Jos arvotaan jotain juttua, ja saa itse vetää lapun, saan aina sen minkä haluan. Keskityn, 'tunnustelen' lappuja, ja mietin missä lapussa haluamani asia voisi olla. Onnistun aina, jos keskityn kunnolla. Tälle on todistajia.
Joskus on onnistunut myös niin, että jos jonkun muun ihmisen on pitänyt vetää lappu, olen yrittänyt saada jonkinlaista telepatiaa ja on tullut oikea lappu. (Toivottavasti saitte selvää mitä tarkoitin)
Pitäisi kai alkaa lottaamaan?
Monesti, jos olen ajatellut, että minulla on asiaa jollekin kaverilleni ja ajatellut katsoa olisiko kaverini mesessä, olen mennyt koneelle ja n. 10-30 sekunnin päästä se kaveri on tullut meseen/ollut siellä jo ennen minua.
Kun olin pienempi, tonttu oli vienyt joululahjatoiveeni. Olen tästä ihan varma. Olin kirjoittanut kirjeen, ja käännyin n. 2 sekunniksi pois, ja kirjeeni oli kadonnut. Se ei ollut enään missään pöydällä, ei lattialla, sitä ei löytynyt mistään, enää ikinä. Äitini ja siskoni olivat samassa huoneessa (molemmat n. 3-5 metrin päässä, eli kumpikaan ei voinut ottaa kirjettä) Tälle ei ole mitään loogista selitystä, paitsi että ihan oikeasti tonttu vei sen. Lisäksi olen nähnyt vilauksia tontuista joulun alla. Joulupukkiin en tosin ole ikinä uskonut, enkä usko. Mutta mikseivät tontut voisi olla totta?
Lisäksi, kun olin pienempi, suosikkipehmoleluni on kävellyt 2 kertaa. Ensimmäisellä kerralla se vain ilmestyi (olohuoneesta keittiön pöydälle, suoraan eteeni juuri silloin kuin hetken katsoin muualle), toisella kerralla se juoksi. Äitini kertoi, että se näki jonkin vilahtavan portaissa ohitsensa. Olin unohtanut sen olohuoneeseen, ja mennyt kaverini kanssa leikkimään omaan huoneeseeni. Kaverini oli juuri heittelemässä pehmoleluja syliini, ja yhtäkkiä syliini lensi se lelu. Ihmettelin, sillä muistin unohtaneeni sen alakertaan. Kukaan ei voinut millään tuoda sitä, sen oli pakko tulla itse.
Olen varma, että sillä on henki.
Erään hyvän ystäväni pehmolelu on myös liikkunut.
Minulle on tapahtunut paljon muuta kaikenlaista pientä, en nyt ala kaikkea luettelemaan.
Lisäksi CD-levyt pelleilevät jotenkin kanssani. Minusta on alkanut tuntua, että Vähintään joka toisella omistamallani levyllä omasta mielstäni sen levyn paras kappale on numero seitsemän.
Hassua, itselläni on tuo ihan sama asia! Suosikkikappaleeni levyillä ovat hyvin usein seitsemänsiä.
Ai niin, lisään vielä.
Pari kuukautta sitten yöllä en saanut unta. Käännyin, ja katsoin kirjahyllyyni. Siellä loisti jotain kirkasta, ja minua alkoi hiukan pelottaa. Oli pilkkopimeää, ja mikään ei voinut heijastaa. Nousin ylös ja kävin laittamassa valot, ja katselin kirjahyllyä. Siellä ei ollut mitään valonlähdettä. Tämä ei varmaan ollut niinkään yliluonnollista, mutta minua pelotti.
Niin, ja lisään vielä yhden, tämä on mielestäni todella mullistavaa.
Silloin joskus (onkohan siitä nyt kaksi vuotta?) sitten kun U.S.A. hyökkäsi Irakiin. Yöllä, kun ensimmäiset pommit tiputettiin Irakiin, heräsin säpsähtäen yöllä. En nähnyt edes painajaista, vaan ihan hyvää unta. Heräsin vain, ja ihmettelin. Sitten jatkoin unta.
Aamulla televisiossa sanottiin, että tismalleen siihen aikaan pommit oli tiputettu. Hämmennyin aika paljon.