Aihe: Mistä tunnistat hyvän biisin?

[Argonblue]

Mielenkiintoinen kysymys. Jotkut biisit kolahtavat iskevät ensi kuuntelulla kuin miljoona volttia ja niistä yleensä pystyy yksilöimään jonkin selkeän syyn, miksi niin käy. Joissain tapauksissa aluksi biisistä vain lähtee positiivisia väreitä tyyliin: "tässä on jotain.." mutta vasta muutaman kuuntelun jälkeen sen oivaltaa kunnolla. Sitten on vielä ne biisit jotka aluksi eivät herätä kerrassaan mitään tuntemusta, joskus kuitenkin, ehkä kymmenien kuuntelukertojen jälkeen, biisi avautuu ihan uudella tavalla ja saa ihan uutta sisältöä. Tällöin yksittäisen syyn löytyminen on epätodennäköistä. En oikeastaan koskaan tietoisesti mieti, miksi biisi on hyvä. Biisissä kuin biisissä voi olla joitain hyviä juttuja, mutta silti kokonaisuus mättää.

Vastatakseni vielä esitettyyn kysymykseen. En mistään selkeästi määritettävästä asiasta. Sen vain jotenkin sydämessään tietää tai mielessään oivaltaa.

[morvanvarjo]

Joskus joudun kuuntelemaan jonkun tietyn biisin pariinkin kertaan, ennen kun siihen tykästyy. Ekalla kerralla sitä keskittyy biisin kokonaisuuteen ja siihen alkutunteeseen, mutta vasta seuraavilla kuuntelukerroilla pääsee itse ytimeen ja alkaa erottaa biisin eri ulottuvuuksia ja vivahteita. Ja huomaakin, kuinka paljon siitä pitää.

Itse tunnistan hyvän biisin siitä, että sen kuuleminen saa minussa aikaan erilaisia tuntemuksia. Yleensä jotain haikeaa ja synkänpuoleista. Lisäksi sen sanat tuntuvat hyviltä ja vetoavat minuun, jopa siinä määrin että oikein liikuttuu. Etenkin kertosäkeet lauletaan mukana.
Eräiden rakastamieni laulujen kohdalla saan miltei aikaan tunteenpurkauksia ja vaivun ikään kuin transsiin keskittyessäni vain musiikkiin: laulajaan, soittimiin, sanoihin... Hyvän biisin kohdalla myös tekee useimmiten mieli ruveta kirjoittamaan jotain.
Ja kun biisi loppuu, se pistetään heti uudelleen soimaan.

[Tigeru]

Sanojen pohjalla pitää olla järkevä ajatus, ja itse musiikin pitää viedä minut toiseen maailmaan, irti todellisuudesta, ja kaikesta maallisesta vaivasta.

[Minsvo]

Hyvä laulu tekee tietynlaisen, esimerkiksi "nyt tekisi mieli pomppia ruoholla paljain jaloin!" tai "tekisipä mieli halat jotakuta!" jne.-olon. Sellaset laulut ovat minusta erittäin mukavia.
Minä tunnistan hyvän biisin helposti. Useimmissa on tarttuva rytmi, toisessa taas kantaaottavat sanat jotka pistävät vähän miettimään, jotkut ovat yksinkertaisesti vain biisejä joita kuuntelee koko ajan, ja niihin addiktoituu. Yleensä sellaiset ovat hyviä lauluja. Ja minä pidän lauluista, joita on kiva ja helppo laulaa. Yleensä hyviä biisejä kuunnellessa menee jonkinlaiseen transsiin, mikäli sulkee silmät eikä kuule muita ääniä.

[Lemoni]

Hyvä biisi saa pysähtymään ja ajattelemaan jotain muuta kuin sitä mitä olet ollut tekemässä. Hyvään biisiin voi paeta raakaa todellisuutta, se on kuin turvapaikka. Siinä on jotain sellaista, että se erottuu muista, sen haluaa kuulla aina uudelleen ja uudelleen ja siitä tulee itselle rakas.

[Desdemona]

Hyvä biisi on vaikea tunnistaa. Jotkut biisit iskee heti ja toisia joutuu kuuntelemaan muutamaan otteeseen, jotta sen jujun löytää.
Olen miettinyt usein miten määrittelen hyvän biisin ja olen tullut siihen tulokseen, että hyvä biisi saa tuntemaan jotain: surua, iloa tai sitten se tanssittaa. Jos kuulen biisin ja sen jälkeen ei mitään fiilistä siitä, se ei ollut kovin hyvä biisi.
Ja sanoitukset ovat tärkeät! Niiden pitää olla hyvät; niillä pitää olla sanoma tai niiden pitää viihdyttää ja ennen kaikkea niiden pitää saada aikaa ajatuksia.

[Saffy]

Yleensä hyvän biisin tunnistaa siitä, että siinä on jotain jota pitää oikein pysähtyä kuuntelemaan, jotain joka herättää tunteita.Tosin on sellaisiakin, joista alkaa pitää vasta muutaman kuuntelukerran jälkeen.. Mutta silti, niissä pitää olla jokin juttu, sitä ei välttämättä edes heti huomaa, mutta sellainen joka jää mieleen. Jotain kaunista.

[delexive]

Ylensä ne on mun mielestä parhaita joita kun niitä kuuntelee päänahassa kihelmöi. Joskus taas pelkkä hyvä saundi tekee siitä hyvän biisin.

[Aiëdaíl]

Hyvään biisiin riittävät joko loistavat sanat ja ok toteutus tai toisinpäin. Parhaat biisit ovat kuitenkin sellaisia, joita kuunnellessa avautuu uusia kerroksia tai jotka jaksavat hymyilyttää useampaan kertaan peräkkäinkin kuunneltuina. Sanat, mikäli niitä on, saavat luettuinakin aikaan tunteenpurkauksia tai ovat yksinkertaisesti osuvia ja nerokkaan humoristisia. Kappaleet, joissa laulaja pääsee käyttämään ääntään ja muusikot taitojaan ovat hyviä, kunhan ne eivät sorru pelkäksi klikkailuksi.

[Luna Helmiina]

Ei tarvi kysyä, onko musiikki hyvää, jos se saa jalan vipattamaan tahdissa, sormet maputtamaan pöydän kulmaa tai muuta vastaavaa. Se on sama juttu kun minkä tahansa muun asian kanssa, jotkut jutut vaan iskee, ja kun se iskee, sen vaan TIETÄÄ.

Näin on,  Scarlett on jo sanonut ajatukseni joskus,  joten jätän vain tällaisen komppailuviestin.
Muoksin joskus kunnon vastauksen tähän.  :)
Ehkä. Ehkä en.

[Kangistettu]

Hyvä biisi... Yksi mikä tulee mieleen on inspiraatio. Jos kuulen todella hyvän biisin, se herättää minussa jonkinlaisia ajatuksia. Näkymän, kohtauksen, tarinan... Minun kohdallani on näin ja se toimii. Esimerkiksi en ole konemusiikin ystävä, mutta kerran heti kappaleen alkutahdeista tiesin koko biisin idean ja sanoman ja ryntäsin koneelle kirjoittamaan novellia. Siinä kappaleessa laulu oli oikeastaan turhaa kun pelkkä musiikki kertoi koko tarinan. Kuuntelen sitä vieläkin eikä ole yhtään hohdokkuus karissut.

[MariKok]

Hyvässä biisissä on aina joku koukku.

Tungevaag & Raaban X Charlie Who? - Russian Roulette, siinä on ihan tosi kova kertosäe, kun ase ladataan ja ammutaan.

Younghearted voi tehdä oikeastaan millaisen biisin vaan, koska sillä laulajalla on niin magee ääni.

Sit tykkään toimivista sanoituksista, joissa on ehkä jotain sanaleikkejäkin. Esimerkiksi Pää-äijät - Pikkujouluissa. xD

Mitäs vielä...

[Pipe]

Siitä että se kuulostaa omissa korvissa hyvältä. :'DD

No tarkennetaanko hieman. ;D Mä oon itse kuunnellut musiikkia ihan oikeasti varmaan niin pienestä kun nyt kyetä voi. Mä oon noin kaks vuotiaana oppinut puhuun ja laulanut siitä lähtien esim katsellessa muumeja. Mä tykkään biiseistä, jossa on nätti sävel ja toimivat sanat. Mä tykkään sellasista 70-00 luvun biiseistä, jossa kiinnitettiin huomiota myös laulajan ääneen, eikä vain ulkonäköön (tosin kuin nykyään, muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta). Ensinnäkin mua raivostuttaa se nenäänlaulaminen ja muu vinkuminen (tyyliin Haloo Helsingin Elli ja mitä ne kaikki muut on jotka kuulostaa IHAN samalta) ja nimenomaan juuri toi, et biisin vaihtumisen huomaa esityskielestä... niin tuntuu vähän siltä et WTF?? ;D

Tää on aika vaikee kysymys mut hyvä biisi tuo jonkinlaisen hyvän fiiliksen sitä kuunnellessa, et ei oo sellainen "VAIHTAKAA KANAVAA/SULKEKAA RADIO" fiilis kun kuulee jonkun biisin (niinkun monesti tuntuu kuunnellessa nykyaikasia kappaleita) ja tosiaan tykkään sellasesta melodisesta kevyestä popista ja ehkä vähän sellasesta melodisesta teknopopista. On niin vaikee luokitella biisejä kun mä kuuntelen tosi laajalti musaa, mut nykyajan radiorenkutuksia mä lähinnä inhoan, joo on sielläkin muutama helmi joukossa, mut hyvin harva biisi. Sitten on tietysti niitä artisteja/bändejä jotka harvemmin tuottaa pettymyksiä. Esim Apis. Muistan sen kun kuulin ton Apiksen Valot pimeyksien reunoilla biisin eka kertaa radiosta ni olin vähän ymmälläni että "anteeks  mitä onko tää apista??" ja sitten vain rupesin kuuntelemaan sitä ja keskityn niihin sanoihin ja ihan oikeasti MÄ ITKIN! :'( Voi herranjumala kuinka kaunis biisi. Sekin juuri et Tonin ääni nyt ei todellakaan ole mikään maailman paras, mutta Toni osaa hommansa niin, että vaikka en itseäni faniksi määrittele ni olen AINA arvostanut ja pitänyt Apulannan tuotannosta :).

Mut nii se on lähinnä sillai et mikä kuulostaa hyvältä omissa korvissa, tosi kliseistä käyttää sellasta mut se on just niin, et biisi jonka sanoja et ymmärrä alkuunkaan voi kuulostaa korvissasi kauniilta ja saada kyyneleet valumaan jos sen melodia vain osuu kohdalleen tai sen liität johonkin henkilökohtaiseen asiaan tms..

[samettiina]

Mielestäni hyvälle kappaleelle on monia kriteereitä, eikä kaikkien kriteereiden tarvitse täyttyä mielestäni jokaisen kappaleen kohdalla. Kappaleita on tähän maailmaan tehty niin paljon, että jokaisessa on jotain omaa, varmasti niin hyvässä kuin huonossakin.

Kuten moni onkin täällä jo sanonut, niin mielestäni hyvä kappale herättää jonkinlaisia tunteita. Jokin kappale saa kyyneleet silmään, jokin saa suupielet nousemaan, jonkin kappaleen tahdissa on mukava istua pitkiä junamatkoja asioita pohdiskellen. Etenkin sanat ja melodia vaikuttavat tunteiden herättämiseen sekä myös kappaleen yleisilmeeseen siitä, onko kappale hyvä vai ei.

Hyvää kappaletta ei välttämättä tunnista heti ensimmäisellä kuuntelukerralla, kuten tästäkin voi todeta:

Biisejä on näin yksinkertaistettuna kolmenlaisia:
Ne, jotka tarttuvat heti
Ne, jotka tarvitsevat toisen kuuntelukerran
Ja ne, jotka ovat aina merkityksettömiä.

Myös minun mielestäni kappaleisiin voi tehdä tuollaisen karkean jaon. Osa tosiaan tuntuu hyviltä välittömästi, osa vaatii hivenen sulattelemista. Tuosta viimeisestä jutusta tulee vielä mieleeni yksi kriteeri, jonka voisin lisätä omiin hyvän kappaleen kriteereihin: osa ”vaatekauppamusiikista” on mielestäni juuri sellaisia kappaleita, jotka sekoittuvat keskenään. Nämä kappaleet ovat mielestäni niin samankuuloisia ja niin mitäänsanomattomia, ettei niihin edes osaa kiinnittää huomiota. Tarttumapintaa tähän saa vasta, kun kuulee jonkin hyvän tai muutoin havaittavan kappaleen ja toteaa kuunnelleensa juuri kappaleita, joista ei ole jäänyt käteen mitään. Eli hyvässä kappaleessa on jokin tarttumakohta.

Toki hyvän kappaleen kriteerit voi monella muuttua ajan saatossa:

Sanoisinko näi, että miltei jokainen biisi voi olla hyvä, kunhan se tulee vain oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.

Eiköhän se ole normaalia, että kasvaessa ja varttuessa mielenkiinnot asioihin saavat uutta sävyä, jolloin myös näkemys musiikista vaihtelee. Kun oma ”musiikki-identiteetti” on sitten vahvistunut melko hyvään ja muottiinsa, on tuo kappaleista pitäminen tietyin kriteerein varmastikin pysyvämpää. Mutta kuten jo tuossa lainauksessa tuli esille, aika- ja paikkasidonnaisuus voivat hyvinkin määrittää sitä, pitääkö jostain kappaleesta tai ei.

Mutta, edellä pohdin siis sitä, mikä tekee kappaleesta hyvän siinä merkityksessä että siitä pitää ja sitä tykkää kuunnella. Tähän loppuun kuitenkin pohdintaa siitä, voiko kappale olla hyvä myös ”käänteisesti”:

Tää on aika vaikee kysymys mut hyvä biisi tuo jonkinlaisen hyvän fiiliksen sitä kuunnellessa, et ei oo sellainen "VAIHTAKAA KANAVAA/SULKEKAA RADIO" fiilis kun kuulee jonkun biisin

Lainaukseen vedoten – onko jokin kappale tms. (esimerkiksi Youtubessa oleva Timo Soinin jytky-video, vaikkei kappale olekaan, muttei tullut heti mieleen muuta yhtä tunnettua esimerkkiä) hyvä siinä merkityksessä että se juurikin saa aikaan myös voimakkaita negatiivisia tunteita? Tässäkin topicissa on puhuttu siitä, kuinka hyvä kappale herättää tunteita ja erottuu massasta – näin myös ärsytystä aiheuttavat kappaleet voisi laskea hyviksi, kun ovat tunteita herättäneet.

[Pipe]

Samettiina:

Mulla sen Aggression (pakko kuunnella toi Apiksen biisi just NYT ;D) aiheutaa aika moni nykyajan kappale. Mä arvostan biisejä jossa on tarttuva biitti/sävel tai sitten toimivat sanat tai jotenkin se saa sellaisen jonkinlaisen fiiliksen, mut mä en siedä näitä nykyajan inisiöitä (Haloo Helsinki, Aurora, Sanni ja mitä näitä nyt on, jotka kaikki kuulostaa ihan samalta....) tai näitä nykyajan mänkyjiä (Tuure Kilpeläinen, Lauri Tähkä, Elonkerjuu ja mitä näitäkin nyt on) jotka nimenomaan aiheuttaa juuri äänellään jo ton aggression. En mä tarkota sitä et kaikkien laulajien ääni nyt mikään 10 + kouluarvosanalla on, mut siis jos biisi on toimiva ni sekin antaa jo paljon anteeksi laulajan äänelle. Ja sit on niitä artisteja/bändejä joiden ääni nyt ei mikään maailman paras ole, mut kuitenkin se tulkinta on niin täydellistä että sekin saa sut jo arvostamaan sitä artistia ja sen toimintaa. Ja tosiaan jo mä arvostan sitä et nykyaikana tehdään hienoja kappaleita, mut ihan oikeasti jos sä et osaa laulaa ni MIKSI se pitää pilata niin pienellä? Eli miksi sun pitää itse mennä mänkymään se laulu jos joku oikea laulaja/tulkitsija tekisi sen paljon uskottavammin? :)

En sano et Juha Tapio on huono laulaja (se on ihan jees nykyajan artisti, ei nyt paras, mut ihan kuunneltava), mut arvostan sitä kundia enemmän tekstien tekijänä/säveltäjänä kuin laulajana. Loistava esimerkki siitä on esim Veskun ja Samulin Duetto Tuomittuna kulkemaan. :) Siis se vain osu ja uppos!! Mut sit taas esim Pettävällä jäällä on mun mielestä parempi Juhan versiona kuin Yön versiona.

Ja ihan juuri sekin, kun tosiaan ite oon harrastanut sitä laulua ihan kuoroissa ja yksityistunneilla, ni mulla itellä on vähän se periaate et jos sä et osaa laulaa sä huudat.... :'D Siis itelläni on tosi hento ääni ja haluisin saada siihen vahvuutta, mut tiedän jo ihan sen et se on aivan tuohottoman rasittavaa ja ei tee hyvää jos huutaa, siinä menee ääni aika äkkiä ja se ei todellakaan ole siis laulajalla hyvä juttu. Se on asia erikseen jos oot keikalla fanina ja huudat äänes käheeks/pois sen mä ymmärrän, mut artisti joka huutaa äänensä ni hmm.... Ja sit se playbackin käyttö *huoh* pidänkö vaan pääni kiinni :'DD

[samettiina]

Pipe:

Yhtyeen laulajan / artistin lauluääni on tosiaankin suuressa osassa musiikkia kuunnellesssa: soittimien tuottaman äänen lisäksi lauluhan on se toinen "äänen olomuoto" joka kappaleista kuullaan. Lauluääni liittyy osana laulajan persoonaa, mikä heijastuu usein myös musiikin tyylisuunnassa - hentoäänistä naislaulajaa ei ehkä ensimmäisenä kuvittelisi laulamassa raskasta örinäheviä. Mielestäni erilaiset lauluäänet ovat myös rikkaus, eihän sitä samankaltaisia lauluääniä jaksaisi jatkuvasti kuunnella.

Mainitsit viestissäsi, ettet siedä esimerkiksi Haloo Helsinkiä tai Sannia ynnä muita inisijöitä. On kuitenkin huomattava, että etenkin nämä ovat niittäneet viimeaikoina suurta suosiota. Tästä voisikin päätellä, että moni kuitenkin pitää näidenkin musikista ja varmasti myös lauluäänestä, joka on osa musiikkia. Ja kuten edellä mainitsin, voi erilaiset lauluäänet olla yhdistettävissä myös erilaisiin musiikin tyylisuuntauksiin, ja mielestäni noiden lauluäänet sopivat sellaiseen musiikkiin mitä he esittävät.

Ja tosiaan jo mä arvostan sitä et nykyaikana tehdään hienoja kappaleita, mut ihan oikeasti jos sä et osaa laulaa ni MIKSI se pitää pilata niin pienellä? Eli miksi sun pitää itse mennä mänkymään se laulu jos joku oikea laulaja/tulkitsija tekisi sen paljon uskottavammin?

Niin pienellä millä? Ja tuohon toiseen kysymykseen: meillä ja maailmalla on monia laulajia, joilla jokaisella on varmasti omanlaisensa fanijoukot. Nämä fanijoukot pitävät oman idolinsa musiikista ja varmasti myös lauluäänestä, joten tämän takia mielestäni jokaisella on oikeus laulaaluritella juuri sellaisia kappaleita kuin haluaa omalla äänellään.

[Pipe]

Samettiina: Mä ite olen jonkin verran harrastanut klassista laulua ja TIEDÄN miten teknisesti pitäisi laulaa, se ääni ei pitäisi tulla sieltä nenästä/kurkusta vaan sieltä syvältä mahanpohjasta ja koko kropasta. Ja siksi mua ärsyttää kun jokaikinen nykyajan laulaja kuulostaa samalta, vasta siitä huomaat et biisi vaihtuu, kun kieli vaihtuu.. :S

Juu mielipiteitähän on monia, mut olisipahan vaan kiva tietää kuinka moni näistä nykyajan artisteista on vielä viiden vuoden päästä pinnalla... :) Erilaisia lauluääniä PITÄÄ olla, sehän on selvä, mut tuntuu et noi nykyajan radiossa soivat kuulostaa KAIKKI samalta ni onko sekä hyvä?? :O Ja tosiaan mä arvostan et osaa tehä musaa, mut niin mä kyllä tykkään sitte kuunnella sellasta ääntä joka ei aiheuta inhoreaktioita kuunnellessa. Ja sit sekin et biisi voi olla raivostuttava, mut äärimmäisen tarttuva, se voi olla hyvä tai huono pointti. :) Mut oikeesti nykyaikana tuntuu et sitä musiikkia tehdään ulkonäön eikä äänen perusteella. :D Ja mä en oo koskaan sietäny nenään laulamista (poikkeuksena Nylon Beat, kun se on ollu alusta saakka niiden juttu.

Yleensäkin pidän biiseistä johon on hyvä tarttua ja sellasia joka aiheuttaa syvää fiilistä. :)  Mä itken tosi helposti PAITSI lukiessa ja musiikkia kuunnellessa. Siinä tarttee olla sitten jotain TOSI mahtavaa et musiikki tai teksti saa mut pillittään. :) Mut sanotaan et muutama ficcari on onnistunut tässä ja yksi jopa niin loistavasti et mun piti oikeasti keskeyttää se lukeminen kun en nähnyt mitään kyyneliltäni. :D Ja näitä vastaavia on musiikissa muutamia bändejä/artisteja joka on onnistunut siinä kerran ja yksi joka saa mut tietyillä biiseillä itkemään AINA ♥. "Wenn nichts mehr geht komm und hilf mir fliegen!" ♥ Näin lainaten pari biisiä yhteen syntyy loistava combo. :)

Ja niin miten sitä sanotaan ettei miljoona kärpästäkään voi olla väärässä siitä et "kakka" on hyvää :'D. Ni tämä vähän pätee mun mielestä nykyajan musaan. Ja on se mun mielestä kyl hyvin huvittavaa et monet vanhat artistitkin kritisoi tota nykyajan musaa. (Tosin ei kyl ihmetytä) :D. Se et nykyaikana saa levysopparin riippuu siitä tunnetko jonkun silmäätekevän, sillä oo mitään väliä millanen ääni sulla on. :'D

Ja sanoin jo tosta et erilaisia lauluääniä pitää olla ja se on rikkaus, mut LIIKA ON LIIKAA! Persoonallisia voi olla mutku kaikki laulaa nenään ja honottaa ja huutaa jos ei osaa.. :'D Sekin on lahja et saa sen "huudon" soimaan ja kuulostaan laululta, eli se tulee sellasena karheana lauluna. :)

En mä tarkottanutkaan et Johanna Kurkelan pitäisi laulaa mitään hevimetallia :'DD EI TOD!! Se ei ollu mun pointti, vaan se et teknisesti jos kaikki opettelis vähä paremmin laulaan ni maailma olis vähän parempi.  Ja se artikulaatio olis kans aika kiva juttu, joskus kun ei tunnu millään saavan selvää näiden nykyajan laulajien sanomasta ees, vaikka suomea(??) niiden pitäisi laulaa. :)

Mut tosta tyylisuuntauksistakin vielä et juuri kun on näitä Sannia ja Haloo Helsinkiä ja muita inisiöitä ni ne kaikki tekee samanlaista musaa.. Sehän siinä se pointti olikin. NE EI EROTU TOISISTAAN. :'D Sekö on hyvä?? :'D

[samettiina]

Pipe:

Teknisesti oikeaoppisesti laulettu tai ei, on jokaisella laulajalla omanlaisensa ääni ja tyyli käyttää ääntään - ja edelleen, osa ihmisistä tykkää ja osa ei. Vaikka monella oliskin samantyylinen ääni, niin onpahan ainakin tarjontaa valita mitä kuuntelee. Ja tuskin nyt sentään kaikilla on samanlaista ääntä, samankaltaisia voi hyvinkin olla. Musiikissa on paljon muitakin elementtejä, jotka saavat kuulostamaan kappaleet samankaltaisilta. Ja kenties juuri tällainen musiikki on suosittua, ja eikö laajalti hyvää ja tykättyä musiikkia kannata tehdä, jos siihen on innostusta?

Ja noista tyylisuuntauksista. Justiinsa vaikkapa juuri nuo Sanni ja Haloo Helsinki ovat ovat esillä, sillä heidän musiikkinsa on sellaista, jota kuulee monessa paikassa joita kuuntelee monenlaiset ihmiset. Nämä ovat siksikin paljon esillä, ja osittain siksikin saattaa tuntua että musiikki on koko ajan samanlaista. Onhan monilla kuitenkin mahdollisuus kuunnella musiikkia joltain muulta radiokanavalta, tai valita mieleistään musiikkia Youtubesta tms. jos jokin musiikki ottaa noin pahasti kupoliin.

[Kynttiläkäärme]

Hyvä biisi on sellainen, mistä tulee ittelle hyvä fiilis.

Itse pidän eniten energisestä rock musiikista, sanomalla ei ole niinkään väliä, kunhan asennetta löytyy. Sellaiset yhtyeet kuin The Doors ja The Ramones tuo tällä hetkellä loistavia fiiliksiä biisestään. Olen kuitenkin mielestäni suht kaikkiruokainen musiikin suhteen; jotkut hiphop&rap biisit on hyviä, jotkut kotimaiset popkappaleet on hyviä, suomi-iskelmästä ja suomirockista olen diggaillut pidemmän aikaa ja elokuvamusiikki ja kappaleet nostaa heräksti tunteet pintaan. Jopa joululaulut tai lastenlaulut ovat kaunista kuunneltavaa.

Hyvä kappale ei tarvi minusta täydellistä laulajaa, ei täydellisiä sanoituksia, eikä täydellistä säveltä. Se tarvii vain kaikkien yhteisen kombinaation ja oikean kuuntelijan. 

[Pipe]

Pipe:

Teknisesti oikeaoppisesti laulettu tai ei, on jokaisella laulajalla omanlaisensa ääni ja tyyli käyttää ääntään - ja edelleen, osa ihmisistä tykkää ja osa ei. Vaikka monella oliskin samantyylinen ääni, niin onpahan ainakin tarjontaa valita mitä kuuntelee. Ja tuskin nyt sentään kaikilla on samanlaista ääntä, samankaltaisia voi hyvinkin olla. Musiikissa on paljon muitakin elementtejä, jotka saavat kuulostamaan kappaleet samankaltaisilta. Ja kenties juuri tällainen musiikki on suosittua, ja eikö laajalti hyvää ja tykättyä musiikkia kannata tehdä, jos siihen on innostusta?

Ja noista tyylisuuntauksista. Justiinsa vaikkapa juuri nuo Sanni ja Haloo Helsinki ovat ovat esillä, sillä heidän musiikkinsa on sellaista, jota kuulee monessa paikassa joita kuuntelee monenlaiset ihmiset. Nämä ovat siksikin paljon esillä, ja osittain siksikin saattaa tuntua että musiikki on koko ajan samanlaista. Onhan monilla kuitenkin mahdollisuus kuunnella musiikkia joltain muulta radiokanavalta, tai valita mieleistään musiikkia Youtubesta tms. jos jokin musiikki ottaa noin pahasti kupoliin.

Nii nämä on niitä mielipidekysymyksiä taas josta on hirveän vaikea väitellä. Lähinnä juuri näissä nykyajan artisteissa mua riepoo ehkä eniten toi nenälaulanta. Nii siis joo mä olen ala-aste ikäisenä kuunnellut todella paljon Nylon Beatia ja se oli niiden juttu, siksi tää Erinin nenälaulanta ei pahemmin mua häiritse, kun se on ollut niiden tavaramerkki AINA, mut se et joka halvatun nykyajan artisti laulaa nenään ni SE jos mikä riepoo. Sanoo tyttö joka opiskeli 3 vuotta klassista laulua musiikkiopistossa yksityistunneilla, ja sitä ennen, sekä sen jälkeen olen opiskellut sitä myös kuoroissa. Ja mä olen niin tarttunut siihen opettajien kommenttiin, että sen äänen pitää lähtee syvältä vatsanpohjasta, ja siinä käytetään koko kroppaa apuna, eikä se tosiaan se lähde sieltä kurkusta/nenästä. Tämä nimenomaa on se mikä mua v-tuttaa eniten, et vaikka kuinka olisit musikaalinen ni kukaan ei nykyaikana jaksa kiinnittää NÄIN pieneen asiaan (joka vaikuttaa huomattavasti) huomiota. :)

No mut mites sitä sanotaan ei tuhat kärpästäkään voi olla väärässä kun sanotaan et kakka on hyvää :'DD, eiku...