Aihe: Erika Vik - Kaksoisauringot-sarja

[AIV-rehu]

Erika Vikin esikoiskirjasta Hän sanoi nimekseen Aleia oli lukupiiri keväällä. Itse rakastuin tuohon kirjaan tuolloin ja jäin innolla odottamaan seuraavaa osaa Seleesian näkijä, joka ilmestyy kesällä. Kirjailijalla on myös kotisivu, seleesia.com, josta löytyy taustatietoa kirjan maailmasta ja keskeisimpien hahmojen kuvat.

Lienee turhaa kysyä, onko täällä muita tuon lukeneita, mutta katsotaan saako siitä kirjasarjasta vielä keskustelua aikaan. :D

Itseäni jäi mietityttämään että kun seleesit on selvästi ihmisiä nopeampia niin millä tavalla he oikeastaan ovat nopeampia. Lyöntiä tai nuolta he tuntuvat väistävän varsin nopsasti eli refleksit ainakin on nopsat. Mutta muuten... Kävelevätkö he keskimäärin nopeammin? Pystyvätkö he juoksemaan ihmistä nopeammin? Entä hienomotoriikka? gammaa lainaten, leikkaavatko he nopeammin? Leikkaako heillä nopeammin? (Corildon ainakin tuntuu olevan ihnhimillisen tyhmä välillä.) Kehtaisikohan tätä kysyä kirjailijalta...

Corildon on muuten hieno hahmo. Herrasmies niin halutessaan, mutta sitten ei kuitenkaan, mikä tuo mukavasti inhimillisyyttä, aitoutta ja särmää hahmoon. Minusta alkaa vähän vaikuttaa, että minuun purevat hahmot, jotka ovat nuorena olleet varsinaisia naistenmiehiä, mutta aikuistuneet sitten vähän vakavammiksi. :D Hänen taustansa kiinnostaa ja odotan innolla että saadaan kuulla siitä lisää. Samoin odotan mielenkiinnolla, saadaanko me lukea Corildon/Aleia paritusta muutenkin kuin ficeistä...

Mitäköhän tuo toisen kirjan nimi tarkoittaa... Tai paremminkin ketäköhän se tarkoittaa. Corildonin äitiä kenties?

[samettiina]

Osallistuinpa minäkin tuohon lukupiiriin tuolloin. Kirjan yksityiskohdat eivät enää ole tuoreessa muistissa, mutta kirjoittelen nyt jotakin :D

Muistan odottaneeni lukukokemusta melko innokkaasti, sillä pidin kirjan kannesta ja takakannen "myyntipuhe" oli myös mukiinmenevä. Kun olin saanut kirjan luettua, olin hieman pettynyt: teos ei mielestäni ollut niin hehkeä kuin mitä olin odottanut.

Muistan tuolla lukupiirissäkin sanoneeni, että juonellisesti kirja lähti hitaanpuoleisesti liikkeelle. Lisäksi en pitänyt ainakaan alkuun kirjan kieliasusta, joka mielestäni vilisi makuuni ihmeellisiä sanoja tai sanamuotoja. Koin teoksen osittain myös tasapaksuksi ja ennalta-arvattavaksi.

Olihan teoksessa myös jotain hyvää, sillä esimerkiksi henkilöhahmoista tuli helposti jako "näistä pidän" ja "näistä en pidä" -hahmoihin. Myös jotkin yksittäiset kohtaukset oli mielestäni yllättävän hyvin kirjoitettu.

Ja sitten vähän noihin AIV:n pohdintoihin... Jaa-a, jotenkin kuvittelin seleesien olisivat melko monessa asiassa ylivertaisia tai parempia kuin ihmiset, mutta voisivat tilanteen mukaan käyttäytyä tai toimia taitojaan huonommin. Toki kaikissa asioissa ei eroa välttämättä ole paljoa tai ihmiset ovat jopa parempia, riippuu varmaan niin paljon siitä mistä on kyse.

Samoin odotan mielenkiinnolla, saadaanko me lukea Corildon/Aleia paritusta muutenkin kuin ficeistä...

Tämä paritus kuulosti minusta jo alun alkaen... no, hieman väärältä. Aleiaa kun pidin kuitenkin itse suht nuorena ja Corildonia sen ikäisenä että hän voisi olla Aleian isä. Ei siis sillä, "ikähän on vain numero", mutta esimerkiksi itse en voisi kuvitella itseäni suhteeseen oman isäni ikätovereihin. Ja kyllä, ymmärrän että kyse on vain kirjallisuudesta, mutta silti.

[Lilla Myy]

Hei, joo, tästä tuli keskustelua ihan piirin ulkopuoleltakin!! (: Itse tykkäsin kyllä kirjasta sen verran, että aion ainakin lukea ne loputkin osat, mutta ei siitä Hän sanoi nimekseen Aleiasta kyllä mitään suosikkia tullut. Se oli välillä ehkä vähän turhan paljon 'overselling it' mun makuuni, mutta kyllä silläkin oli hetkensä! (:

Mä itse sain seleeseistä jotenkin tosi haltiamaista vibaa niinkun siinä mielessä, että haltiat tuntuvat olevan ihmistä vahvempia, nopeampia muutenkin tietyllä tapaa 'ylivertaisia', mutta sitten kuitenkin taas jotkut ihmismäiset tunteet menevät heillä ihan yli hilseen. Tämä voisi myös kenties selittää sen, miten Corildon on fyysisesti ihmisiä jotenkin 'parempi', mutta välillä taas hänen tunneälynsä ja muutenkin ajatuksensa eivät ihan ole samalla tasolla ihmisten kanssa.

Corildon/Aleia taasen on sellainen, mitä itsekin odotan innolla, jos ei muuten, niin sitten varmaan pitää ruveta lukemaan niitä ficcejä jostain. :D Ymmärrän kyllä tuon samettiinan kommentin yltä, koska en itsekään osaisi ajatella suhdetta isäni ikäisiin, mutta en jotenkin osaa laittaa näitä kuitenkaan samalle viivalle. Joo, Aleialla ja Corildonilla on todennäköisesti aikamoinen ikäero, mutta Corildon on kuitenkin seleesi, jotka ilmeisesti elävät muutenkin pidempään kuin ihmiset, joten jos heidän ikäänsä rinnastaisi ihmisten ikien mukaan, uskoisin sen ikäeron kutistuvan huomattavasti. Tarkoitan siis sitä, että jos seleesien ikä on verrattavissa ihmisten ikään samaan tapaan kuin vaikkapa Tolkienin kääpiöt, joiden kohdalla joku on joskus laskenut, että nuoren kääpiön ikä on kaksinkertainen ihmisten ikään verrattuna. Esim. 20-vuotias kääpiö olisi siis verrattavissa 10-vuotiaaseen ihmiseen tällä kaavalla. Jos tätä (tai vastaavaa) systeemiä siis noudattaisi seleesienkin kohdalla, ei Corildon vaikuttaisi läheskään niin paljoa Aleiaa vanhemmalta. (: Muutenkin mua jotenkin kiehtoo näiden kahden väliset kemiat sen verran, että haluaisin nähdä heidän välillään jotain, vaikka se ikäero olisi kuinka iso. :D

[samettiina]

Joo, Aleialla ja Corildonilla on todennäköisesti aikamoinen ikäero, mutta Corildon on kuitenkin seleesi, jotka ilmeisesti elävät muutenkin pidempään kuin ihmiset, joten jos heidän ikäänsä rinnastaisi ihmisten ikien mukaan, uskoisin sen ikäeron kutistuvan huomattavasti

Iän lisäksi Corildonilla on varmasti myös paljon enemmän elämänkokemusta ja henkistä ikää kuin Asialla, eikä asia ole aina pelkästään numeroista kiinni. Ja tuon mainitsemasi seikan voi ajatella myös toisin päin: kun Aleia vanhenee fyysisesti nopeammin kuin Corildon, voidaanko saada aikaiseksi tilanne jossa Aleia on ruttuinen muori ja toinen jalka haudassa, kun Corildon viipottaa vielä menemään vaikkapa uusien heilojen perässä?

//Niin ja vielä, ennen kuin unohdan :D Seleesit ovat vaikuttaneet itselleni ainakin kuitenkin melko ihmismäisiltä, joten mitenköhän tosiaan vaikkapa muut hahmot suhtautuisivat heidän suhteeseensa, kun Corildonia kehutaan herrasmiehenä ja Aleiaa tytötellään/neititellään?

[Lilla Myy]

Ja tuon mainitsemasi seikan voi ajatella myös toisin päin: kun Aleia vanhenee fyysisesti nopeammin kuin Corildon, voidaanko saada aikaiseksi tilanne jossa Aleia on ruttuinen muori ja toinen jalka haudassa, kun Corildon viipottaa vielä menemään vaikkapa uusien heilojen perässä?

No, tuo on kyllä myös totta, en vaan ole vielä ikinä ajatellut asiaa niin pitkälle... :'D Mielikuva tuosta sai kyllä lievät naurut aikaiseksi, mutta tuo voisi kyllä sitten pidemmän päälle aiheuttaa vähän lisää ongelmia parivaljakolle.

//Niin ja vielä, ennen kuin unohdan :D Seleesit ovat vaikuttaneet itselleni ainakin kuitenkin melko ihmismäisiltä, joten mitenköhän tosiaan vaikkapa muut hahmot suhtautuisivat heidän suhteeseensa, kun Corildonia kehutaan herrasmiehenä ja Aleiaa tytötellään/neititellään?

Ja siis, jos nyt ajatellaan asiaa siltä kantilta, että miten muut heihin suhtautuisivat heihin, niin sen nyt tietää jo valmiiksi, ettei se tule olemaan mitään nättiä katsottavaa. Se ei välttämättä johdu edes ikäerosta, vaan ihan jo pelkästään siitä, että Aleia on ihminen ja Corildon on seleesi, koska kirjassahan joka kerta, kun joku ihmismies edes näki vilaukselta Corildonin, tällä ihmismiehellä oli negatiivinen asenne jo pelkkään Corildoniinkin. Sitten, jos siihen vielä laskisi joukkoon sen, että Corildon sattuisi olemaan suhteessa ihmisnaiseen (tämän iästä riippumatta), olisivat varmaan ihmismiehet valmiina hirttoköyden kanssa, tai jotain. Etenkin, jos mukana on vielä suurehko ikäerokin! Että siltä kantilta se ei tietenkään ole mikään ihanteellinen pariskunta, mutta mua se silti kiehtoo jollain tavalla. (:

[AIV-rehu]

Minua ei jostain syystä haitannut se, että kirja lähti juonellisesti hitaasti liikkeelle. Ehkä vain viehätyin maailmasta ja hahmoista niin hyvin että ne onnistuivat pitämään mielenkiinnon yllä tai sitten minulle tai elämäntilanteeseeni sopii sellainen tarina. Tai ehkä se johtuu siitä että itse saatan kirjoittaa tuhansia ellen kymmeniätuhansia sanoja ilman että tarinassa tapahtuu oikeastaan mitään. x)

Ehkä puhun niin sanotusti kirjailijan kanssa samaa kieltä, kun en huomannut tekstissä mitään kovin omituiselta tuntuvia tai häiritseviä sanoja (jos ei lasketa aurinkojenlaseja, mikä on yksinkertaisesti tönkkö). No, itseeni on jo pienenä tartutettu isäni puolesta sanojen väänteleminen ja käänteleminen.

Mitä tuohon Aleia/Corildon paritukseen tulee luulen että sen epäsopivuus on juuri yksi syy siihen miksi pidän siitä ajatuksesta niin kovin. Siitä tulisi kivaa kliksiä (nimim joku joka on kirjoittanut tarinan, jossa varhaisteini pariutuu yli parikymppisen miehen kanssa eikä tämän tytön huoltaja oikein pidä siitä.) Mutta voi kyllä, varsinkin ihmismiehet tulisivat olemaan hyvinkin Corildonin pään perään jos saisimme tämän parituksen, syistä jotka Lilla Myy tuossa kertoi. En hämmästyisi vaikka Corildon voisi olla Aleian isoisä jos katsoo vain numeroita. Onneksi seleesien pitkä elämä tasoittaa vähän tilannetta. Tuota en ollut ajatellutkaan että Corildon ei välttämättä ole vielä seleesien mittapuulla vanhakaan, kun Aleialla on jo toinen jalka haudassa. Hmm... Ja sitten voi vielä pohtia, että onko Aleiakaan todella ihminen vai jotain toistaiseksi tuntematonta lajia. Jos hän ei ole ihminen, hän saattaa olla vanhempi kuin miltä vaikuttaa ja elää joko vielä piiiitkään tai sitten vähemmän aikaa. Heidän välit tähän mennessä on joka tapauksessa toinen syy miksi jäin toivomaan tätä paritusta. Niissä on jotain sellaista erikoista että en hämmästyisi lainkaan vaikka tästä vielä saataisiin pari. (pssst Lilla, mulla on keskeneräsenä ficci tällä parituksella. Heitän sen jonnekin luettavaksi, jos saan sen joskus sellaiseen kuntoon että sitä kehtaa näyttää muillekin. Vuotikseen sitä tosin ei taida voida laittaa ellen sitten siivoa sitä rankalla kädellä. x) )

Voihan olla että jotkin ihmismäiset tunteet menevät seleeseiltä yli hilseen, muut minulle jäi tunne että Corildon vain on luonteeltaan pohjimmiltaan vähän tuollainen... Tahditon... Tai no, idiootti. Hän osaa kyllä käyttäytyä herrasmiesmäisesti niin halutessaan, mutta kun hän ei näe siihen syytä hän voi olla kaukana herrasmiehestä. Minusta on btw hienoa että vaikka seleesit ovat ylivertaisia niin heistä vain harvat voivat käyttää magiaa ja heilläkin jotka siihen pystyvät sillä on seurauksensa, kun aistit käy ylikierroksilla (ja joutuvat myös vastuuseen jos taikovat varomattomasti).

[Lilla Myy]

Ja sitten voi vielä pohtia, että onko Aleiakaan todella ihminen vai jotain toistaiseksi tuntematonta lajia. Jos hän ei ole ihminen, hän saattaa olla vanhempi kuin miltä vaikuttaa ja elää joko vielä piiiitkään tai sitten vähemmän aikaa.

Tätä mahdollisuutta en ollut ajatellutkaan, mutta onhan tuokin tietysti mahdollista, kun nyt alkaa vaikuttaa, että Aleiallakin on jotain taikamaisia kykyjä, kun hänkin pystyi näkemään ne huonot tuulet (vai oli ne huonot tuulet? en muista tarkalleen). Kuitenkaan kovin monissa tarinoissa eivät aivan tavalliset ihmiset pysty taikomaan, joten tässä on mahdollisuus, että Aleia ei olekaan ihminen. Tai on vain puoliksi ihminen ja puoliksi vaikka seleesi, mistäs sitä ikinä tietää. :D Pitää jaksaa odottaa, että saadaan lisää kirjoja, niin ehkä tämäkin kuvio sitten selviää. (:

Corildoniin vielä palatakseni, toki sekin on ihan mahdollista, että hänen idiootti-puolensa johtuu ihan vain siitä, että hän on joskus ihan idiootti, kyllähän näitäkin tapauksia on olemassa. :D Jotenkin vaan haluaisin ehkä sen johtuvan kuitenkin jostain "syvällisemmästä" syystä, kuin ihan vaan siitä, että hän nyt vain käyttäytyy tässä kohtaa kuin idiootti. Mutta never know, voi olla, että tässä on jotain seleesimäistä taustalla, tai sitten se on ihan vain luonteenpiirre, että välillä hän taantuu ääliöksi.

P.S. YAY! Ficcejä Corildon/Aleiasta tulossa! AIV, jos et muuta paikkaa keksi sille siivottomalle versiolle, mun yksäboksi on valmis vastaanottamaan sen! (; Ja muutenkin, jos/kun saat sen valmiiksi ja julkaiset jossain muualla, niin linkkiä minulle, että voin käydä lukemassa sen. (: (Tämä osio koskee kaikkia muitakin, jotka mahdollisesti aikovat joskus hamassa tulevaisuudessa kirjoittaa ficcejä tästä sarjasta, parituksesta riippumatta, olen valmis lukemaan ne kaikki! :))

[AIV-rehu]

*pomppii ympyrää* Seleesian näkijä imaisi minut niin lahjakkaasti mukaansa että ahmaisin sen jo kertaalleen. Tykkäsin siitä vielä enemmän kuin ensimmäisestä osasta. Höpinää siitä spoilerissa ettei kukaan vahingossa spoilaannu. En oleta että kovin moni muu olisi ehtinyt sitä ahmimaan.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Iiiiiiiiiih!!! Ja Aaaaaaa ^^ Aleia ja Corildon! Söpöä, kiehtovaa, mahtavaa! Näyttää siltä että saatetaan todella saada tämä paritus viimeiseen kirjaan. Corildon pelkäämässä koskeneensa Aleiaan kännissä (koska olisi kumminkin salaa halunnut), Corildon hakemassa hädissään Aleiaa takaisin kun se pöhkö jalosti lähtee pois ja Aleian "rakastan sinua". <3 Aleia ei myöskään ilmeisesti ole niin nuori miltä näyttää, jos hän ei vanhene fyysisesti lainkaan. Kuinkakohan vanha hän todellisuudessa on... Olen pettynyt jos tämä lässähtää viimeisessä kirjassa ja Aleia päätyy kuitenkin Mateon kanssa yhteen.

Toisaalta toivon että Mateolla on jokin merkitys viimeisessä kirjassa. Muuten siitä kertovat kappaleet tässä kirjassa on mielestäni aika turhia. Onhan se hienoa että poika on ilmeisesti muuttumassa entistä kunnollisemmaksi, mutta ei kovin olennaista jos häneen ei enää törmätä.

Tulilinnut on kanssa kiehtovia otuksia. Minä en muuten ole saanut kunnollista kuvaa siitä, miltä ne nyt näyttää... :D Onko joku onnistunut siinä paremmin? Kirjailija ei kuvaile turhan paljoa tällaisia asioita, vaikka pidänkin muuten hänen kuvauksestaan. Ja tämä seleesien oivallus, että ne onkin älykkäitä olentoja tekee kaikesta mielenkiintoisempaa.

Vihdoin saatiin lisää tietoa seleeseistä ja Corildonin menneisyydestä. En ole lainkaan yllättynyt hänen vaimonsa tarinasta. Olin mielessäni pohtinut että vaimo varmaan kuoli joko raskaana tai synnytykseen, mistä Corildon syyttää itseään.

Randommainintana pidin kovasti kohdasta jossa Matius ja Teg pallottelevat tulella.

[Lilla Myy]

AIV vei jalat mun suustani, koska Seleesian näkijä tosiaan imaisee mukaansa aika lahjakkaasti! Ostin siis omani perjantaina ja juuri äskettäin sain sen luetuksi loppuun! :D Loppu meneekin sitten spoiler-tagin alle, etten vahingossakaan pilaa keneltäkään mitään. (:

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Olen ollut vaikka ja kuinka monta kertaa kirjaa lukiessani ihan sydämenkuvat silmissä, koska AIVAN PÄIVÄNSELVIÄ Aleia/Corildon-viboja ilmassa!! <333 Juurikin nuo AIV:n mainitsemat kohdat saivat kyllä tämän pienen fanitytön sekaisin, etenkin Aleian "koska rakastan sinua". Piti tuon jälkeen oikeasti pitää hetken tauko, että sain ajatukseni takaisin normaaleiksi, että saisin jatkettua lukemista. :D Tokihan tässäkin oli vähän Aleia/Mateo-kuviota mukana, mutta en olettanutkaan, että sitä oltaisiin heti sivuutettu ihan täysin. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että edes jonkinlaista Aleia/Corildonia voisi ehkä olla jatkossa tulossa, ja koska lumous estää Aleiaa vanhenemasta, ei hän kenties olekaan niin nuori, kuin mitä aiemmin on ajateltu.

Mateo on edelleen kyllä todella tylsä ja ärsyttävä tapaus. AIV sanoikin tästä jo edellä, mutta todella toivon, että hänellä on jokin merkitys jatkossa, tai muuten hänen osuutensa Seleesian näkijässä jää vain Aleian perään haihatteluksi ja Arata Errenin helmoissa pyörimiseksi. Joo, hienoa, että saatiin nallekarhu tännekin mukaan, ihan vaan koska Arata Erren oli aika mahtava ekassa kirjassa, mutta jokin merkitys tällä kaikella on lopulta oltava tai näistä kohtauksista tulee vain tosi turhia sivujen täytettä.

Tulilinnuista en itsekään tiedä juuri mitään ulkonäöstä, itse tosin kuvittelin ne hyvin pitkälti Ihmeotuksien ukkoslinnun näköiseksi, lisäten vain sen kolmannen silmän tyylikkäästi sinne otsaan. (: Musta tulilinnuissa oli ehkä kaikista kiehtovinta se, että heillä oli kollektiivinen muisti! En ole varma, olenko aikaisemmin törmännyt vastaavaan ilmiöön kirjoissa (tai elokuvissakaan), ja se oli kovin jännittävää. Etenkin, kun kaikesta huolimatta tulilinnutkin olivat tietyllä tapaa yksilöitä, kun sulkivat sen kolmannen silmänsä!

Matiuksen ja Tegin tulella pallottelu oli kyllä kiva kohtaus, mutta itse nostaisin jalustalle sen kohtauksen, kun tulilintu käräytti Tigranin. Siinä kohtaa taisin parkaista ihan ääneen, kun en osannut hillitä itseäni enää. >: Se oli ihan kamala kohtaus, mutta juuri sen takia aivan älyttömän hienosti kirjoitettu! :(: Loppu jäi kyllä ärsyttävän avonaiseksi, etenkin, kun nyt joutuu varmaan odottamaan seuraavaa (ja viimeistä? :() kirjaa ties kuinka pitkään!