitten alkoi. Ostin sitä "muutaman" osan. Löytyy nyt tuosta kyseisestä sarjasta osat 1-18, suomeksi. Lopetin ostamisen, koska havaitsin, että on olemassa kymmenen kertaa parempia sarjoja.

Fennicassakin on tullut muutaman kerran käytyä. Sieltä on tarttunut mukaan tämän hetkinen rakkauteni: Diabolo. Kerran rakas isosiskoni luki tuon sarjan ensimäisen osan (tällä hetkellä minulla on siis niitä kaksi, tietojeni mukaan niitä on kolme) ja sanoi tehneensä minusta sosiopaatin. Minulla on edeellenkin hauskaa tuon väitteen kanssa. Isosikoni siis näytti minulle ensimmäisen jakson Hellsingiä opetti kuuntelemaan vähän sitä sun tätä. Nightwishiinkään en olisi tutustunut ilman häntä. En sitten tiedä kuinka tosissaan hän oli tuon sanoessaan, mutta kyllä hän siitä myös pitää.

Myös Chobits kuuluu lempimangaluettelooni. Olen myösn nähnyt kyseisestä animesta kolme ensimmäistä jaksoa ja sanoisin, että en ihmettele jos jotkut näkevät siinää pelkkää pervoilua. 1. mangassa tapastuu enemmän kuin noissa kolmessa jaksossa. Chobitsissa on jotain aivan suoloista ja syvällistä josta pidän.

En pidä mangasta vain koska se on muoti-ilmiö. En ole ollut sellainen, että: "Noku, kaikki muutki"- tyylin hyppimässä minkään vain perässä. oli selllainen viimeksi kahdeksan vuotiaana. Aidosti näen mangassa enemmän kuin missään muissa sarjakuvissa.

[eyrie]

En ole nyt 100% varma olenko jo kerran tähän topikkiin kirjoittanut, mutta 90% kuitenkin minusta uskoo etten ole ^-^.

Minun ensimmäinen mangani oli D.N. Angel jonka sain käsiini ensimmäistä kertaa noin vajaa vuosi sitten. Pidän sarjasta vieläkin kovasti vaikka välillä tuo teini ihastus/romanssin tuputtaminen alkaa vähän käymään yli hilseen. Olen tosin vasta ensimmäisen osan päässyt lukemaan (animea olen nähnyt kaksi jaksoa).

Hellsing
Hellsing oli ensimmäinen manga minkä ostin itselleni. Sarja on aivan loistava ja ihailen valtavasti Kohta Hiranon kykyä ja tyyliä piirtää. Hän saa todellakin kuvat elämään ja mitä edemmäksi tarinassa on menty sitä paremmaksi piirtäjäksi hän on kehittynyt. Tottakai sarjassa on jonkin verran kliseitä (kuten Alucardin ulkonäkö, todellinen vampyyri klisee) jotka on onnistuttu kuitenkin kääntämään vain edukseen. Onnistuin kaksi poikaa luokastanikin käännyttämään Hellsing-faneiksi. Tällä hetkellä hyllyltä löytyy osat 1-7 (toisin sanoen kaikki mitä tällä hetkellä Dark Horse on englanniksi julkaissut).

Gravitation
Koska olen aivan hulluna poikarakkaus tarinoihin niin tietenkin myös Gravitationiin. Olen myös huumorin nälkäinen lukija ja Gravi on tarinaltaan niin ihanan hulvaton, sekä kaunis ja koskettava, että se sopii minulle täydellisesti. Maki Murakamin tyyli ei ole ilahduttanut kaikkia, mutta minusta se sopii Gravitationin tapaiseen sarjaan täydellisesti. Omistan osat 1-8.

FAKE
Ahh, tätä nostalgiaa! FAKE oli ensimmäinen shounen-ai sarja joka löysi tiensä käsiini. Se on löytänyt hyvin varman paikan sydämmessäni ja Deen sekä Ryon tarina on täydellinen. Sanami Matoh osaa hyvin kuvata piirroksillaan myös toimintaa ja hänelläkin on oma, ihailtava tyylinsä. Viimeisen volumen 'kevyt' yaoi kohtaus oli sekin vain plussaa. Omistan kaikki osat (1-7).

Angel Sactuary
Koska rakasta Kaori Yukia :'). Omistan vasta osat 1-2, mutta innolla odotan, että saan rahaa seuraaviin osiin. Idea AS:ssä on mahtava ja pidän siitä, että Kaori Yuki on taas ottanut töihinsä mukaan vähän rankempia aiheita (insesti ja sitten tietenkin lukuisat vihjailut homoseksuaalisuuteen). Piirrustusjälki aivan älyttömän kaunista. Muita Kaori Yukin töitä kuten Boys Next Door, Blood Hound ja Count Cain olen ladannut koneelleni englanniksi käännettyinä.

Loveless
Lovelessin 1. osahan julkaistiin helmikuussa Tokyopopin toimesta englanniksi ja minäpä olin tietenkin ostamassa heti kun vain mahdollisuus tuli. Tutustuin sarjaan animen kautta ja odotin mangan ilmestymistä kuin kuuta nousevaa. Tästä sarjasta huomaa taas kuinka alkuperäinen manga on jopa parempi kuin animeversio jonka en edes ajatellut voivan olevan mahdollista.

Näiden kolmen kolmen sarjan lisäksi omistan myös ensimmäisen osan Cross nimisestä sarjasta, joka tuntuu hyvin lupaavalta. Chobitsia luin ystäväni luona ja siitäkin pidän kyllä kovasti vaikka aivan lempisarjoihini se ei yllä. Ranmat, Inu-Yashat ja Dragonballit saavat puolestani mennä viemäristä alas. Ne on muutenkin enimmäkseen suunnattu hitusen nuoremmille ja muutenkin nämä loputtomat sarjat (kuten DBZ ja One Piece) alkavat tuntua jossain vaiheessa puulta.

Koneeltani löytyy tietenkin mukava pinkka vain japaniksi ilmestyneitä doujinshejä, oneshotteja ja kokonaisia sarjoja joita on sitten käännetty englanniksi ja jaettu meille eurooppalaisille. Suurinosa niistä on tosin yaoita ^-^ (esimerkkinä Yamane Ayanon Crimson Spell).

Minulle manga on ajanvietettä niin kuin mikä tahansa muu lukeminen. Länsimaisia sarjakuvia en oikeastaan pahemmin lue vaikka Aku Ankkoja ja muita on kyllä tullutkin pienenpänä luettua (tänäpäivänä nautin aidosti ainoastaan Don Rosan Akuista). Minua ei yksinkertaisesti kiinnosta Teräsmiehet ja Mustanaamiot (vaikka en tarkoita, että länsimainen sarjakuva olisikin pelkkää Teräsmiestä ja Mustanaamiota). Olen puhtaasti koukussa mangaan ja sille ei mitään voi :>.