On ihanaa seurata omia sormiansa, kun soittaa nopeita, haastavia kappaleita, joiden sormituksetkaan eivät ole erityisen helpot. Kun oppii liikuttamaan sormiansa saumattomasti ja nätisti, ja ennen kaikkea nopeasti ja sulavasti, on oikein hauska seurata omien sormiensa liikkeitä; joskus tuntuu melkein, kuin sormet olisivat irti muusta kehosta ja lentäisivät koskettimilla omia aikojansa.
Ilmankos et aina muista katsoa nuotteja :D
Silloin tällöin läksyjä harjoitellessa, kun jokin kappale ei meinaa millään iskostua päähän, tai kun jokin kohta menee jatkuvasti väärin, tai kun sormet eivat ole taipua johonkin kohtaan vääntämälläkään, tulee sellainen ikävä, puoliraivokas hetki; "Mähän en soita enää ikinä, en ainakaan tätä kappaletta! Äläkä sä tuu siihen neuvomaan, et sä voi tätä mun puolesta harjoitella! Myykää se piano, en mä kuitenkaan enää soita!" - ja muutama kirosana päälle. Silloin äiti (ja joskus sisko) joutuu aika epäreilun parjaamisen kohteeksi.
Otan tämän anteeksipyytönä. :)
Mutta niin, palatakseni omaan soittamiseeni. Soitan melkein mitä vaan, mitä minulle eteen lykätään. Laulu on ainut poikkeus; jostain syystä en vain osaa laulaa. Opin helposti hallitsemaan soittimia ainakin välttävästi (jos ei vaskipuhatimia lasketa), joten voisin mielestäni kutsua itseäni jonkun näköiseksi "multi-instrumentalistiksi". Mutta koska kaikkia soittimia ei voi oppia soittamaan täydellisesti, on minunkin pitänyt valita muutama, joihin keskityn täysipäiväisesti ja ne ovan piano, basso ja saksofoni.
Piano oli ensimmäinen soittimeni, aloitin sen kutakuinkin viisivuotiaana ja olen nyt soittanut sitä.. hmm.. kaiketi noin yksitoista vuotta. Eli kahdestoista vuosi alkaa, jos olen oikein laskenut :) Pianon pariin eksyin muskarista, äitini valitsi sen, enkä muista, että olisin siitä koskaan ollut katkera tai muuten vhainen. Olen nauttinut soittamisesta koko ikäni suunnattomasti ja luulen, että piano oli minunlaiselleni kärsimättömälle luonteelle sopiva aloitussoitin. Ei tarvinnut tuskailla niin hirveästi kaikennäköisten vireiden sun muiden kanssa. Soitan edelleen pianoa aktiivisesti, oikeastaan joka päivä, mutten pidä itseäni erityisen hyvänä pianistina. Ehkä ongelmani on, että tunnistan paremmin puutteet kuin seikat joissa olen hyvä. Joitain "puutteetani" mainitakseni vapaa säestys ja improvisointi ovat minulle vielä aivan tuntematonta aluetta. Josko tuo lajienin pop/jazz-puolelle siirtyminen toisi minunkin soittooni uusia tuulia :) En ole pianolla yhtäkään tutkintoa suorittanut, koska olen soittanut sitä aina yksityisellä opettajalla mutta jos minun nyt pitäisi taitojani arvella sanoisin niiden olevan kadensseja lukuunottamatta ainakin 3/3:sen tasolla.
Seuraava soittimeni oli saksofoni. Senkin pariin eksyin oikeastaan vahingossa, kun pyrin lähes huvin vuoksi musiikkiopistolle soittamaan pianoa. En päässyt pianoon klassiselle puolelle mutta toisena vaihtoehtona minulla oli papereissa saksofoni. No, menin sitten niihinkin pääsykokeisiin ja yllätyksekseni sain kirjeen, jossa kerrottiin minun päässeen ko. opistolle soittamaan fonia. Klassiselle puolelle. Otin tietsti paikan vastaan ja soitin sitten neljä vuotta klassista musiikkia (saksofonilla. Siis saksofonilla. Miettikää sitä :D), kunnes viimein tänä keväänä keräsin rohkeuteni ja hain pop/jazz-linjalle ja pääsin. Se oli aivan uskomattoman mahtava tunne. Omistan kaksi fonia alton ja baritonin. On vaikea sanoa, kumpi on mieluisempi ne ovat kumpikin niin mahtavia!
Olen suorittanut saksofonilla 1/3:sen ja 2/3:sen tutkinnot, joista jälkimmäisen tänä keväänä. Toivoisin, että voisin ensi keväänä suorittaa pop/jazz 2/3:sen koska sitten voisin anoa sivuainetta ja se olisi siistiä, mutta pitää katsoa. Lähinnä se on luultavasti kiinni improvisoinnista ja asteikoista, mutta uskoisin onnistuvani, kunhan vain jaksan harjoitella. Uutta puhtia harjoitteluuni antoi valtakunnallinen pop/jazz-leiri, jolla juuri olin. Sain sieltä kymmenen päivän aikana niin mahdottomasti kaikkea, että tuntuu kuin tietoa pursuaisi korvista ulos :D Esim. asteikkojen harjoitteluun ja soolon rakentamiseen sain niin paljon apua. Kiitos ihanalle opettajalleni Ollille <3 :D
Bassoa olen nyt yksikseni vähän reilun vuoden soittanut. En ole yhdelläkään tunnilla käynyt mutta koen silti kehittynenni paljon. Toivoisin voivani ottaa basson sivuaineeksi sitten, kun olen suorittanut sen 2/3:sen tutkinnon fonilla, koska harjoitteluani helpottaisi, jos tietäisin paremmin, mitä harjoitella :D
Teoriassa olen suorittanut klassisella puolella peruskurssit, eli 1/3-2/3 ja musiikkitiedon peruskurssin. Minun musiikin harjoitteluni tähtää hyvin paljon yhtyesoittoon ja syy siihen löytyy siitä, että noin yhdeksällä kerralla kymmenestä on hauskempi soittaa yhdessä jonkun kanssa kuin yksin. Soitan saksofonia parissa musiikkiopiston jutussa, sellaisessa puhallinorkesterissa, jossa soitetaan lähinnä klassista sekä big bandissä, joka sitten on taasen jazzia. Sen lisäksi meillä on kavereitteni kanssa bändi nimeltä Kinky Minds, jossa soitan bassoa ja joskus silloin tällöin jotain muutakin :D
Kysymykseen siitä, haluaisinko musiikista ammatin, vastaus on ehdottomasti kyllä. Luultavasti, jos vain suinkin on mahdollista, opiskelen itseni saksofonistiksi, mutta silti
silti haluaisin niin kovasti soittaa vielä joskus oikein kunnon rockbändissä. Se on ehkä suurin unelmani. Aina kun katson jotain (hyvää) bändiä lavalla, ajattelen miltä tuntuisi olla siellä itse ja se ajaa harjoittelemaan lisää. Vielä kerran minäkin olen siellä! :)