Vihaan lämpimiä maita. Tai no en vihaa, mutta en nauti niissä olosta. Aurinko kirveltää silmiäni jo Suomessakin vaikka on pilvistä, ihoni palaa älyttömän helposti ja koko kroppani menee nopeasti kuralle vaihtelevissa korkeuksissa. Muistelen vieläkin kauhulla sitä, millaisia huonon olon kohtauksia sain Kirgisiassa. Uiminen tosin on kivaa, ja rannalla lekottelu, jos peitän itseni pyyhkeellä.
Asiaan. Minä rakastan Suomea, ja toisin kuin monilla muilla, minulla ei ole mitään kaipuuta lähteä täältä pois. Minulla vaan sattuu olemaan kaipuu Englantiin/Isoon-Britanniaan. En tiedä mistä se on tullut. Rakastan englannin kieltä ja tahdon kääntäjäksi - ja vaikken pääsisi kääntäjäksi, tahdon silti muuttaa sinne aikuisena. En oikeasti ymmärrä mistä tämä kaipuu tulee, sillä olen aika patrioottinen ihminen. Ja luulisi, että jos minulla olisi kaipuu jonnekin, se olisi Kirgisiaan, sillä sukuni (ja äitini) on sieltä kotoisin. Mutta Britanniaan sydämeni kaipaa... Pääsin sinne toissakesänä, ja se vain tuntui niin... luonnolliselta olla siellä, turistinakin. Nykyään aina kun törmään lehdissä artikkeleihin Britanniasta turistimaana, alkaa rintaani puristaa. Kaipaan sinne siis niin paljon, että ihan fyysisesti tekee kipeää. Todella outoa. Ensi kesänä toivon pääseväni, ja minulla onkin jo kaikkarissa vaikka kuinka monta kohdetta joilla on päästävä käymään, joista suurin osa liittyy Pottereihin, laukkaurheiluun (jonka mekka Englanti on) tai erinäisten brittisarjojen kuvauspaikkoihin.
Muoks: Niin juu, olisi kiva käydä uudestaan Kirgisiassa (vaikka siellä aika kuumaa onkin). Ei tarvinne selittää.
