Hih, melkein huvittavia kommentteja joiltain ihmisiltä Raamatusta.
Olen lukenut Raamatun kokonaan abauttirallaa pari kertaa (miinus sukuluettelot), ja sitten suuria osia moneen, moneen kertaan. Jeah, uskon Jumalaan, mutta voin samalla kertoa, että melko lailla vähän Raamattuun. En siis todellakaan lue ko. kirjaa fundis-kannalta (fundamentalisesti), enemmän omaksun pelastushistoriallisen, eksistentiaalisen sekä eritoten vertauskuvallisen Raamatun tulkinnan.
En siis usko, että kukaan mies ei saisi hiuksiaan tai partaansa ajaa, koska niin sanotaan Raamatussa. Enkä myöskään usko, että nainen kuukautisten aikana on syntinen, jota ei saa koskea. Ottakaa hyvät ihmiset huomioon, että ei ole ihan viime vuosisadan tuotoksia! Kannattaa järjen kanssa lukea.
Monia vuosia lempparini on ollut Saarnaajan kirja. Sitten tulee tietysti Psalmit, Roomalaiskirje, evankeliumit ja joitain kirjoja VT:n puolelta, niissä on ihan hyviä tarinoita, kuten Esterin kirja tahi tekstit eri kuninkaiden ajoista.
Ja joku tuolla tyrmäsi kovalla kädellä, että Raamatusta löytyisi viestejä armosta tai lähimmäisenrakkaudesta. On taidettu lukea aika lailla silmä kourassa. Eiköhän siellä nimen omaan löydy kyseisiä viestejä, ihan vaikka vilkaisemalla psalmien kirjaan..
Mutta kyllä Raamattua kannattaa ainakin vilkaista elämänsä aikana, sillä kuten sanottua, kulttuurin kehitys ja Raamattu eivät ole ihan irrallaan toisistaan.. Ripareillahan sitä tulee vähän väkisinkin avattua, mutta soisin nuorten avaavan kirjaa (ja silmiään) myös leirin jälkeen. Leirillä sitä saattaa usein olla vastustuskannalla, ihan sen takia, ettei sitten mukamas nolaa itseään, mutta hei daaaaa, kumpi on nolompaa; lukea riparin oppitunnilla Raamattua kun pappi pyytää, vai piirtää kanteen hakaristi osoittaakseen, ettei kiinnostaa hevon tavaran vertaa? (Itse olen ollut neljällä riparilla isostelemassa, ja myös noita jälkimmäisiä on tullut vastaan...)