Aihe: Unelmavartalot

[Emzzie]

Juuh, pakko myöntää, että minäkin olen sortunut tuohon ulkonäöstä valittamiseen... En ole ylipainoinen, enkä myöskään alipainoinen, mutta tahtoisin olla "tasan" normaalipainoinen... En kuitenkaan aio mennä millekään hillittömälle laihdutuskuurille ja nälkiinnyttäisi itseäni, vaan olen alkanut urheilla enemmän. En pidä vatsastani ja käsivarsistani... Siksi teenkin joka ilta vatsalihas liikkeitä, jotka eivät ole edes rankkoja... Minun täysin normaalipainoinen ystäväni (163 cm, 56kg) on laihdutuskuurilla, joka menee niin, että hän ei syö kunnolla, eikä kuntoile. Se ei ole mielestäni järkevää, vaan asian pitäisi olla nimenomaan päin vastoin! Mutta itse asiassa hän on sellainen ahmatti, että eilenkin söi kunnolla ruokaa ja päälle vielä kaksi tikkaria! ^_^ Mutta toinen ystäväni sen sijaan on jo aika lähellä syömishäiriötä. Se on rankkaa. Raivostuttaa, kun kaikki lehdet selittävät unelmavartaloista ja antavat hirveästi erilaisia laihdutusvinkkejä, suurin osa kauppojen lehtihyllyjä pursuavat otsikkoja tyyliin "Näin saat pyykkilautavatsan ja piukat pakarat!", "Miten laihdut 25 kiloa neljässä viikossa" jne. Ne saavat nuoret ajattelemaan olevansa jotenkin muita huonompia, koska ovat hieman pyöreämpiä kuin joku Heidi Villman!
  Mutta nyt taisin jo poiketa aiheesta... Niin, unelmavartaloista on tullut monelle pakkomielle, mutta on myös niitä, jotka laihduttavat järkevällä tavalla. Moni ihminen haluaa "unelmavartalon", mutta varmaan yhtä moni ihminen jo pitää omaa vartaloaan unelmavartalona. Minun paras ystäväni on aina ollut todella laiha ja yrittää nytkin laihduttaa, ja hän pitää minun vartaloani juuri sopivana. Jos sellaisia ihmisiä olisi enemmän, varmasti kaiken maailman itsensä nälkiinnyttäjätkin saisivat hieman järkeä päähänsä...

[Bloody Aeliah]

Olen toisinaan tyytyväinen ulkonäkööni ja vartalooni, mutta toisinaan taas tulee kohtauksia jolloin ajattelen: "Gaash! Olen läski ja naamani näyttää petolinnun perältä!"

Vaikka olenkin aika lyhyt [163,5], niin olen aina ollut isokokoinen eli omistan leveät hartiat, rintakehän ja lantiot. Vaikka olenkin normaalipainoinen niin tämä saa näyttämään minut paljon lihavammalta. No jaa, en erityisemmin halua laihtua [ehkä vähän kiinteytyä], mutta se häiritsee kun toisinaan tulee kausia jolloin haluaisin olla siro ja pieni.
Kasvojensa kanssa vaan elää. Pakkohan niistä on oppia pitämään, koska niitä ei voi muutella. Ellei sitten halua leikellä itseään. Ennen pidin itseäni aivan järkyttävän rumana, mutta nyt olen vaan katsonut itseäni peilistä ja ajatellut että on minulla ihan kauniit kasvot. Omistan silmälasit eikä se mielestäni rumenna minua yhtään. Itse asiassa parantaa ulkonäköäni. Hiusten kanssa oli ennen hirveä kompleksi. Koska värjäsin niitä jatkuvasti niin ne ohenivat ja huononivat kunnes olivat karsean näköinen takkupesäke. Sitten leikkasin pienen irokeesin josta tykkäsin todella paljon, mutta sitten kyllästyin laittamaan sitä aina ylös ja nyt omistan kaljun. Ihana. ^^

Huomasin tuosta jalkavalitusta. Minulla on isot jalat [40-41]. Ei ne muuten olisi niin isot, mutta mulla on leveä jalkapöytä ja hirveän pitkät varpaat. Kenkien löytäminen on tosiaankin tuskaa ja sen takia olenkin kulkenut viimeiset neljä vuotta samoilla maihareilla. Luistellessakin on pakko käyttää hokkareita, koska ei vaan löydy sopivia kaunokkaita.

[Envu]

Minä sekä olen että en ole tyytyväinen itseeni.
Ainoa, mikä haittaa enemmän kuin harvoin, eli usein, on kaksoisleuka. Tai no, se että kuvittelen että sitä on. Onko sitä? Kyllä se on. Joskus tuntuu, että se oikein kasvaa ja venyy kun syö esimerkiksi suklaata.. O.o

Olen aika lyhyt, noin 160 senttiä ja ehkäpä muutama sentti päälle, ja siinä 45-47 kiloa. Painan ehkäpä liian vähän, mutta se johtuu täysin siitä, että koska selkäni.. välilevyvaivoja.. estää liikunnan osaksi vieläkin, lihasten hankkiminen on vaikeaa. Ja jos sellaiset olisi, voisi näyttää vartalo kiinteämmältä. Joskin pitäisi liikkua vähäsen, sauvakävelyä ja uintia ja pyöräilyä ja hiihtoa suositeltiin, selkää rasittamatta tietenkin, ja sitten minulla on sellainen jumppaohjelma, jossa kehitetään vatsa-, selkä- yms. lihaksia. Nyt on vain vähän ollut katkolla, kun olen ollut sairaana.
Olen kuitenkin suhteellisen siron näköinen. Siis että, luuni ovat aika pienet. En ole koskaan ollut pyöreä, neuvolassa itse asiassa jo valitettiin siitä että painoin liian vähän. -.-

En pidä takamuksestani, reisistäni tai käsivarsistani. Enkä vatsastani. Tuntuu, että niissä olisi jotakin ylimääräistä. Hiukseni ovat liian ohuet ja mitättömän värisetkin vielä. Sen sijaan pidän kasvoistani, ainakin silmäni ovat joskus hyvän näköiset, ja ranteistani. Käsistäni yleensäkin. No, ne kyllä näyttävät luurangon käsiltä, mutta ovat silti ihan mukavat. ^^ Nilkatkin ovat hienot.

En silti koe mitään tarvetta muokata vartaloani, mitä nyt ne lihakset joskus hankin niin että elämä voisi normalisoitua. Sitten ne tukisivat selkärankaani, ja voisin jopa tehdä jotakin ilman alituista säteilevää kipua jalassani. Ja kun sitä on kestänyt jo monta vuotta.
Mutta muuten, ei mitään.

Tiedän.. On älytöntä valittaa, vaikka olen näinkin mukiinmenevä. Mutta jostakin syystä.. Se vain on niin, ettei itseensä ole koskaan kuitenkaan tyytyväinen.

[Ellu]

Minä pidän kehostani, se ei välttämättä ole mikään ihannevartalo, mutta viihdyn siinä. En pidä ihostani (joka on liian kuiva) enkä hiuksistanikaan aina koska ne eivät osaa pysyä paikallaan ikinä. Ne eivät kuitenkaan häiritse minua niin paljon kuin selkäni. Minulla on skolioosi, eli selkärankani on vääntynyt. Tunnen sen tälläkin hetkellä, kuinka lantioni on toiselta puolelta epämukavan tuntuinen. Tunnen sen koko ajan, nukkuminenkin tuntuu epämukavalta. Selkääni on tutkittu jo viiden vuoden ajan, ja tänään jouduin käymään taysissa röntgenkuvassa ja lääkärillä. Minulle kerrottiin kolme vaihtoehtoa selkäni kanssa: päivällä pidettävä tukikorsetti (22h/vrk), öisin pidettävä tukikorsetti tai sitten leikkaus. Olin ilman muuta sen yökorsetin kannalla, niin kuin varmaan kuka tahansa teistä, mutta kun minulle näytettiin se.. se oli ahdistava! En ikinä tahtoisi pitää sitä, vaikka tiedän että selkäni on pakko saada suoraksi. Korsetti sanana muistuttaa vaatekappaletta. Se oli kaukana siitä! Vaalea ja muovinen. Sellainen jossa en ikinä tule viihtymään. Yökorsetin kanssa ei voi istua, ja oletan että en voi myösään nukkua kyljelläni sikiöasennossa, johon olen tottunut. Tämä ei ehkä kuulosta hirveältä, mutta olisitte nähneet ne! Sen lisäksi joudun olemaan yön sairaalassa. Mutta äiti lupasi että saan tehdä sille mitä tahdon kunhan pääsen siitä eroon. Hahaa, siitäs saavat!

[halis]

Minä olen itseeni tyytyväin vain sillointällöin. Olen lihonut nyt talven aikana, sillä ei kauheasti huvita mennä ulos pakkaseen esim. lenkille, ja lopetin juuri ainoan liikunnallisen harrastuksenikin. Minua ärsyttää kun ei ole itsekuria ja meille kun ostetaan aika usein kaikenlaisia herkkuja...minun mieltäni kiusaa erityisesti langanlaiha siskoni, joka usein paasaa siitä kuinka kuinka minä olen liian lihava ja liikunta hullu isä ei paranna asiaa painostamalla liikkumaan useammin. Ei minulla ole mitään liikuntaa vastaan, mutta se saa minut tuntemaan itseni, hmm, riittämättömäksi. Ala-asteen kuudennella luokalla minun luokka oli täynnä tyttöjä jotka laittoivat hirmuisesti meikkiä teinix tyyliin, mutta minä joka olin ujomman puoleinen ja olen vieläkin, en meikannut. Heiltä ei keltään riittänyt ymmärrystä, että jokainen kehittyy omaan tahtiin ja minusta tuli ns. kiusattu. En minä koskaan saanut minkäänlaisia avoimia huomautuksia ulkonäöstäni, mutta se ei tunnu kivalta kun tietää ihmisten puhuvan sellaisesta seläntakana. Sitä jatkui aivan varmasti ylä-asteelle saakka, kunnes viimein pääsin pois koko koulusta. Miksi ihmisten ei aina sallita olla sellaisia kuin ovat...

P.S. Luonne vaikuttaa ulkonäköön, jos olet itsevarma sinä myös näytät trentikkäältä.

Tulipas paljon asiaa, saatoimpa mennä aiheesta sivuunkin, meninkö? :/

[Typhon]

Iiik! Tämmöisiä kysymyksiä ei saisi kysyä perfektionistilta.. -Yritetään!

Aika monet täällä vertaavat ulkonäköään suoraan painoon. Minusta se on hieman omituista, sillä eivät kilot kerro ihmisestä mitään. Kauneus on katsojan silmässä, täysin. Jos katson peiliin ja pidät siitä mitä näet, ei painollasi ole väliä.

Nykyään elämme kertakäyttöyhteiskunnassa, joka määrää miltä ihanteemme näyttää milloinkin ja mihin meidän tulisi pyrkiä. Näitä ilmestyksiä kehutaan trendeiksi, ja nuoret naiset ympäri maailman seuraavat näitä vinkkejä "kuinka näyttää hyvältä" lehdistä ja telesivioista. Miljoonat Britney Spearsit keikistelevät silikoneissa ja tanssivat prostituoidun tavoin lavoilla esikuvana nuorille identiteettiään etsiville tytöille. -Sitten ihmetellään mistä johtuu monien pikkutyttöjen syömishäiriöt ja vääristyneet kauneusihanteet.

On sääli, että kauniit naiset yrittävät tehdä itsestään kaunista (siis yleisen käsityksen muotin mukaan) vain, että heillä itsellään olisi parempi olo. Toisaalta ärsyttää yli kaiken ne 15-kesäiset muodinseuraajat, jotka käyttävät just sellasia vaatteita, kuin joku J-Lo (!!!) ja siten uskovat olevansa huippukauniita ja muodikkaita. Sitten kävellään kaduilla, kuin Euroopan parhaimmat tähdet ja syljeskellään ja tehdään kaikkea muuta yhtä trendikästä.

Missä ovat nykyajan yksilöt? Ne, jotka uskaltavat olla juuri sellaisia, kuin ovat, välittämättä siitä, mitä joku MTV (emtiivii, ei ämteevee) sanoo todella upeeksi, tai seksikkääksi.

Luokaa omat ihanteenne ja päämääränne!!!

-Heittäkää hiiteen ne massamielipiteet cosmopolitaneista ja Demeistä, jotka yrittävät muuttaa teitä yleisen kauneuskäsityksen mukaiseksi.

---

Nyt ne mielipiteeni omasta kropastani, eli todistan, etteivät äskeiset saarnani ole koskettaneet minua... Ei vais, mutta-

-Itse en ole tyytyväinen kroppaani. Käyn punttiksella, yritän harrastaa voimailua ja siinä samalla jonkinlaista kehonrakennusta töiden ohella. Yritän pitää kropastani huolta ja syödä hyvin. Rasvaista ruokaa todella harvoin, eikä tippakaan alkoholia. (syy alkoholin pois jättämiseen on myös henkilökohtaisista syistä, ei pelkästään kehonrakennuksen vuoksi) Painan lähes sata kiloa ja olen 190cm pitkä. Silti, en ole lihava. Jotakin kertoo kenties se, että painoin jotakin vähän alle 70kg ennen kuntosalin aloitusta. Saadut kilot ovat tulosta punttiksella rehkimisestä, enkä ole vielä edes puolivälissä tavoitettani. Kirottu koulu ja työpaikka leikkaa reilun siivun vapaa-ajastani, joka menee miltei kokonaan fyysiseen kuntoiluun.

Tavoitteeni on olla sitä, mikä mielikuva minusta on itselläni. Syy ei ole median luotsaamissa ihanteissa, vaan halustani omata terve, voimakas ruumis. Ehkä jonakin päivänä olisi kivaa päästä kehonrakennuksen kisoihin, mutta saa nähdä pääsenkö sinne saakka vielä pitkään aikaan. Laskeskelin, että viimeistään kymmenen vuoden päästä kaappini päällä tulisi olla pokaali lihaksistani.

[Ceinwen]

Pidän itsestäni, olen mielestäni sopivan kokoinen, pituinen(162/50), ihan riittävän hyvät mittasuhteet..
Pidän jopa kasvoistani ja eritoten hiuksistani, mutta eräs asia on vaivannut minua todella kauan. Nenäni. Inhoan jostain syystä nenääni ylettömän paljon. Se alkoi siitä, kun eräs luokkakaverini heitti että nenäni on "pikkupottu" ja pikkusiskoni ärsytti minua tahallaan sanomalla että pienet mäkihyppääjät voisivat laskea nenääni pitkin. Olen vakuuttunut että nenäni on ruma kärsä. Olen kysellyt kavereiltani mielipiteitä nenästäni, ja he ovat vakuuttaneet että siinä ei ole mitään vikaa, mutta se on helppoa ujuttaa kaveruuden piikkiin. Olen tottunut ajattelemaan naamaani hallitsevaa nenääni rumana enkä osaa enää lopettaa. Nenäkompleksi on tullut jäädäkseen, tavallaan vihaan itseäni sen(ja nenän) takia. Ristiriitaista eikö? Aina kun ajattelen asiaa mieleeni muistuu entisten luokkalaisteni heittämät nenä-kommentit.. Vaikka tolkutan että siitä ei kannata välittää, ne ovat jääneet myrkkysiemeninä jo itämään sisääni.

Tottakai toivoisin että takapuoleni olisi kuin kylie Minougin, mutta eipähän ole. Ihan riittävän mukava istuinalusta.

Mikäs tässä on ollessa.

[Alicia F-B]

Itse olen kohtuullisen tyytyväinen omaan kroppaani. Olen laiha ja tedän sen, mutta lihominen on minulle todella vaikeaa. Syön aika jaksottaisesti, joskus pitkin päivää jotain kevyttä ja toisinaan isoja aterioita pari kertaa päivässä ja lisäksi jonkun välipalan. En syö edes aina terveellisesti, mutta vastapainona roskaruualle syön paljon kasviksia. Harmi, ettei niillä kyllä painoa nosteta. Olen kohtuullisen pitkäkin ja jalkani ovat keskiruumiiseeni verrattaen pitkät. Ihan liian pitkät. Käsistäni en pidä. Ne ovat pitkät ja hontelot ja rystyseni kuivavat usein.
Jalkani on myös oma lukunsa, se on aika iso, mutta toisaalta ei niin iso että se haittaisi. Eniten minua häiritsee pituus / vyötärönmittasuhteeni. Sen verran kapoinen olen, että sopivan kokoisia housuja pitää etsiä kiven alta. Harrastan lähinnä jalkalihaksia tarvitsevaa liikuntaa ja omaankin hyvät pohje- ja reisilihakset. Tarvitsen 34-tuumaiset farkut, lyhyemmät näyttävät naurettavilta. Sitten kun löydän oikean pituuden, täytyy alkaa etsimään sopivaa vyötärön leveyttä. Yleensä nämä pitkät housut alkavat olemaan jotain metsin vyötärön luokkaa :P Sitten kun vielä lisätään vaatimuksiin vyötärön mataluus, väri ja muut ominaisuudet, tulee hommasta turhan vaikea. Todella rasittavaa.
Naamaani olen alkanut tottua.  Ennen inhosin sitä yli kaiken ja etenkin hiuksiani. Nyt olen niihin suhteellisen tyytyväinen. Ne ovat luonnostaan tummat, kuten myös ripseni ja kulmakarvani, ja suorat. Niihin saa monenlaisia kampauksia :D En pahemmin käytä meikkiä, paitsi peittämään muutamaa yksittäistä finniä, ehkä. Ripseni ovat pitkät, mutteivat kovin kaarevat. Ne näkyvät kuitenkin hyvin ja ovat mielestäni kauniit. Vain muutaman kerran olen laittanut ripsaria, enkä sitä mielestäni tarvitsekaan.
Sormenikin ovat melkoisen pitkät, eivät sellaiset nakit (onneksi). Käteni ovat joskus valaistuksesta riippuen aika keltaisen näköiset. Sitä piirrettä inhoan. Joku voisi luulla että poltan. :P Minulla on aikasen hyvä iho. Rusketun tasaisesti ja monen tunnin auringossa oleilun jälkeenkään en pala. Toisinsanoen en ole palanut kertaakaan sikäli kuin itse muistan, enkä edes käytä muualla kuin rannalla aurinkovoidetta, enkä sitäkään aina.

Olen siis tyytyväinen, vaikkakin on muutama asia, jonka mielelläni muuttaisin itsessäni. En ole muunlaisia vartalomalleja itselleni ikinä halunnut ja tavallaan olen "unelmavartalossani" ihan omana itsenäni.

[Vesi Y]

Humm.

Minä olen tyytyväinen itseeni, vaikken painoani viitsi toitottaa ympäri, johtuen siitä, että minua voitaisiin vaikka haukkua. Kun olen jotain nykyään 165/65.. Ja se on minulle hyvä omasta mielestäni, mutta kun muuten vain kaikki vähän voisivat katsoa. Ja myös, olen aina ollut roteva ja isoluinen joten siitä tulee painoa ^^.
Mutta on mukavaa olla pyöreä, sain rintanikin aikaisemmin kuin muut luokkalaiseni mitään. Se on jotain hassua, oikeasti. Varsinkin, kun luokkalaiseni ovat lähestulkon lautoja ja sitten on minä, jolle menee C-90-kokokin... Ei ole valittamista sen suhteen. *köh* Palattaisiinko aiheeseen?

Minä en ole liikunnallinen, inhoan liikuntaa. Mutta olen varsin tyytyväinen itseeni - uimahalleja kammoan silti. Ei ole kivaa kun ihmiset katsovat..

Se, että joku valittaa olevansa läski vaikkei sitä ole, ärsyttää minua. Ihan kuin se joku yrittäisi huomauttaa: "Oletkos katsonut peiliin, sietäiskö laihduttaa?".

Minulla on lasit. Ja pidän niistä. Minulla on myös isot silmät, joille lasit sopivat varsin mukavasti. Ei minua ainakaan ole syrjitty laseista.

Kuokka.
Snif. Olen laihtunut viisi kiloa. Ihan huomaamattani. No jaa, antaa olla :), kunhan ei paino tästä laske enää. Ehkä se saisi tehdä niin, mutta kun minä en halua olla laiha.

[Tanya]

lihonnut sitten ala-asteen--

Tiedätkö, minulla on sama juttu! Olin joskus enkalla luokalla varmaan 20 kiloa kevyempi kuin nyt... Jotkut tosin sanoo sitä kasvamiseksi -_-
Näh, ihan hyvin luuni olisivat voineet jatkaa kasvamista (niin olisin saavuttanut tuon unelmieni 180cm pituuden ja ryhtyä huippumalliksi), ja lihakset sitten vain surkastua pois niin, että lopulta olisin ollut todella laiha ja aivan uskomattoman kaunis!

Mutta ei. Ei tietenkään elämässä käy niin kuin haluaa *tuntee kyynelten tulvivan silmiinsä*. Minusta ei tullut pitkää, eikä minusta tullut laihaa ja näistä syistä minusta ei myöskään tullut kaunista, joka taas oli suoraa yhteydessä siihen, että minusta ei tullut huippumallia :'(
Kaikkein kamalinta on, kun ihmiset tulevat väittämään, että olen kaunis ja söpö ja etc. Ne valehtelee! Eikö ne nää, et oon ihan sairaan ruma?

Elämä on syvältä, jos ei ole kaunis.



----------

Saana, pidin eniten sinun kirjoituksestasi. <3
Olet muuten kaunis ihminen.

[Essu]

Olen kirjoittanut jo tähän topiciin, mutta teen sen toisen kerran :)

Tänä aikana olen huomannut, että minusta on tullut todella laiha. Syön kyllä ihan tarpeeksi, mutta painan silti 34kg. En halua lihoa, se on selvää. Pituuteeni nähden olen normaalipainoinen (pituus noin 145cm, siis TOSI lyhyt).

Mutta asiaan. Käteni ovat todella laihat. En osaa sanoa miksi. Tällaisina ne ovat silti minusta melko sievät.

Olen melko tyytyväinen muuten vartalooni. Yhä olen lyhyt, mutta jopa itse voin sanoa, että olen tyytyväinen vatsalihaksiini, jotka ovat raa'an urheilu-harrastuksen jälkeen parantuneet.

[Salandra Taikasielu]

Kiitos teille!
Luin äsken näitä teidän kirjoituksianne ja "heräsin". Miksi pitäisi olla laiha? Olen itse asiassa vasta 12 ja kamppaillut jo tähänkin asti itseni kanssa. Kun ajattelin, että olen hirveän ruma ja näin. Mutta joskus taas tuli sellaisia kausia, että hei oon mä ihan kaunis! Ai, mutta avaappa lehti niin heti löydät jonkun alipainoisen ja isorintaisen mallin keikistelemässä siellä! Silloin vain ajattelee, että ehken sittenkään ole mikään kaunis ja olenkohan liikkunut nyt ihan tarpeeksi. Toi on oikeesti niin rasittavaa ja tyhmää.

 Mä kuitenkin liikun (omasta mielestäni) tarpeeksi. Käyn pyöräilemässä, kävelyllä ym. Ja kun äsken katsoin peiliin tuntui kuin sieltä katsoisi joku toinen ihminen. Mä pystyin sanomaan itselleni olevani kaunis. Joka on aivan teidän ansiotanne! Kun luin kuinka olitte päässeet eroon "pakko olla laiha"- jutusta, niin mäkin kokeilin. Tuntui aluksi mahdottomalta, mutta se onnistui. Toivon, että tämä kestäisi nyt sitten pitkään. Vaikka voi se olla niinkin, että laihduin vielä jonkin verran. Kunhan vain liikun ja urheilen. Syömättömyyteen en ala, siitä ei tule minun unelmavartaloni. Sen olen päättänyt! Kirjoituksenne antoivat minulle ITSEVARMUUTTA ja TAHDONVOIMAA joiden avulla pärjään ainakin tämän kuukauden.

[Seireeni]

Minä olen täysin tyytyväinen itseeni. Olen aina ollut. En meikkaa koskaan, meikki ahdistaa minua. Jos minulla on meikkiä, tuntuu että peitän itsestäni jotain. Ainoa mitä "feikkaan" ovat hiukset, joita värjään punaisiksi. Pidän itseäni kauniina, ja minulla on oma tyyli vaatetuksessa. Syön mitä huvittaa ja milloin huvittaa. Olen sinut itseni kanssa.

Ruumiinrakenteeni on hoikka ja siro. Mielestäni en ole suorastaan laiha, mutta silti jopa kaverini jaksavat välillä hokea millainen "luikku" ja "anorektikko" olen. Bullshit. Olen normaalin alarajoilla, mutta terveydenhoitaja on sanonut, ettei minulla ole hätää. Niinkuin ei olekaan, sillä syön kuin hevonen.

(Offtopiciksi ehkä menee, mutta on pakko laittaa.) Minua kyrsii suunnattomasti se ilmiö, miten laihoja/laihempia saa mollata miten vain, aivan kuin olisimme julkisia näyttelyesineitä. Kuka tahansa puolituttu saa sanoa "sä et syö tarpeeksi" tai "sä oot sairaan laiha!". "Sairaan laiha" ei ole minulle kohteliaisuus. Se kuulostaa minun korvaani samalta kuin pullukalle "lihatiski".

Jos taas jollekin lihavalle ihmisille sanoisi "alas kuntoilemaan, läski!" joutuisi suunnilleen raastupaan. ¬_¬

Joopajoo, laihuus on nykyajan vallitseva kauneusihanne ja vaahdotaan, miten lihaville täytyisi saada oikeutta. Tuliko kellekään mieleen, että joku voi olla luonnostaan laiha vaikka kuinka syö?

Eh. Niin.

Vähän isommat tissit voisin kyllä ottaa. x)

[Alyssa]

Ei tämmöst  topiccii saisi olla, mulla on nimittäin aivan liikaa kohtia itsessäni, joihin olen tyytymätön. Jostain pitää aloittaa :)

Vatsa: Kapeammaksi (! juu u :P) ja pitäisi treenata toi ällölöllö pois :) Jenkkakahvat myös on hyihyi...

Lantio: Kapeammaksi sitäkin haluaisin, tosin on se nyt jo jonkun verran kaventunut. Haluaisin, että noi luut (mitkä ne on, noi mitkä törröttää tossa reisien yläpuolella kun makaa?) olisivat paljon selvemmät. Musta se on nättiä :]

Reidet: Kapeammaksi, ällölöllö myös pois. Inhoan reisiäni, ne on niin rumat :<

Käsivarret: Ällölöllö pois ja lihaksia tilalle. Nyt ovat tosin jo parantuneet aika paljon, kiitos treenin.

Kasvot: Lommoposket ovat ihanat. Itsellä kauheat buldoggi posket :( pitäisi vieläkin laihduttaa :)

Unelmamitat olis 166cm/55kg, niihin tähtään. En nimittäin ole lähellekään tyytyväinen itseeni, välillä on kausia, jolloin tämä asia todellakin rassaa itsetuntoa ja masisaikoja saattaa iskeä koulussakin. Uskon vakaasti, että laihduttaminen ratkaisee ongelmat, niin se on ennenkin tehnyt :)

Unelmavartaloni on aika lähellä jotain Kate Mossia tai muuta mallia. Mallit ovat niin täydellisiä. Tietenkään täysi luuviulu ei saa olla, pitää olla muotojakin, mutta kiinteä ja hoikka kroppa on täydellinen.

Hiuksiani hoidan juuri nyt kuntoon, pitäisi olla kauniit kiiltävät parin kuukauden päästä, sen verran tyyriit aineet näille ostin :)

Mitäs muuta sitten... Noh, muoksin kun keksin jottai :P

Aijjuu, ja oikeet painoot en viitti sanoo, mut BMI on jotaan.. 22 tai 21, en muista tarkkaan :]

[enggineeri]

Hmm. Itse en tällä hetkellä ole kovin tyytyväinen vartalooni. Olin ennen kun aloin syödä e-pillereitä, sillä niistä lihoin n. seitsemän kiloa, eikä tunnu kovin mukavalta. Ei se onneksi aivan järkyttävästi näy minussa, mutta ei tuollainen löllömaha kovin kiva ole.

Tahtoisin muuttaa vartaloani niin, että näyttäisin vaatteissa hyvältä. Ei oikeasti tunnu mukavalta, kun käy esim. Seppälästä uusia vaatteita katsomassa ja joka ikisessä paidassa näyttää ihan makkaralta ja hameessa tulee hieman liikaa esiin tuo lantio.

En ole sitä mieltä, että pitäisi olla langan laiha, vaan sellainen sopusuhtainen, eikä pienellä mahallakaan ole väliä, mutta pääasia kuitenkin että itsestä tuntuu hyvältä.

[Pieni Hikke]

Onko normaalia, että paina samanverran kun on, miinustettuna sata? (Eli jos olisi 159 cm pitkä ja painaisi 59 kiloa?) Minulla ei ole nuo mittasuhteet melkein kuitenkin. En kerro kumpaan suuntaan. Haluisin saada vatsastani lyllyvää läskiä pois ja reidestä myös. Muu on ihan ok. Paitsi liian tummat ihokarvat, nekin pois. Ja tietenkin naamasta, tarkemmin poskista pois. Miten poskia voi laihduttaa? Ja sitten töppösormet. Niiden pitäisiä olla pitkät ja elegantit. Ei töpöt.

Vaikka syön vähän, liikun kohtalaisesti, syön aika vähän makeaa ja roskaruokaista, kasvan silti leveyttä?

Tahtoo olla laiha, laiha ja vielä kerran laiha. Ei massaa. (Paitsi ei massaa on sama kun ei painoa.) Ei ihraa. Pari lertaa minua on haukuttu lihavaksi ja se sattuu. Ei voi väittää sen olevan lihastakaan, kun aiankin käsissä ei ole testien mukaan mitään lihasta. (Sain roikuttua tangossa 4 sekunttia. Tiedän, mutta kun minä en tajunnut, miten roikkua!) Olen oikeastaan muodoltani pullapitko, ihan Witch: salainen kirjasto: tyyli:nkin mukaan. (Eikö olekín imartelevaa) Tasaisen paksu joka puolelta. (Ne kuvat olivat kamalia. Se kirja pitäisi pistää kieltoon.)

Ja tässä tuli minun surkuttava viestini, jossa haaveilen, millanen kenties voisin olla.

[Kaappikellon kummitus]

Olen taskukokoa. Olen siis pieni jalkoja ja sormia myöten, 7 vuotta nuoremmalla serkullani on melkein saman kokoinen jalka kuin minulla. Pituutenikin on ikäisekseni aika pieni numero, olen 147 cm ja kaverini keskimäärin 162-165 cm. Toisaalta olen kuitenkin aina ollut pätkä, enkä osaa kuvitella itseäni normaalin pituisena, pienuus vaan on osa minua ja totta puhuen pidän siitä. Ennustettu pituuteni on noin 165 cm, ihan hyvä mielestäni.

Kun mä ton luin, mulle tuli eka mieleen että sä olet vakoillut mua xDDD Minkä ikänen sä mahdat olla? Meinaan mäkin olen suurinpiirtein ton pitunen (sentin lyhyempi), ja mun ennustettu pituus on 164cm.

Etkä ole ainoa, joka tykkää lyhyydestänsä:
Lainasin tätä yhestä kirjasta: "Se mikä sinulta puuttuu pituudesta, korvaat persoonallasi" x) Eli aika osuvaa pienille ihmisille.

[Chiyo]

Hah. Itsekkin olen sellainen pikkuinen lapsonen vielä, mutta tulenpa tänne valittamaan.

Olen lihava. Vaatteet päällä näytän vain hieman raskasrakenteiselta, mitä olenkin, mutta totuus on, että kyllä mä läskikin olen. Lantiolla on semmoset läskipallurat, jotka on sillä tavalla oudosti. Ne ovat sivuilla mahan kohdalla, ja sitten siinä, mistä jalat alkaa, olen ihan laiha, sitten tulee taas läskit pallurareidet. Eli minulla on kesken kaiken laiha kohta, ja sen ala ja yläpuolella on läskit kohdat. Housuja joudun aina hakemaan kauan, ja harvemmin ne juuri lantion kohdalta menee kiinni. Minun mahani ei ole hirveän iso, mutta siinäkin sitä massaa riittää. En ole perinteisen läski, olen vain isokokoinen ja raskasrakenteinen. Haluaisin laihtua kymmenen kiloa, mutta siitä on turha haaveillakkaan. Toisaalta, kasvupyrähdystä ei ole tullut, ja sitä tässä odottelen :) Sen jälkeen saatan olla laihempikin. Mutta olen jo tottunut siihen että olen tälläinen, ja kaverinikin aina toteavat, etteivät he osaa kuvitella minua laihana.

Ärsyttää toisaalta, kun valitan läskeistäni, vanhemmat vain hymähtelevät ja hokevat että liikunta auttaa, ja että kyllä sinä tuosta vielä muovaannut. Ja että kyllä parin vuoden päästä löytää jo helpommin vaatteita. Se on hermoja repivää, ja tekee mieli vain karjua että entäs nyt, mitäs minä tässä ne pari vuotta pidän päälläni, jos kerran vasta sitten löytyy vaatteita. Mutta, eh. Olen hiljaa nyt ^^

[Pomdidali]

Minulla on vakavia ongelmia itsetuntoni kanssa, joten minun listani on pitkä, jos kirjoittaisin kaikki asiat mitä haluaisin vartalossani muuttaa.

En pidä kasvojeni muodosta, koska ne ovat liian pyöreät. Silmäni ovat liian pienet tihrut ja nenäni ja huuleni ovat aivan liian isot. Posket ovat pyöreät ja ärsyttävät pulloposket. Hiukset ovat Lättänät ja hirveän ohuet. En pidä ollenkaan. Hartiani ovat liian leveät ja "miehiset" ja muutenkin ruumiinrakenteeni on ei-siro. Haluaisin olla siro, mutta entisenä jalkapalloilijana en taida olla.

Ystävälläni on anoreksia, ja minä tiedän ja tajuan että hän on sairas, mutten voi siltikään olla kadehtimatta hänen ohuita reisiään tai litteää mahaansa. Pidän itseäni lihavana, enkä pidä vartalostani. Haluaisin  myös pidemmät jalat. Kadehdin tosissaan niitä ihmisiä, jotka voivat rehellisesti sanoa oevansa onnellisia omassa vartalossaan, sillä minä en voi, ja se rasittaa.

Minun kauneuskäsitykseni on aikalailla erilainen kuin muilla yleensä. Minusta hyvin tavallisen näköiset ovat kauniimpia, kuin monet huippumallit. (Mutta toisaalta jos saisin olla ihan kuka vaan, olisin ehdottomasti Gisele Bundchen!)

//edit: Tarkoitin tuolla "Minun kauneuskäsitykseni on aikalailla erilainen kuin muilla yleensä." -kommentilla lähinnä sitä, että kun ihmiset sanovat että "onpa kaunis!", en monestikaan ole samaa mieltä. Minä pidä aivan erinäköisiä ihmisiä kauniina, kuin ystäväni tai kaverini. Sitä tarkoitin. :)

[dimou]

Minun kauneuskäsitykseni on aikalailla erilainen kuin muilla yleensä. Minusta hyvin tavallisen näköiset ovat kauniimpia, kuin monet huippumallit.

Minusta taas tuntuu, että hyvinkin monet ovat tätä mieltä. Minä muiden muassa. Minä en vain tajua mikä on niin kaunista siinä, että kylkiluut törröttävät ja jos katsoo sivulta päin, mahaa ei näy ollenkaan.

Minä en oikein tiedä mitä mieltä olla vartalostani. Pituus (lyhyys) on se joka tuottaa eniten päänvaivaa, välillä olen siitä hyvinkin onnellinen ja välillä tekisin mitä vain kasvaakseni edes muutaman vaivaisen sentin. Olen 158-senttinen, enkä tästä enää pidemmäksi kasva. Olen samanpituinen/pidempi kuin siskoni ja äitini, joten tällaisessa seurassa se ei häiritse yhtään. Mutta sitten taas kun niskat kipeytyy kavereiden seurassa, niin juttu on hieman eri.

Vaatteet päällä olen oikein passeli ja tyytyväinen vartalooni, mutta auta armias kun olen hieman vähemmissä pukeissa. Jalat ovat aivan liian lyhyet, etenkin sääret. Muotoja minulta ei löydy niin yhtään, ellen sitten ihan vartalonmukaista, mielellään hieman kiristävää vaatetusta käytä. Poikamainen vartalo, jak.

Eihän niillä isoilla rinnoilla oikeasti ole väliä, mutta olisihan se silti ihan hienoa käyttää välillä bikineitä, avokaulaisia paitoja, toppeja, rintsikoita ilman viiden sentin toppauksia... Luultavasti olisin valmis menemään jopa silikoneihin asti, saa nähdä. Mutta Pamela Anderson -kopiota minusta ei see vaikka maksettaisiin, kohtuu pienissä kuppikoissa pysyisin silti.

Yhdeksänä päivänä kymmenestä olen tyytyväinen itseeni. Kunhan en liikaa keskity ulkonäköäni miettimään :P

[Quinetta]

Olen tänne aiemminkin kirjoittanut, mutta on pakko sanoa, että olen kasvanut paljon tyytyväisemmäksi itseeni ajan myötä. Opin olemaan sinut vartaloni kanssa. :)

Täytin 18. Toukokuuta 14 vuotta - ja olen nyt 171 cm pitkä. Hiukan rajaa? Harva ikäiseni on yli 170 cm, melkein 95 prosenttia sen ali. Kuitenkin, pidän pituudestani. On hauskaa katsoa ärsyttäviä tyyppejä (kuten eräs luokkalaiseni, joka yrittää parhaansa saada kaikki vihaamaan itseään) alaspäin sellainen "uhootko mulle?" katse kasvoilla. :)

Olen vähän alipainoinen - painan nimittäin juuri ja juuri 45 kiloa. Kuitenkaan se ei näy kovin hyvin vartalossani, minulla EI ole törröttäviä kylkiluita tai mitään muutakaan aliravittuun viittaavaa.

Kun viimeksi tänne kirjoitin, sanoin jotain tämän tapaista; "Muotoja saisi olla vähän enemmän, kun olen ihan lättänä joka puolelta, mutta kaipa niitä tulee sitten myöhemmin." No, sen viestin ja tämän viestin välisellä ajalla on sitten tullut niitä muotoja vähän :) Ei liikaa, ei liian vähän. Sopivasti. Nyt kehtaa pitää bikineitäkin :P

Reidet ovat vielä suhteellisen ohkaiset, vaikka lantio onkin vähän leventynyt. Jalat taasen ovat kasvaneet ihan ylimittoihin; kenkäkokoni on jo 41. o.O Isojalka olen, juu.

Kasvoistani taasen pidän hyvin paljon. Suuret, tummaripsiset silmät, sopivan pieni, pyöerähkö nenä ja paksut huulet. Ei ole pullaposkia, suurta leukaa, isoa otsaa, jne. Vähän finnejä löytyy, mutta ne ovat niin pieniä että peittyvät helposti. ^^


On totta, että unelmavartalot ovat nykyään aivan pakkomielle. Noin 90 prosenttia kaikista naisista ajattelee, että laihuus on kaunista, mutta minusta sellainen normaalipainoinen, ehkä hivenen pyöreähkö nainen on terveellisen näköinen - ja myös kauniin.
Minusta tuntuu, ettei kukaan voi olla 100% tyytyväinen vartaloonsa, sillä aina on mahdollista löytää pikkupikkuvirhe, joka häiritsee vaikkapa vain 0,001 prosenttia. :D

[Sparkle]

Olen melko tyytyväinen kroppaani. En tosiaan ollut sitä muutama vuosi sitten (jolloin en kyllä ollut tyytyväinen mihinkään muuhunkaan itsessäni), mutta kai olen tullut vähän armollisemmaksi itselleni. Ja on silläkin luultavasti vaikutusta, että olen viimeisen vuoden urheillut todella paljon, ja vartaloni on sen näköinen :). Totta kai parannettavaa aina löytyy ja tavoitteitahan toki on vartalon suhteen vieläkin, mutta olen kyllä melko tyytyväinen siihen, mitä olen jo saavuttanut.
Painoni nousi hiukan vuodenvaihteessa, kun treeniin tuli tauko loukkaantumisen johdosta. Sain sen kyllä taas nopeasti normaalitasolle, kun sain taas jatkaa. Olen painoindeksini puolesta normaalipainossa, mutta se on aika huono mittari varsinkin urheilijalle. Peili ja mittanauha kertovat paljon enemmän. Kivempi olla kun on sinut itsensä kanssa.

...ja totta kai minullakin on niitä päiviä, jolloin ulisen olevani tyhmärumalihava, syön suklaata ja karkkia jne mutta niitäkin päiviä pitää olla, jotta osaisi taas riuhtaista itsensä liikkeelle.

[Feelie]

olen nyt 171 cm pitkä...
Olen vähän alipainoinen - painan nimittäin juuri ja juuri 45 kiloa. Kuitenkaan se ei näy kovin hyvin vartalossani, minulla EI ole törröttäviä kylkiluita tai mitään muutakaan aliravittuun viittaavaa.

Toivottavasti tuossa on tullut jokin kirjoitusvirhe, painoindeksisi on 15.4! Terveen ihmisen painoindeksi on 18,5 - 24,9. Alle 15-menee sairalloisen alipainon määritelmän alueelle. En suostu uskomaan tuota sinun jälkimmäistä lausettasi. Sanon suoraan, kuulostat hyvin pelottavalta!

Olen tyytyväinen vartalooni. Haluaisin olla pidempi, nykyinen pituus on siinä 158 cm. Kasvan kuitekin vielä, koska kasvuennusteeni on 168 cm. En kyllä ole kasvanut vuoteen kuin noin sentin, joten alkaa pikkuhiljaa huolestuttaa. En tahdo olla näin pienikokoinen.
En haluaisi muuttaa oikeastaan mitään kropassani. Paitsi minulla on aika huono iho. Eihän siinä muuta, kuin että kosmetiikkaan kuluu siksi paljon rahaa. Unelmaihoni olisi sellainen, että sitä ei tarvitsi meikata ja kevyt peruspuhdistus päivittäin riittäisi.
Niin, ja haluaisin mahaani vielä hieman kiinteämmäksi, mutta niin varmaan jokainen :) Öö. Ja hampaistani en tykkää. Vaikka ne ovatkin aika valkoiset, yksi ylähammas on tyhmästi vinossa. Sen saa kuitenkin piilotettua, ja ulkoinen haittahan se vain.
Mutta tykkään hiuksistani, silmistäni, huulistani - ja jopa rinnoistani ja sääristäni.

Ei pidä olla turhan itsekriittinen, huonosta itsetunnosta kärsii nykyään liian moni.

[Quinetta]

olen nyt 171 cm pitkä...
Olen vähän alipainoinen - painan nimittäin juuri ja juuri 45 kiloa. Kuitenkaan se ei näy kovin hyvin vartalossani, minulla EI ole törröttäviä kylkiluita tai mitään muutakaan aliravittuun viittaavaa.

Toivottavasti tuossa on tullut jokin kirjoitusvirhe, painoindeksisi on 15.4! Terveen ihmisen painoindeksi on 18,5 - 24,9. Alle 15-menee sairalloisen alipainon määritelmän alueelle. En suostu uskomaan tuota sinun jälkimmäistä lausettasi. Sanon suoraan, kuulostat hyvin pelottavalta!

Juu, minähän olen pelottava. :) Tarkistin äsken painon, ja se onkin noussut viime kerralta o.O Tai sitten vaaka oli jotenkin hassu. Painan siis 48 kiloa, pituus on edelleen 171 cm. Ei se minusta ole kovin iso muutos, mutta kuitenkin. Miten painoindeksi lasketaan? [olen tyhmä kylläjoo.]
Kannattaa kuitenkin uskoa, ettei minulla todellakaan ole törröttäviä luita missään.  Paitsi jos oikein yritän saada ne törröttämään.

[Eru]

Miten painoindeksi lasketaan?

Paino/(pituus metreinäxpituus metreinä)=painoindeksi

Eli sinun tapauksessasi 48/(1,71x1,71)=16,4