Minusta oli aika omahyväistä Disneyltä alkaa käyttää nimitystä Klassikot koko piirrettyjen kirjostaan. Teoksen klassikkouden määrittelee yleisö, ei sen tekijä.
Lapsuudessani ei vielä ollut sellaista asiaa kuin Disney-videot (tai ylipäätään videolaitteita muilla kuin varsin varakkailla ihmisillä), joten Disney-piirretyistä pääsi nauttimaan vain leffateattereissa. Äitini on ollut koko ikänsä suuri Disney-fani, ja hän vei minut aina katsomaan uusimman leffan kun se levitykseen tuli sekä tietysti vanhemmat, oikeasti klassikon aseman ansainneet piirretyt silloin kun niitä tuli uusintakierrokselle. Niiltä ajoilta mieleen jäivät erityisesti
Prinsessa Ruusunen, jonka tyylitelty goottilaisestetiikka miellyttää silmääni edelleen,
Lumikki, jonka tulo uudelleen esitykseen oli aikoinaan iso juttu (äitikin oli ihan täpinöissään) ja jonka näytökseen olin levittäjän kehotuksen mukaisesti ja monen muun leffaantulijan tavoin väsännyt itselleni kruunun, sekä
Hiidenpata, joka oli yhdeksänvuotiaan silmin huomattavasti jännempi ja upeampi kuin aikuisena uudelleen nähtynä.
Teini-iässä hurahdin täysin suomenkieliseen
Kaunottareen ja hirviöön, joskin ihastuksesta osa johtui lempilaulajani Esa Ruuttusen Gastonille lainaamasta upeasta äänestä. Se rakkaus haalistui kyllä vähitellen, ja luettuani Robin McKinleyn kirjan
Beauty: A Retelling of the Story of Beauty & the Beast olin lähinnä närkästynyt siitä, että Disney oli aika selvästi ottanut siitä vahvoja vaikutteita, mutta sössinyt varsinaisen tarinan hienouden.
Seuraava ihastus oli
Mulan, ja se on kestänyt tähän päivään saakka. Pidän tässä elokuvassa niin visuaalisesta ilmeestä, musiikista kuin itsenäisestä ja omapäisestä päähenkilöstäkin. Ainoa miinus on Mushu, mutta Disney-piirrettyä on ilmeisesti melkein mahdotonta tehdä ilman päähenkilön ah-niin-hassunkurista kaveria.
Uusin Disney-rakkauteni on
Urhea, joka on herkkua niin silmille kuin korvillekin ja sisällöltään jotain aika uutta Disney-kategoriassa. Siinä kun pääteemoina ovat nuoren naisen henkinen kasvu ja äidin ja tyttären suhde, eikä
elokuva edes pääty häihin tai tilanteeseen, jossa kaksi rakastavaista ovat vihdoin yhdessä ja häät joka tapauksessa odotettavissa. Meridan ei edes vihjata olevan ihastunut kehenkään, vaan hän jatkaa itsenäistä neidonelämäänsä kypsempänä ja viisaampana ja paremmassa yhteisymmärryksessä äitinsä kanssa, ja se riittää.
Tämä on suorastaan radikaali veto Disneyltä ;)