Leijonakuningas I : parempaa Disney piirrettyä saa hakea, muttei sellaista vain löydä. Tarina on niin Disney (ongelmallinen päähenkilö, menetys, uusi alku, pientä tempoilua menneen ja tulevan välissä, rakkautta, uusi paluu, taisteluscene, voitto ja onnellinen loppu ja pari lasta), hahmot ovat niin Disney (söpöjä eläimiä hassuilla nimillä) mutta silti kaikki on niin aaah. Aina kun kysytään, mikä on lempipiirrettyni, tulee vastattua tämä.
Tämä on ensimmäinen piirretty, jossa muistan pelänneeni ja ensimmäinen piirretty, jossa itkin. Kävimme katsomassa tämän elokuvateatterissa joskus kaaaaauuuun sitten äidin ja sisarusten kanssa ja kun Mufasa tippui kalliolta, minä painoin pään polviin ja laitoin sormet korviin ja mussutin suklaapoppareita niin kovasti, etteivät elokuvan äänet kuuluneet. Pidin itseni siinä asennossa, kun elokuvassa pöly oli laskeutunut ja Simba hissutti Mufasan luo. Tuo itkeminen sattui sitten hieman vanhemmalla iällä, olisinko ollut pari vuotta sitten, kun olin 17-18.vuotta ? Katsoin pikkuveikan (7 vuotta) kanssa tuota elokuvaa ja kun Simba kysyi värisevällä äänellä käski isää liikkumaan, minä pillahdin kyyneliin. Kun pikkuveli kysyi, mikä on, sanoin että meni roska silmään. So cliche.
Onko kukaan katsonut Leijonakuningasta englanniksi? Scar, voi tavaton, sen sanonnat siinä ovat niin mainiot.
" Uncle Scar, when I'm king, what you are?"
" Old and frail."
Tuo on vain niin koko elokuvan paras kohta ja yleensäkin, Scarin vitsaukset ja sutjaukset.
Hahmoista varmaan jokunen sana:
Simbasta en niin kamalasti pidä, ainakaan aikuisena, liian uppiniskainen ja olevinaan. Timon ja Pumba, noh, kuka heistä ei tykkäisi?
Jatko-osista en niin välitä, en ainakaan kolmannesta, vaikka onhan se kiva nähdä tarinan Timonin ja Pumban näkökulmasta. Myöskään kakkonen ei viihdytä minua, sillä idea on jotenkin käytetty ykkösen aikana. Ehkä paras kohta kakkosessa on alku:
"Se on tyttö."
"Tyttö?!"