Joskus aiemmin tänä vuonna törmäilin netissä jatkuvasti Glee-sarjaan liittyviin ylistyksiin. En kuitenkaan sen kummemmin tutustunut aiheeseen, joten kun ensimmäinen jakso näytettiin Suomessa, minulla ei ollut oikestaan minkäänlaista käsitystä siitä, että mitä olisi tulossa. Jonkin verran odotuksia oli, ja Glee ylitti ne täysin. Kolmannen jakson jälkeen totesin, että tätä on saatava lisää ja äkkiä. Sitten kävikin niin, että viikossa katsoin koko ensimmäisen tuotantokauden läpi, sekä kakkoskaudesta ilmestyneet viisi jaksoa, eli olen nyt jenkkilän tahdissa mukana. Ehkä minun pitäisi nyt hankkia sitä elämääni takaisin? :D Yritän laittaa juonipaljastukset spoilerin taakse piiloon, ja muuten vältellä niiden kertomista. :)
Olen aivan rakastunut Gleen liioittelevaan tyyliin, jossa kaikki vedetään välillä aivan överiksi. Luulen, että sarjaa katsoessaan on vain totuttava siihen ajatukseen, ettei Glee ole erityisen vakavastiotettava sarja, vaan sen käänteille ja hahmoille saa nauraa ja että niin on tarkoituskin. En tiedä, itseäni juonen epäuskottavuus ei ole missään vaiheessa erityisemmin häirinnyt, ja hyvä niin. Minulle Glee on puhdasta viihdettä, joka piristää aina kun sitä katsoo. Musiikkikohtaukset ovat hienoja, ja näyttelykin on hyvää. Plussaa Gleelle ropisee siitä, että esitettäväksi valitut kappaleet ovat monipuolisia ja eri musiikkityyleistä napattuja. Yhdelle artistille omistettuja jaksoja on kuitenkin alkanut olla vähän turhan paljon, joten toivon että sarjan tekijät eivät tekisi niitä vähään aikaan lisää.
Vaikka sarja onkin mielestäni mainio, hahmovalikoimassa on runsaasti ärsyttäviä hahmoja. Erityisesti minua ärsyttää Finn. Niin tyypillinen sporttipoika, jonka ajatus tuntuu kulkevan rataa urheilu-tissit-urheilu. Myös Rachel on aika rasittava: tytön jatkuvaa ylisuorittamista on uuvuttavaa katsoa, ja minusta Rachel on liian itsekeskeinen loukkaantuessaan muiden saadessa sooloja. Rachelin näyttelijä on kuitenkin loistava laulaja, kuunnelkaa vaikka
Don't Rain on My Parade hänen esittämänään! Sitä kuunnellessa kaikki pahat ajatukset Rachelista katosivat täysin, ja kyseessä on vielä yksi hienoimmista musiikkinumeroista Gleessä. :D Rachelin drama queen-asenteesta saa sentään revittyä aika ajoin hyvät naurut. Myös Willin vaimo, Terri, saa ketutuskäyrän nousemaan pelkällä mukanaolollaan - asiaa pahentaa vielä koko vauva-asiasta valehtelu. New Directionsiin liittyvät cheerleaderit ovat myös vähän niin ja näin, useimmiten en vain välitä heistä.
Ehdoton suosikkihahmoni on Cheeriosin valmentaja Sue, joka voisi toisella toteutuksella olla kamala hahmo, mutta nainenhan on mahtava kaikkine letkautuksineen ja asenteineen! :D Pidän myös Emmasta, on sarjan sympaattisin hahmo (ja jessus niitä suuria silmiä!). Kuorolaisista pidän eniten Kurtista, jolle varattu tarina on hyvä ja liikuttavakin. Will on myös mukava hahmo, tosin kakkoskaudella jätkä alkaa jo hieman käydä hermoilleni. Kaiken kaikkiaan olen iloinen, ettei Gleessä keskitytä vain teinien suhdeongelmiin, vaan sarjan aikuiset on otettu myös huomioon. Jotenkin kaikki teiniongelmat eivät kauheasti kiinnosta, joten luojan kiitos sarjassa on muutakin sisältöä.
Jokunen sekalainen spoileri ekasta kaudesta, älä lue jos et tahdo tietää sarjan tapahtumista!
Valehtelematta odotin jo ekasta jaksosta lähtien sitä hetkeä kun Terristä päästäisiin eroon! :D Olinkin tyytyväinen kun Willille paljastui viimein se, että Terri oli valehdellut raskaudestaan. Will/Emma-paritusta taas kannatin innokkaasti läpi kauden, mutta sekin meni kaatumaan Willin hölmöilyihin. :/ Suosikkihetkiäni ekalla kaudella olivat ehdottomasti Kurtin liittyminen futisjoukkueeseen ja siihen liittyvä koko joukkueen esittämä Single Ladies-tanssi, kuorotaiston osa- ja aluekilpailut ja Madonna-jakso. Kaikista hauskin taisi silti olla jakso, jossa Rachel ihastui Williin. :D Yksittäisiä loistavia kohtauksia, niin lauluja kuin muitakin, on runsaasti. Olen kuitenkin kurkkuani myöten täynnä kaikkea Racheliin ja Finniin liittyvää draamaa, miksi ne kaikkein tylsimmät hahmot saavat aina niin paljon ruutuaikaa? -__- Muita kuorolaisia olisi kivaa nähdä enemmänkin, kuulemisesta puhumattakaan.
Ja muutama sana kakkoskaudesta, siis siitä mitä tähän mennessä on nähty:
Jokin tökkii nyt vähän. Niin paljon kuin Willin hahmosta pidänkin, koko Will/Emma/Carl-kolmiodraama on ollut tysää katsottavaa, tosin se ehkä vähenee nyt kun Will on luvannut jättää Emman rauhaan. Muutenkin kausi on lähtenyt töksähdellen käyntiin. Jokin olelliinen juttu, joka teki ekasta kaudesta niin loistavan, tuntuu puuttuvan tyystin. En osaa kuitenkaan sanoa tarkalleen, että missä on vika. Ehkä vika on siinä, että nyt meille on tarjottu vakavasti otettavampaa draamaa Kurtin isän sairaalaan joutumisen muodossa. Pieniä pilkahduksia loistavuudesta on silti nähty, joten ehkä on vielä toivoa! :D Musiikkikohtaukset ovat edelleen huipputasoa, joskin Britney Spears-jaksossa minua häiritsi tuhottoman paljon se, että omannäköisten versioiden sijaan oltiin tyydytty tekemään lähes identtisiä kopioita Britneyn musiikkivideoista. Tylsää!
Tokalla kaudella Gleen näyttelijäkaartiin tulee muuten mielenkiintoinen lisäys, nimittäin Darren Criss, joka näytteli Harrya
A Very Potter Musicalissa sekä
A Very Potter Sequelissa. :) It's Harry freakin' Potter! Saa nähdä millaisessa roolissa Criss nähdään Gleessä. Jännää!