Kirjoittaja Aihe: Masentelumusiikki  (Luettu 17221 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

LuMi

  • Ankeuttaja
Masentelumusiikki
« : Elokuu 25, 2004, 20:55:35 »
Elikkäs kysymys on siis se, että mitä musiikkia (kappaletta, esiintyjää, mitä vain) kuuntelette kun olette masentuneet/pahalla tuulella tai ärtyneet? Miksi kuuntelette kyseistä artistia/kappaletta/bändiä?

Sitten myös kiitos kappaleita ja niiden esittäjiäkin voisi kirjoitella tähän samaan. Siis tälläisia masentelu kappaleita.

Kun itse olen oikein surullisella tuulella kuuntelen rauhallisia ja yleensä sanoituksiltaan surullisia kappaleita. Joskus kun taas olen surullinen, enkä jaksa kuitenkaan keskittyä kuuntelen vain säveletään hiukan surullisia kappaleita, kuten esimerkiksi voisin sanoa Countin crows - colorblind. Näitä kuuntelen , koska tavallaan nautin siitä, että saan rypeä itsesäälissä.

Ja sitten jos haluan päästä pois masiksesta siihen minulla auttaa Beegeesin musiikki. Stayin' alive yms saavat mielialani kohoamaan. ^^

Kun olen erittäin ärsyyntyneellä tai vihaisella tuulella kuuntelen rajua musiikkia. Melkein mikä tahansa hevi käy. Silloin pitää vaan saada agressiiviot pois.

//Siivosin 22.7.2009. Poistoon lähtivät listaukset ja sellaiset viestit, joista perustelut uupuivat kokonaan.:) -Pau
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 22, 2009, 01:58:31 kirjoittanut Pau »

Lamia

  • Ankeuttaja
Masentelumusiikki
« Vastaus #1 : Elokuu 26, 2004, 16:15:55 »
Riippuu olenko vihaisella vai surullisella tavalla masentunut.

Yleensä jos olen ärtynyt/vihainen kuuntelen joko Nirvanaa tai jotain heviä. Se ruokkii tavallaan mielialaani ja tukee henkisesti. Muutenkin pidän tämänkaltaisesta musiikista ja vittuuntuneenahan sitä haluaa tehdä juuri sitä mitä haluaa. Ja kovaääninen musiikkihan sulkee ulkomaailman ympäriltäsi or something.

Harvemmin olen surullinen, sillä se muuttuu aina ärtymykseksi, mutta silloin haluan kuunnella jotain todella riipaisevaa...

Entäs omat mielipiteesi/ vastauksesi? Olisi mukava kuulla jotain topicin tekijän omia ajatuksia aiheesta.^^

Poissa Ruiskaunokki

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Masentelumusiikki
« Vastaus #2 : Joulukuu 13, 2004, 21:54:43 »
Voin kuunnella melkein mitä vaan kun olen masentunut. Monet varmasti kuuntelevat heviä kun on oikein vihainen jostain asiasta. No, kyllä minä kuuntelen sitäkin, yleensä Nightwishia tai Sonata Arcticaa, mutta myös soundtrackit kelpaa. Fiilis nousee, varsinkin minulla, kun kuuntelen esmes Aleksanterin soundtrackia. Siellä on sen verran mahtipontisia kipaleita, että rupeaa jo liikuttumaan ja voi yksinään fiilistellä niiden tahdissa.

Sitten kun olen surullinen, tulee varmastikin kuunneltua omaan mielialaan sopivia kappaleita, tai sitten muuten mollisointuisia. Titanicin soundtrackilla oli se yksi kappale, varmaankin Hymn To The Sea. Se on kaunis. Myös Sonata Arctican Shamandalie kelpaa. Monesti kyllä SA:n White Pearl, Black Oceans ja muut samantyyliset kelpaavat.

Araminta Meliflua

  • Ankeuttaja
Masentelumusiikki
« Vastaus #3 : Joulukuu 14, 2004, 19:29:45 »
Se mitä kuuntelen riippuu ihan siitä kuinka huonolla tuulella olen. Jos aika huonolla, niin Beatlesia päästäkseni eroon tuulestani, jos todella huonolla niin esim. John Lennonin I'm Losing Youta tai jotain muuta aggressiivista Lennonia. Nykyään on tullut kuunneltua Kwanin uutta levyä. Silloinkin vaikuttaa kappalevalintaan huonotuulisuuteni- kun kiehuin raivosta neljä päivää sitten, kuuntelin levyn aggressiivisinta kappaletta Sharks In The Bloody Waters (jota en kuuntele ikinä muulloin kun en siitä kovinkaan tykkää).

Miksi kuuntelette kyseistä artistia/kappaletta/bändiä?

Noo... eikös se tuossa tullut. Päästäkseni eroon pahasta tuulestani tai... lisätäkseni sitä? XD No ei, ei vaan oikein luonnistu "piristysmusiikin" kuuntelu kun on todella ärsyyntynyt.

Ja tietysti sitten kuuntelee ihan hyvän musiikin kuuntelun ilosta. :)

Ja sitten masentuneena jotain... masentelumusiikkia. :D Eli vaikka Kwania tai angstisempia Beatlesin kappaleita (sellaisiakin on, you know). Äh, kuuntelen vaan Beatlesia ja Beatleja soolourillaan ja Kwania, joten en kovin suurta valikoimaa tähän saisi kirjoitettua. :D

Kello neljän tee:
Lainaus
Alakuloisena/surullisena The Beatles piristää aina. Kannattaa kokeilla. Beatlesin kappaleet ovat mukavia sanoituksiltaan ja meneviä. Ja jos jännittää, niin Beatles auttaa.


Mutta ei nyt kannata kuitenkaan luoda sellaista kuvaa, että Beatles -kappaleet on kaikki Yeah! Yeah! Yeah!- tyyppistä musiikkia, eihän? Niin, on siellä surullisiakin (ja jopa aggressiivisia) kappaleita. (ihan vain että teini(xi)tkin tietäisivät :))
Mutta Beatles kyllä piristää. :)

Poissa Graveheart

  • Vesijuoppo Yrjäläinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Masentelumusiikki
« Vastaus #4 : Joulukuu 24, 2004, 16:47:39 »
Minulle masentava musiikki ei tarkoita sitä, että se olisi raskasta, äänekästä, vihaista ja nopeaa. Muutenkin melkein jokaisesta kuuntelemistani kappaleista löytyy vähintään kaksi edellämainittua tuntomerkkiä, joten se juuri sinun aggressiivinen masentelukappaleesi ei luultavasti toisi minkäänlaista vaihtelua omaan soittolistaani.

Jonkinlainen masennuskappale tai jokin mitä tässä ilmeisesti haetaan on hidastempoinen, ehkä raskas, pitkä, melodinen, haikea ja erittäin kaunis näiden kaikkien täytteiden kautta. Sellainen kappale, joka saa hiljaiseksi. Tästä loistavana esimerkkinä on Iced Earth - A Question of Heaven. Lyriikat löytyvät linkin takaa. Myös Yön Joutsenlaulu sopii hyvin tähän.

Aggressiiviset kappaleetkin toki toimivat, mutta eivät masentavalla tavalla. Ne vain ovat niitä harvoja kappaleita, jotka kuulostavat paremmilta tietyssä mielentilassa. Juuri sellaiset kappaleet, joista paistaa selvästi läpi puhdas viha jotain tiettyä asiaa kohtaan. Tätä kuvailisin parhaiten kappaleilla Amon Amarth - Bastards of a Lying Breed ja Naglfar - I Am Vengeance.
My gramma has this joke where she says "Knock knock"
I say "Who's there?"
She says "I can't remember" and starts to cry

Sharida

  • Ankeuttaja
Masentelumusiikki
« Vastaus #5 : Tammikuu 16, 2005, 17:34:23 »
Masentelu musiikkia... Hmm, jotakin kaunista joka rauhoittaa minut jos olen vihainen, jotakin "rajua" joka saa minut energiseksi, jotakin iloista joka saa laulamaan. Kun olen vihainen napaan yleensä levyhyllystä Nightwishiä ja laitan jonkun kauniin biisin soimaan ja rauhoitun sitten sen verran että pystyn lähtemään pois huoneestani ^^

Masentuneena tunnen oloni voimattomaksi, turhaksi ja tylsäksi. Silloin otan jotakin System of a down tyylistä jumputusta ja saan siitä energiaa jonkin verran. Ainakin jaksan sitten nousta sängystä ja siirtyä olohuoneen sohvalle.

Sitten on tilanteita jolloin on se mieletön teini angst olo ja silloin ratkaisee vanhat klassikot kuten Spice girl *hehee* Kauhea olo ja spaissarit vaan soimaan. Kyllä se hiukan piristää tai parhaimmassa tapauksessa (tiedän ainakin olevani elossa kun en siedä Spice girlsejä) ärsyttää. Toinen vaihtoehto on sitten radio josta tulee ne uusimmat hitit jotka saa laulamaan.  Huono puoli siinä on sitten se että jos päälle pamahtaa jokin kaunis ja herkkä biisi vaivun sitten takaisin teini angst tilaan.

annii

  • Ankeuttaja
Masentelumusiikki
« Vastaus #6 : Tammikuu 22, 2005, 19:14:45 »
Itse olen pitkälti sitä mieltä, että paha olo lähtee ihmisestä itsestään. Vaikkei ärsytys suoranaisesti olisikaan itseaiheutettua, on oma suhtautuminen suuri osatekijä huonoon oloon. Koska en myöskään alkuunkaan nauti synkistelystä tai itsesäälissä piehtaroimisesta, en viitsi lietsoa mielialaani masentavalla musiikilla, vaan pyrin parhaani mukaan piristämään itseäni. Yleensä tähän tarkoitukseen tulee valittua vaikkapa Ultra Brata, esimerkiksi Heppa ja Hauki toimivat lähes aina. Yritän myös valita mahdollisimman huonosti senhetkiseen ärsytyksenaiheuttajaan sopivia kappaleita (ei siis rakkauslauluja sydänsuruihin tms.), ja kääntää näin ajatukseni aivan muualle.

Poissa Lasienkeli

  • Vuotislainen
Masentelumusiikki
« Vastaus #7 : Tammikuu 22, 2005, 19:30:23 »
Jos olen ihan depiksessä ja tarvitsen piristettä, turvaudun aina yhteen mahtavaan, muistoja ja hyviä fiiliksiä herättävään kappaleeseen: Nickelback - How You remind me.
Jos taas olen vihainen tai tunnen mokanneeni pahasti, kuuntelen kaikkia rokkaavia kappaleita mahdollisimman kovalla. Esimerkkinä Nirvanan ja Himin biisit, yms.
Jos olen järkyttynyt, kuuntelen jotain, mikä saa minut unohtamaan kaiken muun. Jotain sellaista, mikä saa minut keskittymään vain ja ainoastaan kappaleeseen. Esim Yellowcard - Way Away tai Firevision - Stars.
Joskus vedätän myös älyttömän kapinallisia biisejä, joissa lähinnä vaan huudetaan kokoajan, mutta ne tuntuvat auttavan kaikkeen.
I dare you to tell me to walk trough fire.
Wear my soul and call me a liar.

Poissa Flamelion

  • väsy
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Masentelumusiikki
« Vastaus #8 : Tammikuu 23, 2005, 10:52:11 »
Minäkin kuuntelen Evanescenceä silloin on ihan liian huono päivä. Yleensä soittimessa soi Hello, tai My Immonrtal. Ne on ne surumielisimmät ja rauhallisimmat biisit mitä Fallen levyltä löytyy. Ja niin kuin vedenneito sanoi, Amyn ääni on todellakin kaunis ja jotenkin "tuskainen". Erityisesti pidän My immortal biisissä siitä ihanasta pianosta. Se kuuluu niin kauniisti taustalla..  Silloin ruhdyn myös yleensä piirtämään (offtopic, joo, tiedän.) Niin ja Amyhän on tehnyt Seetherin (oliko se Seether vai Sheeter..?) kanssa duetto biisin Broken.. Ja se on aivan ihana. Sitä tulee myös usein kuunneltua kun on huono päivä.
Monkey see, monkey do

Mayfly

  • Ankeuttaja
Masentelumusiikki
« Vastaus #9 : Elokuu 19, 2005, 16:41:42 »
En kuuntele masentuuneena mitään piristävää. En ikinä. En vain pysty ja tahdo... En uskalla näyttää kaikkia tunteitani kaikille ihmisille, saatan esittää iloista vaikka oikeasti olen surullinen. Joten silloin kun saa olla yksin ja on huono olo, haluan potea sitä huonoa oloa. En voi aina jättää tunteita piiloon. Kuuntelen jotain surullista. Haikeaa... Masentavaa. Kuuntelen sellaista musiikkia muutenkin kyllä paljon.
Ja jos masentaa ja vihastuttaa, joku muu ihminen tai vaikka minä itse, on Negativen Inspiration juuri täydellinen kappale.

"Drop me and let me fall
in a way I haven't felt before
Leave me alone don't come any closer
I'm so alone and I think I'm loser"


Juuri täydellinen kappale. Ja kun se vielä on kunnon rock-kappale, siihen saa purettua energian oikein kunnolla.

Negativen kappaleita muutenkin tulee masentuneena kuunneltua paljon.
Ja Good Charlotten PRedictable. Se on niin ihana kappale....
Se tuo sellaisen ahdistuneen olon... Juu, olen outo kun oikein "haen" pahaa oloa musiikista... Mutta kai se johtuu siitä, että musiikki on tämän tytön elämä. Musiikki herättää mussa tosi voimakkaita tunteita...

Muita bändejä ei nouse nyt mieleen... Muokkailen jos huomaan jotain unohtuneen.....

Serbeth

  • Ankeuttaja
Masentelumusiikki
« Vastaus #10 : Elokuu 22, 2005, 20:28:57 »
En ehdota muuta kuin Blind Guardianin Thorn.
Ihan mieletön kappale, jos olet aiemmin mitään proge-eeppis-powermetallia kuunnellut. Ei todellakaan mitään tuplabasaria tai rääkymistä, vaan aitoa, hyvin tehtyä musiikkia. Eikä angst-angst sen puoliin muuten paista yhtään läpi, vaan kappale on enemmänkin syvällinen ja se on tarkoitettu vähän muunkinlaisiin tunnetiloihin.

Poissa Ibiza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Masentelumusiikki
« Vastaus #11 : Elokuu 30, 2005, 17:34:33 »
Masentelumusiikkina käytän lähes tulkoon aina klassista. Jos on huono päivä, niin se tuntuu tehoavan. Äidilläni on eräs ihana Joulukonsertto -levy, joka sisältää loistavia kappaleita. Nimestään huolimatta sitä voi kyllä kuunnella ihan ympäri vuoden. Siinä on mm. Bachia, Vivaldia ja Handelia. Mutta niin... kyllä muukin klassinen kelpaa. Välillä klassinen auttaa rypemään kunnolla itsesäälissä, toisinaan se vain korostaa surua ja joskus sitä jaksaa sen jälkeen paremmin.

Ja Adiemus. Se on ihana <3 Suosittelen lämpimästi masentuneeseen tilaan.

Toinen laatujuttu on Nightwish. Sitä sopii kuunnella varsinkin vihaisena. Mutta silloinkin täytyy valita biisi tarkkaan. Nightwishin tuotanto on onneksi laaja, että voi valita kulloisenkin mielialan vivahteen mukaan sopivan biisin.

Lisäksi joku Evanescence on tehnyt sellaista musaa, että sitä voi kuunnella surullisena. Mutta Evanescence ei ehkä kuitenkaan ole sitä, mitä kuuntelen masentuneena. Kuuntelen sitä ehkä enemmänkin sellaisessa apaattisessa mielentilassa.

Ja jos on surullinen niin suosittelen ehdottomasti No Doubtin Don't Speakia. Se on lempikappaleeni^^ Ihan ehdoton. Surullisena kun sitä kuuntelee, niin tavallaan se pistää sinut entistä surullisemmaksi, mutta toisaalta se auttaa jaksamaan. Näin ainakin minulla. Ja kylmät väreet kulkevat selässä.

Mutta niin. Toisinaan en itsekään osaa luokitella tunteitani ja kuuntelen sitten musiikkia fiiliksen mukaan. Välillä tulee vain sellainen "nyt on pakko saada kuulla juuri se tietty kappale". Sitten pitää vain kuunnella se kappale, mikä tuntuu hyvältä.

Elewyn

  • Ankeuttaja
Masentelumusiikki
« Vastaus #12 : Syyskuu 09, 2005, 21:07:20 »
Mitä musiikkia milloinkin kuuntelen johtuu kyllä aika paljon mielialasta. Jos olen surullinen/masentunut kuuntelen yleensä esim. Linkin Parkia, Sountrackejä tai sitten jotain muuta, vaikka The killerssiä.  Jos olen huonolla tuulella/muuten ärtynyt kuuntelen yleensä jotain metallia/rokkia, jos olen ihan kohtuullisen hyvällä tuulella kuuntelen oikeastaan melkein mitä tahansa, ihan laidasta laitaa popista rockiin. En oikein tiedä..., varmaankin sitä mikä tuntuu juuri silloin sopivalta.

Mutta eniten ärtymykseen toimii sellaiset nopeat rock-biisit joita voi huudattaa sitten oikein kunnolla. Jos olen taas surullinen kuuntelen jotain piristävää, minulla ei toimi se että kuuntelen jotain rauhallista musiikkia silloin, sillä muutun vain vielä masentuneemmaksi.

Kappaleita jotka auttavat ärtymykseen/masennukseen/muuten parantavat päivää

Fort Minor - Believe Me
Deftones - Please Please Please Let Me Get What I Want
P.O.D - Youth of the Nation
The Stills - Lola Stars & Stripes
Longview - When You Sleep

muoks.// mielipiteet vaihtuu...^^''

Poissa Ulputti

  • harmaan loputon tihku
  • Vuotislainen
  • Tupa: Luihuinen
Masentelumusiikki
« Vastaus #13 : Syyskuu 09, 2005, 21:45:26 »
Kas, en olekaan vielä kirjoittanut tänne. Pitänee korjata asia pikimmin.

1 - Listahitit.
Mikään (lähes) ei masenna minua enempää kuin se, miten yksipuolisia ovat tiettyjen radiokanavien soittolistat. Paitsi ehkä se, että jo kolmatta viikkoa listan kärjessä on keikkunut epävireinen, naurettava henkilö, jota ei voisi kutsua taiteilijaksi edes sarkasmia tihkuen,ja jonka teosta vielä vähemmän voisi kutsua musiikiksi tai taiteeksi.

Kun minua oikein masentaa, menen sänkyyni röhnöttämään (makaamaan selälleni) ja käännän radion päälle. Kuuntelen juontajien joutavia ja pinnallisia höpinöitä samantekevistä aiheista ja altistan valikoivat korvani listahötölle vaivautumatta vaihtamaan kanavaa edes Britneyn vuoksi.

2 - Uskonnollinen musiikki.
Jos olen kyynisellä päällä, saatan ihan piruuttani kuunnella "Jeesus rakastaa sinuakin"-tasoisia lyriikoita kitaranrimputuksella höystettynä ja palautan kitkeryyttä tihkuen mieleeni, miksi joko a) jumalaa ei ole b) Jumala on ilkimys.

3 - Marilyn Manson.
Jos taas olen psykoottisliki-itsetuhoisensekava, kuuntelen Mansonia. Lyriikat sopivat oikein hyvin tilaani, samoin paikoin pehmoinen, paikoin raastava musiikki.
pecc@QuakeNet

Poissa ayden

  • Vuotislainen
Masentelumusiikki
« Vastaus #14 : Syyskuu 12, 2005, 21:26:05 »
Ikinä en voisi kuunnella heviä masentuneena. Se vain pahentaisi asiaa ja paljon. Mulle tulee useimmiten hevistä vain hyvin ahdistunut olo. Parhaiten huonoon olooni tepsii rauhalliset biisit tai sitten vähän vähemmän rauhalliset.
Yleensä käpertyessäni masentuneena peiton alle, soittolistallani pyörii Sonata Arctican Shy sekä Tallulah, Scorpionsin Wind of Change, Yön Joutsenlaulu ja Petri Laaksosen esittämä Täällä Pohjantähden alla.
Jos itkettää todella paljon, eikä elämä huvita ja kaikki ottaa päähän, turvaudun Taru Sormusten Herrasta -elokuvan musiikkiin. Se on niin rahoittavaa, koska monissakaan omistamissani kappaleissa ei ole laulua.
"The love in heart wasn't put there to stay
Love isn't love 'til it's given away"

disturbed

  • Ankeuttaja
Masentelumusiikki
« Vastaus #15 : Toukokuu 28, 2006, 22:32:45 »
Hassua, miten jotkut laittavat sellaisia biisejä soimaan masentuneena, mitä itse voi kuunnella esim läksyjä tehdessä, ollessaan menossa johonkin ja laittaa itseään jne.. Ilman mitään suurempia vaikutuksia tunneskaalaan. Jotkut ihmettelevät, miten voi kuunnella raskaampaa musiikkia, koska se vaan masentaa. Hahah.
ja itse en tosiaan kuuntele mitään blackmetallia tai kunnon örinätappomeininkiä.

En siis masentuneena etsi käsiini levyä, joka on vain sellaisia tilanteita varten, vaan pyörii soittimessa muutenkin. Aggressiivisena ehkä laitan jotain, missä keskitytään enemmän huutamiseen, valittamiseen ja toisten halventamiseen, mutta masentuneena.. silloin toimii joku sellainen musiikki, joka saa ajatukset aivan muualle (tai ainakin yrittää saada), mitä ei yleensä kuuntele. Kuten joku tanssimusiikki. Tai sitten jotain hitaampaa, melodista, kaunista. Tai jos mukana on ripaus vihaisuutta ja tätä angstia, niin sitten jotain, missä on potkua. Mitään tiettyä biisiä ei ole.

Poissa Pomeroy

  • Siriuksen jalkavaimo
  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Masentelumusiikki
« Vastaus #16 : Toukokuu 31, 2006, 12:05:38 »
Jos olen vittuuntunut tai raivoissani, kuuntelen raskasta heviä tai muuten vain kovalla musiikkia.

Surullisuudessa on minulla kaksi eri asiaa: Kotiasioissa kuuntelen yleensä kauniita lauluja esim. Hallelujah ja yks ihana biisi jonka tuttu on säveltänyt. Jos on muita ongelmia, kuuntelen sellaisia, mistä tulee muistoja mieleen.

Jos olen muuten vain huonolla päällä, unohdan yleensä kuunnella musiikkia. Silloin syön ja katon telkkaria, jolloin kaikki unohtuu.
\\\\\\\"Suurin aarre on ymmärrys rajaton\\\\\\\"

Jones

  • Ankeuttaja
Masentelumusiikki
« Vastaus #17 : Kesäkuu 22, 2006, 01:30:44 »
Se musiikki, jota valitsen masentuneena tosiaan riippuu aika pitkälle masennuksen laadusta. Itsesäälisen kukaan-ei-välitä-musta-kuolkaa-pois-ja-jättäkää-rauhaan-kun-kuitenkin-haluatte tyylisen masennuksen yhteydessä kuuntelen puhtaasti surullisia biisejä. Semmoisia hitaita ja haikeita. Koska itken aina hyvin hiljaa. Hyviä esimerkkejä ovat esimerkiksi Don Mac Leanin Vincent (Starry, starry night) ja Gacktin Hoshi no suna sekä From autumn to ashesin Autumns monologue. Jos taas tämmöisestä olosta haluaa parantua kuuntelen kesästä muistuttavia biisejä kuten Stingin Fields of Goldia tai Simonin ja Garfunkelin Scarborough Fair/Canticlea. Ella Fitzgerald auttaa myös.

Jos taas on sellainen jos-häiritset-kuolet olo (kuten hyvin usein huonojen kuoroharkkojen ja Lostin jälkeen ruotsin läksyjä tehdessä oli) kuuntelen Lähinnä Dir en Greyltä mitä tahansa biisiä, jossa Kyo (arvatenkin vokalisti) huutaa mahdollisimman paljon. Valinnanvaraa on. :D Myös useat Saran biisit sopivat tähän olotilaan mainiosti. Esimerkkeinä mainittakoon Kooma ja Aseet.

Musiikkia kuuntelen masentuneena sen vuoksi, ettei tarvitsisi hajottaa huonetta. Minulla kun on sellainen huono tapa, että ärsyyntyneenä itsehillintä katoaa. Lähes kokonaan. Musiikki auttaa pysymään paikallaan, hengittämään syvään ja ajattelemaan, miten paljon sitä tietokonetta jäisi kaipaamaan jos sen hajottaisi. ^^;;

Poissa Sakr

  • Opiskelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Masentelumusiikki
« Vastaus #18 : Kesäkuu 22, 2006, 04:07:13 »
Mikäpä olisikaan parempaa masentelumusiikkia kuin klassinen musiikki. Barberin Adagio jousille (Perikato-elokuvassakin kuultava) on masentelumusiikin esi-isä. Myös Beethovenin Kuutamosonaatti vetää vakavaksi. Mozartin 23. pianokonserttikaan ei ole sieltä hilpeimmästä päästä. Mutta kauniita kappaleita kaikki.

Populäärimusiikista mainittakoon Mewin melankoliset luritukset ja takavuosien superbändi Evanescencen hitaat kappaleet.

Angstimusiikiksi käy hyvin Bullet For My Valentine ja Nirvana.
Vive le vie de Bohème!

Zemina

  • Ankeuttaja
Masentelumusiikki
« Vastaus #19 : Heinäkuu 18, 2006, 15:11:39 »
Meinasin kirjoittaa, että kun vituttaa tulee helposti laitettua jotain DM:ää (Death Metal) tai jotain brutaalimpaa soimaan ja että kun taas surettaa niin sitten jotain doomia... Sitten luin tämän viestin:
Lainaus käyttäjältä: "disturbed"
Hassua, miten jotkut laittavat sellaisia biisejä soimaan masentuneena, mitä itse voi kuunnella esim läksyjä tehdessä, ollessaan menossa johonkin ja laittaa itseään jne.. Ilman mitään suurempia vaikutuksia tunneskaalaan.

Ja tajusin, että no tuotahan minä kuuntelen muutenkin. Joten se siitä sitten. Mutta kai se on niin, että vihaisena kuunnellaan vielä vihaisempaa musiikkia ja surullisena kuunnellaan vieläkin ahdistuneempaa musiikkia. Vahvoissa mielentiloissa ne vain vaikuttaa vielä voimakkaammin kuin muissa tilanteissa vaikka samaa kuuntelisitkin joskus vaikka vain netissä surffaillessasi tai jotain muuta vastaavaa.
Mutta minulla on myös se, että surullisena tai jonain, en tiedä mikä se tunne on niin pystyy kuuntelemaan myös rauhallisia juttuja (joskus). Esimerkiksi jotain sello konserttoja. Ja täytyy myös mainita Elfen Lied nimisen animen theme Lilium. Se on todella kaunis.

Poissa

  • kAHVikuppisihteeri
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • jump, deliver me
Masentelumusiikki
« Vastaus #20 : Heinäkuu 18, 2006, 20:41:25 »
Masentelumusiikille minulla on ihan oma levykin, mutta liian vanha, täytyy uusi tehdä, ei ole tuo vanha ihan ajan tasalla. Masentelumusiikkini eroaa kyllä paljon tuosta "tavallisen olotilan" musiikista, tavallisella päällä kuuntelen kaikkea Lordista Yellowcardiin, angstpäällä taasen vaihtuu joko vihaisempaan tai surullisempaan musiikkiin.

Vihaisena kuuntelen yleensä Papa Roachia ja Gazettea, Papa Roachin Broken home on erityisesti kappale joka saa paremmalle tuulelle ja joka purkaa painetta sisältä. Gazetten Tokyo Shinjuu on kanssa tällaista mättömusiikkia, sopii hyvin olotilaan. Dir end Greyn Pink killer kanssa, sopii loistavasti. Räjähtävää energiaa kaiuttimista, kyllä. Muuten en kyllä oikeastaan Dir en Greystä tykkää, en muutenkaan j-rockista tai -popista, mutta nämä kaksi bändiä parilla kappaleellaan ovat mieleen. 8)))

Surullisena ollessani kuuntelen aina, tilanteesta riippumatta Olavi Uusivirtaa. Aijai, Betonikaupunki ja Me ei kuolla koskaan ovat ihania kappaleita, niiden aikana purskahtaa väkisinkin itkuun ellei satu olemaan varsin hilpeällä tuulella. Myös Tilkkutäkki-albumilla oleva Tuu mun vaimoksein ((edelleen Olavi Uusivirran)) on ihana, lähes klassikko. Rammsteinin Amerika on myös kovassa kuuntelussa angsttuulella, se valaa luottamusta ja siinä se paha olo vasta purkautuukin.
Aaa, ja sitten tämä melko tuore lemppari, jota kuuntelen kyllä muutenkin, mutta sopii ehdottoman hyvin masentelumusiikiksi. Itkevä tyttö, bändin nimi taitaa jo kertoa kaiken. Sateenvarjokatu, Yö kylpyammeessa, Keskiviikkona hän on minun, ihania kappaleita...

"Saavun rautatieasemalle
pidellen kädessä sydäntäni.

kuljen
hiljaa
kuin
murhaajat

voin nukkua
kylpyammeessa."
"Seuraavaks me vedetään sellanen progepläjäys, että te saatanan kakarat ette löydä kotiinne."

Ravenmind

  • Ankeuttaja
Masentelumusiikki
« Vastaus #21 : Heinäkuu 19, 2006, 19:03:25 »
Yleensä tulee laitettua jotain oikein angstista ja masentavaa sekä mahdollisimman kovalle. Death metal ja muu örinä auttavat kaikenlaiseen masennukseen, rauhalliset kappaleet lähinnä lievempään.

- Thy Serpentin Lords of Twilight täysillä auttaa hyvin pahaan masennuspuuskaan. Örinä on jo todettu hyväksi masennuslääkkeeksi useammankin kerran, ei ehkä "piristä" sanan varsinaisessa merkityksessä mutta parantaa oloa. Ja instrumentaalikappaleet rauhoittavat, ettei heti masennuksen kanavoiduttua jonkinasteiseen vihaan ala hajottamaan paikkoja...
- Stratovariuksen Elements-levyt ja muutama muukin, mahdollisimman kovalla nämäkin. Ei jaksa olla masentunut kovin kauaa, kun sanoituksista useimmat ovat tyyliä "My heart was blind but now I see".
- Nightwishin Oceanborn tai Century Child. Ensimmäisen tunnelma on jotenkin rauhoittava, jälkimmäinen taas on muuten vain hyvä.
- Viikate. Muuntaa alakulon jotenkin sarkastisen huvittavaksi. "Syksyn tullen karhunkankahalla seitikit kasvaa/Niistä keitto mainen, maukas laitettaan/Jotta loppuisi ainainen kitinä ja nälkä/Jotta loppuisi tämä nöyryytetyn/-nöyryytetyn osa."
- CMX, epämääräisen angstista, volyymit kaakkoon.
- Sonata Arctica toimii myös. White Pearl, Black Oceans on hyvä lievempään angstiin, mutta muuten ehkä jotain nopeampaa. Eclipticalta löytyy monia hyviä masennuskappaleita.
- Valaiden laulu on äärimmäisen rentouttavaa, etenkin täydellisessä pimeydessä.

No, kuuntelen näitä kyllä aika usein normaalissa mielentilassakin (pitäisiköhän tuo sana normaali laittaa lainausmerkkeihin?).

AlmostRockStar

  • Ankeuttaja
Masentelumusiikki
« Vastaus #22 : Heinäkuu 19, 2006, 21:53:21 »
Lainaus
Surullisena ollessani kuuntelen aina, tilanteesta riippumatta Olavi Uusivirtaa. Aijai, Betonikaupunki ja Me ei kuolla koskaan ovat ihania kappaleita, niiden aikana purskahtaa väkisinkin itkuun ellei satu olemaan varsin hilpeällä tuulella.

Olavi Uusivirran Me ei kuolla koskaan- albumi on angstausmasentelumusiikkilistani (mikä sana! **D) kärjessä. Levyn biiseistä suurin osa sopii masentuneeseen mielialaan loistavasti, minäkin olen monesti vain purskahtanut itkuun Betonikaupungin tai Niin kuin eilenkin -biisien aikana. Rauhoittavia ja juuri sellaisia biisejä, joita kuunnellessa usein angstaa ja pyörii itsesäälissä. Kuuntelen Olavia kyllä ihan millaisella mielialalla tahansa, tykkään paljon kappaleiden lyriikoista.

Vihaisena laitan yleensä Green Dayta soimaan, koska sitä kuunnellessa rauhoittuu ja tulee mukava olo. GD on all the time-lempibändini, musiikkia jota todella rakastan, sitä kuunnellessa vihaisena/surullisena itken usein, enkä edes tiedä miksi. Kyseinen bändi vaan saa oloni onnelliseksi, eli jos tahdon pahan olon pois niin sitä kuuntelen. Eli eihän se sitten ole angstausmusiikkia. O__O


Ainiin! Olin unohtaa, kuuntelenhan mä usein angstin pyörteissä ollessani paljon Hullutiedemies nimellä esiintyvän hiphop-laulajan biisiä Itsemurha (biisi on samainen kuin joku Itsemurha kirjeet tms). Ehkä angstisin biisi, jonka tiedän, mutta sehän käy mielialaan täydellisesti. Tallulah menee myös, siinä on niin katkeran kauniin surullinen melodia. Täytyy kai äänittää sellainen ihan angstaukseen tarkoitettu kasetti täyteen musiikkia, niin ei tarvitse vaihtaa levyä kokoajan plus räpeltää aina tietty kappale soimaan.

Slughorn

  • Ankeuttaja
Masentelumusiikki
« Vastaus #23 : Heinäkuu 20, 2006, 11:45:31 »
ARS kirjoitti:
Lainaus
Ainiin! Olin unohtaa, kuuntelenhan mä usein angstin pyörteissä ollessani paljon Hullutiedemies nimellä esiintyvän hiphop-laulajan biisiä Itsemurha (biisi on samainen kuin joku Itsemurha kirjeet tms). Ehkä angstisin biisi, jonka tiedän, mutta sehän käy mielialaan täydellisesti.
Niin minäkin. Rakastan tuota biisiä. Sen lauseet ovat juuri niitä, joita tarvitsen angstatessa. Se oikeasti lohduttaa. Nimittäin, että biisin itsemurhan tekijä tunsi samalla tavalla kuin minä, mutta minä selvisin. Samalla se itkettää, koska tuo laulun henkilö, se josta kirjotettiin, ei selvinnyt ja mikä minä siitä olen olemaan yhtään parempi.

Simple Plan on yhtä ainutta angst-musaa mulle. Itseasiassa Simple Plan osaa tiivistää tunteeni paremmin kuin minä koskaan. Perfect on oikeasti niin minua. Do you think I’m wasting
My time doing things I
Wanna do?
But it hurts when you
Disapprove all along
Rakastan Simple Plania angstituspäivinäni, rakastan kyllä muulloinkin.

Myös Sonata Arctica on sellainen bändi, jonka sanat lohduttavat. Angstatessa kuuntelen heidän hitaitaan tai muuten vaan rauhallisia biisejä. Rakastan etenkin Replicaa. Se on vain yksinkertaisesti sitä, mitä yleensä angstitan. Sitä, että  en ehkä ole oma itseni enää koskaan vaan olen vain kopio siitä, mitä ennen olin. Muutenkin Tonyn ääni osaa lohduttaa minua.

Apocalyptican melodiat (niin niissähän ei olekaan niitä sanoja, tietenkään) louhduttavat minua, koska ne ovat niin tunteita herättäviä ja suomalaisen melankolisia, kuten voi vain odottaa suomalaiselta sellistibändiltä. Näissä minulla ei ole suosikkia, joka lohduttaa. Kaikki lohduttavat minua yhtä paljon ja yhtä varmasti.

On myös monia yksittäisiä biisejä, joita en nyt jaksa luetella, koska tämä viesti ei loppuisi koskaan. Masennusbiisien löytäminen ei ole mitenkään vaikeaa. Riittää kun löytää sopivan tyylisen melodian omaan masennukseensa ja ehkä sanat myös jos on sillä tuulella. Mikä tahansa voi olla angstbiisi tunnelmasta riippuen. Angstbiisejä kävelee vastaan joka kulman takaa. On vain kyse siitä, nappaako itse ne.

Sandrina

  • Ankeuttaja
Masentelumusiikki
« Vastaus #24 : Heinäkuu 24, 2006, 13:40:29 »
Masennusmusaa, todellakin. Ilman sitä en kai voisi elää. Jotenkin aina kun olen masentunut, puran sen musiikinkuunteluun. Se vapauttaa jotenkin erilailla kuin mikään muu.

Itse olen enemmän surullisten kappaleiden suosia kuin minkään ns. 'kovan' musiikin. masentuneena haluan rauhallista ja hyvin sanoitettua musiikkia, joka saa miettimään, ehkä vielä masentumaan enemmän :D outoa, mutta silti totta.

Kapasiteettiyksiköllä on kappale nimeltä erobiisi, joka on yksi tämänhetkisistä masennuskappaleistani. Siinä on jotakin ytyä ja sanat <3
Jotkun kotimaiset naisarstistien kappaleet ovat myös sanoiltaan loistavia masennuskappaleita. Niitäkin suosin. Mutta niinkuin Slughorn sanoi Simple Planista.

Slughorn kirjoitti:

Lainaus
Itseasiassa Simple Plan osaa tiivistää tunteeni paremmin kuin minä koskaan.


Olen täysin samaa mieltä. Simple Plan on ainutkertainen biiseissään. Sen kappaleet ovat aina ensimmäisenä kuuntellistalla kun aloitan kuuntelemaan ns. masennusmusiikkia, kun olen masentunut.

eishi

  • Ankeuttaja
Masentelumusiikki
« Vastaus #25 : Heinäkuu 24, 2006, 16:07:09 »
Krhm... Minä olen oikein luonut oman listan koneelleni iTunesiin, jota sitten kuuntelen, kun hatuttaa. Erityisesti Linkin Park on hyvää masentelumusaa, sillä niiden biiseissä on yksinkertaisesti kaikki ikävät tunteeni. Yleensä kuuntelen Meteora-levyn lävitse, ja tadaa! Masennus on tiessään. Tai sitten se on pahentunut.

Jos taas haluan jostain syystä oikein olla masokisti, niin kuuntelen kaikki Nightwishin masentavimmat kappaleet putkeen, kuten Dead to the World, Bless the Child, Romanticide... Myös Neljän ruusun biisit osaavat olla hyvin kiduttavia, kuten Kuka näkee, Öisellä rannalla ja Veri.

Jos taas sitten pitäisi päästä sieltä masennuksen suosta ylös, niin kuuntelen jotain niin ärsyttävää purkkapoppia että ärtymyksen tunteet korvaavat masennuksen. Eli ei kun Kiss FM auki ja kuulolle... Ayumi Hamasaki on myös hyvää musiikkia nostamaan masennuksesta.

Jos pitää yksi hyvä biisi valita, joka nostaisi välittömästi masennuksesta, niin se on kyllä Oasiksen Wonderwall. Aww. ^^

Poissa Huhutar

  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Henkilö, jota ei tunnista ilman teekupposta
    • Livejournal
  • Pottermore: dustpatronus46
  • Tupa: Puuskupuh
Masentelumusiikki
« Vastaus #26 : Heinäkuu 24, 2006, 19:38:31 »
Minäkin kuulun tähän kerhoon jotka kuuntelevat Nigthwishiä möksähtäneenä tai tämmöisellä tuulella. Mää en ikinä kuuntele mitään kauhian raskasta musiikkia, eli en edes silloin kun olen todella maassa. Nightwishillä on kauniit melodiat ja ne sanat varsinki on silleen että mielellään kuuntelee niinä hetkinä. Huonolla tuulella mulle voi joskus auttaa iloiset kappaleet, mutta harvoin.
Semmoisia kappaleita, joista on mukavia muistoja, niin niitäkin on mukavaa kuunnella pahalla tuulella. Mulle ne saa ainakin jonkunlaisen hymyn aikaiseksi.

Pahalla tuulella tai pikku känkkäränkkänä tulee kuunneltua Maija Vilkkumaata ja varsinkin hoilattua mukana. ^^ Maijalla taitaa olla just ne biisien sanat, miksi huonoina päivänä miellyttää.

zerythe

  • Ankeuttaja
Masentelumusiikki
« Vastaus #27 : Elokuu 03, 2006, 19:58:44 »
En mielelläni pode masentunutta oloa, se on niin inhottavaa. Vielä pahempaa on alakulo. Silloin haluan vain pois siitä, mahdollisimman pian. Ja mikä olisikaan parempaa kuin kuunnella Red Hot Chili Peppersiä? Heidän biisinsä saavat minut melkein poikkeuksetta hyvälle tuulelle (tietenkin heillä on surullisiakin lauluja, mutta kaiken päällä kuultaa toivo). Melkein itken heidän ihanuuden takia.

Sen lisäksi Enyan Book of Days piristää, luo hyvää mieltä. Muutenkin kaikki Enyan tuotanto on niin kaunista ja lohdullista, mutta tuo kyseinen kappale on yksi lemppareistani. Ylipäätään Enya on varma lohdutus alakuloon, se tuo toivoa ja uskoa siihen, että kaikki kääntyy lopulta parhain päin, niin kuin lopulta aina käy (niin minä ainakin haluan uskoa).

Nine Inch Nails sopii mielestäni paremmin vihaan kuin masennukseen. Tosin minä kuuntelen NIN:iä ilman mitään erityisiä tunnetiloja, se on vain hyvää ja ylikaunista musiikkia (tosin Closeria kuunnellessani olen poikkeuksetta ehkä liiankin energinen). Mutta joo, kuvittelisin, että vihaisena NIN kävisi varsin hyvin. Mutta masennukseen? Ei kiitos. En halua kurjistuttaa elämääni sen enempää.

Visko

  • Ankeuttaja
Masentelumusiikki
« Vastaus #28 : Elokuu 18, 2006, 15:24:23 »
Aika mielenkiintoista, että moni kirjoitti laittavansa jonkun ärsyttävän purkkapoppiradion päälle kun ärsyttää. Minut tuo saisi kyllä jo melkein miettimään kirveen olinpaikkaa, sillä jos kyrsii jo ennestään, niin eihän tuosta tule mitään muuta kuin vielä pahemmalle päälle... vaikka se kai siinä lienee tarkoituskin. Itse mieluummin kohdistan/puran ärtymystäni johonkin, kuin että aiheuttaisin sitä lisää.

Minulta itse asiassa puuttuu levy, jota kuuntelisin kun oikein läpikotaisin vituttaa. Sen pitäisi olla jotain vuohentappoheviä, jossa mieluummin huudetaan kuin öristään. Nykyisin tuollaisia olotiloja on kuitenkin niin harvakseltaan, ettei ole tullut hankittua mitään varsinaista paikat-hajalle-musaa, kun en kuitenkaa sitä normaalisti jaksa kuunnella.

Yksi parhaista vitutusbiiseistä on varmasti Sentencedin Excuse Me While I Kill Myself; se on sopivan raskas, mutta kuitenkin niin ironinen, että sitä kuunnellessa huomaa jossain vaiheessa pakostikin virnuilevansa itsekseen. Se on siis hyvä kipale "huijata" itsensä paremmalle tuulelle.;)

Kun on ahdistava olo, (siis niin että on esim mielestään tehnyt jotain älyttömän tyhmää, nolannut itsensä tms), niin minulle kelpaa likipitäen mikä tahansa normaalistikin kuuntelemani musiikki, kunhan se on tarpeeksi kovalla. Yleensä tällöin menee parhaiten Sonata Arctica, Nightwish, Amorphis, tai joku muuten vain reipas musiikki, jonka tahdissa voi tapailla sanoja ja purkaa fiilistään siihen. ...ja yleensä sellainen musiikki, mikä milläkin hetkellä sattuu olemaan muutenkin kuuntelussa.

Surullisena menee sitten ehkä hieman rauhallisempi meno, mutta harvoin mitään balladeja silloinkaan kuuntelen. Ehkä joku melankolinen musiikki (Silentium, Sentenced, Amorphis, CMX yms) toimii parhaiten. Leeviä myös joskus asettelen soittimeen. Olen kyllä katsellut Anttilan alennuskoreja siltä varalta, että siellä sattuisi tulemaan vastaan jotain suden ulvontaa tai sateen ropinaa/metsän huminaa, mutta ihan vielä ei ole tullut vastaan tarpeeksi halvalla.

Tuli ehkä turhan pitkä viesti, kun pääpointti oli kuitenkin se, että kuuntelen suunnilleen samaa musiikkia ihan fiiliksestä riippumatta yleensäkin.:) Tietysti jokin levy sopii tiettyyn tunnelmaan aina paremmin kuin toinen.

avohaava

  • Ankeuttaja
Masentelumusiikki
« Vastaus #29 : Elokuu 19, 2006, 13:37:04 »
Minulla on juuri erikseen "masentelumusa" ja "biletysmusa". En nyt lajittele näitä arkistoihin tietyn päivän varalle, mutta kun kuulen vaikkapa jonkun uuden kappaleen tiedän että kappas, tuosta tulee hyvä nyyhkykappale. Joskus on päiviä, jolloin pistän pitkät viulukonsertot soimaan, kun taas kavereiden kanssa pistämme jytät ja bileprinsessat stereoihin ja sitä rataa.

En tiedä miksi, mutta kun ahdistaa tai angstituttaa niin kuuntelen Evanesenceä. En yleensä kuuntele surumielellä piristyttävää musaa, koska se tietty mielentila on mielestäni käsiteltävä loppuun asti. Myös Apocalypticaa, Sonata Arcticaa, Apulannan hitaita ja Amorphista kuuntelen kun siltä tuntuu. Masentelukappaleista saa omanlaista voimaa, ja yleensä sanoista löytyy juuri omiin tunteeseen sopivia sanoja, ja voi kuinka siistiä ne sanat onkaan kuunnella omista stereoista laulettuina. Monia suomiräppäreitä kuuntelen myös tällä tuulella, kuten Edorfia, Skandaalia, Steen Christenseniä ja Harhakuvitelmaa, juuri noita joita en muuten kauheasti kuuntelisi. Tästä vain on tullut tapa, joka toistuu ja toistuu. Lacuna Coil, Maj Karma, Muse, My Chemical Romance, Papa Roach, The Used (<3), Soil yms. auttavat. Elvistä, Beatlesia, Rolling Stonesia ja monia muita pistän soimaan haikealla tuulella. Kun oikein pistää huokailemaan.

Musiikki on sitten niin hieno asia, sen avulla voi vuodattaa masennuksensa, kyynelensä ja jopa ilonsa pois.

Poissa Asoalian

  • : W
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Masentelumusiikki
« Vastaus #30 : Elokuu 23, 2006, 19:12:28 »
Minä en niin hirveästi erottele sitä, mitä kuuntelen masentelufiiliksellä tai 'normaaliolotilassa', esimerkiksi heviä/metallia kuuntelen sekä iloisena että angstisena, vaikka varmaan suurin osa kuuntelee kunnon örinää nimenomaan vihaisena. Minulle taas parhaiten surullisena menee sellainen musiikki, joka ei ole itsestäänselvästi vihaista/surullista, vaan sellainen joka 'ulospäin' on iloista, mutta kun tarkemmin rupeaa miettimään, ei se sellainen olekaan. Esimerkiksi Bustedin Everything I knew. ^^ Ei se nyt niin kauhean surullinen biisi ole, mutta jotenkin sellainen että siitä tulee uutta toivoa tai ainakin hieman parempi olo. Muita sellaisia biisejä, jioita tulee kuunneltua aika paljon surullisena, ovat mm. James Bluntin Goodbye my lover ja Tears & Rain, aika pitkälle samoin perustein kuin Everything I knew'tä.
Mutta yleispäteviä angstausbändejä/biisejä löytyy ainakin Nightwishiltä, For my pain...lta ja tietysti Children of Bodomilta. NW:n Wish I had an angel on ainakin sellainen, että sitä on hyvä kuunnella kun vihastuttaa, aina olo helpottuu.
Sonata Arcticaa minä en muuten ikinä ole oppinut pitämään minään kunnon tunteidenpurkamismusiikkina, vaikka normaalioloissa sitä kyllä kuuntelen aika paljonkin. ^__^ Vähän asian vierestä ehkä, mutta tulipahan vaan mieleen kun aika monessa viestissä on mainittu kyseinen bändi..
"You think that's hard? Try auditioning for Baywatch
and being told they're going in another direction."

Poissa Aewyn

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #31 : Toukokuu 15, 2007, 17:02:37 »
No tuota.. :) Kun olen surullinen kuuntelen yleensä Michael Jacksonin Human Naturea. Kun ryven itsesäälissä kuuntelen Michael Jacksonin Childhoodia. Kun olen vihainen kuuntelen edellä mainitun viihdyttäjän Dirty Dianaa tai Is it Scaryä.
Noissa biiseissä on vaan se, että pystyn kuuntelemaan niitä myös kun olen Tosi hyvällä tuulella. Siis nuo ovat kyllä ne kappaleet joita kuuntelen noissa mielentiloissa, mutta oon kai erikoinen siitä, että kun oon onnellinen/iloinen pystyn kuuntelemaan samoja biisejä kuin angstatessa :D
Kun haluan hypätä sieltä suon pohjalta, niin yleensä Michael Jacksonin Wanna be startin' somethin' iä kuuntelen. Siinä on biitti, joka herättää kuolleista :D Tai no ainakin minut, koska se on melkein kuolema, jos saat minut angstaamaan.
Niin ja vielä syy siihen, että kuuntelen noita kappaleita on se, että yksinkertaisesti en kuuntele muuta kuin Michael Jacksonia ja koska joskus kaikkien on pakko angstata nuo biisit ovat vain valiutuneet tehtäväänsä sekä viihdyttämisessä että angstaamisessa.
Mutta siis kuuntelen kyllä aika paljon muitakin kappaleita kun angstaan, mutta nuo nyt ovat parhaimmat.
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 15, 2007, 17:07:06 kirjoittanut Aewyn »
psykoottisen villiä ja alastonta

Iria

  • Ankeuttaja
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #32 : Toukokuu 15, 2007, 18:34:17 »
Suosittelen Opethia. Ruotsalaista, laadukasta progeörinämetallia, jota kuunnellessa saa keskittyä ja ajatella
kun kaikki muu hälinä hautautuu raskaan äänimassan alle. Heittäydy sängyllesi naama tyynyssä, laita korvanapit korviin ja väännä volyymit täysille. Tunnin kuluttua olet ihan turta ja tekee mieli teetä!

Suositellaan nyt vaikka Ghost Reveries -levyltä löytyvää 11-minuuttista Reverie/Harlequin Forestia.

Poissa Crying

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Whii
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #33 : Kesäkuu 02, 2007, 17:04:45 »
Hmm, en ole varma olenko jo tänne kirjoittanut, mutta kirjoitan sitten uudelleen. Tiedän hyvin millaista musiikkia kuuntelen aina tiettynä mielentilana. Joskus huomaan kunnolla millainen olo on kun huomaa millaista musiikkia haluaa kuunnella.

Jos olen masentuneella tai apealla päällä, ainoastaan surumieliset ja hitaat kappaleet menevät. Hyviä esimerkkejä ovat esimerkiksi Evanescencin tietyt kappaleet, My Immortal ja Hello, Eternal. Lisäki t.A.T.u:n kappaleista tehdyt ´fly dream´ kappaleet ovat täydellisiä mustiin hetkiin. Pahin masis on jos kuuntelen Nightwishin Forever Yours- kappaletta, se on vain niin surullinen.

Mutta, jos ärsyttää ja pahasti, kuuntelen Slipknotia (menee siis hyvälläkin tuulella, mutta sopii hyvin toisiinkin fiiliksiin) Slipknotilla on asennetta, hyviä sanoja ja ne rummut tekevät musiikista jotenkin aggressiivista :D Hyviä kappaleita vitutukseen, kuten People=Shit tai (Sic). Kun on kuunnellut Slipknotia kovalla tunnin tai pari, on jo hieman parempi olo. Jos on >:D
And they dream in their sleep

Vauhko-Harry

  • Ankeuttaja
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #34 : Kesäkuu 02, 2007, 20:07:11 »
Kuuntelen yleensä Akonin "Lonely" biisiä. Se vain on niin hyvä xD, siinä tulee sillee sellanen fiilis...
No okei, tiedän, tämä menee vähän offiksi, kun en edes perustele, mutta varmaan paras syy on: Laulun rytmi, jne. jne.
  Joskus taas kuuntelen Ville Valon "Some of wine" biisii, kun olen masentunut, tai alla päin. Varmaan koska ne kummatkin on mun lempibiisit.
  Kolmanneksi tulee varmaan se Aqua bändin "Barbie Girl", se video on kiva :D

En sit varmaan muuta kuuntelekkaan silloin, kun olen allapäin ...

Poissa Miukumauku

  • @!
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #35 : Heinäkuu 19, 2007, 04:30:10 »
Kun olen tosi masentunut ja haluan oikein velloa itsesäälissä, niin tulee renkutettua enimmäkseen Evanescensen My Immortalia. Ne sanat saavat sellaiseen depikseen, että siitä ei hevillä ylös nouse. Oikein erinomaista itketysmusiikkia siis. Iloisenakin jos kyseisen kappaleen kuulee, niin kyllä kaartuvat suunpielet alaspäin.
Ja silloin kun rakkausasiat suututtavat, niin tulee soitettua JoJon Too little too latea. Jotenkin niin v*tuttava biisi, hyvällä tavalla siis.
But never love. Never happiness. Never love.

Wrelqa

  • Ankeuttaja
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #36 : Elokuu 06, 2007, 11:02:31 »
En ole koskaan kauheasti tiedostanut sitä mitä kuuntelen silloin kun angstituttaa (näitä väännöksiä taas ;p), mutta eilen kun jostain iski taas masennus niin kuuntelin Bright Eyesin Fevers & Mirrorssia. Conor Oberstin sanoitukset ovat (aivan loistavia) sopivia jos haluaa todella piehtaroida masennuksessaan. Tähän tarkoitukseen sanoisin että Lua (I'm Wide Awake It's Morningilta) on sopivin. Conor Oberstin ääni, akustinen kitara ja lyriikka antavat kyllä lisäpontta masentelukohtaukseen.
The Cinematic Orchestra toimii myös hyvin minulle, Ma Fleur on täynnä instrumentaaleja sekä mm. Patrick Watsonin kaunista laulua. To Build a Home esimerkiksi on todella kaunis ja rauhoittava. En harrasta juuri  örinä-mättöä, kun masentaa niin kuuntelee mieluummin jotain kaunista.

Kun sangen suunnattomasti ärsyttää niin silloinkaan en kuuntele mitään mitä en normaalistikaan kuuntelisi, yleensä mieluiten jotain mikä vie pahan tuulen mennessään. Franz Ferdinandin You Could Have It So Much Better on minulla toiminut jo pitemmän aikaa piristimenä.
Franz Ferdinandilta voi nimetä kappaleista vaikka Do You want To:n. Jotenkin niin kieli poskella -meiningillä menevä kappale että pakostakin hymyilyttää kuunnellessa.

Poissa Wemia

  • Hupsu.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • ?
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #37 : Elokuu 06, 2007, 21:58:15 »
Kiukkuisena tulee kuunneltua jotakin mahdolisimman kovaäänistä, vaikken mistään hevistä tykkää, jotta se hermostuttaisi daddyn ja yleensäkkin kaikki kuuloetäisyydellä olevat kikkarat! Eli kuuntelen siis ihan mitä vain raskasta, ihan sama tykkäänkö, onko kyse mistään saatananpalvoja musiikista tai screamosta, täysille vaan ja eikun muka nauttia siitä kun korvat on ihan tuuttuut. Nyt kun luen nuita vastauksia niin samantapaisia vipoja löytyy muiltakin :)

Surullisena, masentuneena tulee kuunneltua sellaisia kappaleita joilla on jokin merkitys tai muisto minulle, ne saattaa olla ihan hassuja, vaikka jokin superpirteä pop kappale, jota ei ehkä ajattelisi surullisena kuuntelevan. Mutta sanallisesti tärkeitä, muistollisesti tärkeitä, medolisesti ihania, laulajan ääni. Mikä vain lohduttaa tai ryvettää lisää itsesäälissä.
Musiikki, ilman sitä ei olisi mitään, siihen sanontaan minä yhryn <3

Oisinpa luolassa rosvoklaanin, oisinpa rohkea intiaani!

Poissa Lusitania

  • Paluumuuttaja
  • Vuotislainen
  • So you screwed up
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #38 : Elokuu 22, 2007, 20:39:21 »
Mielestäni Uniklubi on loistavaa angstaus musaa, ja sitä tuleekin kuunneltua kun maailman epäoikeudenmukaisuus lytistää kokoon. Myös kaikki biisit, joissa on kauniit, mutta ei liian lässyt sanoitukset, käyvät hyvin, esimerkiksi Negativen koko Anorectic-levy sopii masis-tilanteeseen.
Maija Vilkkumaata en yleensä kuuntele, mutta mun mielestä "ei ikinä sun" ja "vähän ennen" biisit sopii masentelumusiikiksi. Rendez-Vous:n Valta vaihtuu-levy on myös aivan ihana.
Help will always be given at Hogwarts to those who ask for it.

Poissa Villi Lohi

  • Pasi
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Morning is working.
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #39 : Elokuu 23, 2007, 13:26:46 »
Siinä mielessä taidan erota monesta muusta, että masentuneena tai surullisena en voi kuunnella musiikkia ollenkaan enkä missään nimessä ainakaan mitään kaunista tai haikeaa. Johtuu ihan siitä, että musiikki herättää itsessäni vähän liian vahvoja tunteita tuollaiseen tilaan nähden, ja masennun vain enemmän, tai ainakin olo tuntuu kurjemmalta. Erään läheiseni kuoleman jälkeen en aikoinaan voinut kuunnella musiikkia pariin vuoteen juuri lainkaan, koska varsinkin joka ikinen ns. balladi väänsi hanat auki aika tehokkaasti. Tuo nyt tietenkin aika kärjistetty esimerkki, mutta en pienempien surujenkaan kohdalla ole sellainen tyyppi, että tykkäisin rypeä siinä masennuksessa tai surussa, joten en tieten tahtoen myöskään näin musiikin kautta väännä veistä haavassa.

Eli oikeastaan kauniit ja herkät biisit toimivat itselläni silloin, kun olo on hyvä ja haluan fiilistellä, mutteivät koskaan surullisena. Vihaisena taas kuuntelen monen muun lailla aggressiivista musiikkia, esim. Amoral toimii hemmetin hyvin (vaikka toisaalta Amoral toimii kyllä ihan hyvissäkin fiiliksissä). Iloiseen olotilaan sopii sitten taas iloinen musiikki, esim. monet PMMP:n kappaleet. Tätä genreä voisi omalla kohdallani kutsua myös kesämusiikki-genreksi. Välillä tulee harmiteltua, kun itselläni ei juuri tuollaista musiikkia ole - pitäisikin löytää enemmän hyvää ja pirteää pop-musiikkia, mutta yhdistelmä on osoittautunut omalla kohdallani aika haastavaksi, popin puolelta kun lähinnä kolahtavat ne kaunista mutta hieman melankolista musiikkia soittavat yhtyeet. Myös joku jamittelu-bändi voisi toimia tuollaisena kivana iloisen fiiliksen musiikkina.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 24, 2007, 15:48:10 kirjoittanut Villi Lohi »

floora

  • Ankeuttaja
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #40 : Syyskuu 22, 2007, 22:04:23 »
Jos oon vaikkapa surullisella päällä ni kuuntelen sellasia rauhoittavia ja surullisia kappaleita.
Varmaankin siksi, koska luulen sen auttavan, vaikka se masentaa tai saa olon surullisemmaks vielä enemmän:D Eli erittäin järkevää siis.

Jos oon vihasella tai ärtyneellä päällä ni kuuntelen niitä biisejä mitä normaalistikki tai jotai hevii::DD:D Siinä käy yleensä sillein, et laitan musan täysille, kuuntelen vaa ja hetken päästä oon jo unohtanu, et olin vihane... Jostain kolosta kaivan jotain hevikappaleita ja niitä siinä sitte soittelen aikani, ennen ku alkaa ärsyttää se rääkyminen, huutamine ja kiljuminen :D
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 28, 2009, 00:29:35 kirjoittanut Bonnie »

Poissa moottorisaha

  • Voldemortisti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • be loud, let your colors show.
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #41 : Syyskuu 28, 2007, 15:28:04 »
V*ttuuntuneena Slipknotin People = Shit soi ja kovaa. Jos taas ei ole ihan Slipknot-fiilis, niin mikä tahansa mättö käy. In Flames koettu hyväksi aggrenpurkamismusiikiksi, samoin Mudvaynen raskaampi kama.

Jos taas mieli on maassa, mitä se nykyisin hyvin harvoin on, Alice In Chainsia soimaan. "Niillä jätkillä oli paha olla." Vaikka AIC:n musa onkin ajoittain aika synkkää, ja itsellä vielä synkistää lisää kun alan aina AIC:ia kuunnellessani suremaan sitä ettei Staley elä enää, niin silti tämä jotenkin purkaa masennusta. Suosittelen vahvasti.

Toisaalta taas jos on huonolla tuulella, niin kannaattaa laittaa soimaan jotakin piristävää, mikä varmasti saa hymyilemään. Itsellä tällaiset voisivat olla vaikka Hot Hot Heat ja The Mighty Mighty Bosstones . Ei niitä kuunnellessa voi angstata!
Paras mielialaa nostava biisi lienee kuitenkin The Blood Brothers - Laser Life. Hahha pelkkä ajatuskin tuosta kipaleesta saa hymyilemään.
When you say it's dead and gone, yes, I know you're wrong

Poissa Briette

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #42 : Lokakuu 17, 2007, 14:55:18 »
Kuuntelen jo valmiiksi musiikkia, joka on yleisesti kaverieni mukaan angsti-musaa. No joo. Placeboa kannatta ehdottomasti kuunnella, ne joko saavat rahoittumaan, rypemään vielä pahemmin itsesäälissä tai sitten muuttu kamalan agressiiviseksi. Niinhän se on aika monessa bändissä. Mut ah, laitappa voluumit kakkoon ja linnottaudu omaan huoneeseen.
Jotain kamalaa räminää menee mukavasti, sitä en edes muuten voisi kuunnella. Sen kun laittaa kovalle, voi melkeen arvata, että kohta tulee joku hakkaamaan ovea ja huutamaan. Mukavaa, siitä saakin vaan lisää puhtia laittaa ne volumit täysille. Olen niin ihana suuttuessani.
Lopuksi en enää jaksa rypeä itsesäälissä, laitan sen ihanimman musiikin sinne soittimeen mitä maa päällää kantaa, My Chemical Romancen. Kyllä se siitä sitten alkaa helpottaa, ja ottakaapa The Used mukaan ja koette ihme-parantumisen. Tietysti siinä menee aikansa, kun biiseissä on pakko tunnelmoida, mutta sehän ei haittaa yhtään.

Yleisin ajatukseni kuitenkin on, että nyt tuhotaan tärykalvot, tämä laite on pakko saada kovempaa!
i only show you what i want you to see

Bumblebee

  • Ankeuttaja
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #43 : Lokakuu 20, 2007, 13:22:31 »

Kun sangen suunnattomasti ärsyttää niin silloinkaan en kuuntele mitään mitä en normaalistikaan kuuntelisi, yleensä mieluiten jotain mikä vie pahan tuulen mennessään. Franz Ferdinandin You Could Have It So Much Better on minulla toiminut jo pitemmän aikaa piristimenä.
Franz Ferdinandilta voi nimetä kappaleista vaikka Do You want To:n. Jotenkin niin kieli poskella -meiningillä menevä kappale että pakostakin hymyilyttää kuunnellessa.
Kokeiltu on, ja piristää niin ihanasti. Kun kuntelee Do You Want To:a jalkaa alkaa pakostakin vipattaa ^^ Myös kunnon electro pauke saa paremalle mielelle
 
Eli kuten jotkut muutkin ihmiset täällä tekevät, kuuntelen paljon Joy Divisionia tai Placeboa kun haluan uida itsesäälissä. Gary Julesin versio 'Mad World'ista on myös oiva laulu masenteluun. Suosittelen.
Ja koskus myös Musen tuotanto saa kyyneleet silmiin....

//muoks.
Interpol ei sinänsä ole masis muiikkia mutta Paul Banksin ääni on jotenkin vähän haikea joissakin biiseissä, ja siten Interpol sopii minusta vähän masis musiikiksi
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 16, 2008, 20:41:24 kirjoittanut Bumblebee »

Poissa Tuulikeiju

  • Vuotislainen
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #44 : Joulukuu 01, 2007, 20:24:39 »
Selailin topiccia masiksessani, kun en itse löytänyt mitään hyvää masentelumusiikkia. Kiitän sitä, joka kertoi yhdeksi masissuosikikseen Three Days Gracen ! En tiedä kuinka tunnettu bändi on tms. , mutta itse en ollut koskaan aiemmin kuullut ja olen kyllä iloinen, että nyt tämän bändin löysin. Ihana ääni laulajalla, kivat melodiat biiseissä, ihanat lyriikat. Mikään kappale ei vielä oikeastaan ole noussut ylitse muiden, mutta Home oli kerrassaan ihana ja I Hate Everything About You sai minut itkemään, mitä en kovin usein tee. Ainakaan niin, että se olisi julkisessa tiedossa, saatika, että joku kappale saisi minut itkemään.

Angstiin ja vihaan auttaa itselläni ainakin Machine Head. Myönnän kyllä, että en tiedä bändistä tai bändin tuotannosta paljoakaan, muuta kuin että se taitaa olla Kaliforniasta kotoisin. Kuitenkin, viimeisin levy tuli puolivahingossa ostettua ja ehkä eniten Now I Lay THee Down ja Farewell To Arms saa herkistymään. Suorastaan rakastan niitä kitarasooloja, ne on jotenkin niin tunteita täynnä tai niistä tosiaankin välittyy sitä jotain. Muita kappaleita en suinkaan mene syrjimään, itse alan ainakin pomppia vihasta tai tartun lähes vaistomaisesti ensimmäiseen lähinpään esineeseen, jonka voisin heittää seinään. Ja tuleehan sitä ilmakitaraakin soitettua aika lailla, mutta siitä ilmakitaran soittamisen taidosta, siitä vaietaan.

Niin, sitten on vielä Oasis. Jotkut kappaleet on masentelumusiikiksi kivoja, tai ennemminkin käyttäisin sanaa kaipaus, niissä kun on jotain sellaista. Yli muiden voisin tässä yhtäkkiä nostaa Stop Crying Your Heart Out. Tykkään. Ja Suburbiasta en oikein tiedä mitään, mutta jostain koneelle on päätynyt sen niminen biisi kuin Always. Sopii sydänsuruangsteihin.

Niin, ja piristeeksi, jos joku sellaista kaipaa, sopii aika hyvin Paramore. Itse tykkään laulaa ja kuunnella sitä, jos olen piristystä vailla, kivan energinen. Kuuntelemisen arvoisia on ainakin Let The Flames Begin ja Misery Business.

Hmm. Tästä tulikin paljon pidempi viesti kuin aioin. Löytyihän sitä masismusiikkia.
It's easier not to do things than left them undone.

Enskuli

  • Ankeuttaja
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #45 : Tammikuu 19, 2008, 22:56:37 »
Katatonia on varsin hyvää masentelumusiikkia. Kuuntelen sitä toki muutenkin, mutta masennellessa se toimii todella hyvin. Blackfieldiltä löytyy myös muutama kipale, joita tykkään kuunnella sellaisessa tilanteessa. ShamRainin Raindrops toimii silloin myös oikein hyvin. Jos haluan rypeä itsesäälissä ja masennella, niin em. bändit on omiaan siihen tilanteeseen. Jos taas haluan tuntea olon paremmaksi niin yleensä soitan silloin Jamiroquaita, se piristää.

Poissa Vergessen Kind

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • tumblr.
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #46 : Tammikuu 23, 2008, 17:58:51 »
Lopuksi en enää jaksa rypeä itsesäälissä, laitan sen ihanimman musiikin sinne soittimeen mitä maa päällää kantaa, My Chemical Romancen. Kyllä se siitä sitten alkaa helpottaa, ja ottakaapa The Used mukaan ja koette ihme-parantumisen. Tietysti siinä menee aikansa, kun biiseissä on pakko tunnelmoida, mutta sehän ei haittaa yhtään.

Yleisin ajatukseni kuitenkin on, että nyt tuhotaan tärykalvot, tämä laite on pakko saada kovempaa!

Jep, My Chemical Romancea on pakko kuunnella, se on aivan ihanaa musiikkia kokonaisuudessaan. Ja The Used on se toinen.
Aivan ihania bändejä ja niiden kuuntelu oikeesti helpottaa oloa, jollakin ihme tavalla. (Niin, se ei ole turhaan My Chemical Romance nimeltään.)
Myös Fall Out Boy ja 30 Seconds to Mars on todella hyviä ja kokee niilläkin ihme-parantumisen. :)
I wanna scream "I love you" from the top of my lungs
but I'm afraid that someone else will hear me.

Poissa parma

  • The Demented One
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Putoamista tyylillä
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #47 : Helmikuu 01, 2008, 21:27:41 »
Hmm. Minullakin riippuu paljon siitä, minkälainen masennus on meneillään.

Jos on siis sellainen yhyy_olen_mitätön_yhyy_elämä_on_kamalaa_musta_ ei_välitetä- masennus, kuuntelen ehdottomasti Katie Meluaa, vaikkakin se yleensä vain pahentaa sitä. Katie Meluaa kuunnellessa ei vain voi olla itkemättä. Erityisesti kolmanneksi vanhinta levyä tällöin kuuntelen - en todellakaan muista nimeä, oisikohan peräti vanhin levy - siinä on niiiin itkubiisejä että. Joskus tulee Nightwishiäkin tällöin kuunneltua tai Emma Salokoskea. Riippuu tietysti onko ihan selkeä itsemurhafiilis vai pelkästään sellainen tavallinen maanantaimasennus.

Sitten taas äärimmäisen raivokkaan masennuksen iskiessä on pakko kuunnella Metallican St. Angeria. Se on se pakollinen, sitä kuunnellessa voi paiskoa tavaroita päin seiniä ja vaikka huutaa ääneen. Energianpurkausmusaa, tarkemmin ajateltuna. Maija Vilkkumaankin vähän agressiivisemmat biisit kuten Ingalsin Laura sopivat hyvin tähän fiilikseen.
Tie Miehen Sydämeen Käy Kairon Kautta
Niin kauan kuin kuulen lokkien kiljunnan,
tiedän olevani elossa.

Poissa Sinadra

  • salaisuudenhaltija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Chris
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #48 : Maaliskuu 04, 2008, 17:02:42 »
Kun masennun, kuuntelen yleensä rauhallista ja kaunista musiikkia, jossa on hyvät sanat. Vienna Tengillä on monia rauhallisia ja kauniita kappaleita ja se ääni on jotain niin mahtavaa! Coldplayltä löytyy myös monia söpöjä rakkausmasennus kipaleita. :) Suosikkeihin kuuluu myös Guns 'n' Rosesin Dont cry, joka saa mut aina itkemään.

Se on muuten jännä, miten musiikki tosiaankin vaikuttaa mielialoihin. En yleensä kuuntele niin iloista musiikkia, vaan synkistelen ja angstaan mieluummin ja synkkä musiikki korostaa oikein sitä oloa.

Kun on ketutus päällä, niin kuuntelen yleensä Slipknottia, Kotiteollisuutta yms. mutta toisaalta kuuntelen niitä iloisenakin. O__o Oudolla tuulella kuuntelen yleensä taas Nirvanaa :D

Taisi tulla offtopiccia jonkin verran, mutta toivottavasti ei liikaa... -.-'

Poissa Larten

  • Anarkisti tarhatäti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: Nimbuspumpkin12006
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #49 : Maaliskuu 04, 2008, 17:34:45 »
Oikeastaan en paljoa kiinnitä huomiota, millaista musiikkia kuuntelen milloinkin. Kuuntelen aina musiikkia, jota pystyy kuuntelemaan missä mielentilassa vain. :D

Tiettyjä biisejä kumminkin on, mitä kuuntelen ollessani jollain tavalla masentunut. Ollessani vihainen, kuuntelen jotain raivokasta, esim Children of Bodomia, Slipknotia, Ruoskaa ja niin edelleen. Hyvin yleinen vihanpurkubiisi on Slipknotin I am hated. Sitä kuunnellessa saan yleensä purettua sen vihan. :D

Ollessani taas surullinen, joko yritän piristää itseäni, jolloin kuuntelen jotain tyyliin Megadethia tai Dioa, joista yleensäkkin tulen hyvälle tuulelle. Jos haluan olla surullinen vielä hetken, kuuntelen Sonata Arctican Shamandalieta tai jotain muuta angstimusiikkia. Toisaalta, jotkut biisit ovat sellaisia että en pysty kuuntelemaan niitä muuten kuin sillon jos olen tosi surullinen tai todella iloinen.

Se on myös hassu, että siitä huolimatta kuuntelen useimpia bändejä missä mielentilassa vain, siinä mielessä tämä "luokittelu" on aivan turhaa. :D
Jos sanon että taivas on musta
se on niin musta kuin tahdon sen olevan ja
jos sanon että maailma ei pyöri
se ei silloin pyöri, jumalauta

Onyksi

  • Ankeuttaja
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #50 : Maaliskuu 25, 2008, 17:56:27 »
Ainoa oikea bändi minulle kun pyöriskelen itsesäälin ja masennuksen syövereissä on Scorpions. Mitään tavanomaisia suosikkejani en silloin kykene kuuntelemaan( ellei sitten vähän Marilyn Mansonia, mutta kuuntelen kyseisen bändin musiikkia muutenkin paljon, joten en ota sitä lukuun.)
Scorpionsiltakin kelpuutan vain yhden ja ainoan biisin nimeltä Still loving you. En tiedä mikä tuossa laulussa viehättää tai ihastuttaa, mutta kertakaikkiaan ihana laulu se on, vaikka kykenenkin kuuntelemaan sitä vain surullisena.
Laulu saa minut sekä iloiseksi että surulliseksi, sillä kappaleeseen liittyy paljon hyviä muistoja, mutta niiden muisteleminen ja miettiminen saa uuden surun aallon syntymään sisälleni.
Masentuneena voin kuunnella koko päivänkin vain tätä yhtä ja samaa biisiä kyllästymättä siihen lainkaan. Ehkä siksi en kuuntelekkaan Scorpionsia milloinkaan muulloin.

Poissa Kartanon kummitus

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #51 : Toukokuu 08, 2008, 20:45:45 »
Jos masentaa, niin kuuntelen musiikkia, joka vie täysin pois arjesta (kuuntelen sellaista muutenkin jatkuvasti :3). Elokuvamusiikki on parasta tähän ja muunlainen upea musiikki. Musiikki, joka on mahdollisesti mahtipontista, upeaäänisiä laulajia jne. Banquet of illusions, Nightwish, Sarah Brightman, Dark sanctuary, Enigma ja Era ovat hyviä esimerkkejä. Tämä on taas tätä jatkuvaa todellisuuden pakoisuuttani.
LOTR-soundtrackeja kuunnellessani en voi muuta kuin rauhottua ja kuunnella jälleen kerran henkeä haukkoen niitä mitä mahtavimpia kohtia kappaleissa *-* Gollum's song sopii muuten hyvin surkeaan olotilaan.

Paikalla AIV-rehu

  • Lupus Tigris
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Apulannan kasvattama
  • Pottermore: FeatherProphecy121
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #52 : Toukokuu 09, 2008, 14:54:36 »
Masentuneena kuuntelen yleensä Apulantaa. Tosin kuuntelen muutenkin paljon Apulantaa. Se mitä kappaleita tai mitä levyjä kuuntelen riippuu ihan siitä miksi olen huonolla tuulella ja olenko surullinen vai vihainen. Jos olen vihainen kuuntelen agressiivisempia kappaleita. Viime aikoina olen kuunnellut Ehjä-levyä paljon. Melko kovalla useimmiten...

Masentuneena kuuntelin aikaisemmin lähes kokoajan Kiila levyä. Se oli mulle tavallaan terapiaa. Ne sanoitukset ja kaikki. Kävin pahaa oloani läpi Kiilan kappaleiden avulla. Myöhemmin aloin kuunnella enemmän Hiekkaa surullisena. Toisinaan tietyt Apulannan kappaleet piristävät. Esimerkiksi Mato saa helposti hymyn huulille.En pysty ymmärtämään kaikkia Apulannan sanoituksia tai paremminkin sitä mistä ne kertoo, mutta silti ne on auttanut mua ihan älyttömän paljon. Apulannan Karman laina kappaleessa lauletaan
"psykiatrisia toimia
jotka oman kokemuksen kautta
täysin aukee"
Mielestäni Apulannan musiikissa on paljon kyse juuri siitä. Kappaleet on hyvinkin psykiatrisia, mutta vain kun ne tulkitsee oman kokemuksensa kautta, omalla tavallaan, jolloin ne aukeavat kunnolla. Ei tulkinnat välttämättä ole sellaisia millaisiksi Toni Wirtanen on ne tarkoittanut. Toni on itse sanonut että niitä kuuluukin tulkita oman mielensä mukaan tai jotain sellaista.
Draco dormiens numquam titillandus.
Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen.
Psykiatrisia toimia, jotka oman kokemuksen kautta täysin aukee -Apulanta

Lemoni

  • Ankeuttaja
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #53 : Toukokuu 14, 2008, 20:27:39 »
Kun on masis ja angsti päällä, kuuntelen yleensä mättöheviä tai kunnon thrashiä, koska sen kautta saan kanavoitua masennuksen ja pahanolon johonkin muuhun. Esmerkiksi Metallican alkupään tuotanto, Children of Bodom sekä Testament ovat hyvää masennusmusaa.

Sitten jos sattuu olemaan sydänsuruja ja kaikki ihmissuhteet menee alamäkeen, saatan kuunnella suomiräppiä, mikä johtuu luultavasti siitä, että yksi ilta minulla ja hyvällä ystävälläni oli iso riita ja satuin sillon kuulemaan radiosta jonkun Cheekin biisin ja tapa jotenkin jäi siitä.

Poissa Meew

  • Valkea susityttö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Kelmit for ever
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #54 : Heinäkuu 21, 2008, 16:40:10 »
Tokio Hotel antaa kappaleen joka tilanteeseen. Myös surullisia kappaleita löytyy monta kappaletta. Yksi suosikeistani on Geh. Sen sanat eivät niinkään ole surullisia, mutta sävelet ja tahti on kappaleessa jotenkin surumielinen, että sitä kelpaa kuunnella jos on apealla päällä.
Tam ja Fahr, Sirius ja James. << heitä minä kadehdin, koska heillä on ystävä mitä ilman ei voi elää, heillä on ystävä kenen puolesta kuolisi. Heillä on ystävä kenestä välittää, ketä pitää omana veljenään. Sellaista rakkautta, sanatonta viestintää ei näe joka päivä. Kiitos. <3

Poissa Mimmi

  • kolmen soinnun rälli
  • Vuotislainen
  • gimme danger
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #55 : Elokuu 02, 2008, 11:43:59 »
Niin siis, masenteluhan on täysin eri asia kuin masennus. Silloin kun olin masentunut, kuuntelin Panic at the Discon A Fever You Can't Sweat Outia, vaikka se loppujen lopuksi onkin aika hilpeää musiikkia. Se auttoi mut pois siitä kuopasta.

Hivenen haikeana kuuntelen The Arkin Diseasea, etenkin jos haluan mässäillä tunteessa (kuuntelen sitä kyllä ihan milloin vaan) ja Elton Johnin Someday Out of the Blueta (kuuntelen sitäkin aina). Jälkimmäinen tosin saa minut aina itkemään, ah, ja se on hivenen epämiellyttävääkin. Huomasin muuten että kun luen kappaleen sanoituksia, rupean myös itkemään... Olen aika itkuherkkä.

Jos taas pelkään, että masennuksen kaltainen olo on hyökymässä minuun, kuuntelen Panicin Nine In the Afternoonia, kunnes se menee ohi. Panicin Pretty. Odd levy kokonaisuudessaan on erittäin hyvää "surullisuudesta pois nyt heti"-musiikkia. Sitten taas jos haluaa äkillistä hilpeytystä kannattaa kuunnella Pienen Merenneidon Suudelkaa-laulua. Shalalala pelko pois, tunnelma jo kaikki ois, oi kiltit, suudelkaa... Hilpeää. Myös Hanoi Rocks toimii samalla tavalla kuin Suudelkaa-laulu. Kun sellaista reipasta, hivenen kornia, vähäangstista rokkia (mitä, luonnehdinko Hanoi Rocksia noilla sanoilla? Ei ikinä!) kuuntelee ei kauaa voi olla paha masis. Ja Queenilta löytyy paljon sekä fiilistely- että masennuksestapoismusiikkia.
Keep your 'lectric eye on me babe
Put your ray gun to my head
Press your space face close to mine, love

Tuomas R

  • Ankeuttaja
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #56 : Syyskuu 12, 2008, 22:12:36 »
Hmm... Nyt kun asiaa oikeen miettii niin mieleen tulee muutama kappale jota voisin kuunnella, kun olen masentunut, ärtyisä tai muuten vaan huonolla tuulella...

Simon Mathew - All Night Long

Ehdottomasti Simskua kehiin. Ihana biisi, tämä saa rentoutumaan omalla tavallani ja Simsku on aivan ihana esiintyjä <3 x)

Verka Serduchka - Dancing Lasha Tumbai

No hei, tämä saa iloiseksi vaikka hullun Erkinkin. Verka saa tanssijalan vipattamaan ja masennus katoaa käden käänteessä.

Poissa Mysteeri

  • Matkakuumeinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #57 : Lokakuu 17, 2008, 15:48:00 »
Kun olen masentunut, minulla on hyvin ärsyttävä tapa vajota hetkellisesti itsesääliin, jolloin esim. Simple Plan tai Nirvana ovat oikein hyviä vaihtoehtoja kuunneltavaksi. Tai sitten Olavi Uusivirran Minä olen hullu-levy, jota tosin kuuntelen muutenkin.

Ja sitten yleensä ollessani masentunut, minä yritän saada itseni vieläkin huonommalle tuulelle kuuntelemalla kappaleita, jotka itkettävät. Silloin kun haluan viestittää muillekin olevani masentunut, kaikki neljä Punk city rockers-levyä ovat ahkerassa käytössä. Kyllä ryntää äiti aika kovalla vauhdilla yläkertaan valittamaan kun soittimestani kuuluu vaikkapa Infa Riotia, 999:ä tai The Vibratorsia suurella volyymilla.
Murehtiminen on kuin keinutuoli. Vauhtia on, eteenpäin ei pääse.

Kromisade

  • Ankeuttaja
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #58 : Lokakuu 18, 2008, 14:15:52 »
Sara - Kromi Koska musiikkimakuni on rajoitettu, mutta erityisesti tämä levy soi, kun on masentunut. Levy on muutenkin loistava syyssoundtrack niin soundeiltaan kuin sanoituksiltaankin. Jos taas surullinen on, niin Saran Pyyhit vuodet kasvoiltasi biisi on kerrassaan niin kaunista kuunneltavaa tuohon aikaan, että melkeinpä kyyneleet siinä silmäkulmaan vierähtää. Myös Pedestrian's Motorin kappaleet sopivat hyvin rauhoittamaan oloa, jos on paha olla. Ne kappaleet ovat niin ihanan rauhallisia, että niitä kuunnellessa pakostakin rentoutuu.


RestlessSoul

  • Ankeuttaja
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #59 : Helmikuu 21, 2009, 21:41:03 »
Se riippuu tosi paljon tilanteesta, yleensä kuuntelen silloin jotain sellaista biisiä minkä sanat sopivat yhteen kyseisen tilanteen kanssa, minkä takia olen surullinen/masentunut/vihainen.

Tällä hetkellä on melko suuri ikävä, siksipä stereoista soi Fool's Gardenin Lemon Tree, Lifehousen Hanging by a moment, The Frayn How to save a life ja He was a friend of mine, krediitti kuuluu varmaankin Bob Dylanille.

Nämä tällaisena esimerkkinä, kappaleita kyllä löytyy kenties jopa liian monta...

Poissa Gououbuck

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #60 : Maaliskuu 03, 2009, 22:32:55 »
Jos masentaa, automaattisesti laitan soimaan Negativen- Sealed kappaleen. Sanat: Only sorrow and pain will fill your heart tonight. Only thing that will remain is your heart next to mine. Sorrow and pain... only sorrow and pain. Noi kuvaa mulle sitä tunnetta sävellyksineen juuri parhaiten ja se, että se tunnetila on tavallaan selkeästi kerrottu, helpottaa mua.
Just let me Love you...and I learn to Love you right

Tinasormus -> Gououbuck

cocolove

  • Ankeuttaja
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #61 : Heinäkuu 21, 2009, 17:48:37 »
Masentelumusiikki, se oikeasti auttaa todella paljon, ainakin mua. Oikeastaan riippuu todella paljon millaisella tuulella olen, onko sydänsuruja, olenko vaan pahalla tuulella vaiko itken tätä ns. "pahaa maailmaa". Sanoitukset ovat mulle todella tärkeät ja melodia, ja oikeastaan, jos haluan oikeasti tulla onnellisemmaksi, kuuntelen piristävää musiikkia enkä melankolista musiikkia, joka saa vielä enemmän potemaan surua. (Listasta tulisi varmasti niin laaja, jos alkaisin listaamaan biisejä, joita kuuntelen silloin kun olen surullinen, vihainen, poden sydänsuruja jne.)
Kuuntelen eniten kyllä sellaisia bändejä, joiden mukana on surullisia tai iloisia muistoja, ne ovat mulle kaikista parhain masennuslääke. Musiikki on minulle parhain masennuslääke.

Oikeastaan nykyään aina, olin millaisella masentuneella tuulella tahansa, kuuntelen aina Glasvegasia. Rakastan oikeasti niin paljon kyseisen bändin melankolisia sanoituksia ja bändin kemiaa. Näin kyseisen bändin Ruississa silloisen pitkäaikaisen poikaystäväni kanssa ja tutustuin bändiin vissiinkin viime vuoden syksyllä,  ja ironista, niin silloisen pitkäaikaisen poikaystäväni kautta. Glasvegasia kuuntelenkin tällä hetkellä ehkä siksi eniten, koska toisaalta kaipaan paljon kaikkea mitä meillä oli tai noh, en kuuntele Glasvegasia siksi, että kaipaan vaan jotenkin kaikkea vaan siksi, että se saa minut jotenkin iloiseksi, että vaikka erosimme (=joka oli hyvä juttu), aina parin nyyhkybiisin jälkeen minulle tulee niin iloinen olo, en todellakaan tajua miten. Ehkä siksi, koska Glasvegasista tulee mieleen kaikkea iloista vaikka onkin kovin melankolinen bändi.

Toinen tällainen bändi on ehkä Peter, Bjorn and John. Se on myös sellainen bändi, joka saa minut vaan vihaisemmaksi, jos olen vihainen, valitettavasti. Jotkut biisit saavat minut ilostumaan, mutta jotkut taas vihaiseksi ja potemaan niin suurta raivoa, eräs biisi näistä on esimerkiksi It don't move me. Aina, kun olen vihainen, ikävöin tai yritän piristyä(, joka yleensä jää vaan haaveeksi) kuuntelen siis "Petteriä". "Petteri" on myös ikävöinti-musiikkia ja hyvää sellaista, mutta eipä auta ikävään mitenkään, se saa ikävöimään enemmän.

Poissa Nymphae

  • Taikajuomien valmistuksen ja yrttitiedon opiskelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: HollyShadow146
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #62 : Heinäkuu 21, 2009, 18:54:37 »
Vaihtelee aika paljon millaisia kappaleita kuuntelen silloin, kun olen masentunut tai muuten vain väsynyt. Jos on pakko yrittää pysyä virkeänä (esim. paljon tehtäviä), saatan kuunnella esim. Cyndi Lauperin Girl just wanna have fun -kappaletta tai sitten jotain muuta  vauhdikkaampaa. Varsinaisiksi "masentelukappaleiksi" sopisivat mielestäni esimerkiksi Enya - Evening falls, Phil Collins - Another day in paradise tai vaikkapa Celine Dion - My heart will go on. Edellä mainittua Enyan kappaletta taisin kuunnella esimerkiksi silloin, kun luin Harry Potter and the Deathly Hallowsin vikoja lukuja, kuten esimerkiksi The Forest Again, koska kappale sopii mielestäni hyvin luvun teemaan (ei kannata kuunnella silloin, kun haluaa pysyä oikein pirteänä ; ) ). Myös The Lord of the Rings -elokuvista tutut Evenstar, The Grey Havens ja Into the West ovat varsin koskettavia kappaleita.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 30, 2010, 18:24:24 kirjoittanut Nymphae »
"Malfoy is not having hallucinations", snarled Snape. "If your head was in Hogsmeade, so was the rest of you."  -AZ        ♥ 6.-13.6.2011
"Which leaves you and me, Ron!" said Tonks brightly, knocking over a mug-tree as she waved at him.  -DH

Poissa Ridiculous

  • kirsikankivi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ScarletHolly34
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #63 : Elokuu 03, 2009, 18:03:09 »
Yleensä masentuneena tulee kuunneltua kaikkia molli-kappaleita. Hyvänä esimerkkinä My Chemical Romance, jota en yleensä kuuntele, mutta ollessani masentunut kyseinen bändi on erittäin tervetullut :D

Naislaulajista Christina Aguileran "Hurt" on myös erittäin mahtava kappale. Leona Lewisin Run olisi, jos pitäisin kyseisestä artistista, mutta koska en pidä niin se ei ole oikein hyvää masennusmusiikkia. :D

nämä mukaan luettuina erilaiset soundtrackit tai aivan vain klassinen musiikki on todella hyvää kuunneltavaa musiikkia silloin kuin päivä on melkoisen harmaa.
He was rapidly becoming obsessed with Draco Malfoy.
Draco dormiens nunquam titillandus

Poissa Celestial

  • killing loneliness
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • love is right now
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #64 : Elokuu 07, 2009, 15:24:40 »
Riippuu mielentilasta. Joskus kuuntelen masentuneena surullisia ja joskus iloisia biisejä; riippuu siitä, haluanko rypeä surussa tai itsesäälissä vai haluanko tulla iloiseksi.

Nine Inch Nailsin kappaleet ovat kuulemma hyvää angstausmusiikkia. Ikävä kyllä minä olen kiintynyt vain yhteen ja ainoaan kappaleeseen tältä bändiltä, nimeltään Hurt. Tätä voi kuunnella ikävöidessään tai ihmissuhteiden mennessä alamäkeen, tai ihan muuten vain masentuneena. Myös Bonnie Tylerin Total Eclipse Of The Heart on koskettava ja itkettävä kappale. Ensisijalla kuuntelen näitä biisejä, jos tahdon itseni vain pahemmalle tuulelle ja itkemään. Kuitenkaan en viitsi ikinä kuunnella liian masentavaa musiikkia. Ihmissuhdeongelmiin sopivat myös mm. Phil Collins - Against all odds ja Alan Parsons Project - Old And Wise.

Jos taas tahdon saada itseni iloiseksi, laulan. Laulan iloisia ja piristäviä biisejä, taikka biisejä joita yksinkertaisesti tykkään laulaa. Ensimmäisenä tulee mieleen Arto Tammisen kappale Utopia, joka nimensä mukaisesti kertoo utopiasta ja on siis hyvin piristävä ja iloinen biisi kaikin puolin, niin sanoituksiltaan kuin säveleltäänkin. Tässä mielentilassa suosittelen myös kuuntelemaan lähes mitä tahansa Eppu Normaalin biisejä. Eppujen biisit saavat aina iloiseksi nerokkaiden sanoitustensa ansiosta, kuten Elämän tarkoitus, jossa ei näytä olevan mitään järkeä sekä Murheellisten laulujen maa - siitä tulee hyvä mieli, vaikka sen kuuluisi kai olla surullinen biisi. :D

Vihaisena tai ärsyyntyneenä kuuntelen mahdollisimman kovaäänistä musiikkia kovalla volyymilla, kuten AC/DC:tä. En pidä hevistä tms., joten kovaääninen rock saa korvata hevin. ;)

Instrumentaalit ovat myös mainiota masentelumusiikkia, niin kuin joku taisi jo sanoakin. :)
Friendship doesn't see through the eyes,
it sees through the heart.

Poissa pikkuleipä

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #65 : Lokakuu 05, 2009, 23:23:56 »
Hmm, mulla on kaksi vakiintunutta masennusbiisiä, joita kuuntelen (ylläri pylläri) silloin kun masentaa:
Escape The Fate - The Day I Left the Womb
Please don't worry, I am doing fine.
You're much to busy, to even find the time,
So use your chemicals and take this to your grave,
The boys you left are men you didn't raise.

Tulee aina tippa linssiin kun tätä biisiä kuuntelee. Ronnien ääni on jotenkin niin... katkera. Kuuntelin tätä viimeksi tosi paljon kun me luovuttiin meidän koirasta. No silloin kyllä suretti muutenkin.

Johnny Cash - Hurt tai Nine Inch Nailsin versio tästä.
what have I become,
my sweetest friend?
Everyone i know,
goes away in the end,

and you could have it all:
my empire of dirt,
I will let you down,
I will make you hurt.

Varmaan suunnilleen kaikki on kuullut tän? Tässä on ihanan surulliset sanat ja kummassakin versiossa laulajan ääni on todella tunnelmaan sopiva.

Poissa Accused

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #66 : Lokakuu 14, 2009, 18:40:01 »
Masennus musiikkina: MCR - Helena ja I Don't Love you, Apulanta - Ilona ja Maanantai, Sonata Arctica - Last Drop Falls ja The Misery, Kotiteollisuus - Satu Peikoista, Sum 41 - Pieces, Beethovenin - Moonlight Sonata, Bullet For My Valentine, Apocalyptica.

Agressiomusiikkina: Kotiteollisuuden raskaimmat, Slipknotti, Cradle of Filth, Graveworm, As I Lay Dying, All That Remains.

Tietyt biisit on aina just tietyille hetkille ja ne on oppinu tuntemaan. Toi Beethovenin klassikko on semmonen biisi mikä saa itkemään ja huutamaan että miks just minä... Mutta älyttömän kaunis sävellys!
We need to come back down and face what we\'ve become

Poissa Vajoaja

  • Kuplatila & Mössöttäjät Oy
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Mitä emme näe, sitä pelkäämme.
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #67 : Marraskuu 13, 2009, 20:50:54 »
No sillon kun masentaa, niin kuuntelen Metallican The Unforgiven biisejä. En tiiä miksi, niissä vain on sitä jotain, jota tekee mieli kuunnella masiksena. Samoin Sonata Arctican San Sebastian, Replica, Don't say a Word ja The End of this Chapter.

Dementors

  • Ankeuttaja
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #68 : Joulukuu 12, 2009, 00:09:40 »
No mul soi yleensä joko Tokio Hotel tai sitte Cinema Bizarre. Riippuen päivästä ja aiheesta, miks oon surullinen jne.

Tokio Hotellilta yleensä Spring Nicht, koska sen sanotuksen vaan sopii siihen jotenki hyvin, tai sit Reden, koska se vaan on niin ihana biisi, et pakostaki mieliala kohoo ainaki hiukan. Tai sit An Deiner Seite (Ich Bin Da), Automatisch, Komm, Hey You, Zoom/Zoom Into Me, Pain Of Love/Kapf Der Liebe yms. Kaikki TH käy.. (:

Ja sit CB'ltä yleensä Get Off, Lovesongs (They Kill Me), I Came 2 Party, My Osession, I Don't Believe yms. Yleensä soi I Came 2 Party tai sit Get Off, koska niist kohoo kans mieliala yleensä.

Mut sit saattaa olla myös päiviä jolloin suutun meen porukoille silleen, et mikään ei auta ja meen huoneeseeni paiskaten oven kiinni ja radiosta joku ihan sama mikä levy siel on ni täysil, nii kaua, et oon hiuka rauhottunu, et voin laskee melutasoo hiuka alemmas ja nukahtaa hetkeks, ja sit ku herään, jos oon vielki vihane, ni vol nappula saattaa kääntyy vielki lujemmalle. (: Ja lopuks pistän sen silleen normi tasolle x)

Tupuliini

  • Ankeuttaja
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #69 : Tammikuu 01, 2010, 13:25:21 »
Se riippuu ihan siitä olenko surullinen vai vihainen. Jos olen raivoissani yritän saada itseni rauhoittumaan, laitan soimaan raskasta, nopeatempoista rockia jonka sanoista ei saa selvää (ei väliä bändillä/laulajalla). Oikeasti en pidä yhtään sen tyylisestä musiikista, mutta kun soitan sitä täysillä, niin huomaan tilanteen olevan kliseinen ja koominen ja rauhoitun hieman. Tämä siis toimii vain jos olen suuttunut äkillisesti jostakin asiasta.

Masentuneena laitan AINA Placebon Meds-albumin soimaan. Se ei todellakaan piristä, mutta saa minut tuntemaan etten ole ihan yksin ja edes joku tajuaa mitä pääni sisällä liikkuu. Laulan täysillä mukana ja makaan pimeän huoneen lattialla, ja kun parin tunnin päästä lopetan olo on ihmeellisen rauhallinen.

Poissa Asiam

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #70 : Tammikuu 01, 2010, 21:14:58 »
Johnny Cash - Hurt tai Nine Inch Nailsin versio tästä.

On mennyt artistit sekaisin. Hurt oli myös Johny Cashin hitti, mutta coverversio. Levytetty vuonna 2002. Nine Inch Nailsin alkuperäinen levytys löytyy albumilta The Downward Spiral, vuodelta 1994. Jos etsii "angstimusiikkia", kannattaa ehdottomasti tutustua Nine Inch Nailsiin ja varsinkin siihen 90-luvun tuotantoon. Materiaali saattaa haastaa kuuntelijan, mutta todentotta palkitsee!

Poissa Astarael

  • Metsäsilmäinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Livejournal
    • Valokuvablogi
  • Pottermore: WolfsbaneHex23920
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #71 : Tammikuu 18, 2010, 00:27:59 »
Yleensä jos olen oikein huonolla tuulella (tai siivoan) kuuntelen Kotiteollisuutta niin kovaa että varmasti naapuritkin kuulee. Tulee aina parempi olo kun pääsee huutamaan kilpaa Hynysen kanssa ja lisäksi huono tuuli välittyy muillekin ihmisille, kukaan muu ei täällä Kotiteollisuudesta pahemmin välitä. Joskus käytin samaan tarkoitukseen Dir en greytä, etenkin Vulgaria.

Jos haluan ruokkia masennusta ihan kunnolla, kuuntelen yleensä Sonata Arctican Silence-levyä tai X Japanin angstibiisejä. Jos taas haluan piristyä, etsin yleensä Tomboyn It's okay to be gayn tai hideä, Pink Spider ja Rocket Dive käy tunnelmansa takia hyvin. Aamumasennukseen auttaa milloin mikäkin, tällä hetkellä Tha Curen 4:13 Dream, mutta en ole niin valikoiva, kunhan on jotain musiikkia.
Nu livlösa förbli var man, var kvinna,
domen falla och tystnad härska

Poissa Bloody Princess

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #72 : Maaliskuu 21, 2010, 15:51:54 »
Jos on sillä tavalla masentunut, että tuntuu todella pahalta ja painostavalta eikä pysty edes itkemään surua pois, tekee usein mieli kuunnella jotakin sellaista mikä auttaa purkamaan sitä henkistä tuskaa.
En osaa luetella tiettyjä bändejä, joita kuuntelisin kun olen masentunut, sillä kappaleissa on niin paljon eroja. Jotkut biisit, jotka on tarkoitettu surullisiksi eivät välttämättä kaikkien mielestä edes tunnu sellaisilta. (En tarkoita että itselleni kävisi usein näin, mutta se olikin vain esimerkki.)

Kuuntelen masentuneena yksinkertaisesti melkein mitä vain, missä on surulliset sanat tai melodia.
Esimerkkejä ottaakseni, esimerkiksi Within Temptationilta löytyy melko paljon surumielisiä kappaleita, joita tulee suht usein kuunneltua. Harry Potter and the Half-Blood Prince-soundtrackiltä löytyvä Nicholas Hooperin säveltämä ja Steve Klovesin sanoittama In Noctem on myöskin sellainen, joka tuntuu aina koskettavalta. Yksinkertaisesti loistava. <2 Ja vielä niinkin erikoinen esimerkki, kuin Sonata Arctican Shamandalie. Se on surullinen ja koskettava kappale, kun jaksaa kuunnella sanoja. Kyseiseltä bändiltä löytyy monia muitakin "masentelukappaleita".

-Bloody Princess
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 28, 2010, 18:54:22 kirjoittanut Bloody Princess »

sini lennon

  • Ankeuttaja
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #73 : Joulukuu 28, 2010, 17:30:35 »
No jos oikeen masentunut oon ja surullinen niin laitan varmaan täysille john lennonin jonkun biisin imaginen tai jealous guy

Poissa Aqutalio

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: WaveSand28304
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #74 : Joulukuu 30, 2010, 21:15:23 »
Masentuneena Evanescence on aika kova sana. Amy laulaa ihan sika hyvin ja musa on aika synkkää tavaraa. Ja voimakasta. Sitten kuuntelen kaikkii surullisia biisejä ihanpa keneltä vaan, kunhan se on rauhallista, että asennoituu siihen fiilikseen hyvin. Sellane kepee piano siellä taustalla niin ai että!
Evanescencenin Hello on niin hyvä esimerkki. Sehän nyt kertookin Amyn pikkusiskon kuolemasta, että eipä se kauhee riemuparaati voikaan olla...suosittelen kyllä sitä kaikille.
“Be who you are and say what you feel, because those who mind don't matter, and those who matter don't mind.”
― Bernard M. Baruch

Sab

  • Ankeuttaja
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #75 : Tammikuu 01, 2011, 01:03:16 »
Parasta depismusiikkia on ehdottomasti Sir Elwoodin Hiljaisten Värien Elisa tai Dienecian I Hate You. Mutta ainoastaan siinä tapauksessa, että haluaa ehdottomasti helliä angstiaan.

Muuten laitan Zen Cafén Idiootti-lätyn tai I Blame Cocon soimaan, jolloin masennus rupeaa helpottamaan. Kun siis on olemassa sellaisia depiksiä, että haluaa hommata itselleen kunnon turpaanvedon saaneen olon ja vielä isomman depiksen; ja sitten on niitä depiksiä, joita haluaa lievitellä musiikilla. Toivottavasti joku tajusi, mitä ajan takaa.

Poissa Miss Zora

  • nordist [nu'dist]
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • As cold as the night
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #76 : Tammikuu 15, 2011, 15:56:11 »
Angstipäivinä kuuntelen joko ylitsevuotavan pirteää ja reipasta musiikkia, tai sitten ryven itsesäälissä ja kuuntelen jotain surullista.

Pirteää on Green Dayn 21st Century breakdown -levy, tai sitten puhelimestani jotain satavuotta vanhaa Lady Gagaa, ja hänen biisejään joita olen kavereilta saanut. Ja sitten kun vielä tanssii epämääräisesti niiden soidessa, niin jokos siitä hyvä mieli tulee.

Sitten, kun tekee mieli sääliä itseä (se ei ole mitenkään kunnioitettavaa), kuuntelen Coldplayta (sitä kuuntelen muuten tosi vähän) tai Musea. Siitä tulee niin säälittävä olo, että angstaus loppuu.
den eneste måten å ha noe i uendelig tid, er ved å miste det

Poissa Yamaneko

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I am the warrior of shadowclan
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #77 : Tammikuu 21, 2011, 22:03:22 »
En näe mitään eroa sillä, mitä musiikkia kuuntelen ollessani masentunut, iloinen, surullinen jne. Samat biisit menevät mielialasta riippumatta, tarpeentullen sitten virittäydytään masentuneisuudesta siihen mielialaan, minkä biisi tarvitsee.
Olen todella harvoin masentunut, ja jos olen pääsen siitä nopeasti eroon. Musiikki auttaa siinä tapauksessa oikein hyvin. Ainakaan en yritä pahentaa masentuneisuutta, eikä se musiikilla pahenekkaan. Rakastan biisejä, joissa on se tietty synkkyys, ja tulen niistä vain hyvälle ja jotenkin mietteliäälle tuulelle :) Ajattelen musiikkia kuunnellessani kaiken aikaa, tosin liittyen biisiin eli ajatukseni eivät harhaile. Ja ajattelemalla saan masennuksen unohtumaan.

Olen kuitenkin huomannut, että kun mielialani on jollain lailla negatiivinen, kuuntelen ehkä hieman tavallista enemmän elokuvamusiikkia :) Kauniit melodiat saavat huolet unohtumaan.
Where once was light,
now darkness falls
Where once was love,
love is no more                      -Gollum's song

essya

  • Ankeuttaja
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #78 : Tammikuu 21, 2011, 23:05:32 »
Riippuu ihan täysin siitä että mitä negatiivista tunnetta poden sillä nimenomaisella hetkellä ja mistä syystä. Yleensä kun olen v*ttuuntunut/vihainen niin kuuntelen jotain vähän raskaampaa musiikkia ja yritän sitä kautta purkaa ärtymystäni pois.
Masentuneella/haikealla fiiliksellä olen viime aikoina (ja tälläkin hetkellä) kuunnellut Katie Meluaa. Vaikka tämän naisartistin biisit ovatkin yleisesti ottaen aika herkkiä ja surullisia, niin niiden kauneus ja haikeus tietyllä tavalla tuo voimaa jaksamiseen. :)

aamanda

  • Ankeuttaja
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #79 : Tammikuu 22, 2011, 14:12:51 »
Kuten monilla muillakin, mulla riippuu täysin siitä minkälaista masista on menossa.
Rakkausitkupotkuraivarit ku tuntuu ettei kukaan tykkää ja yhyy-yhyy -meiningeissä
kuuntelen jotai tosi lässytilää surullista musiikkia. Esim. tällä hetkellä Jukka Pojan Taas mä satutin ja
n Parrasvalot. Onhan niitä paljon muitakin. James Bluntilla ja Jason Mrazilla on kans hyviä.. (:

Kuitenkin kun olen vihanen, raivoissani, ärsyyntyny, kettuuntunut tai maailma potkii päähän ihan jostain
muusta mukavasta syystä, ei musiikilla oikeastaan ole väliä. Kunhan sitä on ja se soi kovaa.
Silloin ei vaan mitään surullisia biisejä viitsi kuunnella, ku sitte rupee masentamaan tuo ylempi.

Kotona on hyvä pistää stereot täysille ja röhnöttää sängyssä, ihan vaan velloa itsesäälissä jne.
Kuitenkin koulussa, autossa, ihan missä vaan muualla, pistää napit korviin, musiikin täysille niin,
että kaikki varmasti ymmärtää että nyt on music on/world off.. Ja sitte vaa silmät kiinni
ja täts it tättärää, you've successfully escaped from the real life. (:

Poissa Nimue

  • broccoli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I’m collapsing in stellar clouds of gas.
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #80 : Elokuu 13, 2011, 16:36:18 »
Öäh. Nyt kun mietin, kun angstittaa, en kuuntele paljoakaan musiikkia. Siis kun on todella paha masennusangstikaikkionpskaa-olo, koska silloin tuntuu että oon normaaliakin itkuherkempi ja alan itkeä kaikille surullisille lyriikoille :')

Jos pienesti ottaa päähän, Ismo Alangon Vittu kun vituttaa soi repeatilla hetken. Loppujen lopuksi kyrsiintynyt olo muuttuu huvittuneeksi, kun kuuntelee biisin sanoja ja se, mikä sai olon huonoksi, näkyy ihan eri valossa. Mutta toikin biisi on vähän hankala, jos on tosi masentunut olo, moinen rallatus alkaa vaan ottaa päähän entistä enemmän :D
Vihaisena mikä vain musiikki kelpaa, melkein kaikkiin mielialoihin mulla toimii sama musiikki ja samat bändit. c:
"You being all mysterious with your - cheekbones and turning your collar up so you look cool."

Poissa Triangulum

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #81 : Elokuu 15, 2011, 20:32:46 »
Jos pienesti ottaa päähän, Ismo Alangon Vittu kun vituttaa soi repeatilla hetken. Loppujen lopuksi kyrsiintynyt olo muuttuu huvittuneeksi, kun kuuntelee biisin sanoja ja se, mikä sai olon huonoksi, näkyy ihan eri valossa. Mutta toikin biisi on vähän hankala, jos on tosi masentunut olo, moinen rallatus alkaa vaan ottaa päähän entistä enemmän :D

Hah tämä on aivan ihana biisi! Tykkään tosi paljon, siinä on ihana tunnelma, vaikken sitä suurissa tuskissa kuuntelekaan...

Mutta niin angstimusa. Öö. No ehdottomasti tulee kuunneltua Herra Ylppö&Ihmiset-Tyttö epäkunnossa, ja joskus sellaisiakin biisejä kuin Porno, Pikkukaupungin James Dean, Riisu siipesi, Rakkaus on raskasta. Sen lisäksi vakiokappaleita ovat CMX:ltä Melankolia ja Kappaleina. Maj Karman Kevytmelankolia puree myös hyvin ja välillä tulee kuunneltua YouTubesta Melankolian kolinaa, joka siis tulee vasta seuraavalle levylle. Maj Karmaa ja Ihmisiä tykkään kuunnella melankolisessa mielentilassa, koska Ylpön ääni rauhoittaa, ja saa tunteet purkautumaan, eivätkä ne jää vain sisälle kytemään. CMX:ssä ei ihan samaa reaktiota, mutta melkein.
"Kaipaat unohduksen humalaa."

Poissa Ihmissusi

  • Vuotislainen
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #82 : Lokakuu 25, 2011, 17:21:15 »
Minä en muuta kuuntelekaan kuin 'masennus'-musaa. En pidä kauhesti iloisesta musiikista, suoraan sanoen kaikki iloinen musiikki ahdistaa. Kaikki Chisut ja sen sellaiset iloiset biisit eivät oikein natsaa. Kun minua oikein ärsyttää niin kuuntelen black metallia (esim. Mayhemiä tai Mardukkia) Tämä biisi on mahtava 'viha'-biisi. silloin kaikki vihani ikäänkuin kaksinkertaistuu ja suuntautuu koko maailmaan. Kun vihaa koko maailmaa niin viha johonkin pikkujuttuun katoaa. (monimutkaista :'D) Oikein sellainen musa missä huudetaan kurkku suorana ja heilutellaan hiuksia kuin hullut niin saa kaiken pahan olon ja vihan purkautumaan. Ei tarvitse tukahduttaa ärsytystä vaan sen voi päästää valloilleen ja antaa maailman kuulla se kovaa ja korkealta!

Jos olen masentunut, mieli maassa ja vihaan itseäni, niin silloin on pakko kuunnella Rammsteinia tai Marilyn Mansonia. Rakastan Rammsteinin Mein Teil- biisiä, se on jotain niin ihanaa. Silloin suru katoaa pikkuhiljaa ja antaa itseluottamusta. Marilyn Mansonin musiikki on joidenkin kavereideni mielestä pelottavaa, siksi sitä on mahtava kuunnella. Minulle tulee silloin pakollinen tarve meikata pelottavasti ja mennä pimeällä kylälle jolkottelemaan.

Noh, tossa oli jotain itseäni helpottavia biisejä ;)

-Ihmissusi-

Poissa Magic girl

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Valar Morghulis
  • Pottermore: WhitchThorn22397
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #83 : Huhtikuu 19, 2012, 18:25:33 »
Masentelumusiikiksi minulle käy lähes kaikki lempibändini, Evanescencen, tuotannosta, mutta on minulla toki suosikkeja.
No kun siis olen vihaisella tavalla masentunut kuuntelen mielelläni All that I´m living for,The only one, Lies, Zero jne.
Noita kappaleita varmasti siksi, että niissä on sitä minun huonoa oloani ja siis tukevat sitä enemmän. Sillä minun on välillä pakko saada purkaa huonoa oloani musiikin kanssa, sitä siis kuuntelemalla.

Kun olen taasen surullisen masentunut kuuntelen mielummin Evanescencelta no esim.Like you, Tourniquet, Imaginary, Everybody´s fool, Lacrymosa, Snow white queen, jne. Noiden biisien kanssa voin jonkun aikaa rypeä surussani ja vain olla ja miettiä kaikkea mikä masentaa, harmittaa. Välillä tuntuu, jopa siltä ettei pysty hengittämään kun on niin huoni olla, mutta se menee ohi, kun sen saa kärsiä ensin rauhassa.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, ettei masentelu ole aina todellakaan pahasta. Itselleni hetkittäinen paha olo auttaa jaksamaan ja jatkamaan. Se vaan täytyy kärsiä ensin.
"Push me and I'll push back
I'm done asking, I demand"

Poissa uimari

  • Crazy girl XD
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #84 : Huhtikuu 21, 2012, 22:23:39 »
Kun olen todella masentunut tai surullinen kuuntelen usein todella semmoista itku musaa. Kunnon teiniangsti-itku musaa. En tiedä, olen aina ollut tietynlainen "masokisti" ja sen takia kuuntelen tuollaista musaa ja ryven itsesäälissä ja itken silmäi irti.
Toisaaltaan joskus koitan kuunnella jtn energiaa antavaa ja piristävää rauhallista musiikkia mikäli on semmoinen olo.
Angsti tilassa kuuntelen usein esimerkiksi Avril Lavignea tai Evanescencea.
Jos taas olen ärsyyntynyt tai vihainen kuuntelen jotain todella railakasta musaa. Tai kunnon heviä. Se antaa energiaa jaksaa, ja selvittää aivoja. SIlloin kuuntelen esimerkiksi Bullet for my valntinea, Avenged sevenfoldia tai Five finger death punchia.
Just smile, it makes you beautiful<3

Poissa Luna Helmiina

  • Tonttu vain ei saa unta
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Älä häiritse! Luen Harry Potteria!
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #85 : Lokakuu 01, 2014, 17:28:27 »
Olen musiikinkuuntelun Miss Outous, tiedän sen, sillä kuuntelen
masentunena tai surullisena eri maiden kansallislauluja, ja espanjankielistä
musiikkia, esim. tämä http://www.youtube.com/watch?v=hH3hGuSK7PM on
yksi uusi suosikkisynkistelykappaleeni, juuri tuommoinen iloinen, mutta
suruimielinen musiikki tuntuu joskus rauhoittavan kumasti mökötysmielialaa. :)
"Puh?"
"No mitä, Nasu?
"Ei mitään", vastasi Nasu hiljaa.
"Tarkastin vain, että olet vielä ystäväni".       Helmiina -> Luna Helmiina

Poissa Charlotte

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • No books, no life
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #86 : Heinäkuu 13, 2015, 07:52:51 »
No enpä kauheasti mitään, piristyn muutenkin.
Mutta yks tosi hyvä kappale on Elastisen eteen ja ylös (olikos se tämä?)
Siinä on hyvät sanat ja tunnelma sopii muutenkin kyseiseen tilanteeseen.
"Mutta sinähän olet kuollut", Harry sanoi.
"Niin olen", Dumbledore sanoi arkisesti.