Aihe: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)

[Spectre]

Mielenkiintoni heräsi kun lueskelin teidän unianne ja kokemuksia spiritismistä. Yliluonnollisuudetkin ovat mielestäni kiinnostavia, joten eiköhän jaeta kokemuksiamme. Minä aloitan:


Entinen opettajani kertoi joskus lapsuudestaan yhden jutun, käynnistään kerran kirkossa perheensä kanssa.

Kirkossahan ei tapahdu ikinä mitään huikeata, joten häntä alkoi väsyttämään ja päätti kohdistaa ajatuksensa johonkin muuhun, joka sattui olemaan kirkon katossa riippuva kiekonmallinen kynttelikkö, jossa paloi ympyränmuotoisessa rivissä noin 10 kynttilää. Hän oli yhtä kynttilää katsonut jotain puoli minuuttia... ja se yhtäkkiä sammui. Hän siirsi katseensa toiseen kynttilään, ja sekin sammui, mutta heti. Muita kynttilöitä hän ei saanut sammumaan, mutta kahden kynttilän sammuttaminen pelkän katseen voimalla on jo aika saavutus.

Jatkakaamme tästä.

//Toimimaton linkki poistettu. -gamma

[Nimrodel]

Ihan vain tällainen pieni juttu, ei mitenkään yliluonnollinen tai päätähuimaava, mutta kerron sen kuitenkin.

Suurinpiirtein 9-vuotiaana katsoin elokuvaa televisiosta. En ollut koskaan nähnyt sitä, joten en voinut arvata tapahtumia ennakolta. Eräs päähenkilöistä istui nojatuolissa, kuten minäkin. Yhtäkkiä päätin käväistä jääkaapilla, joten pomppasin tuolistani ylös. Samalla hetkellä päähenkilö nousi myös tuolistaan ja lähti kävelemään minusta päin katsottuna oikealle, minne olin myös itse suuntaamassa. Se tuntui aika mielenkiintoiselta : )

[Hömötiainen]

No, oltiin syyslomalla Lontoossa ja Pariisissa. Olimme Pariisissa sillä 47 ha hautausmaalla. Kävelimme ympäriinsä vartin, kunnes isä kyllästyi ja lähti hotellille. Minä, äiti ja pikkuveli kiertelimme vielä vähän aikaa, kunnes alkoi satamaan ja kiiruhdimme erään "katoksen" suojiin. Sellaisen krekkalaistyylisen katoshaudan. Istuimme hautapaadella ja kuivasimme hiuksiamme. Yhtäkki paadelle asetetut tavarat putosivat kaikki maahan, vaikkei edes tuullut. :o Eikä kukaan ollut koskenutkaan niihin paadelle asettamisen jälkeen. Ja se oli jykevä kivipaasi, joka ei olisi helposti liikahtanut.

[Cosette]

Mun ns mummoni kertoi minulle että

  Lapsena (ehkä noin 7 vuotiaana) sairastui  tosi pahasti , niin pahasti että joutui makaamaan kokoajan vuoteessa ja olisi siihen sitten kai voinut kuollakkin (en tiiä taudin nimee mut siinä tulee tosi kova kuume ja sairaat säryt) .. yöllä mummoni heräsi johonkin ja näki valkoisen hahmon vuoteensa vierellä  (oli pimeet mut kyl valkosen erottaa pimeeskin) .. aamulla mummoltani kuume laski ja olokin parani .. kun mummoni sitten jossain vaiheessa päivää että kuka hänen luonaan oli käynyt .. niin ketään ei ollut käynyt hänen luonaan (ei ainakaan ketään valko asuinen..) äiti kävi kerran yöllä katsomassa ei muut .. voihan olla että mummoni kuumeisena näki harhoja tai jotain muuta semmoista mutta mikä selittää äkillisen tervehtymisen .. siinäpä arvoitus ..

[Hailie]

En nyt tiedä onko tämä semmoinen, mutta aina välillä alan ajattelemaan jotain ihmistä (esim, eilen erästä rinnakkaisluokkalaistani kun olin kävelemässä Korson asemalle) ja se saattaa tulla yllättäen vastaan o.O siis mtn todennäköistä on, että hieman koulujen loppumisen jälkeen joku ihminen kävelee ulos junasta ja melkein törmää suhun?

On varmaan muitakin, muta en muista koskaan mitään ^^

Ja stn ne yleiset että tietää mitä joku toinen sanoo ym.. Yhtenä kesänä päätin melkein kaikki serkkuni lauseet ;) (MansikkaPusu: Anteeksi siitä)

[Digby]

Tämä pari vuotta sitten minulle ja kaverilleni. Olimme leikkimässä meidän pihalla, tai no oikeastaan maantiellä. Yhdessä vaiheessa huomasin sellaisen pisteen vähän kuin lentokoneen taivaalla, mutta se liikkui ylös ja alas. Käskin kaverianikin katsomaan tätä ja katselimme sitä "lentokonetta" kunnes näimme toisenkin lentokoneen tavallaan ajattavan sitä. Katsoimme sitä jonkin aikaa kunnes alkoi kuulumaan samanlainen ääni kun suihkari lentäisi tosi lähellä. Lähdimme juoksemaan meidän ovelle kiljuen ja menimme sisään. Äiti kysyi mitä kiljuimme ja selitimme jutun. Äiti ei ollut kuullut sitä suihkarin tapaista ääntä vaikka yleensä suihkarin ääni kuuluu sisälle asti. Se  oli aika pelottavaa varsinkin kun olimme aika pieniä silloin...

Olemme nyt ATK-luokassa ja minä luin jotain tekstiä ja kaverini huusi että nimeäni. Katsoin kaveriin päin ja hänen tietokoneellaan luki isolla potuttaako ja olin päättänyt tekstin juuri samaan sanaan. Hauska yhteensattuma :)

[eishi]

Tämä juttu tapahtui minulle toissapäivänä. Olin tulossa kouluun aamukahdeksaan, masentuneena ja synkkänä ja hyräilin itsekseni Green Dayn "Boulevard of Broken Dreams"-kappaletta, joka sopi hyvin tunnelmiini ja toivoin kuulevani sen radiosta, kun tulisin kotiin. Kouluni lähellä (tai oikeastaan vieressä) on luistinrata, jossa on sellaiset... kaiutinjutskat ja musiikki milloin miltäkin kanavalta kaikuu koko kansalle. Mikäpä muukaan kuin Boulevard of Broken Dreams soi siellä.

Eipä tämä vielä mitään. Lähtiessäni koulusta hyräilin jälleen kappaletta ja kappas vain, siellähän se soi uudestaan. Ei erityisen mystistä eikä pelottavaa, mutta veti kyllä suun hymyyn.

[Sister Grace]

Minulle sattui kerran pienenä niin, että heräsin keskellä yötä kesken kamalan painajaisen (en harmikseni enää muista mitä painajaisessa tapahtui). Avasin silmäni ja sujahdin nopeasti peiton alle, kuten minulla tuohon aikaan oli tapana herättyäni kesken painajaisen. Oltuani piilossa jonkun aikaa nostin peiton päältäni ja näin että käytävän toisessa päässä (huoneeni oli tuolloin erään lyhyen käytävän päässä ja oveni aina auki, jotta voisin huuta äidin apuun jos minua alkaisi pelottamaan liikaa. Olin pelokas lapsi.) seisoi mies, joka näytti aivan isältäni nuorena. Minä säikähdin ja piilouduin fiksuna tyttönä takaisin peiton alle. Kului taas muutama hetki, ennen kuin uskaltauduin kurkistamaan peiton alta. Ja siinä se sama... olento taas oli. Tosin se oli tällä kertaa se seisoi käytävän puolessa välissä. Ja ei kun takaisin peiton alle. Tullessani kolmatta kertaa ulos lakanoiden välistä, mies oli siirtynyt seisomaan huoneeni ovelle. Se taisi olla minulle jo hieman liikaa. Puristin silmät kiini, aloin kirkumaan täyttä kurkkua ja huusin äitiä apuun. Ja kyllähän se äiti sieltä lopulta tulikin ja samalla oli kadonnut myös tuo mystinen mies.

Melko kauan uskoin nähneeni aaveen tai jonkin henkiolennon, mutta nykyään uskon, että en ollut aivan täysin hereillä (jos ollenkaan) nähdessäni tämän kyseisen isääni muistuttavan miehen. Olinhan juuri nähnyt painajaisen... Ainoa asia joka minua edelleen hieman epäilyttää oli se että, olin kyllä omasta mielestäni hyvinkin hereillä. Järki tosin kertoo muuta.

Toinen outo juttu tapahtui, minun ollessani n. 10-vuotias. Mummoni oli kuollut melko vasta ja surin häntä kovasti, sillä hän oli isovanhemmistani minulle läheisin. Eräänä päivänä serkkuni Ville ja Tytti (jotka molemmat ovat minua ainakin 6 vuotta vanhempia) olivat meillä kylässä. Vanhempani eivät olleet kotona ja me istuimme kaikki olohuoneen sohvalla, jutellen mummostamme (siis minun ja Villen mummosta, Tytti on serkkuni toiselta puolelta) kun yllättäen tuntui kuin joku olisi hengittänyt takanani, tunsin kuinka lämmin ilmavirta liikutteli hieman hiuksiani. Tunne kesti vain muutaman sekunnin ajan ja Ville oli tuntenut saman "hengityksen". Outoa tässä oli se ettei Tytti ollut tietävinään koko asiasta. Hän ei ollut tuntenut mitään, vaikka istuimmekin tiivissä rivissä.

Järki sanoo taas jotain vallan muuta kuin mielikuvitus. Järki kertoo näin: Me kaikkihan tiedämme että joskus esim. verhot heiluvat itsestään jos ne on asetettu patterin ylle, johtuen siitä että kuuma ilma nousee ylöspäin (korjatkaa jos se ei mene ihan noin... ^^''). No, se sohva jolla istuimme sattui olemaan patterin edessä... Mutta silti, ainakin vielä silloin se tuntui hyvin salaperäiseltä ja mystiseltä. :P

[tamina]

Mummuni on kertonut tämän miulle monasti :)

Eräänä yötä hän näki unta, että isäni (eli siis hänen poikansa) oli tullut sininen paita päällä sanomaan hänelle, että "äiti, mä jäin auton alle". Noh, seuraavana päivänä isäni todella jäi auton alle, ja hänellä oli se sama sininen paita päällä kuin unessa. ja paita oli ostettu samana päivänä... sattumaako?

ja mua hämää hirveästi. Aina ko mun pitäisi nukkua, alan kuulla ikään kuin puhetta, niin kuin joku amerikkalainen mies puhuisi telkkarissa. Telkkari ei kuitenkaan ole päällä. Ja kuulosaa, että joku painelisi hiiren painiketta ja kirjoittaisi jotain näppäimistöllä. eikä siellä ole ketään. (tähän väliin sellainen pelottava Whoo- äännähdys, uknw)

Jotain akustisia harhoja vain. Ärsyttävää silti.

[Tiukukello]

Hm.Yleensä, kun olen Messengerissäni, ihmettelen usein "Miksiköhän se tyyppi ei ole mesessä" tai jotain sen tapaista, ja parin sekuntin kuluttua ajattelemani ihminen yleensä tulee onlineen.
Eihän tuo kovin yliluonnollista ole, mutta kummallinen asia kuitenkin. ;)

-muoksista-

Ja kerran kouluni ruokalassa juttelin kaverini kanssa, ja silloin, tunsin oudon tunteen.
Ihan niinkuin joku olisi ollut takanani.
En välittänyt asiasta sen enempää, ja kohta koulumme rehtorin ääni kuului takaani "autanko minä syömään sen perunan veitsen kanssa?"

[WinterForest]

Tällainen on minun juttuni:

Menimme kauppaan, siis siskoni, äitini ja minä. Olimme juuri parkkeeramassa, ja yhtäkkiä mieleeni tuli Wolksvagen Golf, sanoin sen ääneen, ja kun olimme pysähtyneet ja astuin ulos autosta, mikäpäs muu auto vieressämme oli kuin Wolksvagen Golf. En ollut edes katsonut viereistä autoa.

[Tammel]

Jotkut jutut tosiaan ovat pelottavia... En enää tänä päivänä pelottele itseäni enempää.
Yhteensattumat kyllä ovat joskus omituisia. Olin kerran lähdossä 4 kaverini kanssa (Yksi niistä on vuotislainen) pyöräilemään kirjastoon, jossa on vieressä koulukin, ja kenttä jossa voi tehdä sitä ja tätä... ja niinpä tapahtui: Alkoikin sovittuun aikaan satamaan. Soitin (tai sitten hän soitti) yhdelle kaverilleni, ja päätimme lähtä, kun enää ei satanut paljoa. Olin juuri noussut pyörän selkään, ja olin lähdössä pihatielle, kun yksi eri kaveri — ei se, jolle olin soittanut, eikä myöskään se jolle soitin kaverini ollut soittanut hänelle — tuli sieltä. Mikä yhteensattuma... Siis juuri kun olin lähdössä pyörääni polkemaan. Eikä siinä vielä kaikki. Neljäs kaveri (juuri se vuotislainen) oli kirjastossa.. Kauempana kun asuu, oli tullut atolla.. Se nyt ei niin yhteensattuma ollut.
Jotkut yliluonnolliset kokemukset ja yhteensattumat pelottavat minua... Joten tämä aihe ei siitä ole hyvä.

[Keihästytär]

Minä olin kuudennella, viime vuonna.

Oli yö, oli pimeä. Minä en tiedä, mitä näin.

Menin illalla nukkumaan ihan tavallisesti. Nukahdin väsyneenä aika pian, ja nukuin ihan hyvin jonkin aikaa. Heräsin kuitenkin keskellä yötä huutoon, joka kutsui minua nimeltä.

"Veera" (tunnelmaa rikkovana kommenttina tässä, minun oikea nimeni on Tiia, mutta isäni kutsuu minua itsepintaisesti toisella nimelläni)

Se kuulosti isältäni, mutta samalla epäilin, ettei se olisi oikeasti hän. Nousin kuitenkin vuoteesta, laskin käteni oven kahvalle. Silloin minuun iski pelko.
Sille on sattunut jotain. Se tarvitsee minua. Siellä voi olla vaikka mitä.
Pelkäsin. Tahdoin mennä, mutten uskaltanut. Itkin sitä, miten raukkamainen olin. Nyyhkytin hiljaa käpertyen peittoihin, kuunnellen samalla koko ajan herkeämättä, kuuluiko portaista askelia. Pelkäsin kuolevani, ja pelkäsin isäni ja veljeni kuolleen.

Minä tein jotain, mitä jokaisen kristityn olisi pitänyt heti tehdä. Rukoilin jotakin epätoivoista. Sanoja en muista. Kuitenkin yhtäkkiä kaikki oli poissa.

Pimeys pysyi, mutta se muuttui. Kuin Taivas olisi laskeutunut Helvettiin, ahdistava pimeys muuttui helläksi syleilyksi. Nukahdin uupuneena omiin kyyneleihini. Muistan vain sen rauhan ja hiljaisuuden, joka minulle laskeutui.

Aamulla näin kaiken olevan ennallaan, ja lähes unohdin. Hetken ajan uskoin Jumalan kosketukseen, nyt taas ihmismäinen epäilys on turmellut mieleni.

Uskon, että jotain pahaa oli silloin liikkeellä. Tuollaista ei tunneta ilman syytä. Ja jos se paha olisi liiskannut minut - en tiedä. Taivaan armollinen kosketus säästi kenties minut. Se on säästänyt monia, silloin se säästi minut. Enkä minä enää edes tiedä, mihin uskoa.

Jaa, miksi kerroin tämän teille, miksi tähän topiciin? Tässä oli jotain niin vahvaa, yliluonnollisia kokemuksia, joskaan ei mitään hassuja yhteensattumia. Tahdoin kertoa teille. Vuodenkin jälkeen muistan tämän, ehkä nyt muistan sen vielä vahvemmin.

[Eiren]

Mulla olis vaikka kuinka paljon kerrottavaa tähän topicciin, mut en kehtaa pelotella teitä. Mun äiti on saattohoito-osastolla töissä, ja siellä sitä vasta sattuu ja tapahtuu. Mä en tajua, kuinka se uskaltaa olla siellä yksin yövuorojakin.

Mutta kerron nyt kuitenkin erään tapauksen, joka on sattunut isoisoäidilleni:

Oli talvi, ja isoisoäitini oli yksin kotona lapsien kanssa (ja niitä oli monta). Lunta oli satanut kovasti monta päivää, eikä ulos voinut mennä. Ruoka alkoi olla lopussa, joten olisi pitänyt jo päästä kaupassa käymään. Se ei kuitenkaan niissä olosuhteissa ollut mahdollista, eikä lapsiakaan voinut yksin jättää. Ja muutenkin oli tiukkaa rahallisesti. Elettiin 1940-lukua.

Sitten oveen oli koputettu. Siellä oli nainen, jolla oli mukanaan iso ruokakori. Hän sanoi tulleensa tuomaan sen isoisoäidilleni, joka tietenkin yllättyi kovasti, koska ei ollut koskaan aikaisemmin tavannut tätä naista. Isomummoni jäi siihen kummissaan seisomaan ja katsomaan, kun nainen sitten kääntyi ja käveli pois.

Ja kun tämä nainen käveli, ei lumihankeen jäänyt minkäänlaisia jalanjälkiä.

Että semmonen juttu. Isoisoäitini oli täysin vakuuttunut, että oli kohdannut enkelin. Tiedä häntä.

[Kelpie]

Kun tajuan olevani painajaisessa, herätän itseni "sulkemalla silmäni" siinä unessa. Kun avaan ne, olen hereillä. Näin tekevät ilmeisesti monet muutkin. Näin varsinkin joskus viidennellä paljon painajaisia ja tuo on hyväksi havaittu havahtumiskeino. No, kuitenkin.
Eli viime viikolla näin yhtenä yönä koko ajan ihan ihmeellisiä painajaisia. Näin unta, että sänkyni vieressä seisoi se ällöttävä poika the Ring:stä. Herätin itseni sulkemalla silmäni. Mutta sitten en saanutkaan niitä auki. Olin hereillä, mutten saanut silmiäni millään auki ja jalkani olivat poissa peiton alta (olen levoton nukkuja ja peitto on milloin mitenkin). Koitin vetää jalkani kippuraan, mutta ne eivät liikkuneet. Kesti pieni ikuisuus rauhoittua saada kehoni tottelemaan käskyjäni... Sama toistui aina kun nukahdin. Painajainen alkoi taas, minä herätin itseni ja olin hetken kuin halvaantunut päästä varpaisiin. Ei ollut hauskaa.
Onko tälle jotain järkiselitystä?

Entä onko mitään selitystä sille, että välillä kun olen juuri nukahtamassa jalkani nytkähtää tahdottomasti? Niin tapahtuu suurinpiirtein kerran kuukaudessa ja pelästyn aina ihan hitosti.

[Fiona Daw]

[hieman offtopic]Kelpie, tuo kuulostaa unihalvaukselta. Se tarkoittaa sitä, että nukkunut ihminen herää kesken unen, mutta aivot eivät tajua ihmisen olevan hereillä.
REM-univaiheessa (siis siinä missä nähdään suurin osa unista) ihminen on aina "halvaantunut", sillä muuten hän liikkuisi reaalimaailmassa samalla tavoin kuin unessakin (ja silloin kaikki kävelisivät koko ajan unissaan ja tippuisivat parvekkeilta ja harhailisivat minne sattuu ja teloisivat itseään. Tästä huolimatta unissakävelyä esiintyy, mutta ei koskaan REM-univaiheessa, eli unissakävelijä ei näe unta kävellessään unissaan. Unta nähdään vain osa nukkumisajasta).
Jos ihminen herätetään kesken REM-univaiheen sillätavoin "kunnolla", esim. herätyskellon avulla tai jos joku ravistelee hereille, aivot kyllä tajuavat että nyt ollaan hereillä, ja REM-vaiheen "halvaantuminen" loppuu heräämiseen. Jos kesken REM-vaiheen herää uolla tavoin "huomaamattomasti", aivot eivät välttämättä tajua ihmisen olevan hereillä, vaan jatkavat tätä liikkumattomuutta. Myös uni voi tavallaan "jatkua" hereillä unihalvauksen aikana, hallusinaatiot ja olemattomien äänten kuuleminen ja sellaiset ovat mahdollisia unihalvauksen aikana.
Vain silmät liikkuvat REM-univaiheessa "oikeasti". Jos näet unta ja liikutat siinä silmiäsi, silmäsi liikkuvat oikeastikin. Siksi unihalvauksen aikana pitäisi olla mahdollista avata ja sulkea silmiään ja liikutella niitä.

Raajojen nytkähtely nukahtamisen aikana selittyy yksinkertaisesti sillä, että keho rentoutuu ja joskus jännitykset naksahtelevat vain pois.

Jos muuten tajuaa näkevänsä unta, sitä on mahdollista oppia hallitsemaan. Täällä Vuotiksessakin taisi olla lucid-unia käsittelevä topic, muistaakseni ihan vain nimellä Lucid-unet. [/hieman offtopic]

***

Minullekin on tapahtunut kaikkea ihmeellistä. Esimerkiksi telepaattiset yhteyteni parhaaseen ystävääni ovat aika jänniä. Muistaakseni kirjoitin niistä telepatia-aiheiseen topicciin täällä, mutta se oli ehkä päivää ennen kuin Vuotis hakkeroitiin (eli viestiä ei ole enää olemassa, eikä taida olla koko topiciakaan, pitää tarkistaa).

Minä näen metsänhenkiä.
Ensimmäinen oli sellainen menninkäinen, kenties puolen metrin mittainen, harmaanvihreisiin vaatteisiin pukeutunut olento, jonka näin ehkä kymmenen-yksitoistavuotiaana ollessani kylässä erään ystäväni luona.
Hän asuu melko maaseudulla, iso tontti, metsää ja peltoa ja joenrantaa.
Katselin ulos hänen huoneensa ikkunasta ja näin menninkäisen juoksevan pihan poikki. Se katosi heti kun tajusin, mitä olin nähnyt.

Kyseinen ystäväni kertoo myös nähneensä menninkäisiä pihapiirissään, yleensä tosin pukeutuneena kullanvärisiin vaatteisiin. Lisäksi hän kertoo havainneensa kesäiltoina pellolla keijuja.

Mummolassa vuotta, paria myöhemmin näin sinipiian.
Minä ja siskoni pelasimme jotain omaa versiotamme kymmenestä tikusta, siinäkin piti kuitenkin pysyä piilossa ja päästä juoksemaan "vankilaan" ennen etsijää, tai jäi kiinni.
Minä olin etsijänä ja siskoni lähti piiloutumaan. Mummolan pihan oli sellainen vehreä ja vihreä, paljon korkeita pensaita koristeina. Siskollani oli sellainen siniviher-raidallinen paita päällä. Etsijän piti muistaakseni laskea johonkin ja lähteä sitten etsimään muita.
Kun olin laskenut, katselin ympärilleni. Ehkä viiden tai kuuden metrin päässä minusta oli iso pensas. Näin selvästi, että sen taakse ryntäsi piiloon joku, eikä sieltä lähtenyt pois ketään (melko avonaisella paikalla kuitenkin oli se pensas). Koko paikassa tai lähelläkään ei ollut muita lapsia kuin minä ja siskoni, ja ryntääjä näytti kohtuullisen paljon siskoltani (siinä oli sinistä ja ehkä vihreää, tai sitten kyse saattoi olla vihreästä ympäristöstä). Menin tietysti katsomaan pensaan taakse, eikä siellä ollut ketään.
Sitten säpsähdin siihen, että siskoni nauroi noin kymmenen metrin päässä olevan kiven takana. Hän oli ollut siellä koko ajan ja vaikka pensas oli ollut minun ja hänen välissä (eli jos sen takana olisi joku ollut, hän olisi väkisinkin sen nähnyt), hän ei ollut havainnut kerrassaan mitään.
Pensaan ja hänen kivensä välissä ei myöskään ollut mitään näkösuojaa, vain nurmikkoa, joten hän ei olisi voinut ensiksi synnätä pensaan taakse ja sitten vaivihkaa siirtyä kiven taakse, koska katsoin koko ajan sinnepäin.
Pensaan taakse juossut tyttö oli kadonnut kuin ilmaan. En ole vieläkään saanut muuta selitystä kuin sen, että kyseessä oli sinipiika. (Ne ovat vähän kuin tuulenhenkiä, sellaisia sinisiä olentoja jotka voivat liikkua hurjan nopeasti.)

Ollessamme Inarissa kesämökillä minä, siskoni ja kaksi serkkuani näemme metsänhenkiä koko ajan. Itse muistan pitkän, tumman miehen joka seisoi mökkimme kuistilla kuin katsoin ikkunasta ja katosi kun katsoin tarkemmin.

Olen nähnyt myös muita, mutta nuo ovat tärkeimmät.

***

Loppukevennyksenä: Radioni on varmaan jotenkin outo. Se on välillä aika jännää. Kun sammutan huoneesta valot, radio reagoi ja äänet saattavat mennä astetta kovemmalle tai hiljaisemmalle, tai sitten radiosta vain kuuluu hassu naksahdus. Joskus äänenvoimakkuudet vaihtelevat nykäyksittäin myös ihan omia aikojaan.
Lisäksi kun pistän musiikin soimaan ja sitten kiskaisen radion sähköjohdon irti seinästä, musiikki soi vielä pari sekuntia ja loppuu vasta sitten.

Se ei ole oikeastaan pelottavaa, mutta harinaislaatuisen omituista.

Lisäksi CD-levyt pelleilevät jotenkin kanssani. Minusta on alkanut tuntua, että Vähintään joka toisella omistamallani levyllä omasta mielstäni sen levyn paras kappale on numero seitsemän. Minulla oli hauskaa, kun poltimme ystäväni kanssa minulle levyn, jossa oli sekalaista mitäsattuuta musiikkia. Olimme valikoineet sinne kappaleita täysin summanmutikkaisessa järjestyksessä, tärkeintä minulle oli saada eräs tietty lempikappaleeni poltettua levylle. Se on sellainen kappale, jota minä ja paras ystäväniaina laulamme mukana kun se soi, ja muutenkin musiikkikappale jota olimme lähiaikoina eniten ajatelleet.
Sitten kysyin ystävältäni, että mikä kappale tälle levylle tuli numeroksi seitsemän. Kappas, se oli juuri kyseinen lempikappaleeni.

[Sister Grace]

Loppukevennyksenä: Radioni on varmaan jotenkin outo. Se on välillä aika jännää. Kun sammutan huoneesta valot, radio reagoi ja äänet saattavat mennä astetta kovemmalle tai hiljaisemmalle, tai sitten radiosta vain kuuluu hassu naksahdus. Joskus äänenvoimakkuudet vaihtelevat nykäyksittäin myös ihan omia aikojaan.
Lisäksi kun pistän musiikin soimaan ja sitten kiskaisen radion sähköjohdon irti seinästä, musiikki soi vielä pari sekuntia ja loppuu vasta sitten.

Minusta on alkanut tuntua, että Vähintään joka toisella omistamallani levyllä omasta mielstäni sen levyn paras kappale on numero seitsemän.

Minunkin radioni toimii aikalailla samalla tavalla. Joskus se menee ihan itsestään pienemmälle tai isommalle, sykäyksittäin on juuri oikea sana. Tavallaan myös tuo sähköjohdon seinästä vetäminen on toimii minun radiollani. Tosin se toimii toisinpäin, eli jos laitan radion päälle ja johto on pois seinästä, niin silti musiikki kuuluu parin sekunnin ajan. Omituista. o_O
Tuon viimeisimmän isäni tosin selitti minulle jollain sähkö jäämillä tai jollain sellaisilla.

Mutta, päätinpä tulla kertomaan hieman lisää kummitusjuttuja tai outoja sattumia, kun niitä nyt kerta mieleeni taas muistui.

Eräs tuttuni oli ollut serkkunsa kanssa yötä jollain vanhalla mökillä jossa oli huhuttu kummittelevan. He olivat menneet nukkumaan yläkertaan, kun yllättäen oli alakerrasta kuulunut outoja ääniä... kuin joku olisi koputtanut ikkunaan. He olivat tietysti säikähtäneet, mutta uskaltautuneet kuitenkin hiippailemaan alas. Oli syksy ja ulkona oli satanut ja ollut muutenkin pimeää, joten he eivät nähneet mitään, mutta tullessaan ulko-ovelle he olivat selvästi kuulleet askeleiden äänet puista terassia vasten. Tämän jälkeen he olivat odottaneet alakerrassa lähemmäs puolituntia ja kun mitään ei ollut enää kuulunut he olivat palanneet takaisin nukkumaan.
Tiedä häntä sitten onko tuo totta, kun en itse ollut paikalla todistamassa, mutta kovasti he sitä todeksi vakuuttavat.

Toinen mökkitapaus sattui itselleni. Olin ehkä n. 12-vuotias ja kahden samanikäisen kaverini kanssa eräällä läheisell mökillä viettämässä vappua. Kello oli jotain kolmen ja neljän välillä, kun menimmme yläkerran parvelle nukkumaan. Mökki oli melko pieni ja olimme varmuuden vuoksi jättäneet alakertaan pienen valon päälle, jos meitä alkaisi pelottamaan. Yhtäkkiä valo kuitenkin sammui ja jäimme pimeään. Emme oikein ehtineet reagoida tilanteeseen vielä muulla tavalla kuin kyselemällä typerinä toisiltamme; "Mitä tapahtui?", kun yön hiljaisuudessa kuului kuin jotain olisi kolahtanut peltiä vasten. Kaikki alkoivat hullun lailla kirkumaan (mökissä oli peltikatto) ja soitimme hädässä erään kaverini isälle, joka lupasi tulla katsomaan mikä oli hätänä. Muutaman minuutin kuluttua hän sitten saapuikin autollaan pihaan ja tarkisti mistä sähkökatkos oli johtunut. Sulake oli palanut.
Selitys sähkökatkokselle tulikin jo, mutta entäpä se kolahdus sitten. No, itse järkevänä ihmisenä arvelin että käpy oli varmaan tipahtanut katolle tai jotain, se vain oli sattunut tipahtamaan heti sen jälkeen kun säköt olivat katkeneet. Emme tietenkään koskaan saaneet tietää totuutta, mutta sellaisen selityksen minä silloin keksin.

[BlackLiquid]

Tämä nyt ei ole mikään hirveän suuri juttu, mutta aika jännä joten kirjoitan kuitenkin.

Olimme yhdellä koulun kurssilla Pasilan messukeskuksessa katsomassa lemmikkieläinnäyttelyä vuosi sitten itsenäisyyspäivän aikoihin. Yhden kaverini kanssa olimme sitten menneet erääseen niistä isoista halleista katsomaan agilityä. Kilpailijoita oli monta, ja mukana oli aika paljon ruotsalaisia. Kaikki ruotsalaiset pärjäsitvät erittäin hyvin, lähes virheettömästi, ja minä kaverini kanssa yritimme hoputtaa suomalaisia voittamaan. Noh, pokaali kuitenkin meni ruotsille. Kaverini ja minä ärähdimme yhteen ääneen, hieman tylsistyneinä, kun olimme kuitenkin istuneet hallissa niinkin kauan, jos vaikka suomi voittaisi: "Svärjepaska...!"

Ei tuossa muuten mitään ihmeellistä, mutta kun ei ole mikään yleinen sana. Ja emme ole koskaan käyttäneet toistemme seurassa sitä, enkä minä ainakaan muutenkaan, enkä ole kuullut tuon kaverini koskaan sanovan sitä. Tiedä sitten, mistä se molemmille juuri silloin tuli mieleen. Klassisia yhteenlausimisiahan kuitenkin sattuu kaikille.

[Final]

No tässä muutama vuosi sitten heräsin yöllä ja minulla oli vessahätä. Lähdin sitten kävelemään kohti vesaa ja oli ihan pilkkopimeää, hyvä kun näki edes jotenkin eteensä. Yhtäkkiä viherhuoneessa (siis huone, jossa on paljon kukkia ja kasveja) välähti jokin ihan silmänräpäyksessä! Minusta sillä oli jokin muotokin, mutta en kerinnyt katsoa tarkemmin, niin äkkiä se vain meni ohi! Näin tuon kyseisen jutun vähän itsestäni katsottuna alhaalla, koko huone ei siis mitenkään valaistunut, vaan tuo epämääräinen kohta oli aivan kirkas sekunnin ehkä sekunnin sadasosan ajan. Olen kyllä täysin varma, että olin ihan hereillä, jos joku sitä epäilee! Kummallista...

Sitten vielä toinen juttu, joka on vähän tuoreempi (tapahtui tässä joulun jälkeen) ja oudompi :-D Heräsin siis taas kerran yöllä (tällä kertaa ilman veskihätää). Ja kun pöytälamppuni, sellainen pitkulainen kaartui vähän yläpuolelleni, niin katselin sitä, kunnes yhtäkkiä näin kun lamppu välähti tosi kirkkaasti! Tiedän vain, että se ei millään voinut itsestään, sillä jos lampun haluaa päälle, pitää painaa sellaista aika raskasta nappia, joka on kaiken lisäksi on ylhäällä! Ja taas olen TÄYSIN varma, että olin ihan 100% hereillä. Outoa...

[mangrove]

Jos arvotaan jotain juttua, ja saa itse vetää lapun, saan aina sen minkä haluan. Keskityn, 'tunnustelen' lappuja, ja mietin missä lapussa haluamani asia voisi olla. Onnistun aina, jos keskityn kunnolla. Tälle on todistajia.
Joskus on onnistunut myös niin, että jos jonkun muun ihmisen on pitänyt vetää lappu, olen yrittänyt saada jonkinlaista telepatiaa ja on tullut oikea lappu. (Toivottavasti saitte selvää mitä tarkoitin)
Pitäisi kai alkaa lottaamaan?

Monesti, jos olen ajatellut, että minulla on asiaa jollekin kaverilleni ja ajatellut katsoa olisiko kaverini mesessä, olen mennyt koneelle ja n. 10-30 sekunnin päästä se kaveri on tullut meseen/ollut siellä jo ennen minua.

Kun olin pienempi, tonttu oli vienyt joululahjatoiveeni. Olen tästä ihan varma. Olin kirjoittanut kirjeen, ja käännyin n. 2 sekunniksi pois, ja kirjeeni oli kadonnut. Se ei ollut enään missään pöydällä, ei lattialla, sitä ei löytynyt mistään, enää ikinä. Äitini ja siskoni olivat samassa huoneessa (molemmat n. 3-5 metrin päässä, eli kumpikaan ei voinut ottaa kirjettä) Tälle ei ole mitään loogista selitystä, paitsi että ihan oikeasti tonttu vei sen. Lisäksi olen nähnyt vilauksia tontuista joulun alla. Joulupukkiin en tosin ole ikinä uskonut, enkä usko. Mutta mikseivät tontut voisi olla totta?

Lisäksi, kun olin pienempi, suosikkipehmoleluni on kävellyt 2 kertaa. Ensimmäisellä kerralla se vain ilmestyi (olohuoneesta keittiön pöydälle, suoraan eteeni juuri silloin kuin hetken katsoin muualle), toisella kerralla se juoksi. Äitini kertoi, että se näki jonkin vilahtavan portaissa ohitsensa. Olin unohtanut sen olohuoneeseen, ja mennyt kaverini kanssa leikkimään omaan huoneeseeni. Kaverini oli juuri heittelemässä pehmoleluja syliini, ja yhtäkkiä syliini lensi se lelu. Ihmettelin, sillä muistin unohtaneeni sen alakertaan. Kukaan ei voinut millään tuoda sitä, sen oli pakko tulla itse.
Olen varma, että sillä on henki.
Erään hyvän ystäväni pehmolelu on myös liikkunut.

Minulle on tapahtunut paljon muuta kaikenlaista pientä, en nyt ala kaikkea luettelemaan.

Lisäksi CD-levyt pelleilevät jotenkin kanssani. Minusta on alkanut tuntua, että Vähintään joka toisella omistamallani levyllä omasta mielstäni sen levyn paras kappale on numero seitsemän.

Hassua, itselläni on tuo ihan sama asia! Suosikkikappaleeni levyillä ovat hyvin usein seitsemänsiä.

Ai niin, lisään vielä.
Pari kuukautta sitten yöllä en saanut unta. Käännyin, ja katsoin kirjahyllyyni. Siellä loisti jotain kirkasta, ja minua alkoi hiukan pelottaa. Oli pilkkopimeää, ja mikään ei voinut heijastaa. Nousin ylös ja kävin laittamassa valot, ja katselin kirjahyllyä. Siellä ei ollut mitään valonlähdettä. Tämä ei varmaan ollut niinkään yliluonnollista, mutta minua pelotti.

Niin, ja lisään vielä yhden, tämä on mielestäni todella mullistavaa.
Silloin joskus (onkohan siitä nyt kaksi vuotta?) sitten kun U.S.A. hyökkäsi Irakiin. Yöllä, kun ensimmäiset pommit tiputettiin Irakiin, heräsin säpsähtäen yöllä. En nähnyt edes painajaista, vaan ihan hyvää unta. Heräsin vain, ja ihmettelin. Sitten jatkoin unta.
Aamulla televisiossa sanottiin, että tismalleen siihen aikaan pommit oli tiputettu. Hämmennyin aika paljon.

[pad]

Miulla on kaikkein parhaiten mielessä, kun meillä vielä oli tietokonehuone tuossa vanhassa huoneessa, josta on ovi ulos. Olin yksin kotona joskus, porukat taisi olla sukuloimassa tjtn ja sitten istuin koneella. Ihan yhtäkkiä oven kahva kääntyi ja ovi aukeni - siis niin kuin joku ois hitaasti vetäny sen auki. Ja koira reagoi myös - nousi, haukahti ja heilutti häntää.

Seuraavana päivänä sain tietää että setä oli kuollut niihin aikoihin. Oli melkoisen yliluonnollista ja pelottavaakin.

Ja mummin ja ukin yhden aitan yläkerrassa on sellanen pikkunen huone. Sinne on varastoitu monet ja monet hevosten valjaat, ja aina kun mie käyn siellä, tulee jotenkin outo olo, mutta tavallaan positiivisesti, haluan käydä siellä uudestaan ja uudestaan :p

[Pluurankeli]

Olin joskus viisi vuotiaana nähnyt kammottavan todellista painajaista ullakon möröstä (jota ei tietenkään ollut eikä ole) joka kaappasi minut ullakolle kiskoen hiuksista ja nauraen. Se oli pelottavaa. Heräsin painajaiseen ja kävelin pimeydessä kohti vanhempien turvallista huonetta. Sitä ennen on kuitenkin aina ohitettava ullakon pelottava ovi. Hiivin sen ohi hiljaa, ja kuulin naurua. Oliko se sitten naapurin ääniä vai mielikuvitusta, jaa-a.  

Käänsin selkäni ovelle ja valmistauduin syöksymään vanhempieni huoneeseen. Joku tarrasi hiukistani, ja kiskoi hulluna. Kiljuin, ja äiti tuli hakemaan minut pois oven edestä.

Aamulla selitin kaikenlaisia tarinoita, mutta ei minua tietenkään uskottu.
Päänahka kyllä punoitti, ja päätä särki...

Unta vai totta, sitä kun en enää muista.

[MiniSika]

Miulle tapahtui tässä viime viikonloppuna, olikohan se sunnnuntai, eräs aika yliluonnolliselta haiskahtava juttu.
Eli, oli aamuyö, tarkkaa kellonaikaa en tiedä enkä muista mutta oli jo niin valoisaa että vaikka rullaverho oli alhaalla ja tavalliset verhot edessä oli huone hämärä, mutta niin valoisa että näki hyvin ympärilleen.
Yhtäkkiä tunsin kuinka peittoni alkoi valua lattialle, aivan kuin joku olisi alkanut sängyn alta kiskoa sitä. Avasin silmäni ja aloin kiskoa peittoa takaisin, kun näin jonkin olennon sänkyni vieressä. Se piteli peittoni reunasta kiinni ja oli polvillaan sängynlaidan vieressä lattialla.
Se näytti pikkusiskoltani, mutta toisin kuin siskollani olennolla oli mustat hiukset. Yllään sillä oli musta paita, jossa oli valkea pitsireunus.
Se ei oikeastaan ollut pelottava. Katsoin sitä vähän aikaa ja se katosi.
Kohta, kun vilkaisin tällä kertaa tuoliani, näin siinä selvästi ihmisen kasvot. Ne olivat miehen kasvot, ja oudon tutun näköiset, vaikka en niitä tunnistanutkaan. Kun katsoin seuraavan kerran Selviytyjät All Starsia, sain ahaa-elämyksen; sehän oli selvä Ethan !

[Quinetta]

Tässä ihan äsken tapahtui yksi aika outo yhteensattuma. En tiedä, oliko siinä jotain yliluonnollista telepatiaa tai jotain.
 
Olin siis foorumillani miettimässä mitä tehdä. En tiedä miksi, mutta jostain syystä rupesin miettimään, että onpas "Hetki" kaunis sana. Ajattelin, että jonain päivänä ihan varmana tekisin valokuvasarjan nimeltä "Hetki" tai "hetket". No, niistä valokuvista tulikin sitten mieleen, että hei, käynpäs katsomassa josko Virhe.orgissa on uusia valokuvia. Ja mitä näinkään kun avasin sen sivun? Valokuvatopikin nimeltä "Hetket".

Vähän säikähdin, että mitä ihme ennustuskykyjä minulla on. Hassua.

[Hämykeiju]

Näitä on mielenkiintoista lueskella, joten kannampa oman korteni kekoon ^___^

Jokunen vuosi sitten olin sukuni kanssa kotonamme viettämässä Joulua. Olimme saaneet ruoan syötyä ja lahjat avatuksi kun ovelta kuului kova koputus, jonka aivan kaikki kuulivat. Hämmästelimme kuka oikein oli tulossa ja veljeni meni avaamaan oven. Ihmetellen hän tuli takaisin olohuoneeseen ilmoittamaan, ettei oven takana ollutkaan ketään. Maahankin oli juuri satanut lunta, eikä maassa näkynyt minkäänlaisia jalanjälkiä. Siitä tuli kyllä hieman karmiva olo.

Äidilleni on myös sattunut jonkin verran yliluonnollisia asioita. Hänen poikaystävänsä asui maalaistalossa keskellä ei mitään, jonka pihan läheisyydessä oli veteraanihautoja. Silloin tällöin talosta kuului portaista aina askelia, kuin joku olisi kävellyt ja keittiöstä raskasta hengitystä. Kerran äitini ollessa poikaystävällään kylässä, portaista alkoi kuulua nopeita juoksu askelia. Sen jälkeen äitini ei enää jalallakaan astunut koko taloon, heh.

Olen joskus aavistanut asioita, tämä tuntuu olevan kyllä kovin yleistä. Yhtenä yönä näin vaaristani unta, hän oli lähdössä jonnekkin ja yritin saada häntä jäämään. Aamulla kouluun lähtiessäni puhuin sitten hyvän ystäväni kanssa vaaristani, joka oli varmasti maailman kultaisin ihminen. Illalla kotiimme soitettiin ja ilmoitettiin, että vaari oli kuollut. Se oli kovin järkyttävää T__T

Viime talvena seurustelin erään pojan kanssa, joka sitten jätti minut. Kotona märisin omassa huoneessani peiton alla suklaata syöden ja radiota kuunnellen. Juuri silloin radiossa alettiin puhumaan sydänsuruista tyyliin: "Poikia tulee ja menee, elämää kannattaa siitä huolimatta jatkaa." Olin juuri nousemassa ylös sängystä ja menossa laittamaan  erästä kipaletta soimaan, kun yhtäkkiä kyseinen biisi pärähti radiossa soimaan. Se oli aika hassua ^^