Aihe: Walt Disneyn klassikot

[nuotii]

En ole koskaan päästänyt Disneystä irti. Kaikki ovat tietysti mahtavia. Pocahontasissa on sitä jotain. Se on niin kaunis ja kaihea elokuva, että ihan joka kerta itkettää. Samoin tekee Leijonakuningas, joka on klassikko. Muitakin elokuvia tietysti löytyy, mutta nuo kaksi ovat syvällä sydämmessä.

On niitä muutamia elokuvia joihin ei ole syttynyt. Itse en pitänyt Aarreplaneetasta. Sen tekniikka ja tarina ei kiinnostanut.

[Haltiamieli]

Uskaltaudunpa tänne kirjoittamaan omia kokemuksiani Disneyn klassikko animaatioelokuvista - ainakin sen verran minkä itse muistan. Aivan liian pitkä aika siitä tosin on, kun viimeksi katsoin jonkin niistä. Tosin kaikki on meillä vain VHS:llä, ettei tule paljoa niitä katseltua (omasta huoneesta ei löydy laitetta videoille ja olohuoneen valtaavat vanhemmat). Mutta onneksi nyt eilen löysin Youtubesta Leijonakuninkaan lauluja joiden avulla voin fiilistellä. Moneen vuoteen en ole sitäkään nähnyt - yksi ehdottomista suosikeistani ollut aina. Kesällä pitää katsoa kyllä kaikki meiltä löytyvät Disneyn klassikot, olkoonkin huonolaatuisia VHS:iä.

Ensimmäinen elokuvani jonka näin elokuvateattereissa oli Disneyn Viidakkokirja. Olen ollut silloin sen verran pieni kuitenkin, etten muista siitä kokemuksesta mitään. Muistan vain sen karhun laulun, Karhunelämää. Olihan tuo sen laulun nimi?

Olen oikeastaan nähnyt Disneyltä sen perusanimaatiot, joistakin olen kuitenkin jäänyt aivan paitsi. Esimerkiksi Peter Pania en ole nähnyt kertaakaan, vaikka tarinan tiedänkin pääpiirteittäin. Sama juttu 101 dalmatialaista -elokuvassa. Sitäkään en ole nähnyt kertaakaan. Hiidenpataakaan en ole nähnyt, paitsi alkua ja ilmeisesti pelkäsin sitä niin etten sitten katsonut loppuun. Hämärä muistikuva siitä kuitenkin on...
Olen muuten kiitollinen siitä, miten usein kuitenkin MTV3:ltakin näitä tulee, voi katsella niitä kun ehtii ja fiilistellä lapsuuden rakkaissa muistoissa. Disneyn klassikkojen parissahan sitä on tullut kasvettua - vaikka suurimman osan sanoma avautuukin vasta näin vanhempana.

Yhteen aikaan katsoin katsomisesta päästyäni Karhuveljeni Kodaa. Ihastuin vain siihen tarinaan, että katsoin sen varmaan kuukauden ajan joka päivä. Olisiko joskus seitsemännellä tapahtunut tämä innostus...

Kuten monet ovat tainneet sanoa, niin musiikithan ne ovat jotka ovat huomiota herättävintä Disneyn klassikoissa. Itse ainakin arvostan niitä nykyään, ne on tehty sen verran hienosti musiikkia ja sanoituksia myöten. Minä olen nähnyt kaikki näkemäni klassikot suomenkielisinä, enkä tahdokaan nähdä niitä originaleina. Suomen dubbaukset ovat sen verran onnistuneet ja ääninäyttelijät ovat olleet juuri sopivia rooleihinsa. Nykyään lastensarjoissa ja -elokuvissa tahtoo hahmoilla aina olla ärsyttävät kimeät äänet, mutta näissä klassikoissa äänet ovat juuri täydelliset.

Luulenpa, että nykyään katsoessani jotain Disneyn klassikkoa, minä tulen itkemään useissa kohdissa. Nyt jo parit laulut ovat saaneet silmät kostumaan niin saa nähdä miten elokuvat vaikuttavat. Lapsena ne eivät ole niin maailmaa mullistaneet, mutta jos näin vanhempana...

[Sami]

Minä olen aina pitänyt Disneyn klassikoista. Suosikkejani ovat ehdottomasti Aladdin, Leijonakuningas, Pocahontas, Pieni Merenneito, Kaunotar ja Hirviö ja tietenkin myös Kaunotar ja Kulkuri. Mahtavia elokuvia kaikki! Tykkään myös lähes kaikista muista Disneyn klassikoista, mutta juuri nuo elokuvat ovat sykähdyttäneet minua eniten. Niissä on sitä jotakin!

Tykkään myös tästä uudesta Prinsessasta ja Sammakosta, joka oli aivan ihana elokuva ja uskon, että Disney on selvästi menossa parempaan suuntaan. Tosin minua ärsyttää suunnattomasti se, että Disneyn seuraava käsin piirretty elokuva tulee olemaan Nalle Puhin jatko-osa ja se aiotaan vielä kaiken kukkuraksi julkaista elokuvateattereissa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että Nalle Puh on jo melko käytetty aihe ja jos siitä on aivan pakko tehdä vielä yksi elokuva, niin miksei sitä voitaisi laittaa suoraan DVD-levitykseen. Minua myös häiritsee se, ettei Disney ole keksinyt seuraavalle käsin piirretylle elokuvalle muuta aihetta kuin Nalle Puhin. Ovatko ideat kenties loppu?

[Aimé]

Rakastan Disneyn elokuvia yli kaiken. Lapsesta asti on niitä tullut katsottua ja kyllähän nuo vieläkin lukeutuu lemppareihin. Budjettini on meinannut pettää moneen otteeseen tässä viimeisen vuoden aikana, kun on tullut osteltua noita juhlajulkaisuja.

Aladdin on ehdoton suosikkini. Se on kerta kaikkiaan niin hyvä ja lisäksi se on ainut Disneyn leffa jonka näin ensimmäisen kerran vähän yli vuosi sitten. Ne laulut ovat niin mahtavia. En tajua miten jollakin voi olla niin hyvä ääni kuin Samilla, kerta kaikkiaan ihana – muutkin ääninäyttelijät, esim. Vesku, ovat ihan huippuja. Jatko-osat on ihan katsottavia. Kakkonen on huono, mutta Varkaiden kuningas on todella onnistunut ja sitä olen katsellut pienestä lapsosesta lähtien.

Leijonakuningas, Mulan, Pocahontas, Tarzan, Kaunotar ja Hirviö, Hercules, Atlantis ja Notre Damen kellonsoittaja tulevat kaikki jaetulla kakkossijalla. Tämän uusimman, Prinsessan ja sammakon kävin kaverin kanssa katsomassa ja kyllähän mie siitä tykkäsin. Välillä häiritsi samanlaiset suuret silmät kuin Aladdinissa ja Pienessä merenneidossa ja Jafarin näköinen pahis, mutta muuten ei ongelmia ollut. Innolla odotan seuraavia elokuvia, kunpa tämä edellisen leffan taso pysyisi. 

[tulppaanipenkki]

Nyt on pakko tulla ihkuttamaan,sillä uudelleenihastuin ! Katsoin tässä vähän aikaa sitten nimittäin Kaunottaren ja Hirviön ja se oli ihan loisto! :D Rakastan sitä ehkä enemmän kuin mitään muuta Disneytä <3 En tiedä onko asiaan osuutta sillä, että minulla on pakkomielle isoihin, vanhoihin linnoihin ja että sisäinen kauneus- teema ja rakkaustarinat puree minuun aina :D + tietysti vaikeuksien kautta voittoon - klisee!

Toinen Disney- leffa, joka kuuluu ehdottomiin suosikkeiheni on Monsterit Oy, vaikka siihen en olekaan kokenut mitään uudelleenrakastumista, vaan se on ollut lempparini lähes aina. Sehän ei ole mikään kliseinen rakkaustarina. No joo, onhan sekin rakkaustarina omalla tavallaan, mutta ei mikään prinssi ja prinsessa- juttu. Se kertoo kiintymyksestä ja sellaisesta. Se on jotenkin nerokas ja erityisen hauska. Lisäksi siinä on loistavat hahmot. Lisäksi se on vähän erilainen, koska  ainakaan minun mielestäni sen loppu ei ole kovin onnellinen. En tiedä onko useimmat ihmiset samaa mieltä, mutta minusta se loppu on jotenkin niin liikuttava :(

Näin pääsiäisenä osan Notre Damen Kellonsoittajasta ja nyt on sellanen fiilis, että täytyisi nähdä se kokonaan.. Se on niin hieno. Lisäksi odotan Toy Story 3:n näkemistäkin innolla. Toy Story 2:n oli tosi hyvä jatko-osa, joten odotan innolla kolmatta :)

[Akai]

Voi ei. Enhän minä mitenkään voi sanoa selvästi lempidisney leffojani! Niitä on niiin monta. Tänäänkin joku kysyi minulta jo mitkä ovat parhaita biisejä disney leffoista. Liian vaikea kysymys. Mutta, voisin silti mainita muutamia, jotka ehdottomasti kärkipäähän kuuluvat. Bolt, en oikein tiedä miksi, tämä vain jotenki iskee. Karhuveljeni Koda. Todella hauska ja aivan mahtavia lauluja sisältävä! Ihana! Todella hyvä loppu tässä elokuvassa. Ehkä hieman erilainenkin, mukava kun sijoittuu tuollaiseen "kulttuuriin". Sitten näitä klassikoita, kuten Kaunotar ja Hirviö, Pieni merenneito, Leijonakuningas, Mulan, Tarzan. Myös vanhat klassikot ovat omalla tavallaan suloisia, kuten 101 dalmatialaista. Uusin klassikko Prinsessa ja Sammakko on myös hyvä. Mutta ei, en mitenkään osaa sanoa yhtä ehdotonta suosikkia. Myös muut Disneyn leffat ovat ihania, vaikkeivat olekaan klassikoita, kuten Pixarin Autot, sekä muuten vain tämä uusi ihmisten näyttelemä Liisa Ihmemaassa.

Omistan itse tosiaan vinon pinon disney leffoja, kaikki tärkeimmät löytyy. Suurin osa ovat vielä VHS kasetteja, kun meiltä vielä toimiva soitinkin löytyy. :) DVD:nä ei ole kuin reilu kymmenisen klassikkoa, sekä lisäksi joitain muita suosikkejani.

Mikä sitten tekee Disney leffoista niin ihania? No, päällimäisenä tulee mieleen vitsit. Niitäkään ei kuitenkaan ihan läjäpäin kaikista elokuvista löydy. Mutta se jokin niistä vain hyviä tekee. Ehkäpä se pelkkä ajatuskin.. :)

[Röhkö]

En lapsena tykännyt Kaunottaresta ja hirviöstä kauheasti, mutta nyt vanhemmalla iällä se on alkanut kiehtoa. Marraskuussa Suomen ensi-iltansa saava leffa Beastly kertoo saman tarinan teiniversion, mikä voi olla ihan mielenkiintoinen näkökulma. Jos vain siihen teinimaailmaan olisi oikeasti saatu mukaan jotain nykymaailman kauneusihanteita parjaavaa - taitaa olla turha toivo, kun parjaaja (suositun pojan "hirviöksi" muuttava gootti aka Mary-Kate Olsen) on kaunis.

Disneyn Toy Story 3:sta odotan innolla :)

[tulppaanipenkki]

En lapsena tykännyt Kaunottaresta ja hirviöstä kauheasti, mutta nyt vanhemmalla iällä se on alkanut kiehtoa. Marraskuussa Suomen ensi-iltansa saava leffa Beastly kertoo saman tarinan teiniversion, mikä voi olla ihan mielenkiintoinen näkökulma. Jos vain siihen teinimaailmaan olisi oikeasti saatu mukaan jotain nykymaailman kauneusihanteita parjaavaa - taitaa olla turha toivo, kun parjaaja (suositun pojan "hirviöksi" muuttava gootti aka Mary-Kate Olsen) on kaunis.

Vau, kuulostaapa... kiinnostavalta! Olen kanssasi samaa mieltä tuosta, että tästä rumemmasta osapuolesta pitäisi saada sellainen oikeasti rajoja rikkova ja erilainen, eikä mikään olen-olevinani-ruma-mutta-olen-hot juttua. Olisi kiva kuulla kyseisestä leffasta lisää ! Uskon, että tulen pettymään, mutta ainahan voi toivoa.

Jottei viestini jäisi ihan tyhjänpantiksi niin kerronpas, että katsoin Prinsessan ja sammakon (kyllä... aina vähän jäljessä :D). Minusta se oli ihana! Jotenkin perinteinen, vaikka aiheuttikin aika monta Pieni Merenneito- deja vúta ::D Ensinnäkin, minusta oli hienoa, että Disney-prinsessaksi oli saatu vihdoin tummaihinen henkilö. Eikä leffassa paljon vaaleita ihmisiä näkynytkään. Loistavaa. Lisäksi musiikki oli tosi ihanaa ja juonikin toimi moitteetta! :) Iloinen yllätys :D

[Elovenatyttö]

Nyt mun on pakko paljastaa, että oma suosikkini on ehdottomasti Tuhkimo. Okei, prinssi taitaa olla enemmän pelkkä patsas ja leffa on oikeasti mietittynä aika klisee. Paha saa palkkansa jne.

Silti en voi olla tykkäämättä siitä :> Pienenä rakastin sitä yli kaiken, mutta jossain vaiheessa ymmärsin, ettei kannata toitottaa julkisesti, että lempparileffojen joukkoon kuuluu sellainen kliseepakkaus kuin Tuhkimo. Nyt myöhemmin ihmiset lähinnä hymähtelevät asialle, mutta joskus tuntuu siltä, että meidät piirrettyjen ystävät leimataan helposti... ei nyt jälkeenjääneiksi, mutta melkein kuitenkin 8D

Jatko-osista en tykkää. Idea, joka on ekassa osassa toiminut, kuivuu yleensä kokoon jatko-osan myötä. Ainut poikkeus taitaa olla itse asiassa Tuhkimo 3, joka on aivan loistava 8DD

[Nibs]

Osaisiko joku vastata Bambi-kysymykseen?

Katson tässä juuri juhlajulkaisu DVD:tä suomenkielisellä ääniraidalla, ja takakansi väittää, että tämä on "entisöity alkuperäinen teatteriääniraita". Mutta paskat mitään on - mitä lapsuudestani muistan VHS:llä sen Bambin tytön nimi oli Minna, mutta tässä huudellaan Felineä. Samoin mielestäni VHS:llä Rumpalin kommentti Bambin nimeen oli "Joo, se on hyvä nimi!", mutta tässä se sanoi "Joo, eiköhän se kelpaa." Mielestäni myös Bambin isän ääni oli erilainen. Ja solkkaavat tässä enemmän puhekieltä mitä muistan kuulleeni VHS:llä.

Onko muistini tosiaan näin pahasti pielessä vai valehteeleeko ne takakannessa? Vai tarkoittaako tuo ihan alkuperäistä alkuperäistä, eli englanninkielistä, ääniraitaa?

En omista enää VHS:ää enkä haluaisi turhaan sitä uusiksi ostaa, jos ääniraita tosiaan on sama.

[Raitasukka]

Vai tarkoittaako tuo ihan alkuperäistä alkuperäistä, eli englanninkielistä, ääniraitaa?

Vähän veikkaan että juuri tuosta on kyse. Mitä nyt yritin asiaa tutkia netistä niin Wikipedia tietää kertoa vain, että elokuva on dubattu uudelleen juhlajulkaisu-DVD:lle. Sinänsä siis aika harhaanjohtava takakansiteksti.

Kaverinikin on Bambista ja sen hahmoista puhuessaan käyttänyt mm. juuri tuota Minna-nimeä - ihmettelin kovasti, että mistä ihmeestä oli kyse, mutta syyksi paljastui se, että olin nähnyt elokuvan ensimmäistä kertaa vasta DVD:ltä, kun taas kaverini oli katsonut Bambia jo VHS:ltä.

Uudelleendubbauksien takana saattaa olla sitten vaikka mitä syitä, mutta ikävänä yllätyksenä ne ovat monille tulleet. :/

[Nibs]

Ihan vammaa. Dubbaajat on näyttelijöitä. Ei niitä saa noin vaan mennä vaihtaan, muuten koko elokuva muuttuu. Mitä syitä uudelleendubbaukseen muka voi olla? Siis muka jotain oikeesti päteviä ja välttämättömiä? Senkus kopioisivat VHS:ltä tai mistä sitten yleensä ne DVD:lle siirtävätkään. Raah! xP

Noh, ei kun divareista VHS:ää takaisin metsästään... ja katson DVD:ltä sitten vaan englanninkielisenä.

Niin, ja kiitos vastauksesta. En tullut jostain syystä Wikipediaa edes ajatelleeksi tietoa etsiessäni.

[trixie]

rakastan disney elokuvia, varsinkin niitä vanhempia. Ne olivat niin suuri osa lapsuuttani<3 olenkin yrittänyt kerätä kaikki lempielokuvani dvd:lle vanhojen videoiden tilalle, tosin kyllä nuita tulee vielä välillä vhs muodossakin fiilisteltyä.
Lemppareitani on hankala nimetä, sillä niitä on paljon mutta mm. Robin Hood, Aristokatit, kaunotar ja hirviö, aladdin, leijonakuningas, kaunotar ja kulkuri ja dumbo kuuluvat suosikkeihini. Jostain syystä aina kun olen sairas tai surullinen niin rupean katsomaan disney klassikoita :)

[Titania]

Rakastan Disney klassikoita! Etenkin niitä vanhoja. Rakastin niitä jo ihan pikkutyttönä ja rakastan edelleen. Niissä on sitä jotain...taianomaisuutta. Vaikeaa on nimetä lemppariani niistä, mutta esim. Peter Pan, Lumikki, Dumbo, Kaunotar ja Kulkuri, Tuhkimo...ovat eräitä suurimpia suosikkejani.
Meillä on kotona melkein kaikki mahdolliset Disney elokuvat, osat DVD:llä osat vielä VHS:nä.

[Raitasukka]

Mitä syitä uudelleendubbaukseen muka voi olla? Siis muka jotain oikeesti päteviä ja välttämättömiä?

Disneyltä saatetaan niuhottaa jostain, tai on katsottu että käännöksessä ontuu jokin ja on siksi haluttu tehdä dubbaus uudelleen... Ei siinä hirveästi ajatella muiden nostalgian tuhoamista. :D

Ja onhan toki muitakin klassikoita dubattu uudelleen, esimerkiksi Lumikki ja seitsemän kääpiötä on tehty kolmesti: 60-luvulla oli ensimmäinen, 80-luvulla Matti Ranin käänsi ja ohjasi uudelleendubbauksen ja lopulta 90-luvun alussa Pekka Lehtosaari ohjasi viimeisimmän version. Raninin dubbauksessa on se virhe, että Lystikkään ja Vilkkaan nimet olivat menneet sekaisin, ja käsittääkseni juuri siksi katsottiin, että uusi versio on tehtävä. Ja saattoihan olla ettei Disneyllä tykätty siitä, miten erilainen ääni Lumikilla oli Raninin versiossa verrattuna alkuperäiseen. Yleensähän äänet vastaavat aika hyvin toisiaan, oli dubbauskieli mikä hyvänsä. Youtubesta löytyy multilanguage-videoita Disneyn kappaleista, ja niistä tosiaan huomaa äänien samanlaisuuden.

En sitten tiedä, mikä Bambin dubbauksessa on ollut vikana, mutta luulen, että jotain vastaavaa mahdollisesti. :/ Tylsin vaihtoehto on se, että ajan myötä mieltymykset ovat vain muuttuneet ja siksi on haluttu tehdä uudelleendubbaus.

[Nibs]

Mitä syitä uudelleendubbaukseen muka voi olla? Siis muka jotain oikeesti päteviä ja välttämättömiä?

Disneyltä saatetaan niuhottaa jostain, tai on katsottu että käännöksessä ontuu jokin ja on siksi haluttu tehdä dubbaus uudelleen... Ei siinä hirveästi ajatella muiden nostalgian tuhoamista. :D

En sitten tiedä, mikä Bambin dubbauksessa on ollut vikana, mutta luulen, että jotain vastaavaa mahdollisesti. :/ Tylsin vaihtoehto on se, että ajan myötä mieltymykset ovat vain muuttuneet ja siksi on haluttu tehdä uudelleendubbaus.

Saisivat edes sitten liittää DVD:lle myös sen alkuperäisen dubbauksen, prkle. xP

[Mansikkarahka]

Rakastan Disneyn klassikoita. Pidän myös joistakin näistä 2000-luvun klassikoista, mutta ei niissä ole sitä samaa taianomaista tunnelmaa, kuin vanhoissa klassikoissa. Vanhat klassikot ovat kauniisti animoituja, musiikki on laadukasta ja tarinat koskettavia. Ne vievät taianomaiselle seikkailulle. 

Suosikki Disney-elokuvani ovat Leijonakuningas, Bambi, Kaunotar ja Hirviö, Tuhkimo, Mulan, Pieni merenneito, Oliver ja kumppanit, Kaunotar ja Kulkuri, Notre Damen kellonsoittaja, Herkules, Keisarin uudet kuviot, Karhuveljeni Koda ja Kaksin karkuteillä.

Näitä on tullut pienestä asti katseltua kerran jos toisenkin. 10-vuotiaana minusta tosin tuli kova Pokémon-fani, 13-vuotiaana Sailor Moon-fani ja 15-vuotiaana Harry Potter-fani ja Disneyn elokuvat jäivät vähän taka-alalle. Kolmisen vuotta sitten innostuin elokuvista tosissaan uudelleen ja olen siitä asti ostellut suosikki-elokuviani dvd:nä ja blu-rayna. Vanhat vhs-kasetitkin kyllä löytyvät vielä ja toimivat edelleen.   

Näistä elokuvista on löytänyt paljon uusia juttuja mitä vanhemmaksi on tullut, eikä tietysti esim. kaikkia vitsejä ole pienenä tajunnut.

Pidän myös joistakin klassikoiden jatko-osista.

Harmi, kun enää ei tehdä näin tasokkaita animaatioita, vaikka monia hyviä animaatio-elokuvia nykyajastakin kyllä löytyy.

[Röhkö]

Olen tässä viimepäivinä katsellut Tangledin kahdesti, sekä suomidubilla että alkuperäisversion. Mahtava juoni ja hahmot! Flynn Rider aka Eugine on suorastaan (ficcien) siriusmainen kelmi! Leffan paras musikaalinen kohtaus on "valtakuntatanssi", jossa Tähkäpää tanssii piiritanssia. Paras laulu on I see the light, joka kaikessa ilmelyydessään sopii upeasti toteutettujen lyhtyjen rinnalle!

Suosittelen katsomaan. Tosin Tangledin myötä alon himoitsemaan ylipitkiä hiuksia...

[Haisku]

Olen tässä viimepäivinä katsellut Tangledin kahdesti, sekä suomidubilla että alkuperäisversion. Mahtava juoni ja hahmot! Flynn Rider aka Eugine on suorastaan (ficcien) siriusmainen kelmi! Leffan paras musikaalinen kohtaus on "valtakuntatanssi", jossa Tähkäpää tanssii piiritanssia. Paras laulu on I see the light, joka kaikessa ilmelyydessään sopii upeasti toteutettujen lyhtyjen rinnalle!

Suosittelen katsomaan. Tosin Tangledin myötä alon himoitsemaan ylipitkiä hiuksia...

Se on ihana elokuva! Kun menin leffateatteriin katsomaan, niin en todellakaan ossannut odottaa että olisi niin hyvä. En yleensä noista prinssessaleffoista perusta, mutta tää on jotain ihan muuta. Hyvä juoni ja loistavat hahmot. Ja ne lyhdyt<3 Se on vaan niin käsittämättömän kaunis kohtaus. DVD:nkin olen tietysti hankkinut.

Sitten muista Disney-elokuvista pitää mainita Leijonakuningas, aivan ihana, olen rakastanut tätä leffaa pienestä pitäen. Niin no, pidän muistakin, mutta nyt ei tule mieleen mitää mainittavaa.

[Brenda]

Ah, Disneyn elokuvat <3
Kasvoin niiden kanssa. On ihan outoa että kaksi parasta kaveriani ei ole nähnyt suurinta osaa. Leijonakuningasta, prinsessa-elokuvia, Topia ja Tessua.. ei mitään mitä rakastin (rakastan). Toisen kanssa vähän korjattiin tilannetta ja katottiin Leijonakuningas -tosin siinä oli vähän säätöä kun saatiin suomeks vasta Be Preparedin kohalla niin tunnelma meni vähän pilalle, esim Mufasan kuolemassa ei ollut yhtään oikeaa tunnelmaa. Ja eihän noi ikinä voi saada samanlaista nostalgiafiilistä kun minä niitä katsoessa.

Joskus vieläkin tuntuu, että Disneyt on parempia kuin "kunnon" elokuvat. Niissä on melkeen aina sama juoni. Tietenkin Disneyssäkin vähän peruskaavoja käytetään mutta se ei ole semmonen perus ensin kaikki on huonosti, sit tosi hyvin, sit kaikki romahtaa mut lopussa ah kaikki pelastuu ja on niin täydellistä. Esim. Topissa ja Tessussa on aika erilainen juonikuvio. <3

Nykyään noi vaan huonontuu ja huonontuu muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

[Kynttiläkäärme]

Olen ollut suuri Disney fani jo ihan lapsesta saakka. Jo ennen syntymääni meillä oli Disneyn kalssikkkoja isosiskollenil, joten on luonnollista, että tapitin niitä hänen kanssaan.  Vielä yläaste aikanakin kun suurin osa kavereista alkoi katsomaan kauhu ja fantasia leffoja minä uppouduin yhä uudestaan Disneyn satuihin. Kun 17 vuotiaana kävin katsomassa Oulun elokuvateattereissa Bambin Disney fanitukseni sai uuden ulottuvuuden. Opin silloin katsomaan elokuvaa kokonaisuutena, unohtamaan kaikki ikävät muistot mitä Bambia kohtaan minulla on aikaisemmin ollut ja katsomaan animaatioita aivan uudelta kantilta. Notre Damen kellonsoittaja yltää klassikoista toiseksi sen jylhän dramaattisuuden ja vahvojen teemojen myötä.

[serpensortia]

Minä rakastan Disney -klassikkoja yli kaiken ^^ Ne ovat vaan niin mahtavia. Niissä on sellainen omanlaisensa Disney-tunnelma, jota ei muissa elokuvissa ole. Olen tuijottanut näitä pienestä pitäen muiden katsoessa Disney channelia ja muuta"coolia" minun mielestäni hätäisesti hutaistua rahastusta, mutta eipä ole minun asiani...
Suosikkejani ovat Leijonakuningas, koska upea musiikki, animointi ja piirrostyö, äänitys, dubbaus, tarina... Sanoinkuvaamattoman täydellistä ^~^ Tokihan kaikissa Disneyn klassikoissa on mahtavat musiikit etc. Mutta jellonat jotenkin iskevät eniten meikäläiseen.
Muita ihanuuksia ovat Peter Pan samoista syistä kuin Leijonakuningas, plus vielä Mikä-mikä-maa, jonne pääsy oli hartain toiveeni pienenä. Rakastan Peter Panissa juuri sitä taianomaisuutta ja tietysti hienoa musiikkia.
Tuhkimo on prinsessaleffoista ihan all time favourite, ehkä koska minua on aina kiehtonut "piiasta prinsessaksi" -tarina, johon tuudittauduin kun tajusin, etten olekaan syntynyt prinsessaksi kuten Lumikki tai Ruusunen. Nyt tietysti ymmärrän tarinan merkityksen hiukan eri tavalla kuin silloin :). Pidän ajatuksesta, että unelmiin on uskottava ja hyvyys lopuksi voittaa. Vaikkei se aina niin menekään, Tuhkimo itse on ihana hahmo, jotenkin niin herkkä ja hyväsydäminen... Hän on aina ollut esikuvani.

Tuossa olivat varmaan tärkeimmät, mutta niitä suosikkejani tosiaan on niin paljon, etten voi lähteä luettelemaan niitä. Sen voin sanoa, että olen Walt Disneylle hyvin paljon velkaa.

[Isilmírë]

Minusta oli aika omahyväistä Disneyltä alkaa käyttää nimitystä Klassikot koko piirrettyjen kirjostaan. Teoksen klassikkouden määrittelee yleisö, ei sen tekijä.

Lapsuudessani ei vielä ollut sellaista asiaa kuin Disney-videot (tai ylipäätään videolaitteita muilla kuin varsin varakkailla ihmisillä), joten Disney-piirretyistä pääsi nauttimaan vain leffateattereissa. Äitini on ollut koko ikänsä suuri Disney-fani, ja hän vei minut aina katsomaan uusimman leffan kun se levitykseen tuli sekä tietysti vanhemmat, oikeasti klassikon aseman ansainneet piirretyt silloin kun niitä tuli uusintakierrokselle. Niiltä ajoilta mieleen jäivät erityisesti Prinsessa Ruusunen, jonka tyylitelty goottilaisestetiikka miellyttää silmääni edelleen, Lumikki, jonka tulo uudelleen esitykseen oli aikoinaan iso juttu (äitikin oli ihan täpinöissään) ja jonka näytökseen olin levittäjän kehotuksen mukaisesti ja monen muun leffaantulijan tavoin väsännyt itselleni kruunun, sekä Hiidenpata, joka oli yhdeksänvuotiaan silmin huomattavasti jännempi ja upeampi kuin aikuisena uudelleen nähtynä.

Teini-iässä hurahdin täysin suomenkieliseen Kaunottareen ja hirviöön, joskin ihastuksesta osa johtui lempilaulajani Esa Ruuttusen Gastonille lainaamasta upeasta äänestä. Se rakkaus haalistui kyllä vähitellen, ja luettuani Robin McKinleyn kirjan Beauty: A Retelling of the Story of Beauty & the Beast olin lähinnä närkästynyt siitä, että Disney oli aika selvästi ottanut siitä vahvoja vaikutteita, mutta sössinyt varsinaisen tarinan hienouden.

Seuraava ihastus oli Mulan, ja se on kestänyt tähän päivään saakka. Pidän tässä elokuvassa niin visuaalisesta ilmeestä, musiikista kuin itsenäisestä ja omapäisestä päähenkilöstäkin. Ainoa miinus on Mushu, mutta Disney-piirrettyä on ilmeisesti melkein mahdotonta tehdä ilman päähenkilön ah-niin-hassunkurista kaveria.

Uusin Disney-rakkauteni on Urhea, joka on herkkua niin silmille kuin korvillekin ja sisällöltään jotain aika uutta Disney-kategoriassa. Siinä kun pääteemoina ovat nuoren naisen henkinen kasvu ja äidin ja tyttären suhde, eikä

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

elokuva edes pääty häihin tai tilanteeseen, jossa kaksi rakastavaista ovat vihdoin yhdessä ja häät joka tapauksessa odotettavissa. Meridan ei edes vihjata olevan ihastunut kehenkään, vaan hän jatkaa itsenäistä neidonelämäänsä kypsempänä ja viisaampana ja paremmassa yhteisymmärryksessä äitinsä kanssa, ja se riittää.

Tämä on suorastaan radikaali veto Disneyltä ;)

[serpensortia]

Uusin Disney-rakkauteni on Urhea, joka on herkkua niin silmille kuin korvillekin ja sisällöltään jotain aika uutta Disney-kategoriassa. Siinä kun pääteemoina ovat nuoren naisen henkinen kasvu ja äidin ja tyttären suhde, eikä

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

elokuva edes pääty häihin tai tilanteeseen, jossa kaksi rakastavaista ovat vihdoin yhdessä ja häät joka tapauksessa odotettavissa. Meridan ei edes vihjata olevan ihastunut kehenkään, vaan hän jatkaa itsenäistä neidonelämäänsä kypsempänä ja viisaampana ja paremmassa yhteisymmärryksessä äitinsä kanssa, ja se riittää.

Tämä on suorastaan radikaali veto Disneyltä ;)

Tässä olen samaa mieltä! Disney -leffoissa minua ärsyttävä tekijä on se, kun "onnellinen loppu" tarkoittaa lähes aina prinsessan häitä. Jeejee, unelmien prinssi löytyi ja prinsessa voi taas olla onnellinen! Jotenkin rasittavan vanhanaikaista ja sovinististakin, kun prinsessa ei ikinä pysty pistämään vastaan kenellekään, on aina niin heikko, ettei pysty itse tappamaan lohikäärmettä, toteuttamaan unelmiaan ja vapauttamaan itseään. Saati ratsastamaan itse sillä valkealla ratsulla kauas pois. Aina tarvitaan komea ja vahva prinssi tekemään kaikki kauniin, hauraan ja aina niin pohjattoman puhtoisen prinsessan puolesta.
Onneksi Disneyssä ollaan tajuttu, että nykyihmiset haluavat itsenäisiä ja itsepäisiä prinsessoja, jotka näyttävät enemmän ihmisiltä kuin posliininukeilta. Toki pidän vanhoista prinsessaleffoista ja sopiihan niiden tyyliin, että prinsessa on hyvääkin hyvempi jne. mutta kyllä se alkaa hiukan tylsäksi käydä kun kaikki ovat samanlaisia, ja ainoa ero prinsessojen välillä on tyyliin hiusten väri... Eli hyvään suuntaan on Disney menossa ^^ ja Urhea oli positiivinen yllätys joka tavalla! Varsinkin skotlantifriikille ;)

[hanhyokkasikimppuuni]

Walt Disney, mitä musiikkia korvilleni!

Lempparini on Leijonakuningas ihanine muusikkieineen. Hyvänä kakkosena tulee aina yhtä hauska Robin Hood. Aristokatit ovat myös ikiaikainen lemppari!

 Hakuna matata