Aihe: Unelmavartalot

[Camuni]

En ole todellakaan tyytyväinen vartalooni. Olen laiha. Liian laiha. Olen n. 165 cm pitkä ja painan n. 45 kg. Suurimmaksi osaksi laihuuteni näkyy käsivarsissa ja reisissä. Ne ovat siis tosi laihat. Ja minulla on harvoin kuultu toive - lihominen.

Minulla on sama ongelma... En näytä mitenkään sairaalloisen laihalta, mutta silti jotkut ovat kysyneet "miten sä oot noin laiha", ja kyllähän minä laiha olen. Asian kanssa alkaa oikeesti mennä hermot. Ala-asteelta asti on terkkari jaksanut kysellä :"Syötkö nyt varmasti hyvin". Ja minähän syön, äitini on huolehtinut syömesestäni tarkoin kun olin pieni ja nyt siis itse yritän mahdollisimman hyvin syödä. Minulla ei todellakaan ole syömishäiriötä, ei ole puhettakaan että jättäisin ruokailun väliin. Syön aina aamupalan, kouluruoka on aina todella hyvää (syön kaverien jämiäkin), koulussa on usein mukana myös välipalaa ja evästä, heti kotiin tullessani syön jne. Painan siis nyt jotain 33-35kg, ja painoa kipeästi haluasin/minulla pitäisi olla yli kymmenen kiloa lisää. Olen siis nyt 14, pituus on jotain 158cm.
On tosi stressaavaa kuulla painostaan kokoajan, (varsinkin kun yritän /haluan saada sitä paljon lisää) vielä ahdistavampaa kun esim. terkkari ei usko että syön hyvin. Voisin ehkä päästä lähelle terkkarin mielestä oikeaa painoa (53kg, eikö tuo ole sentään liikaa?) käymällä joka päivä mäkissä ja jättämällä liikunnan väliin. Ei siis ole mielestäni tervettä sentään elää mahdollisimman huonoilla elämäntavoilla saadakseni lisää painoa.
En tykkää käyttää toppeja tai tiukkoja vaatteita, koska näytän niissä niin  laihalta. Saan suunnilleen raivarit kun joku tulee kysymään "Onko sulla anoreksia, sä tarviit apua.", juu tuollaisiakin kokemuksia on koulussa tullut. Että sellaista...

[Sad Mushroom]

Unelmavartalot?

Hehe, sanotaan näin että minusta Nicole Richie oli aivan ihanan laiha, silloin kuin kaikki kohisevat sen olevan anorektinen luuranko. Se on minun käsitys unelmavartalosta, ja sen tavoittelu silloin joskus oli aivan yhtä helvettiä. Vieläkin olen samaa mieltä, että se on kaunista, mutta tiedän etten voi koskaan olla niin kaunis sillä minulla on niin leveä rintakehä ja lantio, että jopa 55kg painavana (pituutta 166cm)  minulla näkyy kylkiluut selkeästi koko ajan. Siksi luovutin ja päätin pysyä "lihava ja rumana".

Haluaisin myös nenän muotoilun hieman alaspäin, ja kaventaa leukaa jos se on mahdollista, silikonit (nyt on 75B) ja jalkojen pidennyksen, reisien muotoilun ja no oikeastaan aika lailla kaikki.

Ja kyllä tiedän omaavani huonon itsetunnon vartaloni kanssa ja vääristyneen vartalokuvan.

Taas kerran dieetillä, haluan selänkin luut paremmin näkyviin. Se on vain kaunista.

[Temito]

itse kyllä olen 99% sujut vartaloni kanssa.. satun olemaan onnekas siinä asiassa, että minulle ei kerry lisää painoa vaikka syön kuinka paljon vain.. :)
Mutta en sanoisi, että vartaloni olisi se unelmien vartalo, mutta en sitä menisi miksikään muuttamaan vaikka voisinkin.

[Mysteeri]

Olen varmaan ikuisesti epäsovussa osan kroppani kanssa. Kyllä muuten, mutta reidet ovat ihan liian paksut ja omistan myös hehtaaritakamuksen. Valitettavasti ne eivät siltikään ole pelkästään rasvaa, jonka saisin pois, vaan ne ovat melko kiinteät. En ole lihava, mutta kaikki, mitä ylimääräisenä syön, kyllä näkyy juuri siellä. Silti kun pällistelen itseäni peilistä, olen melko sopusuhtainen. Minulla on sopivan kapea vyötärö ja näytän muutenkin naiselliselta. Olen jo aikaa sitten hyväksynyt sen, että olen hyvin lyhyt. Vain huikeat 152 cm ja painan n.45 kg. Ajattelen olevani sopivan painoinen. Silti jostain kumman syystä tappelen jatkuvasti kehoani vastaan. Painoni ei ole järkyttävä, mutta kun kaikki ylimäärä on reisissä, niin se jos joku on epämieluista. Lisäksi minulla on väärät sääret. Nyt onneksi olen jo hyväksynyt ne ja kehtaan pitää hametta.

Sukulaisistamme suuri osa on kyllä lyhyttä väkeä, mutta yksikään ei omaa samanlaista vartalonmuotoa kuin minulla. Olen kuin latino. Lukuunottamatta silmiä ja oikeaa hiusten väriä. Hyvin kurvikas ja takapuoli samanlainen kuin Jennifer Lopezilla. Rinnatkin isot kokoiselleni ihmiselle.

Viimeaikoina olen huomannut, että varsinkin ulkomaalaisilta saan paljonkin katseita. En näytä perussuomalaiselta enkä ole blondi ( hiukset ovat nykyään mustat). En pidä itseäni edes kauniina. Olen pikemminkin persoonallisen näköinen. Minussa ei ole ulkolaisia geenejä, mutta olen luonnostani sen verran tummaihoinen, että esim. puuterivalinnat tuottavat ongelmia. Varsinkin kesäisin, kun rusketunkin hyvin helposti.
Pidän itsestäni hyvin vaihtelevasti. Välillä ajattelen olevani ok, mutta välillä miltei itken reisieni takia. Ja pisamien. Niitä en hyväksy ikinä ja pelkäänkin, miltä naamani näyttää kesän jälkeen.

Unelmavartaloista puheenollen. Onko kukaan muu havainnut, että isoimmissa televisioissa ihmisten kropat jotenkin vääristyvät? Meidän tv:ssä on ainakin tällainen vika. Toisaalta on ihan hyväkin, että ihmiset näyttävät tavallista muhkeammalta, jolloin en muodosta itselleni liiallisia vaateita ulkonäköni suhteen. Toivoisin silti olevani niitä onnekkaita, jotka voivat syödä mitä haluavat huolimatta liikakiloista.

[Cassiopeia]

Unelmavartalot? No, miusta tuntuu, että kukaan ei ole ihan sujut oman vartalonsa kanssa enkä mie ole poikkeus ;)

Mutta olen mie kuitenkin 94,7 % tyytyväinen omaan vartalooni. Mie en tykkää miun reisistä, ne näyttää aina ihan valkosilta vaikka oisin ollu auringossa ties miten pitkään  ja sitten ne on vielä aika leveät. Lisäksi mie en tykkää miun keskivartalosta, tosin joogan aloitettua se on jo paljon parempi. Siis en mie ylipainoinen ole (tai no ehkä niukasti kilon), mutta tuntuu että se on keskivartalossa. Sitten miun hartiat on hirmu leveät, joten miusta tulisi varmaan hyvä uimari.

Kasvoihin mie oon tyytyväinen, mitä nyt joskus on näppyjä, mutta onneksi tällä hetkellä sekin ongelma on voitettu :)

Nyt mie lopetan tän valituksen tai mie keksin jotain lisää ja tuo prosentti osuus tipahtaa ;)

[Larten]

Olen vartalooni tyytyväinen joinakin päivinä, joinakin taas saan kamalia itkupotkuraivareita.
Olen 166cm pitkä ja painan jotain tyyliin 62-65kg. En revi painostani stressiä, sillä tuo on aikalailla normaalipaino, vaikka ainahan sitä haluaisi olla laihempi (tai siis minä haluaisin).
Reiteni ovat mielestäni aivan liian paksut, ja jalkani muutenkin ovat liian lihavat niiden muotoon nähden. Vihaan sitä että kävelytyylini takia reidet hankaavat jonkun verran yhteen ja kävely näyttää typerältä.
Mahaani olen täysin tyytyväinen, vaikka pieni pömppis onkin mutta minusta se on vain söpöä :D. Lantioni on aika leveä mutta se ei haittaa minua.
Sitten taas rintakehä, suurin epäkohta kehossani.
Rintavarustukseni on olematon, ja aivan kylkiluiden alapuolella (ehkä rintalastan alareunassa?) on typerä kuhmu. En tiedä mikä se on, se on kova kuin luu ja on ollut minulla koko ikäni. Se häiritsee minua, ja olen ajatellut käydä sen takia lääkärissä. Jos sen saisi pois olisin rintakehääni tyytyväinen.
Kasvoihini taas olen ihan tyytyväinen, vaikka poskeni ovat hieman pulleat mutta ne sopivat leukani muotoon. Naamassani ei siis ole omasta mielestäni valittamista :)
Aika tyytyväinen siis.

Unelmavartalot nykypäivässä tosiaan ovat useimmiten pienikokoisuus, laihuus ja aika isot rinnat. Itse en jaksa stressata siitä kun en täytä oikeastaan mitään noista, olen itse tyytyväinen ja jos en muille kelpaa niin mikäs siinä. Ei ole minun vikani minkä näköinen olen, ja se pitää vain muiden hyväksyä.

[Giladra Carrion]

Huomasin näitä viestejä lukiessani, että eipä tänne kukaan minun kokoiseni ole tainnut kirjoitella... Kamala ryhävalas siis ilmeisesti olen, mutta minua itseäni se ei haittaa, joten ongelmaa sen suhteen ei ole.
Olen lyhyt, 158 cm. En minä vastaan pistäisi, jos muutaman sentin saisin lisää pituutta, mutta sen älykkyydessä voittaa minkä pituudessa häviää. (Olen melkein päässyt mensaan, joten kaipa se niin on :))
Painoa on, joo, ylipainoiseksihan minua kutsutaan. Nih, onko se kuitenkaan niin paha juttu, en tiedä. Painoindeksini on melko korkea, ja sen perusteella voisi päätellä, että olisin tätäkin kookkaampi, mutten kuitenkaan ole. Minulla on raskaat luut, oikeasti, vaikka se kuulostaa niin obelixmaiselta selittelyltä.
No jos minä kaikkien uteliaiden iloksi kerron, että painan 76 kiloa. No niin, nyt tuli sekin mainittua - paino vierähti sydämeltäni. Lähes kirjaimellisesti.

Rinnanympärys on 104 cm ja lantio saman verran. Vyötäröllä on hieman makkaraa, mutta korjaan sen hankkimallani korsetilla, joka on aivan ihana keksintö.
Minulla on paksuhkot reidet, mutta olen tyytyväinen siistiin ja kalpeaan ihooni. Atooppiselle iholle kiitos, etten kärsi finneistä. Aurinkoallergian piikkiin nypyt ja ajoittainen ihottuma ja se ihailemani kalpeahko iho, kun ei tarvitse itseään auringossa grillata.
Käsivarteni tai sääreni eivät ole löllyvät, mikä on todellinen siunaus.

Käteni ovat sopusuhtaiset ja siistit. Rakastan käsiäni. Kynteni ovat loistavassa kunnossa ja pitkät, lakkaan ne aina verenpunaisiksi, mustiksi, violeteiksi tms. Pitkät kynnet saavat sormetkin näyttämään hieman tavallista pidemmiltä.
Jalkani ovat kokoa 37-38, ja sen verran sirot, että kehtaan käyttää niitä piikkikorkoisia avokkaita ja italialaiset kengätkin mahtuvat niihin mukavasti. Joidenkin saapikkaiden kanssa on ongelmia paksun pohkeeni takia (osa on lihasta, kiitos ratsastuksen), mutta onneksi rakastan nyörisaappaita.
Korkoja siis rakastan, vaikka joku valopää sanoi, että lihaville ihmisille eivät sovi korkokengät tai lyhyet hameet, vaan he näyttävät niissä naurettavilta tankeilta. Olen siis erittäin naurettava tankki (ainakin aika ajoin), jos niitä puheita on uskominen.

Rintoihini en ole tyytyväinen, vaikka ne ihan mukavan kokoiset ovatkin (kuppikoko C). Odotan paniikinomaisesti, että josko ne vielä kasvaisivat, mutta en jaksaisi... Vaikka olenkin tyytyväinen ulkonäkööni, olen harkinnut silikonirintoja aivan vakavissani. Tietenkään en niitä vielä lähivuosina aio ottaa, vaan ehkä siinä vähän päälle parikymppisenä, kun toivo isommista rinnoista on lopullisesti mennyttä. Mitään järjetöntä sotavarustusta en ole aikeissa hankkia, vaan ihan hivenen, kuppikoko D kelpaisi.

Monet ihmiset sanovat, etteivät ymmärrä, miksi superlaihoja huippumalleja ihaillaan, mutta heti perään harmittelevat, kun ovat vaikkapa 160 cm pitkiä ja painavat 50 kiloa, mikä on tietysti aivan liikaa. Ristiriitaistako? Kenties.
Minulta usein kysytään, enkö muka aio laihduttaa. Jotkut jopa olettavat automaattisesti, että olen laihiksella. Kerrankin yksi tuttava kysyi, miten voin syödä suklaata, jos olen laihiksella. En ollut, enkä ole koskaan ollutkaan. Enkä aiokaan olla. Yritän pitää painoni tässä.
Osasyy painooni on perintötekijöissä, jotka ihan kummaltakin puolelta painavat päälle. Isä ei ole lihava, mutta äiti on. Isänkin puolella esiintyy ylipainoa, äidin varsinkin. Minä en selittele mitään, mutta oikeasti se on vaikuttanut painooni. Monet ihmettelevät, miten minun ruokavaliollani voi lihoa, mutta kaikilla ei ole niin hyvää aineenvaihduntaa. Minulla on oikeastikin ongelmia sen kanssa.
Olen tiedostanut riskini sairastua diabetekseen, mutta siinäkin perintötekijät ovat todella paljon suurempi riski. Kaikilla isovanhemmillani on se, samoin äidilläni. Monilla muilla sukulaisillanikin on. Eikä se diabetes tapa, se on täysin hoidettavissa. En sitä itselleni tietenkään toivo, muttei se minua järkytäkään.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen ulkonäkööni. Maailmaan mahtuu paljonkin isokokoisia julkkiksia, jotka ovat vähintään yhtä hienoja ihmisiä, kuin ne laihatkin. Tiettyjä stereotypioita liikkuu lihavien ja laihojen perusluonteesta, mutta ne ovat täyttä soopaa.
Minä en katso kadulla laihoja ihmisiä kieroon, eivätkä monet onneksi katso minuakaan. Pidän avonaisista kaula-aukoista yms. mutten näytä kuitenkaan mielestäni mitenkään halvalta tms. Tiedän, etteivät minulle sovi kaikki ne vaatteet, joita laihat käyttävät, mutta voin silti olla tyylikäs ja tyrmäävä. Laihoille ei korsetti sovi yhtä hyvin kuin muodokkaille, joiden muotoja se korostaa erityisesti (puhun lähinnä vaatteiden alle laitettavasta korsetista).
Voin ostaa vaatteita jopa Onlysta, ko. ketjun farkutkin mahtuvat. Vaatekokoni on 42/44. Joskus menee 40. Eikös Marilyn Monroen vaatekoko ollut 40...?

Mulle tää keskustelu on lähellä sydäntä, koska mä oon reilusti ylipainonen. Mä oon 15 vuotias, olen 171 cm pitkä ja painan 76kg. Ylipainoa? Kyllä, ja paljon!

Mikäs provo tämä oikein on? Kuulepas kansalainen, meistä ei ole kivaa lukea asiattomuuksia. On olemassa ihmisiä, joilla todella on ylipainoa, ja naurettavuuksien lateleminen huvin vuoksi ei ole kivasti tehty heitäKÄÄN kohtaan.

Pidin kovasti Ulputin viestin lukemisesta. Aivan totta, ei olekaan mukavaa lukea viestejä, joissa valitetaan ylipainosta oikeasti syyttä. Ellei siitä sairaanhoidon tms. alan ammattilainen huomauta, ei ole ylipainoinen. Olet minua... hmm... 13 senttiä pidempi, ja painat saman verran kuin minä. Jos sinulla on ylipainoa, ja paljon, mitä minulla sitten on? Tai mikä minä sitten olen? Ryhävalas tai sotanorsu, kenties. Sinulla on ehkä hitusen verran ylipainoa, muttei todellakaan liikaa.

[Lady Asensio]

Mahaani olen täysin tyytyväinen, vaikka pieni pömppis onkin mutta minusta se on vain söpöä :D.

Pömppishän on selluliitin ohella maailman inhottavimpia ulkonäöllisiä ongelmia. Jos oma pömppikseni kasvaisi vähänkin lisää, mummelit kyselisivät monennellako kuulla olen, huolimatta siitä että kävisin ihan hyvin noin 15-vuotiaasta.

[Giladra Carrion]

Mahaani olen täysin tyytyväinen, vaikka pieni pömppis onkin mutta minusta se on vain söpöä :D.

Pömppishän on selluliitin ohella maailman inhottavimpia ulkonäöllisiä ongelmia. Jos oma pömppikseni kasvaisi vähänkin lisää, mummelit kyselisivät monennellako kuulla olen, huolimatta siitä että kävisin ihan hyvin noin 15-vuotiaasta.

Minulta ei koskaan ole kukaan kysynyt monennellako kuulla olen, ja näytän kyllä ikäiseltäni. Ja onhan sitä jonkinlainen pömppis ;)
Minusta se on ihan ok piirre ihmisessä, joillakin laihoillakin ihmisillä on pömppömahaa, josta he sitten kai päättelevät olevansa lihavia. Jos minulta joku kysyisi, monennellako kuulla olen, en ottaisi sitä hirveän vakavasti/loukkaavasti tms. Kyseessä on luultavasti vain inhimillinen erehdys, eli siis kysyjä ei kettuile, ja vaikka kettuilisikin, on minun ulkonäköäni pahemminkin haukuttu, eikä se ole minua juuri miksikään muuttanut. Ehkä tehnyt vain entistä paksunahkaisemmaksi.
Mutta tietty minä ymmärrän, etteivät (lähes) kaikki pidä pömppömahasta, ja onhan se ok. Itse en pidä selluliitistä.

[Larten]

Pömppishän on selluliitin ohella maailman inhottavimpia ulkonäöllisiä ongelmia.

Minulta ei koskaan ole kukaan kysynyt monennellako kuulla olen, ja näytän kyllä ikäiseltäni. Ja onhan sitä jonkinlainen pömppis ;)
Minusta se on ihan ok piirre ihmisessä, joillakin laihoillakin ihmisillä on pömppömahaa, josta he sitten kai päättelevät olevansa lihavia.
--
Mutta tietty minä ymmärrän, etteivät (lähes) kaikki pidä pömppömahasta, ja onhan se ok. Itse en pidä selluliitistä.

Tarkoitin että rajansa kaikella, ei älytön kaksi metriä eteenpäin työntyvä "pömppis" enää kovin söpöä ole (pieni liioittelu :D), mutta pieni pömppis ei toisaalta ihmisestä lihavaa tee. Itse repisin hiukset päästäni ja tulisin hulluksi jos haluaisin täydellisen lautamahan jossa ei olisi pienintäkään pömppiksen merkkiä, joten tähän on parempi tyytyä.
Mielipidekysymyshän tämäkin on, toiset tykkää toiset ei :) tarkensin vain tuota ettei väärinkäsityksiä tule.

[Modera]

Itse en ole sujut vartaloni kanssa. Yritän saada vatsan kohdalta ylimääräiset läskit pois ja saada sixpackin näkyviin, ja ennen sitä eurooppalaisen ihanteen, laihuuden.  Käsivarsiiini olen tyytyväinen, mutta hauista voisi olla enemmän :D. Dieettiä olen pitänyt ja siinä on mennyt jo kaksi kiloa pois, ja odotan sitä että saan laihan vatsan :)

Pituuteeni olen tyytyväinen, olen 191 cm pitkä. Ja omasta mielestäni olen hyvän näköinen, kunhan ei syö suklaata tai muuta rasvaista niin ei tule finnejä :S.
Ja pienenä järkytyksenä olen haaveillut porno kuvien laittoa nettiin, jos saisin kunnon vartalon :S

[Hawkolf]

Tytöillä pieni pömppis on juuri parempi kuin langanlaiha, kiloistaan ahdistuva teini.

Oma asiani: Olen melkoisen tyytyväinen itseeni. Aion silti pudottaa painoa ja saada enemmän lihasta esille elokuvaa varten... :D Kyllä se tästä lähtee.

[Tobin]

En pidä itseani kauniina, tai etenkään laihana. Olen melko pitkä, enkä ole ylipainoinen - mutta kun kattoo peiliin, näkee himmeen kaksoileuan, mahamakkarat, perspuoli on iso... voivoi, ehkäpä (lue: toivottavasti) tulen joskus olemaan sinut itseni kanssa!

Minua ei ikinä oikeastaan kehuta, päinvastoin, vanhempani yrittävät houkutella minua liikkumaan enemmän ja syömään makeaa vähemmän, sanomalla esimerkiksi legendaarista "jos jatkat tota vauhtia, oon satakilonen viiskymppisenä." Mutta siihen tottuu, vaikka otankin usein hyvin herkästi kaiken negatiivisen palautteen itsestäni.

En koe voivani pitää kireitä paitoja, olo tulee ahdistavaksi ja tuntuu kun paita ratkeis hetkenä millä hyvänsä, vaikkei se oikesti edes ois kovin kireä. Samoin kaikki valokuvaussessiot on kamalia, siksi yleensä näytän luokkakuvissakin niin nyrpeältä. En kuitenkaan voisi hymyillä - hymykuopat, ne kamalat, komistavat tuolloin muutenkin jo jykevää ja omasta mielestäni pyöreää leukaani. Muutenkin tiedän näyttäväni muitten vierellä sumopainijalta.

Ainut mihin olen ok tyytyväinen, on hyvä ihoni, ja intoni painojen nostelemiseen, jotta käsivarret kiinteytyisivät! ^^ Haluaisin olla pitkä, kaunis ja sopusuhtainen kuten esimerkiksi Bonnie Wright. Kyllä musta ois laihduttamaan ja liikkumaan - mutta olen vaan joskus niin armottoman laiska.

Olen ollut muutama vuosi sitten alipainoinen, mutta minne lie katosivat nekin mitat - silloinkin koin kyllä olevani takaa aika tankkeri. Mutta olen siitä lihonut ihan liikaa.

[pokep]

Ihan kamala lukea, miten niin monet eivät ole tyytyväisiä, tai kauhistelevat itseään jonkun pömppömahan tai "isojen" reisien takia. Tiedän jopa ihmisiä joilla on kompleksi varpaistaan! En oikeastaan tiedä mitään typerämpää kuin jauhaminen siitä miten läski on (okei, tiedän, mutta kaikki tajuavat pointtini). Tottakai jos ihminen on oikeasti ylipainoinen, ja se häiritsee elämää, kannattaa laihduttaa. Mutta valittaminen valittamisen tai säälin tai minkä ikinä vuoksi on älytöntä.

Ei sillä että mä itse olisin tämän länsimaisen kauneuskäsityksen (täytyy olla laiha, mutta jostain pitäisi silti löytyä tissit ja perse - ei tälläisiä muovinukkeja luonnostaan kovin paljoa ole) mukaan täydellinen. Olen normaalipainon ylärajoissa, mulla on c-kuppi, paksut reidet ja ei vyötäröä nimeksikään, mutta mä rakastan jokaista osaa mun kehossa. Monien minua hoikempien tyttöjen suusta kuulee jatkuvasti läskivalittelua, ja näkee miten ne laihistaa istuessaan. Ja mua säälittää. Lisäksi musta tuntuu, että kuka tahansa ottaisi kumppanikseen mieluummin itseensä tyytyväisen ihmisen, kuin henkilön, josta huokuisi sellainen anteeksi-että-olen-olemassa-asenne.

Mutta mä en ole sellainen joka nauraisi näille ehkä huonon itsetunnon omaaville ihmisille. Monet tykkää katsoa ja kommentoida ohi kulkevia ihmisiä, niin mäkin. Mutta mä sanon kaikista ohikulkevista ihmisistä aina jotain positiivista, sellaisen ilkeän arvostelun sijaan. Kannattaa kokeilla. Lisäksi tykkään kehua ystäviäni ja kavereitani ja joskus tuntemattomiakin ihmisiä (ei sellaista tyhjänpäiväistä oot kaunein ihana paita <3333 -kehumista, vaan ihan aidosti), ja sen vaikutuksen huomaa. Pieni kehu voi oikeasti parantaa jonkun päivää.

Nyt saan kyllä itseni kuulostamaan joltain yli-ihmiseltä, mutta on mullakin niitä huonoja hetkiä. En mä silloin itseäni ällötä tai vihaa, ja hetkellisestä ärsytyksestä/inhotuksesta pääsee yksinkertaisesti vaikka pesemällä hiukset tai tekemällä jotain mieleistä, tulee heti mukavampi olo.

Enkä edes pyydä anteeksi aavistuksen sekavaa viestiäni. :-D

[charmed]

Vartaloni ei ole täydellinen, mutta se kelpaa ja toimii miten pitääkin. Olen opetellut viihtymään siinä, ja joskus hyvinä hetkinä voin tehdä Hatatran tavoin - katsoa peiliin ja todeta olevani pirun nätti ja seksikäs.

Itselläni on aika leveä lantio. Muuten olen oikein tyytyväinen kroppaani. Joskus tulee juuri tuollaisia "olen kaunein"-kohtauksia, joskus on taas juuri päinvastainen olo, mutta vaa'alla käydessä tulee hyvä mieli kun tietää olevansa ihan normaalipainoinen.

Toisin kuin lantiooni, jalkoihini olen todella tyytyväinen! Vielä kuukausi sitten vihasin niitä, kun ne olivat niin pitkät ja kapeat, mutta nyt eräs ystäväni rinnakkaisluokalta on saanut silmäni avautumaan ja tykkään kotona kulkea sukkahousut jalassa, jolloin jalkani näyttävät mahtavilta 8) Onkohan normaalia tykätä jaloistaan näin paljon :D

Lisäksi kädet ovat yksi lempiaisoistani niin itsessäni kuin muissakin. Tykkään pitkistä sormista ja raikkaasta (ei, en tosiaan löytänyt parempaa adjektiivia 8< mutta tarkoitan siis ettei käsiin oel piirrelty mitään tms) ihosta. Kynnet ovat myös tärkeät; jos ne ovat pitkät, niiden tulee olla muotoonviilatut ja ranskalaisittain lakatut (tytöillä siis :D mutta pojankin kynnet saa/pitää olla hoidetut!). Lyhyet kynnet voivat sitten joko vain olla tai olla lakatut.

Äh, olen outo.

[pokep]

Äh, olen outo.

Ei, sä olet terve! Musta on älyttömän mukavaa kuulla, että on niitäkin jotka ovat tyytyväisiä ja osaavat rakastaa itseään ja kehoaan kaikkine pikku "virheineen". :--)

[Leila]

Kamala ryhävalas siis ilmeisesti olen, mutta minua itseäni se ei haittaa, joten ongelmaa sen suhteen ei ole.


stereotypioita liikkuu lihavien ja laihojen perusluonteesta, mutta ne ovat täyttä soopaa.
Minä en katso kadulla laihoja ihmisiä kieroon, eivätkä monet onneksi katso minuakaan. Pidän avonaisista kaula-aukoista yms. mutten näytä kuitenkaan mielestäni mitenkään halvalta tms. Tiedän, etteivät minulle sovi kaikki ne vaatteet, joita laihat käyttävät, mutta voin silti olla tyylikäs ja tyrmäävä. Laihoille ei korsetti sovi yhtä hyvin kuin muodokkaille, joiden muotoja se korostaa erityisesti (puhun lähinnä vaatteiden alle laitettavasta korsetista).
Voin ostaa vaatteita jopa Onlysta, ko. ketjun farkutkin mahtuvat. Vaatekokoni on 42/44. Joskus menee 40. Eikös Marilyn Monroen vaatekoko ollut 40...?

Ihana asenne, todella kivaa lukea jonkun viesti, joka ei ole ehkä aivan "normaalin kauneusihanteen mukainen", mutta silti hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, eikä valita. Todella hyvä itsetunto vissiin sinulla, ja hyvä viesti.

Olen itse alkanut pikkuhiljaa sisäistämään ko. asian. En ole kaunis, en ole laiha, en tosin hirveän lihavakaan. Olen pitkä, tavallisen näköinen. No mitä siitä sitten? :) Olen alkanut hyväksyä itseni tälläisenä kuin olen, ja jos minä hyväksyn itseni, muutkin hyväksyvät.

[samettiina]

Haluaisin vastata kysymykseen oletko tyytyväinen vartaloosi myöntävästi, mutta ei, en pysty. Mielestäni pituuteni on liian pieni ja painoni liian suuri. Toisaalta, onhan suuri osa kavereistani lyhyempiä kuin minä ja tuota painoa voi pystyä laskemaan.  Mutta jos muutos voisi käydä ajatuksen voimalla, muuttuisin välittömästi.

Haluaisin myös, että hiukseni olisivat tuuheammat ja ei niin elottomat kuin nykyään. Ja nuo naamavärkin finnit voisivat kaikota ikuisiksi ajoiksi.

Tällaiseksi minut on kuitenkin luotu ja tällaisena tulen pysymäänkin. Muu ei auta kuin olla sujut itsensä kanssa ja arvostaa itseään sellaisenaan kuin sitä on.

[Giladra Carrion]

Ihana asenne, todella kivaa lukea jonkun viesti, joka ei ole ehkä aivan "normaalin kauneusihanteen mukainen", mutta silti hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, eikä valita. Todella hyvä itsetunto vissiin sinulla, ja hyvä viesti.

Onhan tuosta viestistäni jo yli vuosi, mutta näin kymmenen lisäkilon ja kasvaneen vaatekoon myötä on pikkuhiljaa herännyt huoli siitä, mihin tämä päättyy... Tässä kun tulee +10 kg per vuosi, vaikka syön vähemmän ja terveellisemmin kuin moni normaalipainoinen, alkaa ihan tosissaan huolettamaan. Ei muuten, mutta kun kohta alkaa käymään terveydenkin päälle, eikä se tietenkään ole koskaan hyvä asia.

Periaatteessa itsetuntoni omaa ulkonäköä kohtaan on hyvä, mutta jatkuva painon nouseminen kyllä tuskastuttaa, kun sille ei mitään selkeää selitystäkään ole löytynyt. Aineenvaihduntaongelmia kyllä on ja näin, mutta mitään "kunnon" diagnoosia ei ole.

Hymyillen luin tuota vanhaa viestiäni; kunpa olisikin yhä sama tilanne fyysisesti kuin tuolloin oli.

Tälläiseksi minut on kuitenkin luotu ja tälläisenä tulen pysymäänkin. Muu ei auta kuin olla sujut itsensä kanssa ja arvostaa itseään sellaisenaan kuin sitä on.

Tuon kun ihmiset sisäistäisivät, ulkonäkökriisit vähenisivät huomattavasti. :)

[Zirendaril]

On outoa, että joillakin ihmisillä on itsellään hirveät kriteerit sille, miltä pitäisi näyttää. Tietenkään en ikinä haluaisi olla sairaalloisen laiha/lihava, mutta henkilökohtaisesti minulle riittää se, että ihmisten/tiettyjen ihmisten mielestä näytän hyvältä, ja se siitä. Minä en siis ole sellainen, jota harmittaisi se, että joku sanoo minun lihoneen, jos se sen henkilön mielestä on hyvä asia. Joitakin haittaa, mikä on minusta hassua. Voisi kuvitella, että kun kerran hyvän ulkonäön ym. määrittelee ulkomaailma, niin ulkomaailman hyväksyntä aina yksilölle riittäisi, mutta kaipa sitten ulkonäköihanteet ovat niin iskostuneet suureen osaan ihmisistä, että hyvältä pitäisi näyttää sekä muiden, että itsen mielestä.

[Lauramainen]

Tiedän, että minulla on erittäin väristyneet käsitykset kaikesta, mikä liittyy ulkonäköön. Ihmisille olen aina kysyttäessä tuonut julki mielipiteen, että anorektikot ovar rumanlaihoja ja kurvikkaat niitä kauniimpia. Silti hiljaa sisimmässäni toivoisin mielummin olevani anorektikko. En siis ihan aina, riippuu kaudesta joka minulla on menossa (yleensä on menossa itseinhokausi) :D. Olen kuitenkin paininut tavallaan painoni kanssa aina. Nykyään kun mietin, niin en edes ymmärrä miksi yläasteella stressasin koostani, koska minulla oli ainoastaan pieni pömppis. Nyt sitä olisi oikeasti aihetta vasta panikoida, kun olen tässä lihonut päälle vuoden aikana 10 kiloa. Sitten tietenkin on myös helppo keksiä näitä syitä, miksi olen lihonut. Voi olla, että syynä oli onnettomuus joka rajoitti liikkumiskyvystäni lopullisesti ainakin 40%, ehkä syynä oli kuitenkin 8kk kestävä ylirailakas opiskelijaelämä (alkoholi lihottaa), suurinosa on kuitenkin sitä mieltä, että päälle vuosi sitten alkanut seurustelu on syypää? Mielestäni tuon seurustelun voisi ottaa pois heti listasta, sillä sehän minua juuri motivoikin pitämään huolta ulkonäöstäni!
Siltikin, nyt ainakin 15 kiloa painavempana, itsetuntoni on paljon parempi kun ennen.

Kaikesta huolimatta toivon silti ainoastaan mahtuvani vain vanhoihin vaatteisiini. En siis haluaisi olla mikään malli, vain hieman mahaa pois ja se riittäisi! (ellei päässäni naksahtaisi ja saisin ajatuksen testata rajojani)  Itsekurin puuttuessa en tule kuitenkaan varmaan edes siihen pääsemään.

[Kishika]

Olen tyytyväinen pituuteeni ja painooni, mutta haluisin olla jotenkin kiinteämpi. Muutenkin löydän päivittäin kohtia, jotka haluaisin muuttaa itsessäni. Ärsyttää, ku niin monet on sillee: "Siis omg oon niin läskiii! Mun pitää laihduttaa, yhyy angst"

[Seireeni]

Nyt on pakko avautua pikaisesti tänne eräästä tähän ketjuun liittyvästä asiasta, nimittäin: vaatekauppojen jatkuvasti kasvavat vaatekoot ja/tai pienenevät vaatteet. En oikein tiedä, kumpi ilmiö on kyseessä. Miten muuten voi olla että minä, hoikka ja pitkähkö nuori nainen, joka on ikänsä ollut korkeintaan kokoa 38, ei yhtäkkiä mahdu pienempään kokoon kuin 40?! Vertailun vuoksi: ostin kirpparilta itselleni jakun töihin, kokoa 34, ei mitään vaikeuksia saada nappeja kiinni. Myös edellinen työn puolesta saamani jakku oli kokoa 34 ja oikein hyvin istui. Mitä hittoa siis on tekeillä? Pari päivää meni angsteissa kun luulin, että olen lihonut ja mietin, että tästäkö se syöksykierre nyt alkaa.

Se on kuulkaas siskot niin, että meitä viilataan linssiin! Tämä kaikki on yhtä suurta salaliittoa ja salakavalaa hivutusta saada ihmiset tuntemaan painetta mallinmitoissa olemiseen. Miksi muuten normaalikokoisille naisille tehdyt vaatteet olisivat muka yhtäkkiä huvenneet olemattomiin? Katsoin aiemmin tällä viikolla Ellen De Generes Showta, jossa Ellen tutkaili muutamia nykyisten vaatekauppojen tarjoamia farkkuja. "Normaalille vartalolle" tarkoitetut farkut olivat niin pienet, ettei Ellen meinannut saada edes kättään lahkeesta sisään.

Joten seuraavan kerran kun tunnette huonommuutta ja masennusta vaatekauppojen rekeillä, piristykää. Niitä kokoja ei kannata ottaa turhan vakavasti.

[Kathleen]

Mä itse en todellakaan ole tyytyväinen vartalooni. No onhan ylävartalo ok, mutta alavartalo on vähän niin ja näin.
Lisäksi kasvoissakin olisi parantamisen varaa.

Mutta luultavasti pitäisin itseäni ihan normaalina jos en näkis itseäni peilistä joka päivä.
Mun mielestä on inhottavaa, että nykyään tässä maailmassa ulkonäköpaineet on niin valtavat, ja kaikki elokuvat ja kirjat pahentaa sitä:"Aluksi hän oli lihava ja ruma eikä yhtään suosittu eikä kukaan välittänyt sisäisestä kauneudesta: Kun hän laihtui, ja käytti meikkiä, hänestä tuli koko koulun johtaja, ja hän sai unelmien prinssinsä".

Tarinoiden opetus on lähes aina se, että lihavia ei arvosteta. Mä itse arvostan kaikkia ihmisiä, en ehkä niitä jotka tulee päin naamaa aukomaan suutaan jostain typerästä.
Mua inhottaa miten Pottereissakin Dursleyden miehet oli lihavia, ja ihan kuin sillä niistä tulisi pahoja?!
Ja tässä teini - iässä on kauheeta, kun tuntuu että näkee koulussakin ympärillään vaan laihoja, ja sitten ne jotka on vähän pulleempia niin ne jää jonnekkin nurkkaan.
Ja täällä meillä päin kaikki laihat ( ja jotkut normaalitkin) on niitä onnellisia: niillä on paljon mainetta ja kunniaa, joku täydellinen rakastava poikaystävä ja muut sitten jää jäännössijoille. No jaa, itse en mainetta ja kunniaa kaipaa, lähinnä sitä rakastavaa poikaystävää jolle olisi ihan sama miltä näytän. Ja ärh, suurin osa pojistakin ennen täysi-ikää välittää vaan naisen/tytön ulkonäöstä ja niiltä jää huomaamatta ihanat ihmiset joiden sisäinen kauneus loistaa (kröh kröh, älkää minua katsoko :P ).
Mutta saattaa olla niin, että sen takia ne "lihavammat" ihmiset ei ole suosittuja koska ne ei tyydy siihen mitä niillä on.

Joo ja tosiaan, mua inhottaa kun mallinuket todella on niin laihoja, ja sitten itse katsoo peilistä ja näkee, että joku mallinukkekin on kauniimpi! Tai niin laiha! Ja mua joskus ärsyttää, kun paitojen koot on niin yksilöllisiä: tavallisesti M - koko sopii mulle, mutta sitten joku on mennyt muuttamaan M - koon liian pieneksi ;o siis että muiden vaatemallien M - koot sopii ihan hyvin, mutta jossain tietyssä täytyy ostaa L - koko!!!
Ja sitten kaupoissa mua ärsyttää kun tuntuu että ne 30 - kokoiset tytöt/nuoret naiset katsoo pahasti. Luultavasti tämä on vain kuvittelua mutta olisi kiva jos vaatekaupoissa ei katsottaisi sillä tavalla! En kuitenkaan väitä että laihat olisivat sitten ilkeitä, se riippuu täysin persoonasta.

Tässä viestissä, varsinkaan loppuosassa ei tainnut olla mitään järkeä, mutta kiva purkaa melkein kaikki tuntonsa!

[Viuhti]

Välillä tykkään vartalostani ja välillä en. Mulla on oikeastaan aina ollut hankaluuksia hyväksyä sitä, lähivuosina vähän suurempiakin mutta tässä ihan lähiaikoina mulla on ollut ensimmäisiä kertoja sellainen olo, että kroppanihan on ihan kiva.

Olen melkein koko ikäni ollut alipainoinen. Yläasteen alussa kävin kai jossain vaiheessa normaalipainon puolella mutta ihan siinä normaalin ja alipainon rajoilla olin silloinkin. Äiti oli ihan samanmallinen nuorempana ja muutenkin koko suku on aika sopusuhtaista ja normaalikokoista porukkaa. En ole myöskään koskaan ollut kovin suuri ruuan ystävä ja luulisin, että silläkin on ollut vähän vaikutusta asiaan. Pienempänä inhosin vähän kaikkia ruokia ja pidin paljon ainoastaan kasvispihveistä ja joistain keitoista. Nykyisin en ole enää läheskään niin nirso.

Ala-asteella terkkari oli aina huolissaan hoikkuudestani ja käski syödä enemmän. En ole kuitenkaan koskaan osannut pitää itseäni erityisen hoikkana. Minusta tuntuukin, että kehonkuvani on aina ollut hieman vääristynyt.
Eräs kaverini muistutti vastikään, että olin kuulemma jo tokaluokkalaisena ilmoittanut alkavani laihduttaa.
Mulle tuli hirveä olo, kun tuosta kuulin, vaikken varsinaisesti muistanutkaan koko juttua sanoneeni. Muistan silti, miten isona itseni näin jo ihan pikkutyttönä, vaikka kaikkea muutahan minä olin.

Tällä hetkellä olen 169 cm pitkä ja painoindeksin mukaan keskivaikeasti alipainoinen.
Ihailen hentoja ja hoikkia vartaloita mutta minusta minkälainen vartalo tahansa voi olla kaunis.
En oikeastaan ikinä suuremmin kiinnitä huomiota vaikkapa kavereideni kokoon mutta sen sijaan kuvittelen aina itse olevani jatkuvan tarkkailun ja arvostelun kohteena.
Minulla on ihan kivat ja hoikat jalat, tosin tykkäisin niistä enemmän, jos ne olisivat vielä vähän pidemmät. Pituutta tahtoisin muutenkin pari senttiä lisää, 169 cm kun on niin ärsyttävän lähellä 170 cm muttei kuitenkaan yllä ihan sinne asti. Vaikkapa 172 cm kuulostaisi tosi kivalta mutta mistäs sitä tietää, vaikka tästä vielä ne pari senttiä kasvaisinkin, koska viime vuonnakin kasvoin melkein kaksi senttiä.
Käsivarret on kanssa ihan kivat mutta sormet ovat naurettavan lyhyet ja omituiset. Se ei varsinaisesti haittaa minua muuten mutta soittamista se toisinaan hankaloittaa. Ja on ne kyllä kieltämättä aika rumatkin.

Lihaksia tahtoisin ehkä vähän lisää mutta olen laiska laiska laiska.