Aihe: Barty Kyyry Jr. - paha, rakkaudeton vai väärinymmärretty?

[Nibs]

No, en ollut löytävinäni aihetta ko. hahmosta ja mietin mahtaako täällä olla siihen enemmänkin tykästyneitä? Kyllähän tuolla joku Kyyryjä koskeva topic oli, mutta se oli jotenkin...öh... oudon syvällinen Raamattu-pohjalta eli ei ihan sitä, mitä haen, ja sen lisäksi kukaan ei tuntuntu haluavan enää pohdiskella hahmoja siltä kannalta.

No mutta, siis mitäs ihmiset mietiskelee ko. hahmosta itsenäisenä hahmona ja muutenkin?
Mulla on ollut tapana faneutua enemmänkin juuri näihin Potter-kirjojen enemmän tai vähemmän sivuhahmoihin, kuin itse päähahmoihin. Esim. juuri Barty Junioriin / tämän perheeseen kokonaisuutena ja Mundungus Fletcheriin. Tosin, mielestäni Barty Junior ei ole oikeastaan niin sivuhahmo ja sitä ei olisi saanut heittää pois tuosta vaan ja unohtaa. Siis... Ilman häntä ja Kyyryjhen perhettä ylipäänsä siis, Voldemort ei olisi koskaan palannut. Ja sitten Row heittää koko perheen hittoon ja unohtaa, ja seuraava ja ainoa maininta Barty Junioriin on yksi säälittävä lause kirjassa "Puoliverinen prinssi"? En ainakaan muista, että Kyyryjä olisi sen ja Liekehtivä pikari -kirjan lisäksi edes mainittu kirjoissa. Tosin, niiden lukemisesta on jo aikaa. Mutta vieläkin ärsyttävämpää on, että Liekehtivä pikari -elokuva se vast aKyyryt hävyttömästi ohittaakin, kuin ne olisivat loppupeleissä vain mitättömiä sivuhahmoja. Leffa ei koskaan selittänyt miten barty Junior karkasi Azkabanista, vaikak edellisessä leffassa oli juuri toitotettu miten sieltä on mahdoton karata ja kaikki päivittelivät miten Sirius Musta mahtoi siinä onnistua. Olisiko muka ollut leffantekijöiltä liikaa vaadittu, että Dumbledore olisi siinä lopussa tentannut Kyyryn poikaa asiasta jos toisestakin, niin kuin teki kirjassa? Kyseessä kuitenkin avainhenkilö tarinan osan tapahtumiin jonka edesottamukset linkittyvät vahvasti tämän perheeseen. Leffa anta aksäityksen, että Barty Junior on vain sekopää täyspahis, jolla ei ilmeisesti äitiä ollutkaan. Huoh. Eniten kyllä vertani kiehutti jonkun leffan katsoneen kommentti, joka kirjaimellisesti jollain foorumilla sanoi ettei sillä Kyyryjen tarinalla olisi ollut mitään merkitystä enää leffansiinä vaiheessa. *kaivelee kivääriä esiin* x() Vihaan asennetta, okei, kaikki tapahtui jo, syillä miksi ja miten ei ole väliä. Totta helvetissä sillä on väliä! Mitä tästä maailmasta tulisi, jos kaikkeen vaan tyydyttäisiin ilman minkäänlaisia tutkimuksia ja selvityksiä miten ja miksi? Olen ystäväni kanssa kihissyt keskenämme, minä tätä Kyyryjen syrjimistä ja hän sitä, miten Sirius Musta kitui viisi sekuntia takassa tuossa leffassa ja siinä kaikki, ja täten katsojille annettiin kuva, ettei tätä kiinnosta Tylypahkan ja kummipoikansa kohtalo. Ei kyllä yllättänyt nämä, en ole koskaan liiemmin arvostanut elokuvasovituksia Pottereista, noin niinkuin suurelta osin. On niissäkin hetkensä ja hyvätkin puolensa

Pidin esim. ihan hirmuisesti David Tennantin tulkitsemasta Juniorista - se on jotenkin niin täydellisen poikamaisen suloinen ja sekopäinen, mutta silti jollain tapa atraagiseen sävyyn, mutta en kuitenkaan siitä, että siitä tehtiin tosiaan niin täyspahis, mitä se ei kirjassa loppujen lopuksi ainakaan minun silmini vaikuta olevan. Toki kirjan oikeudenkäynti-kohtauksen (sen ajatuseulassa nähdyn, missä on Lestrangetkin), voi tulkita myös hyvänä näyttelemisenä Barty Jr.:n puolelta, mutta sen voi myös tulkita aidoksi hädäksi.

Se on myös yksi syy, miksi Barty Kyyry Jr. on mielestäni niin loistavasti luotu hahmo. Se on kirjassa toteutettu tavalla, josta sen taustat ja luonteen voi vääntää loogisesti ja realistisesti mihin suuntaan vain fanivisiossaan haluaa. Kirja antaa helposti paha-ihminen-kuvan ja tunnekylmä-isä -kuvan, mutta koska Juniorin taustoista ei kerrota oikeasti yhtään mitään ja hän itse sepittää totuusseerumin alaisena vain oman näkemyksensä, totuuden ollessa suhteellinen käsite, nämä asiat ovat voineet hyvinkin olla aivan toisenlaisia tai ainakin vähemmän mustavalkoisia.

Silloin joskus vuonna 2002, heti saatuani ensimmäisen lukemani Potter-kirjan (Azkabanin vanki) loppuun olin niin koukussa, että ryntäsin heti ostamaan Liekehtivän pikarin ja ahmin sitä melkein tauotta. Ja siinä Longbottomien tapauksen oikeudenkäynti-kohdassa rakastuin Kyyryjen perheeseen hahmoina. Juuri täydellistä tragaisuutta ja olen aina tykännyt kovasti vaikeista isä-poika -suhteista. (Nimimerkillä Mikään-ei-ole-niin-kiehtovaa-kuin-psykologia. Ja tässä tapauksessa se on oikein ultimate, kun isä on lakipakkomielteinen tuomari ja poika syyllistynyt ehkä karmeimpaan rikokseen ikinä.) ja kun selvisi, ettei Juniori ollutkaan kuollut, vaan oli monijuomaliemen kanssa vale-Vauhkis, lopetin lukemisen hyväksi toviksi ja mässäilin sillä, miten nerokas juonenkäänne se oli. :D Ja luin nenä kiinni kirjassa malttamattomana lopunkin... ja Petyin pahasti, kun joka ikinen Kyyryn perheestä sitten heitettiinkin lopullisesti pois tarinasta. :/ Etenkin juuri Juniori. Pöh. Just tyypillistä tosin, että suosikkihahmoni tapatetaan tarinoissa/elokuvissa.

Pidän todella Barty Junioria ja tämän perhettä varsin nerokkaana ja piristävänä elementtinä HP-kirjoissa ja parempi kai lyhytkin esiintyminen kuin ei ollenkaan. ^^ Ihastuin Barty Jr.:ään niinkin kovasti, että ylläpidin sille kaksikielisiä (englanti-suomi) fanisivuja parisen vuotta, kunnes oli pakko pussittaa monia sivustojani, kun aika ja energia ei vaan enää riittänyt kaikkeen. Nytemmin julkaisin ne sivut uudestaa ja linkki löytyy tällä hetkellä allekirjoituksestani ja joka tapauksessa aian tuolta Muu vihde-osion VIrallisesta kotisivu-topicista. Myös foorumiroolipeleihin olen hahmon adoptoinut ja kehittänyt omannäköisekseni. Oli mulla pystyssä ihan Liekehtivä pikari -pohjainen ropekin, mutta eniten olen tykännyt toteutta aja kehittää barty Jr.ää roolipeleissä, jotka sijoittuvat sen kouluaikoihin, eli teini-ikään, ja tällä hetkellä hän on hahmonani vain vuoteen 1981 sijoittuvassa ropessani, eli juuri niihin tragaisimpiin velhomaailman tapahtumiin keskittyvässä ajankohdassa. En ole ihan kauheasti fan fictioneja ko. hahmosta nähnyt enkä lukenut, ja roolipeleissä ainakaan sitä ei suomen puolella tunnu kovin moni halajavan, mutta sen vähän, mitä olen fanivisioita ko. hahmosta nähnyt, fan ficeissä ja englannin kielisissä foorumiroolipeleissä, vaikuttaa siltä, että visioni ko. hahmosta poikkeaa useimmista, sillä minä en tosiaankaan pidä häntä täyspahiksena, enkä hänen perhetaustojaan erityisen kylminä tai traagisina. Tämä siksi, etten pidä liian pahishahmoista ja koen mielenkiintoisemmaksi, jos ihminen sortuu sellaisiinkin tekoihin, kuin barty Junior, ilman, että sen perhetaustat kovin räikeästi ovat työntäneet häntä siihen suuntaan.
Yritän visiollani Barty Jr.:stä ilmaista, että mielestäni aina ei tarvita ilkeää mielenlaatua, tunteettomia tai kieroutuneita vanhempia tai kummempa aväkivaltaa, että lapsen psyyke voisi kallistua väärään suuntaan.
Tästä syystä minun Barty Jr. mm. on Rohkelikon tuvassa koulunsa käynyt, eikä Luihuisissa, kuten valtaosa tykkää ajatella.

Ulkoinen visionikin Barty Jr.:stä poikkeaa aika radikaalisti kirjan visiosta, fanivisioista en tiedä, mutta käytän nuoren Barty Jr.:n ulkomuotona näyttelijää nimeltä Jamie Bell. KUVA KUVA 2

//Siirretty Oleskeluhuoneesta Taikuuden historiaan -C'anossa
//Siirretty HP-arkistosta takaisin Taikuuden historiaan ja siivottu. -Suru

[Jukka]

Kirjoitit paljon ja vaivalla! ;)

Minustakin Kyyryjen perhetarina on erittäin mielenkiintoinen, varsinkin tuo isä/poika-suhde Kyyry seniorin ja juniorin välillä:
 
Isä ei välitä pojastaan, vaan keskittyy työhönsä ministeriössä ja pimeyden voimien vastustamiseen ---> poika rakastuu pimeyden voimiin ja joutuu vankilaan kuolonsyöjänä - isän käskystä! ---> äiti haluaa pelastaa poikansa, ja isälläkin on kenties jonkinlaisia inhimillisiä tunteita, kun kerran suostuu "paikan vaihtamiseen" äidin ja pojan välillä Azkabanissa ---> poika pääsee vapaaksi, palaa Voldemortin luo ja tappaa isänsä ---> äiti kuolee Azkabanissa ---> poika kuolee jäädessään kiinni Voldemortin auttamisesta takaisin paluuseen. Voisiko traagisempaa perhetarinaa enää kirjoittaa? Pottereiden suurin sanoma - rakkaus- saa tässä varsin pelottavan merkityksen. Tällainenko on lopputulos, jos perheessä ei ole rakkautta??

Hieman samanlaista perheongelmien lumipalloefektiä Rowling käytti Dumbledorejen tarinassa. Kaikki perheen ongelmathan johtuivat käytännössä siitä, että jästipojat ahdistelivat Arianaa. Tämä aiheutti Arianan sekoamisen, isän joutumisen Azkabaniin, äidin kuoleman, Arianan huolehtimisesta koituvan vastuun johdosta katkerat välit Albuksen ja Aberforthin välille, joka puolestaan - Grindewaldin liityttyä kuvioihin - aiheutti Arianan kuoleman... kun näiden kolmen velhon taistelussa Ariana joutui uhriksi ja kuoli. Aberforthin ja Albuksen välit tulehtuivat ikiajoiksi. Jos jästipojat eivät olisi ahdistelleet Arianaa ja täten Ariana ei olisi tullut hulluksi, perhe olisi oletettavasti ollut onnellinen ja rakkautta täynnä.

Sinänsähän siis Kyyryjen tarinaa ei voi verrata Dumbledorejen tarinaan, sillä Dumbledorejen tapauksessa oli kyse surkeiden sattumusten sarjasta ja traagisesta epäonnesta, kun taas isä-Kyyryn rakkaudettomuus & tunteettomuus poikaansa kohtaan, tuntui heidän perheessään laukaisevan kaikki ongelmat. Jos ajatellaan Potter-teeman näkökulmasta, olennaista on se, että Dumbledoren kodissa oli rakkautta ja Kyyryn kodissa ei.

[Mirrekala]

Täällä on muitakin Kyyry junioria pohtineita. Nibsiltä uskomattoman laaja ja pointtirikas aloitus.

Barty junior on tosiaan ehkä mielenkiintoisin sarjan hahmoista, tai ainakin se hahmo, mitä olen pohtinut eniten. Siitä on aikaa, kun luin LP:n viimeksi, mutta offina: mielestäni LP on sarjan paras kirja, ja iso osa siitä kunniasta kuuluu Kyyryille.

Ajatuseula-kohtauksen poika oikeussalissa on niin vetoava, ja henkilökohtaisesti uskon Barty juniorin olleen oikeussalissa todella kauhuissaan. Tosin myöhemminhän hän ei enää halunnut tunnustaa armoa anelleensa, jos oikein muistan. Luulen, että nuori Barty jr. ankeuttajien vaikutuksen alaisena tajusi, ettei haluaisi viettää loppuelämäänsä Azkabanissa, eikä sillä hetkellä uskonut Voldemortin paluuseen kovinkaan vahvasti. Hän antoi äitinsä uhrata itsensä päästäkseen vapaaksi. Minua viehättää se melko hienovarainen kieroutuneisuus hänessä. Loppujen lopuksi hän halusi vapaaksi ensin Azkabanista ja sitten isänsä komennuskirouksista. Kun Voldemort sitten saapui hakemaan uskollista palvelijaansa, niin ah, ovi ulkomaailmaan avautui. Sitä kautta Kyyry ehkä uskoi omistautuneensa Voldemortille kokonaan. Rohkenen veikata hänen jopa tunteneen Voldemortia kohtaan kiitollisuutta. Kyyry jr:ssä ja Voldessa on tiettyjä samoja piirtetä, mutta olennainen ero tulikn tuossa: ainakin minusta vaikutti, että loppuun asti Kyyryllä oli ihmisen tunteet. Ja vieläpä aika voimakkaat tunteet. Uskon ankeuttajan olleet hyvin tyytyväinen Kyyryn sieluun noin ateriana...

No mutta siis, syy, miksi yleensä tulin jaarittelemaan sekavia, tulee nyt: Oletteko huomanneet, miten Harry kolmen viimeisen kirjan aikana toistelee ja noudattaa Barty Kyyry juniorilta saamiaan opetuksia? Ainakin minä olen ollut näkevinäni tällaista. Tietysti hän ajattelee niitä Vauhkomielen (tai toisinaan vale-Vauhkomielen) opetuksina, mutta Kyyry oli Vauhkomielenä aika pitkän aikaa ja ehti kertoa Harrylle yhtä sun toistakin, mistä tulevaisuudessa tulee olemaan hyötyä. Kieroa, jos minulta kysytään. Kuka esimerkiksi opetti harryn vastustamaan komennuskirousta?

[Yono]

No mutta siis, syy, miksi yleensä tulin jaarittelemaan sekavia, tulee nyt: Oletteko huomanneet, miten Harry kolmen viimeisen kirjan aikana toistelee ja noudattaa Barty Kyyry juniorilta saamiaan opetuksia? Ainakin minä olen ollut näkevinäni tällaista. Tietysti hän ajattelee niitä Vauhkomielen (tai toisinaan vale-Vauhkomielen) opetuksina, mutta Kyyry oli Vauhkomielenä aika pitkän aikaa ja ehti kertoa Harrylle yhtä sun toistakin, mistä tulevaisuudessa tulee olemaan hyötyä. Kieroa, jos minulta kysytään. Kuka esimerkiksi opetti harryn vastustamaan komennuskirousta?

Minäkin olen huomannut saman asian. Hassua, ettei Harry itse kiinnitä siihen mitään huomiota, vaikka suhtautuukin tavallisesti hyvin negatiivisesti kaikkeen kuolonsyöjiin liittyvään eikä edes suostu (ainakaan aluksi) näkemään yhtäläisyyksiä itsensä ja pahisten välillä. Varsinkin se on kiintoisaa, että jotkut näistä opetuksista, joita Harry sitten pohtii ja noudattaa, vaikuttavat Barty Kyyry juniorin omilta ajatuksilta eivätkä vain osalta hänen rooliaan Villisilmä Vauhkomielenä. Joskus Kyyry käyttäytyi aivan itsenään, kuten silloin kun kiusasi Dracoa muuttamalla tämän fretiksi ja pompottamalla vähän ympäriinsä. Tekoon vaikutti varmasti Kyyryn inho Luciusta kohtaan, mutta minusta siinäkin saattaa olla perää, että Kyyry halusi opettaa takaapäin hyökkäävälle pojalle opetuksen reilusta tappelusta, kuten hän puolusteli tekoaan McGarmiwalle. Minulle jäi sellainen maku suuhun, että kun Kyyry juniorista kuorittiin kierous, pahuus ja kuolonsyöjyys pois, Harry oikeasti piti hänestä ja hänen seurastaan.

[Nibs]

Oho, täällä jopa on muitakin Barty Jr. -faneja. Miksi ihmeessä tästä aiheesta ei sitten ole aiemmin aloitettu keskustelua 8sitä Raamattu-hommelia lukuunottamatta.) ?? :D

Toivottavasti tulee lisää keskustelua. Itse olen tällä hetkellä niin unessa, etten jaksa keskittyä ja tulen lukaisemaan viestinne paremmin myöhemmin.

Nyt on vaan pakko esittää mieltäni poltteleva kysymys.
Mahtaako joku tietää mitä ratoja ihmisten ajatukset juoksee, kun barty Jr./Hermione -paritus on olemassa ja ilmeisen suosittu? Ainakin YouTubessa varmaan puolet Barty Jr. -videoista on jotain Hermionen ja sen paritusta, enkä mä kertakaikkiaan saa päähäni vähäisintäkään loogista syytä miten ne kaksi muka voisivat soveltua pariksi? O.o Sitä paitsi Hermione oli vasta lapsi, mikä tekee parituksesta hieman häiritsevän.

[Loi]

Voisiko traagisempaa perhetarinaa enää kirjoittaa? Pottereiden suurin sanoma - rakkaus- saa tässä varsin pelottavan merkityksen. Tällainenko on lopputulos, jos perheessä ei ole rakkautta??

Onko kysymyksessä todella rakkaudettomuus vai se, että ei osata ilmaista rakkautta, mikä minusta olisi kokonaan toinen asia ja tekee koko tarinan vielä traagisemmaksi. Ja toisaalta kyse voi olla tuossa tarinassa siitäkin, että eletään sodan uhkan alla ja jonkun on kannettava vastuuta, mistä seuraa kenties se, että Kyyryn isä on uhrattava paljon aikaansa työlle perheensä kustannuksella ja tietenkin nuori mies tekee siitä nopeasti sen johtopäätöksen, ettei isä välitä. Missään kun ei oikeastaan sanota, että kuinka kauan tämä Voldemortin ensimmäinen aika kesti. Jos se vaikka alkoi juuri siinä vaiheessa, kun Barty nuorempi oli herkässä iässä ja kuvitteli isänsä hylkäävän. Minusta on jostain syystä vielä traagisempaa ajatella, että kyse olisi vain siitä, että Bartyn isän on kertakaikkiaan tehtävä pitkää päivää ja kaikkensa Voldemortin taltuttamiseksi, Barty tuntee itsensä hylätyksi ja Voldemort taitavana manipuloijana lupaa pojalle rakkautta, josta tämä vuosien mittaan tuntee jääneensä paitsi, vaikka Voldemort on itse aiheuttanut sen, että poika on jäänyt niin vähälle huomiolle.

Muoks: Unohdin mainita.

Minulle jäi sellainen maku suuhun, että kun Kyyry juniorista kuorittiin kierous, pahuus ja kuolonsyöjyys pois, Harry oikeasti piti hänestä ja hänen seurastaan.

Minäkin aina tulkitsin sen niin, että Kyyryssä oli paljon samoja piirteitä kuin Vauhkomielessä itsessään, koska se on minun nähdäkseni todella ainoa syy sille, että hän pystyi suoriutumaan niin loistavasti Vauhkomielen roolista. Ainakin hänen on täytynyt osata eläytyä Vauhkomielen tapaan toimia ja ajatella. Kaikesta saa sellaisen kuvan, että Kyyry arvostaa suoruutta ja suoraa taistelua ja  halveksuu sitä, miten Lucius ja kumppanit olivat kääntäneet kelkkansa. Siinä mielessä hänelle oli varmasti nautinto antaa opetus Dracolle. Lucius luultavasti muutenkin edusti lipevyydellään juuri sitä, mitä Kyyry halveksui. Jostain syystä minusta on hauskaa ajatella, että vaikka Kyyry valitsikin Voldemortin puolen, hän oli isänsä kaltainen.

[Hartsa]

Missään kun ei oikeastaan sanota, että kuinka kauan tämä Voldemortin ensimmäinen aika kesti. Jos se vaikka alkoi juuri siinä vaiheessa, kun Barty nuorempi oli herkässä iässä ja kuvitteli isänsä hylkäävän.

Dumbledore sanoo VK:n ensimmäisessä luvussa, että "Meillä on ollut mitättömän vähän juhlimisen aiheita yhteentoista vuoteen" ja LP:n toisessa luvussa mainitaan, että "Voldemort - vuosisadan vahvin pimeyden velho, jonka valta oli yhdentoista vuoden ajan tasaisesti lisääntynyt". Näiden lauseiden perusteella voisi olettaa, että Voldemortin ensimmäinen valtaannousu alkoi vuonna 1970, kun Harryn vanhemmat tunnetusti kuolivat vuonna 1981. Tosin ilmeisesti jo vuonna 1956 oli jotain säpinää, kun Voldemort haki Dumbledorelta PVS-opettajan paikkaa (Dumbledoren ja Voldemortin keskustelu kuolonsyöjistä jne.) Viittaisivatkohan nuo kaksi edellä mainitsemaani lausetta siihen, että vuonna 1970 Voldemort tuli niin voimakkaaksi, että Dumbledore perusti Feeniksin killan? Barty nuorempi taas on syntynyt noin vuonna 1962 (noin kaksi-kolme vuotta Kelmejä ja kumppaneita nuorempi).

Mutta asiaan, ovathan Kyyryt kieltämättä mielenkiintoisia hahmoja, kuten myös heidän perhetaustansa. Isä vietti paljon aikaa töissä, joka ilmeisesti koetteli perheenjäsenten välejä. Olisikohan tässä ollut osasyy siihen, että poika liittyi kuolonsyöjiin? Sitten poika jää kiinni kuolonsyöjyydestä ja lähetetään Azkabaniin, isä menettää paljon mainettaan, äiti pelastaa poikansa monijuomaliemen avulla ja kuolee tämän näköisenä lavastaen samalla tämän kuoleman ja poika kituu useita vuosia komennuskirouksen alaisena kotona. Varsin älykäskin juniorin täytyi olla, kun kerran suoritti 12 VIP:tä ja esitti yhdeksän kuukauden ajan toista henkilöä (Vauhkomieltä siis).

[Jukka]

Onko kysymyksessä todella rakkaudettomuus vai se, että ei osata ilmaista rakkautta, mikä minusta olisi kokonaan toinen asia ja tekee koko tarinan vielä traagisemmaksi.

¨

Sanoilla voi ilmaista niin monenlaista asiaa ;) Tarkoitin kenties juuri samaa kuin sinä, eli Kyyryn perheessä ei ollut rakkautta - tai ainakaan vanhemmat eivät kyenneet sitä osoittamaan/näyttämään poika-Kyyrylle. On vähän makuasia, kuinka suuren eron näissä haluaa nähdä, mutta perusajatus meillä oli varmaan kutakuinkin sama. :D

Varsin älykäskin juniorin täytyi olla, kun kerran suoritti 12 VIP:tä ja esitti yhdeksän kuukauden ajan toista henkilöä (Vauhkomieltä siis).

Todella älykäs ja lahjakas poika, joka lähti pahoille teille. Vähän niinkuin Voldemort, mutta kuitenkin inhimillisemmällä tavalla. KyyryJr. vertaa itse itseään Voldemortiin LP'ssä - hitsi kun ei ole kirjaa käden ulottuvilla juuri nyt... En muista tarkkaa sanamuotoa, mutta jotain kuitenkin mainitsi siitä että "sekä minulla että Pimeyden lordilla on ollut suuri ilo, erittäin suuri ilo tosiaan, tappaa oma isä". Sekä Kyyrylle että Tom Valedrolle isä edusti jotain sellaista, mitä he halveksuivat ja vihasivat sydämensä pohjasta - Volden isä oli jästi, Kyyryn isä Pimeyden voimia vastustava ministeriön virkamies, joka (vaikkei tätä Kyyry koskaan ehkä tiedostanutkaan syyksi isänsä vihaamiselle) ei milloinkaan välittänyt pojastaan, tai ainakaan näyttänyt sitä. Ei jästi-Valedrokaan kamalasti piitannut pojastaan, kun ei milloinkaan vaivautunut ottamaan hänen paikastaan selvää, saati että olisi huolehtinut pojastaan.

[Nibs]

Vau! Tässä se taas todetaan näemmä, miten yksinäinen susi olen, tai ainakin siltä musta tuntuu. "Rakkaudettomuutta", "ei piitannut", "ei välittänyr", "tunnekylmä" jne. jne.

Sen myönnän, että LP-kirjasta saa helposti todella karun ja jyrkän kuvan Barty vanhemmasta, mutta toisaalta tilanteessa, jossa on mielestäni ihan realistista, että kunnianhimoinen, arvostettu tuomari saa sokean raivokohtauksen ja kieltää oman poikansa ilman sen enempiä epäröintejä, eli sen ei mielestäni tarvinnut kuvastaa kokonaistilannetta ja täysin pimentoon jätettyä perhehistoriaa. Kute jo aiemmin totesin, kirja antaa hirvittävän karun ja traagisen ja jyrkän kuvan tuosta isä-poika -suhteesta, mutta minun onnekseni tekee sen kaiken tavalla, joka ei missään määrin pakota näkemään asioita juuri sillä tavalla.

Silti, näemmä siis valtaosa Kyyry-faneista katsoo perhettä melkolailla juuri niin radikaalisti ja on tykästynyt siihen. Mä en voi. Psykologia kiehtoo mua niin mittaamattomasti, että mielestäni olisi tuhlausta visioida Kyyryjen perhe kovin yksipuolisesti tunneasioissa ja niiden ilmaisuissakin. ^^

Itse mieluummin kuvittelen juniorin ja seniorin läheisiksi aikoinaan, heille ihan normaaleja, mukavia isä-poika -hetkiä etenkin juniorin varhaislapsuudessa, mutta pojan kasvaessa ja maailman muuttuessa, ja isän työkuvioidenkin muuttuessa, alkaa se etääntyminen ja katkeroituminen ynnä muu, mutta en kuvittelisi niiden suhteen muuttuvan kovin radikaalisti kylmäksi ja juniorin puolelta vihaavaksi ennen kuin aikaisintaan "Poikani et ole" -sanojen myötä tai sen, kun seniori alkoi harrastamaan komennuskirousta vuositolkulla.
Koska tällöin, omasta mielestäni, se tosiasia, että poika tosiaan lopulta tappoi isänsä ja vielä repi iloa siitä, nousee vieläkin traagisemmalle tasolle. Hyvä alku, läheinen suhde, mutta kun siitä ei pidetä huolta, kun sitä ei vaalita, kauniskin muuttuu rumaksi, rakkaus vihaksi.

Minua kunnon kontrasti, kunnon prosessi kohti katkeraa, traagista loppua, on kiehtovampaa, kuin se kaikkein ilmeisin ensivaikutelma-visio. (:

En ole ylipäätään koskaan kovin mieltynyt ääripäitä hipoviin persooniin ja juttuihin, liian lässyhyviksiin tai liian pahiksiin. Särmää ja väriä, kiitos. ^^

Toivottavasti kukaan ei saanut väärää käsitystä, kunnioitan kyllä kaikkien mieltymyksiä ja näkemyksiä myös Kyyryjen suhteen, en vain ehkä ymmärrä mikä siinä ensivaikutelman luomassa visiossa niin kovasti tuntuu kiehtovan? (:

[Loi]

Nibs, minusta tuo olisi vaan psykologisesti hieman liian epäuskottavaa, että voisin taipua ajattelemaan niin. Siinä nimittäin täytyy jo itsessään olla aika paljon vihaa taustalla, että poika lähtisi liittymään sellaiseen liikkeeseen, jota tietää isänsä henkeen ja vereen vastustavan eli kyllä minusta on loogisesti ajatellen todella paljon syytä olettaa, että se viha on pitemmältä lähtöisin ja toisaalta tuo kaipuu isän rakkautta kohtaan kertoisi minusta ennen kaikkea laiminlyönneistä ja siitä, että sitä läheistä suhdetta on kaivattu ja sitä on janottu, mutta sitä ei ole ollut. Se on saanut jo Barty Juniorin päässä vääristyneet suhteet ja tähän vääristymään Voldemort iskee. Minusta traagisuus on enemmänkin siinä, että en kuvittele, että Barty vanhempi on edes tajunnut sitä, mitä on pojalleen aiheuttanut ja kuinka paljon kaipausta ja vihaa on synnyttänyt, sillä ei hänen päässään ole ollut epäilystäkään rakkaudesta. Mutta noin vanhemmat aika usein ajattelevat ja käyttäytyvät eivätkä ymmärrä, miksi lapsi kasvaa vihaamaan tai tuntee itsensä hylätyksi, mutta lapset vaativat niin paljon enemmän huomiota kuin vain päänsilityksen silloin tällöin. Pahinta ovat vanhemmat, jotka ovat paikalla, mutta eivät kuitenkaan koskaan ole läsnä.

Mistä tuo tieto kahdestatoista VIP:stä on peräisin?

[Hartsa]

Mistä tuo tieto kahdestatoista VIP:stä on peräisin?

Liekehtivä pikari, luku Kyyryn hulluus, sivu 584:

"Aivan, minun poikani on vastikään suorittanut kaksitoista V.I.P:tä, erinomaisen tyydyttävä tulos, kyllä, kiitos, kyllä, erittäin ylpeä todellakin." Näin sanoi siis Barty Kyyry Sr. komennuskirouksen alaisena.

[Nibs]

Nibs, minusta tuo olisi vaan psykologisesti hieman liian epäuskottavaa, että voisin taipua ajattelemaan niin. Siinä nimittäin täytyy jo itsessään olla aika paljon vihaa taustalla, että poika lähtisi liittymään sellaiseen liikkeeseen, jota tietää isänsä henkeen ja vereen vastustavan eli kyllä minusta on loogisesti ajatellen todella paljon syytä olettaa, että se viha on pitemmältä lähtöisin ja toisaalta tuo kaipuu isän rakkautta kohtaan kertoisi minusta ennen kaikkea laiminlyönneistä ja siitä, että sitä läheistä suhdetta on kaivattu ja sitä on janottu, mutta sitä ei ole ollut. Se on saanut jo Barty Juniorin päässä vääristyneet suhteet ja tähän vääristymään Voldemort iskee. Minusta traagisuus on enemmänkin siinä, että en kuvittele, että Barty vanhempi on edes tajunnut sitä, mitä on pojalleen aiheuttanut ja kuinka paljon kaipausta ja vihaa on synnyttänyt, sillä ei hänen päässään ole ollut epäilystäkään rakkaudesta. Mutta noin vanhemmat aika usein ajattelevat ja käyttäytyvät eivätkä ymmärrä, miksi lapsi kasvaa vihaamaan tai tuntee itsensä hylätyksi, mutta lapset vaativat niin paljon enemmän huomiota kuin vain päänsilityksen silloin tällöin. Pahinta ovat vanhemmat, jotka ovat paikalla, mutta eivät kuitenkaan koskaan ole läsnä.

Ilmaisin ilmeisesti itseäni epäselvästi. Tottakai siellä täytyy paljon vihaa, katkeruutta ja enemmän tai vähemmän väärinkäsityksiä olla taustalla jo kuolonsyöjiin liittyessä, mutta pointtini oli, ettei kaiken tarvinnut olla niin mustaa ja kylmää, kuin sen tuomion jälkeen ja tappamisen aikaan. Eli yritin tasoittaa prosessia kaiken tuon kasvussa tapahtumien kulkuun ja tasoon nähden. En siis halua nähdä sen vihaavan isäänsä palavasti ja sokeasti ja roikkuvan katkerissa käsityksissään 24/7 jo siinä vaiheessa, kun myöhemmin kuitenkin tapahtuu vielä paljon, paljon pahempiakin asioita isän puolelta, kuin vain laiminlyöminen.

[Mab]

Mä en ole LP:tä aikoihin lukenut ja sen yksityiskohdat onkin vähän jo haipuneet jonnekin mielen syövereihin. Kyllä mä sen kuitenkin muistan, että mä ihastelin suuresti tätä Kyyry (+ Vauhkis)-episodin näppäryyttä, ja ihastelen vieläkin. Mä en ole kuitenkaan niin paljoa miettinyt Kyyry Jr:n olemusta, että uskaltaisin väittää teorioitani vedenpitäviksi tai edes kaikilta osin faktojen mukaisiksi. Allaoleva on paremminkin vähän sellaista ajatusleikkiä ja epämääräisiä tunnelmia. Mutta te tietysti oikaisette mua, jos mä alan selittämään jotain aivan mahdotonta ;-)

Kyyry seniorin ja juniorin suhteen kehittymisestä kirjat jättää asian aika lailla avoimeksi, joten totta kai jokainen saa kuvitella mitä haluaa. Toiset tulkinnat vaativat vain enemmän, no, tulkintaa ja sen puoleen niitä on vähän vaikeampi "hyväksyä". Mä en itse ole tosiaankaan kauheasti ajatuksiani vaivannut isä-poika –suhteen hienouksilla. Mä oon yksinkertaisesti vain ajatellut, että Kyyry Sr. ei viettänyt missään vaiheessa paljoakaan aikaa kotona ja sen takia hänen suhteensa poikansa kanssa jäi aika etäiseksi. Mä en ole mitään raivoavaa vihaa ajatellut Kyyry Jr:n puolelle, vaan yksinkertaisesti välinpitämättömyyttä isäänsä ja tämän arvoja kohtaan. Taata saa ajatella mitä haluaa ja työskennellä sen eteen minkä jaksaa, mutta ei Kyyry Jr:n tarvitse seurata isänsä jalanjälkiä. Hän on vapaa isästään, aivan niin kuin tätä ei olisi olemassakaan. Ei Kyyry Jr. kuitenkaan mun mielestä ihan täysin välinpitämätön ollut, selvästi jonkinlaista kitkerää katkeruutta hän tunsi isäänsä kohtaan. Rinnastuisikohan tilanne ollenkaan Percy vs. muut Weasleyt –kärhämään? Täytyy miettiä vähän lisää.

edit. Mä mietinkin asiaa vähän lisää, joskaan en Weasley-jutun suhteen, vaan Kyyryä ja hänen äitiänsä (minkäköhän niminen hän oli?). Jos me otetaan se lähtökohdaksi, että Kyyry Sr. ei paljoakaan aikaansa viettänyt kotona, niin sittenhän Kyyry Jr:lle vaikuttavampi ja merkittävämpi vanhempi oli varmaan hänen äitinsä. Mä en ole psykologiaan tutustunut kuin muutaman kurssin verran, mutta mä oon silti sitä mieltä, että isien ja poikien välistä suhdetta yleisesti mystifioidaan liikaa (no, mä en ole poika, en ole ikinä ollut, joten mistäpä mä nyt varmasti tietäisin), ainakin perinteisessä psykologiassa *köh* Freud *köh*. Eli senkään puoleen Kyyry Sr:lle ei tarvitse musta antaa "ylimääräistä" vaikutusvaltaa, vaan voidaan ihan hyvällä omallatunnolla keskittyä pitkälti vain rouvan tekemisiin. Mutta mä en vaan muista Kyyry Jr:n äidistä muuta kuin että tämä oli oli sairas, vaihtoi poikansa kanssa paikkaa Azkabanissa ja kuoli sinne. Eli ei kauheasti mihin tarttua, mutta kyllähän pienellä mielikuvituksella voi keksiä vaikka sen, että rouva oli kanssa aatteiltaan kuolonsyöjien kannalla, ja auttoi siksi poikansa pakoon vankilasta. Äidinrakkaus oli kanssa syynä ja se toimi myös välineenä Kyyry Sr:n taivuttelemisessa ;D

Eli kaiken kaikkiaan mä en usko, että kuolonsyöjiin liittymisessä kapinointi isää vastaan oli kauhean suuri syy. Jotain vaikutusta silläkin varmaan oli (ja tietenkin sillä, ettei Kyyry Jr tuntenut tarvetta olla mieliksi isälleen), mutta enemmän mä näkisin syinä kuitenkin Voldemortin karisman (+ manipulointitaidot) sekä ideologiset syyt. Mä oon jonkun verran yrittänyt miettiä syitä Volden menestykseen ja kuolonsyöjyyteen ylipäätänsä. Eivät taatusti kaikki hypänneet kelkkaan mukaan sillä perusteella, että jee, mä olen Vallanhimoinen Pahis, ja siksi Voldemortin jengi on oikea paikka mulle. Kyllä kuolonsyöjänä olo tarjosi varmasti jotain muutakin, mutta ehkä tää ei ole oikea paikka sen ruotimiseen. Pointti kuitenkin oli, että jos perheenjäsenet eivät ole läheisiä keskenään, ja on tilanne jossa on mahdollista valita erilaisia ideologisia näkemyksiä, niin ei ole mikään ihme että Kyyryillä päädyttiin vastakkaisille kannoille. Kyllähän täällä Suomessakin 1918 sodan aikana meni rikki koteja, kun eri perheenjäsenet kannatti punaisia/valkoisia.

Se että Kyyry Jr. vertasi itseään Voldemortiin vihassa isäänsä kohtaan (ja korosti sitä kenties muutenkin?) on tietysti ongelmallinen mun välinpitämättömyysteorialle. Sen voisi ehkä kuitenkin kiertää siten, että Voldemort oli selkeästi kukkulan kingi Kyyryn silmissä ja hän halusi voimakkaasti samaistua tähän. Ja Volde vihasi isäänsä raivolla, joten Kyyrykin alkoi. No joo, ontuu vähän (tai ehkä vähän enemmänkin), mutta emmä nyt muutakaan tähän hätään keksi ^_^

[Nibs]

että Kyyry Sr. ei paljoakaan aikaansa viettänyt kotona, niin sittenhän Kyyry Jr:lle vaikuttavampi ja merkittävämpi vanhempi oli varmaan hänen äitinsä. Mä en ole psykologiaan tutustunut kuin muutaman kurssin verran, mutta mä oon silti sitä mieltä, että isien ja poikien välistä suhdetta yleisesti mystifioidaan liikaa

Heh, no minä en ole lukenut psykkaa ainuttakaan kurssia, vaikka se minua kauheasti kiinnostaakin, ei ole toistaiseksi ollut mahdollisuutta lukea, ja sen varmasti kyllä huomaa, että psykologiavisioni ovat ns. "katuspykologiaa", omien elämänkokemusten ja havaintojeni mukaan, enemmän kuin ammattilaisten kirjaviisautta. Lisäksi tuppaan romantisoimaan kaikkea enemmän tai vähemmän, mille en voi mitään, enkä haluakaan voida, sillä mulla on mukavaa. :D En kuitenkaan koskaan halua varsinaisesti ignoorata mitään, kuten en tässäkään jutussa sitä vihan ja katkeruuden paljouta jo aikaisessa vaiheessa, mutta kuten jo totesin en koe sen tarvinneen olla 24/7 samalla tasolla ja ilman vastapainoisiakin hetkiä. Tuppaan siis yleensä keventämään/värittämään/romantisoimaan asioita ja vain toivon, ettei ne mene epärealistisiksi tai mitään. EIkä ne mielestäni menekään, vain erilaisiksi, ja kuten Mab sanoit, vatimaan enemmän tulkintaa.

Minäkin uskon, että äiti oli Juniorille merkittävämpi ja vaikuttavampi vanhempi kasvussa, väkisinkin, vaikka isää kaivattiinkin ja tämän hyväksyntää ja huomiota kauheasti uyritettiinkin ehkä tavoitella, niin äiti oli se joka oli läsnä ja varsinaista esimerkkiä jne. antamassa. Rouva Kyyrystä ei tosiaan tietääkseni Row kerro oikein mitään. Mielenkiintoinen ajatus tuo kuolonsyöjäkannatteisuus. En oikeastaan itse ole liiemmin sitä äiti-poika -suhdetta historiallisesti kauheasti miettinyt vielä, mutta tuohon en kuitenkaan minä ehkä lähtisi. Vaikka... se voisi kyllä toimiakin oikein hyvin - jos isä oli kauheasti poissa, eikä huomioinut tarpeeksi ja oli pakkomielteisesti Voldemort-vastainen, äiti puolestaan paljon läsnä ja huomioi, ja puolestaan enemmän tai vähemmän Voldemort-kantainen tai ainakin jotain sinne päin, olisi siihen kuolonsyöjiin liittymiseen vieläkin enemmän resursseja. Mutta uskoisin kyllä vihan, katkeruuden ja väärinkäsitysten, epävarmuuden, toivottomuuden yms. kyllä riittävän myös. Voldemortia voisi ehkä mielestäni vertailla vähän siinä mielessä Saatanaan, että se iskee silloin, kun ihminen on heikoimmillaan ja kun on vielä manipuloinnin mestarikin. :D
Ja uskoisin kyllä äidinrakkauden yksinään riittävän siihen Azkabanista-pelastamisen kuvioon rouva Kyyryn puolelta. Äidinrakkaus kuitenkin normaaleimmillaan on täysin ehdotonta, pyytteetöntä ja kestää kaiken, tarpeen tullen ei välitä mistään, kuten esim. siitä että poika juuri tarkoituksella kidutti kaksi ihmist järjiltään, tai siis osallistui sellaiseen. Äidinrakkaus siis mielestäni riittää, vaikka ei toki lisämotiiveista haittaakaan ole. :D

[Mab]

Emmä tarkoittanut tuolla psykologiakommentilla alkaa vedota mihinkään asiantuntijuuteen tai vastaavaa (etenkään kun ei mulla ole sitä sen enempää kuin muillakaan). Osa ns. kirjaviisaudesta vaikuttaa aikamoiselta hölynpölyltä ja toisaalta myös maalaisjärjellä pääsee monesti ihmeen pitkälle :)

Ei mun mielestä sun tulkintasi, Nibs, ole mitenkään ristiriitaisia tai kaanonin vastaisia. Ne vaan on erilaisia kuin mulla, mutta sehän on vaan kivaa, kun ihmiset ajattelee eri tavoin ja voi sitten vertailla näkemyksiään. Ja on tosiaan hauskaa yrittää lukea Pottereita (ja muitakin kirjoja) rivien välistä ja kehitellä mahdollisia syitä ja taustoja tapahtumille, mitä väliä vaikka menisikin välillä hieman överiksi :D

Toi Kyyryn äidin kuolonsyöjäsympatiat oli vähän sellainen heitto, mutta koska hänen hahmonsa on tosiaan jäänyt vain muutamalla rivillä luonnehdituksi, niin kyllähän meillä on mahdollisuuksia tosi monenlaisiin teorioihin ja ajatusleikkeihin. Mutta mun virallinen kanta Kyyryn äidin motiiville auttaa poikansa ulos Azkabanista on edelleen kanssa ihan vain äidinrakkaus. Etenkin kun Rowling vaikuttaa itsekin todella mieltyneeltä ajatukseen äidinrakkauden merkittävyydestä ihan yleisestikin ottaen. Siriuksen äiti on ainoa, joka näin äkkipäätä tulee mieleen ns. huonona äitinä, kaikki muut tekee ummet ja lammet lastensa hyväksi. No joo, takaisin Kyyryihin. Itse asiassa mulle tuli nyt sellainen ajatus mieleen, että ehkä Kyyryn äiti ryhtyi tähän Azkaban-petokseen sen takia, että Azkaban oli niin kelvoton paikka ankeuttajineen (Vuotiksessahan on jossain enemmänkin keskustelua aiheesta). Meinaan, ei hän välttämättä ollut mitenkään sokea poikansa tekojen hirvittävyyden suhteen ja olisi ihan hyvin voinut antaa Kyyry Jr:n lusia vankilassa, jos tämä vankila ei olisi ollut niin kammottava. Mutta Azkaban oli hänestä liian ankara rangaistus ja sen takia poika piti auttaa pois. Eli jos taikamaailman rangaistuslaitos ei olisi ollut niin epäinhimillinen, Kyyry Jr. olisi pysynyt vankilassa, eikä Voldemort olisi onnistunut tekemään comebackia LP:n lopussa. Saivat siis, mitä tilasivat ;-)

[Nibs]

Emmä tarkoittanut tuolla psykologiakommentilla alkaa vedota mihinkään asiantuntijuuteen tai vastaavaa (etenkään kun ei mulla ole sitä sen enempää kuin muillakaan). Osa ns. kirjaviisaudesta vaikuttaa aikamoiselta hölynpölyltä ja toisaalta myös maalaisjärjellä pääsee monesti ihmeen pitkälle :)

Niinpä. Ja ei en saanutkaan käsitystä, että vetoaisit ammattilaisuuteen. Sitä vaan nostin esiin, että en ole lukenut sanaakaan psykologiankirjoista ikinä, vaikka kovasti siitä tykkäänkin ja tungen sitä paljon hahmoihin/hahmovisioihini. Tosin, mistäs mä tiedän kuinka moni muukaan täällä psykologiaa sen kummemmin tuntee. :D

Ei mun mielestä sun tulkintasi, Nibs, ole mitenkään ristiriitaisia tai kaanonin vastaisia.

Se on hirmu mukavaa ja hyvä kuulla aina välillä tuokin. ^^ Vaik olen mä nyt tuosta junioristani positiivista palautetta muutenkin joskus saanut, mutta välillä vaan alkaa kauheasti hirvittään, kun tuntuu että kaikkien muiden visiot on niin kirkkaasti melkein toisessa päässä skaalaa ja sitten kuvittelen, että kaikki tuijotta amun visiota oikein erityisen kriittisesti. =DD Fanfictionissa muutenkin on yleisesti tuo, jotkut ei uskalla julkaista ficcejään, kun on paljon fanaattisia hyypiöitä, jotka murskaa omastaan/yleisestä visiosta poikkeavat töykeästi ja julmasti edes vaivautumatta tulkitseman ja miettimään sen syvemmin. :P Itse olen ollut onnekkaasti turvassa sellaisilta ainakin toistaiseksi.

Meinaan, ei hän välttämättä ollut mitenkään sokea poikansa tekojen hirvittävyyden suhteen ja olisi ihan hyvin voinut antaa Kyyry Jr:n lusia vankilassa, jos tämä vankila ei olisi ollut niin kammottava. Mutta Azkaban oli hänestä liian ankara rangaistus ja sen takia poika piti auttaa pois. Eli jos taikamaailman rangaistuslaitos ei olisi ollut niin epäinhimillinen, Kyyry Jr. olisi pysynyt vankilassa

Hyvä pointti. En kans usko, että rouva Kyyry hetkeäkään kuvitteli, että juniori jotenkin voisi palata normaaliin elämään Azkabanista päästyäänkin, mutta sille varmasti oli pääasia, ettei lapsensa joutuisi lusimaan ties kuinka pitkään ankeuttajien keskellä ja niin karuissa oloissa. Omassa kotona, vaikkakin sitten vuosikaudet neljän seinän sisällä jne. on kuitenkin äärettömästi parempi vankila. :P

Piti muuten sanomani, että ei kai se komennuskirouksen alla oleminen kituuttamista ole (viitaten jonkun aiempaan viestiin, ja pilkkua ystävällismielisesti viilaten ;)), eikös sen alla ole äärimmäisen autuas ja hyvä olla, trallalaa ja niin edelleen? :D Riippuen tietysti mitä komennot käytännössä ovat, mutta niistä ei muistaakseni mainittu mitään, paitsi se, että juniorin piti jatkuvasti olla näkymättömyysviitan alla.

Vuosia pidin Liekehtivää pikari ehdottomasti ja kirkkaasti parhaimpana Potter-kirjana ja nimenomaan kirkkaan ensisijaisesti Kyyryjen takia, mutta nytemmin Deathly Hallows kirmasi ihan vähän sen ohi - se kun on kokonaisuudessaan Täydellinen (sitä epilogia lukuunottamatta). =D

[Loi]

No kyllä minusta tosiaan se isä on olennainen tekijä siinä, että poika liittyy kuolonsyöjiin, sillä sanoohan Kyyry Junior itse kirjassa, että hän on Voldemortille kuin oma poika, mikä minusta vahvasti viittaa siihen, että isä-poika suhde on avainasemassa eikä Kyyry todellakaan ole välinpitämätön sen suhteen, mitä hänen isänsä ajattelee ja tekee. Minusta on aina tuntunut, että tuossa perheessä isä on ollut se, joka on hallinnut ja vaikka äiti on antanut rakkautta, äidin tuki ei ole Kyyrylle riittänyt. Kneites äiti on aina ollut sairaalloinen, paljon vuoteenomana. Jollain tavalla minusta se, mitä Kyyry Junior tekee, puhuu sen puolesta, että hänen isänsä on ollut kotona auktoriteetti, vaikkakin paljon poissaoleva. Ja äiti sitten taas on hyvitellyt sitä ja hemmotellut ja Juniori on osannut vedota äitiinsä. Siinä mielessä ehkä muistuttaa Dracoa. Minä sanoisin, että oikeussalikohtaus oli ainakin osittain näyteltyä ja sen tarkoituksena oli vaikuttaa äitiin, saada äiti pelastamaan poikansa (kuten ehkä aina ennenkin). Tässä voisi jopa olla mahdollinen se aika usein toistuva kuvio, että kun toinen on ankarampi, toinen on pehmeämpi ja pyrkii tasapainottamaan, mutta se itse asiassa saattaakin saada huonoa aikaan. Minä pidän sitä oikeussalikohtausta näyteltynä ainakin siihen nähden, miten henkisesti vahvaksi (en käyttäisi ihan noita sanoja, mutta sen mielen murtaminen ei näyttänyt olevan erityisen helppo tehtävä) Kyyry Junior kuvataan, se sopisi minusta paremmin kuvaan. Tässä tulee myös mieleen, että minkälainen mahtoi tuo äitisuhde lopulta olla ja rakastiko Kyyry Junior äitiään vai vääristyikö sekin suhde ajan myötä.

Suunnan valintaan sinänsä on voinut vaikuttaa ihan puhdasverisyys ja muu tuttavapiiri, mutta mielipiteen voimakkuus voi olla sidoksissa siihen, mitä isä tekee ja isävastaisuus/halu herättää isän huomiota, kun sitä ei ole tarpeeksi saatu. Minulle tulee aina jotenkin mieleen se, että Kyyry Junior on ollut se kiltti poika, joka on opiskellut nuoruutensa hyvin arvosanoin ja tehnyt kaiken juuri niin kuin pitää, mutta ei ole koskaan saanut siitä mitään kiitosta, koska hänen on oletettukin olevan juuri sellainen ja hän on sitten myöhemmin kapinoinut sitä vastaan ja kääntynyt toiseen suuntaan.  Vähän niin kuin olisi etsinyt kuolonsyöjistä merkitystä tyhjään elämäänsä.

Tuli tuosta Siriuksen äidistä mieleen, että ei minusta kaikki äidit todellakaan tee ummet ja lammet lastensa eteen vaan juuri valikoiden. Toisen lapsen eteen tehdään kaikki, kun taas toisen oletetaan pärjäävän omillaan. Kyllä tuo suosikikiasema on hyvin yleinen perheissä, joissa on monta lasta ja monet vanhemmat osoittavat enemmän rakkauttaan suosikkilapselleen - sille, joka on omien toiveiden mukainen. Olen kuullut aika monesti fraasiin "Mikset sä voi olla kuin veljesi/siskosi?" ihan omien vanhempienikin suusta eri asiayhteyksissä. Myös päinvastaista näkyy eli jos perheessä on ongelmatapaus, se saa kaiken huomion vanhemmilta. Kyyry Junior taas oli ainoa lapsi ja ehkä äidilleen se ainoa silmäterä ja syy elää kituuttaa.

[Mab]

Niin siis, mun ajatukset tän asian tiimoilta on vähän epäselviä ja mä ilmeisesti ilmaisin niitä vielä epäselvemmin. Mä kuitenkin yritin sanoa, että mä en usko Kyyry Jr:n liittyneen kuolonsyöjiin isänsä takia siinä mielessä, että hän olisi tietoisesti (tai vähemmän tietoisesti) valinnut sen puolen, jota vastaan taistelulle hänen isänsä on omistanut niin paljon aikaa. Meinaan, että pottermaailmassa tunnutaan aika paljon seuraavan vanhempien jalanjälkiä (esimerkiksi kaikki Malfoyt menee Luihuiseen ja kaikki Weasleyt Rohkelikkoon, Harry ja Draco pyrkivät molemmat jäljittelemään isiänsä jne.). Mä ajattelen, että Kyyry Jr:llä ei tällaiseen ollut tarvetta, hän kun ei ihaillut isäänsä. Hän ei murehtinut, että mitä jos isä ei hyväksykään hänen valintaansa. Mä luulen, että vaikka Kyyry Sr. olisikin viettänyt enemmän aikaansa perheen parissa (tai vaikka jäänyt koti-isäksi!), niin Kyyry Jr. olisi silti ollut aatteellisesti ainakin jonkun verran kallellaan kuolonsyöjiin päin. Hän ei kuitenkaan olisi tällöin varmaan ryhtynyt yhtä radikaaliksi, koska hän olisi joutunut taistelemaan itselleen rakkaita ihmisiä vastaan. Tilanteen kuitenkin ollessa sellainen kuin se oli, Kyyry Jr ei välittänyt isästään ja saattoi hyvin kääntyä tätäkin vastaan.

Kyllä Kyyry Jr:llä kuitenkin vaikuttaa olleen jonkinlaista isähahmon kaipuuta ja hän ilmeisesti löysi Voldemortista jotain sitä tyydyttämään. Mutta tää ei musta vaadi Kyyry Jr:ltä aktiivista ja hohkaavaa vihaa oikeaa isäänsä kohtaan, vaan jonkinlainen katkeruuden sävyttämä välinpitämättömyys riittää. Ja kenties Kyyry Jr. Voldemortiin paremmin tutustuttuaan alkoi suhtautua isäänsä toisin, vähän samaan tyyliin kuin Voldemort omaansa.

Mä voin kyllä myöntää, että mun teoria ei etene yhtä sujuvasti kuin tuollainen isä-poika –suhteen (ja sen ongelmakohtien) merkitystä korostava. Mä en vaan jostain syystä ole niin viehättynyt sellaisista ja yritän ehkä siksi etsiä selityksiä enempi muualta. Poissaolevan isän hyväksynnän jatkuva hakeminen tuntuu sopivan paremmin vähän nuoremmille ja ehkä/varmaan näin Kyyry Jr:n kohdalla olikin silloin kun hän oli pienempi. Mutta Tylypahkaan meno toimii varmaankin useille aika itsenäistävänä tekijänä vanhemmista, ja mun on helppo ajatella, että niinä aikoina Kyyry Jr:n huomionhakuyritykset loppuivat ja tilalle tuli kylmä välinpitämättömyys.

Ja noista äideistä, mä tarkoitin mun kommentin koskevan ainoastaan potterversumin äitejä. Rouva Kyyry, Narcissa, Lily, Petunia, Molly (… mitäs muita tunnettuja äitejä siellä on? Mä en muista nyt enempää) tuntuvat kyllä kaikki olevan hyvin omistautuneita äitejä. Molly on ainoa, jolla on useampi lapsi, mutta en mä ole huomannut, että hän suosisi jotain yhtä muiden kustannuksella. Petunia ei nyt pahemmin välittänyt Harrysta, mutta eihän Harry ollutkaan hänen biologinen lapsensa. Eli heihin verrattuna Siriuksen äitimuori tuntuu kyllä poikkeavan.

[Asoalian]

Mistä tuo tieto kahdestatoista VIP:stä on peräisin?

Liekehtivä pikari, luku Kyyryn hulluus, sivu 584:
"Aivan, minun poikani on vastikään suorittanut kaksitoista V.I.P:tä, erinomaisen tyydyttävä tulos, kyllä, kiitos, kyllä, erittäin ylpeä todellakin." Näin sanoi siis Barty Kyyry Sr. komennuskirouksen alaisena.

Mutta voi kyllä olla, että Seniori oli senverran sekaisin että puhui vähän omiaan. Tai siis, jos Juniori olisi suorittanut 12 VIPiä, hänen olisi täytynyt minun laskujeni mukaan lukea kaikkia koulun aineita, mistä ainakin minä olen saanut sellaisen käsityksen, että kukaan ennen Hermionea ei olisi tehnyt niin. Ja olisi se kyllä aika epätodennäköistä, että 20 vuoden sisään kaksi ihmistä käy koulua ajankääntäjän avulla.

Mutta joo. Barty Jr. on kyllä varsin mielenkiintoinen hahmo, tykkään lukea ja kirjoitta siitä ficcejä ja parittaa sitä Regulukselle. ^^

[Nibs]

Jestas, hyvä pointti tuo. En oo koskaan aatellut miten paljon opiskelua 12 V.I.P:tä vaatisi. *hipsii muokkailemaan erästä hahmoesittelyä*

Tulin tiedustelemaan josko joku voisi valaista mua siitä, mistä ihmeestä mulla on niin elävä mielikuva siitä, että Barty Junior olisi karannut isältään siellä huispauksen MM-kisoissa ja Winky saanut siksi potkut, kun ei ollut onnistunut vahtimaan junioria?

Kun ainakin WIkipedian Death Eater -artikkelin (ja muistaakseni jotenkin jonkun kirjankin takia mulla jopa on myös tämmöiinen mielikuva), että Bertha Jorkins tjsp. sai selville Kyyryjen pikku salaisuuden ja Voldemort jotenkin komennutti seniorin ja pelasti juniorin kotoaan?

Kumpi näistä nyt on sitten se alkuperäinen, oikea tapahtumasarja? LP:n lukemisesta on niiiin kauan aikaa, että en todellakaan muista, enkä suoraan sanoen jaksaisi nyt vaivautua selailemaan sitä uusiksi huonon näköni kera.

[Hartsa]

Mutta Asoalian, suorittihan Percykin 12 V.I.P:tä. Mainitaan SK:n luvussa Kotikolo. Onkohan hänelläkin siis ollut ajankääntäjä ja hänenkin on täytynyt opiskella kaikkia aineita.

Kyllä se on niin, että tuo on se oikea versio tuo, että Jorkins sai selville Kyyryjen salaisuuden, jolloin Voldemort langetti senioriin komennuskirouksen, ja junior pääsi vapaaksi. Winky sai potkut siksi, että Kyyry Sr. epäili hänen loihtineen pimeän piirron taivaalle.

[Yono]

Kyllä se on niin, että tuo on se oikea versio tuo, että Jorkins sai selville Kyyryjen salaisuuden, jolloin Voldemort langetti senioriin komennuskirouksen, ja junior pääsi vapaaksi. Winky sai potkut siksi, että Kyyry Sr. epäili hänen loihtineen pimeän piirron taivaalle.

Tuo ei ole täysin totta. Katsoin kirjasta sivuilta 717-719 (suomenkielinen), ja se meni suurin piirtein näin:

Winky suostutteli isä-Kyyryn päästämään Jr:n huispauksen maailmanmestaruuskisoihin. Jr. piilotettiin näkymättömyysviitan alle, ja Winky väitti tyhjältä näyttävän paikan olevan varattu. Kesken ottelua junior tokenee hetkeksi komennoskirouksen alta ja onnistuu varastamaan taikasauvan. Pelin jälkeen tulee toinen sellainen tilanne, jolloin junior karkaa ja luo pimeän piirron. Kyyryyn osuu kuitenkin tainnutustaika, ja hänen isänsä löytää tämän ja vie kotiin. Seniori siis tiesi, että Winky ei ollut luonut pimeän piirtoa, mutta rankaisi häntä koska juniori oli päässyt vapaaksi.

[Mirrekala]

Ai kauhea, heti kun selkänsä kääntää... Paljon vastauksia täällä.

En tainnut pohtia Kyyryjen perhesuhteita aiemmin. Hataralla muistillani pistän lusikkani siihen soppaan nyt. Itse uskon vakaasti Barty seniorin rakastaneen poikaansa. Oikeussalikohtaus oli pettymyksen puuska, ei pimeyden voimia vastaan intohimoisesti taisteleva isä halunnut tuomita poikaansa vihollisenaan. Hän kunnioitti lopultakin periaatteitaan, eikä sortunut siinä vaiheessa puolueellisuuteen, vaikka kyseessä oli oma perhe. Mikä sinänsä ansaitsee kunnioitukseni, Potterien maailmassa oikeusjärjestelmä on vähän mitä on, mielivaltainen, jos näin offina huomautan. Luulenpa, että hänen vaimonsa sai puhua häntä ympäri aika lailla mukaan juoneen, joka pelastaisi heidän poikansa. Rouva Kyyry luultavasti vetosi sairauteensa, siihen, että pojalla oli vielä elämä edessä ja että hän itse kuolisi pian muutenkin.

Pointti, että äiti olisi halunnut pelastaa juniorin epäinhimilliseltä rangaistukselta, käy järkeen. Olen edelleenkin sitä mieltä, että juniorin kaltainen vahva persoona on mitä parhainta "ankeuttajanruokaa", hänessä tuntuu olevan niin paljon tunteita. Mitä niihin tunteisiin tulee, uskon hänen tunteneen isänsä ainakin sodan aikana enemmänkin vain henkilöksi, jolla sattui olemaan sama nimi, joka asui saman katon alla, ja joka harvoin kotona ollessaan vain enemmänkin häiritsi Barty juniorin ja hänen äitinsä elämää. (Ok, tämä on hiukka kärjistetysti selitetty.) Vaikka seniori ei sitä näin itse nähnyt, eikä luultavasti nähnyt rouvakaan. Kuten täällä on sanottukin, Barty senioria revittiin kahteen suuntaan; toisaalla olivat Kuolonsyöjät ja Voldemort kukistettavana ja toisaalla perhe hoidettavana. En usko Kyyryn koskaan unohtaeen isän velvollisuuksiaan, mutta hän vain laittoi koko velhoyhteisön edun vaimonsa ja poikansa edelle ja tuli laiminlyöneeksi heitä. Seniori taisi olla enemmän sankarityyppiä, hänestä ei vain ollut kyhjöttämään turvassa perheensä kanssa ja katsomaan taistelua vieressä. Hän luultavasti uskoi perheensä pärjäävän ilman häntä. Joka tapauksessa juniori oli katkera, koska hänestä tuntui siltä kuin hänellä ei olisi mitään isää ollutkaan.

Älkää käsittäkö väärin. Vaikka luullakseni toisenlaisissa olosuhteissa Kyyry seniori olisi voinut olla paljon parempi isä ja aviomies, en minäkään usko, että juniori olisi silti seurannut häntä sokeasti. Juniori on mielestäni vain enemmän kapinatyyppiä, tosiaan paljon kuin isänsä. Molemmat halusivat toimia itselleen ja omien periaatteidensa mukaan. Jos juniorista ei ilman Voldemortia olisikaan omaksunut ihan Kuolonsyöjän ajatuksia, niin uskon, että hänen mielstään systeemissä olisi silti ollut vikaa ja hän olisi halunnut tehdä asialle jotain. Tavallaan he molemmat uskoivat, että maailmaa voisi muuttaa.

Jeps. Ja nyt voitte kaataa tämän :)

[Nibs]

Itse uskon vakaasti Barty seniorin rakastaneen poikaansa. Oikeussalikohtaus oli pettymyksen puuska, ei pimeyden voimia vastaan intohimoisesti taisteleva isä halunnut tuomita poikaansa vihollisenaan. Hän kunnioitti lopultakin periaatteitaan, eikä sortunut siinä vaiheessa puolueellisuuteen, vaikka kyseessä oli oma perhe.

Samoin, paitsi, että voisin omasta puolestani lisätä arvelun, että seniorilla tuli tuossa hetkessä myös ego vastaan, tai siis... Se oli varmaan ylpeä tärkeästä työstään ja oli kaiken lisäksi käsitykseni mukaan velhoyhteiskunnassa hyvin arvostettu tuomari. Ei se niiden todisteiden valossa olisi mitenkään voinut, vaikka kuinka ehkä halusikin, lieventää oman poikansa tuomiota tai mitään, ilman, että sen maine olisi romahtanut miinuksen puolelle, kun se jo ilmankin oli kärsinyt karmeasti. Siis kun kyseessä nimenomaan oli niinkin uskomaton rikos kuin jonkun järjiltään kiduttaminen anteeksiantamattomalla. Mutta siis samaa mieltä olen visioissani tuossa kanssasi ja arvostankin siis suuresti GoF-leffaan laitettua Dumbledoren replaa "Destroyed barty to do so but he had no choice. The evidence was overwhelming." Tuonkin voi tietysti taas tulkita monella tapaa, mutta mielestäni helpoiten juuri sillä, ettei se kestänyt sitä, että joutui tuomitsemaan lapsensa Azkabaniin (elinkautiseen), koska rakasti tätä. Samasta syystä voin nähdä hänet hyvinkin suostumassa vaimonsa pyyntöön keplotella poika pois Azkabanista inhimillisempiin oloihin, eikä vain 'palveluksena kuolevalle vaimolleen', vaikka varmaan tosiaan pitkien suostuttelujen jälkeen, sai seniori siinä varmasti sen verran mahtavan kolauksen suhteessa jos toisessakin, ettei se varmaan ihan heti jaksanut muistaa, että oli pelissä vielä rakkauttakin hänenkin osaltaan.

En usko Kyyryn koskaan unohtaeen isän velvollisuuksiaan, mutta hän vain laittoi koko velhoyhteisön edun vaimonsa ja poikansa edelle ja tuli laiminlyöneeksi heitä.

O// Jes. En olekaan ihan yksin ajatukseni kanssa.

[Mirrekala]

...arvostankin siis suuresti GoF-leffaan laitettua Dumbledoren replaa "Destroyed barty to do so but he had no choice. The evidence was overwhelming." Tuonkin voi tietysti taas tulkita monella tapaa, mutta mielestäni helpoiten juuri sillä, ettei se kestänyt sitä, että joutui tuomitsemaan lapsensa Azkabaniin (elinkautiseen), koska rakasti tätä.

...Tai minusta vielä helpommin siten, että Bartyn maine tuhoutui joka tapauksessa, kun hänen lähipiiristään paljastui kuolonsyöjä. Tässä sivupointti, joka siis ei tue omaa teoriaani myöskään. Muistikuvani Goblet-leffasta ovat aktiivisen unohdusen seurauksena hyvin hatarat, enkä tuota kohtaa muista lainkaan Mutta silti pesiimistisesti olettaisin tuossa tarkoitetun Bartyn mainetta, ei häntä itseään henkilönä. Yksipuolista. Toisaalta mikään ei estä tulkitsemasta tätä syvällisemmin. Toivoisin tosiaan, että repla olisi myös tarkoitettu kertomaan Bartysta isänä ja ihmisenä, ei uramaanikkona.

Siksi olen tietyllä tapaa niin hyvilläni seniorin pojalleen langettamasta tuomiosta, ettei hän edes yrittänyt pyyhkiä tämän tekoa pois. En usko, että se selvääkin selvemmistä todisteista huolimatta olisi velhomaailmassa ollut täysin mahdotonta. Suhteilla ja lahjuksilla pojan tuomiota olisi varmasti vähintäänkin voitu lieventää, ellei hänen syyllisyyttään kokonaan kieltää. (Hmm, en luota siihen systeemiin). Vaikka tietysti, jos juniori olisikin julistettu oikeuden silmissä syyttömäksi, olisi hän kuitenkin jäänyt ihmisten mieliin kuolonsyöjänä, ja luottamus oikeusjärjestemään olisi vähennyt (entisestään). Seniori oli kieltämättä tässä aika puun ja kuoren välissä. Aina niin tai näin, hän olisi joko syyllistynyt hyvin pahanlaatuiseen nepotismiin, mikä olisi ollut täysin hänen aatemaailmaansa vastaan, tai tuominnut poikasna Azkabaniin. Ja joka tapauksessa hänen perheensä maine oli liattu. Seniori halusi säilyttää vielä sen mitä hänen ylpeydestään jäljellä oli: ammattiylpeyden.