Mielestäni hyvälle kappaleelle on monia kriteereitä, eikä kaikkien kriteereiden tarvitse täyttyä mielestäni jokaisen kappaleen kohdalla. Kappaleita on tähän maailmaan tehty niin paljon, että jokaisessa on jotain omaa, varmasti niin hyvässä kuin huonossakin.
Kuten moni onkin täällä jo sanonut, niin mielestäni hyvä kappale herättää jonkinlaisia tunteita. Jokin kappale saa kyyneleet silmään, jokin saa suupielet nousemaan, jonkin kappaleen tahdissa on mukava istua pitkiä junamatkoja asioita pohdiskellen. Etenkin sanat ja melodia vaikuttavat tunteiden herättämiseen sekä myös kappaleen yleisilmeeseen siitä, onko kappale hyvä vai ei.
Hyvää kappaletta ei välttämättä tunnista heti ensimmäisellä kuuntelukerralla, kuten tästäkin voi todeta:
Biisejä on näin yksinkertaistettuna kolmenlaisia:
Ne, jotka tarttuvat heti
Ne, jotka tarvitsevat toisen kuuntelukerran
Ja ne, jotka ovat aina merkityksettömiä.
Myös minun mielestäni kappaleisiin voi tehdä tuollaisen karkean jaon. Osa tosiaan tuntuu hyviltä välittömästi, osa vaatii hivenen sulattelemista. Tuosta viimeisestä jutusta tulee vielä mieleeni yksi kriteeri, jonka voisin lisätä omiin hyvän kappaleen kriteereihin: osa ”vaatekauppamusiikista” on mielestäni juuri sellaisia kappaleita, jotka sekoittuvat keskenään. Nämä kappaleet ovat mielestäni niin samankuuloisia ja niin mitäänsanomattomia, ettei niihin edes osaa kiinnittää huomiota. Tarttumapintaa tähän saa vasta, kun kuulee jonkin hyvän tai muutoin havaittavan kappaleen ja toteaa kuunnelleensa juuri kappaleita, joista ei ole jäänyt käteen mitään. Eli hyvässä kappaleessa on jokin tarttumakohta.
Toki hyvän kappaleen kriteerit voi monella muuttua ajan saatossa:
Sanoisinko näi, että miltei jokainen biisi voi olla hyvä, kunhan se tulee vain oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.
Eiköhän se ole normaalia, että kasvaessa ja varttuessa mielenkiinnot asioihin saavat uutta sävyä, jolloin myös näkemys musiikista vaihtelee. Kun oma ”musiikki-identiteetti” on sitten vahvistunut melko hyvään ja muottiinsa, on tuo kappaleista pitäminen tietyin kriteerein varmastikin pysyvämpää. Mutta kuten jo tuossa lainauksessa tuli esille, aika- ja paikkasidonnaisuus voivat hyvinkin määrittää sitä, pitääkö jostain kappaleesta tai ei.
Mutta, edellä pohdin siis sitä, mikä tekee kappaleesta hyvän siinä merkityksessä että siitä pitää ja sitä tykkää kuunnella. Tähän loppuun kuitenkin pohdintaa siitä, voiko kappale olla hyvä myös ”käänteisesti”:
Tää on aika vaikee kysymys mut hyvä biisi tuo jonkinlaisen hyvän fiiliksen sitä kuunnellessa, et ei oo sellainen "VAIHTAKAA KANAVAA/SULKEKAA RADIO" fiilis kun kuulee jonkun biisin
Lainaukseen vedoten – onko jokin kappale tms. (esimerkiksi Youtubessa oleva Timo Soinin jytky-video, vaikkei kappale olekaan, muttei tullut heti mieleen muuta yhtä tunnettua esimerkkiä) hyvä siinä merkityksessä että se juurikin saa aikaan myös voimakkaita negatiivisia tunteita? Tässäkin topicissa on puhuttu siitä, kuinka hyvä kappale herättää tunteita ja erottuu massasta – näin myös ärsytystä aiheuttavat kappaleet voisi laskea hyviksi, kun ovat tunteita herättäneet.