Aihe: Nightwish

[Steelsheen]

Browey kyllä sanoi niin paljon, etten minä osaa sanoa enää mitään, mutta sanonpa nyt kuitenkin :)

Koko eilinen päivä oli silkkaa tuskaa koska pääsin kotiin vasta puolen kahdeksan kieppeillä illalla, ja ilta vierähtikin kepeästi DPP:ta kuunnellessa pimeässä huoneessa silmät kiinni.

Minä aloin kuunnella Nightwishiä suunnilleen Oncen ilmestymisen aikoihin, eli olen siinä mielessä aika myöhäisherännäinen, mutta en jaksa ottaa stressiä siitä, että olen syntynyt milloin olen. Pidin Tarjasta laulajana hyvin paljon, nimenomaan klassisemmasta puolesta, loppuaikojen keveys ei ihan niin paljon kolahtanut, vaikka sitäkin kyllä kuunteli. Olin ehkä aavistuksen skeptinen vielä eiliseen asti, vaikka Anette kuulostikin päivä päivältä paremmalta.

Hitusen hassua on se, että kun Oncen jälkeen aloin ostella vanhoja NW-levyjä, ensireaktio suunnilleen kaikesta oli 'kamalaa', mikä tosin muuttui aika nopeasti hehkuttamiseksi. Sen sijaan DPP oli ensimmäinen, jonka suhteen minulla oli minkäänlaisia epäilyksiä ja siitä ei yllättäen tullutkaan sitä 'argh'-reaktiota. Sen sijaan jo The Poet and the Pendulum kuulosti alusta asti mahtavalta ja tutulta. Ei siis ennen kuullulta, mutta tutulta joka tapauksessa. Lopullista mielipidettä on tietysti mahdotonta antaa päivän kuuntelun jälkeen, mutta tällä hetkellä kuulostaa melkor soikoon aivan järjettömän hyvältä.

Parhaita kappaleitakaan on paha nimetä vielä, mutta olen aika viehtynyt loppupään irkkufiilistelyyn ja levyn loppuosaan yleensäkin, PatP:sta puhumattakaan. Tästä levystäkö minä päätin kirjoittaa laajan arvion koulua varten? Ei pysty, ei millään :)

[Sleepwalker]

Hittolainen, mikä levy!

Veit sanat suustani. Aivan loistava levy.

Poet and the Pendulum. Mikä biisi! Mikä tunnelma! Välillä tuli mieleen jopa Taru Sormusten Herrasta, välillä Pirates of the Caribbean. Ei juma, en osaa kuvailla sitä. Sanoinkuvaamaton biisi. Neljääntoista minuuttiin on mahdutettu lähes kaikki mahdolliset tunnetilat. Uskomatonta.

Parhaat biisit DPP:ltä ovat parin kuuntelukerran perusteella ovat Poet and the Pendulum (yllätys yllätys), Amaranth, Bye Bye Beautiful, Master Passion Greed, Last of the Wilds ja Meadows of Heaven. Vähiten pidin biiseistä  Whoever Brings the Night ja For the Heart I Once Had. Mutta eivät nekään huonoja olleet.

[Gluubori]

Onkos muuten tietoa biiseistä joita ei tulla kuulemaan livenä? Ower the Hills and Far Away:ta & Phamtom of Operaa ei ainakaan. Näin Tuomas on itse sanonut Yle X:n haastattelussa. Master Passion Greediäkään ei soiteta livenä, mutta mitäkä ovat ne kaksi muuta biisiä Dark Passion Play:lta joita ei tulla kuulemaan?

Tuosta Dark Passion Play:sta on aivan vitin hyvä levy O.O Mielestäni parhaat biisit ovat Poet and the Pendulum, Amaranth, Bye bye Beautiful, Candence of Her Last Breath, Sahara ja For the Heart I Once Had. Levyllä ei ole yhtään heikkoa biisiä paitsi ehkä... Eva. ei ole huono mutta levyin heikoin lenkki. Vahvin lenkki on Poet and the Pendulum ja For the Heart I Once Had.

[Villi Lohi]

Master Passion Greediäkään ei soiteta livenä, mutta mitäkä ovat ne kaksi muuta biisiä Dark Passion Play:lta joita ei tulla kuulemaan?

Jostain muistan lukeneeni/kuulleeni, että Meadows of Heavenia eivät myöskään tule soittamaan. Kolmannesta ei mitään tietoa.

Olenko muuten ainoa, jolla tulee tosta Poet and the Pendulumin alusta mieleen Saksikäsi Edward?

[Lizlego]

Minä olen edelleenkin sitä mieltä, että Nightwish olisi saanut jättää valitsematta bändiinsä uuden laulajan ja antaa sen tehtävän kokonaan Marcolle. :) Marcolla on niin paras ääni. Aneten ruotsalaisuus ei minua haittaa, mutta jotenkin mahtipontinen Nightwish-musiikki kaipaisi tuekseen/taakseen voimallisemman ja karismaattisen äänen kuin mitä Anetella on. En pidä Tarjaa mitenkään erityisenä tai siis korvaamattomana, mutta ehkä Tarjalla oli enemmän sitä, mikä tukee Nightwishin musiikkia ja tekee siitä voimallisemmin kolahtavaa. Olen ennen pitänyt laulua melkeinpä epäolennaisena kaikessa, koska bändeissä, varsinkin metallibändeissä on jos jonkinmoista solistia, mutta nyt huomaan, että se laulu vaikuttaa enemmän kuin uskoinkaan. Tämä ei ole viesti, jossa itketään, että Tarja oli ainoa oikea Nightwishiin tai että ei olisi saanut ottaa ruotsalaista laulajaa - sellainen ei merkitse minulle mitään, mutta laulun voimallisuutta jään Nightwishissä kaipaamaan. Anette oli tietoinen valinta. Nightwish ei halunnut jatkaa samalla tiellä kuin Tarjan kanssa.

En kyllä ole ikinä tajunnut tätä Tarjan englanninkielen mollaamista. En ole ikinä kuullut siinä suurta vikaa, toisin kuin Sonata Arctican laulajan englanninkielen ääntämyksessä. ;)

[Browey]

En kyllä ole ikinä tajunnut tätä Tarjan englanninkielen mollaamista. En ole ikinä kuullut siinä suurta vikaa, toisin kuin Sonata Arctican laulajan englanninkielen ääntämyksessä. ;)

Mitä Sonata Arctican Tony Kakkoon tulee, niin hänen englanninkielen lausumisensa on parantunut levy levyltä, mutta tottahan se on, ettei hänen ääntämisensä ole bändin ensimmäisillä albumeilla kovin kaunista kuultavaa. Samalla tavalla on totta, että Tarjalla on lausumisessaan selvä aksentti, joka ei tosin ole milloinkaan häirinnyt minua kovin pahasti. En sanoisi että kukaan on täällä parjannut Tarjaa hänen englanninkielentaidoistaan, mutta Anette vain sattuu lausumaan ja luultavasti myös osaamaan englantia Tarjaa paremmin.

Minä olen tässä päivän aikana vähän miettinyt motiivia tuon instrumentti-levyn takana. En voi sanoa olevani mikään musiikin asiantuntija, mutta en ole kyllä aikaisemmin kuullut bändistä, joka tekee levystään tällaisen toisen version. Tulinkin sitten siihen johtopäätökseen, että kenties tämä instrumentti-versio on jonkinlainen, miten sen nyt ilmaisisi, kädenojennus tai jotain Tarjaa kaipaaville faneille. Minun tulkintani mukaan tässä ehkä yritetään näyttää, että Nightwish on muutakin kuin Tarjan ääni, että taustalla on kuitenkin aina ollut se muu bändi ja nyttemmin myös orkesteri. Mitä mieltä te muut olette tästä?

Ainakin itse olen huomannut, että etenkin Oncen myötä Nightwish on saanut koko ajan lisää sellaisia faneja, jotka ihailevat bändin musiikkia eivätkä välitä yhtä paljon lauluosuuksista. Uskon että instrumentaalilevy on mukana sellaisia faneja varten. Tämän myötä myös ne, jotka eivät pidä Anetten äänestä mutta rakastavat Nightwishin musiikkia, saavat haluamansa. Mielestäni bändin päätös instrumentaaliversion suhteen on ehdottomasti oikea, vaikken itse ole toistaiseksi ehtinyt kuuntelemaan sitä. Lisäksi Tuomas Holopainen on väläytellyt toivetta säveltää jonain päivänä musiikki johonkin elokuvaan. En osaa sanoa, avaako instrumentaalilevy portteja siihen suuntaan, mutta ei siitä ainakaan haittaa pitäisi olla.

[Xenaxley]

Ei saakutarallaa mikä levy! Aivan mahtava! Jokin yrittää saada minut lopettamaan sen kuunteleminen ettei kaikki kappaleet tule liian tutuiksi.
Sain levyn noin klo 13.20 keskiviikkona kun ajoin heti koulun päätyttyä Citymarketiin sen mukaani poimimaan ja loppuillan istuinkin mutustellen nuudeleita joita keitin 8 annosta jotta varmasti riittää ainakin 2 kuuntelukerran ajaksi. (En ole NW friikki en)..

"Getaway, runaway, flyaway
Lead me astray to dreamers hideaway
I cannot cry 'cause the shoulder cries more
I cannot die I, a whore for the cold world"

The poet and the pendulumista muodostui heti ensimmäisillä sekunneilla ennakkokuva: "Jes! Nightwishiä mihin olen tottunut", mutta tämä illuusio hajosi sitten aikanaan, joka ei silti (todellakaan) vaikuttanut siihen pidänkö kappaleesta vai en... Heti kun Anetten ääni alkoi soimaan kaijuttimista koheni ryhtini ja mietin hiljaa mielessäni että voiko Tuomas ja kumppanit parempaa laulajaa bändiinsä löytää. NW ja Evanescence ovat olleet erittäin hyviä yhtyeitä koko sen ajan jonka kumpikin tahoillansa ovat olleet hengissä - kumpaisellakin on kuitenkin puutteensa, NW:n puute oli aiemmin Tarjan ääni, en pitänyt siitä lainkaan, kuuntelin Nightwishiä ainoastaan Tuomaksen sävellysten ja sanoitusten takia. Evanescencen puute taasen on musiikki, siitä puuttuu minun kaipaama mahtipontisuus (jota NW:ltä löytyy) joka ei tietenkään bändin tyyliinkään sovellu. Oijoih! Tuomas on tehnyt unelmistani totta ja sekoittanut Evanescencen ja NW:n parhaat puolet toisiinsa! Kiitos!
   The Poet And The pendulumin kertosäkeistä rullaa aivan mahtavaa kyytiä ja kappaleen huipentaa Marcon osuus joka todellakin sopii siihen!

[Codename]

Vihdoin, kauan levyä olen kuunnellut ja nyt olen päättänyt saapua tänne kertomaan oman mielipiteeni tästä yhdestä musiikkiteollisuuden hienoimmasta 75-minuuttisesta järkäleestä.

Levy alkaa kauniilla, mahtipontisella, sanoiltaan hienolla, henkilökohtaisella, pitkälla ja yhdellä maailman hienoimmista teoksista eli The Poet And The Pendelumilla. Tämä on vain niin hieno kappale ja Anette laulaa kauniisti tässä. Se vie myös orkesterin äärirajoille. Ja Tuomas on pistänyt itsensä äärirajoille tässä laulussa, kun hän kuvailee omaa kuolemaansa. Ja niin se heiluri helähtää...

Levy jatkuu seuraavaksi kahdella singlellä Bye Bye Beautifulilla ja Amaranthilla. Itselleni ne eivät ole täytettä ja ne kestävät hyvin kuuntelua, vaikka ne on jo ennen kuultu useasti radiossa. Varsinkin Bye Byesta tuntee niin hyvin Tarjan erottamisen tuskan. Ja Amaranth on myös kaunis laulu ja se tuo piristystä muuten niin synkkään levyyn.

Cadence Of Her Last Breath on hieman huonompaa antia uudelta levyltä, koska se tuo hieman häiritsevästi mieleen Evanesencen. Vaikka olen jo alkanut kylläkin pitää biisistä ja se olisi ihan hyvä seuraava single. Sitten siirrytäänkin Nightwishin rankimpaan biisiin eli Master Passion Greediin. Tässä laulussa päästetään Marco vauhtiin ja tähän ei olisi Anette sopinutkaan. Ja orkesteri soi hienosti tässä laulussa.

Eva saapuu rauhoittamaan juuri sopivasti levyä ja tarjoaa Anetten kaunista ääntä ja muutenkin kauniin balladin. Sitten jo siirrytäänkin Saharaan, joka kuuluu minun omiin henkilökohtaisiin suosikkeihini. Anette pistää hyvin äänen peliin ja muutenkin biisi on mainio. Ja Anettehan antaa itämaista laulamista meille. Seuraavaksi siirrymme Whoever Brings The Nightin pariin. Tämä Empun säveltämä laulu ei kuulu levyn parhaimmistoon, mutta ei se kyllä ole huono. Hauskat sanat siinä. For The Heart I Once Had kuulostaa aluksi kuin Yöltä, mutta onneksi kertosäe on yksi levyn parhaimmista ja Anette laulaa sen upeasti.

The Islander ja Last Of The Wilds tarjovatkin sitten meille kellttivaikutteita ja hienosti. The Islander on hieno, rauhallinen ja akustinen balladi, johon Marco sopii hyvin päälaulajaksi Anetten jäädessä taustalle. Ja sitten taas Last Of The Wilds onkin levyn positiivisin biisi ja instrumentaali. Tämän laulun soidessa tekee oikeasti mieli tanssia.

7 Days To The Wolves kertookin sitten hieman susista ja sekä Anette, että Marco laulavat tässä. Ei kuulu levyn parhaimmistoon tai huonompaan päähän. Viulut soivat hyvin. Ja niinpä viimeisenä lauluna saapuu Meadows Of Heaven, joka lopettaa levyn kauniisti. Kertomus Tuomaksen nuoruudesta, Anetten laulaessa sen upeasti, saattaa levyn upeasti loppuun.

Levyn parhaimmat laulut ovat siis mielestäni The Poet And The Pendelum, Sahara, Meadows Of Heaven, For The Heart I Once Had ja Bye Bye Beautiful ja muutenkin koko levy. Sieltä ei löydy yhtään heikkoa lenkkiä, vaan kaikista löytyy jotain hyvää. Kiitos Nightwish!

[Briette]

Mulla ei ole mitään aikomusta ostaa tuota uusinta levyä, ei minkään laista. Olen kuitenkin oppinut omalla tavallani pitämään Aneten ääntä ihan siedettävänä. Onhan se enemmän popahtava, mutta olen varmaankin enemmän Nightwishin sävellysten perään. Tottakai lyriikat on kauniita, mutta Aneten laulamana en ehkä välitä enää niin paljoa. Kun taas musiikki, se on osittain niin mahtipontista, tosi vaikuttaa kuitenkin.

Ne kaksi uutta musiikki video olen kanssa nähny, Amaranth (?) oli kiinnostava, mutta se Bye Bye Beautiful oli vähän masentava tuon toisen jälkeen. Se on niin saman tyylinen niiden soittokohtien kanssa. Yäh, se on kyllä hauska kun siinä on laitettu ne naiset soittamaan miesten tilalle 8D

Tuo instrumentti-levy kuulostaa lupaavalta, sellaisen voisi vaikka hankkia, kun muutenkin suunnitelmissa ostaa Oceanborn ja Century Childkin olisi mukava.

[Valeriana]

Minun levyni ei ollut vielä viime viikolla tullut (syytän Postia, koska en saanut toistakaan odottamaani kirjettä) ja nyt olen ollut sunnuntaista asti poissa kotoa. Tuntuu, että olen ainoa, joka ei ole kuullut levyä ja vain siksi että ostin sen bändin kotisivun kautta. :(

Olen vähän miettinyt, että mikä sen Bye Bye Beautifulin videon idea on. Siis että onko se jotenkin vastaus niille, joiden mielestä sillä ei ole kauheasti väliä, millainen porukka siellä Tarjan/Aneten takana soittaa vai ovatko ne jotenkin kundien feminiiniset puolet? Se nais-Tuomas on kiharapehkoineen aika söpö ja minusta on aika hauskaa, että hän näyttää tutustuneen Tuomaksen lavamaneereihin (se hiusten heilautus pois silmiltä).

[Browey]

Dark Passion Play kuulostaa edelleen, reilu viikko julkaisunsa jälkeen, todella hyvältä albumilta, jonka vahvuudet ja heikkoudet ovat alkaneet hahmottua entistä selvemmin. Pidän DPP:tä edelleen Nightwishin kaikkien aikojen parhaana levynä, vaikka Wishmaster, jota olen viime aikoina kuunnellut pitkästä aikaa, ei ole paljon sitä heikompi. Suurimpia syitä siihen, miksi uusin julkaisu on vanhempia parempi, ovat aikaisempaa kunnianhimoisemmat sävellykset, monipuolisempi kokonaisuus ja etenkin Anetten bändiin tuoma uusi energia. Pari päivää sitten päädyin kuuntelemaan muutamia vanhempia biisejä, joita Nightwish esitti salakeikoillaan Tallinnassa, Tavastialla ja Saksassa, ja mielestäni Anette lauloi nekin todella hyvin – esimerkiksi Sleeping Sun ja Ever Dream kuulostivat todella hienoilta, erilaisilta kuin Tarjan laulamana mutta silti kauniilta. Sen vuoksi en malta odottaa sitä hetkeä, jolloin pääsen kuuntelemaan bändiä livenä.

The Poet And The Pendulum on mielestäni edelleen Nightwishin kuudennen studioalbumin paras kappale massiivisuudessaan. Sen sijaan olen itse hieman yllättynyt siitä, että neljätoistaminuuttisen teoksen rinnalle Dark Passion Playn suosikkibiiseikseni ovat nousseet muun muassa Master Passion Greed, jota monet pitävät levyn heikoimpana lenkkinä, sekä The Islander, joka vielä ensimmäisillä kuuntelukerroilla kuulosti kelttivaikutteisuudessaan aika tavanomaiselta kappaleelta. Se että suosikkieni joukkoon ovat nousseet juuri nämä kaksi kappaletta, jotka ovat kuin toistensa vastakohdat – rankka Marco Hietalan laulama biisi sekä rauhallisen kaunis balladi – osoittaa Nightwishin monipuolisuuden yhtyeenä. Näiden kolmen jo mainitsemani biisin lisäksi myös Bye Bye Beautiful, Amaranth ja Seven Days To The Wolves ovat todella hienoja sävellyksiä siinä missä balladit Eva ja Meadows of Heaven ovat hieman niitä heikompia.

Dark Passion Playn huonoimmat biisit lienevät Cadence of Her Last Breath sekä Whoever Brings The Night, joista en saa juuri mitään irti, Cadence of Her Last Breath jopa ärsyttää henkäyksineen. For The Heart I Once Had sekä Sahara ovat nekin alle albumin keskitason, mutta siitä huolimatta toimivat mainiosti. Sen lisäksi levyltä löytyy vielä Last of the Wilds, joka on siinä mielessä poikkeuksellinen instrumentaali, että sitä – toisin kuin viikko sitten totesin – jaksaa kuunnella monta kertaa peräkkäin. Ehkä sen olisi voinut karsia albumilta, koska instrumentaalit eivät oikeastaan koskaan yllä samalle tasolle kuin muut levyn biisit, mutta siitä huolimatta se on kiistämättä todella kaunis teos.

[Valeriana]

Minä olen ehtinyt nyt kuunnella levyn läpi vasta kerran, joten ei ole vielä kovin syvällisiä pohdintoja, jos niitä edes tulee. Minä pidin Islanderista myös. Se on hyvin kaunis ja surumielinen, jotenkin yhtä aikaa Nightwishmäinen ja kelttiläinen. Cadence of her last breath ja Sahara eivät jääneet ollenkaan mieleen, joten ne tuntuvat siinä mielessä heikoilta. Bye bye beautiful taas on oikein kunnon korvamato. Jostain syystä meinasin alkaa pillittää Meadows of heavenin takia.

Vaatii lisäkuuntelukertoja, kun en oikein edes muista missä biisissä oli mitäkin (muistan innostuneeni siitä sähkökanteleesta jonkun biisin lopussa). Kuuntelin myös instrumentaaliversiot. Jotkut biisit toimivat paremmin ilman laulua kuin toiset. Minusta Bye bye on hiukan tylsä instrumentaalina, kun ei siinä taustalla oikeastaan tapahdu mitään kovin ihmeellistä, kun taas joissain biiseissä vasta kun siinä ei ole ketään kiekumassa huomaa, että jossain on joku todella hieno viulukuvio tai vastaavaa.

[Pöpi Profeetta]

Eli äiti yllätti iloisesti, ja toi kaupasta tuon dubbel-cd-version Dark Passion Playsta. On ollut hypetyksen arvoinen lätty. Kaikki soittavat hyvin, Anette laulaa hyvin, biisit ovat hyviä, orkesteri on onnistunut mainiosti (paitsi Meadows of Heavenin viimeisen minuutin ****** gospel-kuorot, jotka eivät tähän Profeettaan toimi sitten ollenkaan, ainakaan vielä). Yökalan kolmanneksi tai toiseksi paras plätty. Uskoisin Wishmasterinkin pysyvän vielä edellä, mutta paikka saattaa mennä siltäkin. Oceanborn on kuitenkin kiistaton ykkönen, josta on lähes mahdoton panna paremmaksi. Uudelta levyltä parhaat biisit ovat Poet, Master Passion Greed, Eva, Sahara, Islander ja 7 Days to The Wolves. Eipä muuta, nyt vain kuuntelemaan.

[Asoalian]

(paitsi Meadows of Heavenin viimeisen minuutin ****** gospel-kuorot, jotka eivät tähän Profeettaan toimi sitten ollenkaan, ainakaan vielä).

Ei kyllä oikein uppoa minuunkaan. Ylipäätäänkin häiritsevä ajatus, joitain gospel-kuoroja Nightwishin levyllä. Ih. Aika raivostuttavan kuuloisia.

Tosiaan, tänään pääsin vihdoin kuuntelemaan Dark Passion Playtä (NW-shopilla meni yli kaksi viikkoa että saivat sen lähetettyä, sniff) eikä se kyllä oikein iske. Juu, olen kuunnellut sen vasta kahdesti (kerran normaalina ja kerran instrumentaalina) mutta silti. Onhan siellä hienoja, taitavasti sävellettyjä ja orkesteroituja, mahtipontisia ja kerrassaan upeita biisejä, mutta niistä suurin osa jää jotenkin etäisiksi - ehkä ne sitten ovat liian kunnianhimoisia tai jotain. Häiritsee myös se, että noissa biiseissä bändin soitto jää orkesterien varjoon.
Lempibiisejä en oikein vielä tässä vaiheessa osaa DPP:ltä nimetä, mutta Last Of The Wilds... voi elämä :W Erittäin hieno biisi. Tykästyin heti, sitä oikein jäi kuuntelemalla kuuntelemaan. Upeaa. Levyn heikoimmiksi biiseiksi ensivaikutelman perusteella voisin sanoa Cadence of her last breathin ja Saharan (köh, en jaksanut kuunnella loppuun kumpaakaan). Ehkä ne mielipiteet tosin vielä muuttuvat, kun kuuntelee levyä enemmän (ja melkeinpä todennäköisesti näin käy).

Instrumentaaliversiona levy muuten kuulostaa paremmalta kuin normaalina (lukuunottamatta BBB:tä, Amaranthia ja Evaa, kaikki kolme melko tylsiä instrumentaaleina (eikä sillä toki ole mitään tekemistä sen kanssa, että varsinkin kaksi ensimmäistä on soitettu puhki radiossa)). Varmaan tämä instrumentaali taitaa jatkossa olla kovemmassa käytössä kuin normaali.

Enkä btw edelleenkään pidä Anetten äänestä. Jää biisien varjoon ^^ Mutta Marco on loistava, kuten aina.

[Jessie]

(paitsi Meadows of Heavenin viimeisen minuutin ****** gospel-kuorot, jotka eivät tähän Profeettaan toimi sitten ollenkaan, ainakaan vielä).

Hassua, minä rakastan sitä loppua. Se on ehkä parasta koko Nightwish levyllä, niin mahtipontinen ja ne äänet siellä taustalla saa kylmät väreet menemään ihoa pitkin. Ne tuo jotenkin lisävoimaa siihen kappaleeseen ja uskon että ilman niitä se ei olisi läheskään niin upea. Oli pakko ilmaista tämä merkittävä mielipiteeni:D

[Rainmaker]

(paitsi Meadows of Heavenin viimeisen minuutin ****** gospel-kuorot, jotka eivät tähän Profeettaan toimi sitten ollenkaan, ainakaan vielä).

Hassua, minä rakastan sitä loppua. Se on ehkä parasta koko Nightwish levyllä, niin mahtipontinen ja ne äänet siellä taustalla saa kylmät väreet menemään ihoa pitkin. Ne tuo jotenkin lisävoimaa siihen kappaleeseen ja uskon että ilman niitä se ei olisi läheskään niin upea. Oli pakko ilmaista tämä merkittävä mielipiteeni:D

Sama täällä. Se loppu saa aina ihoni nousemaan kananlihalle! Minusta se oli rohkea ja onnistunut päätös biisille. Kappale kasvaa aivan upeasti loppua kohden, ei sitä voi kuin rakastaa.

[Pöpi Profeetta]

(paitsi Meadows of Heavenin viimeisen minuutin ****** gospel-kuorot, jotka eivät tähän Profeettaan toimi sitten ollenkaan, ainakaan vielä).

Hassua, minä rakastan sitä loppua. Se on ehkä parasta koko Nightwish levyllä, niin mahtipontinen ja ne äänet siellä taustalla saa kylmät väreet menemään ihoa pitkin. Ne tuo jotenkin lisävoimaa siihen kappaleeseen ja uskon että ilman niitä se ei olisi läheskään niin upea. Oli pakko ilmaista tämä merkittävä mielipiteeni:D

Sama täällä. Se loppu saa aina ihoni nousemaan kananlihalle! Minusta se oli rohkea ja onnistunut päätös biisille. Kappale kasvaa aivan upeasti loppua kohden, ei sitä voi kuin rakastaa.

Se on muuten hyvä ratkaisu, mutta totaalisen potutuksen aiheuttaa se arviolta... Ööö... 20 sekuntia ennen loppua tuleva kohta, missä ei kuulu mitään muuta kuin se laulu. Taitaa olla ainoa toimimaton kohta koko levyssä.

Sitten jotain ihan muuta. Uudella levyllä muillekin jäsenille on annettu vähän lisää liikkumavaraa, esim. Marco ja Emppu ovat viimein saaneet tehdä kokonaan omat biisit, joihin Tuomas teki vain sanoitukset. Whoever Brings the Nightista voi olla montaa mieltä (levyn tason huomioon ottaen sitä alempaa kastia, mikä olisi aika monella muulla levyllä hyvä), mutta The Islander ja Marcon osaltaan tekemä 7 Days to the Wolves ovat lätyn parhaita vetoja. Myös Marcon äänen osuuden lisääminen on hyvä ratkaisu, kun hän on eräitä maan parhaista ellei paras hevilaulaja. Master Passion Greed on jumalattoman hyvä piisi, ja The Islanderin mainitsinkin jo. Anettekin loistaa levyllä, ja osan mokista voi pistää alkukankeuden (sekä laulajan että kuuntelijan) piikkiin. Hjuva laulaja. Juu-u, lähelle Wishmasteria mennään, ei vielä ohi kuitenkaan.

[Valeriana]

Komppaan Profeettaa hiukan ja kehun Marcoa. Pidin häntä aikaisemmin ihan kohtalaisena hevilaulajana, mutta olen nyt tajunnut olleeni väärässä. Hän on erittäin hyvä ja erittäin monipuolinen laulaja. Kuulin YouTubessa jossain keikalla nauhoitetun pätkän jossa Marco jollottaa Oi jouluyötä, joka ei kuulu lempijoululauluihini, mutta se on aika vaikea laulettava ja tuli mieleen, ettei kovin moni poppari pystyisi vetämään sitä sellaisella teholla. Hänen äänensä taipuu sekä herkistelyyn että karjuntaan. Mahtavaa!

Minä en kyllä kuule Aneten laulussa sen pahempia vikoja, vaikka en osaa ihan kuvitella häntä laulamaan niitä biisejä, jotka on tottunut kuulemaan Tarjan tyylillä esitettynä. En kyllä tällä menolla näekään sitä, kun en sännännyt heti hankkimaan konserttilippuja.

En sitten ole ainoa, jolla kesti saada se levy Nightwish-shopista. Se tosin saattaa ehkä olla Postin eikä verkkokaupan vika, koska odotin samalla viikolla toistakin kirjettä ja sain sen vasta seuraavalla viikolla. Harmitti niin kuin pientä oravaa pakkasella.

[Asoalian]

En sitten ole ainoa, jolla kesti saada se levy Nightwish-shopista. Se tosin saattaa ehkä olla Postin eikä verkkokaupan vika, koska odotin samalla viikolla toistakin kirjettä ja sain sen vasta seuraavalla viikolla. Harmitti niin kuin pientä oravaa pakkasella.

Luultavasti se oli Nightwish-shopin vika ("vika"), minulle ainakin tuli tilauksen yhteydessä ilmoitus että kestää normaalia kauemmin koska tilauksia oli niin paljon. Mutta en kyllä olisi ikinä odottanut että siinä niin kauaa menisi ^^

Marcosta olen kyllä teidän kanssanne täysin samaa mieltä, aivan loistava laulaja. Ja mahtava live-esiintyjä, joka oikeasti ottaa hyvin ja vaivattomasti kontaktin yleisöön. No, onhan sille jo aika paljon tainnut esiintymiskokemusta kertyä vuosien saatossa :>

[Rusba]

Olen kuunnellut Nightwishia ehkä kolme vuotta. Tykkään paljon Tarjan äänestä ja Tarjan erottaminen bändistä olikin minulle aika järkytys. Luottavaisin mielin odottelin kuitenkin uutta laulajaa.

Nyt kun Dark Passion Play ilmestyi, niin täytyy sanoa, että en ainakaan pettynyt. Tuo levy on niin huippu! Aneten äänestä tykkään ainakin yhtä paljon kuin Tarjan, jopa enemmän. Ei noita kahta laulajaa oikeastaan voi verrata, kummassakin on omat hyvät ja huonot juttunsa. Aneten ääni on kuitenkin jotenkin ehkä pehmeämpi ja "helpompi".

Nyt olen DPP:n kuunnellut aika älyttömän monta kertaa läpi, ei tuohon voi kyllästyä. Ne biisit on jotain niin upeaa, niin kuin aikaisempienkin levyjen.
Ensimmäisestä kuuntelukerrasta ei paljon irronnut, ajattelin, että aha, tässäkö tämä oli? Toisella ja kolmannella kuuntelukerralla alkoi jotain jo saamaan irti levyltä ja jossain välissä se vaan iski ja lujaa. Tajuttoman siisti levy!

The Poet and the Pendulum on ehkä hienoin biisi, minkä kukaan on koskaan tehnyt. Pääsi heti ykköseksi minun Top 5 -listallani. Ne orkesterit.. Aneten laulu.. ne sanoitukset.. Ihan paras! Tässä on mukana myös sellaista elokuvamusiikkimaista juttua, mikä sopii tähän oikein mainiosti.

Tällä levyllä ei minusta huonoja biisejä ole. Amaranthia kuuntelin ehkä liikaa silloin ennen levyn ilmestymistä ja näin ollen olen jo hieman kyllästynyt siihen, mutta kova biisi se silti on. Samoin Eva, se on tosi nätti, mutta kuuntelin sitä jatkuvasti silloin ennen kuin Amaranth-sinkku julkaistiin, niin nyt sen kuunteleminen on tauolla, jotten siihen aivan kyllästy.
The Islanderia pidin aluksi hieman tylsänä, mutta nyt kun sitä on monen monta kertaa kuunneltu, niin se on auennut paremmin ja ei se enää ole ollenkaan tylsä.

Monet sanovat, että Cadence of Her Last Breath, Whoever Brings the Night ja For the Heart I Once Had ovat levyn huonoimpia, tylsimpiä ja mitäänsanomattomimpia biisejä. Minä en tajua tätä, jokaisella on tietysti oma makunsa ja makuasioista ei tunnetusti voi kiistellä, mutta minusta nuo kolme biisiä on just mahtavia.

En oikeasti osaa sanoa, mitkä ovat parhaita biisejä tältä levyltä. Siis Poetin lisäksi. Kaikki on niin upeita.

Minulla on myös levyn instrumentaaliversio ja minusta nuo biisit toimivat mahtavasti ilman lauluakin. Vaihtelun vuoksi kiva kuunnella aina välillä pelkkiä instrumentaaleja. Tuomas voisi oikeasti rueta harkitsemaan elokuvamusiikin tekemistä.

Teille, joiden mielestä Marco saisi olla Nightwishin vakituinen/ainoa laulaja, yksi kysymys: Miten te kuvittelette, että Marco vetäisi esimerkiksi jonkun Sleeping Sunin tai muita tämmöisiä ehdottomasti naislaulajan tarvitsevia biisejä?
Minun mielestä Marcon ääni on kerrassaan mainio lisä Nightwishin biiseihin, mutta ei siitä ainoaksi laulajaksi tähän bändiin olisi. Ei vaan sovi kaikkiin biiseihin. Tarotin musiikki on erilaista kuin Nightwishin ja Tarotiin Marco onkin ainoa oikea laulaja.
Oletteko kuulleet niitä Amaranh-sinkulla olevia demo-versioita Amaranthista ja Evasta? Siis niitä Marcon laulamia. Amaranthin demo-version (Reach) Marco oikeastaan laulaa aika siististi ja siihen sen ääni on tosi kiva, mutta Eva.. Ei vaan toimi Marcon kanssa.

[Pöpi Profeetta]

Teille, joiden mielestä Marco saisi olla Nightwishin vakituinen/ainoa laulaja, yksi kysymys: Miten te kuvittelette, että Marco vetäisi esimerkiksi jonkun Sleeping Sunin tai muita tämmöisiä ehdottomasti naislaulajan tarvitsevia biisejä?
Minun mielestä Marcon ääni on kerrassaan mainio lisä Nightwishin biiseihin, mutta ei siitä ainoaksi laulajaksi tähän bändiin olisi. Ei vaan sovi kaikkiin biiseihin. Tarotin musiikki on erilaista kuin Nightwishin ja Tarotiin Marco onkin ainoa oikea laulaja.
Oletteko kuulleet niitä Amaranh-sinkulla olevia demo-versioita Amaranthista ja Evasta? Siis niitä Marcon laulamia. Amaranthin demo-version (Reach) Marco oikeastaan laulaa aika siististi ja siihen sen ääni on tosi kiva, mutta Eva.. Ei vaan toimi Marcon kanssa.

No täällä ei ainakaan haluta Marcosta ainoaa laulajaa. Osuuen pitäisi kuitenkin olla suurehko (ei tietenkään läheskään yhtä suuri kuin Anetella), koska sattuu ukko olemaan perskuleen hyvä. Nykyinen osuus on hyvä, sitä ei kannata muutella.

Nyt kun tuli laulajista puhe, niin keitä kaikkia ehdoteltiin Nightwishin laulajaksi? Encyclopædia Metallum taisi hieman ennen Aneten nimeämistä ehdottaa Within Temptationin laulajaa Sharon den Adelia, ja Vibeke Stene, joka erosi Tristaniasta vähän aikaa sitten, oli keväällä suosikkeja. Turustakin veikkailtiin aika yleisesti.

[Asoalian]

Nyt kun tuli laulajista puhe, niin keitä kaikkia ehdoteltiin Nightwishin laulajaksi? Encyclopædia Metallum taisi hieman ennen Aneten nimeämistä ehdottaa Within Temptationin laulajaa Sharon den Adelia, ja Vibeke Stene, joka erosi Tristaniasta vähän aikaa sitten, oli keväällä suosikkeja. Turustakin veikkailtiin aika yleisesti.

Liv Kristineä ainakin ja muistaakseni myös Epican laulajaa (ellei Epican laulaja sitten ole Liv Kristine, ei näissä voi pysyä perässä :'DD) ja sitten oli näitä ei-niin-vakavasti ehdotettuja, kuten joku tyyliin Agnes. Ja eikö sitä jossain vaiheessa esillä ollut myös joku israelilainen tms. random tyyppi, joka väitti kiven kovaa olevansa uusi laulaja? Sellaista minä ainakin muistelisin.
Muita en muista, jos niitä edes olikaan.

Ja ei, ehdottomasti Marcon ei pitäisi olla NW:n ainoa laulaja, kyllä se naislaulaja olla pitää. Mutta Marcon ääntä kuuntelisi mielellään enemmänkin NW:n levyillä, kiva että DPP:llä oli biisi jossa oli vain Marco laulamassa. Näitä saisi tulla tuleville levyille lisääkin ^^

[Villi Lohi]

Nyt kun tuli laulajista puhe, niin keitä kaikkia ehdoteltiin Nightwishin laulajaksi? Encyclopædia Metallum taisi hieman ennen Aneten nimeämistä ehdottaa Within Temptationin laulajaa Sharon den Adelia, ja Vibeke Stene, joka erosi Tristaniasta vähän aikaa sitten, oli keväällä suosikkeja. Turustakin veikkailtiin aika yleisesti.

Liv Kristineä ainakin ja muistaakseni myös Epican laulajaa (ellei Epican laulaja sitten ole Liv Kristine, ei näissä voi pysyä perässä :'DD)

Nope, Liv Kristinen nykyinen bändi on Leaves' Eyes (jolla on yksi hyvä biisi, Norwegian homeland, tulipahan mieleen). Vaikka on kai se Liv aika paljon sooloillutkin viime aikoina.

Taisi se viidakkorumpu noiden mainittujen lisäksi rummuttaa voimakkaasti myös The Gatheringin Anneken puolesta, jonka erosta liikkui huhuja jo silloin keväällä - muistanpa jopa jostain kuulleeni, että Anneke jättäisi The Gatheringin Nightwishin takia. No, ero tuli joo, mutta uusi bändi ei ollut Nightwish (onneksi).

Parasta oli, kun Evan julkaisun/vuotamisen jälkeen erinäisille nettifoorumeille alkoi ilmestyä viestejä, joiden kirjoittajat ilmoittivat nyt tunnistaneensa äänen, mutta eivät tietenkään voineet laulajaa paljastaa (tyyliin "Hah, nyt tiedän, mutta enpäs kerrokaan"). Sitten kun Anette paljastui, oli porukka aika hiljaista. En nimittäin vilpittömästi usko, että kukaan olisi Aneten ääntä tunnistanut, vaikka onhan se toki aina houkuttelevaa brassailla ylivertaisilla tiedoilla.

[Browey]

Kaikki soittavat hyvin, Anette laulaa hyvin, biisit ovat hyviä, orkesteri on onnistunut mainiosti (paitsi Meadows of Heavenin viimeisen minuutin ****** gospel-kuorot, jotka eivät tähän Profeettaan toimi sitten ollenkaan, ainakaan vielä).

Gospel-kuoro ei minustakaan toimi Meadows of Heavenissa kovin hyvin, mutta toisaalta se ei häiritsekään juuri lainkaan. Kaiken kaikkiaan Meadows of Heaven on Dark Passion Playn ehdotonta parhaimmistoa ja loistava päätöskappale levylle, vaikka se gospel-kuoro onkin jo vähän liikaa. Pidän siitä, että Tuomas kokeilee ennakkoluulottomasti erilaisia tavanomaisuudesta poikkeavia yhdistelmiä, mutta gospel-kuoron olisi voinut minun puolestani jättää pois.

Sitten jotain ihan muuta. Uudella levyllä muillekin jäsenille on annettu vähän lisää liikkumavaraa, esim. Marco ja Emppu ovat viimein saaneet tehdä kokonaan omat biisit, joihin Tuomas teki vain sanoitukset.

En välttämättä menisi sanomaan että muille on annettu enemmän liikkumavaraa, koska muistaakseni jokainen Nightwishin jäsen on aina saanut tuoda omia ideoitaan bändin musiikkiin, vaikka levyillä onkin kuultu lähinnä Tuomaksen säveltämiä biisejä. Joka tapauksessa on aivan totta, että The Islander ja Whoever Brings The Night ovat yhtyeen historian ensimmäiset kappaleet, jota Tuomas ei ole muokannut millään tavalla, eikä siihen ole nähdäkseni syytäkään: The Islander on ehdottomasti Dark Passion Playn parhaimmistoa, eikä Whoever Brings The Nightkaan ole huono biisi, vaikkakaan se ei säväytä samalla tavalla kuin monet muut albumin kappaleet. Kummankin yläpuolelle nousee tosin 7 Days To The Wolves, joka on kertosäettään lukuun ottamatta Marcon tekemä.

Minä en kyllä kuule Aneten laulussa sen pahempia vikoja, vaikka en osaa ihan kuvitella häntä laulamaan niitä biisejä, jotka on tottunut kuulemaan Tarjan tyylillä esitettynä. En kyllä tällä menolla näekään sitä, kun en sännännyt heti hankkimaan konserttilippuja.

YouTubestahan löytyy jo Nightwishin vanhempia biisejä Anetten esittäminä nyt kun yhtyeen maailmankiertue on käynnistynyt. Kovinkaan innostuneita reaktioita ne eivät ole saaneet aikaan ainakaan lukemieni kommenttien perusteella, mikä toisaalta tuskin yllättää ketään. Pidän joistakin Anetten laulamista vanhoista kappaleista – Sleeping Sun, Dark Chest Of Wonders, Come Cover Me ja She Is My Sin kuulostavat yllättävän hyviltä – mutta toisaalta esimerkiksi Wish I Had Angel ei ole läheskään yhtä tehokas kuin Tarjan aikoina. Mikä minusta on silti kaikkein tärkeintä, on se että Anette on ottanut selvästi oman linjansa Nightwishin laulajana – sen kuulee paitsi noista vanhoista biiseistä hänen laulaminaan, myös näkee Amaranthin ja Bye Bye Beautifulin musiikkivideoilla. Aluksi Anetten tanssiminen voi aiheuttaa vanhoissa faneissa ärtymystä, hämmennystä ja inhoa, mutta pidän hyvänä sitä että hän on päättänyt luoda itselleen selvästi oman tyylin heti alusta alkaen. Hänen ei ole tarkoituskaan laulaa vanhoja biisejä samalla tavalla kuin Tarja eikä hänen pidä toimia musiikkivideolla samoin kuin miten Tarja olisi toiminut – se ei palvelisi ketään – vaan esittää biisit omalla tavallaan. Minusta se on aivan oikein.

Teille, joiden mielestä Marco saisi olla Nightwishin vakituinen/ainoa laulaja, yksi kysymys: Miten te kuvittelette, että Marco vetäisi esimerkiksi jonkun Sleeping Sunin tai muita tämmöisiä ehdottomasti naislaulajan tarvitsevia biisejä?

Minäkään en missään nimessä haluaisi Marcon olevan Nightwishin ainoa laulaja. Hän on loistava laulaja, mutta osa Nightwishin ainutlaatuisuutta ainakin minulle on se, että sillä on naislaulaja. Minusta on todella hienoa, että Dark Passion Play sisältää biisin, jossa Marco laulaa yksin, mutta en silti haluaisi ostaa sellaista Nightwishin levyä jossa Marcon rinnalla ei ole toista laulajaa. En sen takia, että pelkäisin sen kuulostavan huonolta ja yksipuoleiselta – Marcohan on loistava ja monipuolinen laulaja, joka taitaa paitsi herkimmät balladit (While Your Lips Are Still Red) myös raskaimmat, räjähtävimmät ja voimakkaimmat (Master Passion Greed) biisit – mutta Nightwish tarvitsee aina naislaulajan. Periaatteessa minusta yhdenkään bändin ei kuuluisi olla formaattinsa vanki, mutta naislaulaja on niin merkittävä osa Nightwishia, ettei sitä voi koskaan noin vain poistaa.

[Pöpi Profeetta]

Jees, levy on ollut kuuntelussa pari kertaa päivässä, ja Wismasterin pitää edellä vain Dead Boy's Poem ja Fantasimic, jotka ovat molemmat omassa top-5:ssä Yökalan tuotannossa. Ainoa heikompi tsipale on tuo Last of the Wilds, mikä on huomattavasti heikompi kuin viime instrumentaali Moondance (Oceanbornilla ei niitä heikkoja raitoja ollutkaan). Kaikki muut ovat jonkinasteista timanttia. Once ja Century Child ovat jääneet jo ensikuuntelulla taakse. Ja kauas. Century Child on kuitenkin näistä parempi, kun ei ole näitä selkeästi huonompia piisejä. Oncella on... Pöppöpöp... The Siren, Dead Gardens, Kuolema Tekee Taiteilijan ja omaan mahtipontisuuteensa kaatuva Ghost Love Score (tässä on kylläkin hetkiä, jotka pesevät koko muun levyn Creek Mary's Bloodia ja Planet Helliä lukuunottamatta, mutta kun kappale on 10 min. pitkä, niin...). Pitäisi varmaan se depyyttikin hankkia. On siinä sentään ainakin muutamia hyviä biisejä, esmes Tutankhamen, Beauty and the Beast ja Lappi.