Iiik! Tämmöisiä kysymyksiä ei saisi kysyä perfektionistilta.. -Yritetään!
Aika monet täällä vertaavat ulkonäköään suoraan painoon. Minusta se on hieman omituista, sillä eivät kilot kerro ihmisestä mitään. Kauneus on katsojan silmässä, täysin. Jos katson peiliin ja pidät siitä mitä näet, ei painollasi ole väliä.
Nykyään elämme kertakäyttöyhteiskunnassa, joka määrää miltä ihanteemme näyttää milloinkin ja mihin meidän tulisi pyrkiä. Näitä ilmestyksiä kehutaan trendeiksi, ja nuoret naiset ympäri maailman seuraavat näitä vinkkejä "kuinka näyttää hyvältä" lehdistä ja telesivioista. Miljoonat Britney Spearsit keikistelevät silikoneissa ja tanssivat prostituoidun tavoin lavoilla esikuvana nuorille identiteettiään etsiville tytöille. -Sitten ihmetellään mistä johtuu monien pikkutyttöjen syömishäiriöt ja vääristyneet kauneusihanteet.
On sääli, että kauniit naiset yrittävät tehdä itsestään kaunista (siis yleisen käsityksen muotin mukaan) vain, että heillä itsellään olisi parempi olo. Toisaalta ärsyttää yli kaiken ne 15-kesäiset muodinseuraajat, jotka käyttävät just sellasia vaatteita, kuin joku J-Lo (!!!) ja siten uskovat olevansa huippukauniita ja muodikkaita. Sitten kävellään kaduilla, kuin Euroopan parhaimmat tähdet ja syljeskellään ja tehdään kaikkea muuta yhtä trendikästä.
Missä ovat nykyajan yksilöt? Ne, jotka uskaltavat olla juuri sellaisia, kuin ovat, välittämättä siitä, mitä joku MTV (emtiivii, ei ämteevee) sanoo todella upeeksi, tai seksikkääksi.
Luokaa omat ihanteenne ja päämääränne!!!
-Heittäkää hiiteen ne massamielipiteet cosmopolitaneista ja Demeistä, jotka yrittävät muuttaa teitä yleisen kauneuskäsityksen mukaiseksi.
---
Nyt ne mielipiteeni omasta kropastani, eli todistan, etteivät äskeiset saarnani ole koskettaneet minua... Ei vais, mutta-
-Itse en ole tyytyväinen kroppaani. Käyn punttiksella, yritän harrastaa voimailua ja siinä samalla jonkinlaista kehonrakennusta töiden ohella. Yritän pitää kropastani huolta ja syödä hyvin. Rasvaista ruokaa todella harvoin, eikä tippakaan alkoholia. (syy alkoholin pois jättämiseen on myös henkilökohtaisista syistä, ei pelkästään kehonrakennuksen vuoksi) Painan lähes sata kiloa ja olen 190cm pitkä. Silti, en ole lihava. Jotakin kertoo kenties se, että painoin jotakin vähän alle 70kg ennen kuntosalin aloitusta. Saadut kilot ovat tulosta punttiksella rehkimisestä, enkä ole vielä edes puolivälissä tavoitettani. Kirottu koulu ja työpaikka leikkaa reilun siivun vapaa-ajastani, joka menee miltei kokonaan fyysiseen kuntoiluun.
Tavoitteeni on olla sitä, mikä mielikuva minusta on itselläni. Syy ei ole median luotsaamissa ihanteissa, vaan halustani omata terve, voimakas ruumis. Ehkä jonakin päivänä olisi kivaa päästä kehonrakennuksen kisoihin, mutta saa nähdä pääsenkö sinne saakka vielä pitkään aikaan. Laskeskelin, että viimeistään kymmenen vuoden päästä kaappini päällä tulisi olla pokaali lihaksistani.