Aihe: Raamattu.

[Xaphania]

En ainakaan löytänyt topiccia tästä aiheesta.

Onko kukaan teistä lukenut Raamattua? Siis nimenomaan kunnolla lukenut, ei vain rippikoululaismaisesti selaillut sieltä täältä. Itse olen vähäsen joskus, ja nyt innostuin taas. Innoittajana toimi tällä kertaa Pullmanin Universumien Tomu-trilogia, jossa on monia Raamattu-yhteyksiä (mm. Metatron, 3. Mooseksen kirja).

Minusta varsinkin Vanha Testamentti on täynnä jännittäviä ja kiehtovia tarinoita, jotka jaksavat ainakin tällaista fantasiakirjallisuudesta kiinnostunutta naisenpuolikasta viehättää. Ja onhan Raamattu näin yleissivistyksen kannalta aikamoinen klassikkoteos. =)

Kiinnostuksestani huolimatta en ole millään lailla uskonnollinen ihminen, vaan suhtaudun Raamattuun eräänlaisena faktaa, vertauskuvia ja fiktiota taitavasti yhdistävänä kirjana. *Ei näe ristiriitaa*

[Helppo muistaa]

no onhan tuota kummallista mustakantista kirjaa tullut lueskeltua. en tietenkään koknaan, kuka jaksaa lukea kaikkia psalmeja tai joitakin kirjeitä? mutta kokonaisuudessaan kirja on juuri sitä mitä sanoit sen olevan. fatktaa, fiktiota ja vertauskuvia. ja eihän sen lukeminen tosiaankaan pahaksi ole, koska koko kirjan ydinhän o lähimmäisen rakkaus ja armo, joihin kristinusko perustuu. muutenkin, se on tavallaan hupsunhassu kirja, koska monet tarinoista sisältävät jonkin opetuksen tai idean. en tosiaankaan ole mikään himouskovainen, mutta sitä on hauska lukea, se on jokseenkin kuin satukirja :D okei, no ei ehkä ihan, mutta kuka tosissaan uskoo mooseksen aukaisseen punaisen meren, tai jeesuksen kävelleen vetten päällä. ;)

[Misha]

Olen lukenut Raamatun kahteen kertaan kokonaan läpi, ja osia siitä useaan otteeseen. Luulen että monet ihmiset lukisivat Raamattua, jos sitä pidettäisiin yhtenä kirjana muiden joukossa, ei jonain mihin pitää automaattisesti uskoa. Siinä on nimittäin paljon kaunista ja mielenkiintoista, ja minua kiehtovat myös eri kulttuurien kuvaukset.

Raamatussa on sekin hyvä puoli, että voi aloittaa lukemaan melkein mistä kirjasta tahansa, eikä ole mikään pakko kahlata sukuluetteloita (niistä voi muuten bongata yllättävän paljon nimiä, joihin on törmännyt fantasiakirjoissa). Itse en aloittaisi lukemista Uudesta Testamentista, koska kirjoitustyyli ei vetoa minuun yhtä paljon, mutta onhan se helppolukuisempaa.

Rakastan Psalmeja, ja Ilmestyskirjan kuvailu saa aikaan kylmiä väreitä. Myös Evankeliumit ovat paikoitellen liikuttavia.

Pidän myös kirjoista, joista löytyy viitteitä tai yhteyksiä Raamattuun. En tarkoita varsinaisesti uskonnollisia teoksia, vaan enemmän fantasiaan viittaavia. Esimerkkinä voisi mainita jotkut Mika Waltarin kirjoista, myös Universumien Tomu-trilogiassa oli mielestäni käytetty aihetta todella hyvin.

[annii]

Hassua, että tulit kysyneeksi juuri nyt. Aloitin juuri muutama viikko sitten lukemisen, tarkoituksenani saada sekä uusi- että vanha testamentti ajatuksella läpi tässä joskus.

Itse en ole uskonnontunneilla käynyt kuin kaksi ensimmäistä kouluvuottani, enkä myöskään rippikoulun vuoksi Kirjaa avannut. Nyt ajattelin lukea, alunperin kai siksi, että voisin paremmin vastata käännyttämään pyrkivien lahkolaisten siteerauksiin. Haluan todella tietää, mistä he puhuvat, jotta voin paremmin väittää vastaan.

Toinen, ja huomattavasti parempi, syy on Raamatun merkitys länsimaisessa kulttuurissa. Kristinusko on kuitenkin niin suuri osa tämän maapallon osan tapoja, historiaa ja kehitystä, etten oikeastaan voi sanoa tietäväni esim. joidenkin historian henkilöiden ja tapahtumien motiiveista sun muusta lähes mitään, ellen tunne Kirjaa edes alustavasti.

[tuulilukko]

Minäkin olen lukenut paljon, Uuden Testamentin olen lukenut moneenkin otteeseen kokonaan, etuperin ja voisin sanoa että melkein takaperinkin, ei siinä että muistaisin kuitenkaan kaikkea ^_^ Vanhassa Testamentissa olen Moosekset kahlannut läpi joskus vuonna viisi ja psalmeja, sananlaskuja, saarnaajaa ja laulujen laulua tulee luettua useastikin koska niistä löytää viisaita ja mukavia pätkiä jotka osuvat aina joskus kohdalleen. Profeettoja olen kahlannut yksi kerrallaan, mutta sekin on nyt vähän jäänyt..

Kuitenkin, asian pointti minulla on tämä: minut on, kuten Little Virginiakin, kasvatettu uskovaisessa perheessä ja olen kasvanut tähän uskoon mikä minulla on. Raamattu kuuluu luonnollisesti mun elämään, vaikka en sitä säännöllisesti luekaan.

[Jeney]

Hyvä kysymys.
itseasiassa aloitin juuri pari viikkoa sitten.
en tiedä miksi. se vain sattui käteeni ja siitä se alkoi..
onhan se ihan kiinnostava, mutta jotkut asiat kuulostavat niin epätodellisilta, että niihin on vaikea uskoa, mutta jotkut menee läpi..

Raamattu on  minulle ollut aina sellainen mitä en ikinä en siis ikinä lukisi. ja muutenkin jumala tai jeesus on ollut sellainen, mihin en ikinä uskoisi!
Mutta nyt.. Minusta on alkanut tuntumaan sellaisesta että niihin voisi uskoa.
Minun mummini  on erittäin uskovainen ja kävin pienenä hänen  kanssa kirkossa ja opin häneltä isän meidän -rukouksen, uskon tunnustuksen ym.
Mutta en ikinä kumminkaan perustunut niihin. Nyt olen alkanut kelailemaan kaikkea mitä mummini on opettanut minulle ja mitä usko minulle tarkoittaa ja tajusin että uskonhan minä.
ja sen takiakin halusin lukea raamatun..
:)

[Nelthilta]

Se, mikä minusta tekee Raamatun kiinnostavaksi on se, että se on kirjoituskokoelma, täynnä monen eri kirjoittajan eri tyyliin tekemiä tekstejä.

Joskus aloin ihan mielenkiinnosta Koraania lukemaan. Yllätyin miten paljon siellä on Raamatusta tuttuja kertomuksia, kuten tarina Joosefista.

Raamattuun verrattuna Koraani on kyllä aika yksipuolista ja puuduttavaa luettavaa, kaikki kirjoitettu samaan juhlavan saarnaavaan tyyliin. Paistaakohan tässä minun kulttuuritaustani läpi?

[shazzy]

Raamattu on oikeesti tosi monille "uskovaisten hölynpölyä" ja ihmiset todella luulee, että se on pelkkää usko, usko, usko, rukoile. usko tyylistä hommaa. Mutta siellä on vaikka mitä, se on entisajan televisio. Väkivaltaa, murhia ja itsemurhia, rakkaustarinoita, jopa seksiä, lasten pelottelusatuja, jännitystarinoita, seikkailuja jne. jne. jne. Mielestäni vanha testamentti on mielenkiintoisempi, mutta tosiaan niitä sukuluetteloita ei kannata kahlata läpi, jos ei ole kauhean kiinnostunut, se on sama kuin TSH:n alku, jos luet ensimmäistä kertaa ja aloitat sivuilta 1 ja 2, olet lopen kyllästynyt jo sivulla 20. Olen lukenutmelkein koko kirjan pienissä osissa ja nyt luen alusta alkaen. olen VT:n lopussa.

[Isilmírë]

Minulla on meneillään projekti Raamatun lukemiseksi läpi. Apuna on ripari-Raamatun välissä tullut "Raamattu läpi 365 päivässä" -lehtinen. Syy luku-urakkaani on se, että koska länsimainen kulttuuri pohjaa pitkälti kristinuskoon, se on niin kristillisten symbolien, vertausten, kielikuvien sun muiden läpitunkemaa, että Raamatun tunteminen todennäköisesti auttaa erilaisten kulttuuripiirteiden lähtökohdan ja taustan hahmottamisessa. Lisäksi haluan itse perehtyä siihen, mitä kaikkea "Isossa kirjassa" oikeastaan sanotaan, enkä olla vain toisen käden tiedon varassa. Siitä on apua väitellessä ihmisten kanssa. Ihan samasta syystä luin aikanaan myös Koraania.

[Salmakia]

Onhan tuo Raamattu tullut luettua ihan kannesta kanteen, mutta tylsänä agnostikkona minun arvosteluni olisi tuskin mitään antoisaa luettavaa.
Parasta antia oli Vanhan Testamentin jännittävimmät tapahtumat, Psalmit, Sananlaskut jne. Uusi Testamentti oli melkein kokonaan hyvää luettavaa.
Mutta Vanhan puolelta toki rupesivat tympimään monikymmensivuiset teltanrakennusohjeet ja sukuluettelot. Niistä voi monen olla vaikea päästä yli mielenkiintoisempiin aiheisiin.
Raamatun opetuksista ne nykyihmisen mielestä viisaat näyttivät painottuvan aika täydellisesti Uuteen. Vanhan puolella sai harva se sivu järkyttyä kaikista kammottavista lakipykälistä ja säännöistä, unohtamatta Jumalaa tekosineen itse, hänet kuvataan siellä melkoisen vastenmieliseksi tyypiksi.

[Kahkonen]

En ole lukenut muuten kuin selailemalla.

Mutta, länsimaista kirjallisuutta ei voi kunnolla ymmärtää, ellei tunne Raamattua. Joka ikisessä kirjassa on väistämättä viittauksia Raamattuun, niin laajalle levinnyt kirja se on. Kuten eräs ajattelija sanoi, "taidemuseossa pitää kulkea Raamattu toisessa ja Muodonmuutoksia (Metamorfoosiot) toisessa kädessä kyetäkseen ymmärtämään". Eräs toinen sanoi, että suurin osa nykykirjallisuudesta palautuu Dostojevskiin ja Dostojevski Raamattuun.

Esimerkiksi Eddingsin Belgarion-sarjat ovat täynnänsä raamatullisia viittauksia, jaksamatta luetella tässä muita kuin Eriond=Kristus.

Raamatusta löytyvät myös monet sanonnat, jotka ovat niin yleisiä, ettei niitä yhdistä siihen. "Harvat ja valitut" on Jeesuksen hääkutsuvertauksesta, "Ei uutta auringon alla", ...

[Ylai]

Olen lukenut sen, ja kun uskovainen olenkin, niin pakkohan se on lukea.

Raamattu on hyvin mielenkiintoinen kirja. Suosittelen kaikkia, jotka tietävät edes vähän raamatun sisällöstä, niin tutustukaa sellaiseen tutkija/kirjailijaan kuin Erich von Däniken. Hänellä on mielenkiintoisia teorioita, myös muustakin kun Raamatun teksteistä.

Raamatun mielenkiintoisimmat kirjat ovat minusta Danielin kirja, ja Ilmestyskirja.

[Mortal Illusion]

fatktaa, fiktiota ja vertauskuvia. ja eihän sen lukeminen tosiaankaan pahaksi ole, koska koko kirjan ydinhän o lähimmäisen rakkaus ja armo, joihin kristinusko perustuu. muutenkin, se on tavallaan hupsunhassu kirja, koska monet tarinoista sisältävät jonkin opetuksen tai idean.

Kirjan ydin lähimmäisenrakkaus ja armo? Mitä oikein olet lukenut? Minulle kirjasta tulee mieleen vain sääntökokoelma, jonka ohjeiden noudattaminen on mahdotonta. (Jos juutalaiset todella ovat joskus noudattaneet kaikkia VT:n sääntöjä, niin mistä heillä on edes riittänyt karjaa, jota piti uhrata aivan mielettömästi?) Olen lukenut Raamatun kokonaan, UT:n varmaan parikin kertaa. En ole vilkaissutkaan kirjaa noin viiteen vuoteen, joten mielikuvat ovat jo hämärtymässä. Armoa sieltä ei kyllä löydy mielestäni, mitä nyt Jeesuksen suusta.  Jumala ei tosiaankaan kuulosta siinä miltään taivaan isältä, vaan tyypiltä, joka yksinkertaisesti tekee mitä huvittaa.     (Esim. Jer. 13:14 "Ja minä murskaan heidät, toisen toistansa vastaan, sekä isät että lapset, sanoo Herra. Minä en sääli, en säästä enkä armahda, niin että jättäisin heidät hävittämättä." )

Onhan Raamatussa varmaan hienojakin tarinoita, ja Saarnaajasta pidän myös. Se muistuttaa jollain tapaa Sinuhe egyptiläistä.

[suosanteri]

Luin joskus Raamattua, tai osia siitä  samaan tapaan kuin mitä tahansa seikkailukirjaa. Varsinkin vanhan testamentin osiot pakoineen, taisteluineen jne. pitivät mielenkiintoa yllä. Se Raamattu, jota luin oli 1930-luvun perheraamattu, joten kieli oli vanhahtavaa tyyliin "kaupungin asukkaat surmattiin miekan terällä" tai "silloin he riensivät kiiruusti". Monet tarinat päättyvät sanoihin "he kokosivat paikalle suuren kiviroukkion joka on siellä vielä tänäkin päivänä"
Erityisesti mieleen on jäänyt Kainin ja Abelin tarinasta sanonta "ja hänen hahmonsa synkistyi"
Vilkaisin uutta käännöstä samasta kohdasta ja siinä lukee "ja hän suuttui". Missä sitten vika, mutta tuo uusi käännös ei jytise lainkaan samalla tavoin. Suuttua = rähjäämistä, paiskomista, epäreilua! Hahmon synkistyminen = kylmää, vielä kontrolloitua vihaa... tai ainakin näin minä miellän tuon jutun, jolla sitten oli tunnetut seuraukset.
Viimeaikoina en ole lukenut Raamattua, mutta en juurikaan pidä uudesta käännöksestä, vaikka se perusteltiin hyvin.

[Mortal Illusion]

Viimeaikoina en ole lukenut Raamattua, mutta en juurikaan pidä uudesta käännöksestä, vaikka se perusteltiin hyvin.

Minustakin tuo vanhanaikainen kieli on tavallaan osa Raamatun "viehätystä", vaikken siitä niin viehättynyt ole..Vanhat sananmuodot ja sanat saavat sen tuntumaan oikeasti vanhalta kirjalta. Eivätkä ne sanat niin outoja ole, etteikö tavallinen suomalainen niitä pystyisi ymmärtämään, minun mielestäni ainakaan. Ja kun jouluevankeliumin on tottunut kuulemaan tietynlaisena, niin uusi versio ei kuulosta läheskään yhtä hyvältä.

[neidor]

Muistan kuudennella Raamatun lukeneeni, kun vietin kaksi viikkoa Turun saaristossa eikä ollut oikein tekemistä. Muistelisin, että tarinoihin upposi helposti mukaan. En tule uskonnollisesta perheestä, joten tavoitteena oli yleissivistäväkokemus. Enää ei kovinkaan paljoa muistu mieleen. Voisihan sen vaikka lukaista uudelleenkin ja yrittää taas paremmin sisäistää niitä asioita. Suositelen lämpöisästi Raamattua kaikille kulttuurihistoriastaan ja muusta kivasta kiinnostuneille.

[Snoflinga]

Enpäs ole Raamattua kokonaan lukenut. Ensimmäisen Mooseksen kirjan olen lukenut noin puoleen väliin ja Matteuksen evankeliumin myös, sekä sitten muutaman profeetta-kirjan ja kirjeitä... Vähän sieltä sun täältä.

Toisin sanoen, lukeminen on kesken. :P Pidän Raamattua totena, että asiat ovat joskus oikeasti tapahtuneet, toisin sanoen, olen uskova ihminen. Kuitenkin, Raamattu on ihmisten kirjoittama, Jumalan välityksellä syntynyt. Koska se on ihmisten kirjoittama, niin siellä voipi olla (ja luultavasti onkin) jonkin verran asiavirheitä eli asioita on vääristelty.

Ja mitä uusimpaan käännökseen tulee, niin se on aika syvältä. Yksi tarkimmista (näin minulle on kerrottu) Raamatun käännöksistä on vuoden 1933 Kirkolliskokouksen hyväksymä käännös.

[Spectre]

En ole lukenut raamattua kuin pari ensimmäistä sivua, enkä usko että luen enää koskaan enempää. Olen kyllä kuullut tarpeekseni sen kirjan saduista enkä ole todellakaan halukas tutustumaan niihin yhtään sen syvällisemmin! Luulen että jos siitä meuhkattaisiin vähemmän, saattaisin sen ehkä käydä läpi, mutta... Enpä tiedä. Luen juuri buddhalaista kirjaa elämästä ja kuolemasta, ihan mielenkiintoista jopa toisinaan. Se sopii paremmin minulle, kuin tuollainen "raamattu-asia", luulisin...

[Isilmírë]

Luulen että jos siitä meuhkattaisiin vähemmän, saattaisin sen ehkä käydä läpi, mutta... Enpä tiedä.

Minulta meinasi jäädä samasta syystä Potterit lukematta. En kyllä ole katunut, että lopulta pitkästyksissäni lainasin inttikaverilta ensimmäisen opuksen ja lukaisin sen läpi. Eli se, mitä yritän sanoa, on: ei kannata antaa muiden "meuhkauksen" vaikuttaa siihen mitä lukee ja mitä ei. Raamattu on oikeasti ihan mielenkiintoinen ja hupaisa kirja.

[Spectre]

Ehkä tarkoitin tuolla meuhkaamisella sellaista tuputtamista ja paasaamista... meneekö sekavammaksi aina vain? hmm. Pottereita ei ole kukaan minulle tullut tyrkyttämään enkä ole ainakaan vielä kuullut että niiden takia olisi kovin monia ihmisiä teurastettu. Suhtaudun siis negatiivisesti koko raamatun sanomaan vaikka pohjimmiltaan pottereissa ja raamatussa kait on sama idea, hyvän ja pahan välinen taistelu. Pottereissa vaan on enemmän sellaista suvaitsevuutta, mitä näkisin mielelläni ympärilläni enemmän. (Meneekö vähän off topic) *ääh* Olen siis ehkä "hieman" ennakkoluuloinen ja hutkin ennen kuin tutkin, mutta mielipiteeni raamatusta kuulemani ja lukemani perusteella on, että se on sovinistinen, alentava, suvaitsematon, epäreilu ja yksisilmäinen kuva tästä maailmasta jossa meidän tulisi kaikkien elää rauhassa tasavertaisina ja toisiamme kunnioittaen. Harmi vaan kun se ei toimi näin, ja välillä tuntuu että juuri raamattu ja sen kaltaiset sadut ovat saaneet sen aikaan. Ehkä sen takia en pidä raamatun lukemista tarpeellisena itselleni. Pitäisi varmaan osata ottaa se huumorin kannalta? Mahtaisiko onnistua :D

Mutta tämä vaan minun mielipiteeni  :| No hard fealings...?

[Isilmírë]

Raamattua lukiessa kannattaa pitää mielessä, milloin se on koottu ja minkälaisessa kulttuurissa. Ei kannata lähteä yksisilmäisesti oman ajan ja kulttuurin näkökulmasta. Tähänhän riparillakin pyritään sillä kuuluisalla kolmen S:n menetelmällä: 1. Sisältö=mitä tekstissä kirjaimellisesti sanotaan? 2. Sanoma=mikä tekstin sanoma oli oman aikansa ihmisille, ts. miten he sen todennäköisesti ymmärsivät? 3. Sovellutus=miten teksti on sovellettavissa nykypäivään ja meidän kulttuuriimme, miten se pitäisi nykyajan näkökulmasta ymmärtää?

Vaivaavathan monia muitakin kirjoja (mm. äskettäin lukemiani äärimmäisen hupaisia kirjoja Neiti Uhkamieli ja Neiti Uhkamieli morsiamena) oman aikansa ennakkoluulot ja tietämättömyydet, mutta ei niitä sen takia kannata jättää lukematta. Nykyinen kulttuurimme pohjautuu niille sitä edeltäneille kulttuureille, joissa moiset ennakkoluulot rehottivat, ja niihin tutustuminen auttaa usein ymmärtämään, miksi nyt ollaan tässä pisteessä, samoin kuin näkemään, miten naurettavia monet omat itsestäänselvyyksinä pitämämme oletukset ovat.

Ja mitä tulee siihen meuhkaamiseen Pottereista, niin ainakin inttiä käydessäni joka toinen lehti tuntui olevan pullollaan Potterien ylistystä ja keuhkoamista siitä, kuinka kaikkien fantasiasta pitävien ihmisten pitäisi ehdottomasti lukea Potterit ja kuinka ne ovat suunnilleen hienointa, mitä Tarun sormusten herrasta jälkeen on tapahtunut. Eli aivan älytöntä mediarummutusta.

[Isilmírë]

Joo, avatkaa Raamattu sattumanvaraisesti ja etsikää neuvoa vaikeissa tilanteissa. Sieltä voi kahdella avauksella saada vaikka sellaisen hienon neuvon kuin "Niin Juudas meni ja hirtti itsensä... Tee sinä samoin." ;)

[Mopsikoira]

Yliyökki Orweli sanoi: "no onhan tuota kummallista mustakantista kirjaa tullut lueskeltua."

Onko raamattu aina ollut mustakantinen?  O_o

[Isilmírë]

Ymmärtääkseni ei ole edes tarkoitusta lukea koko kirjaa juuri siinä järjestyksessä kun se on kirjoitettu vaan tilanteeseen sopivia lukuja.

No jaa. Lukuoppaassa kyllä sanotaan, että paras tapa kahlata Raamattu läpi olisi lukea aina yksi kirja (aka vaikkapa Genesis tai luukkaan evankeliumi) kerralla kokonaan, jotta hahmottaisi kokonaisuudet ja saisi hyvän yleiskuvan. Oman aikoinaan kummitädiltä joululahjaksi saamani Raamatun välissä oli toisaalta myös lista, jonka avulla saa kyseisen opuksen luettua läpi vuodessa. Siinäkin edetään kutakuinkin järjestyksessä muuten, mutta joka päivä luetaan pätkä sekä Vanhasta että Uudesta testamentista ja VT:n välillä hyvinkin pitkäpiimäisten kirjojen (esim. juuri ne sukutaulut) välillä lueskellaan kevennykseksi psalmeja.

[Myar]

Olen lukenut raamatun muutaman kerran läpi... Ensimmäisen kerran ala-asteella koulujen välistä raamattuvisaa varten, ja myöhemmin vain huomatakseni kuinka ristiriitainen ja turha kirja se on.

Vanha ja Uusi Testamentti eroavat toisistan kuin yö ja päivä. Vanhassa Testamentissa Jumala on erittäin kostonhaluinen ja vihaa täynnä oleva persoona ja Uudessa Testamentissa sitten taas hän haluaa pelastaa kaikki kadotukselta ja on rauhan puolestapuhuja.

Ihan mielenkiinnon vuoksi joitain pätkiä sieltä voi lukeakin, mutta niiden todenperäisyyten en sitten ota kantaa. Hyvä kirja varmasti niille, jotka siihen haluavat muussakin mielessä perehtyä, kuin todistamaan tarinat vääriksi!

[CryingWind]

Haaveilen että lukisin Raamatun joskus läpi. Ja tahtoisin lukea sen 'syvällisesti', siten että muistaisin lukemastani ja pohtisin ja... No, olen kuitenkin sen verran laiska, että luku tyssäisi aika lyhyeen.

Isosen ja kerhonohjaajan hommassa kuitenkin tulee aika paljon lueskeltua Raamattua, mutta mieluummin luen sitä sieltä täältä joskus omalla ajalla. Saarnaajan kirjaa olen lukenut aika paljon. Johanneksen ilmestykset ovat myös yksi mielenkiintoisimmista ja pelottavimmistakin kirjoista Raamatussa.

[Rainmaker]

Olen lukenut Raamatun kokonaan.

En ole mikään kiihkouskovainen, mutta minua kiinnosti kristittynä oman uskoni historia. Välillä tekstit vaikuttivat hirveän paatoksellisilta ja raskassoutuisilta, mutta olen iloinen, että pystyin tuohon urakkaan. Erityisesti Mooseksen kirjoissa se kohta, jossa lueteltiin sitä kaikkea sälää, mitä Liiton Arkin ympäristössä piti olla... Ja sitten ne kaikki kummalliset puhtaussäännöt sun muut. Kahlattua tuo kaikki kuitenkin tuli. Lempiosani on varmaankin Uusi Testamentti.

[Lucianne]

No niin, siishpä, Raamattua olen lukenut jonkin verran, eikä kokemus paljon syvällisiä ajatuksia saati sitten tunteita minussa herättänyt.
Tulin kyllä ajatelleeksi lukiessani Jeesuksesta, että miksi Jeesus, tai Jumala ylipäätänsä on mies?! Siis en nyt tarkoita ettenkö hyväksyisi tätä periaatetta, mutta kun naisia on koko maailman historian ajan syrjitty...
En usko, että tulen enää Raamattua lukemaan, aihepiiri ei vain jaksa kiinnostaa.

[konttaaja]

Riparin jälkeen aloin Raamattua lukemaan, ja toisin kuin suurin osa teistä, luin sitä ihan uskon vuoksi. Tai siis, halusin tietää mihin uskon. En ole lukenut vielä läheskään koko kirjaa, mutta eihän siinä se ole ideana? Itse ainakin etsin Raamatusta päivittäin lohtua ja voimaa ja 'uskon vahvistusta', enemmän kuin sitä, että saisin sen luettua.
  Ja minä luen sitä uudelleen aina sen takia, että sieltä löytyy niin hienoja pätkiä, missä kerrotaan Jumalan huolehtivan.
   Esimerkiksi
Jesaja 43:1 "Älä pelkää, minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun"
   

[Isilmírë]

miksi Jeesus, tai Jumala ylipäätänsä on mies?!

On olemassa sellainenkin näkemys, että Raamatun Jumala on itseasiassa sekä mies että nainen. Hepreankielinen Vanha testamentti kuulemma antaa useammassakin kohdassa mahdollisuuden tällaiseen tulkintaan. Tämän väitteen totuuspohjasta en kyllä henkilökohtaisesti mene takuuseen, koska olen itse lukenut aiheesta vain kirjoista, joissa se mainittiin ohimennen varsinaisen aiheen ohella.

Itsekin pohdin kyllä viisivuotiaana kasteeni yhteydessä, miksi pappi puhui vain Isästä, Pojasta ja Pyhästä hengestä ja onko olemassa myös Äiti, Tytär ja Pyhä hengetär. Ja olen edelleenkin sitä mieltä, että sellainen järjestely olisi nykyistä maskuliinisuuden ylitarjontaa huomattavasti reilumpi. Eihän Jumala edes voi olla täydellinen, jos häneen ei sisälly myös feminiinistä aspektia.

[Pöpi Profeetta]

Tulin kyllä ajatelleeksi lukiessani Jeesuksesta, että miksi Jeesus, tai Jumala ylipäätänsä on mies?! Siis en nyt tarkoita ettenkö hyväksyisi tätä periaatetta, mutta kun naisia on koko maailman historian ajan syrjitty...

Johtuukohan tuo Jumalan sukupuoli siitä, että noin 95% kaikista papeista ja uskonoppineista ja muunkinlaisista oppineista kautta historian on ollut miehiä? Tuo ei selitä useiden (muinais)uskontojen maaäiti-uskomusta, mutta ehkä juutalaiset ja sitä kautta myös varhaiset kristityt ovat olleet mieskeskeisempiä. Ei sitä koskaan tiedä. Ja kuten Isilmirë tuossa ylempänä sanoi, Vanhasta testamentista voi saada myös käsityksen sukupuolettomasta Jumalasta. Ja kun Uudessa testamentissa Jeesus puhuu Jumalasta isänään, niin Jeesuksella oli jo ihmisäiti.

Ja sitten oma suhtautuminen tähän kirjaan. Itse en ole kristitty, ja en suhtaudu kovinkaan hyvin Vanhan testamentin kaltaisen kirjoituskokoelman käyttöön nykyelämässä. Uuteen testamenttiin suhtaudun paremmin. Kirkkoon en edes harkitse liittyväni, vaikka kunnioitankin Jeesuksen ja kumppaneiden opetuksia. Johtunee kirkon aikaisemmista toimista yms. Ei minulla tämä kirja suuria tunteita herätä Vuorisaarnaa lukuunottamatta.

[Shan]

Itse mietin viime kesänä tuota samaa onko Jumala mies vai nainen. ja sain jonkinlaisen vastauksen yhdellä leirillä... Meidän opettajan mukaan Jumalalla/Jeesuksella ei ole sukupuolta. Niin ja Raamatun mukaan Jumala loi meidät omaksi kuvakseen.. Ja Olen itse lukenut aika paljon raamattua kun monta kertaa vuodessa leireillä ja nuortenilloissa käyn... mutta en ole lukenut sitä sillai järjestyksessä vaan ns. peukkupaikalla... :D  aloitin kyllä vanhasta testamentista viime kesänä mutta jämähdin toiseen mooseksen kirjaan :DDD mutta sielä on ihan mielenkiintoista tekstiä niillekkin jotka siihen eivät usko... Ja kannattaa aloittaa lukeminen uudesta testamentista... niin mulle on aina opetettu :) sitäpaitisi siinä kuolee tylsyyteen ku lukee niitä aadamin ja mooseksen sukuluetteloita :DDDD

[Linda]

Tulin kyllä ajatelleeksi lukiessani Jeesuksesta, että miksi Jeesus, tai Jumala ylipäätänsä on mies?!

Ei, en usko, että Jumalalla on sukupuolta suuntaan taikka toiseen. Väittäisinpä, että Jumalaa näin verrataan mieheen, ei luultavasti muusta syystä kuin siitä, että ensiksi Hän loi miehen, ja naisen vasta sen jälkeen. Siksi ajattelen myös, että miestä käytetään esimerkkinä lähes aina, toisin kuin naista.

[Malakai]

Sangen tuttu teos minullekin. En ole kyllä kannesta kanteen lukenut, mutta tunnen suurimman osan tarinoista hyvin. Ala-asteella kävimme uskonnontunneilla VT:n tunnetuimmat kertomukset läpi (luomiskertomus, Kain ja Aabel, Nooan arkki, Aabraham ja Saara, Jaakobin pojat, Mooses, David ja Goljat, Salomo jne) ja silloin jo pidin niistä niin paljon, että ne muistan ne hyvin edelleen, joitain lueskellut uudestaan ihan tuolta Raamatusta (emmehän me silloin kolmannella luokalla saaneet koulun Raamattuihin edes koskea). UT:tä olen sitten lukenut enemmän, mutten sitäkään alusta loppuun. Joitain tekstejä pariin kertaan, joitain en kertaakaan. Johanneksen ilmestys kolmeen kertaan.

Jo kauan sitten päätin, että minäkin luen Raamatun joskus kokonaan. Eipä tässä juurikaan ole kuitenkaan aikaa ollut. Mutta ennen lukiosta pääsyäni ajattelin sen toteuttaa (viimeistään sitten lukulomalla ennen ylppäreitä xD eihän silloin parempaakaan tekemistä ole...) Kyllä minäkin Jumalaan uskon, ja se on yksi syy siihen, miksi tahdon Raamatun lukea, mutta ei pelkästään uskonnollinen kiinnostus minulle riitä. Tästä on jo ollut aiemmin tässä topicissa puhetta, eli siis siitä, että länsimainen kulttuuri perustuu hyvin pitkälti kristinuskoon. Ja minä olen aivan kulttuurifriikki. Voisihan Raamattua sanoa jopa länsimaisen kulttuurin kirjallisuusklassikoksi.

Ja sitä paitsi ne jutut ovat mielenkiintoisia. Näkökannat, tarinat... Eräs fatalistiystäväni, joka ei ole ikinä kuulunutkaan kirkkoon, suorastaan rakastaa Raamattua!

En ole aurori enkä mikään, mutta minusta tuntuu, että Jumalan sukupuolesta keskusteleminen ei ihan kuulu Raamattu-keskusteluun. Kristinuskoon ne liittyvät molemmat, mutta Jumalan sukupuoli ei niin olellisesti Raamattuun...

Ja tiesittekös, että englanninkielinen Isä meidän -rukous käännettiin uusiksi tuossa jonkin aikaa sitten (en todellakaan osaa sanoa, kuinka kauan sitten, muttei siitä nyt ainakaan vuosikymmeniä ole). Nykyään se alkaa sanoilla "Parent our" eikä "Father our".

~mals~

[Isilmírë]

Ja tiesittekös, että englanninkielinen Isä meidän -rukous käännettiin uusiksi tuossa jonkin aikaa sitten (en todellakaan osaa sanoa, kuinka kauan sitten, muttei siitä nyt ainakaan vuosikymmeniä ole). Nykyään se alkaa sanoilla "Parent our" eikä "Father our".

Vastaavaa on tehty 70-luvulta asti liberaalimmissa uskonnollisissa piireissä. Rukouksen virallinen englanninnos ei tiettävästi ole kuitenkaan muuttunut sukupuolineutraaliksi, koska se pohjautuu alkuperäiseen Raamatun tekstiin, jossa Jumalan sukupuoli on yksiselitteisesti maskuliininen. Tässä linkki yhteen aihetta käsittelevään englanninkieliseen artikkeliin.

[Kuupposen päivä]

En ole lukenut kokonan, mutta onhan sitä joskus tullut selailtua. Mikään kielellisesti tai juonellisesti hohdokas mestariteoshan se ei todellakaan ole (kaukana siitä!), vaikka eihän sen ole tarkoituskaan. Itse en kuitenkaan ole uskossa, joten en saa Raamatusta mitään irti, eikä mulla ole mitään syytä lukea sitä. Sekava juoni, ärsyttävät hahmot (erityisesti Joosef!)... Jostain syystä minua alkaa ainoastaan ärsyttää kun luen kyseistä kirjaa. Hihhuleiden rakkaasta ja rakastavasta Jumalastakin saa kirjan perusteella julman ja anteeksiantamattoman kuvan (jähmettelee ihmisiä suolapatsaaksi, tappaa viattomia lapsia, jne.). En näe koko kirjassa mitään hyviä puolia, mutta ehkei se ole mikään ihme, koska eihän se toki ole ateisteille tarkoitettukaan.

[Galanen]

Kuupposen päivä, kaverini on kyllä ateisti mutta lukee silti Raamattua ihan vapaasta tahdostaan :D Raamattu on vaikuttanut niin paljon länsimaalaisen kulttuurin kehittymiseen, että hän kokee tarpeelliseksi tuntea teoksen, vaikkei sen opetuksiin uskokaan.

Itsellänikin on Raamattu kesken tällä hetkellä. Tiedän kyllä, ettei sitä pitäisi lukea suoraan alusta loppuun, mutta minkäs teet. Olen viidennessä Mooseksen kirjassa, tähän asti on ollut ihan menettelevä. Uhraussäännöt, sukuluettelot ja teltan rakennukset ovat aika pakkopullaa, mutta itse tarinat ovat olleet ihan mielenkiintoisia. Omasta mielestäni Raamatun sisältöä on hyvä tuntea, nimenomaan kulttuurin takia.

[Xanie]

Minä olen lukenut Raamattua jonkin verran. Tavoitteena on saada luettua se joskus ihan kokonaan läpi. Siinä voi kyllä mennä aikaa, kun en ole kauhean nopea. Tai ongelmani on ehkä siinä, että luen samoja hyviä kohtia uudestaan ja uudestaan. Enkä sitten jaksa keskittyä muihin kirjoihin/kirjeisiin.

Uskon kyllä raamatun tapahtumiin, mutta ei se silti tee siitä yhtään mielenkiintoisempaa. Tai ehkä joistain kohdista. Mutta sukuluettelot ovat ja pysyvät tylsänä. :)

Minusta kaikkien, jotka haluavat väitellä raamatun oikeellisuudesta, olisi hyvä lukea se. Ei ehkä ihan kokonaan, mutta ainakin isoilta osin. Minusta on jotenkin tyhmää perustella jokin asia tai sanoa, että asia on näin raamatun perusteella, vaikka ei koko kirjaa olisi edes lukenut kuin sen, mitä riparilla oli pakko. Esimerkiksi homous. Raamattu kieltää homouden, muuta sitten sieltä on löydetty yksi ainoa jae, joka kumoaa tämän väitteen.

Raamattua pitäisi minusta tarkastella kokonaisuutena, eikä yksittäisinä kohtina.

Joo, avatkaa Raamattu sattumanvaraisesti ja etsikää neuvoa vaikeissa tilanteissa. Sieltä voi kahdella avauksella saada vaikka sellaisen hienon neuvon kuin "Niin Juudas meni ja hirtti itsensä... Tee sinä samoin." ;)

Anteeksi, jos loukkasin jotain. Huomasin nyt vasta, että aika hyökkäävän sävyisen viestin olen kirjoittanut, vaikka tarkoitus oli vain tulla kertomaan, että olen sitä lukenut ja että pitäisi tarkastella kokonaisuutena.

~Xanie

[hidoi]

Raamattu on sangen tuttu kirja minullekin, siinä yöpöydän virkaa toimittavalla lipastolla se lojuu, joskus niin, etten avaa sitä viikkoon, joskus taas tulee selailtua päivittäin. Itse en ole mistään uskonnollisesta perheestä, ja ala-asteajat ja alun yläastettakin olin ateisti, mutta riparin jälkeen tuli vain jotenkin jäätyä seurakunnan toimintaan ja kai sitä sitten halusi katsoa, että mitä tuli luvattua yhteisessä uskontunnustuksessa. Kun isosen tehtävissäkin toimin ja pyhäkoulua vedän, on ihan tärkeää, että tiedän, mistä itse puhun ja mielelläni vähän enemmänkin asioista kuin Raamatussa suoraan sanotaan. Siksipä käyn tällä hetkellä nuorisotyön raamattupiirissä, jossa juuri nyt auotaan Ilmestyskirjaa, pohditaan syntyjä syviä ja selitetään vertauskuvia, joita koko kirja on muuten pullollaan. Itse olen merkannut itselleni kaikkein läheisimmät kohdat, joista osa löytyy Psalmeista, osa evankeliumeista ja osa ihan muualta. Pipliaseura tai vastaava julkaisee myös sellaista hauskaa vihreää kirjaa nimeltään Päivän Sana, josta yritän säännöllisesti päivän annoksen lukaista - joskus kyllä jää aivan vain yritykseksi.

Itselleni siis suhde kyseiseen kirjaan on lähinnä uskonnollinen, mutta arvostan sitä myös teoksena. Yksikään kirjallinen teos, joka säilyy maailman suosituimpana tuhansia vuosia, ei voi olla huono. Raamatussa on dramatiikkaa, juonittelua, romantiikkaa ja kaikkea, mitä ihminen vain voi toivoa. Löytyypä sieltä pari naisen kirjoittamaa kirjaakin - itse pidän paljon Esterin kirjasta. Haluttaisi joskus lukea ns. apokryfikirjat eli ne, joita ei ole viralliseen painokseen huolittu. Voisivat olla ihan mielenkiintoista luettavaa.

[Isilmírë]

Siitä vain lukemaan, apokryfikirjoja löytyy kyllä kirjastoista. Itse kiinnostuin niistä aikoinaan kun kummityttöni kastettiin Juuditiksi, Juuditin legendahan kun sisältyy nimenomaan apokryfikirjoihin.

[smoksa]

Hih, melkein huvittavia kommentteja joiltain ihmisiltä Raamatusta.

Olen lukenut Raamatun kokonaan abauttirallaa pari kertaa (miinus sukuluettelot), ja sitten suuria osia moneen, moneen kertaan. Jeah, uskon Jumalaan, mutta voin samalla kertoa, että melko lailla vähän Raamattuun. En siis todellakaan lue ko. kirjaa fundis-kannalta (fundamentalisesti), enemmän omaksun pelastushistoriallisen, eksistentiaalisen sekä eritoten vertauskuvallisen Raamatun tulkinnan.

En siis usko, että kukaan mies ei saisi hiuksiaan tai partaansa ajaa, koska niin sanotaan Raamatussa. Enkä myöskään usko, että nainen kuukautisten aikana on syntinen, jota ei saa koskea. Ottakaa hyvät ihmiset huomioon, että ei ole ihan viime vuosisadan tuotoksia! Kannattaa järjen kanssa lukea.

Monia vuosia lempparini on ollut Saarnaajan kirja. Sitten tulee tietysti Psalmit, Roomalaiskirje, evankeliumit ja joitain kirjoja VT:n puolelta, niissä on ihan hyviä tarinoita, kuten Esterin kirja tahi tekstit eri kuninkaiden ajoista.

Ja joku tuolla tyrmäsi kovalla kädellä, että Raamatusta löytyisi viestejä armosta tai lähimmäisenrakkaudesta. On taidettu lukea aika lailla silmä kourassa. Eiköhän siellä nimen omaan löydy kyseisiä viestejä, ihan vaikka vilkaisemalla psalmien kirjaan..

Mutta kyllä Raamattua kannattaa ainakin vilkaista elämänsä aikana, sillä kuten sanottua, kulttuurin kehitys ja Raamattu eivät ole ihan irrallaan toisistaan.. Ripareillahan sitä tulee vähän väkisinkin avattua, mutta soisin nuorten avaavan kirjaa (ja silmiään) myös leirin jälkeen. Leirillä sitä saattaa usein olla vastustuskannalla, ihan sen takia, ettei sitten mukamas nolaa itseään, mutta hei daaaaa, kumpi on nolompaa; lukea riparin oppitunnilla Raamattua kun pappi pyytää, vai piirtää kanteen hakaristi osoittaakseen, ettei kiinnostaa hevon tavaran vertaa? (Itse olen ollut neljällä riparilla isostelemassa, ja myös noita jälkimmäisiä on tullut vastaan...)

[Giladra Carrion]

Olen lukenut Raamatun ihan mielenkiinnosta läpi. Taisi olla juurikin viime kesänä.
En usko millään muotoa Raamattuun, luin sen vain mielenkiinnosta läpi. Aika raskas urakka, vaikka on tullut fantasiatiiliskiviä lueskeltua melko ahkerasti...
Minun mielestäni siinä ei menetä mitään, vaikka lukisikin Raamatun. Ei ole merkitystä, uskooko siihe vai ei, mutta se on oikeasti mielenkiintoinen ja kartuttaa yleissivistystä.

Mitään erityisiä suosikkeja minulla ei Raamatusta ole, eikä se todellakaan kuulu lempilukemistooni. Sotii kuitenkin niin paljon omia näkemyksiäni vastaan, etten yksinkertaisesti voisi edes pitää siitä. Juuri senkin vuoksi olen tyytyväinen, että luin sen, sillä sain pohtia omia eroavia näkemyksiäni ja etsiä niistä uusia ulottuvuuksia, joita en ilman Raamatun argumentteja olisi välttämättä löytänyt.
Sain siis Raamatun lukemisen kautta vahvistettua ja selkiytettyä omia näkökulmiani ja kantojani asioihin.

Aloitin lukemisen melko negatiivisin ennakkoluuloin, mutta huomasin pian, ettei siitä tulisi yhtään mitään, ellen yrittäisi suhtautua positiivisemmin lukemiseen. Loppujen lopuksi se sujui ihan mukavasti.
On todellakin mukavampaa lukea Raamattua itse omasta tahdostaan, kuin väkisin. Meillä yläasteella piti uskonnon tunneilla (olin vielä silloin ev. lut.) lukea aina pätkä Raamattua ja tehdä siitä jokin tehtävä. Siis kotona.
Riparilla sitä luki ihan mielellään, kun se ei ollut mistään pois. (Paitsi ratsastusriparilla oli kyllä lähes koko ajan kiire, että ohjelma ehdittiin käydä läpi.)

Mutta tosiaan, suosittelen Raamatun lukemista, ainakin osittain, kaikille. Helpoiten se onnistuu ennakkoluulottomin asentein :)

[Morre]

Minäkin olen lukenut Raamatun pariinkin otteeseen. Viimeksi nyt kuluneena syksynä erään kurssin tiimoilta (Raamattuhan on vaikuttanut todella paljon länsimaiseen kirjallisuuteen, ja tuota vaikutusta kurssi käsitteli).
En ole kristitty, mutta minusta Raamatun tuntemus kuuluu yleissivistykseen. Sen verran paljon se on kuitenkin vaikuttanut kulttuuriimme monella tapaa.

Kirjallisuuden osalta Jobin kirja on koettu yleisesti kaikkein proosallisemmaksi ja taidokkaimmaksi. Itse en niinkään Jobista pitänyt; se oli lähinnä pitkäveteistä uikutusta ja itsesäälissä kieriskelyä. Pidin eniten Kuninkaiden kirjoista ja evankeliumeista. Ilmestyskirjakin oli tietysti hyvin mielenkiintoinen.

Muiden tavoin myös minä kehoitan tutustumaan Raamattuun. Ei siihen tarvitse uskoa, mutta ihan hyviä tarinoita se kyllä sisältää.

[Mab]

Mä en ole koskaan lukenut Raamattua kokonaisuudessaan. Koulujen uskontotunneilla (joo, mä osallistuin sellaisiin, vaikka en ole ikinä ollut kirkon jäsen, mutta kun ei meillä mitään ET:tä järjestetty) tietysti tuli aina välillä joku pätkä luettua. Peruskoulun jälkeen joihinkin Raamatun kohtiin on sitten törmännyt muiden opintojen yhteydessä, mä oon esimerkiksi jonkun verran kuluttanut uskontotieteellisen penkkejä. Ja oon mä joskus vapaa-ajallakin tarkistanut huvikseni (esimerkiksi keskusteluiden yhteydessä), miten joku tietty asia menikään. Koko Raamatun lukeminen olisi kyllä sellainen asia, että se olisi hyväksi yleissivistykselle ja ymmärrykselle maailmamme tavoista. Ja saisi siitä myös tosi paljon brassailumateriaalia, on Raamattu sen verran paksu ja osin vaikeaselkoinenkin (mä tykkään myös enemmän siitä vanhemmasta käännöksestä). Mutta ongelmana on, että mä en yksinkertaisesti vain jaksa tai ole tarpeeksi kiinnostunut. Raamatun alkua mä oon saanut jonkun verran luettua, mutta sitten se muuttuu sellaiseksi vanhojen partasuiden mäkätykseksi (oli sitten kyseessä Jahve tai hänen kannattajansa), eikä sitä kestäisi erkkikään, musta nyt puhumattakaan.

Voisi ehkä joskus yrittää jotain muuta kohtaa, esimerkiksi Saarnaajan kirjasta mä oon kuullut varsin mukavan oloisia kehuja, joten se saattaisi olla enemmän mun makuuni.

[adswil]

Haluaisin joskus lukea Raamatun ihan mielenkiinnon ja yleissivistyksen vuoksi, vaikken ole eläissäni käynyt ainoallakaan uskonnontunnilla enkä ole koskaan kuulunut kirkkoon, enkä siis usko Jumalaan (jonkinlaiseen yliluonnolliseen todellisuuteen kylläkin uskon). Kuitenkin olen todella kiinnostunut historiasta ja erilaisista kulttuureista, ja Raamattu jos mikä on vaikuttanut länsimaiseen kulttuuriin ja historian kulkuun todella merkittävästi, joten sen lukeminen voisi olla ihan valaiseva kokemus - joskin muussa kuin uskonnollisessa mielessä.

En ymmärrä ateisteja, jotka eivät koskaan suostuisi suunnilleen koskemaankaan Raamattuun. Heillehän sen pitäisi olla vain kirja muiden joukossa, joten miksei sitä voisi hieman lueskellakin, jotta pääsisi paremmin sisälle "vastapuolen" maailmaan? Itse olen kiinnostunut monista uskonnoista, sekä muinaisista että nykyisistä, vaikken mihin uskontokuntaan olekaan sitoutunut. Uskonnoissa on paljon kiinnostavia elementtejä, ja Raamattu taitaa paikoin muistuttaa aika kivasti jotain fantasiakirjaa :D

Välillä tunnen itseni vähän sivistymättömäksi, kun olen hieman pihalla silloin, kun jossain viitataan Raamatun tapahtumiin, joista en tiedä juuri mitään. Siksikin kyseisen opuksen lukeminen on ihan varteenotettava vaihtoehto, ja varmasti sen joskus luenkin, kunhan saan aikaiseksi.

[Asphyxiation]

Joku toinen ateisti voi pitää Raamattua mielenkiintoisena, minä taas en oikein.

En usko Jeesukseen, en Jumalaan, enkä muihinkaan uuden testamentin löpinöihin, mutta mielestäni Raamattu on silti mielenkiintoinen.  En ole kuitenkaan kyseistä kirjaa lukenut, vaikka tarkoitus olisikin se lukea aivan tuota pikaa - itseasiassa juuri aivan vähän aikaa sitten pyysin Raamattua lainaksi kaveriltani - tosin en ole vielä sitä saanut.. No, sitä odotellessa :D En kuitenkaan voi väittää, ettenkö uskoisi johonkin. Uskon, että on olemassa jokin suurempi voima - ehkei juuri Jumala, ehkä jotain muuta.

Omalla kohdallani Raamattu on verrattavissa hyvinkin mihin tahansa fantasiakirjaan - ja siihen, että luen niitä. Kun luen niitä, en ajattele niiden olevan tosia. Joten miksipä sitten Raamattuakaan. Minua se kiinnostaa lähinnä tarinoidensa ja teorioidensa (maailman synty jne) kannalta.

Vaan eipä kristinusko ole ainut minua kiinnostava uskonto, olen yleisesti ottaen kiinnostunut monistakin maailmanuskonnoista - enkä haraisi vastaan niidenkään pyhien kirjojen lukemista :).

[Carmel]

Olen lukenut Uuden testamentin kokonaan, mutta Vanhasta testamentista en ole lukenut kuin Psalmit ja luvun sieltä ja luvun täältä. Ja kun kerran uskova ihminen kuitenkin olen, niin joo, kyllä mä pyrin mahdollisimman usein sitä lukemaan. Ihan joka päivä en kyllä huomaa, tai sitten keksin jonkun mukaniinhyvän tekosyyn, että en ehdi. Raamattu on tosi mielenkiintoinen kirja. Ihan näin uskovankin silmillä katsottuna. Ja loppujen lopuksi, yllättävän moni kirja tai elokuva perustuu Raamattuun jotenkin. Tai jos ei koko kirja niin ainakin joku jae on voitu Raamatusta napsaista mukaan.

[feiarth]

En ole lukenut Raamattua, mutta suunnitellut kylläkin. Rippileirillä tuli tietysti luettua pätkiä sieltä ja pätkiä täältä, mutta siihen se onkin sitten jäänyt. Kirkosta eronneena en oikein tiedä mihin uskon ja mihin en, mutta Raamatun tahtoisin lukea ihan vain yleissivistyksen kannalta. Jos sen lukeminen helpottaisi argumentointia uskovaisten ihmisten kanssa asioista kinatessa. Heh, tykkään siis kyseenalaistaa paljon asioita, enkä tyydy vähään. Jo pelkästään tämän takia olisi siis tärkeää lukea Pyhä Kirja, että olisi sitten ihan oikeasti tietoa kirjan sisällöstä, eikä se olisi niin arvailun varassa. Toivottavasti saan siis vielä joskus siepattua rippi-Raamattuni hyllyltäni ja aloitettua sen lukemisen. Siihen asti jätän Raamatusta väittelyn vähemmälle (;

[henia]

Jahas, päätänpä minäkin laittaa lusikkani tähän soppaan. Olen itse lukenut vanhempieni vihkiraamattua nuorempana. Luin sen ainakin kolme kertaa kannesta kanteen. Sukutaulut olivat ehkä tylsiä, mutta niitä oli välillä hauskakin lukea. Eniten pidän Esterin kirjasta, se on yksinkertaisesti suosikkini. Joosefin ja Mooseksen tarinat ovat myös minun mielestäni hyviä. Nyt,kun minulla on oma raamattu, olen lukenut siitä osia, mutta en ole vielä lukenut sitä kannesta kanteen. Pitäisi kai aloittaa jossain vaiheessa.

Minun mielestäni Raamattu on iso osa länsimaista yleissivistystä, joten sen lukeminen kannattaa. Se on täynnnä historiaa, tarinoita ja vertauksia. Ei ihme, että Raamattu on maailman ostetuimpia ja luetuimpia kirjoja. Uskon kyllä itse Jumalan olemassaoloon, mutta mikään täys-uskovainen en ole. Raamattu on joka tapauksessa hyvä kirja jokaisen, uskovaisen ja ateistin lukea.

[Ana]

Minulle Raamattu on täydellisen tärkeä mutta saattaa olla että vuosien mittaan muutama lause on jäänyt lukematta.

[Yashar]

Minulle varsinkin tylsiin ja vaikeaselkoisiin osiin Raamattua on ollut apua Jukka Norvannon Raamattu kannesta kanteen -sarjasta, joka löytyy myös netistä äänitiedostoina. Jännä juttu kyllä, mutta selkeiden kohtien selityksiin sen sijaan en yleensä ole ollut tyytyväinen.

Välillä minua ärsyttää se, että vuoden -92 käännös tuntuu aliarvioivan lukijaa tulkitsemalla merkityksiä valmiiksi. Sillä tavalla ei voi muunkaan klassikkokirjallisuuden kanssa tehdä. Kieli latistuu, jos kielikuvia oiotaan. Toisaalta aikajana ja muut liitteet ovat todella hyvä lisäys kirkkoraamatun uusimmassa käännöksessä.

Saarnaajan kirja, Laulujen laulu ja Korinttolaiskirjeet ovat suosikkejani.